Part 14

[69] Sana ajastaikaa näyttää kuin se oisi yhteen veitty sanoista _ajasta_ (yks) _aika_; Virk. _aasta, aast, ajastaig._ Lapk. _jape_, t. _jake_ jotka ovat ehkä saatut sanoista _aike_ (aika), Ungk. _assta, esztendö, eztendeii_. Vogulk. (Jugurin vuorilla) _ita, idö, ideje_; joita sanoja Tschulim kymin tienoilla asuvien Tatarilaisten kielellä merk. _aika_ jota myös Ungk. kuhutaan _igö, idö_, Suomk. _ikä_ (ålder), _aika_ (tid).

[70] _Kesä, suvi_, Virk. _suwwi, suwwe, sui_. Lapk. _kese_; Morduink. _kiase_. Ungk. _kies, nyar_; Mongolilaistenk. _nará, njara_; Kalmukkiläistenk. _narán_.

[71] _Suvi_ merk. Savossa kuin on suojat ja nuoskat ilmat talvella, t. kuin lumi on tuoresta; Hämeessä, _kesä, kevät kesä_; Turussa kaiken kesee, ja Pernajan miehiltä kuulin minä tässä Tukhulmissa jo _syksynkin_ näin kuhuttavaksi.

[72] _Talvi_; Virk. _talwe, talw, talli_; Lapk. _talwe_. Ungk. _télwe, télbe, téli, teel_. Tatark. _telli_. Nämät nimet ovat suvussa sen sanan _tuulen_ kanssa, joka useemmissa Suomen-sukuisissa kielissä on pian yhtä kuuluvainen, e.m. Virk. _tuul_, Lapk. _pjägg_, Ungk. _szél, szélvesz_; Tschuvaschink. _szil, szial_; Syrjänk. _tel_; Permink. _til_; Votjank. _tél, tyél, tol_; Ostiakink. _til, tel_; Tatarink. (Kasanin ympärillä) _gil, eil_; Tatarink. Ufan kuuluvilla, _el_; Batschkirink. _el_; Tatarink. Tobolskin, Tsatzin ja Tschulimin seutyvillä, _il, gil_. Samalla kielellä toisella puolla Jenisei virran, _tsil_; ja Obin ja Irtyszin kymiin välillä, _dil, hil_; Kangatink. Tom-virran varrella, ja Kirgisink. Aral-merestä itäiseen Kuban kymiin saakka, _d'sil_; Chivink. pohjospuolla Aralin meren, ja Turkomannink. Kaspin meren rannoilla, _el_; Jakutink. molemis puolen Lenan kymiä aina jää-merehen, _tjel_.

[73] _Kevät_; Virk. _käwwäja, käwwäi, kewwade, köwwaig_; Lapink. _kidda_; Ungk. _tawasz, tawai_; Tatarink. _towi_; Valesink. (Valliserlandin moassa) _tovai_, Ostiakink. Berezovan ympärillä, _towai, tauen_, Vogulink. Berezovasta aina Obin kymiin, _toja_.

[74] Kuin lumi kerran rupea Suomessa sulaamaan, niin silloin se jo mänöökin tipotiehensä; niin että vaikka olisi minkälaisia hankia tahi lumen nietoksia, niin lainehtivat jo useemmittain neljän viikon peastä veinvuahenna pohjan meressä.

[75] _Syksy_ Virk. _syggise, syggisi, syggis, siggis_; Lapink. _tjaktja_. Ungk. _ösz, eylss_; Venäjänk. _oszen_; Ostiakink. Berezovan kohalla _szyz_.

[76] Lappalaiset jakaavat kesänsä niinikään kolmeen osaan, joita hyö kuhtuuvat, _kidda-kese_ (kevät-kesä) ja _tjaktja-kese_ (syksy-kesä).

[77] Nämä kuut eroitettiin sillä, että Heinä-kuu aina kuhuttiin _heinänteko-aika_, ja Elo-kuu _leikkuun-aika_.

[78] Että nämät kuut jo vanhoina aikoina luettiin talveksi, nähän siitäkin, että Marras-kuu vielä nytkin Vironk. kuhutaan _talweku_, ja Joulu-kuu _talwista pyhha ku_, ehkä hyö sielä etelässä mahtaa olla monta suojemmat. Lappalaiset kuhtuvat tätäkin aikoo _tjakta pelest_ (syksyn puolla), jolla ne eroittaavat sitä syksystä; syvän talven kuhtuuvat hyökin _talwe qwoutel_ (keski talvi).

[79] Nämät kuut kuhutaan vielä nytkin _syvän kuut_, koska silloin pakkaiset ovat kaikkiin pahimmat -- erinomattain päivän noustessa. Tästä on se Viron puheen parsi: _suwwe silmä talwe hamba_(suven silmä, talven hammas). Tästä kovasta talvesta ne Suomen sanalaskut: _Takana Joulun talvi kaikki_; ja _Kesee kekriin, syystä jouluun, siitten vasta talvi taksahtaa_. Muotoin käyp näistä syvän kuista yksi vanha puhe, joka kuuluupi näin: "Pieni Tammi sanoi isollen Tammellen: Jos minä oisin sinun siassais, niin kylmäisin varsan hevoisen vattaan, akan käit taikinaan, sian jalat tantereeseen; mutta jos yöllä vähä kilistäiksen, niin minun toinen silmäin vettä vuotaa."

[80] _Roskuu_ t. _rospuutos_ t. _rospuutta, roskuutta_ (menh före) kuhutaan myöskin Pohjan-maalla _kelin-rikko_ t. _kelin-riket_.

[81] _Muuttumatoin juhla_, oföränderlig, orörlig fest.

[82] Silloin nimittelivät kuin mones päivä se oli _ennen_ tahi _jälkeen_ tätä mainittua juhla-päiveä; eikä sanonneet kuin toanon, kuin mones päivä se oli _siitten, peästä, perästä_ t. _takoo_ (niin kuin nimittivät, koska läksivät lukemaan siitä kulkevasta päivästä.)

[83] Erittäin on toas, mikä on seätty esivallalta, ja jota ei ykskään saata moittia.

[84] Svensk Litter. Tidning 1817; p. 296, 297.

[85] _Joulu_ (Lapk. _joulo_, Virk. _joula_). Joulua käytetään nyt meijän Vapahtajan syntymisen muistoksi, mutta muinon sitä piettiin vuuen (tahi Aurinkon) syntymäpäivänä; jostapa tällä juhlalla on tätä omoo vanhoo nimee. Hyö ovat monella lailla tiiustelleet mistä tämä nimi on ensin otettu (Ganand. Myth. Fenn. p. 25). Eiköhään myö puolestamme saisi luuleskella että se saattaisi tulla sanasta _joutu_ (joulu), koska uusi vuosi sinä pänä on joutumassa. Mainittava on myös että Suidas sanoo Greekkalaisilla olleen juhlan nimellä _ioleia_; ja Scapula nimittää että se kiitos-virsi kuin vuuen lopulla laulettiin Cereksen kunniaksi, kuhuttiin _oulos_ t. _iolos_.

[86] _Kekrin_, on Viipurin muinonen Piispa Mich. Agricola (ilman mitään perustusta ja toistusta) kuhtunnut Karjalaisten _Roavain-Jumalaksi_ (Bång, Prisc. _Sveo-Goth._ Eccl. p. 206). Samaten ovat myös monet muut, jotka lukoovat Jumaloiksi niitä vanhoja nimiä joita vanhoissa runoissa kerroitaan, saaneet tästä _karjan-kahtojan_ (Castrén, Beskrifn. öfver Cajaneb. Län, p. 76; Ganander, p. 37; Renvall, Suomal. Sanakirja I O. p. 177).

[87] Laskiainen, on saanut nimensä siitä että ne sinä pänä laskivat mäkee, ja koittelivat talvista keliä.

[88] Loppiainen, on niin kuhuttu koska se lopetti vanhoin joulua.

[89] _Runttu_ t. _vuoten-alkaiset_, t. _lakainen_ (Savolaisten _uutiset_), kuhtuivat niitä pitoja kuin piettiin syksyllä, koska olivat tehneet leikkuunsa pois luotaan, ja soanneet viljojansa katoksen ala.

[90] _Päivän-palaus_ on meijän nykyisissä Suomalaisissa allakoissa (vuonna 1824, viimeinkin) kuhuttu päivän-seisoukseksi(?) jolla sanalla tavoittanoovat Ruohiksi _Solståndet_. Muutoinkin niin on tässä allakassa keväisen päivän tasaus pantu 4 päivee aikaisemmaksi kuin pitäis; mutta syksyisen päivän tasaus toas 2 päivee myöhämmeksi(??)

_Päivän-palaus_ kuhutaan Virk. _päiwa känik_, t. _kään_, t. _käni_, t. _käände_ (päivän kääntö), sitä sanotaan myöskin _pöri-pääw_ ja _päwa pöri-pääw_ (päivän t. aurinkon pyöri-päivä), koska päivä silloin ikään kuin pyöraistäiksen takaisin. Muutoin nimittäävät sitä lyhintä päivee vuuessa, _lutsna-pääw_ (Lusin päivä). Sanoovat myös silloin _päiw om pessan_ (päivä ompi pesässänsä). Lapink. kuhutaan kesäisen päivän palaus _kukkimus-peiwe_ (pisin t. kaukaisin päivä). Karjalassa ja Pohjan moalla sanotaan myös talvisen päivän palaamisen aikana, eitä päivä silloin on _pesällään_, koska se oli heiltä kateessa. Hyö olivat silloin aina murheessa ja surun alaissa. Vaan ikään kuin se taas tuli nähtyvillen, niin ihastuivat ja iloittelivat toivoessa toisillensa hyvee onnea, koska pisimmän yön pimeytessä synnytettiin heillen yhtä uutta vuotta. Tästä syystä on Joulu jo aikoa ennen Vapahtajan syntymistä, muista juhlista isoinna pietty kaikilta pohjosessa asuvilla kansoilta. Ja rajuuttamme vielä nytkin sen vanhan tavan, että joulu päivänä toivotella toisillemmo hyvää onnea.

[91] _Päivän-tasaus_, Virk. _suur pöri pääw_, (suuri pyori-päivä).

[92] Karkauspäivä, Virk. _liig-pääw_ (liika-päivä).

[93] Se näyttää ikään kuin ne oisivat aloittaneet vuotensa siitä 25:nestä päivästä Joulu-kuussa, tahi vanhasta joulupäivästä, koska uuven-Joulun päivä vielä nytkin Lapin kielellä kuhutaan _kaktsad peiwe_ (kaheksaas päivä), ja Loppiainen Ruotin kielellä _Tretton-dagen_ (kolmtoistkymmenees päivä) ja Nuutin päivä (Ruohiksi), _Tjugundagen_ (kakskymmenes päivä) joka kaik tarkoittaa että ne alottivat luvunsa vanhasta joulusta, tahi että vanha Joulu päivä luettiin ensimäiseksi vuuessa. Ne vanhat Suomalaiset lopettaavat vielä nytkin Joulunsa ja lukulaskunsa Loppiaisella, joka on 13:nees päivä vanhasta Joulusta, ja joka osottaa että hyö vielä mielessänsä nouvattaavat tätä vanhoa luvun-laskua; Ruohtalaiset loppettaavat Joulunsa ja luvunsa _Nuutin päivällä_ joka on 13:nees päivä uuvesta Joulusta, ja joka osottaa että hyö jo silloin nouvattivat tätä uutta luvun-laskua. Mutta minkä tähen se kolmas-toistkymmenees päivä piti sekä vanhassa että uuveasa vuos-luvussa olla se viimeinen, tahi heijän lopetus-päivä, ja minkä tähen sitä kansalta piettiin Juhlana? Tiesi hänen! Merkillinen on, että juuri se 13:nes päivä ensimäisessä kuussa vuuessa lankiaa Ruomalaisten _iduksen_ päälle tässä samassa kuussa, jota ne muista päivistä rajuuttivat ja pyhänä pitivät. Se oisi arvon ansaihteva että tarkemmin tiiustella jos ei Ruomalaisten ajan-lasku oisi pohjoisessapäin asuvissa kansoissa ollut tietty. Se näyttää piamittain kuin oisi muka syytä näihin arvelluksiin; niin e.m. kuhuttiin ennen aikana vissiä päiviä _katehen_ t. _katet-päiviä_, jotka piettiin juuri vaarallisinna, ja joilla eivät uskaltanna toimittoo mitään erinäistä työtä. Heitä rajutettiin Suomessa ikään kuin Ruomissa välitettiin _dies nefasti_. Ja jos tarkoitamme millä tavalla kussakin paikassa jakoivatten ajankulut vuoro-kauessa, niin tavataan siinäkin ikään kuin jotakuta yhtäläisyyttä. Sanotaan Ruomalaisten jakaineen vuorokautensa näin:

1) Media nox (syvän yö), 2) Gallicinium (kukon-laulu), 3) Conticinium (levon aika), 4) Diluculum (koitto), 5) Mane (aamu), 6) Tempus antemeridianum (ennen puolta päivee), 7) Meridies (puolipäivä), 8) Tempus postmeridianum (jälkeen puolta päivee), 9) Solis occasus (päivän lasku), 10) Vespera (ilta), 11) Crepusculum (ilta-hämärä,) 12) Prima fax (ilta-puhe), 13) Concubium t. concubia nox (makuun aika), 14) Intempestina nox (syvän-yö).

[94] _Joulun viimeiseksi pyhäksi_ luettiin _neljäs päivä_, tahi s. 28 p. Joulukuussa.

[95] Tätä tekivät sillä tavalla, että vetivät veitellänsä viivan tahi kuurnan ikkunan lautaan, kuhun päivän paisto kävi korkeimmillaan, josta näkivät että päivänpaiste oli jo neljän päivän takoo vajunut ylemmäksi.

[96] _Kuu; civil månad; Kuukaus, periodisk månad_. Myö tahomme näillä nimillä heitä eroittoo. Näistäkin tulemme kohtsillään puhumaan. Romuluksen Ruomin vallan perustajan sanotaan ensin asettaneen kuihen lukua, tahi jakaneen Vuuen vissiin kuihin; mutta hään ei lukena muuta kuin 10 kuuta aastaijassa, joita hään nimitti vuoroansa myöten, ikään kuin Virolaiset päiviänsä, nimittäin Maalis-kuusta (Martius) joka silloin luettiin ensimäiseksi, aina Joulu-kuuhun (December) joka silloinkin luettiin viimeiseksi, ja joka oli hänen luvussa kymmenees, niin kuin vielä nytkin nähään hänen nimestänsä. Mutta koska tämä asettaminen ei luonistunna kuun- eikä päivän-juoksuun, niin tapahtui välisten että syvän-talvi tammaisi kesäkuillen, välisten taas kesä-kuut, keskellen talvee. Auttoaksensa tätä, täytyi Numa Pompiliuksen, joka Romuluksen jälestä peäsi hallitukseen, jollaik tavalla oijaistaa tätä villitystä. Hään lisäisi sen eistä näillen 10:nillen Romuluksen kuillen 2 uutta; nimittäin _Januarius_ (Tammikuu) joka silloin pantiin ensimääiseksi, ja _Februarius_ (Helmi-kuu), joka viskattiin viimeiksi, kunnekka se siitten Apollonin pappeilta (Decemviri Sacrorum) -- joihen virka vaati heijän varjelemaan Cibylliset kirjat ja pitämään huolta vuuen juhlista -- tehtiin toiseksi. Sillä tavalla syntyi nyt vuuessa 12 kuuta, joista niillen 8:sallen ensimäisillen annettiin toisia, nykyisiä nimiä; mutta ne 4 viimeiset pitäävät vielä nytkin sen vanhan Romulukselta heillen annetun nimen.

Mutta pappismiehet (pontifices) joihen velvollisuus oli pitämään ajanluvusta vaaria, olivat sekä ymmärtämättömyyellänsä että saastaisuuellansa (Lindbergs Antiqu. Lexic., p. 66) saattaneet tämän Ruomalaisten vuosluvun semmoiseen hämmenykseen, että se eroittiin 67:ellä päivällä vähemmin kuin oisi pitänyt. Tämä pakotti Keisari Julius Caesaria että jollakulla tavalla oijaista tätä puutosta. Tätä tehtiin 45 vuotta ennen Vapahtajan syntymistä, Greekkalaisen oppineen Sosigenuksen avulla; sillä tavalla, että sinä vuonna luettiin 14 kuuta, jota vuotta seneistä kuhuttiin _hämmenös-vuosi_ (annus confusionis). Peätettiin myös että tästäpuolin piti vuuessa luettaman 365 päivee ja 6 tuntia. Mutta näistä kuuesta tunnista syntyi aina kolmen vuuen peästä, tahi joka neljäs vuosi, kokonainen vuorokausi, jonka tähen se vuosi kuhuttiin karkaus-vuoteksi, ja piti 367 päivee.

Mutta Caesarin kuoltua, niin papit tekivät taas saman kokkaisen, sillä hyö lukivat erhetyksessä 36:nessä vuuessa joka kolmannen vuuen karkaus-vuoteksi, josta olivat tällä ajalla soaneet 12 karkauspäivee, ehkä oisi ainoastaan pitänyt olla 9. Macrobius kirjuttaa että Keisar Augustuksen täytyi toas tätäkin vikoo oijaista, sillä tavalla, että niistä 12:nestä seuravaisista vuosista ei luettu yhtään karkaus-vuotta; sillä lailla peäsivät pois näistä kolmesta liijoista päivistä. Ja ettei vastapäin pitänyt tapahtua tällainen sotkemus, niin hään antoi käskyn että piti kupari-tauluin piiritettämän sitä asetusta mitenkä karkaus-vuuet piti tästä-päin luettaman.

Tämä Caesarilta toimiteltu vuosinko, jota kuhutaan _Julianuksen ajan lasku_ tahi _vanha vuosluku_ (gamla stilen) nouvatettiin ja kahottiin hyväksi lähes 1500 aastaikoa hänen perästä, kunnekka Paavi Gregorius XIII vuonna 1582 paranteli tätä sillä perustuksella, että olivat tarkemmalla luvunlaskemisella havainneet, ettei vuuessa ollutkaan täyttä 365 päiveä ja 6 tuntia, mutta ainoasitaan 365 päivee, 5 tuntia, 49 pientä (minuter) ja 16 pikkua (sekunder). Hyö olivat sillä tavalla vuosittain lisänneet 10 pientä ja 44 pikkua, jotka yhteen-luetut Nicæin kokouksesta (jota pietiin v. 325) kohotti 9 päivee liikoo, ja 16 tuntia, 33 pientä. Näihen pois otettua ampui tämä _uusi vuos-luku_ (nya stilen) joka myös kuhutaan _Gregoriuksen ajan-lasku_, lähes 10 päivee takaisin, sitä kulunutta aikaa (eli 10 päivee ennen, sitä kulumatointa). Tätä oijaistiin sillä, että se 5:ees päivä Lokakuussa mainittuna vuonna 1582 kirjutettiin 15:eksi, ja josta taas tapahtui että keväisen päivän tasaus peätyi sinä 21:nenä päivänä Maaliskuussa, niin kuin se oli ollut. Nicæin kokouksen ajalla, ja niin kuin se Dionysiuksen, Exiguuksen v. 525 jälest. Vap. synt. löyvetyn peäsias-pyöräistyksen (cyclus paschalis) jälkeen piti tapahtua. Se oli tämän ereyksestä, josta jo kauvaan oltiin arvoksissa tämän ajanlaskun olevan vian-alaisen, ja jota jo 400 vuotta ennen Gregoriusta mainittiin. Mutta se oli yhen uuven tähen tarkoittamisella _Cassiopaean_ tähti-sikerissä, josta tämä vika tuli selkiämmäksi, ja huokiammaksi muka auttoo. Kuitenkin ei Gregorius uskaltanna puuttua tähän muutokseen, kaikkein Poavilaisten hallitusten kuulustelematak, jotka sanoivat siihen muka suostuvansa. Silloin synnyttivät tätä uutta vuos-lukua erinomattain kahen kuuluisan Laskelioihen (mathematikers) avulla, nimittäin Alysius Liliuksen ja Christopher Clauiuksen. Ne vastaan-peätetyt Hallitukset peättivät vasta Herroin-päivillänsä Regensburgisaa v. 1699 että myöskin oijasta tätä vanhoo viallista ajanlaskua, jonka kautta heillä oli jo 11 liikoo päivee, luettu Nicæin kokouksen ajasta; jotka luetut tulevan ajan peällä ampui 11 päivee eillepäin. Tätä oijaistiin sillä tavalla, että se 19:nees päivä Helmikuussa v. 1700, kirjutettiin siksi 1:seksi päiväksi Maalis-kuussa. Ainoastaan Greekkalais-uskovaiset hyö eivät männeet tähän uuteen lukuun, vaan nouattaavat vielä sitä vanhoo, josta aina soavat 140 vuuen peästä yhen päivän liikoo, joka luettu muihin lykkää heitä yhen päivän taaksemmaksi. Tämä vuos-luku jota seurataan Venäjän moassa, eroittaa heitä nyt 13 päivee muista myöhemmäksi.

[97] Tämä kuu tuli näin kuhutuksi Januksen muistoksi, Italian ennen muinosen avullisen kuninkaan.

[98] _Februarius_, sai tämän hänen nimensä _puhistos-juhlasta_ (_Februa, Renings-festen_) joka piettiin tässä kuussa, ja jota Numa oli ensin asettana. (Silloin luettiin tätä kuuta viimeiseksi vuoessa).

[99] _Martius_, tehtiin Marsin nimelliseksi, jonka luultiin olleen Romuluksen Isä.

[100] _Aprilis_, sanotaan saaneen nimensä _Aphroditiltä_ t. _Venukselta_, Rakkauen Emoiselta. Muutamat ovat myöskin aprikoineet, että se on tullut sanasia _apricus_ (avonainen) koska se oli ikään kuin aurinkollen avattu.

[101] _Majus_, luullaan näin tulleen kuhutuksi _vanhoin_ muistoksi, ja _Junius_ kunniaksi _nuortein_, sillä Romulus oli jakanut koko Ruomalaisen kansan kahteen osaan, _Vanhat_, (_majores_) ja _Nuoret_ (_juniores_). Toiset taas aprikoivat että tarkoittivat tällä nimellä Jupiteria, joka myös _Majuksi_ kuhuttiin, liioitenkin Tusculumin kaupunnissa; toiset taas että ne tällä nimellä tapailivat _Majaa_, Merkuriuksen äitiä.

[102] _Junius_, ne jotka eivät usko että Romulus tällä nimellä tahtoi kunnioittoo Ruomin nuorta kaasoo, ovat luulleet, että tätä kuuta nimitettiin _Junon_ muistoksi, joka oli Jupiterin sisar ja puoliso. Toiset ovat taas arvanneet, että tällä nimellä kunnioitettiin Junius Brutusta, joka lopetti kuninkaan-vallan Ruomin hallituksessa.

[103] _Julius_, tätä kuuta kuhuttiin ennen _Quintilis_ (viies kuu), koska se oli viies vuuessa, Romuluisen kuun-luvussa. Mutta Consulin Marcus Antoniuksen voatimuksella, niin muuttivat nimen kunniaksi Keisarin Julius Caesarin, joka oli syntynyt s. 12 päiv. tässä kuussa.

[104] _Augustus_, tätäkin kuhuttiin muinon _sextilis_ (kuueens kuu) koska se Romuluksen luvussa oli 6:nnes vuuessa; mutta Consulien peätöksellä muuttivat nimen Keisar Augustuksen muka muistoksi, koska hään tässä kuussa sai sen kuuluisan voiton Antoniuksen ja Cleopatran yliten.

[105] _September_, tämä ja ne jälkimäiset kuut ovat vielä pitänneet sen vanhan nimensä kuin Romulus heilien anto. Tätä nimitettiin heijän sanasta septem (seihtemän), koska tätä luettiin seihtemänneksi kuuksi vuuessa, luettua Maalis-kuusta; nyt se on yheksääs.

[106] _October_, merkitee kaheksaas kuu, ehkä se on kymmenees meijän luvussa; se on nimitettynnä sanasta _Octo_ (kaheksan).

[107] November, joka merkihtee yheksääs kuu, on nyt ykstoistkymmenees, ja on soanut nimensä sanasta _novem_ (yheksän).

[108] December, on tullut näin kuhutuksi sanasta _decem_ (kymmenen), koska se ennen luettiin kymmeneneeksi kuuksi; nyt se on kaksitoistkymmenees.

[109] Tämä tapa jota tavataan kaikissa kansoissa, nimittäin etta pestä ihtiänsä jouluksi, on varsin vanha. Ruomalaisetkin ruukaisivat jo että vuuen lopussa tahi viimeisellä kuulla vuuessa, pestä ja puhista ihtiänsä, soahaksensa sillä Jumaloiltansa rikouksensa anteeksi. Hyö tekivät tätä juuri juhlallisesti ja sauvuttivat ihtiänsä pihkalla ja tulikivellä. Tästä kuhuttiin myös tätä viimeisiä kuuta puhistos kuuksi (Februarius). Suomalaiset, peseiksevät vielä nytkin joka pyhä aattona, tahi viimeisellä päivällä viikossa. Ja se näyttää kuin Ruohtalaisetkin ennen oisivat rajuuttanneet tämän tavan, kosta _lauantaina_ vanhuutessa kuhuttiin _Löger-dagen_ (pesu-päivä). Sillä jos eivät ennenkään pesenneet ihtiänsä, niin pesöövät vielä nytkin voatteitansa ja huoneitansa.

[110] _Mullo_ tämä sana ei eneä löyvy Suomenkielessä, vaan uskottava on, että se on ennen löytynyt, koska _mulli_, ja _mullikka_, merkihtee (Hämeessä) yhen vuuen vanhaa varsaa, ja (Savossa) yhen vuuen vanhaa härkä-vasikkaa. Sanoomme myös _muulloin_ (muilon) joka merkihtee männyttä aikoo (muinon), ehkä sillä ei tarkoitetak tätä viimeistä vuotta.

[111] Lappeenrannan tappelus pietiin s. 3. päiv. Syysk, v. 1741.

[112] Kyrön tappelus pietiin s. 14 paiv. Maaliskuussa v. 1714.

[113] Mainittava on että minä juuri näinnä päivinä satun lueskentelemaan yhtä vanhoa juttelemusta annettu Erik Castrènilta, ja painettu Turussa v. 1754, nimeltä: _Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cajaneborgs län_. Siinä luetaan 72 p. että talonpojat Paltamossa lukivat muinon aikojansa näin: Rauha vuosi, joka merk. vuonna 1721; Pouta-kesä v. 1730, Yksinäinen halla-vuosi, 1731; Kemiläis-talvi v. 1742 (koska Kemin-komppania silloin asetettiin Kajanaan, rajan varjellokseksi); Kasakka-talvi, v. 1743 (jollon Venäläiset viimeisen kerran näitä maita vallotteli). Siinä mainitaan myös, että muinonen Rovasti Joh. Frosterus, joka niinnä aikoinna oli Kirkkoherrana Kajanassa, oli tavanut yhessä vanhassa virsikirjasta kannella näin kirjutettuna: v. 1600, hyvä olki-vuosi; v. 1608, Johan Otin pojan maavero-paneminen (jordrefning); v. 1611, ensimmäinen karku-vuosi; v. 1622 matkusti kuninkas _Gustav Adolph_ Säräsmäin, Käkilahten ja Säresniemen kyliin kautta; v. 1656 toinen karku-vuosi; v. 1669, vaikia vuosi; v. 1675-1677 kalliit ajat pohjanmaalla; v. 1676 sito-vuosi (silloin vietiin miehiä tästä Juntin sotaan); v. 1687, 1688 katovuosia ja kallis aika Pohjanmaalla. V. 1695; 1696, 1697; mahottomat nälkä-vuoet; v. 1712, s. 13 p. Maalis-kuussa kankas sota; v. 1716, s. 14 p. Helmikuussa otettiin Kajanan linnoa.

[114] Ei ainoastaan ajan luvussa, mutta muissakin maallisissa toimituksissa, niin kuin e.m. kalastamisessa, linnustamisessa, kylvämisessä, j.n.e. rajuuttaavat paljon jos on _ylä tahi ala-puol_ kuuta.

[115] Että vanhat ovat heitä ennenkin lueneet, tarkoittaissa miten kauan eläimet käyvät tiineenä, oommo jo nähnyt (Otava I. O.)

[116] Lapinkielellä sanotaan toas päivästä, _peiwe lueje_, kuin se iltaisella rupia hämärtämään, ja synnyttämään toista päiveä.

[117] Turun puolella sanotaan jo Ruohtalaisten tavalla, _ensimmäinen kortteli; toinen kortteli_ (första qwarteret, andra) j.n.e.

[118] Kaikki nämät tarkoittamiset vissiin päiviin on otetta nuon arvolla (på höft, gisningswis) ilman tarkempata tiiustelemista.

[119] Koska kuu kahesti kuukauvessa oli puolillaan, tahi näytti puolta pohjansa, niin kuhtuivat yhtä _ylä-puoleksi_, toista _ala-puoleksi_; mutta usseemmittain merkihtee _ylä ja alapuol_ yhtä kuin _ylä ja ala-kuu_.

[120] _Kuumet, kuuvalo, kuutama t. kuutain_ kuhutaan _kuun paiste_. Virk. _ku valgejt, valio_; Lapk. _Mano tepe_; -- _kuu kuumottaa_, t. _kuuluu_, sanoovat kuin se paistaa kuulakkasti. Virk. _ku aimoke_.

[121] Meijän talonpojat ovat päivän ja ajan tuntemisessa niin tarkat, että jos heitä pantaisiin vaikka mihin äkkinäiseen paikkaan, niin kuin vaan kahtoovat taivasta koht tahi ympärillänsä, niin tuntoovat samassa ilman-kaaret (väderstrecken) tuulet ja ajan-kulut. Paitti päivästä, josta hyö tarkoittaavat aikansa, ottaavat hyö merkkiänsä muistakin paikoista. _Etelän_ tuntoovat siitä, että oksat ovat puussa aina sillä puolla tihjämmät, ja kuori paksumpi, mäit ja rinteet ovat myöskin sillä puolla aina lihavammat ja puistosemmat. _Pohjoinen_ tunnetaan siilä, että oksat ovat sillä puolla harvat ja kuori ohut, mäit laihat, ja puut vaivaisia. Hoavassa juoksoo kuoren peällä yksi musta juova pohjos puolla; ja kusiais-pesät ovat aina sillä puolella jyrkät, vaan loitot ja viettävät etelän puolella. Tyynenä ilmana tiiusteloovat _tuulen henkee_, sillä että kasteloovat nuolu-sormen suussansa, ja pitelöövät sitä ilmassa pystyssä, jollon se tuulen puolla vilusteloo.

[122] Se on merkillinen että vanhoilla Greekkalaisilla oli juuri samallainen sananparsi. Anakreon kirjuttaa kolmannessa laulussansa: Mesonuktiois toth' orais, otrepsetai ot' Arktos ede kata kheira ten Boooton (Otava keännäiksen jo yön syvämmellä miehen, Boutin, vastaan). Greekkalaiset tarkoittivat näillä sanoilla _miehen- eli kyntäjän_ -tähteä taivaassa; vaan Suomalaiset tavoittaavat sanallaskullansa _miehen t. ihmisen_ maassa.

[123] Egyptiläiset jotka ensin ja enin harjoittivat _tähti-tietomusta_ (Astronomi) ei nekkään Ptolomaeuksen ajalla tunteneet usseempaa kuin 21 tähti-sikeriä pohjosessa taivaan-kaaressa, johon siitten ovat lukeneet 20 uutta.

[124] _Otava_, mitä tämä sana alustapäin on toimittanut, on arvamatoin, ja oisi tarkka tietäksemme. Totta se on merkinnyt yhtä eläintä, koska tähet a ja b kuhutaan _sarvet_; d ja g, _pursto_; ja e, ks, n, _häntä_. Muutoin kuhtuuvat Lohen verkoakin _Otavaksi_.

[125] _Ämmän-rukki_, näyttää olevan sukuisin sen vanhan Ruohtalaisen sanan kanssa _Frenas rock_, jolla ne tarkoittivat kuuta.