Part 13

[9] Jokainen kyllä oivaltaa ettei tämä ouk mikään _pakanallinen juhla_, mutta yks johtatus Poavilaisilta, jossa ne ovat aivan ouvolla tavalla yhteen-sotkineet ja velloineet asioita, joista Raamatussa puhutaan, niin kuin heijän oil tapa tehä, sepittäissä vanhoja satujansa (gamla munklegender). Koska Vapahtaja oli ristiin-naulittu hirsipuuhun ja näki ystäviä ympärillensä, niin se pyysi heiltä juuvaksensa. Maria Magdalena oli yksi näihen joukossa, joka silloin ojensi sienen hänellen imee, (Joh. 19, v. 25). Hään oli myös muihen Vaimoen kanssa soapuvilla koska asettivat Vapahtajan ruumiin hautaan (Math. 27, v. 56, 61. Mark. 15, v. 47) ja oli yksi niistä joka ensin läksi voiteineen sunnuntainaamunna käymään hänen hauvallen (Math. 28, v. I. etc. Luuk. 24, v. 10, etc. Mark. 16, v. I, 2.) hään puhutteli silloin Jesusta, vaan piti häntä ensin ruohiston vartianna (Trädgårdsmästare) ennen kuin hän hoksaisi ihtensä (Joh. 20, v. I, 14, 15, 16). Tästä vaimosta oli Vapahtaja jo ennen poiskajottannut seihtemen pahan panemista (Mark. 16, v. 9.) Toisessa paikassa puhutaan Raamatussa yhestä toisesta vaimosta Mariasta, Latsaruksen ja Marthan sisärestä. Hänestä sanotaan että hään oli suurin synnintekiä, vaan että hään syntiänsä katuin kylvetteli Jesuksen jalkoja kyyneleillänsä, pyyhki heitä hiuksillansa, ja voiteli heitä hyvillä hajuilla, josta hään myös sai rikoksensa anteeksi annettuksi (Luuk. 7, v. 37-50. Mark. 14, v. 3. Math. 26, v. 7. Joh. 12, v.3). Näitä kaikkia on Matalenan Runossa yhteen veitty, ja siihen vielä lisätty Ruohin Ritaria, Suomen Sulhaisia, ja muita niitä näitä lausumia.

[10] Tämä asia näyttää luonnostansa, ikään kuin se oisi yksi niitä monesta keski-ajan Sankarin tarinoista (af de många medeltidens Riddare-Romancer), koska tässä puhutaan Riddariloista, uskollisuutesta, ja seittyisistä. Mutta jos on asia tapahtunnut Suomessa, tahi muualla sitä ei lauluista selitetä. Eikä myös mikä mies, ja mikä virka Lalmantilla oli.

[11] Tämä osottaa ikään kuin jota kuta Lappalaisen elämätä, tahi muistuttaa meillen, peri vanhoja aikoja.

[12] Tämä laulu osottaa jota kuta Turussa tapahtunutta, ja on sen eistä Suomalaiseksi luettava. Vaan site selvempee tietoa hänestä ei soaha. Ainoastansa että yksi totuus ja tapaus, mahtaa tässä niin kuin toisessakin olla perustettunna.

[13] Näin toimittivat hyö kylässä mullen asian. Soahaksein tästä tarkemman tiion, olen minä kirjuttannut Turkuun, Neuoittelemus-Kirjuttelian (Consistorie-Notarien) M. Hällforssin luokse, tiiustellen häneltä jos ei Papin-neuoittelemuksen vanhoissa kirjoissa löytyisi tästä jota kuta perustusta. Mutta hään on mullen vastannut että ainoastansa yksi Joh. Forseliuksen nimellinen Pappi, on ollut tässä pitäjässä Kirkkoherrana vuosien 1735 ja 1741 välillä; ja ettei tälläistä asiata hänen ajallansa löyvy tässä ilmoitettunna. Muutoin niin Papin-neuoittelemuksen paperit ei ole sen vanhemmat kuin vuoteen 1681, koska hyö silloin paloivat poroksi yhessä tuli-palossa. Sen tähen tämä asia mahtaa olla tätä aikoa vanhempi, tahi ainoastansa moa-oikeuessa peätätty. Minä olen siitten myös kirjuttanna tästä Kihlakunnan Tuomarillen, mutta en ole soanut vastausta.

[14] Tämä pitäjä mainitaan jo 1335 vuuen kirjoissa (Porthanin Chronic. 241 p.) ja on nimen antanut kahellen kihlakunnallen, ylä-Sääksmäin ja ala-Sääksmäin kihlakunnat.

[15] Gananderin Mythol. Fenn. 8 p. Semmoisia Hakoisten kuhuttavia linnoja, löytyy myöskin Janakkalassa ja Hattulassa.

[16] Se on epäilemätä, ettei nämät Runot ole näillä tienoilla synnytetyt, ja ettei näissä löyvy mitään paikkoa jonka piällen hyö tarkottaisi. Ei ies Helka-vuorestakaan kuulu mitään sellaista erinomaista puhetta. Yksi Vanha ukko tässä Ritvalan kylässä, sanoi muistavansa kuulleen puhuttavan, että ne asiat joista runoissa mainitaan ovat tapahtuneet Virossa tahi Inkerin muassa. Mutta mikä kieltää ne vanhat, valetta kuulemasta, niin hyvin kuin ne nuoretkin? Merkillinen on kuitenkin että kieli ikään kuin totistaa tätä.

[17] Nämät alku-sanat osottaavat ikään kuin Helan huutajat oisivat tällä käyttämisellä poisheittäneet kansan vanhoja tapoja ja opetuksia, koska pelkäisivät tulla pilkan ala. Ja koska lapset käyttäävät tämän Juhlan, ja on arvattava, että ne nuoret olivat enemmin taipuvaiset kuin vanhat, luopumaan vanhoista tavoistansa, ja antamaan ihtiänsä ristitä, niin on uskottava, että tämä käytös on luettavaksi siitä ajasta, kuin Poavilaiset levittivät Ristin oppia meijän maissa. Sillä heijän oil tapa pitämään tälläisiä kävelemisiä (prosessioner) ja laulelemisiä (chörer, andeliga sånger) kuin tahtovat jonkun pyhän juhlallisesti käyttää.

-- Elkäs, t. elkös, elkee, elkeä. -- Eäntämme, oisi pitänyt olla eäntänne; tahi järkeen: "elkäämmö eäntämme hävetäk." -- Heittäjä, affälling, den som skiljer sig från de andra, och äfvenså af dem blir öfvergifven. Taitaa myöskin tässä m.y.k. laulaja, tahi "virren heittäjä." -- Meri-helmet, koraller, sandperlor, ovat tulleet niin kuhutuksi koska heitä tuotiin meren takoa; tahi oikeemmittain, koska heitä haettiin meren pohjalta. -- Saksan pehkineet, utländska nipper och grannlåter. -- Raakoisten puheella, "med råa, plumpa, grofva uttryck", kan äfven få betydelse af "kraftiga ord." Mutta on myös mahollista että oisi luettavana puhella, joka oisi samassa taivutos-loukkaassa (samma tempus och modus) kuin eillimäiset sanat, "Sanella ja helkytellä." -- Uikkaja, begråtare, jämrare, m.y.k. Vaikkaja, tadlare, beklagare, belackare. -- Urvut, t. "urut"; oisi ehkä pitännyt olla: "Turun urvuin uikkajoillen." -- Väätty-vaski, hamrad, utsmidd, dragen koppar. -- Sinelle, oisi ehkä soveliampi sanoa: "sisällen", nimittäin tyttölöihen parveen t. piiriin. Mutta uskottavampi on, että se m.y.k. "sinisille"; sillä sini (blå) mahtaa olla vanha heitetty sana, joka nyt ainoastansa tavataan liitettyissä puheissa (i sammansatta ord), n.k.e. "sini-marja, sini-kello" j.n.e. -- Matarat t. "mataran heinät", Galium Verum (Jungfru Marie Sånghalm, Honungsgräs, Gul-Måra) kuin myös Lysimachia Vulgaris, (Lysing, Gullspira). -- Tehkesme sinistä siltaa, taitaa sekä merkihtää "heinillä pujotettunna ja kaunistettunna", että myös "heiltä iheltä koreistunna", (jos olivat muka sinisissä voatteissa). -- Uikamme t. uikkaamme, laulatkaamme, ruikuttakaamme. -- Käjen t. käen (Gök).

Ruotin kielellä oisi tämä laulu arvaten näin:

Låt oss börja, låt oss våga, -- Blygoms ej för våra stämmor! -- Om som unge än vi sjunga, -- Höja våra späda röster! -- Svag är den förgätnes visa. -- Låt min Sångmö lyran stämma, -- Mina perlor sakta klinga, -- Mina Tyska smycken tala -- Med de Svenskes hårda termer! -- Åbo argor åt dem som kälta, -- Messingspipor åt dem som knota! Stigom syskon på det blåa, -- Honungsgräset såsom brudar! -- Hämtom derifrån ett såll fullt, -- Utaf Spir-gräs full en vacka; -- Bindom deraf grön en matta, -- Sjungom rosor på vår gångstig, -- Då vi gå till våra Gudar, -- Till de rena, trogne Gudar!

[18] Tämä tarina löytyypi pian yhellä tavalla toimitettu vanhanaikuisissa Ruohtalaisissa lauluissa, jotka vielä lauletaan erinäisissä muakunnissa. (Svenska Folkvisor af Geijer och Afzelius, 2 D., p. 229. -- Atterboms Poet. Kalend. 1816, p. 20). Jos ei Ruohtalaisten laulu o Suomesta kiännetty, niin ei Suomalaistenkaan ouk Ruohtalaisesta. Tämä ja ne seuravaiset Runot lauletaan samalla tavalla kuin alku-sanat, nimittäin että jokaisen sanan perästä lauletaan aina: "Kaunissa joukos'."

-- Neiro, t. neito. -- Korko-kengät, Skor med höga klackar. -- Hirren päänsä päältä, merkihtee: "Oven piälystä." -- Muuttununna, t. muuttunna. -- Karunna, t. katonna, kavonna, eli ehkä: "karanna." -- Rinta-kisko, t. solki, risku (brisk). -- Hohra t. hohta. -- Peä-hopeet, diadem, silfver-bindlar, som brukas kring håret. -- Pajussa, merkihtee että hään istui puussa; paremp oisi ehke sanoa: "pajukossa." -- Karjaluissa, m.y.k. "karjan-alaisessa"; sillä eihään tässä lie puhe "Karjalasta." -- Pikarit pinona vierit, merkihtee että hänellä oli niin paljon pikaria, että hään pani heitä pinoon, eikä siinäkään pysyneet, vaan maahan vierivät. -- Kaalsit, m.y.k. "kalasi, t. kalisi, t. kalahti" (skramlade). -- Pivo, t. "kopra." -- Kanniksella, pitäis vissiinkin olla: "kanneksele", (bär hit -- "kanna tänne"), tahi jos merkihtennöön: "kannellaisi" (med hvad du bär, tahi: med locket). -- Mairen, t. "maihen." -- Ruoti, t. "ruoti-vaivainen." -- Ruorolla, t. ruovoilla, kalan ruojilla (ben-knotor), taitais myös merkihtää "ruojolla", (dorg, afskrap), ja saattais olla: "Ruojin-ruojolla elänyt." -- Elänyn, pitäis olla "elänyt." -- Ellemme elkiäs sanelen, jos en ilkiäis sanoa (om jag ej vårdade mig om att såga) mutta elkiäs taitaa ehkä tässä, niin kuin jälestäpäin myös merkihtee "ilkeyttäis." -- Tierät, t. tiiät. -- Yhren, t. yhen. -- Karkeisehen, t. kankaisehen, multaan. -- Kiulun täysi, pitäis olla "kiulun täyvän." -- Kusmuin, t. kuinsmun. -- Elkeeni, t. "ilkeeini, ilkeyttäini." -- Minkäs, t. mihinkäs. -- Tahrot, t. tahot. -- Turjotella, t. heilyttellä (vagga af och an). -- Laaja lainen larella, pitäis olla: "loajan laineen lajella" (sköljas öfver) t. ajella (vråkas för vinden).

[19] Tämäkin tapaus kerroitetaan vanhoissa Ruohtalaisissa lauluissa, vaan toisilla nimillä. Siinä Inkeriä kuhutaan Lilla Rosa, Lalmantia kuhutaan Hertigen, ja Eerikkiä, Grefven. (Sv. Folk-Vis, 1. D., p. 116, 120 och 123) tähän tarkoittaa myös yks toinen laulu, kuhuttu, Oväntad Bröllopsgäst, (2 D., p. 3, 212). Se näyttää vähän vähältä, niin kuin asia oisi tapahtunut Suomessa tahi Virossa, ja että se Ruohtalainen laulu olisi kiänetty Suomesta. Tämä on siitäkin uskottava, koska muutamissa Ruohtalaisten muakunnissa alotetaan tällä versyllä: Det var två såta vänner, som höll hvarannan kär; den ena for till (från) Finland, ifrån sin fästemö.

-- Varas se vakuhun nais, pitäs ehkä olla: "varraain sen vaussa nai." -- Lalmanti, mikähään nimi tämä liene? Lienöököhään Sukunimi, vaan Virkanimi, niin kuin e.m. Vallevan (yks vanha Sankari josta vielä nytkin paljon lauletaan), t. Vallerman (Pilgrim), tahi ehkä Lagman? -- Kätkyä, pitäis olla "kätkyveehen, t. kätkyheesen, t. kätkyysen." -- Ison kimpun, ett stort smycke. -- Kihlajell, t. Kihloojallen. -- Lunasti, muka rahalla, t. osti. -- Ottakoos, t. ota siitten, t. otapa jos. -- Muotohitteis, t. muotoseis, efter ditt tycke. -- Sorissa, t. soassa. -- Voit'tu, supistettu (contraheradt) pitäis olla "voitettu." -- Väein, t. väkisin, väkisek. -- Viintupa, t. vihkitupaan. -- Miakkan, t. miekoin. -- Lutti, t. luhti (loft) ylinen, parvi. Jossa lienet lintu-parvi, niin se lehrä lentemään, nämät sanat luetaan myös yhessä toisessakin vanhassa Runossa (Topeliuksen kootuksessa 2:sessa Osassa 6:lla p:lla). -- Silkki, siden. -- Kairehtima, t. kutoma, virkad, broderad. -- Veljykkeinen, tämä sana näyttää olevan Viron kielestä, jolla se on vellekenne ja vellikenne (veikkoinen). -- Ota ohrilta oriis, tag din Hingst ifrån fodret. -- Irulta, taitaa merkihtee "iteiltä" (från grodden). -- Ikä-lihanen, kuhutaan vanha Hevoinen. -- Maata-jalka, t. lyhyt-jalkainen. -- Naera-mies taitaa m.y.k. lankomies. -- Lareltu, t. lavottu, jaettu. -- Nasta, t. nappula.

[20] Tästä Annikaisesta, ja hänen vieraan toivomisesta mahtaa myös se Runo puhua, jota kuulin Juvalla laulettavan, ja joka alkaa: "Annikka soria Neito, istui saaren sillan piässä, sekä istui että itki, uoti miestä onnellista, lykyllistä lyyretteli. Kulta mies merestä nousi", j.n.e. (Lue: Pieniä Runoja, Upsalassa 1818, I. O. VI. josta se on uuesta painettu v. Schröterin Finnische Runen p. 118) samasta neijosta lausuupi toinenkin Runo, jota lauletaan Arkangelin liänissä, ja joka alkaa: Annikk' oli soaren neiti, se oli poukkujen pesiä, voatehitten valkaisia, j.n.e. (lue: Topeliuksen Vanhanaikuisia Runoja, 2. O. 6. p.). Tästä arvaamme tämän asian tapahtuneen Suomenmaassa. Mutta Ruohtalaisissakin vanhanaikuisissa lauluissa hoastetaan samoo tarinata, yhessä laulussa kuin kuhutaan: Jungfru-köp; vaikka siinä ei nimitetä hänen nimeensä. (Svensk. Folk-Vis. 1. D. p. 92). Merkillinen on myös että Saksan, Hollannin ja Englannin maissa lauletaan vanhuuesta, yhestä prinsessasta nimeltä Anna, joka niin ikään sala-kähmessä vietiin pois vieraillen maillen, ja jota luultaan olleen yhön Englannin muinosen Kuninkaan tyttären, jonka veivät Meklenburgin. Oisikohaan nämät Suomalaiset runot hänestä puhuvia?

-- Kaitsea, vårda, handhafva. -- Kaupunnin Kanoja, Stadens Skönheter, unga Damer. -- Kesti, gäst, fremmande. Muutamissa paikoissa se merkihtee myöskin "loisi, koturi", inhysning. -- Pelto-paita, taita merkihtee sellaista aivinasta tehtyä mekkoa, jota Hämeessä ruukataan. -- Herantiestä lähtehä, "Hera" kuhutaan sellaista pientä vesi-juottia, joka juoksoo kuikeroitteloo. Merkihteeköhään siitten että Hirvi oisi juonut koko lähteen vesisestä tiestä, tahi että hään joi "Härän-tieltä lähteestä" (ifrån källan invid fävägen). -- Haivenet, t. hapenet, hår. -- Siihen kuolansa valutti, siihen heiti haivenensa, osottaa ikään kuin Hirvi kovasta juoksusta ja janosta, oisi juonut ihtiensä kuoliaksi. -- Tuomu, t. tuomi. -- Lemmen, lycka, välgång. -- Joka siitä lemmem leikkais, den som deri skar sin lycka. -- Tehruillen, t. tehtyillen. -- Tela, t. rakkineet, botten, underrede, grundställning. -- Aluttoillen, pitäis olla Alutetuillen.

[21] Nuoruuvessa minä kyllä kuulin vanhat sanovan, kuinka monta hetkee luettiin tunnissa, mutta nyt se on minulta juohtunut pois piästäin, kosk en silloin ymmertännyt panna muistiin. Hämehessä ja Turussa, on _hetki_ ja _tunti_ yhtä merkittävä.

[22] Tunnin-tuikkari, _Bordstussare_. Vielä nytkin niin on Savossa ja Karjalassa harva kylä kussa löytyy kelloa talossa.

[23] Se on merkillinen ettei Lapin eikä Viron kielessä löyy jotakuta sanoo joka merkihtis _Vuorokautta_; sillä Lapin kielellä tätä kuhutaan _peiwe akten ijan_ (päivä ynne yön), ja Viron kielellä: _ööd a päwad_ (yöt ja päivät); ei paremmin Saksank. _Tag und Nacht_; ja Latk. integer dies cum nocte.

[24] Päivä, Vironkielellä, pääw, päiw, ja paiw; Lapinkielellä: peiwe: Ungerin kielellä: _nap_.

[25] Yö. Virk. ö; Lapk. ija; Ungk. ey, eijel; Samojedin- ja Vogulin-kielellä: ji; Votjan-kielellä; ui, uin; Permin-kielellä: oi; Syrjän-kielellä: woi; Morduinin-kielella: wei; Tscheremisin-kielellä: jyt; Turkin-kielellä: ei; Ostiakin-kielellä (Wassjungan virralla) ei; Kiinan-kielellä: je, ö; Vogulin-kielellä (Berezowan tienoilla) eti; Tartarin-kielellä: soey tjel.

[26] _Aamu, huomen,_ Virk. _homme, home, hommen, ommuk_; Lapk. _iddiet_ (joka mahtaa olla sukuisin Suomal. _iän_ kanssa) ja _aret_ (joka näyttää oleva sanasta _are_, jota merkihtee sitä puolta puuta, kussa on paksuinta kuorta; niin kuin Suomal. ovat _koarnasta_ soaneet _koarna-pohjonen_). Muutoin niin _kaari_ Suomk. ja _kaar_ Virk. merkihtee yhen osan kehän piiristä (_en cirkel-båge_), useemmittain sitä taivaan piirtä jota niämme (halfva hemispheren, fästet, firmamentet). Estin kielelläkin niin _hommiko kaar_, t. _kare pool_, merkihtee itäisen päin, iän ilma, iän kohta; siitä _vessi kaar_ (länsi) ja _maa kaar_ (itä) -- Ungk. _honap_.

[27] Ilta, ehto, Virk. öht, öhto, öddang (yön-tanko) koska ehto ottaa yötä vastaan, ikään kuin tankolla t. hankolla. Lapk. _ekked_, jota taitaa olla tehty puheesta _ekewe_ (ikuinen) koska päivä aina iltaisella on _ikäinen_, mutta Lapissa (kussa sitä nähään kaiken yötä) myöskin _ikuinen_. Ungk. _östwe, estwe, este_, Vogulk. (Jugurin vuorilla) _ete, et_: Samojedink. ja Vogulk. (Verchoturjin maakunnassa) _iti_; Vogulk. (Obin suvanolla) _edi_; Ostiank. (Berezovan ympärillä) _etno, jetno_; Ostk. (Juranjen kymin taakse, ja aina Obin ja Vassjungan vesillen) _itna_.

[28] Virk. sanotaan myöskin _öhto-polik, öddango-polest_.

[29] Yhen tunnin hyö kuluttaavat syömisessä, ja yhen vetjustelöövät hyö siitten vielä pitkällänsä, niin kuin muka levätäksensä.

[30] Virk. sanotaan myös _puhte ajat_, joka merkihtee koitto-aikaa; koska _puhte_ heillä merk. aamu-ruskoa, t. päivän koittoa.

[31] Sanotaan e.m. _kukon laulun aikana_ (Virk. kukke aeg); kukko oli jo kahesti laulanut -- kukko lauloi kolmaannen kerran (Virk. _kukke lauldes kolmat korda_), j.n.e.

[32] _Suuruspaloilta_ luetaan 2 tuntia aamiaisiin, ja ennen suuruspaloja ovat hyö jo kahta tuntia tehneet työtä. eli vähä enemmin. Muutamissa eivät syö tätäkään einettä, vaan ovat aina oamiaiseen syömätä. Pohjan maalla pitäis heijän paikka paikoin, Ruohtalaisten tavalla, syyvä jo ennen kuin lähteevät työhön, jota he kuhtuvat _ettonetta_. Viipurin tienoilla merkihtee tämä sana sitä lepoo kuin nouetaan syötyä.

[33] Tämä sana on otettu siitä, että koska selänneet kulkoovat kaikki yhänneppäin, nimittäin lue pohjoisesta ite-etelään, niin päivä nyt paistaa _heijän halki_, t. pitkin päin, -- yhestä peästä toiseen. Ne sanoovat myöskin Savossa, että se tuuloo _halki ilman_, joka merkihtee, että se tuuloo lounalta luoteseen, tahi luoteesta lounallen.

[34] Silloin paistaa päivä poikki selänneihin. Kuin pyörähtää puolesta poikki, niin sanotaan että se _alkaa käyvä poikki moan_.

[35] Tätä sanovat aina kuin ovat mehtä maissa työsiöillänsä.

[36]) Tälläisiä outoja nimitöksiä ruukoovat erinomattain syvänmaan miehet, jotka puista ja päivästä ottaavat merkkinsä. Hyö sanoovat myöskin; nyt tuuloo _päivän alta_, t. _linnun lentämästä_, t. _linnun lennosta_, kuin tuuli on etelestä.

[37] Viipurin leänissä kuhutaan oamiainen murkinaksi, ja Torneossa sanotaan sitä _lounaksi_.

[38] Päivä sanotaan olevan _vitaisissaan_, kuin se keäntöö paistamaan vitalikkoon selänneitä koht; tahi teköö heitä vasten yhen 45 mittuisen polven (45° winkel).

[39] Syvän kesällä lämmitetään saunoo jo k. 6:en aikana, mutta syksyn puolla aikaisempana; ja talvella pannaan jo k. 3 tulennokset uuniin.

[40] Savossa sanotaan että _päivä männöö mailleen_; pohjosessapäin sanoovat, että se _mänöö majoilleen_; meren rannoilla sanotaan, että se _laskekseen mereen_; ne jotka ovat olevoinaan muka hyvin jumalallisia, sanoovat että se mänöö _Jumalan nimeen_ t. _haltuun_. Virk. _päiw lät alla_, t. _mahha_, e. _pääw katsub metsä ladwa, päiw lähhäb loja_, t. _jumala valda_ t. _maria valda_, t. _jumalide kätte_ e. _loja kätte_.

[41] Heijän nousu-aika on erilainen eri moakunnissa. Savossa, niin ne talonpojat jotka ovat muita ahkerammat, nousoovat talvella ja kesällä jo k. 2, vaan keväillä, nuon maalis-kuussa, kuin heill' on vähemmän työtä, niin makoovat aina k. 4:een ja 5:teen. Laskeaisesta eteen-päin, ne makoovat siihen, kunnekka valkenoo päivä. Mutta kuin heill' on mitä erinomaista työtä, niin kuin loahtia (teuramista), riihen puimista, ja semmoista, niin silloin nousoovat jo k. 1, toisinaan yön puolessa, että saaha tätä tehtyksi pois luotaan ennen päivän koitetta.

[42] Tätä ja niitä jälkimäisiä aikoja, ei mainitak kesällä, koska silloin on valo kaiket yöt. Nämät sanat ovat hyö soaneet siitä, että vanhoilla ajoilla ei ollut heillä muita kuin lautaisia ikkunoita, ja koska tiiustelivät joko päivän piti tuntuman, niin availivat aina lauvan. Se joka kahto toimitti siitten niillen toisillen, siinä pimeessä tuvassa, mitenkä päivä oli joutumassa. Tästäpä ne monet nimet, joilla eroitetaan ja tarkoitetaan ajan välityksiä, ja joita erinomattain mehtä-miehet tapailivat. Että kellolla tarkoittoo näitä aika-kausia, ei käyp mitenkään, silla hyö ovat pikkuruikkuisia ja päiviä myöten vajenevaisia.

[43] Ei ouk mikään niin kaunis kahtua, kuin koska talvisi maa oamuisina tyynennä ja pakkaisinna ilmana tullaan tällä ajalla Suomalaiseen kylään. Silloin nousoopi savu joka lakasta taivasta kohti, ja asettaa semmoiset kynnet eli lienet, jotka päivee vasten paistaa kuin hohtavat hopeet.

[44] Savossa syövät hyö murkinansa, talvella aina k. 2. ja kesellä k. 3, mutta muissa paikoissa kuuluu hyö toisinaan syövä jo k. 12:nen aikana.

[45] Minä kuulin kerran piiat kotona huutavan: "pankee pois siat kiini, ilman Hukan poika tuloo illan viurussa, (vihissä) -- niin viep' jott' ei tiiäkkään."

[46] _Päivän salo_, merkihtee iltaisella sitä samoa kuin _päivän piiri_, oamuisella.

[47] Siitten kuin poavilaiset tavat tulivat tänne, niin näyttä kuin Suomalaiset Juudalaisten tavalla oisi alottaneet vuorokauven k. 6 iltaisella, koska ne usein pitivät juhlan aatot isommassa arvossa, kuin juhla-päivät (5 gr. sanal.)

[48] Merkillinen on että Lappalaisilla on eri nimet joka viikolle vuuessa.

[49] _Viikko_, Lapk. _wakko_; Virk. _Näddal_, jota on otetta _Venäjän_ sanasta _Nedell_ (viikko) Ungk. _heith_ t. _hit_, jota merkihtee _seihtemen_. Samojedink. _sati_.

[50] Måndag (dies lunæ), näyttää soaneensa nimen siitä että se oli ensimäinen päivä kuussa -- nyt se on ensimäinen viikossa.

[51] Tisdag (dies Martis) pitäis merk. Thyrs- t. Disas-dag,

[52] Onsdag (dies Mercurii) on yhteen veitty sanoista Odins-dag.

[53] Thorsdag (dies Jovis) merkitee Thors-dag.

[54] Fredag, (dies Veneris) luullaan olevan yhteen veitty sanoista Freys dag t. Freyas-dag.

[55] Lördag (dies Saturni) merk. löger t. löge-dag. Tämän Suomal. nimi näyttää tulleen siitä, että hyö ennen aikana mänivät lauvantaina Herran ehtollisellen tahi kuin se silloin kuhuttiin: "lauvallen" eli "pöyvällen." Tätä tekivät hyö ehkä sen tautta, että Vapahtajakin asetti atriansa juhla oattonna. Viron kielellä kuhutaan vielä nytkin sitä ihmistä joka käypi liinallen, _laua-rahwas_ (lauta-rahvas).

[56] Söndag, Saksk. Sonntag (dies solis) on tullut näin kuhutuksi _aurinkon_ kunniaksi; ja pietään lepo-päivänä, viimeiseksi viikossa.

[57] Ailes m. kokonainen, ehkoinen, eheä, koskematoin, rikkomatoin, josta siitten _Ailekes_ m. pyhä. _Sodno_, merk. _häntä, sinua_; josta sodno-peiwe saattaisi merk. Hänen, Sinun (Herran) päivä.

[58] _Arki_. Suomenkielestä on jo emä-sana (stam-ordet) hävinnä; vaan Lapink. niin _pargo_ vielä merk. _työtä_, ja Vironk _arrima_ merk. laittaa, parantaa, käsittää.

[59] _Pyhä_. Tämä sana on ehkä siirtynyt sanasta _puhas_, koska heijän silloin piti olla puhtaat, voatteissansa että syvämmessänsä, Niin on Ruoht. sana _helig_ ensin ehkä siitä venynyt, että silloin piti olla eheissä (hela) voatteissa.

[60] _Passe_. Tämä sana on ehkä vajunut sanasta _passat_ (pestä), koska heijän silloin piti olla pestyt; tästä tuli siitten _passotet_ merkihtemään _pyhittää_. Vaan oisikohaan tämä sana sukuisin Morduiniläisten sanan _paasto_ kanssa, joka heijän kielellä merk. _Jumalata_?

[61] Juhla; mistä tämä sana lie lähtenyt, liekköhään se tullut sanasta jul (joulu), tahi lie tämä sana tullut _juhlasta_?

[62] Jos oisivat uuvesta joulusta aloittaneet luvunsa, niin se näyttää kuin oisivat jo kuuen päivän perästä sen lopettanneet, koska kolmen kuninkaan päivä tahi 6:nes päivä Tammi-kuussa kuhutaan _loppiaiseksi_, (mutta tästä kohtsillään enemmin).

[63] Sillä tavalla on monet muutkin kansat ennen lukeneet päiviänsä. Niin tekivät ne vauhat Ruomalaisetkin, kunnekka saivat toisia nimiä. Vaan hyö alottivat aina Sunnuntaista, jota kuhtuivat _dies prima_ hebdomadis; manantai _dies altera_, j.n.e. Se näyttää vähä vähältä kuin se Ruohtalainen sana _Tisdag_, oisi otettu siitä Suomal. sanasta _tois- pänä_ (tois-dag).

[64] Ektas peiwe. Tämä on tullut näin kuhutuksi, koska Lapissa kesällä päivä ei määkkään mailleen, vaan ainoastaan alentaiksen. Siinä ei oukkaan silloin öitä, ainoastaan ehtoja, jotka eroittaavat päiviä.

[65] Samaten sanoovat myös _tois'iltana, tois'aamuna_, j.n.a.

[66] Se on merkillistä että muihen kansoin kielissä löytyy sama vika; sillä tavalla e.m. _quondam_ ja _olim_ Latinan kielessä, merkihtee sekä männyttä että tulevaista.

[67] _Toimitus-sana_, verbet, tids-ordet.

[68] Mistä se sana _vuosi_ liene otettu, on sanomatoin; vaan se näyttää, kuin ne oisivat sanoneet, että aika _vuoti_ t. _vuosi_ (juoksi, kului), ja että _vuosi kausi_ merkihti kaiken sen ajan kuin oli näin vuotanut, ennen kuin päivät rupesivat toas lisentymaän. Lapinkielellä sanotaan kuusta vielä nytkin, kuin uusi kuu on syntymässä _mano wuotja_ (kuu vuotaa).