Part 11

-- _Rama_, on sekä Suomalainen että Karjalainen pitännyt kaupunkin nimeksi; mutta Ruohtalainen, "ilmaksi." Saattaa olla kummintahaan, mutta uskottavampi on, puheen olleen ruoasta (ei taivaasta) kussa nämät turmiot tapahtui, jonka tähen myös tätä nimeä perustuskielellä kirjutetann isolla alku-nenällä. Miten voimakkaisilla sanoilla eikös Karjalainen toimittaa tätä kauhistusta, ja kansan valitusta, ikeän kuin kuulisimme hijän ähkymistä ja voihkumista korvillamme. Sitä vaston toas Suomentaja, joka Suomentaa _ekusthe_ sanalla: "on kuulunut", _klaiousa_, sanalla: "itkee", ja _ethele_ sanalla: "tahtonut" (yhessä sanan-juotoksessa) toimitta tätä kansan surkuttelemista varsin veltosti. Muutoinkin ovat kielentutkistajat olleet arvelluksissaan, mitenkä heijän piti oikeen ymmärtämään näitä Evangelistan sanoja. -- _Kai ek etheis paraklethenai, oti ouk eisi_, on Karjalainen paremmin ehkä selittänyt, ja toisappäin tykkänään toimittanut, kuin luetaan Ruohtalaisessa ja Suomalaisessa keännöksessä, jossa _paraklethenai_ Suomenetaan sanalla "lohdutetta (ilahuttaa?)"; mutta jotka välillänsä erkanoovat siinä, että eri-tavalla selittelöövät sanan _oti_ (Suomalainen sanalla "jotta"; ja Ruohtalainen sanalla "sillä"). Karjalainen, joka tässä sanassa veteä yhtä Suomalaisen kanssa, erkanee hänestä ja Ruohtalaisesta, siinä että Suomentaa _paraklethenai_ sanalla "itendieä" (luoksensa kuhtua, ilmin-antoa). Sanokoon lokia ite, jos on mies ymmärtämään tätä omoo puhettansa, jota Uuessa Test. luetaan: "ja ei (eikä) tahtonut händänsä (ihtesäk) anda (antoa) lohdutetta (lohtutella) ettei he ole". (??) Karjal. sanoo (jos oikeen häntä ymmärrämme) "ja ei (eikä) tahtona heitä ilmoittaa, jottapa heitä ei löyvyk" (l. ei ole) tämä Suomentamus on kyllä sanasta sanaan; ymmärtämys on kuitenkin kahtalainen. Hään ymmärtää asian niin, että vaimot, kuultuaan tätä lasten surmaamista, piiloittelivat poikiansa, ja "itkivät heitä" (murehtivat, oli heistä huoleessaan) eikä tahtoneet kuhtua heitä luoksensa, (soahaksensa heitä ilmin) jotta (luultaisiin muka) heitä "ei olleen" (ei löytyneen). Myö uskottaisimmo perustus- kielen selkiävän, jos, seurattaissa Karjalaisen keännöstä, Suomentaisimmo _oti_ sanalla "sillä." Jollon puhe oisi, että sanottiin äitiein ei tahtonneen ilmin-antoa lapiansa, "silläpä" heitä ei eneä löytynä (olluna). -- _itendieä_ mahtaa olla yhtä sanaa kuin _ittet_ t. _jittet_ Lapiksi, joka merk. "ilmauntua, näytteläitä." -- _evle_, liennöön yhtä kuin "ei ole." -- "Jäni on kuulunut" (kuultuna?) -- millä korvalla?

19 v.

_Teleutesantos_ on Karjalainen, nouattaissaan sekä perustus- että Suomen-kielen henkellistä että kielellistä luontoa, oikeen Suomentanut sanalla "kuoltua"; Suomentaja tavoittaa ainoasti Ruohtalaisuutta.

20 v.

-- _Egertheis_ on Karjalainen tässä ja 13:nessä värsyssä oikeen toimittanut sanalla "noustuo"; Suomalainen, sanalla "nouse ja." -- _Eis gen Israel_ (tässä että seuraavissa värsyssä) ei ouk selvästi toimitettu sanalla "Israelin maalle" (joka ainoasti merk. että mänivät sinneppäin) mutta selvemmästi Karjalaisen sanalla "israelin moahan," -- _Setountas ten psyche_ on Karjal. somasti Suomentanut sanalla "hengen-etschtschiät", mutta Suomentajan sanat "jotka hengeä väjyit", ei ymärräk ykskään; sillä vaikka kyllä sana-kirjoissa kirjutetaan, _väijytyksen_ merkihtevän _salaa-vaaraa_ (försåt) otettu ehkä tästä värsystä, niin minä en usko väijyä muuta merkihtävän kuin _väistelä vältteä_. -- _Kuóldihh_ (kuoltiin) t. "kuolleet ovat."

21 v.

-- _Elthen_, on taiten toimitettu sanalla "mäni"; mutta Karjal. oikeen, sanalla "tuli". Voan 23:nessä värsyssä tavataan Karjalaisessa sama virhe, Suomentaissaan _elthen_, sanalla "mäntyään" (oisi pitännyt olla "tultuaan") jollon Suomalaisella toas on oikeen: "ja tuli".

22 v.

-- _Akusas_ on taiten toimitettu sanalla "Kuúluschtahuó" (kuultuaan). -- "_Tuato_" t. isä; Vironkielellä _taat_. -- _Basilei_ on kauniisti Suomenettu sanalla "istui kuninkahaksi", joka on oikeemmin sanottu kuin "oli kuningas", sillä erittäin on "olla kuninkas", erittäin "istua kuninkahaksi." -- _Irodan schialla_ on myös oikeen sanottu; mutta "Herodexen siasa" on pahoin pantu, sillä se toimittaa Herodeksen vielä silloin elänneen, koska toinen istui hänen siassa. Näistä kielen virheistä, jotka löytyy joka värsyssä, nähhään mitän kehnot Suomalaiset ne miehet lie olleet, jotka ovat Jumalan sanan meillen toimittaneet; ja toisin puolin, sen rehellisen Karjallaisen olleen selvän Suomalaisen, joka hyväksi moamiehillensä oli yksinään uskaltanut puuttua näihin kirja-töihin. Mutta, lopulla tämän värsyn, tavataan kuitenkin hänessäkin kauhea virhe, joka on syntynyt siitä että sana _chrematistheis_ on tykkänään jeännyt häneltä Suomentamak, joka villitys lie tapahtunut kirjanpainajan kautta, sillä muutoin sitä ei saatak ymmärteä. Tästä hänen Suomentamus on ei ainoastaan puuttuvainen ja vian-alainen, mutta kantaa hunnankollen, sillä siinä sanotaan Joosepin "unessa männeen Galileaan" (?) Merkillinen on, Sjögrenin ei oivaltaneen tällaisia vikoja, hään joka isolla vaivalla haki heitä juuri halulla. -- Mutta eipä se Suomentajankaan keännös ouk paljon kiitettävä, vaikka se kahistekkin lisentää sanan _ja_, puhuissaan Jumalasta ja hänen _käskystä_, joista ei mitään mainitak perustus-kielessä. Suomeksi kuuluu tämä: "Ja hään sai Jumalalta käskyn (minkän käskyn?) unessa ja poikkeis Galilean eäriin". Sekin kuuluu kuin hään oisi unessa puikkinut Galilean eäriin. Meijän puheella sanottaisiin: "Varoitettuaan unessa, poikkeis hään Galileaan päin." -- _Varai_, mahtaa Karjalaisen kielellä merk. "pelkäis." (Lapiksi sanotaan _åuro_), saatu sanasta _vaara_.

23 v.

-- _Rubei elämähh_ t. "rupeis asumaan." -- _Nimittijätschov_ t. "nimitettävänä", on oikeemmin sanottu, kuin "hän (häntä) pitä (pitää) kutzuttaman" (kuhuttaman). -- "Joka kuzutan" (jota kohutaan) -- "Nazareuxexi" -- eiköhään oisi parempi sanoa "Nazarilaiseksi?"

* * * * *

Perustus-kielen tutkiat, Jumalan-sanan tomittajat, Suomen-kielen harjoittajat ja joka selvä Suomalainen otan minä toistajaksi -- mikä näistä Suomalaisista keännöksistä on paras? Mikä on perustus-kielen mukainen? Ja mikä on soveltuva meijän kieleemme? Missäpä löytyypi tässä Karjalaisen suomentamuksessa tätä _Venäjäntelämistä_, tätä huolimattomuutta, ja kielen tuntemattomuutta, josta häntä syytetään ja häväistetään; ja missä tavataan, toisin puolin, sitä arvoa ja ansiota, joka oisi löytyvä meijän keännöksessämme -- josta niin paljon puhutaan ja kehutaan, ja josta moni ylpeilöö, kuin lausuu Suomen kielen kirjuttamisesta.[249]

Tällä tutkimisellani olen tarkoittanut kahta asita, kumpainenkin varsin merkittävä -- kielen-tarinamuksessamme. Yhestä puolesta, olen pitänyt velvollisuuekseni, tehä oikeutta tällen kunnioitettavallen, tuntemattomallen[250] Karjalaisellen, soimattu varsin viattomasti minun Ystävältäni ja Moamieheltäni; ja luen kunniakseni, tämän kautta tulleen tuntemaan miehen, joka sekä kielen kirjuttamisestaan että Jumalisen sanan Suomentamisestaan, on, näinnä aikoina, enin arvattava kaikista meijän kielen-toimittajoistamme; ja jonka monet tievolliset että kansalliset ansiot, moamiehiänsä valaisemaan, levittämään Ristikunnassa tietoa ja toellista Jumalan tuntemista, ei alenek eikä tummenuk joutavasta ja laimattomasta panettelemisesta. Kaikkein Suomenkieleen halullisten moamiesten puolesta soisin minä, hänen ei lakkavan työskentelemisestä näissä harjoituksissaan; mutta, että hään vielä vastakin toimittaisi meillen käsi-tekojansa, ei ainoastaan näissä henkellisissä, mutta myös muissakin tievollisissa aiheissa -- tekeein tätä kielemme voitoksi, kansan kunniaksi, ja yhteiseksi hyövytykseksi.

Toisestapäin kahtoin, olen minä, tällä tarkeemmalla kielentutkimisellani, tahtonut tarkoittoo moamiesten mieltä yhteen asiaan, joka kussaik Ristillisessa kansakunnassa on tarpeellisin, nimittäin hänen henkelliseen mieli-valaistukseen. Jos muissa muka kirjoissa kahotaan tarpeelliseksi, nouattamaan selkeyttä ja somaisuutta, sekä kielen että asian puolesta -- miten tarpeellisempi eikös tätä siitten voaitaan tässä Ristin Uskon- ja Opin- peä-kirjassa, joka on perustus kaiken meijän autuuen, jota mainitaan _Jumalan-sanaksi_, ja kussa joka puhe punnitaan, ja arvataan joka mutka.[251] Tässä ei ouk ollenkaan kysymystä hänen sisällisesti Jumalallisesta arvosta, meijän Uskomuksemme peä-toteista, m.m. heitä kyllä kaikittain arvataan ja tunnetaan; mutta puhe on ainoasti, millä tavalla tätä Jumalan sanoa Suomeksi toimitetaan, kielellisessä tarkoituksessa, jott'ei tätä sanoa, joka on selkiä ihestään, tehtäisiin selittämättömäksi, ymmärtämättömällä kielen-käyttämisellä -- sekä Suomen että perustuskielen puolesta.

Valitetaan aina ettei luetak kyllä tätä henkellistä kirjoa, mutta ei sanotak syytä tähän vastahakoisuuteen. Harvat meijän vallas-väestä ja ymmärtäväisen kansan seävystä mieltyyvät semmoiseen kirjaan, kussa meijän henkelliset asiat toimitetaan kelvottomalla ja selittämättömällä kielellä.[252] Yksinkertaiset lukee, eivätkä ymmäräk. Koko papillinen seäty, jonka asia on selittämään ja toimittamaan meillen näitä taivahan toteita -- mitenkähän tätä tehnöön, kuin heijän peä-kirjansa, jota hyö hyväksi kiitteä, sekä kielestään että keännöksistään on näin viheliäinen ja puutoksen alainen? Merkillinen on että näillä ajoilla, jollon niin paljon on tehty valaistuksen levittämiseksi muissa tieto-muksissa, tehhään näin vähä näissä henkellisissä; ja koko kumma, että kansan autuuen oppi ei ouk tullut kielen puolestakaan korjatuksi ja paremmin harjoitetuksi, kuin oli satakunta vuotta siitten.[253]

Koska Englannin Bibla-Toimitus-kunta ensin rahallansa autti, ja kirjoillansa yllytti meitä levittämään Jumalan sanan parempata tuntemista Suomenkin moassa uusiin Roamattuin painattamisella, koska yksinnäiset että yhteiset rahan-koottamiset tähän tarpeisehen tarkoittivat, niin lie heijän mieli ollut, soaha tämän opin-kirjamme oijaistunneeksi, ja paranetuksi niistä kielen virheistä ja villityksistä, jotka turmelivat Jumalan sanan meillen, ja jotka löytyi näissä vanhoissa painoissamme. Tätä oisi monikin toivonut, liiaksikin koska tätä uutta muka painamista ei ainoastaan aivotettiin hyväksi tämän aikuisillen, mutta tulevillenkin suku-kunnillen, ja sen tähen tehtiin pysyvillä yhteen-juotetuilla paineilla (med stående stilar). Korjoammehan myö vuosittain huoneitamme, voatteitamme, ja muita tarpeitamme, -- miksemme kielteämmekin korjoa, ja näitä henkellisiä tarpeitamme niissä kirjoissa kussa heitä toimitetaan meillen? Vai luultaneenko niiten miesten olleen Ennustajoita, eli muita heijän mokomia, jotka ensin toimittivat meillen näitä Suomennoksiamme, jotta heijän muka suussa oisi jotakuta Jumalista, johon meijän ei sopisi puuttua?[254]

Tahi uskottaneenko Jumalan sanan kadottavan arvonsa ja voimansa, jos sitä toimitettaisiin selvemmellä ja kunnollisemmalla kielellä? Eli -- mitä uskotten syyksi tähän puuttumattomuuteen meissä, soaha tämän autuan kirjan kunnollisesti Suomeksi toimitetuksi? Syy siihen on epäillämätäk tämä meitä häväistävä huolimattomuus omasta puheestamme, joka sallii hänen moahaan sortamista. Niinkuin tätä ei kahotak miksikään muissa asioissa, niin tätä arvataan, henkellisissäkin, halvaksi ja kelvottomaksi. Tuosta neätten jo esimerkin vahinkosta, toisella puolla, ja voiton -- toisella, tästä meijän kielen polkemisesta vai ylösharjoittamisesta kirjallisessa tarkoituksessa. Tästä on selitettävä (jota muuton oisi kamala ehkä ymmärtämään) että painettiin uuestaan näitä kehnoja keännöksiä, vaikka meillä on kahet (ellei kolmet) Piispaat,[255] Neuoittelemuksineen (jemte sina konsistorier) jotka pitivät huolta heijän julkenemisesta. Tästä on ymmärrettävä, että vaikka meillä on vähimmäksikin seihtemättä sataa pappia, joihen virka voatii heijät toimittamaan, ja meillen selittämään, näitä Roamatun sanoja, joita vuosittain luetaan ja luetetaan, niin eivät ouk niin paljon työskentelleet tässä Herran viinan-tarhassa, että oisivat ies kitkenneet ja pois-noukinneet ne takiaiset ja orjan-tappurat, jotka tärväävät tämän henkellisen laihon; mutta kiittäävät hyväksi tämän vanhan kylvön, peästäksensä tekemästä uuen, ja ylistäävät tätä kelvotonta kielen-käyttämistä, jota kunnioittaavat sitä uhommin, kuta vähemmin ovat miehiä sitä käsittämään.[256] Tästä meijän vanhasta Suomennoksestamme, ja hänen puolistajoista, sopii -- niinkuin _Cicero_ sanoo: "_Quod item in poëmatis, et picoris usu evenit, in aliisque compluribus, ut delectentur imperiti, laudentque ea, quæ laudanda non sunt, ob eam, credo, caussam, quod insit in his aliquid probi, quod capiat ignaros, qui iidem, quid in unaquaque re vitii sit, nequeant judicare_".[257]

Paljastaksemme tätä kielen kehnoutta, ja avataksemme heijän silmiä jotka eivät niäk asiassa totuutta, olemme uskaltanneet ottoo koittelemuksemme alle tutkittavaksi -- yhen luvun meijän äsken painetusta Uuvesta-Testamentistämme, ja variten vasta valinneet kirjan alusta, kussa on arvattava, kielen käyttäjöin enin toimeensa tarkoittaneen hänen Suomentamisessa. Työ oletten löytäviä harvaat värsyt, kussa ei tavatak isoja virheitä ja puutoksia, sekä kielen että keannöksen puolesta; ja ouoistutten ehkä että, vielä näinnä päivinnä, Jumalan sanaa pietään tällaisessa harjoitamattomassa tilassa. Se tuloo luettavaksi meillen häpiäksi, että tämä Karjalainen, synkästä Venäjästä, on näissä asioissa osottanut parempoa tointa, kuin myö Suomen-miehet;[258] ja meillä on tok' omat Opistot ja opin-laitokset, meillä löytyy monet Biblan-seurat[259] meillä palkitaan variten vasta ison joukon Oppineita ja Opettajoita varsin näissä perustus-kielissäkin -- ja meillä on vieläik Suomen-kielinen Luettaja Opistossamme, Suomen-kieliset Tulkit hallituksessamme, ja -- kuitenkin heitetään peäasioa toimittamatak; nimittäin Jumalan sanan käyttämistä _selvällä kielellä_.[260]

Tämä meijän Roamatun Suomentamus-juttu pois-juohutti meijät puhumasta näistä Karjalaisista, joihen kieltä olemme tässä tarkoittaneet.[261] Heijän olosta ja elämästä tunnelmin varsin vähä.[262] _Joh. Gottl. Georgi_, joka jo v. 1770 matkusti Venäjän moassa, kirjuttaa kirjassansa _Beschreibung des Russischen Reichs_ (Painettu Königsberg 1798, 2 T.) p. 167, _Tvérin_ Kuvernista: "Isompi osa asujammista, tämän Kuvernin, on jo kauan ollut Venäläisiä.[263]; Beschelzkissa, ja muutamassa toisessakin moakunnassa (kretsar)[264] löytyypi myös paljon _Inkermoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoriloita_, kaikki, muutama ehkä mainihtamata, ovat Venäjän 'uskoisia'. Siitten puhuu hään (179 p.) varsin tästä _Beschetzkin_ moakunnasta, ja sanoo; (ensin kaupunnista) Beschetzk on raketta Mologan kymin varrella. Tvéristä luetaan tähän 121 (Venäjän) virstoa, pohjan itä-pohjosehen. Tässä löytyy 459 taloa, ynnä 152 (kauppa-) puotia, ja vanhoin Sotamiesten elatos-kyleä (eine Invalidenslobod)." Siitten puhuu hään moakuunasta, ja sanoo: "Viimeisessä väen luvunlaskussa löytyi tässä moakunnassa 38,192 miehellistä henkeä, ja 38,651 vaimollista, eli yhteesehen 76,807 asukasta [265]. Miehistä oli 205 Vallas-väkee, 12,681 Herran- ja 24,401 Ruunun-talonpoikoa (mitenkähän tämä lasku käynöön?) Suurin osa talonpoijista ovat _Ischorilaisten_ sukua. Tässä moakunnassa löytyy 71 kirkkoa, 66 Vapaallista Herras-kartanoa, 219 Herroin alasta, ja 337 Ruunun alasta, kylee, 1 Palttinan kutomus-paikkoa, 1 Lasin sulaus-majoa, 1 Vihtril-öljyn kiehutus-huonetta, ja 2 pientä hevoisten kasvatos-paikkoa."

Niistä _Novgorodin_ Kuvernissa löytyvistä Suomalaisista, luetaan p. 146: "Leänin asujammet ovat jo aikoa olleet isommalta osaltaan Venäläisiä, niissä pohjoisimmissa moakunnissa[266] löytyy myös paljon _Inkerinmoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoria_, joista muutamat ovat vieläik Lutheriläisiä, voan toiset jo ruvenneet Venäläiseen uskoon."

Niistä _Pleskovin_ Kuvernissa[267] asuvista Suomalaisista kirjuttua hään p. 135: "Asukkaat (tässä Kuvernissa) ovat jo kauan olleet enemmältä osaltaan Venäläisiä; mutta löytyypi myöskin paljon _Ischoriloita_, luoteisemmassakin moakunnassa Lettilöitäkin".

Mutta se ei ouk ainoastaan näissä, tässä nyt nimitetyissä, Venäjän pohjoisemmaisissa Kuvernissa kuin löytyy Suomalaisia, heitä kuuluu vielä löytyvän muuallakin, vähä kussakin paikassa, hajoitetut ympäriin tässä laveassa valtakunnassa. Kuulin Köpenhaminassa, vuonna 1824, Herra Opettajan _Rask_ toistavan, tavannesek välittäin aina Suomalaisiakin, kuin hään, kulkeissaan läviten Venäjän moan, matkusti Persiaan päin. Hyö olivat asunneet itekseen, omissa kylissään, erillään Venäläisistä, isoissa mehissä, kussa, puhuissaan omoa kieltänsä, elivät meijän moan tavalla. Muuta ei häänkään heistä tuntena. Tiijetään Tarinamuksestamme, tavan muinon olleen, sota-aikoina, Suomesta ja Virosta pois-kulettoo paljon moa-rahvasta, jota vietiin Venäjäseen, kussa hajoisi niin ettei tiijätäk -- mihin lie joutunnut. Eivätkä myökään ouk paljon heistä kysyneet. Ei niinkään paljon, että oisimmo ies kuulustellut näistä vanhoista moamiehistä, jotka ovat omaisiamme. Myö elämmö heistä samassa tietämättömyyessä kuin tästä Ruohtiin, Noriin, ja Amerikkaan pois-joutuneesta Suomalaisesta suvusta. Kuin käveltiin heinän-karvoja, kova-kuoriaisia, ja linnun-poikia ettiskelemässä meren Mustan rannoilla, niin eihään tuo oisi ollut poikessa, kuulustella näitä tien-varrella siellä löytyviä Suomalaisia kansoja. Mutta niin se on ainaik: sillä, jolla ois hyvä tahto, ei ouk vara ja tilaisuus; ja jolla toas tätä löytyy, sillä puuttuupi mieli! Myö olemme kirjoista kyllä hakeneet tietoa heistä, niin paljon kuin suinnik mahollinen; mutta sitä ei soa täyvellistä, ilman siellä käymätäk.

Ensimmäisessä Osassammo luettiin jo 392:sellä puoliskolla, näihen Suomalaisten 1718 vuuen paikoilla, olleen kaupaksi _Tartarin_ ja _Bucharin_ maissa, _Mustan ja Kaspin_-meren tienoilla. Soahaan vasta kuulla muutaman osan heisiä kulkenneen _Bogin, Dnisterin, Pruthin ja Donauin_ virtojen poikki ja yliten _Balkanin_ vuoria, tunkenneen _Turkinkin_ moahan; samonneen _Constantinopeliin_ ja sieltä _Bosphorin_ salmen ylitek vajuneet _Aasiaan_; kussa hajoisivat muihin äkkinäisten kansoin joukossa; mutta joista vielä tavataan _Anatolian_ moassa monta kylee selväitä Suomalaisia _Smyrnan_ kaupunkin seytyvillä.

Mitä nyt näistä Venäjän eteläisimmissä maissa löytyväisistä Suomalaisista tuloo sanottavaksi, niin tahomme, lupauksemme jälkeen, tässä toimittoo niitä tietoja, jotka olemne heistä käsittäneet.

Kuin Kuninkas Koarle XII:nees v. 1709 murtaisiin Kasakan-moahan, niin oli silloinkin hänen joukossa hänen Pappinsa, Oppia _Jöran Nordberg_, joka siitten, Kuninkaan kuoltua, kirjutti hänestä ankaran Tarinamuksen, luettavaksi 2:ssa aika kirja-osassa. Hään puhuu yhessä kohin näistä Suomalaisistakin, joita silloin siellä tapaisivat koko suuret parvet, ja jotka hään omilla silmillään lie nähnyt, ja puhutellut. Hään kirjuttaa heistä näin:

"Muuten oli surkuteltava nähä, seka Pultavan maassa että koko Ukränin eli Kasakan-moassa, tätä poloista Suomalaista ja Virolaista rahvasta, nuoret että vanhat kumastakin puolesta, joita Kasakat lienee ite vienneet myötensä, tahi ostanneet Venäläisiltä. Mikä voan miehen puolta oli, ottivat Ruohtalaiset jälleen, kussa heitä löysivät.[268] Nuoret poijat, jotka lapsuuessansa ovat tulleet pois-vietyiksi, ja vanhempiansa jo unouttaneet, erkausivat kovalla itkulla isännistään; mutta sanoivatten kuitenkin olevasek tyytyväisiä sen puolesta, että tämä Jumalan-palvelus, jonka näkivätten tässä moassa, ei ollut yhtäläinen sen kanssa, jonka muistivat nähneesek kotonaan.[269] Monta jotka jo oli kastetut uuestaan, ja oli vanhemmat, pyysivät soaha jeähä tähän, sanoin heijän elämän-laita olevan paremman tässä kuin luulivat ollakseen omassa moassaan, kussa ovat olleet Herroin kurin alla, ja tulleet pietyiksi muunna luontokappaleinna. Monta myös ilmoittivat ihtesäk vapatahtoisesti.[270] ja rupeisivat sota-väkeen, ne liioittenkin jotka olivat asunneet yhessä, itekseen, että puhuivatten ja harjoitivatten omoa kieltänsä. Näistä otettiin muutamat Virolaisten Hevois-väkeen, eli johon-kuhun Suomalaiseen Rykmentiin, muutamat -- Trossi-kasakoiksi Artellerihin kussa jo ennenkin ison osa oli Suomalaisia tahi Eestiläisiä (Virolaisia). Muutamat heistä tahottiin Kenraliloilta eli muilta Upsieriloilta. Ison vastuus oli 'vaimoväestä';[271] jotka kokousivat suuret joukot, ja päivittivät sitä, etteivät tainneet seurata armean kanssa, eivätkä myös tienneet varman tien kulkeaksensa omahan moahasak; hyö rukoilivat sentähen Kuninkasta, soahaksensa tulla takaisin, kuin hään kerran näistä maista oli pois-mänävöinään. Tiesivät sitäkän puhua, monen heijän moamiehen tulleen isänniltään (jotka eivät tahtoneet olla heistä vajoolla) poislähätetyksi muuannek, ja niin salatuksi että heijät tuskin eneän käsitetään" (Nordberg Carl XII:s Historia, I Del. p. 905, 906.)

* * * * *

Lopuksi mainitaan meijän tahtonneen mielellämmö kuvittoo Teillen näihen Venäjän Karjalaisten voatteenpariakin, josta olemme jo monaisten Pietariin kirjuttaneet, ja jota on meille luvattu, ehkei annettu. Kuitenkin olemme sillä välillä tässä toimittaneet, meijän-moan Venäjän-puolimmaisia Karjalaisia arki-voatteissaan.

G--nd.

ERILLÄISÄ LAULUJA.

NYT ja ENNEN [272].

Ennen eli jokainen kuin asian oil laita; Nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.

Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin; Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.

Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta; Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.

Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät; Nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.

Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa; Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.

Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa; Nyt ei löyvyk talossa -- kuin velkoa ja viinaa.

Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina; Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.

Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat; Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.

Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä; Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.

Ennen oli neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot; Nyt on likat ilkiöät, ja ylpiät on vaimot.

Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse; Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.

Ennen anto piika tuskin sulhaiselleen suuta; Nyt hän muillen muikkarillen antaa vieläik muuta.

Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran; Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.

Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu; Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.

Ennen laulo Lukkair ite kirkossa ja häissä; Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.

Ennen tutki Tuomair aina mikä oli totta; Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.

Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko; Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan -- ja torkuu.

Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta; Nyt hään heitteä rästiksi, ja panttoo kustaik kuusta.

Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti; Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.

Ennen Mittair puikon pisti juuri rajan-selkään; Nyt hään rajat rakenteloo tikkujansa jälkeen.

Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä; Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.

Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat; Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.

Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä; Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.

Mitenkäs siitt' minä olin? -- Elin niin kuin Herra; Nyt on kaikki kavonna, vaan -- laulan vielä kerran:

"Joka kiittää vanhoja, hään nykyjähän moittii; Ajat oli kiistallaan, vaan -- vanhatpa nuo voitti."

G--nd.

SOIJIN.

Kulkiisani vainiolla Kuulin Annin laulavan, Kuulin kuuset, takalolla, Kalliotkin kaikkuvan: Tulan, tulan tee, :|:

Suksutellen mehu miellä Annin kumppaniksma jäin, Sanoten: Ka' "laula vielä"! Ja se armas laulo näin: Tulan, tulan tee, :|:

Niin hän laulo hymy-huulin, Sima-silmin, sulo-suin, Hiljaan hengiten ma kuulin, Enkä muista muuta kuin: Tulan, tulan tee, :|: