Part 2

_Hilja_: No, sinä olit lyönyt Tiaiskorvessa jalkaasi kirveellä ja Räähkä-Juuso, huuhkaja, tuo hätäisesti sanaa, että sinä pyysit tulemaan. (Naurahtaa, puristaa kiukuissaan nyrkkiään.) Minä vätys uskoin ja juoksin, juoksin... Toinen haaskalintu, Niko, oli siellä väijymässä. No, hän sai kyllä pullean posken ja sinelmät silmäinsä alle. Se oli heiltä nyt viimeinen kiusa!

_Kalle_: Helvetti! Kun saan ne käsiini, niin...! Vanha sammakko kykkii tuolla laivalaiturilla. Odotas...!

_Hilja_ (tarttuu Kallen takin liepeeseen): Älä pilaa käsiäsi tuollaisessa. (Nauraa vapautuneesti.) Mitäs olin niin höperö, että uskoin.

_Kalle_: Että tuo piti sattua pilaamaan meidän kaunista iltaamme!

_Hilja_: Ei välitetä nyt siitä. (Veikeillen.) Minä olen oikein soma, kun et ajattele sitä. Katso, miten ilta on ihana! Illan henki vetelee viiruja järven selkiin.

_Kalle_: Ne ovat kuin onnen teitä... sinisiä siltoja...

_Hilja_: Myrsky särkee ne, mutta ne ilmestyvät jälleen kauniina iltoina. Kuule, poika, minä olen niin iloinen voitostamme.

_Kalle_: Niin, vähitellen nuo kituvat pikkueläjät alkavat elpyä ja uskoa varmasti yhteenliittymisen siunaukseen. En olisi uskonut, että he näin pian... mutta sinäpä olit sellainen taikuri..

_Hilja_ (sulkee kädellään Kallen suun): Ole hiljaa, niin saadaan jänis. (Vetää Kallen pensaan varjoon piiloon.)

_Niko_ (tulee toinen poski pöhöttyneenä, silmän alustat sinelmissä): Voi turkanen... kylläpä ne nyt... pitää sanoa papalle, että ne hänen kunniakseen... (Kalle aikoo lähteä Nikon kimppuun, mutta Hilja pidättää.) Saakeli, kun mojottaa tuota poskea. Vielä niillä köynnökset... (Repäisee yhden köynnöksen alas.)

_Kalle_ (hyökkää ja vetäisee Nikoa terveelle poskelle): Tuosta saat toiseenkin poskeesi omenan, ettei tarvitse kulkea toispuoleisena. (Niko pyllähtää kumoon ja saa vielä pari potkua.) Ja tuosta saat vähän kaupanpäällisiä, ja nyt korjaa luusi, tahi lisätään.

_Niko_: Älkää, älkää, kyllä minä olen saanut jo tarlpeeksi. (Lyyhää pois.) Minä kyllä kantelen papalle ja Riikalle... äää!

_Kalle_: Inhottaa tuollaiset. Mutta olipa hän hassun näköinen.

_Hilja_: Hän on saanut jo tarpeeksi rangaistusta. Tokko hän on edes täysjärkinenkään.

(Tytöt kantavat valmiiksi katetun kahvipöydän oikealle pensaan alle, poistuvat hälisten.)

_Kalle_: Mitäs tämä on?

_Hilja_: Minä arvaan. Tämä on kestitys meille.

_Kalle_: Älä! Tehdäänpä heille pieni yllätys ja julkaistaan jo tänään kihlauksemme. Suostutko?

_Hilja_: Kyllä! Tämä ilta on niin sopiva. Huomenna saavat sitten onnitella meitä. Tule, että joudutaan pian takaisin! (Menevät.)

_Räähkä-Juuso_ (tulee kurkkien): Häh, hää... ei kuulu laivaa eikä Visuliinia. Taitaa olla parasta, että täältä häviää... Nikon naama on jo leivottu siniseksi. Häh, hää... tuossa olisi vehnäleipää, kun uskaltaisi ottaa... hää... jos saa vielä marjan poskeensa. Kyllä Juuson on nyt parasta lähteä koko kylästä. Visuliinin ahvääritkin käy huonosti. Häh, hää... jos ottaisin tuosta yhden viipaleen. (Kurkottaa kahvipöytään.)

_1:n poika_ (tulee): Mitäs korppi koikkuu. Pitääkö antaa lähtimiä, vai osaatko ilman. (Juuso häviää.)

_1:n tyttö_: Mihin Hilja ja Kalle menivät?

_2:n tyttö_: He tulevat pian. Sytytetäänkö joku lyhty?

_1:n poika_: Sytytetään vaan. Tuoltapa kihlapari tuleekin.

(Hilja ja Kalle tulevat hymyillen.)

_Tytöt_: Saammeko jo onnitella?

_Hilja_: Kyliä vain.

(Koko tyttö- ja poikaparvi pyrähtää Hiljan ja Kallen ympärille hälisten ja onnitellen.)

_1:n tyttö_ (järjestellen kahvipöytää): Meidän kahvipöydällemme tuli suurempi kunnia kuin osattiin aavistaakaan.

_Hilja_: Kylläpä te olette kultaisia!

_Kalle_: Kiitokset vain!

_1:n poika_ (osoittaa laivarantaan päin): Tuolta tulee kuokkavieraita.

_2:n poika_: Visuliini!

_Tytöt_: Vetäydytään hieman syrjään siksi kun menevät ohitse.

(Kaikki siirtyvät hieman vasemmalle.)

_Visuliini_ (tulee laahustaen): Mi-mitkä pei-peijaiset täällä on?

_Niko_ (irvistellen): Papan kunniaksi vaan.

_Visuliini_: Ja mitä sinelmiä sinun naamasi on täynnä?

_Niko_; Morlsiamet antoivat.

_Visuliini_: Ovatpa kovakouraisia morsiamia. Mutta sano sinä Riika, mitä tämä komeus merkitsee?

_Riika_: Taitavat olla osuuskaupan puotilikan kihlajaisia.

_1:n poika_ (tulee esille): Hyvää iltaa, kauppaneuvos! Ehkä minä saan selittää. Huomenna ovat suuret osuuskaupan juhlat. Koko kylä on liittynyt osuuskauppaan, tämä on vain juhlan alkajaisia.

_Visuliini_ (putoaa matkalaukulleen istumaan): Koko kylä! Osuuskauppaan! Ja minä ostin housunnappeja Saksasta!

_Niko_; Pappa saa pistää ne nyt omiin housuihinsa.

(Kaikki vetäytyvät etualalle hälisten.)

_1:n poika_: Eläköön kihlapari!

_Kaikki_: Eläköön!

_Niko_; Nyt on parlasta, pappa, kun lähdetään, muuten minä saan lisää sinelmiä.

_Eriika_: Odotetaan, jos huutaisivat papallekin eläköötä.

_Visuliini_ (heristää sateenvarjoa Riikalle): Varohan sinä...! Olet varmaankin istunut puodissa, kun ostajat ovat menneet osuuskauppaan. Mars matkaan siitä! (Menevät.)

_2:n poika_: Eläköön osuustoiminta!

_Kaikki_: Eläköön!

(Sake ja Eveliina tulevat.)

_Sake_: Olimme vähällä myöhästyä koko juhlasta.

_Eveliina_: Niin... olittepa sukkelia, kun ette säästäneet huomiseksi.

_Hilja_: Tämä ilta oli niin kaunis ja huomennahan on kyllä juhlimisen aihetta itsessään.

_Eveliina_: Onneksi sitten olkoon vain meidänkin puolestamme.

_Sake_: Niin, lemmessä ja osuustoiminnassa olkoon teillä onnen tie.

Esirippu.