Part 3

HOFFMANN. Aivan oikeen. Se oli kaksitoista markkaa. No niin. Mutta kun minä nyt olen parantanut veljen siitä ikävästä taudista, niin vaadin minä siitä työstäni kaksitoistakymmentä markkaa ja niin on välimme kuitti. Se on selvä ja lopullinen tili välillämme, ja tuossa on ovi. Astukaa heti ulos.

SUNDSTRÖM. Kuinka? Ajaako veli -- -- no no, minä menen, -- mutta miksi veli sitte ei ole lukenut itseänsä oikein todelliseksi lääkäriksi -- -- no no, -- eihän se tähän kuulu, -- mutta se kaksitoista markkaa, -- -- niin, niin, minä menen -- paitsi jos minä sentään maksaisin sen viisi markkaa, veli -- -- --

HOFFMANN. Viisi markkaa, ha, ha, ha! Ulos veli!

SUNDSTRÖM. Kyllä, kyllä. Mutta jos minä vaan siitä lusikkavedestä saan jotain jälki seurauksia, niin -- -- he, he! Minä tarkoitan siitä oikeasta vedestä. -- -- Miks'ei veli sitte ole suorittanut tutkintoa lääketieteessä -- -- --

HOFFMANN. Se on minun asiani. Ulos!

SUNDSTRÖM. Mutta minkätähden niin kiivaasti?

HOFFMANN. Sentähden että minä niin käsken ja sentähden että vastaanotto-tunti on nyt loppunut. Ulos!

(Työntää ulos).

(Esirippu alas).

End of Project Gutenberg's Omituisia sairaita, by Mikko Akseli Helander