Chapter 4

_(Likistää lujemmin)_

Ka sepä on jauhoäyskäri. _(Leikillä)_ Onko teillä, Laila, jauhoäyskäri?... Laila! _(Laila hankailee kuin ajatuksissaan lapiolla salvon kulmaa)_ Kuulehan, Laila ... kun minä sanon.

LAILA

Etpä sinä rakasta kuitenkaan...

PENTTI

Minäkö!... No kukas se sitten rakastaa, jos en minä!...

LAILA

_(Hyräilee kuin itsekseen, ajatuksissaan)_

Enkä minä rakasta uskotonta, jolla on helluja monta.

_(Pentti yhtyy)_

En toki voi olla lempimättä. Voi mua onnetonta.

ÄÄNI ULKONA

Prtuu!... Mihinkä sinä ajat?

TOINEN ÄÄNI

Ka tähän myllyyn!

LAILA

_(Hätäillen)_

Voi... Kuka se on. _(Katselee pakotietä)_ Jos se näkee kun tulee!

PENTTI

Myllyyn piru tulee. _(Kiirehtien)_ Mene vaikka tästä alas ratashuoneesen ja sieltä alaoven kautta ulos... Tästä... Siitä portaita myöten... Ja sitten avonaisesta ovesta ulos. _(Sulkee luukun)_

MIES

Joko ne kauran survonnaiset ovat hienot?

PENTTI

Jo... Ne ovat siellä survinhuoneessa... Mennään sieltä ottamaan. _(Menevät)_

MYRKKY

_(Saapuu Hirmun kanssa)_

No niin kuin sanon, niin tuhat markkaa lyön pöytään paikalla tästä koskirannasta ja hyvät viinaharjakkaiset juotan kaupan päälle... Se on iso raha kuule, Hirmu.

HIRMU

_(Kehuskelevan eleillä)_

Mutta iso on koskikin... Siinä koskessa sitä tuota vettä menee vähä toinenkin tippa vuoden pitkään. Kevättulvillakin kun menee paholaisen hyväkästä, niin se vain silmissä vilisee; niin jotta on yksi veden vilinä.

MYRKKY

No kymmenen markkaa lisää ... oli menneeksi, kun sinä niin tingit!... Ja nyt lyö kättä. _(Äänettömyys. Ärsyttääkseen)_ Vai pelkäätkö sinä tässä yhdessä kosken kaupassa akkaasi?... Kun et uskalla päättää.

HIRMU

Akkaako?... Hirmun talossa ei pelätä akkaa, sillä siinä talossa _(innostuu)_ siinä talossa, kuule Myrkky, on tällä miehellä semmoinen valta jotta siinä eivät akan sormen kynnetkään uskalla kasvaa miehen luvatta ... eikä akka uskalla vanhetakaan, ennen kun pyytää mieheltään luvan.

MYRKKY

No mitäpäs siinä sitten muuta kun että lyödään nyt akkavalta nurin. _(Tarttuu käteen)_ Lyödään kättä noin jotta rojahtaa!... _(Lyö kättä)_ No joko tuo nyt ottaa ja pitää.

HIRMU

No jos vain hinnoilla sovitaan, niin akka ei ole esteenä tään pojan tiellä... _(Rehennellen)_ Niin Myrkky... Jos sitä vain hinnalla sovitaan, niin lähdetään vain sen miestä väkevämmän kanssa puoliamme pitämään ja siinäpähän sitten kauppojakin hieroo.

MYRKKY

_(Lähtee)_

No ... täss' on poika vaikka mihin peliin!

PENTTI

No nyt on nekin jauhot annettu... _(Tarkastaa laaria)_ Vieläköhän siellä on miten paljon jälellä. _(Asettelee laskinta)_ Joutaapa heitä valua vähä huntturimmalta, niin loppuvat välemmin ja pääsevät toisten elot vuoroonsa. _(Sirkka tulee pussi selässä)_ No siinähän se Sirkkakin on!... Myllytystäkö sinä tuot?

SIRKKA

_(Heittää pussin maahan)_

Mylly... _(Iloisesti, vehkeillen)_ Mutta ne pitää joutua vielä niin jotta minä saan samalla tiellä viedä ne kotiin.

PENTTI

_(Puuttuu leikkiin)_

Niinkö ne nyt pitää sukkelaan... _(Puistelee housun lohetta)_ Onko se nyt hutturyynistä niin kiire!

SIRKKA

_(Ilakoiden)_

No on se... Ja ne pitääkin tulla hyviä ne ryynit, niin jotta niitä voi syödä. _(Ottaa erään nuoran)_

PENTTI

_(Alkaen yhä leikkisämmin puhua)_

No pitääkö ne nyt tulla niin hyviä, jotta ei niistä keitetty huttukaan pohjaan pala? _(Lähestyy)_

SIRKKA

No pitää kyllä!...

PENTTI

_(Jatkaa leikkiä)_

Pitää kyllä!... Mikäs se se on?... Se joka on Sirkan kädessä.

SIRKKA

Nuora... _(Mutkistaa leikillä)_ Ikään kuin ei nyt näkisi!

PENTTI

Nuoraa. _(Tarttuu nuoraan)_ Onko tää nyt mikä nuora... Paljas köysihän tämä on. _(Vetää hiljaa)_

SIRKKA

Eipäs... Nuorapas on. _(Vetää peräytyen)_

PENTTI

_(Seuraa mukana)_

Köysipäs on. _(Vetää)_

SIRKKA

Ei saa vetää.

PENTTI

Tätäkö nuoraa? _(Vetää)_

SIRKKA

Tätä kyllä... _(Vetävät kovasti)_ Ei saa vetää nuoraa ... ei saa ... ei saa ... ei saa. _(Nauraa)_

PENTTI

_(Matkien)_

Ei saa ... ei saa ... ei saa. _(Kietasee äkkiä hellittäen nuoran Sirkan ympäri)_ Vai ei saa. _(Kietoo itsensä yhteen köyteen)_ Vai ei sitä saa!... Vai!...

SIRKKA

_(Näön vuoksi)_

No ei... tahi minä huudan... Minä huudan. _(Nauraa)_

PENTTI

_(Matkii)_

Hi-hi-hi-hi-hi-hi!

JUNNUS

_(Tulee piippu hampaissa)_

Nuoraako te leikitte?

SIRKKA

_(Säikähtää)_

Voi!... Junnus! _(Koettaa selviytyä nuorasta)_ Päästä pois!... Päästä sukkelaan ... tahi ... voi.

PENTTI

_(Selvitellen)_

No... Ka... _(Junnukselle)_ Nuoraa... _(Sirkalle)_ Ka... Eipä tässä mitä... Junnuspa tämä vain oli. _(Selviytyvät)_ No nyt.

SIRKKA

_(Uhkaa ikään kuin suuttuneena lyödä)_

Mokomakin!... Kun nuorittaa!

PENTTI

Ka! _(Raapasee ohimoaan)_

SIRKKA

_(Suuttuvinaan ollen)_

Hyi!...

JUNNUS

Se Hirmun eukko tulee... _(Ottaa lapion)_ Tulin tuota lapiota hakemaan. _(Poistuu)_

SIRKKA

_(Etsii hätäillen piilopaikkaa)_

Minne minä menen... _(Hätäytyy)_ Mitäs sinä nuoritit!

PENTTI

Sirkka... Sirkk...

SIRKKA

_(Lyö huivilla, jatkaa)_

Ja etkä aikanaan päästänyt.

PENTTI

Sirk...

SIRKKA

Suutun kyllä.

PENTTI

_(Kiireellä touhuten)_

Mene ... mene ... tästä tänne ratashuoneeseen ... ja sieltä sitten ala-oven kautta pihalle ja sitten tulet takaisin kuin ei mitään olisi. _(Yksin)_ No kaikenlaista kiirettä sitä pitää tässä myllytyössä sattua.

HIRMUN LIISA

_(Saapuu, pyyhkii kengänpohjiaan lattiaan)_

Tämäkö se nyt on se sinun myllysi?

PENTTI

Ka tämähän se.

HIRMUN LIISA

No en minä pahempaa vielä ole nähnyt! Kun seipään kanssa näet sai hosua, jotta sai sen Soikkelin pässijurikan pois takapuoltaan vahtimasta... Ei tiennyt milloin se olisi muksauttanut... _(Silmäilee)_ Onhan tämä hyvä mylly!

PENTTI

Onhan tämä... Kyllä tämä rannanomistajallekin rantavuokrat maksaa... Ja olisihan täällä peremmällä tätä lautaakin niinkuin penkkinä painaa.

HIRMUN LIISA

_(Menee istumaan)_

No onhan sitä tästä myllystä kylällä sitä puhetta jauhettu. Sitä nyt on jauhettu jauhamasta päästyäkin ja ei siinä vaan jauhaminen ole sittenkään kesken loppunut. _(Istuissaan lautaa notkutellen)_ Onpa tässä retkuva penkki.

PENTTI

_(Istahtaa viereen)_

Onhan tämä ... jotta saa näin vaikka kiikkuakin ... jos niiksi sattuu. _(Kiikuttaa)_

HIRMUN LIISA

_(Kiikunnan tahdissa lekkuessaan, kädet ikäänkuin koholla)_

Sepä ... sepä ... sepä!

PENTTI

Kiikuttaahan tämä... Ja varmemmassa tallessahan ne olisivat teidänkin isännän rahat, jos olisivat tässä maassa kiini, kuin jos möisi maan Myrkylle... Irtonaiset rahat tahtovat aina olla kärkkäämmät menemään.

HIRMUN LIISA

_(Oudostuu)_

Myöpikö?... Täänkö maan?

PENTTI

Ka niin... Eikö se ole vielä lupaakaan emännältään kysynyt?

HIRMUN LIISA

_(Lyö reiteensä)_

Tuo ukon paholainen, kun rupeaa omin neninsä seläntakana jo juonittelemaan!... Vaikka minä olen hänelle sanonut, jotta: sinä Hirmu et saa ilman minun lupaani yrittää tulla autuaaksikaan!...

PENTTI

Semmoisiahan ne naimisissa olevat miehet ovat ... vehnäsiä!... Niin kuin nyt tämäkin Simpson!

HIRMUN LIISA

_(Nousee)_

Mutta siitä pitää tulla tenä. Siitä kaupasta ei tule mitään ennen kun kirjat ja rotokollit ovat käyneet minun käsieni läpi ja joka paikassa on minun puumerkkini. _(Puistaltaa hamettaan)_ Hamekin kun jauhottuu tuommoisessa jauhontomussa!

PENTTI

_(Kumartuu hametta puistelemaan)_

Ka joudanpa minä tässä puistelemaan. _(Puistelee edestä)_ Niin jotta paras se olisikin, jos emäntä nostaisi siinä asiassa tenän, kun on kerran emännälle valta uskottu, niin olisivathan nekin rahat kuin pankissa. _(Puistelee takaa)_ Ja jos niikseen tulisi, niin voisihan tästä ajan kanssa maksaa isännälle täänkin vesioikeusvuokran, kun tässä tulot lisääntyvät ja pääsee oikein jaloilleen... Onkohan se alushamekin jauhossa!

HIRMUN LIISA

_(Silmät suurina)_

Mitä? _(Tukistaa leikillä)_

PENTTI

Ka ... muutenhan minä vain kysyin. _(Vetelee hametta helmasta alas, oikoen sitä muka)_ Tää mylly kun on niin tuhoton pöllyyttämään, jotta se tupruttaa kaikki alushameetkin täyteen!

HIRMUN LIISA

_(Syyhyttää kupeitaan, jatkaen omaa puhettansa)_ Jos vielä Hirmu saisi tietää semmoiset puheet... Joka on akastaan niin äkäinen kuin mörkö.

PENTTI

No senpä vuoksi sitä emännän sopisi vuorostaan pitää häntä tiukalla nyt tässä kosken myöntiasiassa, eikä antaa joutua Myrkyn petkutettavaksi. Ja kyllähän minä sitten aina emäntää muistaisin näissäkin myllytysasioissa, jos estäisi sen Myrkyn metkut.

HIRMUN LIISA

Paljonkos se Myrkky antaisi?

PENTTI

Ka ei kun tuhat markkaa...

HIRMUN LIISA

_(Hinnan suuruudesta oudostuen)_

Antaisiko se tuhat markkaa? Tästäkö paljaasta rannasta?

PENTTI

Mutta voinhan minäkin ottaa lisämaksua niskaani, niin jotta lyö yhteen ... ja vielä hyvässä lykyssä menee Myrkystä ylikin.

HIRMUN LIISA

_(Itsekseen)_

Ihan tässä on koko pää ihan sekaisin. _(Pentille)_ Minäpä juosta pinkasen sen ukon etsimässä kynsiini ja otan sitä niskakarvoista kiini, koko mokomaa Simpsonia, ja sitten laitan sitä myöten sanan miten on asia reilattu. _(Ovessa)_ Jauhattaa sipaise nyt sillä aikaa ne ryynin paholaiset. _(Menee nopeasti. Junnus tulee ovessa vastaan, tuoden lapion takaisin)_

JUNNUS

No?... Mitens se veteli?

PENTTI

Ka ei mitään... Se jäi vielä vähä avonaiseksi, mutta en minä nyt vielä tähän ensi hätään kuole. Onhan se vielä toki Sallisen leski jälellä.

JUNNUS

Ka onhan se. _(Poistuu. Hilkka tulee ovessa vastaan)_ Ka tässähän tää on Hilkkakin.

PENTTI

Hi-ilkka _(Katsoo pitkään, seisoo vastatusten hymyillen, Hilkka ujostelee, Pentti raapii korvallistaan)_ Saakin tässä yksinään istua töröttää pitkät päivät. No on tää toki ilo, jotta tulit. _(Hilkka nostaa kainostellessa röijynhelmaa, ikään kuin suutaan pyyhkiäkseen)_ Istutaan vaikka tähän rappusille.

HILKKA

Ka istutaan. _(Istuvat)_

PENTTI

Rakastatko sinä Hilkka minua?

HILKKA

Ka rakastan.

PENTTI

No niin se pitääkin ... niin on toki joku, joka minua rakastaa ja muistissaan pitää... Vai mitä, Hilkka?

HILKKA

Ka ei mitään.

PENTTI

No otappas täältä nutun taskusta sitten... No ota, ota... Sinua vartenhan ne ovat kuitenkin.

HILKKA

_(Ottaa taskusta rinkeliä)_

Suur kiitosta! _(Haukkaa rinkeliä)_

PENTTI

_(Ottaa toisesta taskustaan)_

No syödäänpäs nyt sitten tässä yhdessä tätä rinkeliä. _(Purasee)_

HILKKA

No syödään. _(Syövät)_

PENTTI

Eikö tämä ole hyvää rinkeliä?

HILKKA

On.

PENTTI

Onhan tämä... Ota vain kaikki mitä siellä taskussa on... No... Ota ota!

HILKKA

_(Ottaa)_

No!

PENTTI

No... Ota vain kaikki

HILKKA

Jopa tää välttäisi.

PENTTI

Ota, ota vain... No!

HILKKA

No. _(Vetää taskusta esiliinan)_ Esiliina!

PENTTI

_(Hämmästyy)_

Katsoppas todellakin ... kun löysit. _(Itsekseen)_ No nyt tuli perhana.

HILKKA

Onko tämä Kaisun?

PENTTI

_(Topakasti)_

Kaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa... Mitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä esiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti on. _(Syleilee vyötäisiltä)_ No, Hilkka!

HILKKA

_(Ujosti)_

Mutta jospa sinä rakastat muita!

PENTTI

No ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän nyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi. Uskotko nyt?

HILKKA

Niin ... jos et rakasta muita, niin sitten uskon.

PENTTI

No en rakasta. Se on varma.

LUUKAS

_(Ulkona myllyn takana)_

Vai tässä se sitte on se mylly.

HILKKA

_(Juoksee pois)_

Voi... Isä... Jos kysyy niin elä sano, jotta minä olin täällä.

PENTTI

En ... en... Kuule ... kuule... Tuo esiliina. _(Työntää esiliinamytyn Hilkalle)_ Ja tule sitten! _(Yksinään puuhaillen työssään)_ No nyt se tulee itse pää-ukko, ja Kaisun esiliinan pahennus kun oli sotkea jo koko asian ja älyn!... Mikä hänet uneuttikin taskuun! _(Vetää jyväsäkkiä takaperin kulkien)_ Mutta eipähän niistä tytön hylyistä näy vaan malttavan pitää kynsiään erossa ... nyt jo kun ei ole vielä häitäkään pidetty. _(Luukas saapuu, pysähtyy ovensuuhun juhlallisesti nuuskaamaan) _ Ka... Mestarihan se toki tuli!

LUUKAS

_(Silmäilee myllyä)_

On tämä iso ja korkia mylly ... iso ja korkia mylly.

PENTTI

Onhan tämä... Ja hyvää ryyniäkin jauhaa... Tässäkin kun on pussissa tätä ryyniä, niin se on kuin olisi joka ryyni erikseen sorvattu.

LUUKAS

_(Työntää ryyniä täysin kourin taskuihinsa)_

Hyvää ... hyvää ryyniä jauhaa mylly... Mylly jauhaa ja me ihmiset syömme, mutta viljan kasvu tulee korkeudesta.

PENTTI

Ka sieltä ... ei suinkaan se muualta.

LUUKAS

_(Lyö olalle merkitsevästi)_

Noo ... ja... Onkos sinulla muuta?

PENTTI

On toki ... mestarin varalta. _(Hakee viinalaskun)_ Ihan on erityisesti mestaria varten keitetty ruunun omassa viinarännissä. _(Antaa laskun)_ Ja moneen kertaan puhdistettua on.

LUUKAS

_(Nuuhkasee ja ryyppää sekä pyyhkii suunsa nutun hihalla)_

Ja sitten?

PENTTI

No sittenpä siinä ei ole muuta, kun jotta mestari vaan pysyy siinä entisessä sanassaan, niin pitää räväytetään ne häät.

LUUKAS

_(Nuuskaa näppiään)_

Mestari Luukas on kyllä sanassa pysyvä ja sanaan kiintynyt mies, mutta sinun myllysi horjuu...

PENTTI

_(Topakasti)_

O-hoh!

LUUKAS

_(Juhlallisemmin)_

Mylly horjuu, sillä kun Myrkky hieroo kauppaa Hirmun kanssa, niin silloin horjuu mylly.

PENTTI

_(Topakasti)_

Mutta entäs Hirmun emäntä! Ja siksi toisekseen jos tiukka tulee, on se minullakin vielä lujempikin puntti... Niin jotta myllyn pitää pysyä!

LUUKAS

_(Päättävästi)_

No... No... Niinkuin sanottu, on Luukas Koikale sanan mies: Jos siis mylly horjuu, niin on _(nuuskaa)_ silloin on miehen aviollisuus lykätty herran käteen, eikä hän saa enää kurottaa katsettaankaan mestari Koikaleen ainoaan tyttäreen... Ja mikä on puhuttu, se pitää. _(Lähtee nopeaan nuuskaillen)_

PENTTI

_(Yksin)_

No jokohan tuosta Myrkystä lykkäsi semmoisen vastuksen, että ei enää selviä. _(Kaivaa sormellaan korvaansa)_ Ja mikä lempo siinä on, jotta noita toisia tyttöjä saadessa ei ole ollut mitään vastuksia, mutta tästä Hilkasta, jota rakastan, on... _(Pyyhkii sormensa housuihinsa)_ Mutta tottapa se silloin onkin se oikea ... kun se jo ottaessa niin tiukalla pitää. _(Katsoo oveen)_ Ka sieltäpä se toki Sallisen leski jo tulee säkkineen. _(Järjestelee myllyä)_ Mutta vähättelen minä kaikesta muusta, jos en vaan Hilkkaa saa.

SALLISEN MAIJA

_(Tulee iso säkki hartioilla. Viskaa säkin maahan ja ähkii)_

Ihan oli näet tuo ... tuo ... tuo selkä katketa tuon säkin alla...

PENTTI

Selkäkö katketa?... Mutta kylläpä onkin iso säkki... Tynnörin säkki ihan!... Olisihan täällä perempänä puutakin, jotta istua.

MAIJA

_(Lähtee kohoamaan huohottaen)_

On ... on sitä kantamista, kun ei ole miestä ... miestä talossa... Ihan näet tuohon sydänalaan otti! _(Istahtaa painellen sydänalaansa)_ Meneeköhän tuo enää ohikaan ... tää rinnan ahdistus.

PENTTI

_(Istahtaa viuluinensa viereen)_

Meneehän se toki näin nuorella leskellä kuin Maija, yksi rinnan ahdistus... _(Soittelee)_ Vaikka kyllähän siinä semmoisessa talossa menisi sekin isäntä, jos olisi ... kun kerran emäntäkin on. _(Lähenee soittaen hiljaa)_

MAIJA

_(Ujostuu)_

Ja tuotakin polvea näet syyhyttää!

PENTTI

_(Toistaen)_

Menisi siinä isäntä emännän lisänä; niin sitten olisi kokonainen pere.

MAIJA

Mhyh!... _(Hartaasti)_ Kukapas se enää tästä vanhasta huolisi!... Kun niitä on nuoriakin.

PENTTI

Onhan sitä aina huolijaa... Ja eikös siltä Sallis-vainaajalta jäänyt puhtaita rahojakin! _(Soittaa hiljaa)_

MAIJA

_(Hurskaammin, tunteellisena)_

Jäihän niitä Pekka vainaalta... Kunpa vain olisi hänen sielulleen sitten armollinen.

PENTTI

Ka minkäs tähden se ei ole... Ja olisihan tässä minullakin jo tuo varma elämisen alku, kun sattuisi semmoinen rakastava leski, joka vaikka lainaisi sen verran, jotta saisi ostaa tämänkin rannan ja vesivoiman ominaisekseen... Mikä hätä tässä silloin olisi eläessä.

MAIJA

_(Hartaasti, nyökyttäen)_

Ka ainahan se herra lähettää ystävän joka tuo avun.

PENTTI

_(Panee pois viulunsa)_

Ka lähettäähän tuo muille... Miten hän sitten ruvennee minusta huolehtimaan. _(Siirtyy likemmä)_ Tää on hyvä lauta kiikkumaan. _(Kiikuttaa)_

MAIJA

_(Ujona)_

Mitäpä tästä vanhasta enää kiikuttelee ... ei se siitä enää nuorru.

PENTTI

_(Pujottaa käsivartensa vyötäisille)_

Eihän se... Mutta joutaapa tässä joutessaan.

MAIJA

_(Kumartuu syrjälleen Pentin syliin)_

Niin... Mitä hänestä nyt enää ... vanhasta raadosta.

PENTTI

_(Kiikuttaa, Maijan pää polvella)_

Niin jotta kun nyt on sinullakin niitä liikeneviä rahoja, niin lunastetaan tämä ranta pois, ja tottapahan sitten mylly aikanaan rantansa maksaa. _(Silittelee päätä)_ Sillä rehellinen mieshän minä olen maksamaan näissä raha-asioissa... Vai mitä?

MAIJA

_(Kohottautuu, pyyhkii esiliinallaan silmiään)_

Kuka sitä nyt osasi kotoa lähteissään arvata, jotta tästä tämmöinen tulee... Kun on vielä lesken sängynkin makuu kahta viikkoa vailla. _(Itkee)_

PENTTI

_(Lohduttaa)_

No mitäs tuosta nyt suree!... Onhan sitä vielä aikaa maata loppuun, kun saa tämän myllyn ensin veloista vapaaksi.

MAIJA

Ka onhan niitä siellä muutama tuhat... Luoja häntä Pekka rukkaa vaan armahtakoon, kun osasi puuhata ja säästää!

HUUTO MYLLYN TAKAA

Prtuu!... Myllyynkö sinä menet!

TOINEN

Myllyyn...

MAIJA

_(Säikähtäneenä)_

Herra isä siunatkoon... Ihmisiä tulee... _(hätäilee)_ ja minulla kun on vielä lesken sänky kesken makuun!

PENTTI

_(Touhuten)_

Mene ... mene ... mene tästä portaita alas ... ja sieltä ratashuoneen ovesta... No... No! _(Maija laskeutuu. Yksin)_ No nyt se asia jo menee kuin voi kuumilla kivillä... Juoksen avaamassa vesiluukun enemmän auki. _(Poistuu juosten)_

MIES

_(Kirves olalla)_

Eipä sitä Pentti Akkimusta näykään täällä... Kaikki kylän akat ovat tänä päivänä kateessa, kun pojat ovat salvanneet ne tuonne ratashuoneeseen ja nyt Myrkky juoksuttaa miehillä sanaa talosta taloon, jotta tietävät miehet tulla selkään antamaan... _(Niistää nenänsä)_ Arvelin varottaa Penttiä, jotta päästäisi akat pois ennenkun purkuilma tulee.

TOINEN MIES

_(Myös kirves olalla)_

Vai siellä ne ovat kylän akat.

ENSIMÄINEN

Siellä... Mutta tottapahan päästää itse...

TOINEN

Tottapahan. _(Lähtevät)_

ENSIMÄINEN

_(Mennessään)_

Totta ... tottapahan päästää akat, kun tiukka tulee.

PENTTI

_(Palaa, puistelee housujaan)_

Olisi tässä jo vähän tätä itseäänkin putsattava ainakin näistä enimmistä pölyistä, kun nyt jo asia alkaa reilautua.

SOHVI

_(Tulee lyhkäistä penkkiä kantaen)_

Toin tuon jakun, jotta saa istua ja huoahtaa. _(Pyyhkii helmallaan penkin)_ Nuo enimmät liat vain pyyhin siitä pois. _(Istahtaa)_ Kun tulikin vari. _(Pyyhkii kämmensyrjällä suunsa)_ Eivät nuo ilmatkaan jo kylmene.

PENTTI

_(Istahtaa rinnalle)_

No?

SOHVI

No se on ennallaan asia... Myrkky juonittelee, mutta sinun puolellasihan minä yhä olen.

PENTTI

Eipä siinä sitten Myrkky enää pitkältä potki... _(Tarttuu esiliinaan)_ Ja ole sinä vain minun puolellani, niin kyllä minä aina muistan. _(Nykäsee esiliinasta)_ Sohvi... _(Sohvi pyyhkäsee suunsa toisella kädellään)_ Sohvi hoi... Vai mitä? _(Tarttuu sormikoukkua vetämään)_

SOHVI

_(Ikäänkuin hyvillään)_

Ei saa vetää ... tahi minä sanon Luukkaalle...

PENTTI

Saa sitä nyt toki tätä sormikoukkua. _(Vetää)_

LUUKAS

_(Huutaa myllyn takana)_

Kuka jumalaton se pitää irti vihaista pässiä, joka tämmöisellä salakavaluudella hyökkää.

SOHVI

Herra siunaa... Jos Luukas nyt näkee. _(Hätäytyy)_

PENTTI

_(Jouduttaa)_

No... Tästä ratashuoneen kautta... _(Sohvi laskeutuu)_ Ja sitten aitoviertä myöten. _(Menee keskelle myllyä)_ Yhä tämä vain paranee.

NELJÄ VALLATONTA TYTTÖÄ

_(Tulevat juosten, kukkia käsissä, huivit toisissa)_

Pentti... Pentti! _(Hälisevät)_ Nyt, Pentti...

PENTTI

_(Hokien, tapaillen sanoja)_

No ... no ... no... Tämäpä nyt vasta... Tämäpä nyt.

ENSIMÄINEN TYTTÖ

Nyt Pentti! _(Panee kukan napin läpeen)_

PENTTI

_(Yrittelee)_

No!.. Mitä ihm...

TOINEN TYTTÖ

Ja minä! _(Kukittavat)_

KOLMAS

Ja minä!

NELJÄS

Ja minä kanssa!

PENTTI

_(Tapaillen)_

No ... eihän tässä nyt... _(Raapasee päätään)_ Kun kukittavat koko nutun ... ja kaikki ryntäät.

ENSIMÄINEN

Nyt tanssitaan!

TOINEN

Tanssitetaan Penttiä.

KAIKKI

Tanssitetaan ... tanssitetaan!

PENTTI

_(Hökerrellen)_

Enpä minä ... kun minä jo...

ENSIMÄINEN

No mitä siinä... _(Matkien)_ Kun minä jo...

PENTTI

No kun minun ei enää kävisi laatuun niinkuin ennen ... nimittäin rakastaa...

KAIKKI

_(Lyövät huivillaan)_

Voi, voi! _(Nauravat)_

PENTTI

Ihan totta.

KAIKKI

_(Lyövät taas)_

Vai ei kävisi! _(Ilvehtivät)_

PENTTI

_(Yrittää)_

No ... kun!

ENSIMÄINEN

No... Suu kiini jo. _(Tarttuu käteen)_ Tanssimaan... Nyt... Tanssitaan. _(Tanssivat laulaen)_

Mylly seiskoon, kun ma armasta hetken tanssitan. Heippa rallaa! Nautin onnesta, aina varmasta, jalka tanssissa kun nyt tallaa.

_(2 säettä kerrataan. Pentti nostelee tyttöjä)_

Kun sa hoitelet lemmen tultani, ei oo talvea, eikä hallaa, vaan kun saan minä oman kultani toist' en lemmi ma. Heippa rallaa!

_(Kertaavat. Aisakello soi)_

TYTÖT

_(Säikähtävät)_

Voi... Posti!

ENSIMÄINEN

Jos se tulee tänne!

NELJÄS

_(Huudahtaen)_

Ratashuoneen kautta.

TOISET

Ai todellakin! _(Syöksyvät alas ratashuoneeseen)_

PENTTI

_(Raapii päätään)_

No... Eiköhän tämä ollut se viimeinen elikkä maailman lopun tanssi! _(Riemastuu. Hilkan nähden)_ No... Hii-iilka!... Oma kulta. Mennään perälle istumaan.

HILKKA

Mennään. _(Menevät. Istahtavat)_

PENTTI

No mitenkäs sinä pääsit?... Niin jotta eikö se vihainen pässi päkännyt?

HILKKA

Ei... Minä pääsin postin kärrissä.

PENTTI

No se oli hyvä... Se on niin julma päkkäämään se pässi. _(Riisuu toista kenkäänsä)_ Ruistakohan lie mennyt kenkään, kun se painaa jalkaa... Karistan heidät sieltä pois. _(Karistelee)_ Rukiin jyviäpähän on! _(Panee uudelleen jalkaansa)_ No puhutaan nyt Hilkka siitä rakkaudesta... Minä vain vetäsen tämän kengän jalkaan... No.

HILKKA

_(Kierrellen)_

Ka ei mitään...

PENTTI

_(Leikkisänä)_

Eikö mitään?... Minkä tähden ei mitään?

HILKKA

Ka jospa sinä hyvinkin rakastat muita!

PENTTI

_(Kuin hämmästyen)_

No ... hyvänen aika... Miten sinä nyt semmoista, kun minä kerran sinua tässä näin totuudessa kosin! Ja näethän sinä itsekin, että eihän täällä ole koko myllyssä ketään muuta kuin minä ja sitten sinä.

HILKKA

Niin ... mutta kun ne puhuvat.

PENTTI

Niin mitä?

HILKKA

Jotta ratashuoneessakin on...

PENTTI

_(Varmana)_

No se nyt on hiton vale... Ratashuoneessa ei ole muuta kuin paljaat rattaat ja ovet on auki. Enkä ole nytkään koko ratashuoneen oveakaan avannut, en koko pitkään päivään. _(Leikiksi pannen, kiikuttaa)_ Annahan kun minä kiikutan... Kiikun ... kiikun ... kiikun ... kiikun!

HILKKA

Voi ... isä!

_(Luukas saapuu, panee silmälasit päähän, rykii)_

PENTTI

_(Riennättää Luukkaalle viinalaskun)_

No nytpä se tää mylly ei enää horju... Se tää Sallisen leski lupaa uskoa sen verran rahoja lainaksi, jotta voi ostaa omaksi koko kosken... Ka tässä olisi niinkuin tätä...

LUUKAS

_(Ottaa laskun)_

Vai lupaa Sallisen leski ... vai lupaa se!

PENTTI

Lupaa.

LUUKAS

Mutta nyt ilmestyvät Luukkaan otsalle entistä ankarammat rypyt, sillä _(nuuhkasee laskun suusta)_ sillä kylä kertoo että sinulla on ratashuone täynnä niitä, joiden kanssa olet sanaa ylenkatsonnut ja pahuudessa vaeltanut... Onko se totta?

PENTTI

_(Topakasti)_

Sekö?... Se on hiton vale!

LUUKAS

_(Varottavasti)_

Pent-ti.

PENTTI

No vaikka mentäisiin katsomaan, niin en ole nenääni pistänyt koko alakertaan!

LUUKAS

_(Jyrkästi)_

No hyvä!... Me menemme katsomaan. Ja kukali me sieltä löydämme yhdenkään naissielun, sikäli on avioliiton aikomuskin mestari Koikaleen tyttären kanssa lopussa.

PENTTI

No mennään vain!

LUUKAS

_(Ryyppää laskusta)_

Siis... Siis Hilkka, käy matkaan! Me laskeudumme ratashuoneeseen! _(Laskeutuvat)_ Sillä mestari tahtoo kaikesta selvyyden.

PENTTI

_(Laskeutuessaan)_

No nythän nähdään kuka se valehtelee, minäkö vai kylä!

Neljäs näytös.

Ratashuone. Perällä pyörii vesiratas. Oikealla ovi. Vasemmalta tulevat portaat. Mahdollisesti muitakin rattaita. Ylös ratasaltaan lautaan on naulattu riviin Pentin tupakkakukkarot ja pari sukkia. Kaikki sinne laskeutuneet naiset ja joukko edellisiä on koolla istuen tai seisoksien naamat happamina, mikä missäkin. Jotkut tytöt supattelevat keskenään.

MAIJA

_(Itsekseen)_