Chapter 3

Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu?

KAISU

_(Isahtaa penkille)_

Ei mitään.

PENTTI

Eikö mitään. _(Hiivittäytyy likemmä, penkkiä myöten luistaen)_

KAISU

Ei... Missäs se mestari on?

PENTTI

Mestariko?... Se meni vähän asialle. _(Lähestyy taas)_ Mutta tottapahan se tulee, kun joutuu. _(Lähestyy)_

KAISU

Tuleekohan se kohta?

PENTTI

Niinkö mestari? _(Lähestyy)_ Eikö tuo tulle ... kun nyt saa asiansa toimitetuksi. _(Hiihtäytyy ihan rinnalle)_ Se läksikin tästä ihan äsken... Minne hän lienee mennyt... _(Tarttuu Kaisun esiliinaan)_ Uusi esiliinako tämä on?

KAISU

_(Vetää hiljaa esiliinansa pois)_

Ei saa!

PENTTI

_(Leikillä)_

Minkätähden ei saa? Saahan? _(Vetävät hiljakseen esiliinaa)_

KAISU

Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...

PENTTI

Kenenkä kanssa?

KAISU

Kahilaisen Jukan.

PENTTI

Vai Jukan!... Olisinhan minäkin sinut ottanut, kun olisin tiennyt, jotta sinulla on niin kiire. _(Vetää esiliinaa)_

KAISU

No ... ei saa!... toisen omaa!

PENTTI

No saapi... Menenhän minäkin naimisiin ... enkä kuitenkaan rupea jo näin aikaiseen jurottamaan. _(Yrittää syleillä)_ On sitä sittenkin vielä aikaa!

KAISU

Ei saa! _(Hyppää irti. Esiliina pääsee irti ja jää Pentille käteen)_ Kun ei anna rauhaa. _(Pakenee pois tuvasta)_

LUUKAS

_(Palaa Junnuksen kanssa. Katselee)_

Missäs se nyt se Pentti on?

PENTTI

_(Työntää esiliinan taskuunsa)_

Ka tässä!... Joko se nyt sitten on asia päätetty ... niin jotta se pitää?

LUUKAS

Sano sinä seppä Pekka Malakias Junnus asian päätös.

JUNNUS

Ka se tämä mestari päätti, jotta tottapahan sitten nähdään ... jos sinusta ei nimittäin enää tämän perästä mitään kylällä kuulu.

PENTTI

No siitä nyt saa olla mestari varma...

JUNNUS

No sittenpä tämä asia selvisikin vähällä vaivalla. _(Hilkka saapuu)_

PENTTI

Ka tässäpä tämä itse Hilkkakin tulee ... niin jotta saa kuulla.

LUUKAS

_(Varottaa sormi pystyssä)_

Pentti... Kuule sinä Pentti... Mestari Luukas tietää itse aikansa!

PENTTI

_(Kaivaa ajatuksissaan sormellaan nenäänsä)_

Ka sepä tulisi sitä myöten jo valmiiksi!... jos sanoisi Hilkalle itselleenkin.

LUUKAS

Mestari Koikaleen talossa ei pidetä kiirettä tulipalossakaan, sillä mestari itse on tirppanut ja odottanut omaa vaimoansa kahdeksan vuotta, kolme kuukautta ja neljätoista vuorokautta... Hilkka, kohenna tulta vellikattilan alle ja pane suolaa vahvasti velliin! _(Hilkka tottelee)_

JUNNUS

_(Pentille)_

Ka mikäpäs tässä on sitte... Kyllähän tämän mestarin sana pitää ... niin jotta voithan sinä jonkun aikaa tirppaa.

PENTTI

Ka voihan tuota.

JUNNUS

Voi... _(Tekee lähtöä)_ Niin että jos sitten lähdetäänkin. _(Ottaa hiilen piippuunsa)_

PENTTI

Ka mitäpäs tässä enää istumassa tekee. _(Lähtevät)_ No ... mestari... Hyvästi sitte vaan!

LUUKAS

Herran halttuun. _(Kaivaa luudasta otetulla varvulla korvaansa)_ Ja nyt Hilkka... Hilk-ka!

HILKKA

_(Nyreänä)_

Mitä?

LUUKAS

_(Viisaasti)_

Kun viisaalla neitsyellä on kaksi, tai monta rikasta ylkää, niin hän täyttää lamppunsa niiden öljyllä ... itse-kunkin öljyllä, ja valitsee ... valitsee vain siksi kuin öljyä ylkien astioissa riittää, ja pitää huoneensa oven visusti lukossa. Ja silloin ei häntä voida tyhmäksi neitsyeeksi sanoa.

HILKKA

No enkä valitse Myrkkyä, en yhtään päivää ... vaikka siinä miten houkutelkaa!

LUUKAS

_(Koveten)_

Hilkka!

HILKKA

_(Suuttuu)_

No enkä huoli Myrkystä!

LUUKAS

_(Ankarana)_

Hilk-ka! _(Hilkka tottelee ja jää kuuliaisena, nyreänä lieden luo seisomaan. Lempeämmin)_ Minä sanon sinulle, Hilkka, että sinä et tarvitsekaan vielä kestään huolia... Sinä vain valitset ja odotat, mitä sinun vanha ja viisas isäsi sinulle sanoo. _(Hilkka lähtee, kuin suuttua tupsahtaen, pois tuvasta)_ Hilk... Hi _(Muuttuen)_ Tytöstä on tullut äitiinsä juonikas ... juonikas ja ankara valitsemaan... Mutta Pentillähän on mylly ja Luukas Filemonille ei herra ole suonut liikoja talkkunajauhoja... Ainoastaan vatsan ja suun ja su-uuren syömähalun on Herra palvelijallensa Koikaleelle antanut! _(Käy kattilasta lusikalla suolaa koettamassa)_ Onkohan siinä vellissä oikea suola. _(Maistaa)_ On... Kohtuus vallitsee kaikessa sinun talossasi, mestari Luukas Filemon Koikale.

HIRMUN LIISA

_(Tulee kuohuksissaan)_

No tämähän nyt vasta peliä on, kun ei enää saa rauhassa tätä myllytietä ihmiset kulkea, kun se Soikkelin Heikin pässi pahennus siinä pukittaa ja päkittää, jotta silmät pitäisi olla edessä ja takana!

LUUKAS

_(Arvokkaasti)_

Soo... Päkkääkö Heikki Soikkelin pässi tätä Hirmun Liisaakin?

HIRMUN LIISA

No minuahan se ruoja pakkaakin ... ja hyökkää vielä niin kavalasti takaa päin kuin paha henki vanhurskaan kimppuun ... en paremmin ajattele... Ja kun minä Soikkelille itselleen huusin siitä pellolle, niin mitä luulet sen tehneen: Haukkumaan hyväkäs rupesi. Mutta silloin minä julmistuin ja uhkasin tulla sinulle, Luukas, sanomaan... Ja nyt sinä pidä sille Heikki Soikkelin ruojalle siitä pässistä semmoinen rippisaarna, jotta sen korvat soivat, niin korjaa pässinsä pois tahi opettaa sen ihmisiksi olemaan... Ripitäthän, mestari, sen Soikkelin?

LUUKAS

Siis ... mestarin siis on pidettävä nyt parannussaarna pässille että...

HIRMUN LIISA

_(Keskeyttäen)_

No kukas muu juutas täällä saarnaisi ja pitäisi kylän asioita reilassa, jos et sinä!

LUUKAS

No-oo ... no ... no! _(Aikoo sanoa)_

HIRMUN LIISA

No sitten ei mitään. _(Kiirehtii pois)_ Hyvästi nyt vain ja nyt anna Soikkelille rippi, joka tuntuu. _(Poistuu)_

LUUKAS

_(Viisaasti)_

Hän ... hän saarnauttaisi mestari Luukkaalla ilman voita ja vehnästä ... sitä varten hän pakoon livahti... Mutta maltahan!... Maltahan sinä Hirmun akka! Pässin pitää saada rauhassa sinulle opettaa, jotta pappi ei pytyssä leivättä paukuta!

SOHVI

_(Saapuu iso korvo selässä. Hymyilee)_

Tässä on ukko Sallisen peruja... Ei sanonut leski muuta joutavan. _(Pyyhkäsee nenäänsä huivin kulmalla)_

LUUKAS

Korvo... Vanha korvoko jäi vain Sallis-ukolta. _(Pyörittelee korvoa tarkastellen)_ vanha ... vanha maitokorvoko vain ukolta jäi... Vannekin on tuosta jo aukeamassa ... ja uurteessa on rako... Mutta laudat ovat lujat... No mitäpäs siinä. Vie korvo eteiseen ja pane veteen turpoamaan. _(Menee kamariin. Sohvi alkaa pyörittää korvoa ovea kohti)_

MYRKKY

_(Saapuu, tulee vastaan)_

Kah... Korvoako sinä pyörität?

SOHVI

Ko-orvoa. _(Pysäyttää)_ Luukkaalle toin korvon.

MYRKKY

_(Kaputtaa korvoa)_

Lujalautainen korvo... Mutta heitä nyt se ja mene asialle. Sano Jaskalle ja muille kylän pojille, jotta Myrkky laittaa vehnäskahvit ja tanssit, jos vain saavat sen tyttömyllärin ratashuoneen kootuksi sen viettelemiä tyttöjä ihan täyteen ja sitten laittavat kylälle sanan... Mutta sano jotta sinä sovittuna päivänä, kun minä Hirmun kanssa tulen sinne kauppoja päättämään. Sittenpähän Luukas itsekin näkee... No ... mene nyt.

SOHVI

Onkos se lehmä sitte jo ihan varma?

MYRKKY

No niin kuin sanottu, niin jos onnistuu, niin lehmä ja paras on sinun... Mutta nyt vaan ei hellitä Myrkky!

SOHVI

_(Hyvillään)_

Hyvä isä kuitenkin ... sitäkin Myrkkyä!

MYRKKY

Ka ... no niin!... Luota vain Myrkyn sanaan... Vaikka rahan voimalla panee tää poika Luukkaan sinut naimaan.

LUUKAS

_(Tulee säkki kädessä)_

Meneppäs Sohvi... _(Käy karistamassa kurkkunsa pankon luona)_ Meneppäs, Sohvi, sitten kun olet muut työt tehnyt ja käy hakemassa tällä säkillä Pentti mylläriltä talkkunajauhoja... _(Antaa säkin)_ Sano vain, jotta mestari Koikale käski... No mitäs nyt kuuluu, Myrkky?

MYRKKY

Eipä sitä hyvää ... erikoista... Tässä vain arvelen ostaa sen tään Pentin myllypaikan... Niin vaikka hänen sitten rakennuttaa oman myllyn, kun on ensin sen entisen pois revittänyt.

LUUKAS

Sooo! _(Sohvi puhdistelee korvoa)_

MYRKKY

Niin tulin tässä arvelleeksi... Ja mitäpä hän köyhä mies myllyllä tekeekään. _(Koputtaa porot piipustaan pankolle)_ Velkoja jo on ennestäänkin suusta ihan sieramiin asti ... niin jotta joutaapa hän aikanaan hävitä mylly.

LUUKAS

Soo-o!... Vai on miehen mylly jo niin menossa!... Sitä se syntinen elämä tekee!

MYRKKY

Sitä...

LUUKAS

Sitä ... sitä se tekee syntinen elämä... Sodoma ja Gomorra hukkuu ja myllyt miehiltä menevät!

MYRKKY

Mennyt ... mennyt on kohta mieheltä mylly... Pääsevätkin sitten tämänkin kylän tytöt rauhaan. _(Sohville)_ Mitenkäs, Sohvi... Kukas se sanoi, jotta eikö se jo sitä Sallisenkin leskeä kitkuta ... tää Pentti?

SOHVI

Eipä sitä ilkeä semmoista kertoa... _(Alkaa lakasta lattiaa)_

MYRKKY

Niin jotta ei sille kunnon isä ja hyvä kristitty tyttöään antaisi... Tälle Pentille.

LUUKAS

_(Kuin itsekseen)_

Ei... Ei antaisi isä lastansa hänelle.

MYRKKY

No ei...

LUUKAS

_(Jyrkästi)_

Ei.

MYRKKY

Ei... Pentti Akkimukseksihan ne nyt sen jo ristivätkin ... sen entisen sukunimen sijasta!

LUUKAS

_(Laskee silmälasit nenälleen kuin oudoksuen)_

Akkimukseksi?

MYRKKY

Akki... Pentti Akkimukseksi haukkuvat ... ja mestari Luukkaan antama nimipähän tuo onkin!

LUUKAS

Soo!... Siis soo!... Vai Pentti Akkimus siis!

MYRKKY

_(Lähtöä tehden)_

Ka niin... Ja sittempä tässä ei taas enää sen kummempia ole kuin että lähtee sinne kotia kohti latmistamaan ja vahvistaa myllyn kauppakirjat... Tottapahan on sitten sinullekin aina joku liikenevä jauhopussi, kun milloin oma mylly jauhaa. _(Jäähyväisiksi)_ No ... tottapahan sitten taivaassa tavataan! _(Poistuu)_

LUUKAS

Tavataan! _(Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien)_ Tavataan sitä taivaassa kerran... Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa ... ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta onkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale, joka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei kuulukaan. _(Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään)_ Onkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi ... ja onkinhan sitä sitäkin... Sohvi!... Tuopas sieltä kaapista se puulasku! _(Sohvi riennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää)_ Äh-häh! _(Syö)_

SOHVI

_(Työntää vehnäsen likemmä)_

Arvaatko sinä keneltä se on...

LUUKAS

No-oo?

SOHVI

_(Ujosti)_

Ka Sohvilta!

LUUKAS

Ka keneltäkäs se muulta. _(Haukkaa vehnästä)_

SOHVI

_(Kainosti)_

Ei keneltäkään... _(Hymyilee)_ Mutta Sohvi se toki muistaa vehnäselläkin... _(Luukas ryyppää)_ ... Luukastaan. _(Niiskuttelee maireasti)_

LUUKAS

Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää säätä.

SOHVI

_(Mairitellen)_

Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? _(Istahtaa rinnalle)_

LUUKAS

Vehnänen on aina vehnästä ... mutta... _(Ryyppää)_

SOHVI

_(Kaikerrellen)_

Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.

LUUKAS

_(Muikistaa suutaan, jatkaa)_

Mutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano koska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen ja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja niinkuin Saara. _(Ryyppää. Juopuu. Hilkka menee nopeasti, ynseänä tuvan läpi kamariin)_

SOHVI

_(Lähestyy aivan kiini)_

No olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni.

LUUKAS

_(Nousee)_

Ei... Nyt näkee Luukas jo enkelien kuorot ja oman vaimovainaajansa taivaan astinlaudalla istumassa _(Menee keskelle tupaa)_ ... istumassa ja sormellaan Luukkaalle linkuttamassa ja hoputtamassa enkeleille, jotta nyt ottakaa harppunne ja pankaa puhdas paita päällenne, sillä mestari Koikale tulee ... tietä pitkin juuri juhlallisesti astellen ja veisata hojottaen saapuu mest... mestari...

SOHVI

_(Taputtelee poskelle)_

Luukas... Sohvin oma Luukas...

LUUKAS

_(Pyörittää sormeaan otsansa edessä, juopuneena)_

Nyt se pyörii jo kuin mylly ... niin kuin mylly.

SOHVI

Mikä se pyörii?

LUUKAS

Luukkaan päässä pyörii äly ... korkea äly ja viisaus pyörii ... niin kuin Pentti Akkimuksen mylly. _(Lankeaa maahan ja nukkuu)_ Nyt mestari!... mes... mes...

SOHVI

_(Tukee kaatuessa)_

Sohvin oma kulta...

LUUKAS

_(Jatkaa)_

Mestari nukkuu Aab... Aabrahaamin helmaan... Se pyörii ... pyörii... Äly pyörii... _(Kuorsaa)_ Krohoo!... Kro-hoo!... Kro-hoo!

SOHVI

_(Tuo peitteen ja peittää sillä. Tyynyä pään alle pannen)_

Niin... Nuku pois, Sohvin Luukas.

LUUKAS

_(Unissa)_

Aabrahaamin helmaan. _(Kuorsaa)_

SOHVI

_(Riisuu nukkuvan jaloista kengät, asettaa ne pankolle kuivamaan, tulee ja taputtelee Luukasta poskelle)_

Niin... Sohvin ... Sohvin oma Luukas. _(Hyräilee Kalevalan sävelellä)_

Nuku, nuku nurmilintu, väsy, väsy västäräkki --

_(Pyörittää korvoa ulos ovesta, jatkaen)_

Väsyppä, väsyppä västäräkki, väsy, väsy västäräkki!

_(Pentti kurkistaa ovesta, menee nopeasti tuvan läpi, kurkistaa kiireellä kamarin ovesta ja pistäytyy sitte Hilkan luo kamariin)_

Kolmas näytös.

Myllyn yläkerta. Perällä notkuva lauta penkkinä. Viulu seinällä. Pentti istuu laarin juurella säkin päällä ja soittelee huuliharppua. Ovi oikealla. Vasemmalta vievät raput alas myllyn ratashuoneesen. Myllyn peräosa korkeampi, ja sinne vievät portaat.

JUNNUS

_(Tulee, säkkiä selässään kantaen)_

Siinä olisi sitä jauhattamistakin. _(Pyyhkii hihallaan otsastaan hikeä)_ Saakelin jykeitä ovatkin nää tämän vuotiset elot... Tuossa puolen tynnörin säkissä jo on kantamista. _(Istahtaa säkin päälle)_ Kovastiko sitä vain jauhattamista riittää?

PENTTI

Onpa sitä ihan riittämään asti... Kun nyt vain se muu asia selviäisi hyvästi, niin johan tässä eläisi akallisenakin ollessaan.

JUNNUS

_(Kaivelee piipun periä)_

No eikös se jo sen siitään rupea selkenemään ... vai yhäkö se vain ennallaan olla jötköttää?

PENTTI

No johan se nyt on kumminkin paremmalle puolelle kallistumassa... Ukko Luukas kun makasi humalassa keskellä tuvan lattiaa, niin Hilkka sai olla rauhassa ja silloin satuin minä poikkeamaan tupaan ja sain toki siinä ukon nukkuessa rauhassa puhutella.

JUNNUS

_(Panee porot suuhunsa)_

Mhyy... Ja eikö ukko herännyt?

PENTTI

_(Mättää salvosta jauhoja säkkiin)_

Ei... Mutta ei siitä vielä sen pitemmälle päässyt, kun Hilkka kainosteli... Mutta sanoi se toki jo jotta: ei hän tiedä... Niin jotta ei se ollut järkiään kielto.

JUNNUS

Ka niinhän ne kaikki tytöt sen myöntymisensä alottavat... Sillä tavallahan se tääkin minun nykyinen akka sanoi sen suostumisensa.

PENTTI

Niinhän ne minullekin muutkin tytöt aina ensin sanoivat ... jotta eivät tiedä... _(Puistelee säkkiä)_ Ja nyt minä pyysinkin Sohvin tulemaan ja yritän sen kautta suostuttaa ukkoa.

JUNNUS

Ka ainahan se akkakin tarvitaan näin naima-asiassa.

PENTTI

Ta-arvitaan... Mutta tuleppas niin otat sieltä ne myllyraudat pajassa korjataksesi... Vasarakin on jo niin tylsä, jotta ei ole enää millä kiveä teräväksi hakata. _(Poistuvat)_

JASKA

_(Saapuu Akun kanssa, molemmilla jyväpussit kannettavina)_

Missäs se Pentti Akkimus nyt itse on, kun ei näy.

AKU

Jos lie alakerrassa. _(Maistaa salvosta jauhoja)_

JASKA

Ei se siellä ole... Siellä on sillä tyttöjä nyt vähä tulisesti!

AKU

Jokos te pöngititte oven?

JASKA

Jo... Salvan takana istuvat tään kylän tytöt. Nyt sen kun kylälle sana, niin silloin on Myrkyltä kahvi- ja muutkin kekkerit pojille ja rapsut Akkimuksen niskaan. _(Riuskauttaa jalkaansa korkealle)_ Tiedätkö sinä Aku, kun me toissayönä tappelimme Leppälahden poikien kanssa Jäppisen Katrista, niin siinä vuoti vain yksi veri.

AKU

_(Kenkänsä korkoa tarkastaen)_

Kukas voitti?

JASKA

_(Kerskuen)_

Ei oikeastaan vielä kukaan... Kaikki saivat selkäänsä niin jotta seipäät ryskivät. Ja ensi pyhänä annetaan tälle Pentti Akkimukselle, jos vain tavataan missä yöjalassa.

AKU

Eipä se hyväkäs tule semmoiseen paikkaan. _(Hoilaa rehennellen, huonosti)_

Tai, tai, tai, tai Taipalen ämmä! Katkasi vasikalta vaivaisen hännän.

JASKA

_(Kädet housun taskuissa teikaroiden ja hieman kellistellen)_

Mutta on sille tehty toinenkin jutku: Esa löysi sen tytöiltä saamat tupakkakukkarot ratashuoneen komerosta ja peräseinään riviin naulasi vehkeet Esa. Ja ei Akkimus tiedä mitään asiasta.

AKU

Se tulee... Mennään pois. _(Poistuvat kaulatusten, hoilaa)_

Martin Vappu hyvä tyttö...

JASKA

_(Jatkaa hoilausta ovessa mennessään)_

vaan en häntä huoli ma...

PENTTI

_(Palaa)_

Siihen on taas tuotu jauhatusta. _(Ryhtyy seulomaan)_ Malisen Pekka kun toi tuulettamatta ja selvittämättä nuo ryyniotrat... Vaikka heistä seulomalla erottaa nuo enimmät vihneet pois. _(Seuloo laulaen)_

Kaunihisti se mylly pyörii, itse mylläri seuloo, mutta kotona kammarissa oma kultani neuloo.

_(Hilkka on tullut takaapäin, pysähtyy, ujostelee)_

Voi kun koskee mun sydämeeni, kun on kaukana kulta, Sammuttaa ei ole voimaa mulla lempeni tulta.

_(Hilkka pistää takaapäin tupakkakukkaron seulaan)_

Hi... Hilkka!... Myllyäkö sinä tulet katsomaan?

HILKKA

_(Ujona)_

Myllyä... Ota siitä seulasta se!

PENTTI

_(Tarkastelee kukkaroa, on iloinen)_

Kylläpä tämä on korea... Tässähän on ... yksi ... kaksi ... kuusi... yhdeksän ... kaksitoista eriväristä tilkkua... Ei noin kaunisväristä kukkaroa ole vielä saanut kukaan poika... Tule nyt, istutaan vaikka tähän ison jyväsäkin päälle ja katsotaan tätä myllyä... No istuhan tähän.

HILKKA

No. _(Istahtaa Pentin rinnalle)_

PENTTI

Niin... Katsohan nyt tätä myllyä... Eikö tää ole hyvä mylly?

HILKKA

On.

PENTTI

O-on tämä... Tuolla alaalla on vielä ratashuone, mutta tämä yläpuoli se on myllyssä tärkeämpi, sillä tämä se jauhaa... Vai mitä sinä arvelet, Hilkka?

HILKKA

En mitään. _(Nyppii esiliinaansa)_

PENTTI

En minäkään... Entäs joko sinä nyt tiedät sen asian ... josta silloin sanoit jotta et tiedä?

HILKKA

_(Ujostellen)_

Niin minkä?

PENTTI

Ka tään meidän naimisiin menon... Niin jotta joko se nyt päätetään kauppa?

HILKKA

_(Kuiskaa, nostaen esiliinan suunsa eteen)_

En minä tiedä.

PENTTI

No... Sittenhän se onkin selvä... _(Lähenee)_ Kun sinulla ei kerran ole mitään sitä vastaan _(Kietaisee kätensä vyötäisille)_... Ota nyt pois tämä esiliina tästä tään suun edestä, jotta... _(Vetää esiliinan suun edestä pois. Suutelee. Hilkka pyyhkii esiliinalla suunsa)_ Vaikka malttaisin minä toki olla sinua suutelemattakin vaikka miten pitkään... Niin kovasti minä sinua rakastan.

HILKKA

_(Varovasti)_

Mutta jospa sinä rakastat muitakin.

PENTTI

_(Topakkana)_

O-hoh!... Kuka sitä nyt monta rakastaisi yhtä aikaa!... tahi yleensä ketään, kun on kerran oma hellu niin kuin nyt sinä minulla... Eikö suudella vielä?

HILKKA

Väittääpä se jo...

PENTTI

Ka onpa tätä tavaraa... Mitä tästä säästää. _(Suutelee)_

HILKKA

_(Vastustellen)_

Jos kuka vielä sattuu tulemaan!

PENTTI

No nytpä tää elämä alkaakin sitten jo vakiintua, kun nyt on tämä pääasia selvä...

JUNNUS

_(Ovelta)_

Sanoi se Sohvi joutuvansa nyt... Se on jo tulossa. _(Poistuu)_

HILKKA

_(Hätäytyen)_

Sohviko... Nyt jos se näkee... Mistä minä menen!

PENTTI

Ka mene!... _(Jouduttaa)_ Käänny siitä sen halkopinon taitse ja sitten siitä aitoviertä myöten, niin se ei satu. _(Yksin)_ No nythän tämä elämä jo alkaa luistaa kuin tuo puhtaan viljan seulominen... Kun vain ukon lupa saadaan, niin kaikki on voita ja vehnäistä... Ka!... Sohviko se on?... Mitä sitä kuuluu? _(Sohvi nyppii nenäänsä epäluuloisena ja rykii)_ Niin jotta kuuluuko sitä Sohville oikein mitä parempaakin?

SOHVI

Ka mitäpäs sitä kuuluisi... Luukas käski kysyä, jos hän saisi tähän säkkiin huttujauhoja.

PENTTI

No tokihan niitä saa!... Kun sitä muuta olisikin niin paljon antaa kuin huttujauhoja, niin ei sitä köyhyyttä maailmassa enää olisikaan... Tästä saat valmiin pussillisen ihan parasta ruishuttujauhoa... Tulehan nosta tätä säkkiä peräpuolesta apuna tuonne ylös. _(Kantavat säkkiä)_ Ja saisithan sitä sinäkin tästä muutaman tynnörin näitä liikoja eloja, jos vain olisit viisas ja pitäisit vähän minunkin puolta sen ukko Luukkaan edessä ... etkä yksin omaan sitä Myrkkyä avittaisi... No olkoon siinä säkki... Vai mitä sinä arvelet Sohvi?

SOHVI

_(Istahtaa säkille. Yskii)_

Tuo yskäkin kun vaivaa!... vaikka on keskikesä.

PENTTI

_(Istahtaa viereen)_

Eikö niin, Sohvi?

SOHVI

Mitä?

PENTTI

Jotta rupeat avittamaan minua siinä Hilkan asiassa, niin saat palkaksi ruista.

SOHVI

Enpä minä häntä vielä tiedä ... enkä osaa sanoa.

PENTTI

_(Tarttuu varovasti esiliinaan)_

No minkätähden sitä nyt ei tiedä, Sohvi. _(Vetää hiljaa esiliinasta)_ Tietäähän? _(Leikkiä puhuen)_ Sohvista saisikin niin mukavan emännän, kun kellä olisi talo.

SOHVI

Elä revi esiliinaa! _(Vetää takaisin)_

PENTTI

No mitä se nyt Sohvi leikittelee joutavia _(Vetävät leikillä)_ Rupea vain pois minua auttelemaan, niin minä annan ruista minkä vain ilkeät ottaa... No, Sohvi.

SOHVI

No ... esiliina repeytyy...

PENTTI

_(Leikillä)_

Eikä repeenny... Eihän?

SOHVI

_(Nousee)_

No... Jos otria annat kanssa tynnörin, niin...

PENTTI

_(Ihastuen)_

No vaikka kaurojakin toki saat... En minä turhilla tingi... Kunhan vain saat ukon suostumapäälle.

SOHVI

No... Kunhan minä nyt ajattelen ... niin vaikka tuota nyt auttaisikin... Missä se on se huttujauhosäkki?

PENTTI

Tässä... Minä nostan valmiiksi selkään... No... Mene siitä pihan kautta, niin ei ole aita noustavana. _(Sohvi poistuu säkki selässä. Pentti yksinään)_ Saa nähdä minkä käänteen asiaa nyt saa, kun on akka asialla. _(Hankaa oikealla jalallaan vasenta säärtään)_ Säärtäkin kutkuttaa... Merkinneeköhän mitä hyvää. _(Junnus tulee)_ No mitäs sinulle nyt?

JUNNUS

Eipä tässä entistä enempää... Soikkelin pässi vaivattu kun äkkiarvaamatta päkätä muksautti, niin ihanpa oli ottaa noihin istumalihaksiin. _(Maistaa jauhoja)_ Hyviä jauhoja... No mitäs se Sohvi?

PENTTI

Ka mitäs se!... Paljasta hyvää. Sanoi miettivänsä asiaa.

JUNNUS

No sittenpä se olisikin alulla, kun ei olisi ruvennut pelaamaan tää myllypaikan omistaja ... Simpson Hirmu.

PENTTI

Hirmuko?

JUNNUS

Niin... Vaikka eikö tuossa oikeastaan lie itse Myrkky takana vänkäämässä.

PENTTI

Niin jotta mitä?

JUNNUS

_(Ottaa mällin poskestaan)_

Ka sitä vain, jotta se aikoo myödä tämän jokirannan Myrkylle ja Myrkky on uhannut revityttää tään myllyn. _(Viskaa mällin ulos)_ Ne kyläläiset tässä juuri tiesivät jututa.

PENTTI

Elä nyt, paholainen!... Vaikka johan minä siitä kuulin ja arvasin. _(Raapii niskaansa)_

JUNNUS

Se olisi sinulle koko rapsu, se myllyn repiminen.

PENTTI

No mutta onpa minulla siinä toki jo puntti varustettuna, jotta jos tiukka tulee, niin antaa vain huhkia!

JUNNUS

_(Istahtaa ja ojentautuu, että saisi piipun taskustaan)_

Mhyy... Vai on sinulla toki sitä vastaan puntti.

PENTTI

On... Ensiksi se Hirmu, jonka tämä ranta on, on onneksi toki akkansa hame-vallan alla, niin jotta minä voin sen eukon kanssa puhua. _(Lakasee myllyä)_ Ja siksi toisekseen on sillä Pekka Sallisen leskellä rahoja sen verran, jotta voi siltä viime tingassa pyytää lainaksi... Se leski tuleekin tänne kohta jauhatustaan tuomaan, niin sitten ottaa asian puheeksi.

JUNNUS

Mhyy!... Vai on sillä entisen Sallisen akalla rahoja. _(Ottaa tulitikun)_

PENTTI

O-on... Ja vaikka nyt menisit varalta sanomaan sille Hirmun eukolle, jotta kävisi täällä myllyssä... Sano jotta täällä on asiaa.

JUNNUS

_(Sytyttää piippunsa)_

Ka pistääntyy häntä akan puheilla käväsemässä. _(Lähtee)_

PENTTI

_(Yksin)_

Pahan hengen Myrkystä minkä riesan heitti ... vanhasta puolivaivaisesta ukosta!... _(Kohentaa housujaan kauluksesta nostaen)_ Mutta tulipa vaikka mikä, niin Hilkasta minä en luovu, kun olen kerran rakastunut... Menkööt vaikka kaikki myllyt ja jokirannat, niin kyllä minä sittenkin akkani elätän. _(Laila saapuu takaa, lyö huivilla)_ Ka... Laila!

LAILA

Onko se jo valmis ... se meidän otraryynipussi.

PENTTI

Oo-on... Sitäkö sinä tulit hakemaan?

LAILA

_(Hämmentelee jauhosalvoa jauholapiolla)_ Sitä... Miten valkeita jauhoja.

PENTTI

_(Menee viereen oikealle puolen seisomaan. Alkaa vehkeilynsä)_

Oo-on ne hyviä jauhoja... Maistappas miten ovat makeitakin suoraan kiven välistä tulleina. _(Tarjoo kädestä jauhoja. Laila lipasee niitä kielellään ja pureksii)_ Eikö ole hyviä?

LAILA

O-on... Kenenkä ne ovat?

PENTTI

Ka Samulisen Pekan. _(Hiivittää kättään vyötäisille. Puhuu yhä leikkisämmin, vehkeillen)_ Hyviä ja valkeita jauhojahan ne ovat... Vai mitä, Laila?

LAILA

_(Uhkaa leikillä jauholapiolla)_

No!... Tuosta minä annan!

PENTTI