Chapter 2

Kun nyt vain muuten saisi elämisen niin reilaan, jotta uskaltaisi jo naimisiin mennä, niin sitte ei olisi enää estettä... Mutta nyt ei vielä uskalla. _(Soluttautuvat taas lähemmä toisiaan)_

RAITA

Minkätähden?

PENTTI

Ka eipä ole vielä sekään myllyn velka kaikki maksettu... Ja sitte kuka sitä tietää minkälaiset nää lähivuodet tulevat: tokko maamiehellä on mitään jauhattamistakaan... Soluttauduhan likemmä pukkia, jotta ei keikkoa. _(Soluttautuvat)_

RAITA

No ... näin!

PENTTI

Mutta toivossahan sitä kumminkin eletään... Eikähän meillä nyt vielä niin kiirettä ole senkään puolesta, kun sinäkin olet vielä nuori... Vai mitä, Raita?

RAITA

Ei mitään. _(Soluttautuvat aivan rinnatusten, hevon kohdalle)_

PENTTI

Oli siinä hyvä kiikkua... Vai mitä, Raita.

RAITA

Oli.

PENTTI

Oli se. _(Kiertää kätensä vyötäiselle)_

RAITA

_(Näön vuoksi)_

Ei saa...

PENTTI

No. _(Ei hellitä)_

RAITA

Jos kuka näkee!

PENTTI

Ei täällä näe kukaan... Ja mitä sitten jos nyt näkeekin istumassa. _(Äänettömyys)_ Kuule Raita.

RAITA

_(Kainosti)_

Mitä?

PENTTI

Rakastatko sinä minua ihan toden perästä?

RAITA

_(Tunteellisena)_

Ka tiedäthän sinä sen... Johan minä sen olen sanonut.

PENTTI

Ka minäpä tämmöisessä vakavassa tapauksessa aina pelkään, jotta ei niiden tyttöjen sanaan ole luottamista... Ne ovat aina enemmän taipuvaisia kuin miehet.

RAITA

Kuka on, kuka ei...

PENTTI

Etkös sinä ole?

RAITA

En.

PENTTI

Se onkin oikein... Semmoisesta minäkin juuri pidän, sillä mitä se maksaa olla koko kylän helluna.

JUNNUS

_(Tulee takaa)_

No ... johan sinä löy... _(Raita säikähtää ja hyppää toisaanne)_ Kah, Raitapa tämä onkin...

PENTTI

_(Raitaa rauhottaen)_

Ei tästä seppä Junnuksesta tarvitse välittää... Tämä jo tietää kuitenkin, mutta ei tämä puhu.

JUNNUS

_(Kuin itsekseen)_

Minä luulin takaapäin, jotta se on sen Luukas Koikaleen tyttö.

PENTTI

_(Puhdistautuen)_

O-hoh!... Ei toki!... _(Sotkien)_ Joko sinä veit hiilet pajaan? _(Raidalle, joka poistuu)_ No... Poisko sinä lähdet, Raita?... Elä nyt vielä, hitolla.

RAITA

_(Häpeillen)_

Kumpa on päästettävä lehmät veräjästä kotiin.

PENTTI

No tule sitte uudestaan... Tulethan?

RAITA

Ka saapihan tuota tulla. _(Menee)_

PENTTI

_(Junnukselle)_

Minä vain ilman kuriillessani sen kanssa... Mutta elä sinä siitä kylällä turhia puhu!

JUNNUS

Ka mikäpäs tuolla on vikana silläkään tytöllä... Punakka tyttö. _(Lähtee)_ Pistäännyn vain hevosen päästämään nuorasta, niin sitte tulen.

PENTTI

Sekö juutas nyt taas tuon sepän... Ennen on aina saanut olla rauhassa. _(Sirkka tulee takaa ja lyö huivilla)_ No... Sirkka! _(Lähtee kiini ottamaan)_ Vai huivilla sinä tässä ropsit!

SIRKKA

_(Paeten)_

Et saa ... et saa ... et saa ... kuule. _(Kiinni saatuna)_ Et saa-aaa!

PENTTI

Vai et saa... _(Ottaa molemmista käsistä kiinni)_ Saapas! _(Kulkevat jäletysten, Sirkka takaperin, käsikädessä vehkeillen)_ Minkätähden sitä ei saisi...

SIRKKA

Muuten vain ... kun ei saa, niin ei saa!

PENTTI

_(Leikillä matkien)_

Kun ei saa!

SIRKKA

_(Vallattomana heittäytyen takakenoon rennokseen)_

Pyöritäänpäs villikissana... No!

PENTTI

No ... tahi myllyn rattaana. _(Pyörivät)_

SIRKKA

Oikein kovasti ... oikein ... oikein ... oikein ... oi-iii-kein _(Junnus palaa, katselee ja raapii päätään)_ Junnus ... voi... Et saa... Heitä! _(Pääsee irti, lyö huivilla)_ Kun tuolla tavalla rupeaa ... jotta ei kysy lupaakaan!

PENTTI

_(Tapaillen sanoja)_

No Sirkka! Eihän tässä mitä...

HILKKA

_(Saapuu)_

Tytöt tulevat tänne tanssimaan... Kuulehan Sirkka, kun minä supatan. _(Supattaa)_

PENTTI

_(Leikillä)_

Mitä se supattaa?

SIRKKA

No... Ei sitä sinulle sanota... _(Eri suunnilta saapuu iso joukko tyttöjä)_

PENTTI

Onpa nyt tyttöjä!... Ja toista vain tulee... Mitäs sitä Raidalle kuuluu.

RAITA

Ei mitään.

SIRKKA

_(Väliin pistäen)_

Mitä vaan itsellesi?

PENTTI

Eipä minulle kuulu milloinkaan mitään... Kun en käy erityisesti seuroissakaan.

ANNI

Missäs pojat ovat ... kun ei ole ketään?

JUNNUS

Ka ne menivät tässä Ruisselän tanssijaisiin tappelemaan!

TYTÖT

Hyi!

JUNNUS

Siitä Simo Eerolaisen tytöstä on tullut kina jo viime pyhänä.

HILKKA

Hyi niitä poikia!

PENTTI

Niinpä todellakin!... Kun kehtaavat nyt tapella eto tavarasta ... kuin yhdestä tytöstä!

KERTTU

_(Nyreissään)_

Nyt ei tule tanssistakaan mitään!... Voi, voi..

PENTTI

No... Minkätähden... Tanssivat tytöt keskenään... Ja olenhan minä tässä yhtenä poikana ... miehen asemasta.

ANNI

_(Terhakkana, kuin närkästyen)_

Tytöt! Tanssitaan ilman poikia... No ... piiriin!

TOISET

No...

SIRKKA

Tule, Raita, minun kanssa!

PENTTI

Ja minä sitte vaikka Hilkan kanssa... Eihän tässä mitä pahaa ole... Viattomassa tanssissa!

KERTTU

Nyt pyörimään!... Mitä tanssitaan?

TOISET

Mylläriä... Mylläriä!... Mylläriä!

PENTTI

No vaikka sitä! _(Tanssivat piirissä)_

LAULU

Jauhaa, pyörii, mylly kauniisti pyörii, mutta myllyn pyöriessä kulta kotona hyörii.

Pyörii, jauhaa, oma myllyni jauhaa, mutta mulla ilman sua ei oo koskaan rauhaa.

Toinen näytös.

Tupa. Luukas Koikale pitää kiertokoulua ja räätälöi samalla housuja, istuen pöydällä, silmälasit otsalla. Seinällä riippuvat vanhat paikka-housut naulassa. Siellä täällä lapsia kirjat käsissä, ja nurkassa häpeämässä eräs iso poika, peitellen väliin osan kasvojaan kirjalla.

LUUKAS

_(Ommellessaan)_

Nyt me alamme alusta. Mistä alkaa kaikki viisaus?... Kuka tietää, mistä alkaa viisaus?... Eikö kukaan tiedä, mistä viisaus alkaa? _(Katselee. Jotkut viittaavat)_

TYTTÖ

_(Viittaa)_

Minä tiedän!

LUUKAS

Noo... Sano sinä Pekurisen tyttö, mistä viisaus alkaa!

TYTTÖ

Pokstaavista.

LUUKAS

Se on oikein... Kaikki viisaus alkaa bokstaavista. _(Ompelee)_ Kuka tietää nyt sanoa, mikä on bokstaavi?...

VIITTAAJIEN ÄÄNIÄ

Minä... Mestari... Minä tiedän. Mestari.

LUUKAS

_(Katselee)_

Noo... Paljonpa niitä on, jotka tietävät... Sano sinä Kasurisen poika, mikä on bokstaavi!

POIKA

Se on kirjan puustain!

LUUKAS

_(Toistaa jankaten)_

Se on kirjan puustain. _(Juhlallisesti)_ Bokstaavi on kirjan puustain, niin kuin teidän mestarinne Luukas Koikale on Luukas Filemon Koikale.

POIKA

_(Älähtäen)_

Elä näpistä!

LUUKAS

Kuka älähti? Tuleppas tänne sinä älähtäjä ... ja sinä näpistäjä. _(Kaksi poikaa tulee, Luukas laskee lasit otsaltaan silmillensä ja kurpistaa otsansa)_ Lueppas nyt sinä, montako ryppyä on mestarin otsassa.

POIKA

Kaksitoista!

LUUKAS

Se merkitsee sinulle nurkkaa. Ala mennä. _(Poika menee nurkkaan)_ Ja lueppas nyt sinä toinen poika, montako on ryppyä.

POIKA

Kymmenen!

LUUKAS

Pane siis tämä tuohitötterö päähäsi ja seiso keskellä lattiaa. _(Poika tottelee)_ Niin kuin näette, lapset, on mestari Koikaleen otsaan kirjoitettu aina oikea tuomio. Luukkaan otsa ei erehdy eikä väärin tuomitse, ja jos ette vasta ole siivolla, niin mestari mittaa tällä kyynärällä nutun selkää. Sillä muistakaa, että teidän mestarinne Luukas Filemon Koikale on ankara bokstaavin mies ... kova ja ankara bokstaavin seuraaja... Ja nyt kaikki kirjoinensa kampsuinensa kotiin, mars! _(Lapset syöksyvät yhdessä rysyssä ulos. Itsekseen)_ No nyt on taas päästy viisauden alkuun: puustaimesta on otettu viisautta kiini... _(Katselee ompelustaan. Veisaa samalla)_

Siis lepää rauhassa: Täällä murheen laaksossa ma aina suren sua. Et voi siis unehtua.

_(Sallisen Maija saapuu)_

Ka... Entisen Pekka Sallisen leski... Mitä kuuluu Maijalle?

MAIJA

_(Nöyrästi)_

Rauha vain... Mitä vain mestarille?

LUUKAS

_(Toistellen)_

Rauha ... rauha vain ja hyvä tahto kuuluu... No millä asioilla sinä Pekka Sallisen leski nyt kulet?

MAIJA

Ka olisihan sitä asiaakin sen verran, jotta... _(Ujommin)_ Ilenneekö hänet sanoa. _(Rykii)_

LUUKAS

Sano ... sano pois!... Millä asioilla sinä Maija vaellat?

MAIJA

Ka kun se tää mylly-Pentti villitsee kohta kaikkien päät, niin arvelin pyytää, jos mestari pitäisi pyhänä saarnan sitä syntiä ja pahuutta vastaan... Tässä ei muuten enää osaa kohta mennä omastakaan lapsestaan takuuseen. _(Rykii ujosti)_

LUUKAS

_(Merkitsevästi)_

Että siis... Niinkö?

MAIJA

Ka mitäpäs hänestä peittelee... Lehikoisenkin Laila-rukka kuuluu olevan hulluna sen perään.

LUUKAS

Soo... Vai jo Lehikoisenkin tyttö... Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila! _(Ruopii kurkkuaan)_ Ja mestarinko siis pitäisi saarnata pyhänä Pentti mylläriä vastaan niin kuin profeetta Joonas saarnasi siinä suuressa Niiniven kaupungissa?

MAIJA

Ka, jos se hyvinkin auttaisi.

LUUKAS

Noo ... hyvä... Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on pukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. _(Äkkiä)_ Ja entäs sitte?

MAIJA

_(Ei ole ymmärtävinään)_

Ka sitte ... jos tuo auttaisi...

LUUKAS

Mutta entäs se, jotta: joka evankeliumia opettaa, hänen pitää evankeliumista elatuksensa saaman?... Mitenkä se se kohta sanasta on?

MAIJA

_(Hurskaasti)_

Ka onhan siinä meilläkin vielä vaikka voita ... laittaa häntä vaikka sitä mestarille.

LUUKAS

No herran rauhaan sitte ensi pyhään asti.

MAIJA

_(Niiaa)_

Samaten vain mestarikin. _(Lähtee)_

LUUKAS

_(Yksin)_

Mestari se vain saarnaa parannusta ... parannusta, ojennusta vain saa saarnata mestari Luukas. _(Huutaa)_ Hilkka... Hilkka! _(Hilkka tulee kamarista)_ Panepas tuo vellikattila tuohon liedelle varistumaan. _(Hilkka ryhtyy käskyä täyttämään, toistelee)_ Pane ... pane vellikattila tulelle ja mene sitten pane sauna lämpiämään. _(Pitelee sivujaan ja venytteleikse)_ O-ooh näitä sivuja ... näitä sivuja, kun ne vaivautuvat ja vanhenevat yhdessä ihmisen kanssa... _(Ryhtyy työhön)_ No ... ja mitenkäs se on Hilkka sen Myrkyn asian kanssa?

HILKKA

_(Nyreänä)_

Ei mitenkään...

LUUKAS

_(Katsahtaa)_

Hilkk-ka... Lapsen pitää kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, muutoin eivät he menesty eivätkä vanhoiksi elä.

HILKKA

No enkä huoli Myrkystä!... Ennen menen vaikka kelle!

LUUKAS

Sinä kuulet mitä sinun isäsi sanoo! Myrkylläkin on hyvät puolensa, jos lienee huonotkin, sillä hyvä ja huono on aina maailmassa sekaisin kuin Pekurisen emännän autuuden asiat... Toisekseen -- Kas kun tuohonkin on vielä paikka pantava -- toisekseen minä sanonkin, jotta ei sinun tarvitse Myrkylle vielä ihan tinkimättä mennä ... ei tarvitse eikä sovikaan niin tehdä. Sillä viisas neitsyt pitää vain vireillä rakkautta ja ymmärtäväinen vaimo hyvää sopua. _(Leikkaa paikkaa)_ Tinkiä ... tinkiä joka ennen vihillemenoa osaa, hän tuo iloa isällensä, eikä itse kauppaansa kadu.

HILKKA

_(Toistaen)_

No enkä huoli... Johan minä sen sanoin!

LUUKAS

_(Katsahtaa)_

Hilk-ka! Myrkyllä on pitäjän isoin kontu ja isot aitan salvot ovat eloa täynnä.

HILKKA

Vaikka olisi vielä isompi... Ennen menen, vaikka Soikkelilaan piiaksi, ennenkun huolin hänestä.

LUUKAS

Kun Luukas käskee, niin _(vetää säiettä huuliensa läpi)_ Kun Luukas käskee, niin tytär tottelee. _(Huomaa)_ Kah... Terve tulemaan, Myrkky!

MYRKKY

_(Pyyhkäsee kämmensyrjällä nenänsä alustaa)_

Ka terve... Housujako se tää mestari vain paikkaa. _(Hilkka poistuu ynseänä)_

LUUKAS

Housuja paikkaa Luukas ... housuja... Lapsille opettaa Luukas bokstaavia ja aikuisille paikkaa housuja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?

MYRKKY

Ka näitä vain tavallisia ilmoja ... väliin on poutaa ja väliin taas sataa tihuuttaa.

LUUKAS

Niinhän se on... Ja mikä on, niin se on.

MYRKKY

Ka niinpä se on... Kuuluukos sitä tälle mestarille mitä?

LUUKAS

Ei... Mestarille ei kuulu koskaan muuta kuin jumalan rauha ... rauha ja hyvä omatunto ihmisten edessä. _(Lipasee neulan silmää kielellään, pujottaakseen siihen rihman)_ No eikö kaupunkiinkaan mitään erikoista kuulu?

MYRKKY

Eipä sinne... Minkä vähän hevoskauppoja. _(Kaivaa pullon taskustaan)_ Ja tätä _(kilkuttelee)_ tätä vedestä valmistettua laittoivat sieltä mestarille. _(Vie pullon pöydälle)_ Se on sitä kahdesti puhdistettua... Ja eihän tää vesi sen pahempaa matkaan saata.

LUUKAS

Ei ... ei vesi yksinänsä mitään tee ... vaan se joka veden kanssa ja tykönä on...

MYRKKY

Sehän se.

LUUKAS

Se se tekee minkä tekee. _(Avaa pullon ja haistelee)_ Se se tekee jos tekee. _(Ryyppää, sulkee pullon ja jatkaa sitte työtään)_ Ja mitä muuta sitä sitten kuuluu?

MYRKKY

_(Nostaa jalkansa polven päälle)_

Ka eipä sitä muuta kuin se entinen asia... Se tämän Hilkan... Niin jotta tietysti se mestari on isäntä talossaan siinäkin asiassa.

LUUKAS

_(Katsoo ensin juhlallisesti)_

Sinä siis aiot naida minun tyttäreni Hilkka Josefiina Karoliinan?

MYRKKY

Ka ... niin kuin on puhuttu... Mitäpäs siinä muuta on!

LUUKAS

_(Kuin itsekseen)_

Mitäpäs siinä muuta on... _(Myrkylle)_ Kuule, pistäpäs tuo pullo tuonne seinäkaappiin, niin ei potkase miestä pöydältä pois. _(Myrkky tottelee. Katselee ompelustaan. Kuin itsekseen)_ Mitäpäs ... mitäpäs siinä muuta on.

MYRKKY

Ka eihän siinä mitä ... selvässä asiassa.

LUUKAS

_(Juhlallisesti)_

No siinä tapauksessa, että sinä vakavasti aiot naida mestari Koikaleen tyttären, niin pidä sinä asiaa vireillä... Pidä vireillä siksi että kauppa on selvä kuin aamen. Itse Koikale seisoo sinun puolellasi.

MYRKKY

_(Raapasee korvallistaan)_

Ka seisoohan se mestari... Mutta olisi tässä jo tarpeen vähän kipakampi meno.

LUUKAS

Ei, Myrkky!... Kuka hiljaa kulkee, hän kauvimmin kestää. Luukas, joka on viisas ja ymmärtäväinen mies, sanoo sinulle, että naima-asioissa ei pinkaisemalla juosten pitkälle potkita. Kahdeksan vuotta, kolme kuukautta ja neljätoista päivää valmisti Luukas Filemon Koikale itsekin vaimovainaajaansa Eeva Saara Magdaleenaa ennen kuin katsoi, sen olevan soveliaan rovastin eteen viedä. Mutta silloin tulikin niin hellä avioliitto, jotta vaimo oli ihan sanan mukaan kuuliainen hänen miehellensä, niinkuin Saara oli Abrahamille kuuliainen. Ja vielä nytkin käy Luukas joka pyhä veisaamassa vaimonsa haudalla kolme värssyä vanhasta virsikirjasta... _(Ommella suhauttelee)_ Kahdeksan ... kahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää rakasti Luukas etukäteen.

MYRKKY

Kylläpä rakasti... Vaikka välttäisipä tää tavallinen talonpoika vähemmälläkin valmistuksella! _(Imeä laputtelee piippuaan)_ Ja saisihan siitä Luukaskin niitä liikeneviä rukiita muutaman säkillisen.

LUUKAS

_(Laskee silmälasit nenälleen ja katsoo)_

Niin jotta Luukasko saisi laittaa hakemaan syömäeloja?

MYRKKY

Ka onhan niitä meillä siinä liikeneviä!... viime vuosilta.

LUUKAS

_(Laskeutuu pöydältä ja vie silitysraudan liedelle)_

Vai on sinulla vielä viimevuotista eloa... Tuokin rauta on ennättänyt jäähtyä ... mutta tottapahan tuossa varistuu...... Vai vielä sinulla on vanhavuotista ruista jälellä. _(Ottaa kaapista pullon)_

MYRKKY

Ka onhan sitä.

LUUKAS

No tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät syrjäiset kuule. _(Menevät kamariin)_

HILKKA

_(Palaa)_

Jo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. _(Katselee kukkaron-ompelustaan)_ On se nyt toki yhtä kaunis kuin Raidankin ompelema. _(Suruissaan)_ Mutta mitäpä noista sitten on minun kukkaroistani... Ei se minusta kumminkaan huoli... Kun hänelle on rikkaiden talojen tyttöjä kerran tarjolla!

SOHVI

_(Saapuu, pyyhkii luudalla kenkänsä)_

Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. _(Katsoo vellikattilaan)_ Velliäkö sinä Hilkka keität? _(Nuuhkasee vellikattilaa)_ Velliä siinä on. _(Korjailee huiviaan. Tarkotuksella)_ Sallisen Sirkka kuuluu nyt jo pääsevän mylly-Pentille ... ja johan nuo Sirkankin asiat lienevätkin semmoiset, jotta hyvä kun Pentti hänet kuitenkin korjaa!

HILKKA

_(Närkästyneenä)_

Korjatkoon... Mitäs minä hänestä välitän ... koko Pentistä _(Poistuu)_

SOHVI

_(Hommailee)_

Missähän se Luukas-rukka itse on! _(Katselee ompelusta)_ Siinä Luukas vain ompelee... Päivät hän vain siinä istuu ja vieraita housuja paikkaa. _(Panee paikattavien housujen taskuun vehnästä)_ Joutaapa hän toki löytää sieltä Sohvinsa tuomia lämpimiä. _(Tarkastelee Luukkaan vanhoja kenkärajoja)_ Sietäisi Luukkaalle jo uudet kengätkin saada... _(Katsoo kengänvarresta sisään)_ Sisältäkin ovat jo vanhat ja kuluneet!

MYRKKY

_(Palaa Luukaksen kanssa)_

Kah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot?

SOHVI

Kenkään...

MYRKKY

_(Luukakselle. Kosiomiehenä)_

Ja tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos kuka olisi sen tarpeessa. _(Sohvi hymyilee kainostellen)_

LUUKAS

_(Varustautuu työhönsä pöydälle. Puhelee kuin itsekseen, sotkeakseen Myrkyn kosimista)_

Housuihin on siinä vielä paikka lisättävä _(nuuskaa)_ ... paikka lisättävä ja ... _(aivastaa)_ ja _(aivastaa)_ ja housut käännettävä.

MYRKKY

_(Jatkaa omaansa)_

Saisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon.

SOHVI

_(Ujostelee)_

Mitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman emäntääkin toimeen tulisi.

MYRKKY

Tää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi.

LUUKAS

_(Nostaa toisen polvensa pystyyn ja raapii lahkeensuun alta)_

Menepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä on jäänyt mitä liikenevää miehen perua. Kysy ja sano jotta mestari Luukas ottaa ne... _(Syventyy työhön)_ Tuo samalla tiellä perut tänne.

MYRKKY

No... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa. _(Lähtevät, Sohvi vilkaisee Luukakseen hymyillen)_

LUUKAS

_(Yksinään)_

No nyt, Luukas Filemon, työhön... Paikka tuohon, ja... _(Hämmästyy)_ Kas... Katsohan, Luukas Filemon, eikö tämä ole vehnästä. _(Haistelee)_ Totisesti tämä on vehnästä... Mistähän se Sohvi nyt älysi semmoiset herkut panna housun taskuun!... Mutta olkoonpahan tuossa pöydällä valmiina siihen asti kuin velli on valmis.

JUNNUS

_(Saapuu Pentin kanssa viinalasku kädessä. Istahtaa housujen luo, katsahtaa taaksensa muka)_

Mestarin housutko ne ovat tässä naulassa?

LUUKAS

Ei ... ei ole mestarin... Mestarin housut ovat aina jalassa... Ne ovat Simo Abraham Pesosen paikattavaksi tuodut housut... Mitä sinulle kuuluu, seppä Junnus, ja sinullekin, Pentti Mylläri?

JUNNUS

Eipä sitä liikoja... Niitä Soikkelin kärrinpyöriä raudoitin, niin läksin sitten tämän Pentin matkaan.

LUUKAS

Vai sen verran sinulle vain kuuluu.

JUNNUS

Sen.

PENTTI

Eikäpä sitä minullekaan kuulu muuta kuin se vanha rauha ja mikä jo kuului hänellekin.

LUUKAS

Kuulumiset vain vähenevät, maa köyhtyy ja merkit ilmestyvät, niin kuin sanassa sanottu on.

JUNNUS

Ka niinhän ne... _(Sylkäsee ruikaten)_ Ja eikä taida tääkään mestari enää viljellä tätä joka voittaa vahvankin miehen. _(Ottaa laskun)_ Tällä Pentillä olisi tätä mestaria varten varattua... Vai mitä se mestari itse siitä arvelee ... tästä viinasta?

LUUKAS

_(Katsoo silmälasien takaa, otsa kureessa)_

Mestariko arvelee?... Kuinka monesti puhdistettua se on?

PENTTI

No on se nyt ainakin kahdesti ... jos ei lie kolmestikin.

LUUKAS

Kolmesti puhdistettua... Vie, Junnus, lasku tuonne seinäkaappiin sen virsikirjan viereen. _(Junnus tottelee)_ Kolmesti ... kolmesti kirkastettua on... Ja onko sitä vierailla mitä asiaakin?

PENTTI

Ka mitäpäs sitä erikoista.

JUNNUS

Se tää Pentti vain muuten tuli puhumaan... Tällä kun nyt on jo se oma mylly.

LUUKAS

Mhyy!

PENTTI

Vaikka toisen maallahan se vielä on... Mutta tottapa hänen rannankin jaksaa silloin lunastaa, kun on kerran myllyn saanut.

LUUKAS

Mhyy.

JUNNUS

Omahan tällä on mylly. _(Panee tupakkaa)_

PENTTI

Oo-ma... Ja on siinä luojan kiitos sitä jauhatustakin, niin jotta eivät tarvitse kivet jouten seistä.

JUNNUS

Ka minkäs takia tässä näin isossa kylässä ei olisi jauhatusta yhteen myllyyn... Vai mitä se tää mestari siitä asiasta arvelee?

LUUKAS

_(Kuin itsekseen)_

Mestariko mitä arvelee?

PENTTI

Niin.

LUUKAS

Ja mistä asiasta mestarin pitäisi puhua ja arvella?

JUNNUS

Ka siitä tämän Pentin naimiskaupasta... Jotta sopisikohan tuo tälle mestarin tytölle? _(Luukas raapii kainalon alustaansa. Äänettömyys)_ Onhan tällä hyvä mylly.

PENTTI

Eihän siinä tarvitse leivättä syödä, kun vain asioistaan huolen pitää, eikä kaikkia rahojaan turhaan hurvittele.

LUUKAS

_(Laskeutuu pöydältä)_

Soo... _(Kuin itsekseen)_ Nyt sen kun housut silittää suhautetaan, niin paikka on kiini kussakin reiässä. _(Menee kaapille ryyppäämään laskusta)_ Paikka ... paikka on kussakin reiässä kiini silloin...

JUNNUS

Ja lujatekoinen myllyhän se on... Siinäkin peukalorattaassa on vasta ihan paksusta rautapuntista pantu vanne.

LUUKAS

_(Kuin itsekseen)_

Vai on peukalorattaassa rautavanne ... vai on peukalorattaassa. _(Avaa laskun runtia)_

PENTTI

O-on ... ja muutenkin on luja, visakoivusta tehty, se ratas ... ja eläähän sillä myllyllä tää yksi mies perheellisenäkin ollen. _(Vetää pieksun vartta suoraksi)_ Nytkin kun jauhetaan talkkunaa ja myllyjyviä lähtee niistä kappa säkiltä ja kukkapää kappa suuremmalta, niin on siinä jo talkkunaa köyhällekin antaa.

LUUKAS

_(Tulee ja pyyhkii suunsa kaulassa riippuvien housujen lahkeeseen. Muikistaa)_

Ah-hah! Kyllä oli pakana oikeaa kolmesti kirkastettua! _(Hakee silitysraudan liedeltä)_ Oli tuo kerrankin voimallista ja väkevää vettä!

JUNNUS

Oli... Mutta sittepä tämä asia rupeaakin luistamaan... Koska tämä mestari ei järkiään vastaan pane.

PENTTI

Ka... Minun puolestani kyllä saa olla menneeksi.

LUUKAS

_(Sylkäsee silitysrautaan)_

Mutta kussakin asiassa on ensiksi niksi.

JUNNUS

_(Tokaisten)_

Ka onhan se.

PENTTI

O-on... _(Hämillään)_ Niin mikä niksi?

LUUKAS

Se niksi on tässä asiassa, jotta syntiä on kahdenlaista: a) perisyntiä ja b) tekosyntiä, ja tekosynnistä on kaikista kauhein helmasynti, sillä sanassa sanotaan, että joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hänellä on jo piru mielessä.

JUNNUS

Ka eipä tämä Pentti ole sitä helmasyntiä toki muita erikoisemmin tehnyt...

PENTTI

O-hoh!... Tuskin toki senkään vertaa kuin muut!

LUUKAS

_(Entistä juhlallisemmin)_

Se ei ole totta... Kun kylä puhuu, niin silloin on aina kipinä totta valeen alla... Ja kylä puhuu sinusta, Pentti!

PENTTI

Ne valehtelevat!... Tietäähän tää Junnuskin.

JUNNUS

Valehtelevathan ne.

LUUKAS

_(Pyörittää päätään ja katsoo sitte otsa kurtussa)_

Mhyy!

PENTTI

_(Puolustautuen)_

No jos lie mitä sattunut vähä ketä kiikuttamaan, niin eihän siinä vielä mitään helmasyntiä ole... Mutta se tää kylän rahvas suurentelee sen sitte ja tuhmat uskovat ... ihan perättömiä puheita...

JUNNUS

Ka niinpä ne...

LUUKAS

Soo!... Mhyy.

PENTTI

_(Koettaen pulasta selviytyä)_

Niin... Ja johan minä olen sitä paitsi saanut kyllänikin koko tytöistä ... siinäkin viattomassa kiikuttamisessa, ja kiitän onneani, kun pääsin niistä vain eroon.

LUUKAS

Mutta... _(Ryyppää vettä ja puhaltaa sen housuille)_ Mutta akkimus mies on pahempi kuin huonosti kasvatettu porsas... Sille et pane hankoa kaulaan niin kuin porsaalle panet ja siten estät pahan teosta... Akkimus mies on vielä naimisiin menonsakin jälkeen _(merkitsevästi)_ akkimus mies on, kuule, aviossakin yksi vaarallinen ... vaarallinen ja aina epäiltävä kuin aitimus hevonen.

PENTTI

_(Hämmästyneenä, puolustautuen)_

O-hoh!

JUNNUS

Ja tääpä Pentti sitä paitsi tasaantuu, kun kerran naimisiin pääsee... Olenpahan minäkin naimisiin mentyä tasaantunut, vaikka enpä sitä minäkään poikamiehenä ollut tavallista Penttiä parempi.

PENTTI

Mikäs siinä auttaa!... Siinä kun koko päivät myllyä hoitelet ja pidät perheestäsi huolta, niin ei siinä tule joutavat ajatukset mieleenkään!

LUUKAS

Mhyy!... Mhyy!... Ja onko sinulla nyt talkkunajauhoja säästössä asti?... Jos vaikka tuo Sohvi kävisi hakemassa.

PENTTI

On toki... Kun vain Sohvi tuo säkin, niin kyllä sieltä talkkunaa tulee... Eikä ole rahasta kysymystäkään.

JUNNUS

Kovahan se on jauhamaan tään Pentin mylly.

LUUKAS

_(Kuin itsekseen)_

Kova on mylly jauhamaan. _(Äänettömyys)_

JUNNUS

No sittenpä tää asia näkyykin olevan päätetty... Sohvi vain käy hakemassa talkkunajauhot ja Luukas sanoo sitten asian tytölleen.

LUUKAS

Niin ettäkö asia on päättynyt!... Ei. Asiassa on aina kaksi niksiä ... kaksi suurta ja kovaa niksiä.

PENTTI

_(Hölmistyen)_

No mikä niksi siinä nyt vielä on?

LUUKAS

Tulehan Junnus tänne peräpuolelle, niin supatetaan vähä kahden kesken. _(Menee kamariin)_

JUNNUS

Ka saapihan tässä. _(Seuraa)_

PENTTI

_(Yksinään)_

Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu!

KAISU

_(Saapuu ujona)_

Eikös se mestari ole kotona?

PENTTI