Part 8

Kaksi tschuktschilais-kylää oli sillä kertaa niemellä ja Vegan likemmäisen nimi oli Pitlekai. Siinä oli alussa seitsemän telttaa, mutta ruoanpuutteen vuoksi muuttivat sen asukkaat vähitellen talven kuluessa, viimeiset helmikuussa, likempänä Beringin salmea olevaan, kalaisempaan seutuun. Muuttaessa otettiin vaan välttämättömimmät mukaan, sillä he aikoivat palata sittemmin, kun pyynti jälleen tuli tuottavaksi. Toisesta kylästä, joka näytti saaneen runsaammat saaliit, muutti sitä vastoin talvenaikana vaan muutamia perheitä. Kauvempana oli vielä useita kyliä, ja yhteensä tuli seudun asukkaita noin 300 henkeen.

Vegan kiinni jäädessä oli, niinkuin jo ennen on sanottu, jää likinnä rantaa liian heikkoa kantamaan jalkamiestä, ja hyvin vaikeata oli siis tulla maalta laivalle niillä keinoilla, joita tschuktscheilla oli. Kun kotoasukkaat huomasivat laivan, nousi heidän keskellään kuitenkin suuri liike. Miehiä, vaimoja, lapsia ja koiria näki sekaisin kiireesti juoksentelevan edestakaisin rannalla, ja muutamia muita näkyi ajelemassa koiranreillä jääkäytävällä likinnä huonoa jäätä. He pelkäsivät silminnähtävästi, että se oivallinen tilaisuus, joka silloin oli, vaihtaa itselleen paloviinaa ja tupakkia, pääsisi käsistä. Laivasta voi kiikarilla nähdä, kuinka useita turhia kokeita, panna venettä vesille, tehtiin, kunnes onnistuttiin hinata yksi alus jäättömälle, tahi vaan ohuen jään peittämälle uralle lähellä rantaa, joka ura vei aina laivan likelle. Siihen lykättiin nyt nahkavene, joka ajettiin naisia ja miehiä reunoja myöten täyteen. Kun he olivat tulleet laivan luo, kiipesi useimmat reilingin yli vähintäkään arvelematta, leikkiä laskien ja nauraen, sekä huutaen _anoai, anoai!_ (hyvää päivää, hyvää päivää!). Tämä ensimmäinen kotoasukkaiden kohtaaminen, joiden kanssa sitte vietettiin kymmenen pitkää kuukautta, oli molemmin puolin hyvin sydämmellinen ja alkuna erittäin hyvään ja ystävälliseen suhteesen tschuktschien ja Vega-miesten välillä, joka pysyi muuttumatta koko talvenpidon ajan.

Kun tschuktschit eivät olleet suinkaan puhtaita ja siistiä, annettiin heidän vaan poikkeustiloissa tulla kannen alle. Se suututti heitä alussa suuresti, niin että yksi heistä kieltäysi laskemasta Vega-miehiä telttansa sisäosaan. Kaikki tuli kuitenkin pian hyväksi jälleen sen ystävyyden kautta, jolla tschuktschia aina kohdeltiin laivalla, ja kun Vega-miehillä, käydessään tschuktschien luona, aina oli mukana makeisia ja tupakkia sekä miehille että niiden vaimoille ja lapsille.

Laivan teltanpeittämä välikansi tuli pian oikeaksi vastaan-ottohuoneeksi koko seudun asukkaille, vieläpä kaikille matkamiehillekkin. Joka päivä näki koiranvaljaat koiranvaljaiden vieressä seisovan rivittäin tahi makaavan puoleksi lumessa Vegan jääportaiden edessä, eikä kukaan ohikulkija jättänyt lepäämättä siellä muutamia tuntia, tyydyttääkseen uteliaisuuttansa sekä saadakseen hyvistä sanoista tahi tavaroista vähä lämmintä ruokaa, sipaleen tupakkia tahi ryypyn, jos sää oli ruma.

Kaikki laivalle tulleet saivat estämättä liikkua kannella, mutta niin suuri oli kotoasukkaiden rehellisyys, ett'ei pienintäkään kalua varastettu. Mutta valitettavasti olivat he hyvin taipuvaisia kerjäämään, ja näyttivät sitä paitse pitävän kunniana eurooppalaisten pettämisen vaihtokaupassa, ja pitivät silminnähtävästi niitä hyvin tuhmina ja epäkäytännöllisinä semmoisissa asioissa. Välistä tarjosivat he nyljettyjä ketunruumiita, joista pää ja jalat olivat pois leikatut, jäniksinä, ja kummastuivat suuresti, kun petos heti huomattiin.

Huonona saalis-aikana vuotta, veivät tschuktschit joka päivä laivalle ajopuita sekä valaan nikamia ja muita luita, saadaksensa niistä leipää. Kuormasta, jossa oli viisi polttopuuta, maksettiin kaksi tahi kolme laivakorppua.

Kaikki nämä tschuktschit olivat pakanoita. He eivät osanneet muuta kieltä kuin omaansa, jonka vuoksi Vega-miesten oli vaikeata ymmärtää heidän puhettansa. Luutnantti Nordqvist oppi sentään piankin heidän kieltänsä niin hyvästi, että hän voi olla toisten tulkkina. Näytteeksi tästä omituisesta kielestä pantakoon tähän muutamia sanoja. Niin merkitsee _tirkir_ aurinkoa, _angka_ merta, _nekita_ yötä, _tintin_ jäätä j.n.e.

Eräänä päivänä nähtiin laivalta kummallisen matkueen liikkuvan jäällä. Se oli joukko tschuktschia, jotka vetivät koiranreessä makaavata miestä. Vega-miehet luulivat sitä ensin sairaaksi, joka tuli laivalle saamaan lääkärin-apua. Mutta kun matkue oli päässyt laivan sivulle, kapusi luultu sairas vallan ketterästi ylös kannelle, astui esiin hyvin arvokkaasti ja luottavaisesti, teki ristinmerkin, tervehti armollisesti ylen ja ilmoitti murtavalla venäjänkielellä olevansa merkillinen mies siinä maailmankolkassa. Hän oli näet niemeläisten tschuktschien venäläinen starosti eli nimismies nimeltänsä Wasili Menka. Hän oli lyhytkasvuinen mies, puettu kauniisen valkeankirjavaan peurannahkapeskiin, jonka alta vilahteli sininen flanellipaita. Respektiä ja kunnioitusta herättääkseen hän oli tulla karauttanut reessä, jota ei koirat vetäneet, vaan hänen alamaiset maanmiehensä.

Hän teki alussa hyvin hartaasti ja innokkaasti ristinmerkin muutamien valokuvien ja vaskipiirrosten edessä Vegan ruokahuoneessa, mutta jätti sen tavan pian, huomattuansa, ett'ei kukaan muu tehnyt niin. Lahjana toi hän tullessaan kaksi peuranpaistia ja sai vastalahjaksi villapaidan. Hän jutteli aikovansa mennä Markovaan, erääsen Anadyrin luona olevaan paikkaan, jossa asuu venäläisiä. Nordenskiöld antoi hänelle silloin venäjäksi kirjoitetun avonaisen kirjeen, menemään Irkutskin kenraalikuvernöörille, pyytäen että tämä laittaisi sen edelleen kuningas Oskar II:selle. Kirje asetettiin kahden lapun väliin, ja Menka otti sen mukaansa. Tultuansa maalle, kokosi hän piirin tschuktschia ympärilleen, asettui arvokkaasti heidän keskelleen, avasi paperin, mutta niin että se sattui tulemaan ylösalaisin -- hän ei näet osannut lukea eikä kirjoittaa -- sekä lukea molotti pitkät pätkät tschuktschinkielellä, kuuntelevalle, hänen suurta oppiansa ihmettelevälle joukolle.

Seuraavana päivänä kävi tuo suuri ja oppinut päällikkö jälleen laivalla. Uusia lahjoja vaihdettiin ja häntä pidettiin paraimman mukaan hyvänä. Lopuksi tanssi hän positiivin soiton jälkeen, osaksi yksin ja osaksi yhdessä muutamien laivamiesten kanssa, katselevien eurooppalaisten ja aasialaisten suureksi huviksi ja iloksi.

Kirjeensä vei Menka kunnolla perille. Lähetettynä lokak. 6 p., saapui se Irkutskiin toukok. 10 p. ja telegrafeerattiin sieltä Tukholmaan, jonne sähkösanoma tuli toukok. 16 p., juuri kun aljettiin tulla kovin levottomiksi Nordenskiöldin ja hänen toveriensa kohtalosta, ja kun jo ajateltiin lähettää retkikuntaa häntä etsimään.

Pitkän talven aikana käytiin usein läheisissä tschuktschilais-kylissä, tutkimassa kansan tapoja ja elämänlaatua.

Kaikki tschuktschilais-teltan asukkaat makaavat yhdessä, teltan keskellä olevassa makuuhuoneessa. Ennen maatepanoansa syövät he illallisen. Sekä miehet että naiset riisuvat kaikki vaatteet yltänsä yöksi ja ottavat vaan lyhyen vaatekappaleen vyöllensä, mutta makaavat muuten aivan alasti. Aamusella nousee perheen-emäntä ensiksi ylös ja keittää vähä lihaa murkinaksi, jonka hän sitte laittaa makuuhuoneesen ennen toisten nousemista. Lihan leikkaa hän kaukalossa viipaleiksi, jotka jakaa jokaiselle. Semmoisessa teltassa on, varsinkin yön-aikana, kaikkea muuta kuin mukava olla. Kova kuumuus leviää raanilampuista, jotka sitä paitse antavat pahan hajun. Sen lisäksi tulee löyhkä väen tyhjennyksistä, jotka tehdään makuuhuoneessa.

Kun on ruvettava teurastamaan, menee kaksi miestä porokarjan luo, ja saatuansa silmiinsä sen poron, jota tahtovat, heittävät he 15 kyynärän päästä suopungin sen kaulaan. Eläin koettaa silloin päästä pakoon ja laahaa perässään sitä, joka on köydessä, sillä aikaa kun toinen lähestyy poroa, tarttuu sen sarviin ja heittää sen maahan, ja tappaa sen sen jälkeen pistämällä veitsen olkapään taa. Sitte jätetään tapettu poro naisten haltuun, jotka alkavat ottaa sisälmyksiä ulos. Mahalaukun sisällys tyhjennetään ja siinä säilytetään sen jälkeen verta. Viimeiseksi nyljetään nahka.

Tschuktschien ajokaluina on pienet, kevyet reet, joissa tavallisesti on valaan lakihetuloista tehdyt jalakset. Niitä vetää joukko koiria, jotka ovat valjastetut rinnakkain, kukin vetohihnaansa reen eteen, johtajakoira toisten etunenään. Matkoillansa lumikenttien yli lyhentää tschuktschi usein aikaansa laululla. Se on yksitoikkoista ja usein vaan eläinten äänen matkimista.

Tschuktschit ovat, niinkuin kaikki luonnonkansat, taikauskoisia. Joka teltassa on yksi n.k. noitarumpu, jota käytetään loitsiessa ja ennustettaessa, sekä joukko taikakaluja kaikenlaisia esineitä, puisia, osaksi suden tahi karhun pääkalloja, litteitä kiviä j.m. Tschuktschi uskoo taikakalun kantamisen rinnalla suojelevan taudeista. Kun täysikasvuinen nuori mies lähtee naimaan, ottaa hän suden pääkallon mukaansa; se auttaa muka häntä valitsemaan onnellisesti.

Nuoret tschuktschi-tytöt huvitteleivat välistä tanssilla. Kaksi tyttöä asettuu vastakkain, pitävät joskus kätensä toinentoisensa olkapäällä, tahi asettuvat vierekkäin ja tanssivat vaaputtaen itseään vuorottain kummallekkin puolelle, hyppäävät tasakäpälää eteenpäin ja kääntyvät ympäri, ja tähän tanssiin laulavat, tahi oikeammin röhkivät he tahtia.

Talvea pitävien Vega-miesten elämätä laivalla kuvaa yksi heistä seuraavalla tavalla:

K:lo on noin puoli 9 aamusella. Vahdinpitäjä on palannut oltuansa 5 tuntia jäähuoneessa, jossa ilma yöllä on ollut noin -16°. Ulkona on vähän päälle kolmekymmentä astetta. Murkina on juuri syöty, sikarit, paperossit ja piiput sytytetään ja salongin väki menee ylös kannelle liikkumaan ja saamaan raitista ilmaa, sillä alhaalla on ahdasta ja kuumaa. Ylt'ympäri laivaa leviää autio maisema; valkea tasanko joka haaralle, siellä täällä kaukana muutamia valkeita kukkuloita, joiden yli joku korppi väsynein siivin lentää, etsien jotakin syömistä.

"Metschinko Orpist!" -- "Metschinko Okerpist!" -- "Metschinko Kellman!" j.n.e. kaikuu nyt kaikkialla laivalla ja jäältä sen likeltä. "Orpist" on olevinaan Nordqvist, ja "Okerpist" taas Stuxberg. Se on tschuktschien aamutervehdys.

Verrattain kaunis sää on tänään houkutellut laivalle suuremman joukon kotoasukkaita kuin tavallisesti, 30-40 henkeä, pienestä rintalapsesta harmaihin vanhuksiin asti, sekä miehiä että naisia, jotka kaikki huutavat tervehdyksensä "metschinko!" Useimmat ovat tulleet ajaen pienissä reissään, neljästä 16-12 koiraan edessä. Teräväkuonoiset, pitkätakkuiset, erittäin likaiset koirat ovat kiertyneet maate lumelle.

Tervehdystä seuraa melkein heti muutamia muita sanoja: "Ouinga mouri kauka", joka suomeksi olisi: minun on niin nälkä, minulla ei ole yhtään ruokaa, antakaa vähä leipää! He ovat puutteessa nyt, ne olentoraukat. Hylkeen lihaa, pääelatustansa, eivät he parhaalla tahdollaankaan voi nyt hankkia. Ainoa ruoka, jota he voivat hankkia, on eräs laji kalaa, joka kuitenkin on liika laihaa ruokaa heille.

Pian on kansi täynnä tschuktschia ja jokapäiväiset markkinat alkavat. Tschuktschit tarjoovat aseita, turkiksia, koristuksia, leikkikaluja, kalaa, valaanluita, leviä, kasvuksia j.m. ja pyytävät maksoksi vaan kaukaa, s.o. ruokaa. Kokki jakelee nälkäisille vieraille sopan jäännöksiä ja muuta ruokaa, sekä pullia, joita aina leipoessa erittäin tehtiin tschuktschia varten.

Sen jälkeen alkavat tiedemiehet työnsä salongissa ja hyteissä. Edellisenä vuorokautena tehdyt meteoroloogiset ja maneettiset huomiot järjestetään silloin, luonnontieteelliset kokoelmat katsotaan ja tarkastetaan, tutkimuksia ja kirjallisia töitä tehdään. Väliaikana levätään muutamia silmänräpäyksiä ja puhellaan vakavista tahi leikillisistä asioista. Läheisestä konehuoneesta kuuluu moukarin lyöntiä ja viilojen kitinätä. Jotenkin hyvästi lämmitetyllä, mutta ei erittäin valaistulla välikannella puuhailee osa miehistöä kaikenlaisissa laivatöissä, ja kyökin vaiheilla häärii kokki pannujen ja vatien kanssa.

Aamupuoli kuluu levollisesti ja hiljaisesti. Heti k:lo 12 jälkeen ovat melkein kaikki jälleen kannella, kävellen edestakaisin. Kokan puolella on nyt hyvin vilkasta. On miehistön ruokatunti. Koko tschuktschi-joukko on kokoontunut huoneen alaskäytävän luo; toinen soppamalja toisensa jälkeen tulee ylös, sen tyhjentää paikalla se, joka tungoksessa ja sekasorrossa on ollut kylliksi onnellinen pääsemään sen kimppuun. Leipää ja lihakappaleita, sokurinpalasia j.m. jaellaan ahkerasti ja katoo yhtä nopeasti. Vihdoin näkyy kokki itse, kantaen suurta kattilata lihasoppaa, jonka kimppuun tschuktschit karkaavat niinkuin näljistyneet eläimet, ammentaen kitaansa lusikoilla, tyhjillä säilytyspurkeilla ja ennen kaikkia kourillaan. Huolimatta kovasta pakkasesta on yksi ja toinen nainen paljastanut käsivartensa ja puoli rintaansa, ett'ei avarat peskinhihat olisi tiellä. Kaikki tuo ei ole juuri viehättävätä nähdä.

K:lo 3 aikana alkaa hämärtää ja tschuktschit lähtevät toinen toisensa jälkeen, palatakseen huomenna. Kaikki tulee tyyneksi ja hiljaiseksi laivalla. Noin klo 6 on laivaväki lopettanut työnsä ja saa käyttää loppuajan mielensä mukaan. Useimmat heistä lueskelevat iltahetken. Kun illallinen k:lo puoli 8 on annettu salongissa, valmistautuu se, jonka on oltava vahtina jäähuoneessa, täyttämään ikävätä velvollisuuttansa. Toiset tiedemiehet ovat koolla salongissa ja kuluttavat illan jutellen, pelaten, keveämpätä lukien j.n.e. K:lo 10 menee kukin erilleen, mutta monen hytissä palaa kuitenkin kynttilä yli puoliyön.

Semmoista oli yleensä talvielämä Vegalla. Toinen päivä oli melkein kokonaan toisen kaltainen. Kun myrsky ulvoi, lunta pyrytti ja pakkanen tuli ylen kovaksi, pysyttiin enemmän kannen alla; mutta kun sää oli kaunis, elettiin enemmän ulkona taivas-alla, käytiin katsomassa observaattoria jäähuoneessa ja ympärillä asuvia tschuktschia, tahi käytiin jahdissa.

Mutta otustensaanti oli niukka. Jään aukot olivat uskottavasti täynnä hylkeitä, mutta ne olivat liika kaukana, eikä niitä voinut veneettä lähteä pyytämään. Ei ainoatakaan jääkarhua näyttänyt löytyvän lähimailla; monista merkistä voipi päättää, että jääkarhu on tulemaisillaan hävitetyksi Siperian pohjoisrannalta. Susia oli sitä vastoin runsaanlaisesti tunturilla. Kettuja, valkeita ja punaisia ja mustia, oli joukoittain, mutta ei helposti metsämiehen saatavissa. Jäniksiä oli sitä vastoin helpompi saada. Useimmat linnut olivat jo Vegan kiinni jäätyessä lähteneet etelää kohti. Vaan tunturipöllö, eräs kaarnelaji ja riekko ovat talven yli seudulla.

Niin läheni vähitellen joulu. Kuinka toisenlaisilla tunteilla valmistausivat Vega-miehet viettämään tätä rakasta juhlaa siellä, kaukana sivistyneestä maailmasta ja kodostaan, isänmaasta ja ystävistä, kuin olivat viettäneet edellisiä joulu-iltoja perheittensä ja ystäviensä piirissä. Monta kertaa juhlallisemmalta tuntui se varmaan nyt, napamaailman yksinäisyydessä ja napayön juhlallisessa hiljaisuudessa ja rauhassa.

Jouluaatto vietettiin totutulla pohjolan tavalla. Joulukuusen sijaan verhottiin alastoin ajopuunrunko pajunvarvuilla ja laitettiin siten reheväksi, oksaiseksi joulupuuksi, joka tehtiin niin tuuheaksi kuin mahdollista. Joukko vartavasten joulukuusta varten mukaan-otettuja pieniä vahakynttilöitä kiinnitettiin joulupuuhun, ynnä kotoa tuotujen joululahjojen kanssa. Joulupuu sai paikkansa joulunpyhiksi puhdistetulle ja useilla lipuilla somasti koristetulle välikannelle, ja k:lo 6 i.p. kokoontui upseerit ja laivaväki sinne. Silloin ruvettiin heittämään arpaa joululahjoista, silloin tällöin väliin pannen jytisevätä polskaa komean joulukuusen ympärillä. Illallispöydässä tarjottiin vanhan pohjolan tavan mukaan jouluolutta ja kinkkua. Myöhään yöhön istuivat miehet koossa, juoden maljoja kuninkaan ja isänmaan onneksi, retkikunnan hyväksi menestykseksi, sen päällikkökunnan ja miehistön, kotonaolevien perheitten, sukulaisten ja ystävien muistoksi.

Muitakin juhlapäiviä vietettiin paraimman jälkeen, ja uudenvuoden yönä klo 12 otettiin uusi vuosi vastaan ampumalla kovia räjekranaattia Vegan rihlakanuunista ja useita rakettia, jotka loistivat kuin kirkas tähdenlento uuden vuoden synnyinhetkellä.

* * * * *

Uusi vuosi näytti tuovan vähän toivoa jään kahleista pääsemiseen. Tuuli oli näet alkanut käydä idästä ja etelästä ja kaukana merellä näki melkoiset matkat avovettä, jonka takana ei enää näkynyt yhtään jäätä. Tschuktschitkin katselivat avovettä kaipauksella ja rupesivat laittamaan yksinkertaisia pyyntikalujansa reilaan. Mutta sekä he että Vega-miehet pettyivät toiveissansa. Vegan jääkahleet pysyivät järkähtämättöminä ja sininen juova taivaanrannalla kapeni ja katosi pian jälleen. Tämä vaikutti kotoasukkaiden kesken niin suuren puutteen elatuksesta ja ennen kaikkia raanista, heidän valo- ja lämmitys-aineestansa, että likimmäisen kylän, Pitlekain, asukkaiden täytyi muuttaa itäänpäin, vaikka isot joukot ruokatarpeita joka päivä jaettiin heille Vegasta.

Kaikki toiveet päästä aikaiseen irti heitettiin jälleen. Pohjoisen elämän yksitoikkoisuuden keskeyttämiseksi samalla kertaa hupaisella ja hyödyllisellä tavalla, pidettiin laivaväelle sarja yleistajuisia esitelmiä, joita suurella mieltymyksellä kuunneltiin. Soitannollisia iltamia koetettiin myös panna toimeen, niin hyvästi kuin soittokoneitten ja Vega-miesten soitannollisten lahjojen puute salli.

Helmik. 20 p. pysähtyi kolme suurta tschuktschi-rekeä Vegan luokse, täynnä tavarata ja 16-20 koiraa edessä. Ne tulivat idästäpäin ja olivat matkalla markkinoille likelle Nischni Kolymskiä. Nordenskiöld antoi heille kirjeitä kotimaahan, ja niiden viemispalkaksi saivat he kolme pulloa rommia ja hyvän ylöspidon väelle ja koirille. He puolestansa lupasivat saattaa kunnollisesti kirjeet perille ja palata toukokuun alussa, ja siinä sanassaan he pysyivätkin. Toukokuun ensi päivinä kulki näet useita rekiä lännestä itään, pitkin rantaa, kuormana peurannahkoja ja vetäjinä joukko koiria. Luonnollisesti lepuuttivat kaikki aasialaisen jäämerenrannan ainoan ravintolan, Vegan, luona, jossa tiesivät voivansa kuluttaa hetkisen, jutellen hyvässä seurassa, sekä saavansa ruokaa ja paloviinaa. He kertoivat silloin kirjeen olevan tulossa toisen koirakuorman mukana, jonka piti tuleman vielä samana päivänä. Se oli Vega-miehille suuri uutinen, joka sai kaikki kiihkeästi odottamaan. Posti Euroopasta! Tämä ihmeellinen sanoma jääerämaassa, kaukana sivistyneitten kansojen teiltä, sai uuteen vauhtiin ajatukset isänmaasta, kodista ja ystävistä. Mutta kirjeen tultua, nähtiin sen olevan vaan lyhyen lipun Kolymasta, venäläiseltä virkamieheltä, joka ilmoitti Nordenskiöldille, että Vegan kirjeet olivat joutuneet hänen käsiinsä ja tulleet lähetetyiksi huhtik. 4 p. lentolähetin kanssa Jakutskiin. Sieltä lähetettiin ne postissa Irkutskiin, jonne saapuivat toukok. 26 p., ja tulivat Ruotsiin elok. 2 p. Ne olivat olleet siis kuusi kuukautta matkalla.

Maaliskuun lopulla alkoi suuria, porojen vetämiä kuormia jotenkin lukuisasti kulkea Vegan ohi. Niissä oli poronnahkoja ja venäläisistä markkinapaikoista ostettuja tavaroita, jotka piti vaihdettaman Beringin salmella.

Poro-tschuktschi käy paremmissa vaatteissa ja näyttää uljaammalta kuin ranta-tschuktschi. Hän elää paimentolaisena ja tekee sitä paitse koko ikänsä matkoja venäläisten markkinapaikkojen ja jäämerenrantojen välillä.

Vegasta tehtiin talven-aikana useita matkoja poro-tschuktschien luo, sisämaassa oleviin kyliin. Yhdessä kylässä oli kaksi, kukkulalle pystytettyä telttaa. Toinen oli sillä kertaa kylmillään, toisessa asui tschuktschi nuoren vaimonsa kanssa, sekä toinen nuori pari, joka oli vierailemassa naapurikylästä. Läheisellä kukkulalla näki puolisataa poroa kävelevän syömässä.

Vega-miehiä käskettiin telttaan. Heidän sisään astuessaan sytytettiin hylkeenraanilla täytetty, sammalsydämminen lamppu, ja nuori emäntä koetti tehdä olon teltassa niin mukavaksi kuin mahdollista vieraille; hän kiersi poronnahkoja pään-alasiksi ja teki tilaa, niin että he saivat mukavasti levätä, väsyneitä kun olivat matkasta. Ulommaisessa telttahuoneessa valmisti toinen vaimo illallista, keitettyä hylkeenlihaa. Vieraita käskettiin ynnä aterialle, mutta kun ei hylkeenliha juuri ole maittavata, vastasivat he, ett'ei heillä ollut nälkä, koska juuri olivat syöneet päivällisen. Tschuktschit aterioivat siis itse, maaten vatsallaan, ruumis sisäteltassa ja pää poronnahkavällyjen alla ulkoteltassa, jossa ruoka oli. Aterian lopussa vetivät he jälleen päänsä sisään, riisuivat päältään, jättäen vaan aliruumiinsa verhot, ja ottivat poronnahkasaappaansa jalastaan. Ne käännettiin nurin, kuivattiin tarkasti ja ripustettiin kattoon lampun päälle, yöksi kuivamaan.

Matkustajat kestittivät naisia sokurilla, jota nämä eivät koskaan ennen olleet nähneet. He tutkivat sitä sen vuoksi alussa hyvin tarkasti ja vähä varovasti, mutta sitte maistui se heistä oivalliselta. Mutta kun isäntäväki näytti tulevan uniseksi, sanoivat matkustajat hyvää yötä ja menivät maate telttaan, jonka olivat tuoneet mukanaan Vegasta. Se ei suinkaan ollut lämmin ja mukava makuukammari. Yöllä aleni näet lämpömäärä -11° asti.

Kun matkamiehet seuraavana aamuna k:lo 7, suurimmaksi osaksi unettoman yön jälkeen, tulivat ulos teltasta, olivat kaikki porot lähenemässä tiheässä joukossa. Etupäässä kävi vanha, komea- ja korkeasarvinen poro. Se meni isännän luo, joka oli lähtenyt karjaa vastaan, ja sanoi sille hyväähuomenta, silitellen turpaansa hänen käsiinsä. Toiset porot seisoivat sillä aikaa suorissa rivissä ja niiden omistaja meni ja tervehti joka eläintä, antaen sen silittää kuonoansa hänen käsiinsä. Hän tarttui jokaisen poron sarviin ja tutki eläintä tarkasti. Isännän merkistä teki koko karja sitte kokokäännöksen ja palasi tiheissä rivissä, johtaja etupäässä, laitumelle. Tämä pieni kohtaus teki kauniin ja hyvän vaikutuksen Vegan miehiin. Julma ja raaka villi ei siinä kovalla ja tylyllä tavalla näyttänyt valtaansa eläinten yli, vaan hyvä isäntä kohteli siinä alamaisiansa rakkaudella. Itse oli hän komea nuori mies, kasvot älykkäät ja ruumis solakka ja kaunis. Hänen vaatteensa, erittäin somaa tekoa ja tavattoman kaunista peurannahkaa, kulkivat tarkasti sorean ruumiin mukaan ja laskivat näkymään hänen miellyttävän ryhtinsä.

Näillä tschuktscheilla on tapana uhrata auringolle ja kuulle, sekä jumalille, joiden he luulevat asuvan meressä ja virroissa ja järvissä, maassa ja muutamilla vuorilla. Kalassa ollessaan uhraavat he esim. tavallisesti niin, että polkevat kantapäillään pienen kuopan lumeen ja heittävät siihen muutamia ruoanmuruja.

Käydessään poro-tschuktschien teltoissa voivat Vega-miehet oppia tuntemaan useampia piirteitä heidän kotielämässään. Soitanto ja tanssi ovat siinä hyvin tärkeitä. Joka teltassa on muutamia rumpuja, jotka on tehty suuresta puurenkaasta, jonka päälle on vedetty hylkeennahkainen tahi mursunsuolista tehty rumpukalvo. Tätä rumpua lyödään valaskalanluisella, kevyellä sauvalla. Sen kautta syntyvä ääni on surumielistä, ja tämä vaikutus lisääntyy vielä enemmän, kun soittoon yhtyy kotoasukkaiden yksiääniset, poljennolliset laulut, joita he laulavat hyvin tunteellisesti. Kuulijat seuraavat niitä oikealla ihastuksella, jonka näkee hymyilemisestä ja silmien säteilemisestä.

Tschuktscheilla on erin-omainen ruokahalu. Illallinen nähtiin kerta olevan seuraavia ruokalajia: raakaa kalaa, soppaa, keitettyä kalaa, hylkeen-ihraa, hylkeenlihaa. Soppa keitetään verestä, vedestä, kalasta ja ihrasta. Hylkeen-ihraa syövät he niin, että pistävät koko kunkin osaksi tulleen kappaleen suuhunsa ja leikkaavat sitte veitsellään sopivan suupalan, kuljettaen veistä aivan huulien likeltä. Samoin tekevät he lihaa syödessään.

Vanhempien ja lasten välillä vallitsee sydämmellisin rakkaus. Näkee isien hellästi suutelevan ja hyväilevän lapsiansa, ennen maate menemistänsä, ja lasten puolestansa aina kiirehtivän jakamaan vanhempiensa kanssa, saadessaan jonkun makupalan tahi lahjan.