Chapter 17

Tästä näennäisestä alentuvaisuudesta en minä kadottanut vähääkään maineestani, kun koko sotajoukko kyllä tiesi että minä olin todellinen johtaja. Minun neuvoni oli ettei pitänyt päästettämän ampujia ottamaan osaa ensi hyökkäykseen vaan että piti koetettaman eikö tuo muu osa jalkaväkeä ja ratsuväki yksin kykenisi voittoa vihollisista saamaan. Mutta tämä neuvo oli vähällä tulla minulle kalliiksi; sillä Tanakilaiset tekivät niin ankaran hyökkäyksen jalkaväkeämme vastaan että ne pakottivat sen lähtemään pakoon, ja kun he ratsuväellekin tekivät urheata vastarintaa, näytti voitto hetken aikaa olevan kahden vaiheella kummankin puolen välillä; niin, tämän vertaista vaikeata taistelua tuskin milloinkaan on kamppailtu. Nyt minä pidin parhaana antaa kiväärimiesten ryhtyä toimeen. Jo ensimmäisten laukausten kaikuessa pidättyivät Tanakilaiset hämmästyneinä, voimatta käsittää mistä salamat ja pamaukset tulivat; mutta saatuansa nähdä minkä kamalan vaikutuksen ne tekivät, valtasi heidät mitä suurin hämmästys. Ensi laukauksella kaatui 200 tiikeriä, joiden joukossa myös kaksi sotapappia, mitkä lävistetyin ruumiin vaipuivat maahan parhaillaan koettaessaan innosta säkenöivillä puheilla kehoittaa soturia urhollisuuteen. Heidän kuolemansa herätti yleistä murehtimista, sillä heitä pidettiin Tanakilaisten etevimpinä pappeina. Huomatessani vihollisten tuskallisen päättämättömyyden, komensin minä taas laukauksen, ja tämä toinen tuli-isku sai aikaan vielä suuremman mieshukan; kuningas itse kaatui. Nyt menettivät Tanakilaiset kaiken toivonsa ja hajousivat hurjaan pakoon. Ratsuväkemme ajoi pakenevia takaa ja teki semmoisen hurmion vihollisissa, etteivät ratsastajat pian enään päässeet kulkemaan kuolleitten ja kuolemaisillansa olevien paljouden tähden. Taisteluun loputtua laskimme me 13000 kaatunutta vihollista, osaksi itse taistelussa osaksi myös pakoretkellä. Meidän voittoisa sotajoukkomme marssi Tanakin valtakuntaan ja asettui muutaman päivän perästä pääkaupungin edustalle. Pelko ja hämmästys oli siellä niin yleinen, että, vaikka kaupunki sekä asemansa että muuriensa ja vallikaivostensa kautta oli vahvasti varustettu ja vaikka oli tarpeeksi muonavaroja, maistraatti kuitenkin saapui meidän leiriimme ja jätti voittoherralle kaupungin avaimet.

Kaupungin suuruus, sen kauniit kadut ja uhkeat rakennukset hämmästyttivät minua, ja minusta rupesi tuntumaan yhä kummallisemmalta että Kvaamalaiset, vaikka heitä kaikkialla ympäröivät näin sivistyneet kansakunnat, kuitenkin olivat niin pitkäksi ajaksi jääneet niin syvään ja synkkään taitamattomuuteen. Mutta minä saatan ymmärtää, että heidän on käynyt samaten kuin eräitten eurooppalaisten kansakuntien, jotka eivät ensinkään huoli siitä, mikä tapahtuu ja mitä toimitaan heidän rajojensa ulkopuolella, vaan pysyvät kiinni omassansa, pitäen sitä parhaana; jotka eivät milloinkaan pyri joutumaan mihinkään vuorovaikutukseen toisten kansojen kanssa ja juuri sentähden ovat jääneet samaa pistettä polkemaan.

Suuresta tappiostansa lukein rupesivat Tanakilaiset laskemaan uutta ajanlaskua, ja kun tuo ratkaiseva tappelu tapahtui, heidän almanakkansa mukaan, kolmantena päivänä _Toruli_-kuussa, luettiin tämä päivä suru- ja valituspäivien joukkoon. Samaan aikaan vuotta, nimittäin _Toruli_-kuukauden aikana, on Natsaari-kiertotähti, joka aurinko kierrollansa jakaa eri vuodenajat ja määrää ajanlaskun, etäimmällä tästä osasta maankuorta. Se kiertyy nimittäin auringon ympäri, mutta kun Natsaari liikkuu paljon nopeammin, niin se suurenee ja pienenee aina sen mukaan kun se lähenee yhtä taikka toista puoliskoa. Minä silmäilin kerran erästä tanakilaista almanakkaa ja havaitsin sen erittäin säännöllisesti ja hyvästi järjestetyksi.

Sittekun pääkaupunki näin oli valloitettu, antausi koko valtakunta voittajille niin että tuo entinen halveksiminen muuttui kunniaksi ja maineeksi ja Kvaamalainen valtakunta, tämän lisäyksen kautta maanalaansa, tuli lähes toista vertaa suuremmaksi ja mahtavammaksi kuin ennen. Kun kaikki tämä onni luettiin minun järkeni ja kykyni tuotteeksi, rupesi tuo kunnioitus, jota minulle oli osoitettu jo pitkiä aikoja ennen, vähitellen muuttumaan miltei jumalalliseksi palvelemiseksi.

Sittekun Tanakilaiset siis olivat voitetut ja sittekun jokaiseen heidän kaupunkiinsa oli pantu vartiosto pitämään tätä taistelunhimoista kansaa kurissa, omistin minä vakaasti ajatukseni jo alkuun panemani tuuman täytäntöön saattamiseen, nimittäin sen tuuman että saisin kokonansa poistetuksi tuon raakamaisuuden, jonka vallassa Kvaamalaiset tähän saakka olivat eläneet. Suuria vaikeuksia esiintyi kuitenkin tieteitten ja taiteitten istuttamisen suhteen tähän kansaan, sillä se vähä minkä itse olin Euroopassa oppinut, nimittäin latinan kieltä ja muutamia kreikkalaisia sananparsia, ei ollut täällä minulle miksikään avuksi. Minun täytyi Tanakista tilata kaksitoista oppinutta tiikeriä, jotka heti määrättiin professoriksi ja saivat toimekseen järjestää yliopiston samaan tapaan kun ne heillä olivat omassa maassaan. Sitä paitsi annoin muuttaa Tanakilaisten kuninkaallisen kirjaston Kvaamaan. Minun tuumani oli kuitenkin antaa noiden vierasten opettajien palata takaisin omaan maahansa, niinpian kun Kvaamalaiset olivat joutuneet niin pitkälle, että he saattoivat itse tulla toimeen.

Minulla oli suuri halu tutkia kunink. tanakilaisen kirjaston sisällön, sittekun tuolta vangitulta kenraalilta olin saanut kuulla että sen käsikirjoituskokoelman joukosta löytyi muuan, jonka tekijä oli käynyt meidän maailmassamme ja siltä matkaltansa oli tuonut kotio koko joukon muistoonpanoja useista maista ja varsinkin eurooppalaisista. Tämän käsikirjoituksen olivat Tanakilaiset saaneet käsiinsä sotaretkellä eräässä kaukana olevassa maassa; kuitenkin oli tekijän nimi tuntematon, samaten kun ei myöskään tiedetty mikä kansalainen hän oli taikka kuinka hän oli maan päälle joutunut. Tarkemmin kirjasta tutkittuani havaitsin minä _Tomopokolon_ ilmoitukset tästä käsikirjoituksesta peräti oikeiksi, jonka tähden minä hänelle uskoin syntyni, sukuni ja isänmaani laidan, vakuuttaen hänelle, että minä alussa olin sanonut Kvaamalaisille saman, mutta etteivät nämä yksinkertaiset ihmiset tahtoneet kertomustani uskoa, vaan sen sijaan pitivät minua auringon lähettiläänä, hairahdus, jossa he yhä edelleen itsepintaisesti pysyivät. Minä liitin, että, kun minä pidin vääränä omistaa itselleni kauvemmin tätä turhamaisen ylpeätä arvonimeä, minä nyt olin päättänyt julkisesti ilmoittaa oikean laitani, koska minä olin täydesti vakuutettu siitä, etten minä tämän suoran tunnustukseni kautta mitäkään maineestani kadottaisi. Minä toivoin tätä sitä enemmän, kun puheena olevan kirjan lukeminen tekisi jokaiselle selväksi, kuinka paljon etevämmät Eurooppalaiset ovat toisia kuolevaisia viisauden ja hyvien avujen puolesta. Tämä päätökseni ei kuitenkaan ollut tuon viisaan miehen mieleen, minkä hän minulle ilmoitti seuraavin sanoin:

"Ensin, jaloarvoinen herra, pitää sinun tuo kirja lukea. Ehkä sen sisältö saa sinut päätöksesi muuttamaan! sillä joko valhettelee tekijä, taikka vaivaavat myös ylimaallisia narrimaisuus ja pahat tavat ja myös on niillä lakeja ja laitoksia, joille ennen sopii nauraa kuin kunnioituksensa antaa. Sittekun olet ehtinyt lukea kirjan lävitse, saattaa olla aika ruveta päätöksiä tekemään; tämän neuvon tahdon sinulle kuitenkin antaa: älä ajattelemattomasti heitä luotosi tuota arvonimeä, joka on Kvaamalaisissa herättänyt niin suuren kunnioituksen sinua kohtaan, sillä ei mikään paremmin tarkoitustansa täytä kansan kuuliaisuudessa pyhittämisen suhteen, kuin se ajatus että hallitsija on jalompaa rotua ja että hänellä on loistava synty."

Minä katsoin parhaaksi seurata tätä neuvoa, ja annoin Tomopokolle toimeksi kääntää tämän kirjan minun varakseni Kvaaman kielelle. Sillä oli nimenä: "_Tanianin_ (arvattavasti tämä vain oli salanimi) matka ylemmässä maailmassa, taikka kertomus sikäläisistä maista ja kansoista varsinkin Euroopassa". Mutta kun kirjoitus oli likainen ja homehtunut sekä ajan kuluttama, puuttui siitä se, jonka juuri mieluimmin olisin halunnut tietää, nimittäin mitä tietä tekijä oli tullut ylös meille ja jälleen takaisin tänne alas.

Kirjoituksen nimeksi käännöksessä tuli tämä:

"_Palasia Tanianin ylimaallisesta matkasta, kääntänyt kunnianarvoinen ja jalosyntyinen Herra Tomopokolo, tanakilainen kenraali_:

"-- -- -- Tämä maa (Saksanmaa) kutsutaan roomalaiseksi valtakunnaksi; tämä on kuitenkin vain tyhjä liikanimi, sillä roomalaisesta valtakunnasta tuli loppu jo useampia satoja vuosia sitte. Saksankieltä on sangen vaikea ymmärtää takaperäisen lausemuodostuksensa johdosta; sillä mitä muissa kielissä on tapana olla alussa, se on tässä vasta lopussa, jonka tähden lukijan täytyy lukea koko sivun, ennenkuin hän saattaa älytä mistä puhe on. Hallitustapa on sangen hullunkurinen: Saksalaiset luulevat itsellänsä olevan hallitsijan, mutta itse asiassa ei heillä olekaan semmoista; Saksanmaa sanotaan yhdeksi valtakunnaksi, mutta yhtäkaikki paloitettuna moniin valtioihin, joilla kullakin on oma hallituksensa, jotka useinkin julistavat toisellensa sodan. Maa sallii itseänsä kutsuttavan 'alati kasvavaksi,' vaikka se ajan kuluessa pienenee; 'pyhäksi,' vaikkei siellä löydy pyhyyden jälkeäkään, ja 'voitettamattomaksi,' vaikka se usein saa tyytyä siihen että sitä naapurikansat pettävät ja hävittävät. Ihmeteltäköön myös kuinka kansan oikeuksien ja vapauden oikeastaan on laita, sillä monta heille tunnustettua ja myönnettyä oikeutta ei heidän sallitakaan täyttää. Lukematon määrä kirjoituksia on tehty Saksan valtakunnan valtiomuodosta, mutta tässä sekavaisessa asiassa ei ole pitkälle päästy, sillä -- -- --

"-- -- -- Pääkaupunki täällä (Ranskassa), joka on sangen iso nimeltä Pariisi, saatetaan jossakin merkityksessä kutsua koko Euroopan pääkaupungiksi, sillä se, niin sanoakseni, harjoittaa lakia säätävätä mahtia muiden eurooppalaisten kansojen suhteen; se on esim. anastanut itsellensä oikeuden tekemään sääntöjä ja määräämään kuinka ihmisten pitää elämän ja kuinka niiden pitää oleman puettuina, niin ettei ainoatakaan pukua löydy, olkoon se kuinka epämukava ja naurettava tahansa, jota ei heti koko kansakunnat ota käyttääksensä, kun se vaan ensin on saanut armon Pariisin asukkaiden silmissä. Millä tavalla taikka milloin Pariisilaiset ovat saaneet tämän etuoikeuden, on minulle varsin tietämätöntä. Kuitenkin minä huomasin ettei tämä ylivalta ulottunut muihin esineihin tai asioihin; sillä sangen usein ovat muut kansakunnat sodassa Ranskalaisten kanssa ja pakoittavat heidän joskus sopimaan rauhasta sangen kovillakin ehdoilla; mutta orjuus elämäntavan ja vaatteiden kuosin suhteen jää aina samaksi, niin että mitä Pariisi niissä asioissa määrää taikka muuttaa, sitä kaikki muu Eurooppa sangen tarkasti seuraa ja noudattaa. Järkensä terävyyden, uteliaisuutensa ja kekseliäisyytensä puolesta ovat Pariisilaiset sangen paljon Martinialaisten kaltaiset.

"-- -- -- Bolognasta me matkustimme Roomaan. Tätä kaupunkia hallitsee pappi, joka, vaikka hänen valtakuntansa on ylen vähäpätöinen, kuitenkin pidetään mahtavimpana kaikista kuninkaista ja ruhtinoista Euroopassa; sillä kun toiset hallitsijat hallitsevat vain alammaistensa ruumiillista elämää ja omaisuutta, on tällä valta viedä turmioon heidän sielunsakin. Eurooppalaiset ylipäänsä uskovat, että tämä pappi on saanut taivaan valtakunnan avaimet tallettaaksensa, mutta vaikka minä näin paljon vaivaa en minä vieläkään tiedä minkälaisia ne ovat, minä kun en saanut nähdä lipastakaan, jossa niitä säilytetään. Tuo valta, joka tällä papilla on ei ainoasti omien alamaistensa, vaan koko ihmiskunnan suhteen, on oikeastansa sitä, että hän saattaa vapauttaa ne, jotka jumala tuomitsee, sitoa ne jotka jumala päästää sekä päästää ja vapauttaa ne jotka jumala on tuominnut: mikä taivaan valta! niin, meidän maanalaiset kansalaisemme olisivat ilman epäilyksettä valmiita milloin tahansa vannomaan mitä pyhimmän valan siitä, ettei tämmöistä valaa kelläkään kuolevaisella ole. Mutta eipä olekaan vaikeata saada Eurooppalaisia uskomaan mitä tahansa ja tehdä heitä mitä mahdottomimpien satujen orjiksi, ja kaikkea tätä, vaikka he pitävät itseänsä ainoina viisaina ja, puhaltuneina tästä kuvittelusta katsovat kuin alas kaikkiin muihin, katsoen heitä raakalaisiksi. Ensinkään tahtomatta puolustaa maanalaisten kansalaisten tapoja ja tottumuksia, tahdon kuitenkin mainita muutamia semmoisia Euroopasta, näyttääkseni kuinka vähän heillä on oikeutta pöyhkeillä etevyydestänsä toisten kansojen rinnalla.

"Kaikkialla Euroopassa on tapana ripottaa hienoksi jauhettua jauhoa hiuksiin ja vaatteihin, vaikka se luonnon tarkoituksen mukaan on aivottu ihmisille ravinnoksi ja elannoksi. Näitä jauhoja sanotaan buuteriksi, jotka he ylen huolellisesti kampaavat hiuksistansa jokaisena iltana, seuraavana aamuna sinne kylvääksensä uuden pyryn. Toinen tapa, joka naurettavaisuuden puolesta ei ole edellistä ensinkään huonompi, on se, että tuota päänpeitettä eli hattua, jonka tarkoituksena on suojella päätä pakkaselta, tavallisesti ja vieläpä kovimmankin pakkasen vallitessa, käytetään kaukana alhaalla niskassa, niin, useinpa kädessäkin -- mikä minun mielestäni on yhtä naurettavata, kuin jos joku lähtisi kaupungille hame taikka housut kainalossansa ja antaisi niiden ruumiinosien, joita ne ovat aivotut suojelemaan, paleltua.

"Eurooppalaisten uskonnolliset katsantokannat ja mielipiteet ovat siihen määrään hyvät ja terveen järjen kanssa yhtäpitäväiset, että tuo kirja, joka sisältää mitä ihmisen pitää uskoman ja kuinka hänen pitää elämän ja käyttäytymän, käskee hänen sitä ahkerasti viljellä ja pyrkiä ymmärtämään sen syvintä tarkoitusta, samaten kuin se myös puolustaa anteeksi antavaisuutta erhettyviä ja heikkoja kohtaan. Siitä huolimatta jokainen, joka uskaltaa ymmärtää ja selittää yhtä ja toista tässä kirjassa toisin kuin yleisö, rangaistaan vanheudella, maanpakolaisuudella ja vieläpä joskus kuolemallakin. Minusta tuntui tämä jotenkin samalta, kuin jos ruoskittaisiin huonon näön tähden sitä, joka vilpittömästi tunnustaisi että se taikka se, minkä toiset sanovat pyöreäksi, hänen silmissään on nelikulmainen. Minulle kerrottiin että miljoonia ihmisiä, itsenäisen mielipiteen tähden uskonnollisissa kysymyksissä, oli mestattu taikka poltettu.

"Useimmissa kaupungeissa ja kylissä tavataan ihmisiä, jotka saarnatuolista ja puhujalavoilta ankaruudella soimaavat niitä syntejä muissa, joita he itse joka päivä tekevät, joka minun silmissäni on varsin samaa kuin jos kuulisin juopuneen ihmisen saarnaavan juopumusta vastaan.

"Isommissa kaupungeissa on kaikkialla tapana kutsua ystävänsä luoksensa kotio nauttimaan erästä mustaa, poltetuista palkohedelmistä laitettua juomaa, jota sanotaan kahviksi. Saapuaksensa tämänlaisille kutsuille pinnistävät vieraat itsensä eräänlaiseen neljällä pyörällä varustettuun laatikkoon, jossa kaksi väkevää ja hurjaa eläintä vievät heidän ystävänsä asunnon portille, sillä Eurooppalaiset pitävät jalkain kulkemista ylen alentavana.

"Vuoden ensimmäisenä päivänä hyökkää Eurooppalaisten kimppuun eräänlainen tauti, jota emme me maanalaiset olennot ensinkään tunne. Tämän taudin ilmaukset esiintyvät omituisessa levottomuudessa ja sekamelskassa sekä ruumiin että sielun puolesta, niin etteivät he pitkää hetkeä yhteen mittaan saata pysyä samalla paikalla; he rientävät kuin pähkäpäät yhdestä talosta toiseen, itsekään tietämättä miksi he tätä tekevät. Tätä tautia kestää muutamissa aina neljätoista päivää, kunnes he vihdoin, tuosta alituisesta lentämisestä talosta toiseen ikäänkuin uupuneina saavat järkensä valtoihinsa ja tulevat terveiksi.

"Kun Eurooppalaisia vaivaa lukematon määrä mielen tautia, on lukematon määrä lääkkeitä niitä vastaan myös ilmestynyt. Muutamia valtaa vastustamaton halu, kun he kadulla kävelevät yhdessä jonkun kanssa, aina asettumaan niin, että heidän vasen puolensa kääntyy seuralaisensa oikeaan. Jota kauvemmaksi pohjaseen tullaan sitä hurjemmasti tämä tauti raivoaa, josta saatettaisiin päättää että se tulee ilmanalan kovuudesta. Tauti helpyy sinetillä varustettujen papereitten kautta, jotka oikeuttavat eräihin arvonimiin ja puhuttelunimiin; kun potilas on saanut tämmöisen loihtuaseen kantaaksensa, tulee hän vähitellen terveeksi. Eräs toinen raivon laji tavallisesti paranee kulkusten eli kellojen soitosta, jolla on voima jälleen saada aikaan tasaisuuden mielessä; tämän lääkkeen vaikutus on kuitenkin lyhyt, sillä parin tunnin kuluttua puhkeaa tauti jälleen ilmi uudistetulla tuimuudella. [Tyydyttävästi ei ole saatettu selittää mitä aikakautensa virheitä tai mielettömyyksiä on tässä kappaleessa tahtonut ruoskia. Suoment. muist.]

"Kaikkialla Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa valtaa asukkaita hillitsemätön hurjuus, joka määrätyn ajan kuluttua karkoitetaan panemalla tuhkaa potilaan päälaelle. Pohjoisessa Euroopassa sitä vastoin ei tuhalla ole mitäkään voimaa, minkätähden luonto siellä saa auttaa itseänsä.

"Useimmat eurooppalaiset tekevät kolme eli neljä kertaa vuodessa liiton jumalan kanssa, jonka he heti jälkeenpäin kuitenkin rikkovat. He kutsuvat tämän sopimuksen ripillä käymiseksi, ja sillä näyttää ainoasti olevan tarkoituksena julkisesti ilmoittaa päätöstänsä kolme taikka neljä kertaa vuodessa rikkoa lupauksiansa.

"Kun he tekevät synnintunnustuksensa ja pyytävät jumalalta armoa ja laupeutta, tapahtuu tämä parhaastansa tahtiin ja nuottien mukaan. Joskus otetaan huiluja, pasuunia, rumpuja avuksi, aina niiden syntien suuruuden mukaan, joita tahdotaan anteeksi rukoilla.

"Melkein kaikki eurooppalaiset kansat ovat velvolliset uskomaan ja tunnustamaan niitä opetuksia, joita eräs pyhä kirja sisältää. Mutta eteläisissä maissa on ankarasti kielletty tätä kirjaa lukemasta, joten ihmisiä siellä pakoitetaan uskomaan sitä, jota he eivät rangaistuksen uhalla saa nähdä eikä lukea.

"Samoissa maissa on kielletty palvelemasta ja rukoilemasta jumalata muulla kuin eräällä oudolla kielellä, niin että ainoasti semmoisia rukouksia pidetään luvallisina ja jumalalle otollisina, joita lausutaan rukoilevan itse ymmärtämättä mitä hän puhuu.

"Isommissa kaupungeissa tulevat kaikki, joita ylennetään ylhäisiin virkoihin ja arvoihin, samassa varsin kuin raajarikkoisiksi, että heidän kuten potilasten täytyy itseänsä kuljetuttaa pitkin katuja kantotuoleissa, jotka ovat lasten säästöpankkien kaltaisia.

"Ne aineet, joista tavallisesti eurooppalaisissa yliopistoissa väitellään, koskevat semmoisia asioita, joiden tutkimisesta ei ole niitäkään hyötyä, taikka joiden luontoa ja laatua inhimillinen järki ei pysty käsittämään. Oppineimmat teokset koskevat parin jo aikoja sitte kuolleen kansan pieksuja, kaulakoristeita, saappaita ja kauhtanoita. Henkisessä ja maallisessa tietämisessä eivät useimmat hanki itsellensä mitään omaa ajatusta, vaan tyytyvät siihen että he kirjoittavat nimensä toisten käsitysten alle. Siinä ajatuksessa, johon he kerran ovat kuin takertuneet, pysyvät he kiinni kuin karille joutunut laiva. Tuon periaatteen heissä, että he aina luottavat siihen, joka viisaimpana pidetään, minä mielelläni hyväksyisin, jos raakojen ja taitamattomien ihmisten olisi lupa tämmöistä arvostella; mutta saattaaksensa arvostella kuka on viisas vaaditaan että arvostelija itse on viisas.

"Eteläisimpien maiden kaupungeissa ja isommissa paikkakunnissa kuljetetaan juhlakulussa eräänlaisia kakkuja, joita papit sanovat jumaliksi; ihmeellisintä on että leipurit, jotka itse ovat nämä kakut leiponeet, vakuuttavat että nämä ovat juuri niitä jumalia, jotka ovat luoneet taivaan ja maan.

"Englantilaiset rakastavat ennen kaikkia vapautta, eivätkä ole orjia minkään muun kuin vaimojensa suhteen. He hylkäävät tänä päivänä sen uskonnon, jota he vielä eilen tunnustivat, ja päin vastoin. Tämän epävakaisuuden arvelin minä tulevan maan asemasta, kun Englantilaiset ovat saarelaisia ja alinomaa harhailevat pitkin meriä, josta siis heihin tarttuu tämän epävakaan luonnon-elimen ominaisuuksia. Englantilaiset kysyvät alinomaa toisiltansa heidän terveytensä tilaa niin että vieraan tekisi mieli luulla heitä tohtoriksi joka miestä; mutta tuo alituinen kysymys: _How do you do_?, joka merkitsee kuinka on voimisen laita?, ei ole mitäkään muuta kuin puheenparsi ilman vähintäkään merkitystä. Tässä suurivaltiossa he teroittavat ja kärjettävät niin järkeänsä, että se lopuksi on perin loppuun kulunut.

"Pohjoisessa päin on tasavalta, johon kuuluu seitsemän maakuntaa [Hollantilainen valtio tekijän ajalla]. Ne kutsutaan 'liittovalloiksi', vaikkei yksimielisyyden aavistustakaan niissä löydy; kansan enemmistö, rahvas, ylpeilee siitä, että se muodostaa valtiomahdin, vaikka kansa täällä, enemmän kuin missäkään muualla, on suljettuna yleisistä asioista ja koko hallitus on muutaman harvan perheen hallussa. Asukkaat näissä maakunnissa kokoovat aralla ja tuskallisella innolla suuria rikkauksia, joista he eivät milloinkaan tiedä nauttia; he kulkevat täysin kukkaroin mutta tyhjin vatsoin ja näyttävät parhaastansa elättävän itseänsä eräällä savulla, jota imeskelevät savipiipuista. Mutta muuten täytyy tunnustaa, että tämä kansa on puhtaimpi kaikista, sillä he pesevät ahkerasti joka paikan, ottamatta kuitenkaan lukuun käsiänsä.

"Eurooppalaisissa kaupungeissa harhailee öisin vartioita pitkin katuja, toivottaen laulamalla taikka ehkä oikeammin sanoen kiljumalla lepääville 'hyvää yötä' -- ja herättävät heitä tämän kautta jokaisen tunnin perästä kaiken yötä.

"Jokaisella maalla on omat lakinsa mutta myös omat tapansa, jotka usein kyllä ovat lakien suoria vastakohtia. Niinpä esim. pitää lain mukaan vaimon oleman miehellensä kuuliainen ja alammainen; mutta todellisuudessa hän hallitseekin miestänsä.

"Euroopassa pidetään niitä suurimmassa kunniassa, jotka elävät ylellisimmästi ja kuluttavat maan mehun; sitä paitsi halveksitaan niitä, jotka viljelevät maata ja ruokkivat näitä rikkaita herkkusuita.

"Kuinka pitkälle Eurooppalaiset ovat paheissa joutuneet saatetaan helpoimmin ymmärtää tuosta suuresta määrästä hirsipuita ja teloituspaikkoja, joita kaikkialla matkustajaa kohtaa. Jokaisella kaupungilla on oma pyövelinsä. Poikkeuksena tästä on kuitenkin Englanti, jossa en minä luule ainoatakaan pyöveliä löytyvän, kun asukkaat, _Spleenistä_ (ikävyystaudista) hirttävät itsensä.

"Minä vähän epäilen että eivätköhän Eurooppalaiset ole ihmissyöjiä; ne sulkevat nimittäin suuret paljoudet terveitä ja näkeviä ihmisiä eräänlaisiin suljettuihin ja varustettuihin varustusrakennuksiin, joita he nimittävät luostareiksi, ainoastansa saadaksensa heidät kiiltävän lihaviksi; sillä niinkauvan kun heitä elätetään näissä ilotarhoissa ovat he vapautettuina kaikesta työstä, eikä heillä ole ensinkään muuta tehtävätä kuin katsoa mitä he parhaaksensa saavat.

"Eurooppalaisilla on tapana aamusilla juoda kylmää vettä vilvoittaaksensa vatsaansa, mutta tuskin ovat he saavuttaneet tämän tarkoitusperänsä, niin he rupeavat juomaan viinaa saadaksensa sen kuumaksi jälleen.

"Kirkkotunnustukset Euroopassa jaetaan kahteen päälahkoon: protestantteihin ja katoolilaisiin. Edelliset uskovat yhtä, kolmeyhteistä jumalata, jälkimmäiset useampia, sillä he tunnustavat yhtä monta jumalaa ja jumalatarta, kuin heillä on kaupunkia ja kyliä. Kaikki nämä jumalat ja jumalattaret on Rooman paavi luonut, ja hänen ovat taas vuorostansa luoneet eräät papit, joita ylipäänsä kutsutaan kardinaaleiksi. Tästä saatetaan ymmärtää mikä valta näillä kardinaaleilla on, koska ne saattavat luoda jumalien luojan.

"Italian entiset asukkaat valloittivat koko maailman, mutta olivat nahjuksia vaimojensa edessä; nykyiset Italialaiset sitä vastoin ovat hirmuvaltijoita vaimollensa, mutta nahjuksia koko maailman edessä.

"Eurooppalaiset käyttävät samoja ravintoaineita kuin me. Espanjalaiset ovat ainoat, jotka saattavat elää pelkästä ilmasta. Viimeksi mainitut pitävät laiskuuden jalon synnyn parhaana tunnusmerkkinä, eikä mikään anna aatelismiehelle siellä suurempaa mainetta kuin laiskuus.