Part 45

"Ne ovat ikivanhaa ja kunnioitettavaa sukukantaa, ne Monipennit", huomautti Sir Mungo Malagrowther; "vahinko vain, että sennimisiä on kovin vähän".

"Se perhe näyttää lisääntyvän teidän maanmiestenne keskuudessa, Sir Mungo", virkkoi master Lowestoffe, jonka loordi Glenvarloch oli kutsunut häihin, "siitä asti kun hänen majesteettinsa onnellinen valtaistuimelle nouseminen on tuonut niin monta teistä tänne".

"Oikein, sir -- oikein", sanoi Sir Mungo, nyökäten ja katsoen George Heriotiin päin; "muutamat meistä ovat kostuneet siitä Englannin kansan suuresta siunauksesta".

Hänen puhuessaan lensi ovi auki, ja sisään astui loordi Glenvarlochin hämmästykseksi hänen äskeinen palvelijansa Richie Moniplies, nyt ylellisesti ja loisteliaastikin puettuna uhkeaan hopeakuteiseen vaatekertaan ja taluttaen kädestä pitkää, laihaa, kuihtunutta ja hiukan kierovartista Martha Trapboisia. Tämä oli pukeutunut pelkkään mustaan samettiin, joka oli niin kummallisena vastakohtana hänen valjuille ja ankaran kaihomielisyyden jäykistämille kasvonpiirteilleen, että kuningas huudahti hiukan ahdistuneesti: "Mitä lempoa on mies tuonutkaan tänne? Totta toisen kerran -- paarivaatteessaan karanneen ruumiin!"

"Saanko anoa teidän majesteettianne olemaan hänelle armollinen?" pyysi Richie. "Hän nimittäin on tämänaamuisen työn perusteella oma aviovaimoni, mistress Martha Moniplies nimeltään."

"Älä hemmetissä, mies! Mutta hän näyttää ihmeen yrmeältä", vastasi Jaakko-kuningas. "Oletko varma siitä, ettei hän ole aikoinaan ollut hovinaisena sukulaisellamme Maria-kuningattarella, jonka muisto säilyy tulikuumana?"

"Olen varma siitä, teidän majesteettinne luvalla sanoen, että hän on tuonut mukanaan pesään viisikymmentätuhatta puntaa rahaa, ja enemmänkin, ja se on antanut minulle tilaisuuden tuottaa mukavuutta teidän majesteetillenne ja muille ihmisille."

"Sinun ei olisi tarvinnut virkkaa mitään siitä, mies", huomautti kuningas. "Me tunnemme velvollisuutemme siinä pikku asiassa, ja meitä ilahuttaa, että tämä silmäänpistävä siippasi on suonut aarteensa henkilölle, joka osaa käyttää sitä kuninkaansa ja maansa hyödyksi. Mutta millä lemmon lailla saitkaan hänet, mies?"

"Vanhaan skotlantilaiseen tapaan, armollinen valtiaani. Hän on jouseni ja keihääni valloittama", selitti Moniplies. "Oli sopimuksena, että hän menisi minun kanssani naimisiin, kun kostaisin hänen isänsä kuoleman -- minä siis surmasin ja otin haltuuni."

"Hän on vanhan Trapboisin tytär, joka on ollut niin kauvan kateissa", ilmoitti Lowestoffe. "Minne hittoon saatoit piiloittaa hänet niin visusti, Richie-veikkonen?"

"Master Richard, jos suvaitsette", oikaisi Richie, "taikka master Richard Moniplies, jos sitä pidätte parempana. Mitä hänen piiloittamiseensa tulee, niin toimitin hänelle kunniallisen ja turvallisen suojan erään rehellisen maanmieheni kodista -- ja salaperäisyyteen kehoitti varovaisuus, kun teidänlaisianne veitikoita oli liikkeellä, master Lowestoffe."

Richien jalomielinen vastaus herätti naurua kaikissa muissa paitsi hänen morsiamessaan, joka teki hänelle kärsimättömän eleen ja lausui tavalliseen lyhytsanaiseen ja tylyyn tapaansa: "Hiljaa -- hiljaa, ole hiljaa. Tehkäämme se, jota varten tulimme." Ja hän otti esille pergamenttikääryn, jonka ojensi loordi Glenvarlochille, lausuen kovaa: "Minä otan tämän kuninkaallisen läsnäolon ja koko seurueen todistamaan, että palautan Glenvarlochin lunastetun paroonikunnan sen oikealle omistajalle niin rasittamattomana kuin se on ollut ainoallakaan hänen esi-isällänsä."

"Minä olin kiinnityksen lunastustilaisuudessa todistajana", ihmetteli Lowestoffe, "mutta vähänpä osasin aavistaa, kuka oli lunastajana".

"Ei tarvinnutkaan", virkkoi Richie; "siinä paikassa ei olisi ollut hyötyä hölpöttelystä."

"Hiljaa", käski hänen morsiamensa, "vielä kerran. Tämä paperi", hän jatkoi ojentaen toisen loordi Glenvarlochille, "on myös teidän omaisuuttanne -- ottakaa se, mutta säästäkää minulta kysymys, miten se joutui minun haltuuni".

Kuningas oli kiirehtinyt loordi Glenvarlochin luo ja huudahti, kiihkeästi vilkaisten kirjoitukseen: "No, jo on hitto -- se on meidän kuninkaallinen omakätinen maksumääräyksemme, joka on ollut niin kauvan hukassa! Kuinka te sen saitte, rouvaseni?"

"Se on salaisuus", vastasi Martha kylmäkiskoisesti.

"Salaisuus, jota minun kieleni ei ikinä ilmaise", lisäsi Richie päättävästi, "jollei kuningas minua käske uskollisuudenvalani velvoituksella".

"Minä käsken -- minä käsken", sopersi Jaakko juoruilijan kärsimättömästä uteliaisuudesta vapisten, samalla kun Sir Mungo häijyn jännittyneenä pääsemään salaisuuden perille taivutti pitkän laihan vartalonsa eteenpäin kuin saaliin notkistamaksi ongenvavaksi, kohautti ohuet harmaat hapset korvalliseltaan ja sovitti kätensä korvan taa torveksi keräämään jokaisen ääniaallon odotetusta ilmoituksesta. Martha sillävälin rypisti kovin pahaenteisesti silmäkulmiansa Richielle, joka lannistumatta selitteli kuninkaalle, että hänen appi-vainajassaan, "joka yleensä oli ollut hyvä ja huolellinen mies, oli hiukan sellaista maailmallisuuttakin, joka toisinaan haittasi hänen elämänlatunsa mutkattomuutta; hänen teki mieli kopeloida lähimäisensä tavaroita, ja siinä hypistelyssä tarttui niistä joskus yhtä ja toista hänen näppiinsä".

"Sinun sietäisi hävetä, mies!" keskeytti Martha. "Koska teon kunnottomuus on kerrottava, tapahtukoon se ainakin lyhyeen. Niin, mylord", hän lisäsi Glenvarlochiin kääntyen, "kultakolikko ei ollutkaan ainoana syöttinä, joka houkutteli kurjan vanhuksen hiipimään kamariinne -- hänen tarkoituksenaan oli alkujaan siepata tuo paperi, ja siinä hän onnistui. Se kirjurin hylkiö kävi hänen luonaan saman päivän aamuna ja kaiketi vietteli hourupäisen ukon siihen konnuuteen, toimittaakseen taaskin vastuksen teidän sukuomaisuutenne lunastamiselle. Jos sen vehkeen takana oli voimakkaampikin toimeenpanija, niin antakoon hänelle Jumala anteeksi tällä hetkellä, sillä hän on nyt siellä, missä siitä rikoksesta on vastattava!"

"Aamen!" sanoi loordi Glenvarloch, ja häntä säestivät kaikki läsnäolijat.

"Mitä isääni tulee", jatkoi mistress Moniplies, ankarat kasvonpiirteet väkisin väännähtäneinä kouristuneesti, "niin hänen rikollisuutensa ja mielettömyytensä maksoi hänen henkensä; vakaana käsityksenäni on, että se pahantekijä, joka häntä aamulla neuvoi näpistämään paperin, jätti ikkunan auki murhaajien varalle".

Jokainen oli tovin vaiti; kuningas oli ensimäinen puhumaan, määräten rikollista kirjuria heti etsittäväksi. "_I lictor_", hän lopetti, "_colliga manus -- caput obnubita -- infelici suspendite arbori_".

Lowestoffe mainitsi kunnioittavasti, että kirjuri oli karannut samaan aikaan kun loordi Dalgarno murhattiin ja että hänestä ei ollut kuultu sen koommin.

"Tiedusteltakoon kaikkialta", määräsi kuningas. "Ja vaihtakaamme nyt puheenainetta -- nuo jutut saavat veren hyytymään eivätkä ole ollenkaan sopivia hääjuhlaan. _Hymen, O Hymenee!"_ lisäsi hän sormiansa näpsäytellen. "Loordi Glenvarloch, mitä sanotte mistress Monipliesille, tälle herttaiselle morsiamelle, joka on tuonut teille takaisin isänperintönne hääpäivänänne?"

"Älköön hän sanoko mitään, teidän majesteettinne", huomautti Martha; "se soveltuu parhaiten hänen tunteisiinsa ja minun".

"Lunastusraha ainakin on maksettava takaisin", virkkoi Glenvarloch; "siinä en voi jäädä velkaan teille".

"Siitä puhumme tuonnempana", vastasi Martha; "_minun_ velallisenani ette _te_ voi olla". Ja hän sulki suunsa ikäänkuin päättäneenä olla hiiskumatta enää sanaakaan siitä asiasta.

Sir Mungo ei kuitenkaan tahtonut hellittää puheenaineesta, vaan käyttäen hyväkseen hetken vapautta sanoi Richielle: "Kummallinen juttu se oli apestasi, kelpo mies; ei tainnut morsiamesi suurestikaan kiittää sinua sen pöyhimisestä."

"Minä teen säännöksi, Sir Mungo", vastasi Richie, "aina puhua perheestäni itse mitä pahaa vain tiedän, huomattuani, että siitä tehtävästä muutoin pitävät kyllä muut huolen".

"Mutta, Richie", kiusoitteli Sir Mungo, "minusta näyttää siltä kuin tästä morsiamestasi koituisi sekä isäntä että emäntä aviolliseen kotiisi".

"Jos hän rajoittuu sanoihin, Sir Mungo", vastasi Richie, "niin kiitän taivasta siitä, että osaan olla yhtä kuuro kuin kukaan; ja jos hän äityy mojauksiin, niin on minulla kaksi kouraa hänen kurittamisekseen".

"Hyvin sanottu taaskin, Richie", kehui kuningas; "saitte kumpaisellekin korvallenne tillikan, Sir Mungo. Totisesti, rouvaseni, hupsuksi on teidän miehellänne aimo taipumus sukkeluuteen."

"On hupsuja, sire", vastasi Martha, "joilla on älyä, ja hupsuja, joilla on miehuutta -- niin, ja hupsuja, jotka ovat tietorikkaita oppineita ja suuria hupsuja silti. Minä valitsin tämän miehen syystä että hän oli suojelijanani, kun jäin hyljätyksi, enkä hänen sukkeluutensa tai viisautensa tähden. Hän on totisesti kelpo mies, ja hänen sydämensä ja kätensä korvaavat sen, mitä vähän hänessä lie hupsuutta. Sitte kun jouduin tuomituksi etsimään suojelijaa läpi maailman, joka on minulle erämaa, saan kiittää Jumalaa siitä, etten ole saanut huonompaa."

"Ja se on niin järkevästi sanottu", elähtyi kuningas, "että -- heikkari -- yritänkin, enkö voi tehdä hänestä parempaa. Polvistuhan, Richie -- joku lainatkoon minulle miekan -- teidän, mr. Langstaff (sepä uljas nimi lakimiehelle!) -- mutta teidän ei tarvitse sivaltaa sitä esiin tuolla tavoin, vimmatusti kuin lakikoululainen oikeudenpalvelijan lähestyessä!"

Hän otti paljastetun miekan, ja poispäin käännetyin silmin -- sillä sitä näkyä ei hänen tehnyt mielensä katsella -- yritti laskea sen lappeen Richien hartioihin, mutta oli vähällä survaista aseen kärjen hänen silmäänsä. Taaksepäin kavahtaen pyrki Richie seisaalle, mutta häntä piteli alallaan Lowestoffe, ja Sir Mungon ohjatessa kuninkaallista asetta annettiin ja saatiin kunniata tuottava lyönti: "_Surge, carnifex_ -- nouse, Sir Richard Moniplies, Lihalan linnan herra! Ja, hyvät herrat ja alamaiset, lähtekäämme kaikin päivällisellemme, sillä sipulikukko jäähtyy."

VIITESELITYKSET:

[1] Lakikoulun (Templen) kahden osaston -- Middle ja Inner Templen -- rakennusryhmälle erotettua alaa rajoittava sulku. Suom.

[2] Etupäässä kirjallisuushistorioitsijana tunnettu suurmies (1709-84). Suom.

[3] Verivihollissuvut Shakespearen "Romeossa ja Juliassa". Suom.

[4] Vanhassa kielessä "neiti", nyk. "rouva".

[5] Sir mieshenkilön, madam naishenkilön puhuttelusana (hyvä herra; rouvaseni, neitiseni); Sir ristinimen edellä ilmaisee aatelisarvoa. Suom.

[6] Lontoon raastupa.

[7] Noin 65 pennin raha.

[8] Keikarit asettelivat nojatuolejaan itse näyttämölle, ollakseen koko katsomon näkyvissä.

[9] Kolmannella illalla oli sama merkitys kuin nykyaikana ensi-illalla. Suom.

[10] Lääketaidon suurmies vanhalla-ajalla.

[11] Pohjois-Skotlanti. Suom.

[12] Lääketaidon isä. Suom.

[13] Noin 8 markan kultaraha.

[14] Englantilaisten kansallisnimi on John Bull. Suom.

[15] Skotlantilaisia väitettiin erityisen ihottuman yleensä vaivaavan; siitä myös mr. Raredrenchin oppipojan viisasteleva parannemääräys. Suom.

[16] Aatelisnainen. Suom.

[17] Alkuaan "ranta" (Thamesin), Suom.

[18] Mile-End.

[19] Otteet ovat sananmukaisia. Tekijä.

[20] Tarkoittaen luultavasti ohjelmia. Tekijä.

[21] Skotlannin markka vastaa noin 16 mk. 60 p. Suom.

[22] Edinburghin tutunomainen nimitys skotlantilaisten kesken. Suom.

[23] Vanha enkelinkuvalla leimattu kultaraha, noin 12 mk. 50 p. Suom.

[24] Skotlannin ylämaassa miehet käyttävät polvihameita. Suom.

[25] Skotlantilaisen hallitusperimyksen mukaan oli kuninkaalla siinä maansa viisi kaimaa edellään. Suom.

[26] Ikivanhan ja etevän Ramsay-suvun päälliköt, joita sennimiset yksilöt pitävät alkujuurenaan ja jalosukuisuutensa lähteenä. Paimenrunoilija Allan Ramsaylla on samaan tapaan:

"Dalhousie ammoin alkunain, maineeni, johtajani ain'."

Tekijä.

[27] Ne julmat kansalaissodat, joita skotlantilaiset paroonit kävivät Jaakko VI:nnen alaikäisyyden aikana, saivat tämän nimen siitä osuudesta, joka niissä oli Jaakko Douglasilla, Mortonin jaarlilla. Molemmin puolin surmattiin vangit ilman armoa tai suosiota. Tekijä.

[28] Jaakko III jatkoi vallanhimoisesti ja tuimasti isänsä alottamaa aateliston nöyryyttämistä. Isoisänsä ja isänsä tavoin hän sai väkivaltaisen kuoleman, samoin kuin hänen jalomielisempi poikansa, joka lujana, mutta vähemmän rajuna saattoi loppuun taistelun aatelisia vastaan kuninkuuden voitoksi ja kaatui Floddenin taistelussa v. 1513, mukanaan paras osa suurinta armeijaa, mikä oli koskaan hyökännyt Skotlannista Englantiin näiden kahden maan alituisten vihollisuuksien vaiheissa. Suom.

[29] Jottei kukaan luulisi olevan jotakin salaperäistä kätkettynä vinokirjaimilla painettuihin lauseisiin, olkoon mainittuna, että ne sisältävät vain muutamia jokapäiväisiä latinankielisiä puheenparsia, kosketellen Hollannin kirjallista elämää ja ansaitsematta tai sietämättäkään sananmukaista käännöstä. Tekijä.

[30] Skotlannin punta on noin 2 mk, Englannin noin 25 mk. Suom.

[31] Elok. 1. p. Suom.

[32] Noina tarkkoina aikoina määrättiin jokaisen sopimuksen suoritukseen erityinen paikka; hyvin usein käytettiin siihen tarkoitukseen hallitsija-jaarli Murrayn hautasijaa. Tekijä.

[33] Shakespeare, "Othello" III 3. Suom.

[34] Loordi Henry Howard oli Surreyn runoilijajaarlin toinen poika sekä melkoisen lahjakas ja oppinut mies. Hän pääsi Elisabet-kuningattaren suosioon kiihkeästi vastustamalla yleistä haitallista ennustususkoa, juonitteli kuningattaren viimeisinä vuosina salaisesti Jaakon hyväksi ja kohosi tämän tullessa valtaan Northamptonin jaarliksi ja kuninkaan sinetinvartijaksi. Ranskan lähettilään de Beaumontin arvostelun mukaan oli hän historian pahimpia liehittelijöitä ja panettelijoita. Tekijä.

[35] Jaakko I:n aikana leimattu kultaraha, noin 30 mk. Suom.

[36] Samasta ranskalaisesta kekseliäisyydestä puhutaan erinäisissä senaikuisissa teoksissa; m.m. kertoo Brantome itse Strozzin varastuttaneen eräältä Brusquet'lta muulin ja laitattaneen tuon saastaisen elukan lihasta ruokalajin niin taidokkaasti, että Brusquet antoi sen maistua metsänriistana. Leithin puolustajat muuten kunnostausivat niin sitkeästi kaikilla silloisilla apukeinoilla, että piirityksen osanottajat saivat tämän seikan perusteella sittemmin erityistä arvoa esiintymiselleen ja mielipiteilleen. Tekijä.

[37] Lontoon Vanhankaupungin (Cityn) porvarien tunnus. Suom.

[38] Rehentelevä tekokapteeni Shakespearen "Kuningas Henrik Neljännessä". Suom.

[39] Sukkelain ja lahjakkaiden miesten tila ei ole milloinkaan ollut surkuteltavampi kuin sinä aikakautena. Heidän elämänsä oli niin säännötöntä, toimeentulonsa niin turvatonta, että he vuorotellen hurjastelivat mässäyksissä tai taistelivat välttämättömimmänkin puutteessa. Parilta kolmelta vei hengen tyrtymys, jonka tuotti muuan aikakauden keveämmästä kirjallisuudesta tunnettu ylenpalttinen Reinin-viinin ja säilykesillin kestitys. Sellaiset kuvaukset antavat mitä surullisimman käsityksen neron alennustilasta, kun omaa hillittömyyttä kiihoitti sydämettömien hurvittelijain suosinta. Tekijä.

[40] Shakespeare, romanttisen näytelmän mestari; Ben Jonson työskenteli vanhalla klassillisella pohjalla. Suom.

[41] Vaakunakilvessä vastasi kutakin esi-isää erityinen jaos.

[42] 1500-luvulla sepitetty ja aikoinaan muodissa ollut, suurisanaista mahtailua esittävä näytelmä. Suom.

[43] Tässä: nuori herra. Suom.

[44] Varsinainen "Newgaten kalenteri" ilmestyi noin v. 1730 kahdentuhannen sivun laajuisena elämäkerrallisena nimikirjana; 440 pahantekijää se silti vain kuvasi. Scott on ajatellut lisänä asianajajien Knappin ja Baldwinin v. 1809-10 julkaisemaa neliniteistä uutta kalenteria. Molemmat ovat erään kirjallisuudenhaaran vastenmielisimpiä tuotteita. Suom.

[45] Eräänlainen voittokulkue naisellisen ylivallan kunniaksi, kun se kehittyi siihen mittaan, että herätti ympäristön huomiota. Sitä kuvataan seikkaperäisesti Butlerin "Hudibras'issa". Kulkueen edetessä oli sen virallisilla toimihenkilöillä tapana lakaista niiden talojen kynnykset, joissa huhu tiesi emäntien käyttävän yksinomaista määräysvaltaa; se oli viittauksena siitä, että niidenkin asukkaat saattoivat vuorostaan saada samanlaisen riemusaaton osakseen. Tekijä.

[46] N.s. ruutisalaliiton vuosipäivä; tämä jesuiittien ja muiden tyytymättömien katolilaisten vehkeily tuli ilmi marrask. 5. p:nä 1605 ja sai osakseen liiankin suurta huomiota, joka etupäässä kohdistui johtajana toimineeseen Guy Fawkesiin. Suom.

[47] Englannin kuningattaren Maria Verisen, Elisabetin edeltäjättären. Suom.

[48] Päähenkilö (luultavasti Greenen sepittämässä) huvinäytelmässä nimeltä "George-a-Green, Wakefieldin neulaseppä". Suom.

[49] Shakespearen "Miten mielitte"-näytelmässä. Suom.

[50] Jaakko I osoitti laajoja tietojaan monissakin omituisissa julkaisuissa; niinikään herui kuninkaallisesta kynästä englannin- ja latinankielisiä runoja, Hänen pääteoksensa ovat "Daemonologie", jossa todistellaan noitien olemassaoloa, "Counterblast to Tobacco" tupakan vahingollisuudesta ja "Basilicon Doron", kirjoitettu Skotlannissa jonkunlaiseksi Henrik-prinssin kasvatusopilliseksi käsikirjaksi. Suom.

[51] Toweria on arveltu myöhäisemmäksi muodostelmaksi vanhasta roomalaisesta linnoituksesta. Suom.

[52] Towerissa oli Edward IV:n ajoista asti eläinnäyttely. Suom.

[53] Totisesti kaunis tyttö. Suom.

[54] Shakespearen "Kuningas Henrik IV". Suom.