Part 13
Parsilaisten uskonoppiin kuuluu tulen, veden ja maan rajaton kunnioittaminen. Jotteivät haudoilla saastuttaisi maata tai ruumiinpoltolla häpäisisi tulta, on parsilaisilla erityinen menettelytapa kuolleisiin nähden. Mereen pistäytyvän niemen korkealla kunnaalla kohoaa matalia, pyöreitä torneja, joita sanotaan "Hiljaisuuden torneiksi". Tuollaisen tornin sisäpuolelle asetetaan ruumis alastomana ja ilman arkkua, ja muutamien minuuttien kuluttua on vainajasta vain luuranko jäljellä, sillä läheisissä puissa pesii isoja korppikotkia, jotka tekevät perinpohjaista työtä. Mutta Hiljaisuuden torneja ympäröivän puiston kypressien ja ihanien lehtipuiden katveessa voivat vainajan omaiset häiritsemättöminä antautua kaihonsa valtaan. Ja suuremmoisempaa sijaa ei hautapaikalla kaiketi voi ollakaan: lännessä ja etelässä leviää avara ulappa, jonka aaltoja myrskyinen monsuuni heittelee, pohjoisessa ja idässä taasen on Bombay, Intian valtameren kuningatar.
On lokakuun 14. päivä 1908; kello on yksitoista aamupäivällä, ja kahden tunnin kuluttua lähtee höyrylaiva "Delhi" Bombaysta äärimäiseen itään. Se on 151 metriä pitkä, 8000 tonnin vetoinen ja kuljettaa matkustajia ja tavaroita Shanghaihin. Sen omistaa iso, rikas yhtiö _Peninsular and Oriental_, joka saa Englannin postihallitukselta noin kuuden miljoonan markan vuotuisen määrärahan; siitä maksusta se kuljettaa Aasian ja Australian rannikoille postin. Englannista Suetsin kanavalle saadaan matkustajaliikenteestä päätulot, mutta siitä itään päin joutuu tavaraliikenne etusijaan. Jokainen laiva suorittaa Suetsin kanavayhtiölle kauttakulkumaksuna 50000 markkaa kerralta, mutta se tie käy sittekin paljoa halvemmaksi kuin koko Afrikan kiertäminen.
Ennen laivaan menoa on tutkitutettava itsensä lääkärillä, sillä Bombay on ruton pääpesä. Sitten irrotetaan vankat kaapelit, ja potkurit alkavat pyöriä; raskaan laivan kestää tunnin ajan suoriutua satamalaiturien piiristä, mutta lopulta se vitkallisesti lipuu merenlahden yli mitä erilaisimpia lippuja liehuttelevien epälukuisten laivojen lomitse, ja taaksemme jää Bombay rakennuksineen, kirkkoineen, savutorvineen ja sankkoine mastometsineen.
"Delhin" ylimmälle kannelle pääsevät ainoastaan laivan päällystöön kuuluvat henkilöt; siellä on ruorikoju ja kompassi, taampana kapteenin kajuutti. Matkustavaisten käytettävissä on varjostavalla katoksella suojattu välikansi. Kymmenen kilometrin mittaiseksi aamukävelyksi saa seitsemäänkymmeneen kertaan kiertää tämän kannen. Siinä on englantilaisilla hyvää tilaa olla lyömäpallosilla, ja verkkoja on pingotettu estämään palloja poukkoilemasta mereen. Upeassa salongissa on kirjotuspöytiä ja sohvia, on pianokin, ja takakannen puolella on tupakkahuone, jossa ateriain jälkeen juodaan kahvia. Alimmalla kannella sijaitsevat makuukojut, joissa on niin kuuma, ettei kykene hurstiakaan ottamaan peitteekseen.
Aamulla herätessäni painan sähkönappulaa. Englantilainen palvelija saapuu, huutaa mustan parturini ja laittaa minulle sillaikaa isoon posliinialtaaseen merivesikylvyn kuntoon; jälkeenpäin saa suolattoman suihkeen, ja sitten on edessä ensimäinen eine, teetä, leivoksia ja banaaneja. Yhteinen murkina syödään sittemmin isossa ruokasalissa, joka on vielä kerrosta alempana. Ja sinne kerääntyvät kello puoli kahdeksalta matkustajat päivälliselle, jonka valmistavat ja tarjoavat portugalilaiset, sekarotua portugalilaisesta Goan siirtokunnasta Intian länsirannikolta.
Olemme hitaasti loitonneet Intian rannikolta. Aurinko painuu nopeasti mereen, hämyhetki on lyhyt, ja piankin hohtavat vain potkurien kuohuttamat aallot valkoisina sähkövalon juovassa, joka virtailee laivasta merelle. Siellä täällä pilkahtelee pimennosta pieniä valopisteitä; ne ovat höyrylaivoja, Bombayn kulkuväylällä nekin. Seuraavana päivänä jätämme Goan taaksemme ja Lakkadivien saariryhmän oikeallemme. Rannikko on yhä näkyvissä, ja edessämme leviää hiekka- ja soravyöhyke, jonka yli meren hyöky vyöryy mahtavina aaltoina. Taivas on heleänsininen, keveitä pilviä leijailee rannikon yli, ja tavaralaivan purjeet välkkyvät etäältä kuin jättiläisjoutsenen siivet. Kello yhdeksältä illalla alkaa loistava värien karkelo: häikäisevässä sinervänvalkoisessa hohteessa, joka muistuttaa salaman heijastusta pilvissä, loistavat potkurien aallot kuin viilettäisimme silkassa elohopeassa, ja tämän kajastuksen kalvetessa ja lopulta hiipuessa jännittää kuu kimmeltelevän hopeasiltansa yli meren. Hiljainen on yö, kuulee vain koneiden yksitoikkoisen, kumean jytinän, ja vielä kello yhdeltä käyskentelen kannella nauttimassa viileästä yöilmasta. Sanomaton vapauden tunne paisuttaa povea, kun on niin kauan harhaillut Aasian avarissa erämaissa. Lokakuun 17. päivän aamuna solumme Kap Komorinin, Intian eteläkärjen ohitse. Jos siitä kulkisimme etelään päin, niin saapuisimme puolessatoista vuorokaudessa päiväntasaajalle, ja edessämme leviäisivät eteläisen pallonpuoliskon valtaiset vesiaavikot. Jos yhä pitkittäisimme suuntamme, niin tavottaisimme lopulta kaksi pientä yksinäistä kalliosaarta, joiden alastomia rantoja Intian valtameren myrskyt pieksävät, Uuden Amsterdamin ja Pyhän Paavalin. Mutta sitten asettuisi matkamme rajaksi se osa etelänavan mannerta, jolla on nimenään Keisari Wilhelm II:n maa.
Sen sijaan käännymme kaakkoon ja näemme puoleltapäivin Ceylonin saaren verkalleen kohoavan taivaanrannalla merestä. Jo kaukaa hohtaa valkoisena vyönä hyökyaallokko, joka etenkin kesäisin on suuremmoinen, sillä silloin puhaltelee siellä kuukausimääriä keskeytymättömänä se navakka tuuli, jota nimitetään lounasmonsuuniksi. Se on siunauksena koko Intialle, nostattaen maasta ohraa ja viissiä kolmensadan miljoonan ihmisen elatukseksi.
Savutorvien, purjeiden ja mastojen takaa tulee näkyviin suuremmoinen sarja aasialaisia ja europalaisia rakennuksia. Se on Colombo, Ceylonin pääkaupunki ja kaikkien laivojen pääsatama, jotka välittävät liikennettä Europan ja kaukaisen idän välillä. Soutuveneitä tulee satamasta, ja ne kiinnittävät laivamme kaapelit jättiläismoisiin kelluviin poijuihin. Singhaleeseja ja hinduja rientää ylös "Delhin" portaita, hyökäten matkustavaisten matkatavaroihin käsiksi; he ovat vain kietoneet lanteilleen vaaleanpunaisen tai valkoisen vaatekaistaleen ja päähänsä huivin. Laivan isovene vie meidät maihin. Kaduilla vilisee vaskenkarvaisia ihmisiä, nelipyöräisiä ajopelejä, raitiovaunuja, kääsejä ja pieniä kaksipyöräisiä "rikshoja", joita puolialastomat miehet vetävät. Hoikkia kookospalmuja kohoilee suurina metsinä, ja näiden välissä vilahtelee alkuasukasten majoja europalaisten virkamiesten ja kauppiaitten rakennusten ohella.
Seuraavana päivänä asettuu höyrylaiva "Moldavia" "Delhin" viereen; se tuo Englannista matkustavaisia ja tavaroita, joiden määränä on Itä-Aasia. Ne korjaa nyt haltuunsa "Delhi", "Moldavian" lähtiessä kaksiviikkoiselle taipaleelleen Australiaan. Uudet matkustajat ovat enimmäkseen virkamiehiä ja upseereja, jotka ovat perheineen olleet lomalla kotimaassa ja nyt palaavat toimipaikkoihinsa, mutta on joukossa kauppiaitakin ja huvimatkailijoita. Mukana oli ruotsalainen insinööri, jonka piti Siamissa panna kuntoon puhelinjohtoja, ja myöskin sievä neitonen, joka matkusti Hongkongiin viettämään häitä kihlattunsa kanssa, joka oli joutunut asumaan noin kaukana.
Kun kaikki on valmista, kajahuttaa "Moldavian" soittokunta marssin, ja miehistön hurratessa lähtee höyrylaiva "Delhi" taas ulapalle, missä seitsemästäkymmenestä uudesta matkustajasta useita naisia pian katoaa kojuihinsa, vaikka laivan vaaruminen mainingin kohottelemana onkin hyvin vähäpätöistä. Illalla kierrämme Ceylonin etelävuoriston ja itää kohti kääntyen pidämme suuntamme Sumatran pohjoisniemekkeelle asti. Sinne on vielä 1650 kilometrin eli kuudenkymmenen tunnin matka.
31. Sunda-saaret.
Lokakuun 21. päivän aamuna suuntautuvat kaikki kaukoputket itään. Kaksi pientä, jyrkkärantaista saarta sukeltaa ylös merestä hyökyaallokkonsa valkean kiehkuran keskeltä, ja niiden takana ilmestyy vielä näkyviin muita saaria, joiden metsät vihannoivat kuuman vyöhykkeen ikuisen kesän helminä. Pian kuljemme suoranaisessa saaristossa.
Aasia on maapallon isoin mannermaa. Naapuriensa Europan, Afrikan ja Australian kanssa on se kiinteämmin tai höllemmin yhteydessä, muodostaen itäisen pallonpuoliskon mantereeston, Amerikan kuuluessa läntiseen pallonpuoliskoon. Europa on niin läheisesti liittynyt Aasiaan, että sitä voitaisiin sanoa jälkimäisen niemimaaksi. Afrikan yhdistää Aasiaan se 110 kilometriä leveä kannas, jonka v:sta 1869 alkaen katkaisee Suetsin kanava. Australia sitävastoin on valtaisena saarena erillään kaakossa; ainoana siteenä ovat sitä Aasiaan yhdistämässä ne molemmat jonot isoja ja lukemattomia pieniä saaria, jotka kohoavat merestä näiden kahden maanosan välillä. Läntisenä saarijaksona ovat Sunda-saaret, itäisenä Filippinit ja Uusi Guinea. Sumatra on tavallaan ensimäisenä arkkuna siinä jättiläismoisessa sillassa, joka pistäytyy kaakkoon Taka-Intian eteläisimmästä kärjestä, Malakan niemimaasta. Seuraavana silta-arkkuna on Java, ja sen itäpuolella on rivi keskikokoisia saaria. Tämän sillan pohjoispuolella sijaitsevat molemmat toiset isot Sunda-saaret, Borneo ja Celebes.
Näiden saarten eläin- ja kasvimaailma on suunnattoman rikas. Metsissä asustaa elefantteja, sarvikuonoja ja tapiireja, tiheikössä vaanii tiikereitä ja panttereita, ja aarniometsien syvyyksissä majailee mitä monimuotoisimpia apinoita. Isoin on niistä orang-utan; se kasvaa puolikintoista metriä korkeaksi, on hyvin voimakas, talttumaton ja vaarallinen, ja eleskelee melkein aina puissa. Sunda-saarilla viljellään sokeriruokoa, kahvia, teetä, riissiä ja tupakkaa; siellä menestyvät monet maustekasvit, kookospalmu ja se puu, jonka kuoresta saadaan kuumelääkkeenä tunnettu kiniini. Ja tätä lääkettä tarvitaan Sunda-saarilla mitä kipeimmin, sillä alavilla rannikkoseuduilla ahdistelee asukkaita kaikkialla kuume. Mutta hyvä, terveellinen ilmasto on ylämaassa, 1200-1500 metriä merenpinnan yläpuolella vuoristoissa, joiden hallussa on saarten sisäosa.
Keskeltä Sumatraa ja Borneota käy päiväntasaaja, ja siitä syystä vallitsee näillä saarilla ikuinen kesä, hiostava ja kostea lämmin. Ainoat vuodenajat, joista täällä voi puhua, ovat sade- ja poutakaudet, ja Sunda-saaret ovat maapallon saderikkaimpia seutuja. Asukkaat ovat malaijeja. He ovat pakanoita, mutta rannikolla on muhamettilaisuus voittanut paljon alaa. Sisämaan villit heimot uskovat sokeasti henkiin; kaikissa elottomissa esineissä asuu heidän mielestään henkiä, ja vainajien sielut ottavat osaa elävien iloihin ja suruihin. Jotkut heimot vieläkin lepyttävät henkiä ihmisuhreilla.
Sumatra, jonka rannikko nyt jää oikealla kädellä taaksemme, on Ruotsin kokoinen, mutta asukkaita on kolmannesta vähemmän. Borneo, joka on Uuden Guinean jälkeen maapallon isoin saari, vastaa kooltaan koko Skandinavian niemimaata. Java, mitä kaunein ja rikkain maa, on vain neljänneksen Ruotsin pinta-alasta, mutta sen asukasluku on lähes viisi sen vertaa. Sunda-saaret ovat Hollannin alusmaita; vain Borneon luoteisosa kuuluu Englannille.
Sumatran ja Javan välisessä salmessa on ihan pieni tulivuorisaari Krakatau, joka oli kesällä 1883 kamalimman luonnonilmiön näyttämönä, mitä historiallisena aikana yleensä on sattunutkaan. Saarelma oli asumaton, Sumatran kalastajat vain tapasivat sinne poikkeilla. Mutta jos se olisi asuttukin ollut, ei olisi yksikään sen asukkaista kyennyt kertomaan, mitä oli tapahtunut. Kahdella muullakin, muutamien penikulmien päässä sijaitsevalla saarella tuhoutui koko väestö yhdenkään sielun pelastumatta. Elokuun 26. p:nä alkoi tulivuoren purkaus, ja tuhkaa sateli niin suuret määrät, että se muodosti metrin paksuisia kerroksia joidenkuiden laivojen kannelle, jotka jokseenkin etäältä sivuuttivat saaren. Salamoitsi ja jylisi, meri kiehui, ja lukuisia laivoja ja veneitä upposi tai viskautui maalle. Toisena päivänä luhistui saari ja vaipui meren kitaan; siitä on enää sirpaleita näkyvissä. Tämä sortuminen myllersi liikkeelle hyökyaallon, joka 30 metrin korkuisena syöksähti viereisille Sumatran ja Javan rannikoille, pyyhkäisi mereen kaupunkeja ja kyliä, tuhosi metsiä ja rautateitä ja vieri Afrikan ja Amerikan rannikoille saakka. Voitiin tarkalleen laskea, millä vauhdilla se oli kulkenut meren yli. Tulivuoren purkauksen jumu kuului Ceylonille ja Australiaan, vieläpä 3400 kilometrin päähän; se olisi siis kaikunut yli koko Europan ja vielä jonkun verran ulommaksikin, jos tapaus olisi sattunut Wienissä. Tulivuoren sirottelema tuhka peitti alueen yhtä laajan kuin koko Skandinavian niemimaa, ja 40.000 ihmistä menetti siinä henkensä.
32. Singapurin kautta Etelä-Kiinan merelle.
"Delhi" viilettää suoraan kohti Penangia; tämä kaupunki sijaitsee Malakan niemimaan rannikolla. Pari haikalaa seuraa meitä jonkun aikaa alahangan puolella, ja pöyristyttää ajatella ihmisen kohtaloa, joka sattuisi onnettomuudekseen juuri nyt putoamaan yli laidan. Hai käännähtäisi silloin seljälleen, syöksähtäisi nuolen nopeudella ylöspäin ihan lähelle veden pintaa, kävisi altapäin kiinni saaliiseensa ja puraisisi sen veitsimäisillä hampaillaan keskeltä kahtia. Sitä viattomampia ovat lentokalat, joita joka taholla karkeloitsee suurina parvina; ne ponnahtelevat ilmaan vedestä ja lentävät melko taipaleen siipimäisesti levinneillä evillään.
Nyt näkyy maata, ja kaikki kirjeitä kirjotelleet kiirehtivät laittamaan postilähetyksensä kuntoon. Me solumme viehättävään salmeen, ankkurit kalisevat pohjaan Penangin edustalla, ja liuta veneitä piirittää meidät, tuoden Singapuriin aikovia matkustajia. Kapteeni hommaa automobilin, ja hänen ja erään matkatoverin kanssa ajaa huristan kasvitieteelliseen puutarhaan. Pääkatu isoine rakennuksineen, hotelleineen, pankkeineen, klubihuoneustoineen ja kauppakartanoineen esittää samanlaisen kuvan kuin kaikkikin Aasian kaakkoisrannikon satamakaupungit. Pieniä, yksin istuttavia rikshoja vetää täällä aina kiinalainen, väljä sininen nuttu yllä, paljasjaloin ja huipukas olkihattu päässä. Huimaa vauhtia porhaltaa automobiili oivallisia palmujen reunustamia teitä myöten kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on todella komea. Siinä on puita ja kasveja Intiasta, Sunda-saarilta ja Australiasta, kaikki englantilaisilla ja latinankielisillä nimikilvillä varustettuja. Puissa kiipeilee ketterinä ja nopsina apinoita, väliin pysähtyen kiikkumaan oksilla istuen, ja suuria vesiputouksia syöksyy vaahdoten alas jyrkiltä vuorenseinämiltä, jotka yltympärillä saartavat tuuheata, rehevää kasvullisuutta.
Hämyn tullessa yllättää meidät rankka sadekuuro, ja moniaan silmänräpäyksen kuluttua ovat kaikki tiet tulvillaan. Sade valuu virtanaan, isot pisarat ovat tiheässä kuin niityllä ruoho, ja likomärkinä tulemme jälleen laivallemme. Ihoon takeltunein vaattein kapuan joutuin ylös köysitikkaita, saadakseni virkistävän kylvyn ja pukeakseni kuivaa ylleni kiireestä kantapäähän. Sitte kokoonnumme jälleen päivällispöytään, missä kapteeni isännöitsee, johdellen rattoisaa keskustelua.
Sillävälin lipuu laiva taas yön selkään, sateen ropistessa sen katoilla ja kyljillä. Singapuriin on vielä kolmenkymmenen tunnin matka, ja suunta viistää mantereen rannikkoa. Ihan odottamatta pistäytyy muutamien penikulmien päässä maalta esille valotorni yön pimeydestä. Siellä asuu yksinäinen vartija, joka aina kahden kuukauden kuluttua pääsee lomalle, kyetäkseen kestämään yksitoikkoista, ilotonta elämäänsä. Sataa kaiken yötä, eikä päivällä ole sitte helle ollenkaan tukala, vaikka olemme lähellä päiväntasaajaa. Seuraavana yönä jätämme taaksemme Malakan kaupungin; rivi rannikkomajakoita pilkottaa pimennosta, ja höyrylaivojen lyhtyjä vilahtelee kuin punaisina ja vihreinä silminä.
Lokakuun 24. p:nä pysähtyy höyrylaivamme Singapuriin. Tämä osa Malakan niemimaata tunnustaa Englannin herruuden, pääkaupunkinansa Singapur, jossa on 200000 asukasta, enimmät kiinalaisia, muut malaijeja, intialaisia ja europalaisia. Kaikki kaukaisen idän väylällä kulkevat laivat poikkeavat Singapuriin, ja se on myös Sunda-saarten kaupan päävarastopaikkana. Maapallon tuottavimmat tinakaivokset ovat Malakan niemimaalla. Singapurin erottaa vain yksi leveysaste päiväntasaajasta pohjoisemmaksi, ja kesän ja talven lämmönerotus on ainoastaan kaksi astetta, mutta täällä sataa harva se päivä.
Kun "Delhi" ehtoopäivällä pitkittää matkaansa, ympäröitsee sen liuta pieniä ja keveitä ruuhia, joiden soutajat ovat alastomia vaskenkarvaisia malaijipoikia; nulikat uivat kuin kalat, sukeltavat kuin saukot, ovat uskomattoman ketteriä ja melovat ruuhiaan yhtä miellyttävästi kuin taitavastikin. He kohottelevat käsiään meitä kohti -- me oivallamme sen merkin ja heitämme hopeakolikon kirkkaanvihreään veteen. Moiskis! vekarat hyppäävät päätähavin perästä ja sukeltavat pohjaan asti, ja kun he palaavat veden pinnalle, näyttää onnellinen löytäjä sieppaamaansa rahaa. Ruuhet jäävät siksi aikaa valtoimiksi, ja väkevä merivirta on ne ajanut Singapurin ja saarten väliseen salmeen. Mutta tuotapikaa uivat niihin pojat takaisin ja kiipeävät hyvin taitavasti aluksiinsa, ainoankaan kellahtamatta kumoon. Uusia lantteja sinkoilee mereen, ja väsymättöminä kilpailevat nuo pikku vetehiset niiden poimimisessa mikäli mahdollista ennen kuin ne ehtivät pohjaan. Kun "Delhi" parantaa vauhtiaan, pitelevät he laivan kupeista kiinni; mutta kulun sitte kiihtyessä liiaksi hellittää toinen toisensa perästä ja pyörtää takaisin satamaan onnellisesti sukeltamine saaliinensa.
Aurinko parhaillaan laskee Singapurin taloryhmien, tornien ja savutorvien taakse. Majakan välkkyliekki taistelee pakenevan päivänvalon kanssa ja jää voittajaksi. Joukko ruskeapurjeisia kiinalaisia dshonkkeja liikkuu hiljalleen veden pinnalla, joka läikkyy tyvenenä kuin kuvastin. Tummana ja teräväpiirteisenä kohoaa Singapurin varjokuva läntisen taivaan sammuvalla valotaustalla; salmi avartuu taas, mutta koko hämärän ajan pysyvät maa ja saaret vielä näkyvissä. Sitte käännymme koilliseen, etäännymme päiväntasaajasta ja suuntaamme kulkumme Kiinan merelle. Olemme nyt kiertäneet Aasian mantereen eteläisimmän kärjen.
Kahden vuorokauden kuluttua on meillä Kotshinkiina, Saigon ja Mekongin suistomaa takanamme, ja lokakuun 27. p:nä joutuessamme sen koillisesta juoksevan merivirran kosketukseen, joka sivuaa Annamin rannikkoa, alenee lämpömäärä joitakuita asteita; sää käy raikkaammaksi ja miellyttävämmäksi. Koillismonsuunin vuodenaika on vastikään alkanut; ja mitä enemmän etenemme pohjoiseen, sitä kiivaammin puhaltaa se vastaamme. Nyt on meillä kaksi tietä valittavana: joko pysyä avoimella ulapalla, missä tuuli ja aallot käyvät vastaamme, tai kulkea pitkin rannikkoa, missä vastamainittu merivirta ehkäisee kulkua yhtä pontevasti. Päättipä päin tai toisin, laiva menettää joka tapauksessa pari solmuväliä nopeudestaan. Meidän kapteenimme on valinnut rannikkoväylän.
Taka-Intian niemimaan itäosassa ovat Ranskan alusmaat Kambodsha, Kotshinkiina, Annam ja Tongking. Hanoi, Tongkingin pääkaupunki, on koko Indokiinan kenraalikuvernöörin asuinsijana. Etelässä on tärkeimpänä kaupunkina Saigon Mekongin suistomaalla, joka vuosittain laajenee niistä suunnattomista liejumääristä, mitä tuo iso virta kuljettaa mukanaan. Melkein kolmannes Taka-Intian niemimaata on Siamin kuningaskuntaa; se sijaitsee Mekongin ja Saluenin alajuoksun välissä, jotka molemmat virrat saavat alkunsa Itä-Tibetistä. Sen asukasmäärä on vain seitsemän miljoonaa henkeä, siamilaisia, kiinalaisia, malaijeja ja laoskansaa. Siamin kuningas on itsevaltias, hän omistaa kaiken kiinteimen ja päättää alamaistensa elämästä ja kuolemasta. Hänen pääkaupungissaan Bangkokissa on puoli miljoonaa asukasta; sen läpi kulkee lukuisia kanavia, joilla suuri osa väestöä asuu kelluvissa taloissa. Bangkokissa on useita kuuluisia ja komeita pagoodeja eli temppeleitä Buddha-patsaineen, joista jotkut ovat puhdasta kultaa. Siamissa on buddhalainen oppi säilynyt tärveltymättömänä, valkoista elefanttia pidetään pyhänä, ja se esiintyy punaisella pohjalla Siamin lipussakin. Siamilaiset ovat mongolilaista alkuperää, keskikokoisia, tukevarakenteisia, iholtaan kellanruskeita; hyvin lahjakkaita he ovat, mutta laiskoja. Laulua, soittoa ja leikkiä rakastavat he suuresti, ja heidän omituisista tavoistaan olkoon mainittuna, että he värjäävät hampaansa mustiksi.
33. Hongkong.
Lokakuun 29. p:nä aamupäivällä höyryämme Hongkong-saariston ensimäisten särkkien ja luotojen ohi; tämä satamaväylä on erinomaisen kaunis ja viehättävä, muistuttaen Pohjolan saarisia rantoja. Koillismonsuuni puskee navakasti; suolainen vaahto kiehuu "Delhin" keulan tiellä ja putoaa hienona, välkkyvänä vihmasateena kannelle. Mutta aaltoilua tuskin tunteekaan, sillä lukuisat saaret murtavat ja hillitsevät vesivuorten voiman. Puoleltapäivin olemme Hongkongin saaren tilavassa, oivallisessa satamassa, jonka vesi on niin matalaa, että potkurien siivet myllertävät harmaanruskeata pohjamutaa pinnalle. Kokonainen laivasto pikku höyrypursia tulee meitä vastaan, verkalleen lipuessamme epälukuisten laivojen lomitse ankkuripaikalle poijujen ääreen. Täällä liehuu tuulessa kaikkien kauppavaltojen lippuja; englantilaiset, kiinalaiset, japanilaiset, amerikalaiset ja saksalaiset liput ovat räikeinä vastakohtina toisilleen.
Jokainen hotelli lähettää oman höyrypurtensa noutamaan uusia vieraita. Ensimäisenä tehtävänä on kuitenkin heti ankkurin tartuttua pohjaan europalaisen postin purkaminen lukuisina sinetittyinä säkkeinä postivirkamiesten aluksiin. Muutamien "Delhin" matkustajien omaiset ja ystävät noutavat omat tulijansa pois.
Minua oli silloin vastassa muuan englantilainen kapteeni, jonka oli kuvernööri Sir Frederick Lugard lähettänyt minua tervehtimään ja kutsumaan kuvernöörin vieraaksi. Komea valkoinen pursi, jonka peräpäässä brittiläisen lipun liepukka laahasi vettä, vei meidät moniaassa minuutissa Victorian laituriin. Victoria on Hongkongin pääkaupunki, ja siellä asuu lähes puolet saaren 440000 asukkaasta, joista enimmät ovat kiinalaisia. V:sta 1842 on Hongkong brittiläinen valtionsiirtomaa, ja sen sataman laivaliikenteelle ei vedä vertoja yhdenkään muun sataman liikenne koko maapallolla, vaikka ottaa lukuun Lontoonkin, Hampurin ja Newyorkin. Säännöllinen laivakulku yhdistää Hongkongin lukuisiin maailman kauppakeskuksiin, ja 45 vuorokaudessa pääsee täältä oivallisilla saksalaisilla höyrylaivoilla Hampuriin. Hongkongin kauppaliike on tavattoman suuri, ja englantilaiset ovat tänne myös perustaneet asemapaikan itä-aasialaiselle laivastolleen, varustaen sen erinomaisilla telakoilla ja laitureilla, kivihiilivarastoilla ja kasarmeilla. Useilla valloilla on konsulinsa Hongkongissa varjelemassa niiden etuja. Tarvitsee liikuskella täällä vain pari tuntia nähdäkseen saaren merkityksen ja joutuakseen ihmeisiinsä Englannin mahtavuudesta ja yritteliäisyydestä. Gibraltar, Aden, Colombo, Singapur ja Hongkong, kaikki kaukaisen idän meritien tärkeimmät kohdat ovat englantilaisten hallussa, ja sota-aikoina kykenevät he voimallisella laivastollaan sulkemaan pääsyn muiden valtojen laivoilta.
Laiturilla odotti minua telttikattoinen kantotuoli kahden pitkän poikkitangon varassa. Se oli varustettu hyvin upeasti, maalattu punaiseksi ja valkeaksi, kupeissaan Suur-Britannian keisarinkruunu. Kantajina oli neljä kiinalaista punaisissa pukimissa, kultainen kruunu kirjailtuna rinnuksiin. Tasaisessa poljennossa kantoivat he minua Victorian mutkaisia, jyrkkiä, mutta puhtaita ja sieviä katuja pitkin, ja minä huojuin tuolissani kuin kameelin seljässä. Pian avautui pystyaidasta veräjä rehevään puutarhaan, ja hallitusrakennuksen portailla toivotti minut kuvernööri tervetulleeksi. Illalla pidettiin päivälliset, ja kaikki vieraat, naiset kuten miehetkin, vietiin jälkeenpäin taas kantotuoleissa, kiinalaisten saattamina seiväslyhtyjen valossa, eräälle aukealle, missä muuan englantilainen rykmentti vietti tyytyväistä erojaisjuhlaa. Se oli suorittanut kaksivuotisen palveluksensa ja oli nyt siirtymässä Singapuriin, sielläkin palvellakseen vielä kaksi vuotta. Kunnaaltamme saimme vapaasti silmäillä niittyä, jolla sotamiehet paperilyhtyineen muodostivat kiemurtelevia tulikäärmeitä ja jos joitakin kuvioita.