Part 2

_Agnes_: No, mitä ne herrat tyhjää kainostelevat. Kyllä tässä ollaan valmiita...

_Tedor_: Mi—mitä niille nyt sanotaan?

_Malakias_: Sanotaan... että... tuota... erehdys on tullut.

_Tedor_: Niin... hm... sanotaan yht'aikaa. (Menevät Iineksen ja Agneksen eteen.) Tässä on tullut erehdys!

_Agnes_: Mitä? Erehdys?

_Tedor_: Niin, niin... se on... tsh, tsh, suuri erehdys. Emme me ole kihloissa.

_Malakias_: Emmekä halua mennä kihloihin.

_Tedor_: Eikä naimisiin...

_Malakias_: Emme milloinkaan.

_Agnes_: Mutta mestarithan kirjoittivat ja kyllä me kirjeistä kiinni pidetään.

_Tedor_ (Malakiakselle): Ki—kiinni... joudummeko me kiinni...?

_Malakias_: Kirjeistä nämä vain sanovat pitelevänsä kiinni.

_Tedor_: Aaa... niin... kirjeistä... antaa niiden pitää, kun eivät vaan pitele meistä...

_Malakias_ (Agnekselle): Ei me ole ky—kyetty ki—kirjoittamaan. (Kääntyvät perin, jolloin Iines ja Agnes huomaavat pullot.)

_Agnes_ (Iinekselle): Katso! Siinä on sulhasmiehet. Kysytäänpä heiltä, mitä nuo ovat.

_Iines_ (Tedorille ja Malakiakselle): Mitäs ne nämä ovat? — —

_Malakias_ ja _Tedor_ (ottavat pullot käteensä): Tyhjiä...

_Malakias_: Ei näistä heru tippaakaan...

_Tedor_: E—ei vaikka pusertaisi... mielellämme olisimme tarjonneet pi—pikku ry—ryypyt...

_Agnes_: Hävetkää! Phyi! Narrataan ihmisiä ja kirjoitellaan ja ollaan tuollaisia! — Mennään, Iines!

_Iines_ (Tedorille ja Malakiakselle): Phyi, senkin sulhaset! Narrataan tässä arvon ihmisiä.

_Tedor_: Mi—minä luulen, että ne menivät

_Malakias_: Niin mi—minäkin. Kun olisi nyt ollut tässä (pyöräyttää pulloa) niin olisi vähän...

_Tedor_: Niin, pikkusen vain... tämän seikkailun päälle.

(Katri ja Sylvi tulevat.)

_Katri_: No, papuskat, miltäs ne morsiamet näyttävät? Ei kai pappa välitä sellaisista?

_Malakias_: Ei pappa välitä sellaisista!

_Tedor_: Ei papat välitä muista kuin nuorista.

_Malakias_: Niin, sellaisista pienistä, pyöreistä...

_Tedor_: Niin ja pehmoisista, jotka ovat kuin u—untuvaa!

_Sylvi_: Juuri sellaisista. Ja ellemme väärin muista, papoilla taisi illalla ollakin sellaisia...

_Tedor_ (itkeskellen): O—oli, mutta... ne untuvat haihtuvat... sellaisia perhosia.

_Katri_: Niin, pappa-kullat, sellaisia perhosia ne ovat.

_Sylvi_: Mutta saahan papat aina uusia.

_Malakias_: Ky—kyllä papat saa aina uusia.

_Kalle_ (tulee): No, ei niistä kaupoista taitanut mitään tulla.

_Malakias_: Hee... papat odottavat uusia.

_Tedor_: Niin... uusia, uusia... semmoisia... tällaisia (taputtaa Sylviä).

_Kalle_: No, no, ei pappa saa minun morsiantani...

_Tedor_: Onko tä—tämä sinun mo—morsiamesi?

_Kalle_: On niinkin, eikös pappa muista, kun antoi siunauksensakin illalla.

_Tedor_ (nyyhkien): Niin... kyllähän minä taisin si—siunata... (Yrittää halailla Sylviä.)

_Kalle_: No, pappa! Pappa ottaa itselleen...

_Katri_ (Malakiakselle): Niin, ja pappa lupasi minut Yrjölle.

_Malakias_ (nyyhkien): Niin... kyllähän minä... mutta kukas nyt minun kanssani pullia pyörittää... Yhyy!

_Katri_: Papan pitää ottaa sellainen pieni, pyöreä, suloinen pullanpyörittäjä...

_Malakias_ (ilosta): Niin, sellainen kun ki—kissanpoika.

_Näyttämön takaa kuuluu huuto_: Missä se hiton postimestari ja pullapaakari viipyy? Ei saa postia eikä pullia!

_Tedor_: Mi—mitä kello on? Hy—hyvänen a—aika, tsh, tsh, tsh!

_Malakias_: Minun pitää mennä antamaan pullia!

_Tedor_: Ja minun postia!

_Tedor_ (ottaa pullon): Mitäs me tällä...

_Malakias_: Pa—pannaan talteen.

_Tedor_: E—ehkä nämäkin ku—kukkavihkot säästetään vastaisen varalle.

_Malakias_: E—eihän me kuitenkaan mennä ki—kihloihin.

_Tedor_: Eikä naimisiin...

_Malakias_: Eikä naimisiin!

_Tedor_: Kun on kerran sellaisia hu—huppuja ja untuvia...

_Malakias_ (Tedorin käsikynkässä poistuessaan): Niin, sellaisia somia, mukavia. (Menevät.)

_Katri_: Mutta selvisipäs ukkelit naimakuumeestaan.

_Sylvi_: Selvisivätpä toki ja lystiä kai heilläkin oli.

Väliverho.