Part 2
ja synninpäästön hälle suo ja kehottaa: sa köyrry ja käännä katsees luojan luo, oi onneton, ja -- nöyrry!
"Langennut".
On orjan merkki otsassaan, vaan synkät silmät palaa, kuin vapaan hengen konsanaan, ja uhman tulta valaa.
On häntä lyöty lyömistään ja yhä lyödään syyttä, hän osaksensa yhtenään saa sydämettömyyttä.
Se sama pyhä maailma, mi hänet työnsi lokaan, se sydämeensä armotta "palkaksi" pisti okaan.
Hän "langennut", hän portto on, vaan siitä hän ei hän vastaa. Muut hälle loivat kohtalon, hän elää ainoastaan.
Herahti kyynel.
Pikkutyttönen, pikkutyttönen, herahti kyynel silmähän sulle. Arvasin sen: elämä raskas on myöskin mulle.
Köyhä olet, onneton, pikkutyttönen, kerjäten etsit sa onnea turhaan, väsähtäen. Riistäjä rintasi riemut murhaa.
Ilman lempeä, vailla hoivaa poljet sa puutteen polkua loivaa, niinkuin kulkevat tuhannet toiset elämän murjomat murheen loiset kuoleman kammioihin.
Miksikä?
"Nuorassa hirttäyneen taloss' ei saa leikkiä lyödä, maassa makaavaa ei herjata kenkään saa!"
Miksikä riistäjät siis yhä kansaa solvaa ja sättii sitte kun säälittä sen löivät he maan tasahan?
Sääli teitä.
Sääli teitä raukat, joilla lainkaan mieltä ei, ei päätä. Käytte elon aukeoilla aina pahan ilman säätä.
Ratki suurin suin ja leuvoin kenopäin te taivallatte, muita ohjain narrin neuvoin itsenne te unhotatte.
Sääli teitä, sääli teitä: Seinään pää! on huono ohja. Ollaan vaikka enkeleitä, niin ei haittaa alla pohja.
Pilli soimaan.
Pilli soimaan ja polkkaa tanssimahan tuo kankea karhu: kansa. Tovin olkoon kytkyintä vailla hän nyt: taas sitte on yllänsä ansa.
Pilli soimaan. Siis käy karkelohon kera kahlijas, köntys, kansa; huvin maksaa mahtajat ympäri maan, sinä vain olet vierahanansa.
Pilli soimaan. Pois viha viidakkohon ja rakkaita olkaamme -- tiima. Sen jälkeen rauhassa viuhukohon taas riistäjän ruoskansiima.
Tuhka tanssii.
Tuhka tanssii tuulen myötä sinne tänne, sinne tänne. Aika haastaa: työtä, työtä, muuten ehtyy elämänne!
Valitellaan, vaikeroidaan mielipuolin puuskin, raivoin, tositoimiss' olla voidaan käsin vankoin, vaan ei aivoin.
Ja on totuus karvas niellä, valhe kaunis, petos hauska. Mutta matkaa elontiellä moni mennyt ihmisrauska.
Miks ihmetellään --?
Miks ihmetellään, että on ankara elämän laki, kun ensin on rikottu sen joka käskyä vastaan?
Ja synnit ovat surkean suuret: kuin hullut toukomiehet rikkojat käyvät ja heittävät elämän siemenet hukkaan ja polkevat päälle ja kylvävät kuoloa elämän peltoon.
Ja kymmenissä kiroissa eellehen käydään ja ihmetellään, että on ankara elämän laki.