Part 26

Sikäläiset asujat pitävät aina palvelijan matkoilla muassansa, ja useamman kuin kerran sain minä kärsiä ylen-katsetta juuri sen vuoksi että minulla ei ollut tämmöistä avittajata. Vaan tilan pitää vähä-varaisempikin kanssansa; mutta sen siistiydestä pidetään niin vähän lukua, että minun-arvoiseni miehet Venäjällä harvoin makaavat esim. lakanalla ja vielä harvempi kahden lakanan kanssa, jolle omasta kokemuksestani voin kertoa esi-merkiksi, että Pietarista Tallqvist'in rouvan kortteista lähdettyäni en nähnyt kahta lakanaa tilalla ennenkuin taas samassa maja-talossa, kolmen vuoden perästä takaisin tultuani. Ruoka-neuvon puolesta ovat Venäjän posti-paikat vielä kehnommat kuin kaiken muun, sillä niissä ei saa mitään, ja jos matka-miehellä ei ole evästä, täytyy hänen toisinaan matkata viisin sadoin virstoin ennenkuin tapaa paikan, jossa voipi saada maljallisen kaalia eli muuta lämmintä ruokaa. Tee-vesi on tämmöisissä tiloissa ainoa ehkä kyllä vähän elättävä sia-aine muulle syömälle, ja myös palo-viina sille, joka sitä voipi enemmältä nauttia.

Moskova, johon nyt voimme päättää päässeemme, on väki-rikas (asujia noin 400,000) ja laaja, vaan epä-tasaisesti ja epä-sääntöisesti rakettu; kirkoista lienee se rikkahin kaupunki koko maa-ilmassa, ehkä niiden määrä kuitenkaan ei mahtane olla niin suuri kuin joksi sen rahvas arvaa sanan-parressa: Moskovassa on neljä-kymmentä neljää-kymmentä kirkkoa (sorok sorokof tserkvej). Tämän Venäläiselle rakkaan kirkkojen paljouden ja sitä seuraavan kirkollisen elämän kanssa yhdistää Moskovan nimi kaikki Venäjän kansan muistot niin ahdistuksen ja häväistyksen ajoista kuin voitonkin ja kunnian. Moskovaa ovat Venäjän viholliset Tatarit, Puolalaiset, Ruotsalaiset, Ranskalaiset kukin ajallansa ryöstäneet ja hävittäneet; vaan Moskovassa vietettiin myös voitto-juhlat Kasan'in ja Astrahan'in valloitettua, Moskovasta käsin voitettiin Siperia, Moskovasta käsin ruvettiin Puolalta valtaamaan maita ja Ruotsilta kiskomaan sen Itä-meren-takaisia aluskuntia, ja Moskovasta alkoi Venäjän vaarallisin vihollinen nyky-aikoina Napoleon sen palauksensa, joka ei loppunut ennenkuin Helenan saarella, ja joka Venäjän vallalle antoi vaan uutta voimaa, kunniaa ja painoa. Sen ohessa tuli Moskova jo aikaiseen, edellä mainitun permiläisen eli bjarmalaisen kauppa-tien tukkeuduttua, pää-paikaksi itäisten maiden kaupalle lännen kanssa ja sen kanssa keskukseksi Venäjän sisälliselle kaupalle. Kaupan myötä kulkeva sivistys löysi myös ensimäisen kehtonsa Venäjältä Moskovassa; ensimäiset tässä maassa tehdyt kirjat painettiin Moskovassa (vanhimmat kirjat Venäjän kielellä ovat kuitenkin painetut muualla: Veneziassa, Krakovassa j.m.), ensimäinen peri-Venäjän yli-opisto perustettiin tähän kaupunkiin. Näillä muistoilla on nykyinenkin Moskova, ehkä ei hallituksen istuin niinkuin muinainen, koko valtakunnan painavin tehdas-paikka ja Pietarin rinnalla sen vahvin kauppa-kaupunki, joissa omaisuuksissa siitä joka haaralle tehtävät rauta-tiet pian tulevat sitä vielä enemmän kohottamaan; samalla on se myös talvi-istuin rikkaammalle ja sivistyneemmälle aatelille, eli oikeammin sille osalle aatelia, joka ei rakasta hovin hehkua ja Pietarin kaupungin ulko-maalaista koreutta, ja sen opisto, sen isän-maatansa rakastavat kirjan-kustantajat, sen Maecenatit vetävät maan paraimman kirjallisen tiedon ja taidon sinne. Kaikki nämä seikat yhteen luettuna tekevät, että Venäläinen joka haaralta laajaa valtakuntaansa hartaalla kunnioituksella luopi ajatuksensa Moskovaan ja sen Kreml'iin päin, toivoo sieltä kansallensa sivistystä ja kielellensä ruokkoa, ja keskustelemuksissa valtakunnan painavista asioista odottaa ensimäistä ääntä Moskovasta.

Viiteselitykset:

[1] Sanaa _lanko_ käytetään täällä sen pipliällisessä merkityksessä: sukulainen, heimolainen. Toinen pipliässä löytyvä sana, jota rahvaan kielessä en ole muualla kuin täällä kuullut, on _hamaan_, esim. hän meni hamaan Pietariin asti.

[2] Koko Neva on 67 virstaa pitkä. Nämä ja enimmät seuraaviakin ilmoituksiani ovat otetut Stuckenberg'in tekemästä: _Hydrographie des Russischen Reiches_, I Theil, S:t Ptburg 1844, ja saman tekijän kirjasta: _Beschreibung aller im Russischen Reiche gegrabenen und projectirten Canäle_, 1841.

[3] _Pitkä-silmäksi_ kutsutaan yli koko Viron ja Inkerin-maan sitä kalua, jolla meillä on muukalainen _kiikarin_ nimi, eli se vielä hankalampi, uudesta tehty sana _kurkistin_.

[4] Tämä toivo on ilokseni viime vuosina toteutunut. Suomen hallitus, niinkuin kuulen, on ostanut Aunuksen kaupungissa maan kirkon ja pappilan siaksi ja määrännyt 500 hopea-rupl. vuosi-palkaksi varsinaiselle papille tässä maassa.

[5] Europan rauhan-tekijä.

[6] Sanaa _ihminen_ ei löydy tässä murteessa; sen siaan käytetään, niinkuin tässä, sanaa _mes_ (mies).

[7] Ojatilla kutsutaan pääskeä _sarak-linduiseksi_.

[8] Lukematta Siperian Tatarilaisia, joiden määrää en tiedä ilmoittaa, nousee tämän kansan luku Venäjän valtanunnassa Baschkirien (392 tuh.), Meschtschrakien (80 tuh.) ja Kirgisien (82 tuh.) kanssa, jotka puhuvat saman kielen murteita, noin 2 miljonan paikoille.

[9] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.

[10] Tschuvaschit maksavat niinkuin monet muutkin itäiset kansat vaimoistansa _kalym'iksi_ kutsutun naima-rahan.

[11] Tiettävästi keritään rekruuttein hiukset lyhyksi, heti otettua.

[12] _Laschman'iksi_ kutsutaan kruunun-metsissä puun-hakkaajaa.

[13] Ohitse mennessä saan sanoa, että tämä on karjan-huoneen suomaIainen nimi, ja että sana _läävä_, jota meidän nykyiset kirjoittajat ovat ruvenneet niinkuin monta muutakin uutta sanaa vaan outoutensa tähden käyttämään, tulee venäjän sanasta хлевь (= navetta).

[14] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.

[15] Tätä kirjoittaessani en vielä tuntenut berliniläisen oppineen _Lepsius'en_ esittämää _yleistä aapistoa_, jota kielen-tutkijat nyt ovat ruvenneet käyttämään kirjattomia kieliä edes-asettaessaan ja jonka minäkin olen päättänyt omakseni ottaa. Se löytyy laveasti esiteltynä kirjoissa: "_Das allgemeine linguistische Alphabet_. Grundzüge der Uebertragung fremder Schriftsysteme und bisher noch ungeschriebener Sprachen in europäischen Buchstaben. Von R. Lepsius. Berlin, 1855."

[16] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.

[17] Kirjasessa: Oб Этногрфической Kapте Eврoneйскoй Poссии, C. Пeтеpбypг. 1852. Castrénin nykyjään ulos-annetussa kirjassa _Ethnologiska Föreläsningar öfver Altaiska Folken_ ilmoitetaan tämän kansan määrä, saman tekijän vanhempia töitä myöten, 100 tuhatta henkeä vähemmäksi.

[18] Castrén'in edellä-mainitussa työssä sanotaan Mokschalaisten elävän idän puolella, Ersäläisten lännempänä, joka on ihan väärin; lännimmäiset Mordvalaiset löytyvät Tambov'an läänissä ja ne tiedän omasta käymästäni heidän kylissänsä puhtaiksi Mokschalaisiksi. Samassa työssä luetaan niiden läänien joukkoon, joissa tätä kansaa löytyy, Wätkankin lääni, vaikka siinä oikeutta myöten ei löydy yhtään Mordvalaista, eikä heidän tiedetä koskaan näin kauas pohjaiseen päin ulottuneen.

[19] Tiettävästi kutsuttiin Uraali-jokea ennen tätä kapinaa Jaik'iksi, ja sen seuduissa syttyi se ensin.

[20] Nim. leikkaa tukkia sota-miehiksi otettavilta.

[21] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.

[22] Tällä lauseella ei ole vähintäkään perää, sillä josko Mokschan kielessä löytyykin joita-kuita hienompia eroituksia, ovat ne paikkakunnalliset ei säädylliset eli kansakunnalliset, niinkuin Lepechin näyttää arvelevan koska Mordvan kansaa ei löydy muina kuin yhtenä talon-pojan säätynä, jonka jäsenet kaikki ovat yhtä korkeoita ja yhtä alku-peräisiä.

[23] Sana _kylä_, puhuttaissa Voguulien mökki-ryhmistä, antaisi ehkä väärän ymmärryksen niistä, jonkatähden tässä käytämme voguulilaista sanaa _paul_, myös tämän seudun Venäjän kieleen otettu ja kaikilla kartoillakin käytetty.

[24] Suomen Yli-opiston Konsistoriolle.

[25] Nimet _Sosva ja Losva_ ovat epäilemättä syrjäniläiset ja Syrjäniläisten kautta, joka kansa tämän maan teki tutuksi Venäläisille, tulleet Venäjän kieleen. Sana _va_ merkitsee nim. edellisten kielessä vettä ja on päätteenä useammassa joen-nimessä Syrjänein ja Permiläisten maassa, niinkuin esim. nimissä: _Kosva, Lisva, Koiva, Jaiva, Vilva, Seiva, Usva, Kolva_ j.n.e. Voguulin kielessä kutsutaan kummaistakin Sosvaa ilman eroituksetta _Tayt_, ja Venäjäksikin ottaa eteläinen Sosva Losvan kanssa yhdyttyänsä tämän alku-peräisen nimensä takaisin, sillä siitä lähtien kutsutaan sitä _Tavdaksi_.

[26] Herra Regulyn kartalla _Ethnographisch-geographische Karte des nördlichen Ural-Gebiets, entworfen aus einer Reise in den Jahren 1844-1845 von Anton v. Reguly, S:t Petersburg_ 1846, joka yleisesti on sangen tarkka, on tämä nimi kirjoitettu _Taplia_, niinkuin eräissä muissakin voguulilaisissa nimissä on kummallinen puustavien l:n ja s:n vaihdos, esim. _Maslau_ pitää olla _Massau, Lepliä_ pitää olla _Lepsje_ j.n.e., joka on sitä ihmeellisempi kuin herra R. on itse paikoilla ollut ja Voguulien suusta oikeat nimet kyllä kuullut.