Part 3

Woi sinua Wäinämöinen, Läksit surmata Manalle, Kuolematta Tuonelahan! Etkä täältä pääsnekänä Sinä ilmoisna ikänä Kotihisi kulkemahan, Maillesi matelemahan. Tuonetar hyvä emäntä, Manalatar vaimo vanha, Toipa tuopilla olutta, Kantoi kaksikorvaisella, Itse tuon sanoiksi virkki: Juopa vanha Wäinämöinen! Waka vanha Wäinämöinen, Katsoi pitkin tuoppiansa, Sammakot kuti sisällä, Madot laidoilla lateli; Siitä tuon sanoiksi virkki: "En mä tänne tullutkana Juomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit latkimahan. Juopuvat oluen juojat, Kannun appajat katoovat. Weistäessäni venoista, Uutta purtta puuhatessa Uuvuin kolmea sanoa Peräpäätä päätellessä, Kokkoa sohottaessa. Kun en noita saanutkana, Mailta ilmoilta tavannut, Piti tulla Tuonelahan, Lähteä Manan majoille Saamahan sanoja noita, Ongelmoita oppimahan." Tuopa Tuonelan emäntä Sanan virkkoi, noin nimesi: Ei Tuoni sanoja anna, Mana mahtia jakele. Uuvutti unehen miehen, Pani maata matkalaisen, Tuonen taljavuotehelle; Siinä mies makaelevi, Uros unta ottelevi, Mies makasi, vaate valvoi. Oli akka Tuonelassa, Akka vanha käykkäleuka, Rautarihman kehreäjä, Waski lankojen valaja, Kehräsi sataisen nuotan, Tuhantisen tuuritteli Yönä yhtenä kesäisnä Yhdellä vesikivellä. Oli ukko Tuonelassa, Se on ukko kolmisormi, Rautaverkkosen kutoja, Waskinuotan valmistaja, Se kutoi sataisen nuotan tuhantisen tuikutteli, Samana kesäisnä yönä, Samalla vesikivellä. Tuonen poika koukkusormi, Koukkusormi, rautanäppi, Se veti sataisen nuotan, Poikki Tuonelan jokea, Sekä poikin jotta pitkin, Jotta vieläki vitahan, Jottei päästä Wäinämöisen, Selvitä Uvantolaisen Sinä ilmoisna ikänä, Kuuna kullan valkeana, Tuolta Tuonelan kodista, Manalan ikimajoista. Waka vanha Wäinämöinen Sanan virkkoi noin nimesi: Joko lie tuhoni tullut, Hätäpäivä päälle pääsnyt Näillä Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla? Pian muuksi muuttelihe Ruton toiseksi rupesi, Meni mustana merehen, Sarana sarajikkohon, Matoi rantaisna matona, Kulki kyisnä kärmehenä, Poikki Tuonelan jokea Läpi Tuonen verkkoloista. Tuonen poika koukkusormi, Koukkusormi, rautanäppi, Kävi aamulla varahin Werkkojansa katsomahan, Sadan saapi taimenia, Tuhat emon alvehia, Eipä saanut Wäinämöistä, Ukkoa Uvantolaista. Siitä vanha Wäinämöinen Tuonelasta tultuansa Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Älköhön hyvä Jumala, Älköhön sitä suetko, Itsemennyttä Manalle, Tuonelahan tunkeillutta! Äijä on sinne saanehia, Vähä tuolta tullehia, Tuolta Tuonelan kodista, Manalan ikimajoista."