Part 6

Toisessa haudassa, jonka kumpu poikkimitattuna oli 4 syltää leveä ja 2 kyynärää korkea, olivat kivet suurempia kuin edellisessä. Maa oli jokseenkin samaa laatua kuin siinäkin, mutta tämä oli nähtävästi reikäisempi ja ontervampi. Tätä hautaa kaivatimme me 3 syllän leveään aukkoon, poikkimitaten, ja tunkeilimme syllän syvyydelle maahan. Kyynärän syvyydeltä löydettiin kiven alta litistetyitä haavan lehtiä, ja toisen verran syvyydeltä palanen koivun kuorta, torven mukaiseksi kierrettynä, jota kaivajat hämmästyneinä viskasivat menemään, arvellen sen olevan "Jättiläisten kurkkutorven". Alempana näkyi hiiltä. Maakerros oli muutoin muuttumatta samanlainen, siellä täällä vaan muutama suurempi kivi. Vihdoin väheni ontevuus selvästi ja tiheä santakerros alkoi, josta päätimme olevamme haudan pohjalla, kosk'ei maa enään näyttänyt kosketulta. Muuta merkittävää emme löytäneet, ei luuta eikä metallipalasia. -- Luultavasti ovat nämät "Jättiläisten haudat" vietävät "Jättiläisten linnan" kanssa yhteen.[62]

Linnoja kysellessäni tulin ma myös viedyksi _Linnastenkankaalle_ Wihannissa. Tämä Linnastenkangas osoittaa selvästi, minlaiset ne vuoret ja harjut pitää oleman, joille kansa antaa kunnioitusnimen "linna". Ja missään paikassa ei ole tämä nimi harjulle annettu suuremmalla syyllä, kuin tässä, jossa nimi on melkeen luonnollinen. Kankaan rinteillä kohoo santa-aaltoja muurien näköisiksi, jotka kulkevat kankaan ympäri. Koska näitä santamuureja on monta, niin on luultavasti tästä annettu nimelle monikon päätekin, Linnastenkangas s.t.s. useain linnain kangas, sillä ne näyttävät tosiaan linnoilta elikkä valleilta. Näyttää ihan juuri kuin jos kerran muinaiseen aikaan meren aallot, ylänteen ympäri lainehtien, yht'äkkiä olisivat jähmettyneet ja muuttuneet mullaksi ja sannaksi, niin selvään seisovat he vielä aaltojen-muotoisina. Ja ylänteen kukkulalla on sitten vielä jokseen säännöllinen soikea santamuuri eli aalto, joka kokonaisena kulkee koko kukkulan ympäri, sulkien sisällänsä koveran lakean 156 jalan pituudelta. Tämä aaltovalli, joka sekin on sannasta ja pikkukivistä, on erittäin se, joka tekee ylänteen niin linnoituksen kaltaiseksi. Ettei se kuitenkaan ole ihmisten tekoa, se varmaa. Mutta se kyllä mahdollista, että lappalainen väestö ennen muinoin on käyttänyt tätä "linnaa" poronpelloksi s.t.s. semmoiseksi paikaksi, johon porot kaikki ajetaan yhteen, kun niitä eroitetaan ja vasikat merkitään. Ajatteleminen on tässä tapauksessa, että santavallin päällä vielä oli joku korkeampi puu-aitaus. Mikä minun tähän luuloon sai, oli etenkin muurin ulkopuolella oleva yksinäinen lappalaiskodan raunio, joka oli muurin toisessa päässä juuri sillä paikkaa, missä muuririvit lähenevät toisiansa ja muodostavat kujankaltaisen suun. Tavallisesti ei näe yhden raunion seisovan yksinäisenä, vaan aina on niitä koolta. Täällä ei kuitenkaan näe mitään jälkeä muista. Kun otin raunion sisään vierineitä kiviä pois, näkyi yhdessä paikassa hiiliä, ja kivet osoittivat tulen vaikuttamia merkkejä. Luultavasti on tämä raunio joku vahtikodan sija.

* * * * *

Salolla on myös vanhoja pappis-muistoja, ja sen kirkkokin on muistokas. Kirkolla on seuraavat vanhat kalut: 1. Kuva Maariasta lapsen kanssa. Kuva seisoo kauniissa kaapissa, jolla on kahdenkertaiset ovet, joita saatetaan sulkea. Maarialla on kultainen mantteli, ja muutoinkin on kuva vallan kaunis, ja kunniataivas on laitettu sen yli. Ovien sisäpuolella on kauniita öljymaalauksia, ja varmaan mahtoi se tehdä oikeen lumoavaisen vaikutuksen, kun ovet lyötiin selällensä ja kullat ja kauniimmat värit loisti silmiin; 2. Brigittan kuva, sekin kunniataivaalla ja kaksinovilla varustettu, joidenka sisäpuolet nekin ovat kauniilla maalauksilla koristetut, niinkuin kuvakin on kaunis; 3. Pyhän Yrjön kuva; 4. Pietarin ja Paavalin kuvat; 5. Kolme pienempää kuvaa; 6. Ristiinnaulittu Kristus ja 7. Muutamia vanhoja kirjoja.[63]

Neljänneksen päässä Braahen kaupungin eteläpuolella on _Sataman_ vanha kauppapaikka _Satamalahden_ rannalla. Tämän se oli paikan vilkas kaupanliike, joka saattoi kreivi Brahe'a tänne rakentamaan kaupungin. Tähän satamaan tuli muinoin kauppiaita Inkerinmaalta, Liivinmaalta, Lybekistä, Norrköpingista, Tukholmasta ja Turusta, kenties joskus Hollannistakin.[64] Satama ja lahti ovat nyt mataloituneet ja maatuneet, mutta entisestä vilkkaasta liikkeestä tietää tarukin kertoa. Tästä muistuttaa myös _Markkinaniemi_, vuoriniemi Satamalahden etelä-puolella. Tämän niemen rannalla nähdään vielä valkamia, joista pohjoisimmat kutsutaan "Kemin valkamoiksi", mikä todistaa, että tänne tuli kauppiaita muistakin paikoista. Ylempänä niemellä on hävitettyjä kivirivejä, jotka luultavasti ovat olleet perustuksia niille kauppapuodille ja vajoille, mitkä tässä ennen ovat seisoneet. Niiden käsikirjoitusten mukaan, joita ylempänä (kts. muist. 64) mainin, olisi täällä myöskin ollut "suuri kirkonhuone, jota kaupungin ensimäinen porimestari Corte muutatti Satamasta, jossa jumalanpalvelus ennen oli markkinaväen tähden pidetty, uuteen käsityö- ja markkinapaikkaan (nim. kaupunkiin), jossa jumalanpalvelus sitten pidettiin siihen asti kuin uusi kirkko joutui valmiiksi. Tämä huone on vielä tämän vuosisadan alussa seisonut torin vieressä rannalla, ollut 8 à 9 syltää pitkä, 5 syltää leveä, ja siihen aikaankin jo käyttämättömänä". Markkinaniemen kaupungin-puolisella rinteellä on paitsi tätä kiviharju, joka näyttää rajoitetulta suoralla kiviperuksella, joka kenties on ollut joku kaji eli rantasilta.

Pait kirkonhuonetta, joka on rannalla seisonut, on kaupungilla ollut toinenkin huone, joka kuuluu paikkakunnan sotahistoriaan ja nyt on kokonaan kadonnut. Se on seisonut "missä tie kulkee sekä etelään että pohjaseen" s.t.s. melkein keskellä nykyistä kaupungintoria. Se on ollut kahdeksankulmainen puuhuone, rakennettu varustukseksi. Se sanotaan rakennetuksi suojelemaan kaupunkia kulkevia vihollis-joukkoja vastaan ja täksi tarpeeksi olleen varustettuna 8 tykillä. Vielä "edellisen venäläis-sodan aikana" -- luultavasti ison vihan aikana -- mainitaan sen olleen hyvässä kunnossa, mutta kun ne 8 tykkiä vietiin pois (Kajaaniin?), niin oli linnoituksen voimakin poissa. Linnoituksen sekä varhaimmat että myöhemmät kohtalot ovat tuntemattomat.

Täällä, niinkuin muuallakin, on iso viha kovasti raivonnut, ja tähän sotaan ovat muistot entisistäkin metelisistä ajoista kadonneet, niin että kaikki nyt johdetaan vaan "isoon vihaan". Tässä sodassa menivät kaikki kaupungin vanhemmat asiakirjat hukkaan, "kaupunki poltettiin suurimmalta osaltansa, kirkko ja jälkeenjääneet huoneet joutuivat rappiolle ja muuttuivat lintujen ja kärmeiden asunnoiksi", maakuntaa rosvottiin ja hävitettiin, kansa hajotettiin ja surmattiin, ja niin, että esm. Wihannin kappeli oli 7 vuotta ihan autiona.

Salostenlahden suussa on niemi, nimeltä _Venäjänniemi_. Sillä on nimensä isosta vihasta. Tälle niemelle oli joukko vihollisia asettunut. Mutta asukkaat väijyivät heitä, ja kun yön kuluessa nuotiot sammuivat ja vihollinen oli uneen vaipunut, karkasivat meikäläiset vihollisten päälle ja löivät heidät kaikki kuoliaksi.

Toinen joukko oli kerran veneillä lähtenyt erääsen meren-puoliseen saareen, ja kanssansa vienyt kaksi pikku poikaa. Saarelle asettuivat nyt Venäläiset ja jäivät sinne yötä. Mutta pojat valvoivat tilaa päästäksensä pois. Kun huomasivat kaikkien vihollisten nukkuvan, läksivät he hiljaan rantaan, lykkäsivät kaikki veneet vedelle ja hyppäsivät itse viimeiseen veneesen. Mutta samassa sattui yksi vihollisista heräämään, joka heti juoksi rantaan ja alkoi uida poikia kiini. Vanhempi poika souti voimiansa myöten ja käski nuorempata lyödä vihollista päähän, jota tämä tekikin, ja tämän kautta pelastivat pojat henkensä.[65]

Kun oli ison vihan hirmut menettäneet väestöä, sai paikkakunta uusia asukkaita maamme sisäpuolista, enimmiten, kuten täällä näkyy, Savosta. Tältä ajalta on kylännimi Savolahti Salossa. Wihantiinkin tuli siirtolaisia kuten kerrotaan "Sauvonmaasta", jota todistaakin tämän kappelin väestön ulkomuoto ja luonne, jotka ovat kokonaan Savonmaisia.

Asutukset ennen isoa vihaa taas näyttävät enemmiten tapahtuneen Hämeenmaasta, niinkuin tarutkin tietävät kertoa, esm. taru Wihannin nimen saamisesta. Käsikirjoitukset vakuuttavat tätä, sanoen eräässä paikassa: "vanhat ihmiset sanovat kuulleensa esi-isiltänsä, että _Hämeen Suomalaisia_ ennen muinoin oli tänne muuttanut ja nämät alkaneet maata viljellä, josta kuuluukin se tulleen, että vielä tänäänkin eräs pelto Jusolan maalla kutsutaan _Hämäläiseksi_".

Löytöjä, muita kuin jo mainittu luupala ja Wihannissa, Korpi nimisessä kylässä, muutamia "ukon kynsiä", ei ole täältä tietysti löydetty. Yleisesti odottanevat maassa kätketyt kalut ja aseet täällä niinkuin muuallakin vielä laveampata ja ahkerampaa rämeiden ja soiden viljelyä, joka kenties saattaa niitä ilmi antamaan todistuksensa edesmenneistä ajoista.

Viitteet:

[1] Nämät tiedustukset ovat tehdyt moniaita vuosia sitten, parhaasta päästä vuonna 1862. Tekijä.

[2], Rehtori maisteri J.F. Thauvon, jota minun tulee kiittää useista tätä pitäjätä koskevista tiedoista. -- Mitä nimeen _Sventsarö_ tulee, niin on se nähtävästi suomesta johdatettava -- joko sitten sanoista _suun_ ja _saari_, niinkuin Yrjö Koskinen sen arvelee, tahi sanoista _suvanto_ ja _saari_, niinkuin Murman sen tahtoo (Kertomus Tiedustusmatkasta Pohjanperällä s. 6). Brunnius johtaa nimen ruotsin sanasta "Sven" (lisää "Kjöp", se on: köpsven, mercator) ja suomen sanasta "sar", "sari", insula. Se olisi siis yhtä kuin "mercatorum insula", "quod nomen" -- lisää hän -- "ei optime convenit ob negotiones ibidem jamdudum a Bircarlis habitas" (Ks. Brunnius Disp. De urbe Torna, Ups. 1731, praes. Alstrin, s. 4 muist. f). Itse Tornion nimen johtaa Brunnius "a vocabulo Sveogothis antiquitus usitato _torna_ vel _törna_ h.e. reverti, finire; quia heic sinus Botnicus finitur"!! -- Suvanto-saari, nykyään Selkäsaari, on kaupungin saaren ylipuolella, Ruotsinpuolisen Mattilan kylän edustalla.

[3] Ks. Y.K. "Pohjanmaan asuttamisesta", Suomi 1857 s. 122: "Tämä Perä-Pohja tuli tästä lähin" -- nim. 1300 vuoden paikoilta -- "Pirkkalais-seuran oikeaksi pääpesäksi". -- Helsingeistä taas todistaapi Ol. Magnus, Hist. Septentr. I. 20 cap. 1: "Ad hanc enim -- nim. Tornioon -- confluunt Russi Albi, Lappones, Biarmi, Botnienses, Finni, Sveci, Tavasti, Helsingi et complures alii ex partibus Norvegiæ". -- Näin näkyy paikka saavan jokseen korkean iän. Eriskummallisuuden tähden mainittakoon myöskin mainion Rudbeck'in tuumat Atlantica nimisessä kirjassaan: -- "primum illud mortalium agmen cum duce suo septentrionalia loca pelens, post Babylonicam dispersionem haec loca primum occupasse, ibidemque consedisse", ja että "Orpheus apellaverit Tornenses _Taurous_" j.n.e. -- ks. Brunnius.

[4] Ks. Geijer "Sv. F. Hist." I. 98 "en svensk ärkebiskop." -- Vrt. Y.K. Pohjanmaan asuttamisesta s. 124.

[5] Ks. Brunnius Cap. II. s. 48. -- Puheena olevista sotakeinoista mainitsee Brunnius tärkeimpänä sen, jota Kaakamalla käytettiin. Täällä olivat asukkaat, talvella 1715, kaadetuista puista tehneet murroksen kummallekin puolelle tietä, ja näiden suojasta risti-ammunnalla pahasti menetelleet vihollisten kanssa, mitkä syvässä lumessa hyvin vaikeasti pääsivät hevosillansa liikkumaan, kun sen sijaan Suomalaiset murrosten suojassa olivat melkeen vaaratta.

[6] Tämänkin kirkon rakentamisesta kerrottiin tavallinen taru, että, kun oltiin riidassa mihin kirkko olisi rakennettava, niin päätettiin sitä rakentaa "mihin härkä seisahtaa."

[7] Että niin on laita, ei ole niinkään varmaa. Mahdollista on näet myöskin, että säilyminen on siten tapahtunut, että ruumis, talven pakkasessa haudattuna, olisi jäätynyt ja iho kuivennut umpinaisessa säiliössä ja täten tullut varjelluksi ilman vaikutuksesta. Näin arvelevat useat sekä Rungius'esta että toisistakin ruumiista.

[8] Samako kalkki, jonka Mathesius sanoo Sten Sturen lahjoittamaksi?

[9] Katolisiin ja munkki-muistoihin kuuluu myös nimi Tulkkila, tulkin talo, joka on talo itä-puolella jokea, rannalla. Täällä asui näet tulkki, joka Joulunpäivän saarnassa suomensi papin sanat "että Jesus oli Jessen suvusta syntyisin" lauseella hanhen jalasta (Jesse, gäss, gås), jota hän, siitä huomautettuna, paransi näin: "no, jos hän ei ole jalasta, niin olkohon varpahasta." Ganander, Mythologia Fennica.

[10] Tämä taru kenties viittaa siihen tapaukseen, joka löytyy kuvailtuna Åbo Tidn:ssä v. 1789 N:o 49. Päällikkönä olisi siis ollut kapteeni Björkesten, ja vuosiluku 1716.

[11] Forstmestari U. Forsman.

[12] Saman jutun olen kuullut Hailuodossakin, jossa sen kirjoitin muistoon kesällä 1861. Se sovellutettiin täällä Pudasjärven pitäjään, joten se siis jokseenkin sopii yhteen tämän kanssa, sillä Simo ja Pudasjärvi ovat naapuri-paikkakuntia.

[13] Jätetty minun kautta Yli-opiston kokoilemiin.

[14] Yhden näistä olen minä lunastanut ja jättänyt Yli-opiston kokoilemiin.

[15] Tämän keihäs-kärjen on maan-omistaja Pölhö minun kauttani jättänyt Yli-opiston kansa-tieteelliseen museoon Helsingissä.

[16] Ks. Geogr. beskrifning öfver Österb. -- Suomi 1843.

[17] Nimen alkuperää haettaessa on muistaminen, että Ii-nimi muuallakin ilmestyy maassamme, esm. nimissä Ii-salmi, Iitti, puhumatta Iijoen seutuihin kuuluvista Ii-nimistä (Iinatti y.m.). Mutta merkillisempää sittenkin lienee, että pohjois-Asiassakin tämä nimi löytyy nimityksenä eräälle Obi-joen syrjäjoelle (Ija), jonka vieressä myöskin löytyy nimi Kem. Kielentutkija Europaeus miettii, että nimi on johdettava Syrjänin kielestä, missä löytyy sana ij (Votjakin kielessä ijä), joka on sama kuin suomen jää. Iijoki olisi siis yhtä kuin Jääjoki.

[18] Kerran kun minä tästä asiasta huomautin kertojaa, antoi tämä sen selvityksen, että Jättiläiset kyllä olivat itsenäistä kansaa, vaan että he olivat Hiiden sukua.

[19] Ks. sitä vertailevata taulua, joka löytyy Sälöisten linnan kuvaelluksen alla.

[20] Edellisen, nim. kalkin, on nykyään yliopiston konsistorio lunastanut kansa-tieteelliselle museollensa. Alttari-peitteestä on palanen jätetty samaan museoon, toinen puoli säilytetään kirkon sakaristossa. Kuivaniemen kirkossa käytetään vielä eräs Venäläisen lahjoittama alttari-peite, mikä todella ei enään ole juuri uuden muodin mukainen sekään.

[21] Ks. Murman'in julkaisemaa Iin kirkko-arkiston kirjaa, Kertomus Tiedustusmatkasta Pohjanperällä Suomi 1865, s. 54.

[22] Sama mies, mikä Kintaskoskessa makasi. Suomentajan muist.

[23] Nimi on käsikirjoituksessa siten kirjoitettuna, että edellinen osa sanaa on toisella rivillä, jälkimäinen toisella. Kun sittemmin on paperia suoraksi leikattu, niin on edellisen osan lopusta yksi tahi kaksi kirjainta mennyt hukkaan, niin ettei nimestä enään saada täysinäistä sanaa. Turhaan olen minä ahkerasti kuulustanut Pudasjärveltä tänkaltaista nimeä. Senmoista ei siellä nykyään ole, eikä muisteta olleen. Kenties onnistuu kuitenkin vielä yritys saada nimestä selvää.

[24] Tämän kansantarun on v. pastori K.A. Calamnius kerännyt ja kirjoittanut muistoon. Häntä on minun kiittäminen useista muistakin hänen keräämistänsä tiedoista ja suuresta avusta tämän pitäjän muinais-jäännösten tutkimisessa.

[25] Tämän hillebardin on v. pastori K.A. Calamnius lunastanut ja lahjoittanut Yliopiston kansatieteelliselle museolle.

[26] Tämän oppineen herran mielestä on nimen juurena sana alah = "hän nousi", josta sitten saataisiin Oulu yhtä merkitseväksi kuin sana olah s.t.s. "nouseva eli itäinen paikka, syystä luultavasti että se on etevimpiä paikkoja Pohjanlahden itäpuolella".

[27] Ylänne on itsessään vähäinen, mutta seudun tasaisuuden pitäisi muka mahdolliseksi tekemän että, ilman kirkkaana ollessa, ylänteen kukkulasta näkisi mainittua määrää kirkkoja. Nämä olisivat: Oulun, Oulunsalon, Kempeleen, Limingan, Tyrnävän, Muhoksen ja joko Temmeksen tai Lumijoen tai jonkun Iin kappelin -- si fama vera.

[28] Meteli-sanan eri merkityksistä tehtäköön tässä näytäntö, semminkin koska tämä sana kohtaa meitä jo Iin merkillisimmän muinais-jäännöksen nimessä; Metelin-kirkko, ja vastakin tulee meitä kohtaamaan seuraavissa pitäjissä. Metelin tavallinen merkitys on sota, kapina, melu, melske. Limingalla, Siikajoella, Sälöisissä y.m. kutsutaan Metelinkankaaksi semmoinen kangas eli kivirakka, jossa on tavallista vierre-kiveä, varsinkin jos se on paljaana niin ettei sen päällä kasva puita. Tähän merkitykseen tulee vielä sekin ymmärre, että kivirakka pitää oleman yksinäisenä seisova taikka ainakin itsenäinen, sillä kokonainen selänne ei mielellään näy ottavan tätä nimeä kantaaksensa. Tyrnävän kappelissa Limingan pitäjätä kuulin uuden, omituisen merkityksen (herastuomari Eskolalta). Tämän mukaan olisi meteli-kivi sen laatuista kiveä, joka olisi niinkuin tulenkestävämpää, kovaa ja sinistä. Tätä sanan merkitystä kuulin toisessakin paikassa sillä erityislisäyksellä, että kiven piti oleman litteänä saadaksensa tämän nimen. Tämmöisiä mulle näytettiinkin. Ne olivat litteät, sinertävät, kovat. Jos niitä oli ympyriäisiä seassa, niin näitä ei muka metelikiviksi sanottu. Muhoksessa taas, Utajärven kappelissa, annettiin sanalle eri käsite, nim. kaukaisuuden, etäisyyden käsite. Täällä sanottiin hevosista, jotka olivat sydänmaissa laitumella, että "he olivat metelissä".

[29] Tekeillä oleva silta yli Oulunjokea tulee kulkemaan Linnansaaren poikki. Kenties tuovat siihen tarpeelliset kaivamiset, jos kyllä ne vähän hävittävätkin, jotain ilmi. Oulussa koulua käydessäni kuulin kerrottavan, että Linnansaaren ja Pokkitörmän välillä olisi maansisäinen käytävä, Merikosken alitse, mikä käytävä, ehkä hävinnyt, vielä olisi nähtävä.

[30] Linnasta, josta saapi lukea Joh. Snellmanin väitöskirjassa "De urbe Uloa" § VI, on Murman julkaisnut kartan, ks. Suomi, Toinen Jakso, 3 osa.

[31] Uljas hautakirjoitus kuuluu: Här Hvila Doctor Johannes Messenii Been. Själen i Gudz Rike, Rychtet Kring Hela Verlden. 1636.

[32] Vrt. Gananderin Mythologia Fennica alla nimen: Uhripaikat.

[33] Viime kertaa pidettiin tämmöinen rukous viidenkymmenen luvun keskipalkoilla (1854). Pastori Bäckvall.

[34] Melkeen kummallisen tiheässä löytyy Oulujoen korkeilla rannoilla vanhoja maatuneita tervahaudan-syvyyksiä, joita aika on sattunut välistä niin muodostelemaan, että ne pettävät asujainkin silmää, niin että nämä niitä "Jättiläishautoina" jopa linnoinakin näyttävät vieraille.

[35] Sama oli myös laita niiden raunioiden, joita näin Lapinkankaalla Limingassa.

[36] Ehkei kyllä muinaismuistoihin kuuluvia, mainittakoon tässä ne santakuopat, jotka löytyvät Utosjoen rannalla noin 6 neljänneksen päässä Laitilan kestikiivarista, koska nämä kuopat puhuvat vastoin sitä luuloa, joka arvelee, että ne tavalliset ympyriäiset kivirauniot, joita kiviharjuilla tapaa -- esm. Hiidenkankaalla Iissä -- olisi kuoppia, joissa poroja pyydettiin. Näistä Utosjoen kuopista, jotka luvullansa ovat 6 à 10, tiedetään näet varmaan, että ne ovat aiotut juuri tämmöiseen poronpyyntiin. Mutta ne ovatkin erilaatuisia. Ensinkin ovat ne tasasella santakankaalla hiekkaan kaivetut, eikä kivistä tehdyt, ja sitten paljon suuremmat niitä, mitkä tavataan kivirakoissa. Näitä santakuoppia käytettiin näin: pohjaan pantiin teräviä seipäitä seisomaan kärjet ylöspäin, kuoppa peitettiin ohueilla päreillä ja näiden päälle pantiin santaa. Kun nyt poroja ajettiin näiden päälle, putosivat he kuoppaan ja haavoitettiin terävillä seipäillä.

[37] Esimerkkiä tästä näemme vastakin. -- Tämä Hiienlinna on yksi niitä törmiä, jolla Pyhäkangas laskeepi Pyhäkoskeen. -- Warelius puhuu hänkin Muhoksessa löytyvästä "Jättiläis-kirkosta". Se ei voi olla muu kuin joko se Pirttijärven "jättiläis-kirkko" tahi tämä sama "Hiienlinna".

[38] Tämä taru ei suinkaan ole tydyttävä, ja onkin luultavasti myöhemmän sukupolven tekemää, sukupolven, joka ei ole ymmärtänyt syitä, miksi esi-isät pyhittivät semmoiset paikat. Syy, mintähden koskenlaskija tehtiin Venäläiseksi, lienee se, ettei oman maan miehestä ole uskottu niin kovaa ja julmaa uhrauksen-lupausta.

[39] Kansa pitää tämän kolon kyyniläisenä merkkinä erään Venäläisen mahalla-makaamisesta.

[40] Tämmöistä olemme jo ennenkin kuulleet. Tätä kerrottaessa lisättiin "niin silloin olivat miehet, Jumala tiesi mimmoiset nykyiset lienevät".

[41] Näissä raunioissa luullaan myös olevan rahaa, ja tästä kerrottiin seuraava juttu: Eräs "Noki-Matti" niminen mies oli kerran ottanut kaivaaksensa täältä rahaa. Kun rahaa kaivetaan, niin pitää oleman ääneti, sen arvaa. Mutta kun Noki-Matti, kauan kaiveltuansa ahkeroittuansa, viimein löysi raha-arkun ja juuri oli sitä haudasta nostamaisillansa, niin ärjäsi hän kovan vaivansa vimmassa: "aha, perkele, jopa ma sun sain!" -- ja samassa painui arkku iki päiviksi maahan.

[42] Tämän kivikirveen olen jättänyt Yliopiston kokoilemiin.

[43] Ylioppilas Carlenius, joka minua ennen oli täällä matkustellut, on kenties onnistunut saamaan tämän.

[44] Limingan nimeä selitettäessä on taas huomaaminen Mathesius'en kummalliset arvelut. Liminka tulee, miettii hän, Lami eli Lima nimisestä kansasta, mikä taas on nimensä saanut hebrealaisesta sanasta lamah = kansa, suku, samasta juuresta lähtevä, josta sitten on tullut sana lauma = joukko, paljous. "Sillä -- sanoo hän -- niinkuin kaikki tietävät, että meidän Pohjanmaamme ihmisen-siittämisestä on Etelämaita paljoa runsaampi, niin on kansa täällä kenties sikiäväisyydestänsä saanut nimensä, mikä on tullut merkitsemään kansaa, joka harvoista valta-äiteistä polveutuu. Eipä voikaan kukaan kieltää, saman sikiäväisyyden löytyvän muissakin Pohjanmaan osissa, joten tämä nimijohdatus ei millään tavalla näytä uskomattomalta."

[45] Vrt. "Linnastenkangas" Wihannissa, "Linnala" Paavolassa y.m.

[46] V. pastori K.I. Hällfors, joka mua muuallekin suosiollisesti seurasi, kävi kanssani Lapinkangastakin tarkastamassa.

[47] Disp. De Urbe Uloa.

[48] Kenties kuuluu linnoitus "suuren venäläissodan" aikaan, jolloin Venäläiset Kemissäkin kävivät. Mahdollistapa olisi myös, että se kuuluisi 1580-95 vuosien sotavehkeisin. Mutta kenties tässä ei tarvinnekaan ajatella varsinaista linnoitusta, vaan ainoastaan esm. jonkunmoista varustusta vaan, joka olisi sotavuosina rakennettu kirkon ympäri, kun uusi kirkko rakennettiin vanhan palaneen sijaan. -- Kaikella tällä on kuitenkin paikka joutunut salaluuloon ja on, samaten kuin muutkin senkaltaiset paikat, sekin saanut haltiansa, niinkuin seuraava juttu osoittaa: Kummulla on viimeisinä aikoina seisonut mylly, joka on ollut Nikulan. Kerran kun oli niin kiire aika, että jauhaminen pitkitettiin yön pitkään, oli myllärille äkkiä ilmestynyt valkeaan paitaan puettu olento, joka myllärille oli virkkanut: "Anna minun luuni rauhassa täällä levätä, äläkä untani estä!" Hämmästyneenä oli omistaja silloin seisottanut myllyn, ja kiitollisuudesta tästä oli ilmiö hälle ilmoittanut aarteen, joka olisi löydettävä samasta paikasta missä linna oli seisonut. Mylläri kaivoi ja löysi aarteen, tuli rikkaaksi ja muutti myllyn. -- Hautoja ja luita on löydetty kummun ympärisestä entisestä hautausmaasta, joka nyt on pelloksi raivattu.

[49] Y. Koskinen Nuija Sota II s. 15. -- Vrt. Solovetin kronikaa, Suomi 1843. Limingan ostrogista.

[50] Mintähden kirkko juuri tämän vanhan historiallisen muiston päälle rakennettiin, on vaikea ymmärtää. Jos edes kuvakaan tästä linnoituksesta otettiin, ennenkuin se kirkonsijaksi hajotettiin, siitä ei tietoa. Kerrotaan kuitenkin, että linnoitus olisi silloin vielä ollut selvästi näkyvissä.

[51] Muistoonpanoistani, tehdyt vaellusmatkalla 1855, olen havainnut, että todellakin Wäisälänmäki niminen vuori on Onkiveden rannalla, missä se on seudun korkeinna kumpuna.

[52] Syistä, jotka alussa jo mainitsin, en katsonut tarvitsevani kauemmin aikaa tässä pitäjässä viipyä, jonkatähden paikkakunnan tarutkin jäivät kokoilematta. Sitä myöten kuin sivumennessä kerkesin näitä kysyä, näyttää minusta kuin jos olisi paikkakunta näistä tämmöisistä melkeen köyhä. Puhumatta 1808-9 vuoden suurista muistoista, muistaa kansa vielä isoa vihaa. Täälläkin kävivät Venäläiset XVI vuosisadan loppupuolen meteleissä ja polttivat täällä kirkonkin 1591.