Part 8

Samanlaisten suhteiden vallitessa tapahtui naisenryöstö myös Orenburgin läänin tsheremisseillä. Täälläkin koetti sulhanen aluksi salaisten välittäjien kautta suostuttaa neitoa. Ryöstetty morsian vietiin lähikylään, josta sitten juhlallisesti noudettiin sulhasen kotiin. Lopuksi lähdettiin pyytämään sulhasen vanhempia sovinnolle ja maksettiin heille _kalym_, joka kuitenkin oli pienempi kuin kosintanaimisissa.

Permin läänissä lähtivät sulhanen tahi hänen vanhempansa, saatuaan kuulla jostakin neitosesta tahi nähtyään sellaisen, sitä noutamaan. Neito vietiin melkein aina "vanhemmilta varastamalla", joskus, vaikkakin harvoin, vastoin hänen omaa tahtoansa. Varastettu neito piilotettiin kotikylässä aittaan ja annettiin tieto hänen vanhemmilleen. Nämä saapuivat vihaisina noutamaan pois tytärtänsä. Heitä lepyttääkseen maksettiin lunnasrahaa 30-60 ruplaan.

Nykyaikoina ovat eräänlaiset morsiamen ryöstöt vielä voimassa useilla seuduilla tsheremissien asuma-aluetta. Kasanin läänin Tsarevokokshajskin piirissä tapahtuvat ryöstöt tavallisimmin ryöstettävän edeltäkäsin hankitun suostumuksen perustalla. Mutta morsiamia voidaan ryöstää vastoin heidän tahtoansakin, nimittäin siinä tapauksessa, etteivät suostuttelut ole johtaneet tuloksiin. Morsiamia ryöstävät etupäässä varattomat, jotka eivät voi suoriutua niistä suurista kustannuksista, joita kosinta ja häät aiheuttavat. Yritystä varten valitsee nuori mies apulaisekseen luotettavan henkilön, jota nimitetään _tular-mariksi_. Tätä paitsi on hänellä silloin, kun ryöstö tapahtuu vastoin neidon tahtoa, apunaan joku jälkimäisen kotikylän asukas (_ondzats koshsha_), jonka tehtävänä on osottaa sopiva hetki ja valvoa, että ryöstetyksi tulee juuri kysymyksessä oleva neito. Omassa kotikylässään on sulhasella apulainen, jonka kotiin ryöstetty neito ensiksi viedään. Tämän on suojeltava sulhasta mahdollisien takaa-ajojen ja takaisinryöstöjen varalta.

Vjatkan läänin Urzhumin piirissä tapahtuu nykyisin naisenryöstöjä vain ryöstettävän suostumuksella. Mutta noin 30-40 vuotta sitten mainittiin ryöstetyn väkivaltaisestikin. Ryöstettävän suostumuksella tapahtuvat naisenryöstöt myöskin Jaranskin piirissä. Syyksi niihin mainitaan taloudelliset seikat ja kosinnassa neidon vanhempien puolelta kohdanneet esteet. Tällaisissakin naimisissa suoritetaan lunnasrahaa, mutta vähemmän kuin kosintanaimisissa. Samoin suoritetaan myöskin jonkunmoiset häämenot, jotka ovat yksinkertaisemmat kuin kosintanaimisissa.

Edellisten tapaisten naisenryostojen ohella tavataan tsheremisseillä muodollisia eli fiktivisiä ryöstöjä. Ufan läänissä alotetaan erään kuvauksen mukaan avioliitto rauhallisella kosinnalla, mutta sulhasen on lopuksi vietävä morsian ryöstämällä tämän kotoa. Toisinaan taasen kuuluu kosinta- ja häämenoihin episodi, jossa sulhanen muka ryöstämällä tuo morsiamen toisesta talosta omaan kotitaloonsa.

Alussa esittämiemme kahden vanhemman kertojan huomioiden mukaan perustui tsheremissien sopimuksellinen avioliitto _lunnasrahaan_. Myöhemmät tiedot ja nykyaikaisten avioliittotapojen ilmiöt todistavat nämä huomiot oikeiksi.

Lunnasrahan suorittaminen on ollut ja on nykyäänkin tsheremissien avioliiton huomattavimpia tekijöitä, Kosinnan pääasiallisimpana tarkoituksena on pidettävä juuri tästä sopimista. Morsiamesta suoritettavista lunnaista puhutaan usein naisen varsinaisen hinnan merkityksessä. Georgi mainitsee morsiamesta maksettavan tavallisesti 30-50 ruplaa; joskus lunnasraha kuitenkin nousi 80-100 ruplaan. Myöhemmissä tiedoissa mainitaan _kalym_ suoritettavan paitsi rahana, myöskin tavarana. EdelIistä maksetaan aina 500 ruplaan saakka. Tavarana annetaan karjaa, pukuesineitä, vaatetta ja ruokatavaroita. Lunnasraha voidaan suorittaa määräaikoina, määrätyissä osissa. Sen määrän mainitaan joskus olevan suhteessa myötäjäisiin.

Nykyisin kuuluu Birskin piirissä morsiamen lunnaisiin rahaa, turkit, verkavaatetta, mesitynnyri tahi sokeritoppa ja viinaa. Rahasta on yksi osa _vui-oksa_ 'pääraha', itse tytön hinta, joka tulee hänelle itselleen; toinen osa on _ava-kumdar_ 'äidin rinnan makso' ja loput _kugo olan_ 'suuri lunnasraha'. Rush-rodassa suoritetaan lunnasraha morsiamen isälle, joko kokonaan tahi suurimmaksi osaksi ennen häitä. Lastikissa maksetaan lunnasrahaa 10-100 rupl. Samalla kertaa sovitaan siitä, mitä morsian saa mukaansa ja miten paljon lahjoja hänen on sulhasen sukulaisille häissä annettava.

Myötäjäisinä annetaan tavallisesti vain morsiamen yksityistavarat. joskus joku pää karjasta.

Lunnasrahan määrää on useissa tapauksissa vastaaviin olosuhteisiin nähden pidettävä huomattavan korkeana ja vaikeasti suoritettavana. Orenburgin läänissä oli lunnasrahan suoritus viime vuosisadan keskipalkoilta olevan tiedon mukaan käynyt niin rasittavaksi, että tsheremissit toivoivat hallituksen rajoittavan sen määrää. Monen nuorukaisen oli korkeiden morsiamen lunnaiden takia pakko pysyä kauan naimatonna.

Ikäsuhteista.

Tsheremissien avioliittoikäsuhteista mainitsee Georgi, että vanhemmat usein ottavat vaimoja kuusitoistavuotisille pojilleen. Tyttö ei saanut olla viittätoista vuotta nuorempi. G.F. Müllerin mukaan naittoivat varakkaat tsheremissit ja tshuvassit poikansa jo viiden tahi kuuden vuoden ijässä. Tyttöjä sitävastoin ei annettu miehelään milloinkaan vielä viidentoista vuoden ijässä, harvoin kahdenkymmenenkään.

Viimeksimainittu tieto näyttäisi tsheremisseillä vallinneen samanlaisten suhteiden, jotka mordvalaisilla aikaisemmin yleisesti ovat olleet voimassa, nimittäin että nainen oli miestä paljoa vanhempi. Muutamat tiedot osottavat tsheremissien naimaijän olleen nykyisin vallitsevaa paljoa alhaisemman. Ufan läänin Birskin piirissä naitettiin pojat 14--16-vuotiaina. Permin läänin tsheremissit naittavat erään tiedon mukaan poikansa ja tyttärensä melkein aina ennen kuudettatoista ikävuotta.

Nykyiset naimaikäsuhteet esiintyvät niillä paikkakunnilla, joilla tsheremissien avioliittotapoihin olemme tutustuneet, samanlaisina kuin nykyään venäläisillä vallitsevat. Naimisiin mennään lain määräämien ikävuosien täytyttyä eikä erotus miehen ja naisen naimaijän välillä ole erikoisemmin huomattava.

Valintavapaudesta ja aloteoikeudesta.

Alaikäisten naittaminen osottaa naimaoikeuden tsheremisseilläkin määrätyissä tapauksissa kuuluneen vanhemmille. Tähän näyttäisi viittaavan sekin, että toimivina henkilöinä ryöstöavioliitossa esiintyvät muutamien tietojen mukaan sulhasen vanhemmat. Samalla puhutaan miltei aina naimisiinjoutuvan nuoren miehen omastakin osanotosta morsiamen ryöstöön. Ufan läänissä ryöstivät joskus vanhemmat morsiamen pojalleen, mutta tavallisimmin toimitti ryöstön kuitenkin sulhanen itse vanhempiensa suostumuksella. Permin läänin Krasnoufimskin piirissä ottavat morsiamesta selvän ja toimittavat ryöstön tavallisimmin sulhasen vanhemmat, mutta myöskin sulhanen itse. Erään toisen tiedon mukaan niinikään joko sulhanen tahi vanhemmat.

Suoranaiset tiedot naimisiinmenijöiden itsemääräys- ja aloteoikeudesta käyvät kahteen suuntaan. Muutamien mukaan sulhasen tahi morsiamen tahtoa joko ei ollenkaan tahi vain vähäisessä määrässä otetaan huomioon. Vjatkan läänin Urzhumin piikissä mainitaan vanhempien, pojan naimaikään tultua, itse huolehtivan hänen naittamisestansa. Morsianta etsimään lähtee isä tahi veli. Ufan läänin Birskin piirissä sovitaan morsiamesta täyskasvuiselle pojalle koko perheen kesken. Huomioon otetaan kuitenkin, miellyttääkö morsian sulhasta.

Suuri osa samoilta ajoilta olevia ja myöhempiä tätä kysymystä koskevia tietoja osottaa taasen sulhasella itsellään olevan pääasiallisen ratkaisuoikeuden, samalla kun hän itse esiintyy toimivana kosinnassa. Morsiamen valinnan ja kosinnan toimittaa sulhanen itse vanhempiensa suostumusta pyydettyään. K. Kuznetsovin mukaan valitsevat tsheremissinuorukaiset morsiamensa itse, isänsä kanssa neuvoteltuaan. Orenburgin läänissä valitsee morsiamen sulhanen itse. Hän sopii asiasta kuitenkin isänsä kanssa ja pyytää häntä alkamaan keskustelut morsiamen isän luona. Kasanin läänin vuoritsheremisseillä valitsee nuorukainen itse morsiamen. Kosintamatkalle lähtee sulhanen yksin, pyydettyään vanhempiensa suostumusta saada kosia valitsemaansa tyttöä. S. Mihailovin mukaan kuuluu aloteoikeus Kasanin läänin vuoritsheremisseillä sulhaselle itselleen. Hän lähtee yksin ensimäiselle kosintamatkalle. N. Troitskaja mainitsee kosintamatkalle lähtevän sulhasen itse puhemiehen kanssa.

Nykyisin ottaa Rush-rodassa nuori mies itsekohtaisesti osaa niinhyvin morsiamen valintaan kuin kosintaankin. Alotteenteko voi tapahtua hänen itsensä tahi vanhempien puolelta. Jos naimahanke ei ole hänen itsensä alkama, hankkii sulhanen ennen kosintaa tilaisuuden tarkastella neitoa, jota aijotaan kosia. Staryj Torjalissa voivat vanhemmat esittää morsiamen, mutta sulhasen kieltäytyminen saattaa asian raukeamaan. Kosinnassa esiintyy sulhanen toimivana johtohenkilönä. Lastikin kylän tsheremisseillä sanottiin naimisiinmenijöiden oman tahdon ja valinnan olevan etusijassa määräävänä. Vanhemmat saattavat esittää pojalleen jotakin neitoa morsiameksi, mutta eivät pakota häntä tätä ottamaan.

Seuratessamme samaa kysymystä erikoisesti naimisiinjoutuvaan naiseen nähden, puhuvat tässäkin suhteessa eräät aikaisemmat avioliittotapojen piirteet naisen puuttuvasta määräysoikeudesta. Alaikäisyyden aikana suoritettu kihlaus samaten kuin koko lunnasrahasysteemi eivät saata edellyttää naisen omaa määräysvaltaa. Useat seikat osottavat kuitenkin, ettei tsheremissiläinen nainen sinä aikana, jolta tietomme heidän avioliittotavoistaan pääasiallisesti ovat, ole ollut niinkään oikeudeton avioliittoasioissa, Väkivaltaisestikin morsiamia ryöstettäessä katsottiin naisen suostumus tarpeelliseksi, jos liitolle aijottiin hankkia kirkon vahvistus. S.K. Kuznetsov mainitsee morsiamen ryöstön perustalla avioliittoon joutuneen parin eläneen vihkimättä monta vuotta. Vihittäytyessä kysyivät sulhasen vanhemmat morsiamelta, oliko hän suostuvainen menemään naimisiin heidän poikansa kanssa. Jollei myöntävää vastausta saatu, koetettiin nuorikkoa houkutella, varsinkin jos hänet oli väkivaltaisesti ryöstetty.

Ryöstetyn naisen mielipide saattoi vaikuttaa myöskin jälestäpäin suoritettavan lunnasrahan suuruuteen. Jos morsian ilmoitti tyytyvänsä kohtaloonsa, saivat hänen vanhempansa pienemmän lunnasrahan kuin päinvastaisessa tapauksessa.

Suoranaisempina todistuksina siitä, että sekä miehen että naisen tahto otetaan lukuun, ovat eräät kosintamenojen piirteet. Sulhanen ottaa aktivisesti osaa niinhyvin kosintaan kuin häämenoihinkin. Kuten etempänä nähdään, kuuluu kihlaukseen yleisenä julkinen ja juhlallinen morsiamen suostumuksen kysyntä, ja saattaa tällä olla ratkaisevakin merkitys.

Aika, jona avioliittoja solmitaan.

Siitä vuodenajasta, jona tsheremissit etupäässä solmivat avioliittoja, on olemassa eräitä tietoja, jotka osottavat kevätkesän ja kesän tässä suhteessa olevan etualalla. Kysymyksessä olevan seikan suhteen näyttävät tsheremissien tavat, mikäli käytettävissämme olevista tiedoista saatetaan päättää, yhtyvän eräillä Pohjois- ja Itä-Venäjän turkkilais-tatarilaisilla kansoilla vallitsevaan kantaan, jonka esiintymisestä mordvalaisillakin on tavattu viittauksia.

Kosinta.

Kasanin läänin vuoritsheremisseistä kertoo S. Mihailov, että nuorukainen matkustaa vanhempiensa suostumuksella siihen kylään, missä hänellä on morsian katsottuna, ja pysähtyy täällä aluksi jonkun tuttavan luo, pyytäen tätä puhemieheksi. Tämä kutsuu salaa luoksensa neidon ja kysyy tämän suostumusta. Sitten menevät sulhanen ja puhemies morsiamen kotiin, jossa neidon läsnäollessa kysytään vanhempien suostumusta. Kun tästä on päästy selville, palaa sulhanen kotiinsa. Seuraavana päivänä lähtee sulhanen isänsä ja jonkun sukulaisen kanssa morsiamen kotiin. Tällöin tapahtuu julkinen kosinta ja kihlaus.

Tsheremissien kosinnassa saatetaankin useimmiten erottaa alustava kosinta eli morsiamen tiedustus ja tarkastus. Se saattaa tapahtua erillisenä matkana, mutta liittyy usein varsinaiseen kosinta- eli kihlausmatkaan. Tämän ohella on huomattavaksi piirteeksi merkittävä se, että sen sijaan että mordvalaisilla, kuten tavallisesti venäläisilläkin, alustavalle sekä usein varsinaisellekin kosintamatkalle lähtee joku sulhasen sukulaisista tahi erikoinen puhemies, on tsheremissiläinen sulhanen tavallisesti alustapitäen itse kosinnassa mukana ja toimivana. Toinen huomattava piirre on se, että tsheremissien puhemies eli kosinnan välittäjä on säännöllisesti morsiamen kotikylässä asuva sukulainen tahi tuttava (_ondzats koshsha_ 'edellä kulkeva', _tular-mari, temtshe, kokla-koshsha, putleze_), jonka asuntoon kosinta-matkalla ensiksi poiketaan. Hänen kotinsa on toimintapisteenä kaikkia kosintaan kuuluvia toimia varten. Epävirallinen tiedustelukäynti tapahtuu tavallisesti puhemiehen kotoa käsin.

Muista kosinnan yhteydessä noudatettavista tavoista ja menoista ovat huomattavimmat seuraavat. Kosintamatkalle otetaan mukaan ruokatavaroita (leipä, ohukaisia, juustokakku j.n.e.) nimenomaan nahkaisessa laukussa. Ne mainitaan joskus asetettavan morsiustalon pöydälle. Kosijoiden saapuessa morsian piilottautuu. Piilottautumisella saattaa hän ilmaista mielipiteensä naimaesityksen suhteen. Jos hän on siihen suostuvainen, on piilottautuminen vain näennäistä, jollei, päinvastoin.

Vaikkakin naimaesitys tehdään vanhemmille, kuuluu tsheremissien kosintaan useimmiten julkinen morsiamen suostumuksen kysyntä. Tällöin morsian joskus jättää asian vanhempiensa tahdosta riippuvaksi. Morsiamen kieltäytyminen voi saada aikaan kosinnan raukeamisen sikseen. Että hänen mielipiteellään katsotaan olevan asiallista merkitystä osottaa se, että morsianta itseään erikoisesti suostutellaan, joskus erikoisen toimihenkilön ("taivuttajanaisen") kautta.

Paitsi morsiamen suostumuksen kysyntää, kuuluu niittytsheremissien _kihlaukseen_ seremoniallinen molempien naimisiinjoutuvien suostumuksen kysyntä. Se on huomattava juhlallinen seremonia. Naimisiinjoutuvat asettuvat vierekkäin seisomaan, samoin morsiamen vanhemmat, ja kysymys tehdään joskus kolmasti. Siihen liittyy uskonnollisia menoja sekä toimituksia, joilla on varsinainen kihlauksen vahvistusmenon luonne.

Sen jälkeen kun naimaesitykseen niinhyvin morsiamen vanhempien kuin tämän itsensä puolelta on suostuttu ja kysymys lunnasrahasta ja sen yhteydessä olevista seikoista ratkaistu, vahvistetaan kihlauksessa syntyvä liitto asianmukaisilla toimituksilla. Näistä ovat huomattavimpia yhteiset syönti- ja juontimenot, jotka yhtyvät joskus edellä puheenaolleeseen juhlalliseen suostumuksen kysyntään, toisinaan rukous- ja uhrimenoihin. Vuoritsheremisseillä ottivat sulhanen ja morsian kumpikin yhden kosijoiden tuomista kakuista käteensä, jonka jälkeen rukoiltiin. Kakuista heitettiin paloja lieteen ja sen jälkeen maisteltiin niitä yhteisesti. Jakovlevin mukaan annetaan ensin sulhaselle, sitten morsiamelle viinamalja. He asettuvat pirtin keskelle, ja vaihtaen maljoja keskenään juovat puoliksi, jonka jälkeen tarjoavat muillekin. Sen jälkeen pitää joku vanhuksista rukouksen. Urzhumin piirissä leikkasi morsiamen isä leivästä palan, pani sen päälle palan juustokakkua, maistoi siitä ja antoi sulhasen vanhemmille; sitten annettiin pala sulhaselle, joka maistettuaan ojensi morsiamelle. Kozmodemjanskin piirissä jaettiin kosiomiesten tuomat ohukaiset läsnäolijoiden kesken, jonka jälkeen niitä yhteisesti maisteltiin. Sernurissa tapahtuu yhteinen syönti- ja juontimeno edellä puheenaolleen kyselyn jälkeen. Naimisiinjoutuvien sekä heidän sukulaistensa kesken tapahtuvan yhteisen syönnin jälkeen seuraa yhteinen juonti naimisiinjoutuvien ja näiden vanhempien kesken. Rush-rodassa eivät morsiamen vanhemmat ota vastaan _tular-marin_ tarjoamaa viinamaljaa, vaan pyytävät antamaan tyttärelleen. Tämän maistettua juovat vanhemmat ja sitten kosiomiehet. Sen jälkeen leikataan leipä ja juustokakku paloiksi ja jaetaan läsnäolevien kesken. Ennen syöntiä rukoillaan. Staryj Torjalissa liittyy kyselymenoon avioparin välinen yhteinen juonti, samoin Lastikissa. Ufan läänissä tapahtuu sormuksen vaihdon jälkeen sulhasen ja morsiamen välinen syönti.

Harvemmin esiintyvinä kihlauksen vahvistustoimituksina tavataan kädenlyönti ja sormuksen vaihto.

Paitsi kyselymenoihin liittyviä uskonnollisia toimituksia, havaitaan kihlauksessa rukousmenoja, jotka voivat tapahtua erillisinä tahi liittyä yhteisiin syönti- ja juontimenoihin. Morsiamen toimittama lahjojen jako kosiomiehille tapahtuu kihlajaisjuhlan lopulla.

Tsheremissien kihlausmenoissa herättää erikoista huomiota morsiamen tahi molempien naimisiinjoutuvien tahdon ja suostumuksen julkinen ja seremoniallinen kysyntä. Tätä kihlausmenojen kohtaa tahdomme verrata eräiden Itä-Venäjän turkkilais-tatarilaisten kansojen tapoihin sekä kreikkalais-katolisen kirkon vihkimäseremoniaan.

Ensiksimainituilla on kysymyksen suhteen naisen vaalivapaudesta havaittavissa kahtalainen kuva. Avioliiton perustana on täällä säännöllisesti lunnasraha, jotapaitsi suoranaiset tiedot useimmiten puhuvat sekä miehen että naisen puuttuvasta määräysoikeudesta. Itä-Turkestanin, Nogai- ja Orenburgin tatareilla kuuluu initsiativi morsiamen valinnassa vanhemmille ja kosinnan toimittavat joko vanhemmat tahi sukulaisista valitut puhemiehet. Kisilin kreikkalais-katoliset tatarit sopivat avioliitosta lasten vielä kapalossa ollessa ja kosinnan toimittaa sulhasen isä. Muutkin Siperian tatarit naittavat joskus alaikäisiä tyttöjä, mutta sulhasen puolella kuuluu määräysoikeus hänelle itselleen.

Tshuvasseilla kuuluu naimaoikeus niinhyvin miehen kuin naisen suhteen ensimäisessä sijassa vanhemmille. Simbirskin läänin tshuvassit eivät kysyneet naimaikäiseltä nuorukaiselta, mitä tyttöä hän halusi vaimokseen, joskus ei sitäkään, halusiko hän naimisiin vai ei. Kaiken tämän katsottiin kuuluvan vanhemmille. Sulhanen ei nähnyt morsianta kihlauspäivään saakka, joskus ei ollenkaan ennen vihkimistä. K.P. Prokopevin mukaan ei sulhanen lähde kosintamatkalle. Tahtoessaan naittaa poikansa, kysyvät vanhemmat, onko hänellä tyttö tiedossa, jollei, osottavat he hänelle itse morsiamen. Kasanin läänissä ei sulhanen mennyt kihlajaisiin. Morsiamelta mentiin hänen piilopaikkaansa kysymään suostumusta, mutta vasta sitten, kun kaikesta jo oli sovittu. Samaran läänin tshuvasseilla alkoi isä pojan tultua naimaikään etsiä hänelle morsianta. Kosittaessa lähetti hän puhemiehen morsiamen taloon. Kihlauksen toimitti niinikään sulhasen isä. V. Sboevin mukaan toimitti kosinnan sulhasen isä.

Samalla kertaa osottavat kuitenkin muutamat samoista kuvauksista ja eräät muut samanaikuiset ja samoja kansoja koskevat tiedot kosinnassa ja häämenoissa julkisesti ja virallisesti kysyttävän naimisiinmenijöiden suostumusta. Siperian tatarit kysyvät häissä julkisesti morsiamen ja sulhasen suostumusta, ja vasta sen jälkeen toimittaa _mollah_ vihkimärukouksen. Milkovitsh mainitsee Simbirskin läänin tatarien kosittaessa kysyneen morsiamen suostumusta. Samasta kertoo Lepehin, mainitessaan, etteivät tatarit varsinkaan naisia pakota avioliittoon. Morsiamelta kysyttiin sukulaisten ja vieraiden läsnäollessa, ottaako hän mielellään kosivan sulhasen, ja hänen vastauksensa ratkaisi asian. Sitten kutsuttiin _mollah_, joka luki rukouksen. Erään nähtävästi Krimin tatareja koskevan tiedon mukaan kysytään morsiamelta kihlattaessa julkisesti hänen suostumustaan. Saman läänin tatareista kerrotaan, että niinhyvin kihlauksessa kuin häissäkin _mollah_ todistajien läsnäollessa kysyy sulhasen ja morsiamen suostumusta. Krimin tatareilla kysyy _mollah_ hääpäivänä kolmasti morsiamen suostumusta, ennenkuin rupeaa lukemaan vihkimärukousta. Vihittäessä hän vielä kolmasti kysyy naimisiinmenijöiden suostumusta.

Kasanin läänin tshuvassien mainitsee A.F. Rittich kosittaessa kysyvän morsiamen suostumusta.

Kirgisejä koskevista tiedoista kertovat useat vanhempien vallankäytöstä avioliittoasioissa. Yleensä tunnettua on, että heillä ainakin aikaisemmin kihlattiin lapsia, vieläpä syntymättömiäkin, ja otettiin vaimoja alaikäisille pojille. Morsiamen valinnan suoritti useimmissa tapauksissa isä tahi perheen pää. Samanaikaisesti mainitaan kosinnan kirgiseillä ja turkmeneilla tapahtuvan itsensä sulhasen tahdon mukaisesti. Itse avioliittopäivänä kysyy _mollah_ morsiamen ja sulhasen suostumusta avioliittoon. Baskirien kertoo Lepehin pitävän välttämättömänä myöskin naimisiinjoutuvien, varsinkin morsiamen suostumusta. Häämenoissa kysyy isä syrjäisten henkilöiden läsnäollessa morsiamelta, miellyttääkö tätä sulhanen. Tämän jälkeen lukee isä rukouksen ja nuoret asetetaan kahden kesken esiripun taa. Samalla kerrotaan kuitenkin baskirien sopivan lasten avioliitoista niiden vielä kehdossa ollessa.

Vaikkakin siis useimmissa tapauksissa etupäässä vanhempien määräysvalta on voimassa, kuuluu avioliittomenoihin julkinen morsiamen tahi molempien naimisiinjoutuvien suostumuksen kysyntä. Tämän kaksinaisuuden selittämisessä on islamin opin säännökset naimaoikeudesta otettava huomioon.

_Sariatin_ määräykset suovat varsinkin naimisiinjoutuvalle naiselle melkoisen itsemääräysoikeuden. Kaksitoista vuotta täyttäneellä naisella tulee olla oikeus mennä omasta tahdosta naimisiin, häntä ei voida antaa naimisiin vastoin tahtoaan. Koranissa luetellaan erilaisia tapoja, joilla neito kosittaessa saattaa osottaa myöntymyksensä tahi kieltäytymisensä. Avioliiton perustana tulee olla miehen ja vaimon välinen sopimus. Muhamettilaiseen vihkimiseen kuuluukin sen vuoksi molempien puolten julkinen suostumuksen kysyntä ennenkuin vihkimäkaava (_nikah_) luetaan.

Vertailu tsheremissien kihlauksen julkisen suostumuksen kysynnän ja viimeksimainituilla kansoilla esiintyvien kihlauksen ja avioliiton vahvistusmenojen välillä tuo esiin huomioonotettavia yhtäläisyyksiä, Molemmilla tahoilla on sillä juhlallisen toimituksen luonne ja siihen liittyy uskonnollisia menoja.

Samalla on kuitenkin huomioonotettava, että kreikkalais-katolisen kirkon vihkimäseremoniaan kuuluu samaten sulhaselle ja morsiamelle tehty kysymys, menevätkö he omasta tahdostaan avioliittoon. Niinikään tapahtuu vihkimisessä kolminkertainen naimisiinjoutuvien välinen juonti. Verrattaessa esim. Wichmannin kuvausta viimeksimainittuun vihkimäseremoniaan, käy niiden läheinen yhtäläisyys ilmi. Julkinen suostumuksen kysyntä ei tsheremisseillä kuitenkaan aina ole muodostunut tällaiseksi uskonnollisia ja muita avioliiton vahvistusmenoja sisältäväksi toimitukseksi.

Mitä turkkilais-tatarilaisiin kansoihin tulee, näyttää puheenalainen meno heillä perustuvan islamin opin määräyksiin. Se enemmän tahi vähemmän tosiasiallinen itsemääräysoikeus, jota naimisiinmenijät sen mukaan nauttivat ja joka osottaa toista kantaa kuin useat muut kysymystä koskevat tiedot, saattaa suurelta osalta olla tältä taholta peräisin. Tällöin saa selityksensä se seikka, että silloinkin, kun vanhemmat itse asiassa määräävät lastensa avioliitosta, näiltä silti kihlauksessa ja avioliiton toimeenpanossa virallisesti kysytään suostumusta.

Tsheremissien suostumuksen kysyntä erikoisena menona esiintyessään osottaa silminnähtävää yhtäläisyyttä varsinkin edellä tarkasteltujen turkkilais-tatarilaisten avioliittomenojen kanssa. Wichmannin kuvauksessa esiintyvä meno taasen liittyy yksityispiirteiltään etupäässä kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan. Viimeksimainittu on muuallakin saattanut vaikuttaa tsheremissien tapoihin; monessa tapauksessa lienee kuitenkin vaikeaa päättää, kummaltako taholta nämä tsheremissien tavat ovat saaneet vaikutuksia.

Kihlauksen vahvistusmenona tapahtuvan eri puolten välisen yhteisen syönnin tahi juonnin suhteen on huomattava, että se paitsi vanhempien tahi heidän edustajiensa kesken, tapahtuu ensi sijassa naimisiinjoutuvien itsensä välillä. Niinpä olemme nähneet juontiseremonian usein tapahtuvan ensiksi jälkimäisten ja sitten vanhempien ja muiden molempien puolten edustajien kesken. Samoin on yhteisen syönnin laita. Vallitseva naimaoikeudellinen käsitys ilmenee näissä toimituksissa sen mukaisena, jommoiseksi se aikaisemmin esiintuotujen seikkojen nojalla on osottautunut.