Part 17

Näiden tapojenn erkitystä arvosteltaessa on muistettava, että tienristeykset, joissa ne etupäässä suoritetaan, käsitetään yleisesti henkien asuinsijoiksi, jotenka niihin yhtyy kaikenlaisia taikauskoisia käsityksiä. Morsiussaattueen pysähdyksiin liittyy myös usein varsinaisia rukousmenoja. Kasanin läänin tshuvassit rukoilivat pysähdyspaikalla paljain päin. Birskin piirin tsheremissien pysähdyttäessä toimittama _kindam tshoklash_, leipää käyttäen toimitettu uhrirukous, on tavallinen vainajien juhlissa. Tämänlaisten tapojen liittyminen käsityksiin vainajista ilmenee votjakkien tavassa heittää pellonveräjällä leipää vainajille.

Tapa heitellä morsiussaattueesta leipää y.m. ruokatavaroita on verrattain yleinen. Suomessa oli morsiamella mukanaan säkillinen pieniä leipiä, joita hän sirotteli oikealle ja vasemmalle, kankaille ja mäille. Virolainen morsian heitti joka kylän kohdalla maahan nauhan, jotteivät pahat silmät katsoisi jälkeen.

Kuten erikoisesti morsianta, katsotaan koko morsiusväkeä matkan aikana kaikenlaisen noituuden uhkaavan. Suomessa ja vatjalaisilla tavataan käsitys hääväen noitumisesta susiksi. Toisinaan eivät hevoset "liikapainon" takia pääse kulkemaan tahi sulkevat käärmeet tahi karhut tien. Inkerissä luullaan pahojen ihmisten taioillaan "rikkovan sulhasen ja morsiamen"; paha voi myöskin koitua nuodemiehiin.

Morsiamen (morsiusparin) vastaanotto sulhastalossa.

Morsiusmatkan kautta on nuorikko siirretty uuteen olinpaikkaansa ja avioliiton toimeenpano näin muodollisesti tapahtunut. Tällä eivät kuitenkaan kaikki vaatimukset avioliiton onnelliseen täytäntöönpanoon nähden ole tulleet tyydytetyksi. Vielä vaaditaan useita toimenpiteitä, joilla nuorikko otetaan vastaan uuteen toimintapiiriinsä ja ikäänkuin istutetaan uuteen maaperään. Etenkin hänen ensi askeliinsa uudessa kodissa liittyy joukko tapoja ja toimenpiteitä, joiden noudattamisella pysyvä menestys ja onni uudelle tulokkaalle taataan. Häistä ovat vastaanottomenot kehittyneet varsin huomattavaksi häämenojen ryhmäksi.

Näiden suhteen on mordvalaisten ja venäläisten tapojen läheinen yhteenkuuluvaisuus käynyt ilmi. Venäläisten tapojen yleisimmät ja luonteenomaisimmat piirteet, morsiamen (resp. morsiusparin) viljalla y.m. ripotteleminen, leivän, leivän ja suolan sekä pyhäinkuvan esilletuominen, vastaanottajien (sulhasen äidin tahi vanhempien) pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin, ovat joko suorastaan venäläisiä tapoja vastaavassa tahi niihin helposti johdettavassa muodossa havaittavissa jo vanhimmissa mordvalaisten tapojen kuvauksissa.

Tsheremissien ja votjakkien tavoista puuttuvat sen sijaan suolan ja leivän esiintuonti, viljalla ripotteleminen ja vastaanottajien pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin.

Syrjänien vastaanottotavat liittyvät läheisesti mordvalais-venäläisiin. Vastaanottajien pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin, suolan-leivän esilletuominen ja viljalla ripottelu tavataan useiden kuvausten mukaan yhtäaikaisesti vastaanotossa.

Itämeren suomalaisten alueella esiintyy viljalla ripottelu Virossa, Venäjän Karjalassa ja Itä-Suomessa, humaloilla ripottelu ja vastaanottajien pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin vatjalaisten tavoissa, humalat ja hiilet Inkerissä, leivällä ja pyhäinkuvalla siunaaminen ja turkilla peittäminen Suomen ja Venäjän Karjalassa.

Näiden menojen esiintyminen ja leveneminen osottaa siis samanlaisia suhteita kuin useat muut tavat, joissa mordvalaisten ja venäläisten kesken havaitaan läheistä yksityispiirteistä yhtäläisyyttä.

Muuten on huomioon otettava, että viljalla y.m. vegetabilisilla aineilla ripottelu kuuluu vanhoihin ja nykyaikaisiin indogermanisiin häätapoihin. Se kuuluu muinaisindialaisten, kreikkalaisten sekä roomalaisten tapoihin ja on yleinen monilla nykyisillä indogermanisilla kansoilla. Sitä ei kuitenkaan saateta pitää erikoisesti indogermanisena tapana, sillä se kuuluu myöskin monien kaukaisten kansojen, esim. Tyynen meren saarten asukkaiden avioliittotapoihin. Yleismalkaiset vertailut indogermanien ja suomalais-ugrilaisten kansojen kesken eivät tässäkään kohden kykene todistamaan näiden kansojen välisiä läheisempiä yhdyssuhteita. Verrattaessa keskenään itäisten suomalaiskansojen vastaanottomenoja kokonaisuudessaan sekä muiden suomalais-ugrilaisten kansojen vastaaviin tapoihin, näyttäisi ensinmainittujen tavoissa viljalla ripottelemisessa ilmenevän vierasta käsitystä. Tämän ei kuitenkaan tarvitse periytyä kaukaisemmalta ajalta kuin siltä, jona nämä kansat ovat olleet nykyisten indogermanisten naapuriensa vaikutuksen alaisina.

Tsheremissien ja votjakkien tavoissa on erinäisten ruokatavaroiden ja juomien esilletuominen vastaanotettaessa osottautunut yleiseksi piirteeksi. Kuokien ja juomien käyttäminen nuorikkoa vastaanotettaessa ei ole harvinaista muuallakaan Europassa. Tämän tavan suhteen herää ensinnäkin kysymys, johtuuko ruokatavaroiden ja juomien esilletuominen vastaanotettaessa samoista käsityksistä kuin viljan, leivän, suolan y.m. käyttö.

Tsheremissien ja votjakkien vastaanotossa ovat rukousmenot yleisiä; näihin tiedetään taasen ruokatavaroiden ja juomien käyttämisen yleisesti liittyvän. Samaten yhtyy vastaanottoon usein morsiamen ja sulhasen tahi molempien puolten useampien edustajien välinen yhteinen syönti resp. juonti. Epäilemättä ovatkin juuri nämä seikat laajentaneet ruokatavaroiden käyttöä näiden kansojen vastaanottomenoissa. Seuraavassa esitettävät näkökohdat oikeuttavat kuitenkin ottamaan täälläkin huomioon viljan ja ruokatavaroiden käytön vastaanottamisessa myöskin varo- ja suojelustoimenpiteiden merkityksessä.

Viljalla ripottelemisen katsotaan tavallisesti liittyvän ajatukseen nuoren vaimon tahi avioparin hedelmällisyydestä. W. Mannhardt käsittelee tutkimuksessaan "Kind und Korn" kysymyksenalaisia menoja. Hänen käsityksensä mukaan niissä parallellisoidaan ajatus kasvi- ja ihmismaailman hedelmällisyydestä. Niillä tahdotaan edistää avioparin jälkeläisten saantia. Vastasyntyneeseen lapseen kohdistuessaan niillä taasen toivotetaan onnekasta vaurastumista. Saman tapaisia käsityksiä esittävät myöskin A.H. Post, O. Schrader ja P. Sartori.

E. Samter on kreikkalaisten ja roomalaisten tapojen nojalla antanut toisen laatuisen selityksen. Paitsi syntymiseen liittyvissä menoissa, tavataan viljalla ripottelu kreikkalaisten tavoissa esim. uutta orjaa vastaanotettaessa. Seitsemäntenä päivänä lapsen syntymisen jälkeen kuljetettiin lasta seulalla ympäri koko taloa, samalla kun kätilövaimo sirotteli ympäri koko taloa vehnää, ohraa ja suolaa suojaksi noituutta vastaan ja pahojen henkien ravinnoksi. Näiden sekä muutamien analogisten tapojen nojalla väittää Samter viljalla ripottelemisen alkuaan merkinneen uhria tahikka tapahtuneen henkien hyvittelemisen tarkoituksessa. E. Crawley näkee riisillä ripottelemisessa niinikään ajatuksen pahojen henkien ruokkimisesta, tarkoituksella lepytellä ja hyvitellä niitä. Samalla voi sen perustana myös olla käsitys sielun pakenemisesta. Celebes-saarilla luullaan ihmisen sielun voivan poistua hänestä avioliittoon mennessä, ja sen vuoksi ripoteltiin sulhasen päälle riisiä, jotta sielu jäisi paikoilleen.

Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien tavoissa on ripottelun nähty ensiksikin yhtyvän sellaisiin vastaanoton toimiin, joilla on ilmeisesti varaustaian luonne. Mordvalaisissa tavoissa ripottelun välineet (humalat) tuodaan esiin paistinpannussa, mikä selvästi johtuu hiiloksella vastaanottamisesta; viimeksimainittu vastaanottomeno tunnetaankin mordvalaisten tavoista. Venäläisissä tavoissa taasen humaloita käytetään selvästi varausaineena: matkalle varatessa kuljetaan varattavien ympäri humaloita kantaen. Inkeriläiset käyttävät vastaanotettaessa yhtä rintaa humaloita ja hiiliä.

Viimeksi esiintuoduissa esimerkeissä on humaloilla, siis vegetabilisella ripotusaineella varausaineen merkitys. Myöskin viljalla on eräissä tavoissa, jotka ovat varsin lähellä varsinaista viljalla ripottelemista selvästi tällainen käytäntö. Itä-Karjalassa kylvetään vastaanotettaessa ohraa portaiden eteen. Viljalla ei tässä tapauksessa ole suoranaista yhteyttä avioparin kanssa. Virossa kylvetään matkalle lähteneen nuodejoukon jälkeen kauraa. Inkerissä tavataan viljan jyvät morsiamelle mukaan annettavina varausesineinä. Vielä tiedetään vastaanotettaessa viljan kanssa yhtäaikaisesti käytettävän leipää, joka toiselta puolen tunnetaan muiden varausesineiden, kuten ruoskan, kolmihaaraisen kepin y.m. rinnalla selvänä varausesineenä useissa avioliittomenojenkin kohdissa (häähunnun poistamisessa, nimenannossa, morsiusmatkalle mukaan annettavana esineenä j.n.e.).

Tarkasteltaessa viljalla ripottelemista muiden kansojen tavoissa, löydetään selviä parallelleja viimeksi puheenaolleen laatuiselle viljan käyttämiselle. Ripottelu ei aina kohdistu aviopariin tahi morsiameen, vaan koko hääjoukkoon. Jerusalemissa heitetään ohraa ja suolaa hääjoukkoon sulhasen suojelemiseksi pahalta silmältä. Krakovassa ripotellaan viljalla ei ainoastaan sulhasta ja morsianta, vaan koko morsiussaattuetta. Puolalaiset kuljettavat myöskin morsianta kaikkien talon ovien luo, jolloin sirotellaan ympäri viljaa.

Häämenoissa käytetään siis usein viljaa y.m. ruokatavaroita epäämättömästi varausaineena tahi henkiuhrin merkityksessä. Viljalla y.m. ripotteleminenkin näyttää usein tapahtuvan tällaisessa merkityksessä. Vastaanotossa tapahtuvan morsiamen tahi avioparin viljalla, humaloilla y.m. vegetabilisilla aineilla ripottelemisen selittämisessä on tällainen näiden aineiden käyttö huomioonotettava. Ripottelemisista puhuttaessa on vielä muistettava, että ne tapahtuvat etupäässä juuri vastaanotossa, johon yleensä lukuisia taikoja ja varausmenoja liittyy. Ajatus jälkeläisten saannista tuntuu tähän avioliittomenon kohtaan yhtyvänä epäoleellisemmalta.

Tsheremissiläisen morsiamen muistetaan vastaanotossa heittäneen rahan, jonka päällä hän oli pyörähtänyt ympäri, katolle tahi katon yli.

Tähän saatetaan verrata serbialaista tapaa, jossa rahan asemasta käytetään hedelmiä. Morsiamelle annetaan vastaanotettaessa seulalla hedelmiä, joita hän heittää katolle. Molemmat tavat yhtyvät ilmeisesti käsitykseen katosta henkien asuinsijana ja taikalokaliteettina. Roomalaiset heittivät synnytyksen helpottamiseksi katon yli peitsen, jolloinka ajateltiin katolla asuvaa deemonia. Samalla huomataan näissä tavoissa vilja (hedelmät) uhrina tahi varausaineena, tällaisena yleisesti käytetyn kappaleen, rahan rinnalla. Rahan ohella ovatkin viljanjyvät, pavut j.n.e. yleisiä hääväen tahi morsiamen kengissä, vaatteissa tahi povessa käytettäviä varausesineitä.

Leivän merkityksestä varausesineenä useissa häämenojen toimituksissa on aikaisemmin puhuttu. Joskus muistuttaa vastaanotossa tapahtuva leivän käyttö nimenannossa y.m. tavallista. Karjalaiset nostavat vastaanotettaessa ruisleipämöykkyä, tahi leipää ja pyhäinkuvaa kolmasti morsiamen tahi avioparin pään päälle. Suola on tunnetuimpia varausaineita. Mordvalais-venäläisissä tavoissa yleinen leivällä resp. suolalla-leivällä vastaanotto saattaa siis tämän ajatuksen kannalta alkuperäisessä merkityksessään liittyä varaamisiin.

Istuttamismenot y.m. alustalle asettamiset.

Morsiamen tahi avioparin alustalle asettamisen tahi asettumisen on tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa, varsinkin sulhastalossa ajoneuvoista alas laskeuduttaessa ja yleensä vastaanotossa, nähty usein tapahtuvan. Muutamat Itämeren suomalaisista kansoista asettavat morsiamen samassa häämenojen kohdassa alustalle, tahi asettuu aviopari yhteiselle alustalle. Itä-Suomessa levitettiin reen vierelle vaippa, jolle sulhanen nosti morsiamen. Suistamolla asetettiin sulhastalon portaille turkki, jolle sulhanen ja morsian asettuivat. Äyrämöisten morsian astui sulhastaloon tultua ajoneuvoista matolle. Koprinassa asettui aviopari sulhastaloon tultua portin eteen asetetulle turkille vanhempain siunattavaksi. Liiviläisen morsiamen oli astuttava ajoneuvoista maahan levitetylle kirjavalle peitolle.

Aikaisemmin nähtiin morsiamen kantamisen vastaanotossa saattavan johtua ajatuksesta, ettei morsian ajoneuvoista laskeutuessaan saa astua paljaalle maalle. Luonnollista on, että alustalle asettaminenkin ennen kaikkea johtuu tästä käsityksestä. Morsiamen ja morsiusparin ensimäisiin askeleihin sulhasen kotona yhtyy useita selviä varotoimenpiteitä. Meshtsherjaki-morsiamen oli kuljettava koko matka ajoneuvoista huoneeseen maahan levitettyä liinavaatetta pitkin. Alustavaatteelle pannaan joskus raha tahi sormus, samaten kuin lattialle kynnyksen viereen tahi kynnykselle usein pannaan vaatekappale, sormus tahi raha morsiamen ensi kertaa astuessa sisälle. Tsheremissien vastaanotossa alustalle laskeutumisen ohella tavattu rahalle astuminen kolminkertaisine ympäripyörähdyksineen kuuluu selvästi saman laatuisten toimenpiteiden sarjaan.

Alustalle astumisen merkitystä valaisee vielä se syrjänien käsitys, ettei nuoren parin ole kolmen vuorokauden aikana astuttava maahan paljain jaloin, sillä paljaaseen jalkaan käy tartunta helpommin.

Vastaanotossa tapahtuvasta alustalle asettamisesta tahi asettautumisesta puhuttaessa on johduttu koskettelemaan sitä häätapojen sarjaa, jolle on ominaista sulhasen, morsiamen tahikka molempien asettuminen alustalle, tähän liittyvine muine seremonioineen. Näitä olemme nimittäneet istuttamismenoiksi.

Istuttamismenot ovat tunnettuja jo muinaisten indialaisten häätavoista. Niissä havaitaan ensiksikin jo vastaanotossa tapahtunut morsiamen alustalle asettaminen, joka suoritettiin siten, että vastaanottavat bramanivaimot asettivat morsiamen hänen ajoneuvoista alas laskeuduttuaan härän vuodalle. Mutta tätäpaitsi istutettiin morsianta härän taljalla morsiamen kotona ennen morsiusmatkaa. Roomalainen sulhanen ja morsian istuivat _confarreation_ eli yhteisen syöntiseremonian aikana uhrilampaan vuodalla.

Venäläisissä ja muutamien muidenkin slaavilaisten kansojen tavoissa havaitaan runsaasti istuttamismenoja, joissa alustana käytetään turkkia.

Istuttamismenoista kokonaisuudessaan ei niiden merkityksen ja niiden perustana olevien käsitysten kannalta ole annettu tyydyttävää selitystä. O. Schrader katsoo vuodalle asettamisessa säilyneen muiston ajalta, jolloinka ihmisasunnoissa ei ollut muita istumalaitoksia kuin vuodat. H. Hirt mainitsee morsiamen kynnyksen yli nostamisen ja eläimen vuodalle asettamisen jääneen itselleen käsittämättömäksi. Muistutuksissaan antaa hän kuitenkin vuodalle istuttamisesta saman suuntaisen selityksen kuin Schrader.

Löytääksemme mahdollista selvitystä tähän taparyhmään, tarkastelemme istuttamisien ja alustalle asettamisien esiintymismuotoja ja asemaa niiden kansojen häämenoissa, joiden piirissä tutkimuksemme pääasiallisesti liikkuu.

Aikaisemmasta on ajoneuvoista alaslaskeutumisen ja morsiamen kantamisen yhteydessä tapahtuva alustalle asettaminen tunnettua. Molemmat tavat ovat osottautuneet usein olevan yhteydessä sen käsityksen kanssa, ettei morsian saa astua paljaalle maalle. Näitä paitsi liittyy muihinkin häämenojen kohtiin alustalle asettamisia eli varsinaisia istuttamismenoja. Niissä voidaan erottaa _yksipuoliset_, joko morsiameen tahi sulhaseen kohdistuvat, sekä _avioparin yhteiset istuttamiset_. Vastaanotossakin saattaa morsiamen alustalle asettamisen ohella esim. votjakkien tavoissa tapahtua avioparin samalle alustalle asettuminen. Länsivenäläisissä tavoissa ovat istuttamiset yksipuolisia, sulhasen istuttamisia kotona ennen nuodematkalle lähtöä ja morsiamen istuttamisia neitoillan menoissa. Muinaisindialaisissa menoissa oli istuttaminen yksipuolista (morsiamen), kun siihen sijaan roomalaisissa aviopari istui yhteisellä alustalla. Tutkimuksemme alaisilla kansoilla tavataan yksipuolinen (morsiamen) istuttaminen esim. mordvalaisilla; mutta suurin osa istuttamisia kohdistuu kuitenkin aviopariin. Itämeren suomalaiset istuttavat sekä morsianta yksin että avioparia.

Istuttaminen liittyy useimmiten sellaisiin avioliittomenojen kohtiin, joilla on uskonnollinen merkitys tahi jotka muuten ovat näiden menojen huomattavimpia ja juhlallisimpia toimituksia. Muinaisindialaiseen morsiamen istuttamiseen yhtyi siunauksen tapaisia toivotuksia ja sen yhteydessä toimitettiin neljä _äjya-uhria_, joista joka kerta osa vuodatettiin maahan. Roomalaisten tavoissa yhtyi istuttaminen huomattavimpaan avioliittoseremoniaan, _confarreatioon_.

Venäläisillä y.m. slaaveilla on istuttaminen tavallista vanhempien toimittaman siunauksen yhteydessä. Siunatessa saattavat myöskin vanhemmat asettua turkisalustalle, tahi ovat he nurinkäännettyyn turkkiin pukeutuneina turkisalustalla olevaa sulhasta siunatessaan.

Siunaukseen, hyvästelyyn ja vastaanottoon yhtyy istuttaminen myöskin karjalaisten, inkeriläisten ja vatjalaisten tavoissa. Istutusalustana käyttävät viimemainitut samaten kuin venäläiset yleisesti turkkia ("turkilla prostitus").

Paitsi aikaisemmin puheenaolleita varsinaisesti tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa esiintyneitä alustalle asettamisia, muistamme votjakkilaisen morsiusparin istuneen alustalla n.s. vihkimäseremonian aikana. Tsheremissiläinen nuori pari oli perinnön luovutusmenon aikana huopamatolla polvillaan.

Istuttaminen näyttää siis liittyvän muutamiin huomattavimpiin häämenojen toimituksiin, joiden yhteydessä kaikenlaisia varotoimenpiteitä tavataan.

Paitsi istuttamisessa tavallista, havaitaan häämenoissa toisenkin laatuista karvaisen tahi muunlaisen peiton käyttöä. Eräissä häämenojen kohdissa aviopari peitetään yhteisellä peitolla, jonka usein mainitaan olevan karvainen. Vitebskin läänissä heitettiin sulhasen ja morsiamen yli turkki heidän antaessaan toisilleen kättä. Tshuvassilainen nuori pari istuu turkilla tahi huopapeitolla peitettynä avioparin välisen yhteisen syönnin ja häähunnun poistomenon aikana. Itä-Suomessa asettuu morsiuspari vastaanotettaessa portaiden eteen levitetylle peitteelle ja saa toisen peiton päänsä yli. Kuolemajärvellä heitti anoppi sulhasjoukon tullessa sisälle sulhasen ja morsiamen päälle vaatteen niin, että he jäivät sen alle yhtaikaa. Tämän yhteydessä muistettakoon, että roomalainen morsiuspari istui _confarreation_ aikana uhrilampaan vuodalla peitetyin päin.

Peittäminen on siis läheisenä analogiana istuttamiselle. Paitsi sitä, että ne esiintyvät yhdenaikaisesti, käytetään peittona usein karvaista nahkaa, mikä on yleisin istutusalustanakin, jotapaitsi peittäminen liittyy saman tapaisiin toimituksiin kuin istuttaminenkin.

Muista karvaiselle alustalle asettumisista huomattakoon vielä valkovenäläinen tapa, jonka mukaan avioparin on mentävä sulhasen kotiin, saunaan ja makuuhuoneeseen turkin yli, sekä tshekkiläinen tapa kulkea sisälle karvaisen maton yli.

E. Crawley ja A.H. Post lukevat avioparin yhteisellä peitolla peittämisen kontakti-(yhdistys-)menojen sarjaan. Peittämiseen, samaten kuin yhteiselle alustalle asettamiseenkin saattaa niilläkin kansoilla, joiden tapojen piirissä tutkimuksemme liikkuu, liittyä ajatus naimisiinjoutuvien yhdistymisestä avioliitossa. Tähän viittaa jo se seikka, että alustalle asettaminen ja peittäminenkin tavataan selviin kontaktimenoihin, kuten yhteiseen syöntiin yhtyneenä.

Paitsi molempien naimisiinjoutuvien samalle alustalle asettumista olemme tavanneet runsaasti yksipuolisia istuttamisia. Samaten tunnetaan morsiusparin samalla peitolla peittämisen yhteydessä sellaisia peittämisiä, jotka kohdistuvat vain toiseen naimisiinjoutuvista. Edellä puheenaollut teoria ei sovellu tällaisen yksipuolisen istuttamisen enempää kuin peittämisenkään selitykseksi. Samaten kuin eräissä tapauksissa morsiamen hunnuttaminenkin, liittyy peittäminen samanlaisiin avioliittomenojen kohtiin kuin istuttaminen. Peittämisen tunnemme taasen yleisenä suojelus- ja varotoimenpiteenä. Se, kuten alustalle asettamisetkin, ei useimmissa tapauksissa saattane kuulua muuanne kuin niiden moninaisten varotoimenpiteiden sarjaan, joita niin runsaasti häämenojen tärkeiksi käsitetyissä kohdissa tavataan.

Xäiden tapojen selittämisessä on erityistä huomiota pantava sille seikalle, että niinhyvin yhteisessä kuin yksipuolisessa istuttamisessa istutusalustana on karvainen turkki tahi eläimen vuota, joita peittämisissä käytetään myös peittona.

Istuttamisessa, alustalle asettamisessa y.m. tapahtuvan turkispeitteen rinnalla on vastaanottajien tahi siunausta toimittavien vanhempien pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin tunnettua. Muissakin häämenojen kohdissa pukeutuu joku häiden huomattavimmista henkilöistä, etupäässä juuri morsian, karvaiseen pukineeseen. Vjatkan läänissä puetaan morsian morsiusmatkaa varten lammasnahkaturkkiin. Syrjäniläinen morsiuspari istuu hääjuhlassa turkki päällä. Näitä tapoja saatettaneen tuskin selittää muuksi kuin varaamisiksi, joissa karvaiselle pukineelle annetaan erikoisesti suojeleva merkitys. Seuraavassa puheenaolevat sekä etempänä esitettävät päähineeseen ja käsineihin kohdistuvat tavat tekevät mielestämme tämän selitystavan täysin oikeutetuksi.

Eläinten nahkoja ja karvoja käytetään yleisesti suojana noituutta, erittäinkin pahaa silmää vastaan. Syrjänit sekä Vjatkan läänin venäläiset panevat morsiamen poveen vihkimä- ja morsiusmatkalle villoja. Muinaisindialaisella morsiamella oli kaulassaan lampaan villoista tehty kaulanauha. Roomalaisella morsiamella oli suojana pahoja voimia vastaan villaiset nauhat, _vittae laneae_, jotka sidottiin tukkaan.

Muinaisten indialaisten mainitaan käyttäneen istutusalustana punaista eläimen vuotaa. Tämä väri tunnetaan edellisestä taikaväriksi, joka tavataan useiden häämenoissa käytettävien suojelevien esineiden (morsiushunnun, suojusten ja lyhtyjen, morsiamen kaulanauhan j.n.e.) värinä.

Venäläisissä, erittäinkin länsivenäläisissä häämenoissa huomataan sulhasen kotona ennen nuodematkalle lähtöä tapahtuvan yksipuolisen istuttamisen rinnalla sulhasen (tahi sulhasen ja nuodejoukon) seisottaminen paistinpannulla. Tähän liittyy juhlallinen pyhäinkuvalla siunaus, kuten istuttamisessakin. Paistinpannulla seisottaminen on selvä tulella tahi hiiloksella varaamisesta johtunut varausmeno ja on tässä suhteessa mielenkiintoisena parallellina istuttamismenoille niiden merkitystä arvosteltaessa.

Vielä saatetaan mainita, että länsivenäläisissä menoissa morsiamella nahalla istuessaan on kädessänsä leipä tahikka pitelee hänen veljensä sen aikana kädessään piirakkaa. Leivän asema varausesineenä on entuudestaan tunnettua.

Viimeksi puheenaolleet tavat ja käsitykset, varsinkin istuttamismenojen liittyminen sellaisiin häämenojen kohtiin, joissa yleensä monenmoisia varotoimenpiteitä tavataan, sekä se seikka, että alustana usein on karvainen nahka, jolla on varaavan esineen merkitys, oikeuttavat lukemaan varsinaiset istuttamismenotkin, kuten muutamat muut alustalle asettamiset, suurimmalta osaltaan niiden varotoimenpiteiden sarjaan, joiden erinäisissä tärkeissä häämenojen kohdissa tulee suojella joko jompaakumpaa naimisiinjoutuvista tahi avioparia vahingollisilta vaikutuksilta.