Part 16

Kuten edellä toimitettu tarkastelu osottaa, liittyy morsiamen hunnuttaminen etenkin mordvalaisten, venäläisten ja joskus Itämeren suomalaisten tavoissa usein muutamiin häämenojen huomattavimpiin toimituksiin, kuten siunaus-, istuttamis- ja yhteisiin syöntimenoihin. Yleisintä näyttää kuitenkin olevan hunnuttaminen morsiusmatkan yhteydessä. Sen merkityksestä morsiusmatkaan nähden puhuu erityisesti se seikka, että paitsi aikaisemmin tapahtuvaa hunnuttamista joskus morsiusmatkaa varten toimitetaan erikoinen hunnuttaminen.

Näissäkin tapauksissa saattaa tietysti ajatus morsiamen eristämisestä olla mahdollinen. Lukuisat seikat kuitenkin osottavat näihin avioliittomenojen kohtiin, varsinkin morsiusmatkaan, liittyvän joukon toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on selvästi suojella morsianta ulkoisilta vahingollisilta vaikutuksilta. Eräät morsiamen hunnuttamisen yhteydessä noudatetut tavat osottavat hunnuttamisella ilmeisesti olevan myös tämän laatuisen merkityksen. Tässä suhteessa on mielenkiintoinen seuraava syrjäniläinen tapa, josta V. Nalimov kertoo. Vihkimisen jälkeen, kun morsiuskruunu on otettu pois, on morsiamen pää heti peitettävä huivilla. Huivi suojelee kaikenlaiselta pahalta, tartunnalta, pahalta silmältä, pahansuomuksilta, hengiltä. Jotkut papit ovat siihen määrin tottuneet syrjänien tapoihin, että asettavat sen jälkeen kun kruunu on otettu pois, kätensä morsiamen pään päälle siksi kunnes huivi ennätetään heittää päähän. Niistä vahingollisista voimista, joita vastaan hunnuttaminen, kuten useat muutkin varotoimenpiteet ovat tähdätyt, on ennen kaikkea huomioonotettava yleismaailmallinen ja mitä erilaisimmilla kultturiasteilla, kansoilla ja aikoina tavattava usko vieraan katseen vahingollisesta voimasta eli _usko "pahaan silmään" eli silmääniiseen_. Tällä ymmärretään uskoa, jonka mukaan määrätyillä ihmisillä, eläimillä tahi hengillä on voima paljaan katseen avulla tuottaa toisille henkilöille, varsinkin lapsille, kotieläimille, kasveille, jopa elottomille esineillekin vahinkoa. Katseella, jolla ajatellaan olevan nämä taikavoimat, on usein aivan luonteenomaiset ominaisuudet, se on joko raivoa täynnä ja kateellinen, tahi aivan päinvastoin, ihaileva ja rakastava. Myöskin luullaan, että ensimäinen katse, jonka esineeseen luo, voi tuottaa vahinkoa.

Käsitys pahasta silmästä näyttää olevan yleinen useimmilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Kuten etempänä saadaan nähdä, esiintyy se tutkimuksemme alaisilla kansoilla muutamien muidenkin häämenojen kohtien (esim. valemorsiamen) yhteydessä. Erittäin kuvaavia ovat syrjänien käsitykset pahasta silmästä (_vomidz_). Silmäykselle ovat niiden mukaan alttiita etenkin kauniit ja voimakkaat ihmiset, varsinkin kauneimmat tytöt ja uhkeimmat pojat. Tämän vuoksi ei lapsia vieraisiin vietäessä pestä eikä kammata. Kauniin, viisaan ja hyvässä puvussa olevan pojan ei anneta näyttäytyä vieraalle, ennenkuin hänen päänsä päälle on ripotettu suolaa.

Tämän ajatuksen kannalta tuntuu varsin luonnolliselta, että morsian nuoruuden kukkeudessaan ja juhlakomeudessaan kaikkien ihastelemana ja huomion keskuksena on erikoisesti alttiina pahan silmän vaikutukselle.

Luonnollisimpana ja yksinkertaisimpana pahan silmän ja muun sen laatuisen ulkoapäin uhkaavan taikuuden välttämiskeinona on peittäminen. Tämä käsitys ilmenee erikoisen selvänä juuri puheenaolleessa syrjäniläisessä, vihittäessä noudatettavassa tavassa. Morsiusmatkaan liittyvän peittämisen mainitaan joskus nimenomaan johtuvan käsityksestä pahasta silmästä. S.K. Kuznetsovin mukaan peitetään tsheremissiläinen sulhanen ja morsian morsiusmatkan aikana niinimatolla pahan silmän välttämiseksi. Niitä ruumiinosia, joiden erikoisesti katsotaan olevan pahalle silmälle alttiina, varjellaan peittämällä tahi verhoamalla. Kasvojen peittämistä ja pään verhoamista käytetään S. Seeligmannin mukaan keinona pahaa silmää vastaan. Varjellaanpa eläimiäkin ja erilaatuisia esineitä, etenkin ruokatavaroita, pahalta silmältä peittämällä. Syrjänit suojelevat maitoa silmäämiseltä peittämällä ja siivilöitsevät sen syrjässä tahi lattian alusessa.

Mordvalaisen morsiuskuomin kuviot, ristit ja tähdet oikeuttavat jo päättämään, ettei kysymyksessä ole paljas eristämistoimenpide, vaan että eristävällä laitoksella tahdotaan samalla suojella ulkoapäin uhkaavalta pahalta. Erään tiedon mukaan oli _morsianta peittävään hurstikankaaseen ommeltu ristejä ja nelikulmioita_. Tsheremissien morsiushuntu koristetaan kirjailulla, joka on tehtävä yöllä kuunvalossa. Nelikulmiot, ristit ja tähdet ovat, samaten kuin tunnettu pentagramma, yleisiä maagillisia karaktärejä, joita käytetään amuleteissa ja muissa taikaesineissä kaikenlaista noituutta ja varsinkin pahaa silmää vastaan. Morsiushuntu on usein väriltänsä punainen. Punainen on ikivanha taikaväri. Punaiset langat y.m. tämän väriset esineet ovat yleisiä taikomisessa ja kansanomaisessa lääketaidossa. Häämenoissa ovat useat esineet, joilla selvästi on suojelevan varoesineen merkitys, väriltään punaisia. Kiinalaiset kuljettavat morsiussaattueessa punaisia lyhtyjä, lippuja ja suojustimia. Muinaisindialaisissa häissä sidottiin morsiamen kaulaan punasininen kaulanauha ja morsiusvaunun oli kuljettava punaisen ja sinisen langan yli. Vielä on muistettava, että mordvalainen morsian ennen morsiusmatkalle lähtöä ja hunnuttamista puettiin Lepehinin mukaan punaisiin vaatteisiin.

Muutamissa viimeksi puheenaolleissa avioliittomenojen kohdissa tapahtuva morsiamen hunnuttaminen ja peittäminen kuuluu siis ilmeisesti niiden varotoimenpiteiden sarjaan, joiden määränä on suojella morsianta sen laatuisilta vahingollisilta voimilta kuin edellä on ollut puhe. Etempänä nähdään samoihin avioliittomenojen kohtiin hunnuttamisen ohella liittyvän useita muunkin laatuisia varotoimenpiteitä.

Morsiamen seremonialliset vastustelut ja itkut.

Tämän jälkeen tarkasteltakoon niiden tapojen sarjaa, jotka joko selvästi tahi kuvaannollisesti ilmaisevat morsiamen vastustelua ja vastenmielisyyttä määrätyissä häämenojen kohdissa, erittäinkin morsiusmatkan yhteydessä.

Näihin luetaan tavallisesti vastustelu ajoneuvoihin vietäessä, karkaamiset morsiusmatkalla y.m. häämenojen kohdissa, sulhastalon kynnyksen yli nostaminen, häähunnun poisheittäminen ja seremonialliset itkut. Ne kuuluvat yleismaailmallisiin tapoihin ja niitä noudattavat joissakin muodoissa lukemattomat kansat. Niinpä muinaisindialainen morsian itki häissä seremoniallisia itkuja ja roomalainen morsian pakeni ennen _domum deductiota_, äitinsä helmaan ja oli siitä väkivallalla riistettävä. Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien tavoista kuuluvat muutamat selvemmin tahi hämärämmin tähän tapaluokkaan. Morsiamen itkut ovat niistä yleisimmät. Mordvalaisten tavoissa on havaittu morsiamen vastustelevan aviovuoteelle vietäessä, itkevän, vastustelevan ja pakenevan pois ajoneuvoista morsiusmatkalla sekä heittävän huntunsa kolmasti pois. Samoin nähtiin votjakkilaisen morsiamen koettavan kolmasti karata pois ajoneuvoista.

Tähän sarjaan kuuluvat tavat eivät ole harvinaisia muutamien muidenkaan suomalais-ugrilaisten kansojen menoissa. Itämeren suomalaisten ja öyrjänien hääitkut ovat kehittyneet varsinaiseksi itkurunoudeksi ja muitakin vastustelumenoja on täällä sekä esim. lappalaisten tavoissa havaittavissa.

Morsiamen vastustelujen ja itkujen on usein, vieläpä viime aikoihin saakka selitty johtuvan naisenryöstötavasta. M.m. selittää I.N. Smirnov tältä kannalta tsheremissien tavoissa yleiset morsiamen kolminkertaiset peräytymiset ajoneuvoihin asetuttaessa ja ruoskalla lyönnit. Sitä mukaa kuin itse naisenryöstötapaa on ryhdytty lähemmin tutkimaan ja siihen liittyvät teoriat saatettu ankaramman kritikin alaiseksi on siitä johdetuille tavoillekin alettu etsiä muun laatuisia selityksiä. Näin selittää C.N. Starcke morsiamen vastustelut ja itkut suoranaisesti psykologisista syistä johtuviksi. Vanhojen perhesiteiden katkeamisen tahi heikkenemisen johdosta ilmaistu suru saattaa morsiamen puhkeamaan valituksiin, samalla kun se, löytämättä tarkoituksenmukaisempaa symbolia, ilmenee morsiamen vastusteluna.

E. Crawley yhdistää morsiamen vastustelut samaten kuin n.s. ryöstösymbolit yleensäkin sukupuolten välisiin _tabuihin_. Tämän ohella johtuvat vastustelut myöskin naisellisesta häveliäisyydestä ja arkuudesta. Sukupuolten välisestä vastakkaisuustunteesta (_sexual resistance_) ja saman sukupuolen kesken vallitsevasta solidarisuustunteesta johtuvina esiintyvät vastusteluseremoniat samoin kuin avioliittomenoissa havaittava väkivallan käyttökin molempien sukupuolten välisenä jännityksenä, vastusteluna ja taisteluna.

Lukuunottamatta muutamia nuodejoukon vastaanotossa havaittavia tapojen piirteitä, eivät vastustelumenot tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa yleensä ilmene tämän laatuisena molempien sukupuolten välisestä antagonismista johtuvana taisteluna. Näin näyttää esim. morsiamen kantamisella, jonka E. Crawley johtaa samoista käsityksistä, saattavan olla muunkin laatuisia syitä perustanaan. Lähinnä näyttäisivät tutkimuksemme alaisten kansojen vastustelumenot johtuvan eron aiheuttamasta luonnollisesta suruntunteesta. Niiden pohjana saattaa myöskin, kuten P. Sartorikin huomauttaa, olla ajatus siitä, että osottaessaan liiallista myöntyväisyyttä ja alttiutta uutta kohtaloa kohti lähdettäessä ja matkattaessa, morsian voi herättää kohtalon tahi jumaluusvoimien kateutta ja vihaa. Onhan yleinen luulo, että liiallista ilon ja tyytyväisyyden ilmaisua seuraa onnettomuus, kun taas päinvastoin surun ilmaisu voi tätä estää. Inkeriläiset sanovat morsiamesta: "Joka ei itke lähtiessään, itkee ukkolassa", ja jollei morsian Uudellakirkolla lähtiessä itkenyt, huusi joku vaimoista: "Kun et itke männessäis, itke(t) siel ollessais, oljamis käyvessäis". Ylä-Pfalzissa on morsiamen itkettävä paljon, tullakseen onnelliseksi avioliitossa.

Yleensä tunnettu on tutkimuksemme alaisten kansojen käsitys esivanhempien henkien vaikutusvoimasta jälellejääneitten kohtaloihin. Paitsi tuon tuostakin tapahtuvaa kuolleiden esivanhempien puoleen kääntymistä avioliittomenojen tärkeimmissä kohdissa, osottaa mordvalainen morsian erojaisitkunsa myöskin vainajille. Sekä ennen varsinaisia häämenoja tapahtuvissa itkuissa että morsiusmatkalla vihittäväksi poikettaessa hyvästelee morsian sukunsa vainajia. Kosimaan lähdettäessä käytiin rikkaläjällä, jota pidetään pyhänä, koska siihen joutuu ruumisarkun lastuja. Neitisaunaan mennessään pyysi morsian _pokshtat babat_, kuolleet esivanhempansa mukaan. R. Utshajev kertoo kosintapäivän iltana morsiustalossa vuoltavan kynnyksellä hopearahaa. Vuoltaessa muistellaan vainajien nimiä sekä rukoillaan jumalaa ja esivanhempia, pyytäen näiltä onnea sekä anoen heitä vapauttamaan "pahasta ihmisestä", "pahasta vastaantulosta" sekä pahasta silmästä. Inkerissä menee morsian hääaattona "kalmoille", jossa hän itkien kutsuu kaikkia, jotka ovat hänen suvustansa kuolleet. Ennen kotoalähtöä valaa hän olutta ikkunan kynnyksessä olevasta aukosta pihalle, kutsuen kuolleita (erittäinkin jos hänen vanhempansa ovat kuolleet) "leine-iltaiselle". Länsi-Inkerissä morsian itkuissaan lasi kädessä ikkunaan päin seisten pyytää jumalia "ottamaan otravettä, maistamaan mainiota mallasvettä". Jos hänen isänsä on kuollut, kutsuu hän tätä erikseen. Vientipäivänsä aattona käy tyttö läheisten sukulaistensa haudalla siunausta pyytämässä.

Morsiamen itkut saattavat näin johtua osaksi myös halusta osottaa suvun vainajille ja kodin haltijoille eron vaikeutta, samalla kun tahdotaan hankkia heidän suosionsa, niin ettei heidän puoleltansa uuteen olinpaikkaan siirryttyä mikään onnettomuus uhkaisi.

Morsiamen kantaminen.

Morsiamen kantamista, jota usein pidetään merkitykseltään samaan tapaluokkaan kuuluvana kuin viimeksi puheenaolleet tavat, tarkasteltakoon erikseen, koska tänne lukeutuvia tapoja on olemassa verrattain runsaasti ja useat niistä näyttävät olevan toista alkuperää kuin edellä tarkastellut.

Kantamisesta puhutaan tavallisimmin morsiusmatkan yhteydessä. Vanhoissa indialaisissa häämenoissa otettiin nuorikko sulhasen kotiin tuotua nostamalla ajoneuvoista ja vietiin kantamalla vuodalle. Roomalainen morsian kannettiin uuden kodin kynnyksen yli, jolloinka hän ei saanut jalallaan koskea kynnykseen.

Useiden indogermanisten kansojen mainitaan kantavan tahi nostavan morsianta myöskin sulhastalosta lähdettäessä ajoneuvoihin asetettaessa. Pohjoisfriisiläisissä häissä nostaa _bidlefstr_ morsiamen seuralaisnaisineen ajoneuvoihin, Siebenbürgissä kantaa hänet ulos ja asettaa niihin sulhanen. Itä-Böömissä viedään morsian hänen vastustellessaan kantamalla ajoneuvoihin. Samalla tapahtuu kantaminen, kuten vanhojen indialaisten ja roomalaisten tavoissa, sulhastalossa, morsianta sisälle vietäessä. Usein puhutaan erikoisesti kynnyksen yli nostamisesta. Uuskreikkalaiset nostavat morsiamen äkkiä kynnyksen yli; olisi paha enne, jos hän uuteen kotiin astuessaan koskettaisi maata. Kynnyksen yli nostaminen tavataan vielä albaneilla, Kanadan indianeilla ja kiinalaisilla.

Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien tavoissa yhtyy morsiamen kantaminen useihin häämenojen kohtiin. Mordvalaisista on ensiksikin tunnettua Pallas'en mainitsema kantaminen sulhastalon portille sekä aviovuoteelle viedessä toimitettu kantaminen; jälkimäisessä kohdassa ilmenee myös morsiamen vastustelu. Mutta tämän ohella kantavat sekä mordvalaiset että tshuvassit morsianta ajoneuvoihin asetettaessa ja sisälle vietäessä, morsiamen käydessä sukulaisten luona hyvästelyillä. Samaten kannettiin morsianta morsiusmatkan aikana kotoa lähdettäessä ja sulhastaloon sisälle tuotaessa. Kargaleissa liittyy kantaminen koko morsiusmatkaan, niin että morsianta kaikissa kohdissa, missä hänen pitäisi jalkaisin liikkua, kannetaan käsivarsilla. Myöskin kuljetettiin morsianta kantamalla hänen hyvästellessään synnyinkodin eri paikkoja.

Muutamien tietojen mukaan kannetaan morsianta aina hänen häämenojen aikana liikkuessaan paikasta toiseen. Pallas mainitsee tshuvassilaista morsianta häiden ajan joko kuljetetun ajoneuvoissa tahi kannetun niinimatolla. K.P. Prokopevin mukaan ei tshuvassilainen morsian häiden alusta niiden loppuun astu askeltakaan jalkaisin, vaan kannetaan hänet ajoneuvoista sisälle ja päinvastoin.

Tsheremissit kantavat morsianta ajoneuvoihin vietäessä ja ajoneuvoista laskeutumisen yhteydessä sulhastalossa vastaanotettaessa; heidän tavoissaan liittyy kantaminen käsitykseen, _ettei morsian saa astua paljaalle maalle, vaan jollekin alustalle_.

Morsiamen kantamista on yleisesti pidetty naisenryöstöön viittaaviin tapoihin kuuluvana. Tällaisena puhuu siitä esim. A. Rossbach, vaikka hän sen ohella huomauttaa kynnyksen _omen_-merkityksestä. Kantamisessa näkee hän väkivaltaa vastustelevaa morsianta kohtaan. L. v. Schroeder pitää Rossbachin mielipidettä sangen todennäköisenä. Myöskin J. Lubbock näkee tavassa nostaa morsian kynnyksen yli jäännöksen ryöstöavioliiton ajoilta. Tämän selitystavan kannattajiin lukeutuvat edelleen A.H. Post, L. Dargun, M. Kulischer ja N.F. Sumtsov. E. Crawley lukee kantamisen yleisten vastustelumenojen joukkoon, samalla tietysti jyrkästi vastustaen sen yhteyttä naisenryöstötavan kanssa. Lukuunottamatta Pallas'en kertomusta mordvalaisten aviovuoteelle viennistä, ei tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa kantamisen yhteydessä morsiamen seremoniallista vastustelua yleisemmin tavata. Useissa häämenojen kohdissa, kuten hyvästelykäyntien aikana ja kotitalon eri paikkojen hyvästelyn yhteydessä tapahtuvan kantamisen selittäminen vastustelumenojen kannalta tuntuukin näille tavoille kokonaan epäoleelliselta. Näin ei kantamista, kuten vielä etempänä esille tulevat tavan piirteet osottavat, useinkaan saatettane lukea vastustelumenoihin kuuluvaksi.

Kantamistavassa on mielestämme ensiksikin erotettava kynnyksen yli nostaminen ja laajemmassa merkityksessä tapahtuva morsiamen kantaminen. Ensinmainitun on jo M. Winternitz osottanut muinaisten indialaisten ja lukuisten muiden kansojen tavoissa johtuvan ajatuksesta, jonka mukaan kynnys käsitetään taikalokaliteetiksi, jota sen yli määrätyissä tiloissa kuljettaessa ei saa koskettaa. Useiden muiden kynnykseen kohdistuvien tapojen perustana näyttää olevan kynnykseen liittyvät palvonnalliset käsitykset. Tässä suhteessa ovat mordvalaisten tavat mielenkiintoisia. He vievät rukouksia toimitettaessa kynnykselle "rukouspalan" (_ozyndym-pal_). Kynnyksen käsittävät he nähtävästi suvun vainajien henkien asuinsijaksi. Kosintapäivän iltana vuollaan _kynnyksellä_ hopearahaa ja muistellaan vuoltaessa vainajien esivanhempien nimiä, samalla kun heiltä ja jumalilta pyydetään onnea ja suojelusta.

Laajemmassa merkityksessä tapahtuvan kantamisen laatua arvosteltaessa on ensiksikin huomioonotettava edellä mainitut käsitykset siitä, ettei morsian maahan laskeutuessaan saa astua paljaalle maalle. Etempänä nähdään alustan käyttämisen vastaanotossa yhtyvän samaan ajatukseen. Aikaisemmin on kantamisen nähty yleensä tapahtuvan ajoneuvoihin asettamisen ja niistä poislaskeutumisen yhteydessä. Useat tavat osottavat sen viimemainitussa kohdassa liittyvän morsiamen alustalle laskeutumiseen tahi asettamiseen. Muinaisten indialaisten muistetaan vieneen vastaanotossa morsiamen kantamalla ajoneuvoista ja asettaneen vuodalle. Suomessa levitettiin reen viereen vaippa, jolle sulhanen nosti morsiamen. Kantaminen saattaa siis ainakin alustalle asettamisen yhteydessä johtua käsityksestä, ettei morsian saa astua paljaalle maalle.

Mieltäkiinnittävää on morsiamen kantamistavan selittämisessä seuraava tshuvasseilla tavattava käsitys. Morsianta kantavat he siinä tarkoituksessa, että morsian näyttäisi olevan' talon omaa väkeä, koska ei ole tulojälkiä.

Muutamien muidenkin läheisesti tännekuuluvien toimitusten perustana näyttäisi olevan ajatus jälkien haihduttamisesta. Mordvalaisten menoista on tunnettua kaikkien morsiusmatkaan osaaottavien ajoneuvojen kääntäminen takaperin morsiustalosta lähdettyä. V. Mainov kertoo, ettei matkalla sulhastalon ja morsiustalon välillä koskaan kuljeta lyhintä tietä, vaan kierretään sivuteitä ja poiketaan tahallaan metsään tahi pelloille. Syrjäniläinen aviopari tulee vihkimisen jälkeen sulhasen kotiin navetan tahi heinäladon kautta ja käy sisälle takaovesta. Näissä tavoissa esiintyy ajatus pahansuopien voimien eksyttämisestä selvänä ja se on kantamistapaakin selitettäessä huomioon otettava.

Ruoskalla lyömiset.

Morsiusmatkan yhteydessä noudatettavista tavoista on etenkin tsheremissien menoissa yleisenä tavattu morsiamen ruoskalla lyöminen morsiustalosta lähdettäessä.

Erinäisissä häämenojen kohdissa tapahtuvat ruoskallalyöntimenot lukee N.F. Sumtsov naisenryöstöön viittaaviin symboleihin ja saman suuntaisen selityksen on myös I.N. Smirnov antanut mainitusta tsheremissien tavasta.

Samaten kuin venäläisten, tshuvassien y.m., ilmenee tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa sellaisia ruoskallalyöntimenoja ja sen laatuista ruoskan seremoniallista käyttämistä, joissa ruoskalla on silminnähtävä varausesineen merkitys. Kuoskaa käytetään matkalle varaamisessa muiden varausesineiden rinnalla. Samoin lyödään ruoskalla niitä paikkoja, joiden kanssa ensi kertaa joudutaan kosketuksiin, kuten morsiustalon portinpieliä, nurkkia, seiniä ja penkkejä sekä aviovuodetta ennen sille asettumista. Jos syrjäniläiset nuodemiehet huomaavat sulhasjoukon tiellä luudan, joka siinä on sattumalta tahi jonka ilkeämieliset ihmiset ovat asettaneet, lyövät he itseään kolmeen kertaan ruoskalla. Venäjän karjalaiset, jotka käyttävät ruoskaa m.m. varausesineenä hääjoukkoa matkalle varattaessa, pitävät ruoskaa mahtavana taikaesineenä, joka varjelee kaikenlaisilta rikkomuksilta. Karjalassa ja Suomessa jaetaan häälahjat usein piiskanvarrella ja piiskan käyttäminen morsiushuntua poistettaessa on meille aikaisemmasta tunnettua. Aikaisemmin puheenaolleen tsheremissiläisen tavan yhtyminen samoihin käsityksiin käy selville sen yhteydessä lausuttavasta manauksesta: "Elä kutsu mukaasi _keremetiä_."

Ruoska ja sillä läimäytteleminen onkin sangen yleinen noituuden ja henkien karkotuskeino. Se näyttää saaneen tällaisen merkityksen osaksi sen ajatuksen voimasta, että paukahdukset ja melu saattavat karkottaa henkiä ja noituutta.

Nuodejoukon ja morsiussaattueen matkallevaraaminen sekä muutamat muut morsiusmatkaan liittyvät tavat.

Paitsi morsiusmatkan aikana erikoisesti morsiameen kohdistuvia tapoja ja toimituksia, noudatetaan varsinkin morsiusmatkan yhteydessä eräitä tapoja, joista muutamat kohdistuvat morsiussaattueeseen kokonaisuudessaan. Näistä ovat yleisimpiä ja säännöllisimpiä mordvalaisten matkallevarausmenot, joiden tavallisin muoto on kolminkertainen nuodejoukon tahi morsiussaattueen ympärikulkeminen varausesineiden keralla. Niiden läheinen yhteenkuuluvaisuus vastaavien venäläisten tapojen kanssa on aikaisemmin todettu. Muiden tutkimuksemme alaisten kansojen tapoihin verrattuna muodostavatkin mordvalais-venäläiset menot erikoisen ryhmänsä. Tsheremissien ja votjakkien tavat eivät ole kehittyneet sellaiseksi tässä haamenojen kohdassa säännöllisenä esiintyväksi taparyhmäksi kuin ensinmaimttujen kansojen. Viimeksimainitulla taholla tavataan varausesineiden kanssa toimitettavan nuodejoukon tahi morsiussaattueen ympärikulkemisen asemesta kolminkertainen pihamaan ympäri kulkeminen tahi morsiamen kuljettaminen lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri.

Kun ulotetaan vertailu muihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin, osottautuvat karjalaisten tavat lähinnä liittyvän mordvalais-venäläiseen ryhmään. Nuode- tahi hääjoukon ympäri kulkeminen varausesineitä kantaen on täällä matkallevaraamisessa säännöllistä. Samalla huomataan käytettävissä varausesineissä sekä yleensä varausten suorituksewsa yksityispiirteisiä yhtäläisyyksiä viimeksimainittujen kansojen tapojen kanssa. Virossa tapahtuu matkallevaraaminen Kodaveren kihlakunnassa läheisesti tämän ryhmän menoja muistuttavalla tavalla. Myöskin syrjänien tavoissa havaitaan selvästi tähän ryhmään liittyviä menoja.

Mordvalaiset nuodejoukon ja morsiussaattueen matkallevarausmenot ovat näin ollen saaneet nykyisen muotonsa venäläisten tapojen vaikutuksesta.

Muutamien morsiusmatkaan liittyvien toimitusten tarkoituksena näyttää olevan esteiden luominen hääjoukon jälkipuolelle pahojen voimien mukanaseuraamisen estämiseksi. Tällaisia on tsheremissien morsiustalon portilla suorittama neulatemppu sekä neulojen asettaminen pellonveräjän ja sulhasen kotiportin pieliin. Näiden toimenpiteiden merkitys onkin tsheremissien käsityksissä alkuperäisenä säilynyt.

Samasta ajatusyhteydestä johtuvana on myöskin pidettävä votjakeilla tavattavaa eroviivan vetämistä veitsellä saattajien ja hääsaattueen välille. Tässäkin rakennetaan sulku estämään pahojen henkien mukaanpääsyä. Teräaseella maahan vedetyllä viivalla onkin yleensä tällaisen esteen merkitys. Se käy selville jo matkallevaraamisessa tapahtuvista ympärikulkemisista. Karjalaisten tavoissa liittyy niihin loitsuja, joissa "ukko ylijumalaa" teräaseella maahan piirrettäessä pyydetään rakentamaan rautainen aita, jottei "noidan nuolet, tietäjän teräkset" pystyisi. Verrattakoon tähän myös mordvalaisten tapaa piirtää vainajan ympäri veitsellä viiva, jottei haamu jäisi jälelle.

Morsiussaattueen pysähdykset ja niihin liittyvät tavat.

Viimeksi puheenaollut votjakkilainen tapa, jota toimitettaessa morsiussaattue pysähtyi, liittyi lähinnä yleisiin morsiussaattueeseen kohdistuviin varotoimenpiteisiin. Muutamat muut morsiussaattueen pysähdykset näyttävät olevan lopullisia saattavan morsiamen suvun ja morsiussaattueen välisiä eroamistilaisuuksia. Näihin liittyy mordvalaisten tavoissa hyvästelyjä, itkuja ja joskus morsiamen päähineen muutto.

Tätäpaitsi voi morsiussaattue pysähdellä puolimatkassa ja varsinkin _teiden risteyksissä_. Syönti ja juonti on tämän yhteydessä tavallista. Tien risteykseen heitetään leivänkappaleita ja juustonpaloja.