Part 11

Avioliittomenot eivät useimpien kuvausten mukaan tällaisissa tapauksissa loppuneet kuitenkaan tähän. Lyhyemmän tahi pitemmän sulhasen kotona oleskelun jälkeen palasi nuorikko takaisin synnyinkotiinsa, josta hänet erikoisia menoja noudattamalla jonkun ajan kuluttua, uudelleen ja lopullisesti noudettiin miehensä kotiin.

Useiden muiden kuvausten mukaan ei morsianta kihlauksen tapahduttua viedä sulhasen kotiin, vaan on kihlauksen ja avioliiton toimeenpanon välillä pitempi tahi lyhyempi väliaika. Tämä väliaika saattaa joskus muodostua huomattavan pitkäksi. Erään Vjatkan lääniä koskevan tiedon mukaan toimeenpantiin avioliitto vasta 2-3 vuotta kihlauksen jälkeen. Permin läänin votjakit vievät morsiamen sulhasen kotiin joskus puolen vuoden perästä kihlauksen jälkeen, mutta toisinaan kuluu tällä välin vuosi, pari, jopa kymmenenkin vuotta.

Tällä väliajalla saattaa sulhanen käydä tervehtimässä morsianta. Avioliiton toimeenpanon ajan lähestyessä käydään sulhasen puolelta morsiamen kotona häiden vieton ajasta sopimassa. Karlyganissa on käynnin nimenä _buzou ponon_ 'määräajan asettaminen', s.o. morsiamen tuontipäivästä sopiminen.

Jarashon ja suan.

Votjakkien avioliittotapojen huomattavimpia ilmiöitä on se jo aikaisemmin mainittu tapa, että morsian ensimäisen sulhasen kotiin tuonnin jälkeen palaa synnyinkotiinsa, josta jonkun ajan kuluttua uudelleen ja lopullisesti noudetaan miehelään. Tällaista tapaa noudatetaan ei ainoastaan silloin, kun morsian heti kihlauksen ja lunnasrahan suorituksen tapahduttua viedään sulhasen kotiin, vaan silloinkin, kun kihlauksen ja häiden välillä on olemassa väliaika. Näihin suhteisiin on meidän ennen kaikkea koetettava etsiä valaistusta.

Georgi kertoo nuoren parin luo morsiamen sulhasen kotiin tuonnin jälkeen saapuneen morsiamen isän ja tuoneen lisän myötäjäisiin. Lähtiessään otti hän tyttärensä mukaansa muutamiksi kuukausiksi, jopa koko vuodeksikin. Takaisin tuotaessa ja nukkumaan asetettaessa teki nuorikko vastarintaa, kuten näidenkin aikana. Sulhastalossa pidettiin tällöin juhla, jossa huviteltiin ja pidettiin kestejä vielä enemmän kuin häiden aikana.

Morsiamen ensimäisestä tuonnista puhuu Georgi siis häiden merkityksessä. Useiden myöhäisempien kuvausten nojalla onkin morsiamen ensimäiseen tuontiin katsottava liittyvän häämenojen toimituksia, ja monet kertojat antavatkin ensimäiselle morsiamen tuonnille häiden merkityksen. Kun morsiamen toisen tuonnin ohella aina noudatetaan yleisiä häämenoja, saattaa votjakeilla näin ollen tapahtua kahdenkertaiset häätoimitukset.

Näistä ensimäiseen tuontiin liittyviä nimitetään tavallisesti _jarashoniksi_, toiseen _suaniksi_.

Morsiamen synnyinkotiin palaamista vietetään paikotellen erikoisilla morsiamen kotona tapahtuvilla juhlallisuuksilla. M. Buch nimittää ensimaiseen morsiamen tuontiin liittyviä menoja kokonaisuudessaan nimityksellä, joka on syntynyt morsiamen takaisin palauksesta ("_borys vetlys_").

Sarapulin piirissä eroavat parin kuvauksen mukaan votjakkien tavat siinä suhteessa huomattavasti niiden edellä esitetystä yleiskulusta, että nuorikko palaa kahdesti syntymäkotiinsa.

Seuraavassa tarkastelemme, missä olosuhteissa ja mitä menoja noudattaen cnsimäinen morsiitmen tuonti tapahtuu.

Kuten mainittu, tavataan useissa ensimäistä morsiamen tuontia (_jarashonia,_) koskevissa kuvauksissa varsinaisiin häämenoihin kuuluvia tapoja ja seremonioita. Ennen morsiustaloon lähtöä toimitetaan sulhasen kotona rukous. Morsiamen kotikylässä poiketaan ensiksi puhemiehen taloon, jossa paikotellen pidetään rukous. Morsiustalossa tapahtuvina menoina huomataan rukousmenot yhteisine syönteineen, juhla-ateriat kiitosmenoineen, kestitysmenot ja lahjojen jakaminen. Morsian esiintyy hunnutettuna, ja ennen matkalle lähtöä kuljetetaan häntä joskus kolmasti lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Matkan yhteydessä noudatetaan tavallisia morsiusmatkan menoja. Sulhasen kotona tapahtuvista mainittakoon vastaanottomenot, rukousmenot, aviovuoteelle asettaminen siihen liittyvine menoineen sekä askaroittamismenot (vedelläkäynti, _sherbet_-juoman valmistaminen ja lattian lakaiseminen).

Morsiamen heti kihlauksen tapahduttua seuratessa sulhasen kotiin, ei morsiustalossa nähtävästi tapahtunut suurempia menoja kuin mitä kosintajuhlissa on tavallista. Morsianta viemässä ei myöskään ollut erikoista nuodejoukkoa, vaan ottivat kosinnan toimittajat hänet muitta mutkitta mukaansa.

Ensimäiselle morsiamen tuonnille onkin luonteenomaista se, ettei morsianta ole hakemassa nuodejoukko virkahenkilöineen, vaan muutama henki sulhasen lähimpiä sukulaisia.

Muutamien kuvausten mukaan tapahtui ensimäinen morsiamen tuonti nimenomaan ilman erikoisia menoja, tahikka lopulliseen tuontiin verrattuna pienempiä tahi vähäpätöisiä menoja noudattaen. J.P. Falk antaa jälkimäiselle tuonnille häiden merkityksen. Sarapulin piirissä ei Gr. Vereshtshaginin mukaan _jarashonia_ varten tehty erikoisia valmistuksia, eikä sillä ollut häiden merkitystä. Morsiamen kotona ei tapahtunut mitään erikoisia menoja. Sosnovin votjakeista kertoo sama kirjoittaja, että morsian vietiin sulhasen kotiin _ennen häitä_. Vihkimisen jälkeen palasivat sekä mies että vaimo kumpikin kotiinsa, eikä tätä vielä pidetty häinä. Erään samaa piiriä koskevan tiedon mukaan saapuivat sulhasen lähimmät sukulaiset morsiamen kotiin ja vierailtuaan siellä pari päivää, veivät lunnasrahan suoritettuaan morsiamen nähtävästi ilman erikoisia menoja sulhasen kotiin, jossa morsian viipyi vihkimiseen saakka. A. Fuchs mainitsee, etteivät votjakit nimitä morsiamen ensimäistä tuontia häiksi sen vuoksi, etteivät niiden yhteydessä pidä pitkiä pitoja. J. Vasilevin mukaan on _jarashon_ häämenojen ensi osa, _suan_ varsinaiset häät.

Toiselle morsiamen tuonnille on ominaista morsiamen nouto varsinaisella nuodejoukolla, jossa on erikoisia virkahenkilöltä. Samanlaisina esiintyvät häätavat niissä avioliittomenojen kuvauksissa, joissa puhutaan ainoastaan yhdestä morsiamen tuonnista. Suurimmassa osassa votjakkien häätapojen kuvauksia osottavat _suanin_ aikana noudatetut menot suurempaa rikkautta ja vaihtelevaisuutta kuin _jarashonsssa_ esiintyvät.

Vaikkakin siis _jarashoniin_ liittyvät tavat saattavat sisältää tavallisia ja yleisiä häämenojen toimituksia, näyttää mainittu avioliittomenojen osa toiseen morsiamen tuontiin verrattuna erikoispiirteitä, jotka oikeuttavat vertaamaan sitä kihlauksen yhteydessä noudatettaviin.

Vielä on erikoisesti huomioonotettava ensimäisen morsiamen tuonnin nimityksen merkitys ja etymologia. Munkácsilla tavataan _jarashon_ kihlauksen ja kosinnan (_verlobung, freierei_) sekä ensimäisten häiden merkityksessä, _jarash-_ 'sich verloben; freien; die erste hochzeit feiern'. Wiedemannin mukaan (Syrj.-deutsch. Wörterb.) on _jarashon_ Friede, Eintracht', _jarashtyny_ 'versöhnen', _jarashyny_ 'verloben, verbinden', _jarashyskyny_ 'sich verloben'. Paitsi sitä, että _jarashon_ siis esiintyy sekä kihlauksen että häiden merkityksessä, näyttää se johtuneen merkitykseltään saman laatuisesta sanasta kuin venäläisten ja mordvalaisten kosinta- ja kihlajaisjuhlien nimitykset (vrt. _lad'amo, lady, ladynki, zgovor_ j.n.e.).

Kun tämän lisäksi tunnemme, että morsian muutamien tietojen mukaan heti kihlajaisjuhlien jälkeen tuotiin sulhasen kotiin, ei liene epäilyksen alaista, etteikö ensimäinen morsiamen tuonti juuri kihlajaismenoista ole kehittynyt erikoiseksi ja itsenäiseksi häämenojen osaksi. Morsiamen oli tässäkin tapauksessa tehtävä tuo tärkeä matka synnyinkodista sulhasen kotiin, ja koko tapahtuma muistutti niin paljon varsinaista avioliiton toimeenpanoa, että sen yhteydessä alettiin yhä enemmän noudattaa varsinaisten häämenojen toimituksia.

Ajasta, jona morsian oleskelee sulhasen kotona ensimäisen tuonnin jälkeen, käyvät tiedot kahtaalle. Toisten mukaan näyttää morsian viipyneen sulhasen kotona verrattain pitkän aikaa. Sarapulin piirissä oleskeli morsian appivanhempien luona epämääräisen ajan, joskus muutaman kuukauden, jopa vuoden tahi parikin. Elabugan piirissä tapahtui synnyinkotiin palaaminen kolmen, joskus kuuden kuukauden kuluttua tuonnin jälkeen. Mamadyshin piirissä viipyi morsian sulhasen kotona muutamia viikkoja. Kasanin läänissä kesti kysymyksessä oleva oleskelu Pietarin päivästä viljankorjuuseen saakka.

Useat tiedot osottavat sen sijaan morsiamen viipyneen sulhasen kotona verrattain lyhyen aikaa. Rytshkov mainitsee morsiamen oleskelleen sulhasen kotona vain viikon ajan. Georgin ja J.P. Falkin kuvausten mukaan ei tämä oleskelu myöskään näytä muodostuneen pitkäaikaiseksi. Vjatkan läänissä muutti morsian isänsä luo heti häiden jälkeen, ja saman käsityksen saa S. Maksimovin kuvauksesta. Sarapulin ja Kasanin piireissä tapahtui nuorikon palaus muutamia päiviä _jarashonin_ jälkeen. Malmyzhin piirissä palasi morsian joko heti tahi muutaman päivän kuluttua, Glazovin piirissä kolmantena päivänä tuonnin jälkeen.

Nuorikon vanhempiensa kotona oleskelu palaamisen jälkeen kestää useampien tietojen mukaan verrattain pitkän aikaa. Monet sekä vanhemmat että nykyaikaisemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat asettavat tämän oleskelun lunnasrahan suorituksen yhteyteen. J.P. Falk kertoo, että kun puolet lunnasrahasta oli suoritettu, vietiin morsian appivanhempiensa luo, ja vasta sitten, kun loput oli saatu suoritetuksi, vietettiin juhlalliset häät. Tällä välin piti morsianta hänen isänsä kihlattuna kotonaan. N. Rytshkovin mukaan suoritti sulhanen kwymyksessä olevana synnyinkodissa oleskelun aikana, joka kesti kokonaisen vuoden, lunnasrahan. Georgi mainitsee nuorikon viipyneen synnyinkodissaan muutamia kuukausia, joskus koko vuodenkin.

Samanlaisista suhteista puhuvat useat myöhemmät tiedot. V. Behterev kertoo, että nuorikko pian ensimäisen tuonnin jälkeen lasketaan takaisin isänsä luo, jossa hän viipyy koko talven tahi siihen saakka, kunnes sulhanen on maksanut lunnasrahan. Samoin mainitsee S. Maksimov sulhasen koettavan selviytyä lunnasrahasta sillä aikaa, kun morsian oleskelee synnyinkodissaan sinne palanneena. Glazovin piirissä päästettiin morsian häiden jälkeen takaisin isän kotiin, jossa hän viipyi pitkän aikaa. Tällä välin rakensi mies itselleen uuden pirtin ja maksoi vähissä erin lunnasrahan. Kasanin piirin votjakit maksoivat loppuosan lunnasrahasta vasta toista kertaa nuorikkoa hakemaan tultaessa. M. Buchin mukaan viipyi nuorikko isänkodissaan siksi, kunnes sulhanen oli maksanut lunnasrahan.

Useampien tietojen mukaan muodostuu morsiamen synnyinkodissa oleskelu noin puolen vuoden pituiseksi. Jos _jarashon_ on vietetty Pietarin päivän aikana, tapahtuu _suan_ laskiaisen tienoilla tahi päinvastoin.

Georgi mainitsee morsiamen isän, tullessaan hakemaan tytärtänsä takaisin, tuoneen lisän myötäjäisiin. Sarapulin piirissä annettiin morsianta ensimäistä kertaa tuotaessa tavallisesti osa myötäjäisiä. Koska myötäjäisten määrä tavallisesti riippuu lunnasrahan suuruudesta, tuntuukin luonnolliselta, että niiden suoritus tapahtui vastaavassa suhteessa jälkimäisen maksamiseen.

Nuorikon synnyinkodissa oleskelusta mainittakoon vielä, että hän koko tämän ajan käyttää neidon pukua. Georgi mainitsee hänen tänä aikana työskennelleen osaksi omaksi, osaksi vanhempiensa hyväksi. Joskus mainitaan nuorikon synnyinkotiin palauksen tarkoituksena olevan hänen osanottonsa syksyiseen viljankorjuuseen tahi peltotöihin keväällä, jos _jarashon_ on ollut talvella. J. Vasilev sanoo nuorikon tuodun takaisin suorittamaan keskenjääneitä töitä. Kokonaan maataloudellisten seikkojen yhteyteen asettaa myöskin M. Haruzin kysymyksessä olevat nuorikon olinpaikan muuttelemiset. Ensimäisen tuonnin tapahduttua laskiaisen tienoilla, palaa nuorikko pian isänsä kotiin, jossa viipyy Pietarin päivään saakka eli varsinaisen maanviljelystyöajan alkuun. Sulhasen kotia palanneena viipyy nuorikko siellä peltotöiden loppuun saakka. Palattuaan syksyllä uudelleen synnyinkotiin, ottaa nuorikko siellä osaa töihin, kunnes hänet marraskuun 24 p. lopullisesti viedään miehensä kotiin.

Sulhasen kotona oleskelun tarkoitukselle antavat Kasanin piirin votjakkien tavat lisävalaistusta. Täällä saapuvat morsiamen vanhemmat _jarashonin_ jälkeen sulhasen kotiin. Tällöin tapahtuu sulhasen ja morsiamen sukulaisten kesken seremoniallinen väittely morsiamen ominaisuuksista. Sulhasen puolelta esitetään morsiamen huonoja avuja ja väitetään, että talossa kaikki on alkanut käydä onnettomasti nuorikon tuonnin jälkeen. "Otettuamme tyttärenne on onnemme mennyt taapäin ja karja alkanut vähentyä. Tyttärenne näyttää tuottavan onnettomuutta ja olevan laiska; juuri hänen tulonsa jälkeen olemme köyhtyneet." Morsiamen sukulaisten puolelta taasen vastaväitteitä tehden kuvataan hänen ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään kotona ollessa. Tällainen kiistely jatkuu seremoniallisen vuoropuhelun muodossa pitkän aikaa. -- M. Buch käsittää morsiamen sulhastalossa oleskelun jonkunmoiseksi kojeavioliitoksi ("_eine Ehe auf Probe_"). Samanlainen merkitys (_probeehe_) on sillä Munkácsin votjakin kielen sanakirjan mukaan.

Häidenvieton aika.

Häidenviettokausia on votjakeilla kaksi: toinen kesällä heti Pietarin päivän jälkeen, toinen laskiaisen aikaan, _jarashonin_ tapahtuessa laskiaisen tienoissa, pidetään _suan_ Pietarin päivän jälkeen. Joskus saattavat _jarashon_ ja _suan_ tapahtua päinvastaisessa järjestyksessä.

Näistä molemmista kausista näyttää kesäinen olevan etusijalla, _suan_ varsinaisten häiden merkityksessä vietetään useimmiten kesän aikaan. Tätäpaitsi mainitaan joskus erikoisesti kesä varsinaisena häidenviettoaikana.

Käsitys kesästä häidenvietolle sopivana vuodenaikana tavataan näin ollen votjakeillakin. Venäläiset kirkolliset suhteet ovat silminnähtävästi aikaansaaneet sen, että heidänkin tavoissaan kesäinen häidenviettokausi alkaa Pietarin päivästä ja talvinen sattuu laskiaisen tienoille.

Häämenot.

Edellä olemme jo kosketelleet joitakuita varsinaisiin häidenvietossa noudatettuihin tapoihin kuuluvia menoja. Ottaessamme ne seuraavassa lähemmän tarkastelun alaiseksi, käsittelemme molempien morsiamen tuontien yhteydessä noudatettavia tapoja ja menoja yhdessä, sikäli kuin ne laadultaan ja merkitykseltään ovat yhteenkuuluvia eivätkä häämenojen molempien jaksojen selvittelyn kannalta vaadi erittelyä.

_Sulhastalossa ennen nuodematkalle lähtöä_ tapahtuvista menoista ovat huomattavimmat _rukousmenot_. Ne ovat ylipäätänsä saman laatuisia kuin kosintamatkalle lähdettäessä noudatettavat. Huomattavaa niissä on vainajien puoleen kääntyminen. Mamadyshin piirissä ottaa rukoukseen osaa sulhasen sukulaisia. Rukouksen jälkeen heitetään leivänpaloja uunin luo asetettuun astiaan ja lausutaan: "Vanhukset, elkää koskeko! Sallikaa hyvin sinne saapua ja hyvin palata!"

Nuodematka.

Aikaisemmin olemme tehneet selkoa siitä erotuksesta, mikä nuodematkan suhteen vallitsee _jarashonin_ ja _suanin_ välillä. Kuten mainittu, noudetaan morsian lopullisesti miehelään nuodejoukon kanssa, johon kuuluu erinäisiä virkahenkilöltä. Näiden joukossa havaitaan vanhempi kunniajohtaja _kudo, l. bydzym kudo_ 'suuri _kudo_'. Vastaava naispuolinen toimihenkilö on _tuklatshi_. M. Buchin mukaan ovat nämä sukulaisia. J. Vasilevilla tavataan häämenojen johtajana ja järjestäjänä _töre_ 'Vorsitzender'. _jarashonin_ aikana on sinä morsiamen serkku, _suanin_ aikana sulhasen.

Näitä paitsi johtaa nuodejoukkoa kaksi nuorempaa toimimiestä, joiden asema ja tehtävät muistuttavat venäläisillä, tsheremisseillä ja tshuvasseilla tavattavien kaksoisnuodemiesten (_drushkain_, "suuren ja pienen vävyn") asemaa häämenoissa. Heitä nimitetään _bydzym kazak_ ja _poktshi kazak_ ('iso ja pieni k.') tahi _nyl vaisjos_ ('neidon tuojat') ja ovat he votjakeillakin nuorempia miespuolisia sukulaisia. Lisäksi saattaa häiden aikana toimia virkahenkilönä kosinnassa esiintynyt _az-vetlis_ 'edelläkulkija' tahi _az-vorttis_ 'edelläajaja'. Naispuolisista virkahenkilöistä on vielä mainittava morsiamen seuralais- ja avustajaneito _nyl-biztis l. biztis-nyl tahi kazak-nyl_.

Prof. Wichmann esittää _kudo_- ja _tuklatshi_-sanat tshuvassilaisina lainasanoina, edellisen merkityksessä _brautwerber, freiwerber, vater des schwiegersohnes od. der schwiegertochter_. Muotonsa puolesta katsoo hän _kudo_-sanan voivan yhtä hyvin olla lainatun tatarista kuin tshuvassista, mutta merkitykseensä nähden on se lähempänä tshuvassilaista.

_Kudo_-sanan merkityksen suhteen viittaamme siihen, mitä mordvalaisista puhuttaessa on mainittu sen merkityksestä mordvassa ja tshuvassissa. Mahdotonta ei olisi, että sana votjakin kielessäkin olisi saanut naimisiinjoutuvien isien merkityksen venäläisestä vaikutuksesta.

Muutamat kuvaukset puhuvat sulhasen osanotosta morsiamen noudantaan etenkin _suanin_ aikana.

Lukuisien toisten tietojen mukaan ei sulhanen sitävastoin ole mukana morsianta noudettaessa, _jarashonin_ aikana hän useimmissa tapauksissa jää pois nuodematkalta, ja _suanissakin_ hänen usein nimenomaan mainitaan jäävän pois. Toisten kuvausten mukaan hän ei ylipäätänsä esiinny näissä menoissa.

Tämän seikan yhteydessä tarkastelemme sulhasen asemaa ja esiintymistä votjakkien avioliittomenoissa yleensä.

Aikaisemmasta on sulhasen syrjäinen ja passivinen asema kosinnassa meille tunnettua. Häämenoissa ei niinikään useimpia kuvauksia seuratessa tämä saata olla kiinnittämättä huomiota. Vielä sulhastalossakin tapahtuvien menojen aikana pysyttelee sulhanen syrjässä. Muutamien tietojen mukaan hän pakenee nimenomaan pois kotoa morsianta tuotaessa. Eräässä Kasanhi lääniä koskevassa kuvauksessa mainitaan, että sulhasen läsnäolo on avioliittomenoissa tarpeellinen vain vihittäessä, milloin häiden yhteydessä on tapana vihittäytyä. Eräässä kylässä sulhanen työskenteli metsässä nuodematkan aikana, makasi lavitsalla toisessa pirtissä sillä aikaa, kun hänen kotonansa pidettiin häitä. Sosnovissa pysyttelihe sulhanen morsiamen tuonnin jälkeen piilossa seuraavan päivän iltaan saakka. Arvaz Pelgissä on sulhasen häämenojen alkuosan aikana oleskeltava kotoa poissa, naapurin luona. Hän saapuu salaisin puolin häätaloon vasta vähää ennen aviovuoteelle asettamista, suoraan makuuaittaan.

Niiden kuvausten suhteen, jotka puhuvat sulhasen osanotosta nuodematkaan, on huomattavaa, että useimmat niistä koskevat Glazovin piiriä (Shestakov, Gavrilov, Mahaev, Luppov), jonka häätavoissa yleensä näkyy selvä venäläinen vaikutus, niin että ne esim. siinä poikkeavat votjakkien häämenojen yleisestä kulusta, ettei morsian palaa takaisin synnyinkotiin. Sulhasen osanottoa nuodematkaan saatettaneen näin ollen pitää myöhäsyntyisenä tapana.

Parin tiedon mukaan tulee nuodematkalle lähtijöitä olla epätasalukuinen joukko. Karlyganissa lähdetään matkalle myöhään illalla tahi puolenyön aikana. Kuten kosintamatkalla, pysähdytään hääretkelläkin morsiamen kotikylässä välittäjän taloon, jossa juhlitaan ja pidetään joskus rukous.

Morsiustalossa.

Käytettävinämme olevista kuvauksista puhuvat vain harvat jonkunmoisista seremonioista nuodejoukon vastaanotossa, mutta yleensä ei vastaanotto votjakeilla näytä muodostuneen säännöllisiä ja yhtenäisiä tapoja sisältäväksi häämenojen osaksi.

Muutamissa kuvauksissa kerrotaan kuitenkin ruokatavaroilla vastaanotosta. Glazovin piirissä ottaa vanhin morsiamen perheestä ruokatavaroita (leivän, munakeittoa, juustokakkuja, voita ja suolaa) sisältävän, karttuunihuivilla peitetyn maljan, hänen vaimonsa ja muut naiset olutta ja kumyshkaa, ja tulee pihamaalle nuodejoukkoa vastaan, pyytäen siihen kuuluvia nauttimaan kestityksestä. Pyyntöä noudattavat ensiksi sulhanen, sitten muut nuodejoukkolaiset. Sarapulin piirissä otettiin nuodejoukko vastaan pihalla, johon oli asetettu pöytä leipineen, suoloineen, kumyshkoineen ja oluineen. Zavalovin volostissa oli vastaanotossa käytännössä ruokatavaroita. Kasanin piirissä saapuu morsiamen isä _az-vetlisin_ taloon mukanaan olutta, jolla kestitsee nuodemiehiä, pyytäen heitä luokseen. Vieraita ei morsiustalossa kuitenkaan aluksi päästetä sisälle, jonka vuoksi he tekevät pihalle suuren nuotion. Sisälle astuttuaan he eivät saa mennä katon jakohirttä kauemmaksi, vaan on heidän siinä odotettava lupaa saada yhtyä morsiamen puolen vieraisiin.

Yleisenä votjakkilaisena tapana on pidettävä morsiamen piilottautumista tahi kotoa poistumista nuodejoukon saapumisen ajaksi. Se esiintyy sekä _jarashonissa_, että _suanissa_. Mamadyshin ja Glazovin piireissä hakee nuodejoukko morsiamen piilokortteerista, mukanaan ruokatavaroita. Edellisessä pidetään piilokortteerissa rukous, jälkimäisessä tapahtuu morsiamen seremoniallinen ruokkiminen. Tätäpaitsi morsian Glazovin piirissä kesken morsiustalossa tapahtuvien menojen piilottautuu ystävättärineen ruispeltoon, josta nuodejoukko käy hänet etsimässä.

Edelleen huomataan näissä tavoissa sellainen piirre, että morsian muutamien kuvausten mukaan oleskelee erillään varsinaisesta hääjoukkueesta aina lähdön edellä tapahtuviin menoihin saakka. Tämän tavan vaikutuksesta tapahtuu esim. lahjojen jakaminen joskus sukulaisen välityksellä. Esille tuotaessa on morsian huivilla tahi morsiushunnulla (_byrkentshik, shobyret_) verhottuna. Karlyganissa oleskelee morsian naispuolisten vieraittensa ympäröimänä _kenosissa_, jossa hänen on lauluilla ja kanteleen soitolla huvitettava vieraitansa. Tämän aikaisemmin tsheremissien tavoissa esiintyneen piirteen yhtäläisyydestä eräiden turkkilais-tatarilaisten kansojen tapojen kanssa olemme edellä puhuneet.

Nuodejoukon saapumisen jälkeen tapahtuvista menoista ovat yleisimpiä _rukousmenot_, joihin liittyy yhteinen (nuodeväen ja morsiamen sukulaisten välinen) syönti. Sarapulin piirissä yhtyy rukoukseen kolminkertainen kynttilän ympäri kulkeminen. Karlyganissa on sen aikana käytännössä nuodeväen tuoma lahjaleipä (_salam_). Arvaz Pelgissä toimittaa rukouksen morsiamen isä puurovatia kädessään pidellen.

Rukousmenoja seuraa usein yleinen juhla-ateria. Sen perästä tahi välillä tapahtuneen lahjojen jaon jälkeen seuraavat n.s. _kiitosseremoniat_, joille on ominaista se, että kunkin nuodejoukkolaisen on polvistuneena runomuotoisesti tahi laululla lausuttava kiitoksensa morsiamen vanhemmille, joskus jokaiselle morsiamen sukulaiselle erikseen. Karlyganissa tapahtuu meno sellaisessa järjestyksessä, että isäntäväki kiittää nuodemiehiä lahjaleivästä, laulaen kunkin edessä polvillaan kiitoslaulun. Tämän tapaisia menoja on turkkilais-tatarilaisten kansojen häätavoissa.

Glazovin piirin menoissa tavataan jo aikaisemmin puheenaolleen sulhasen osanoton ohella _sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti_. Erikoisesti huomioonotettavaa on tässä tapahtuva avioparin asettuminen vaatealustalle, mikä samassa häämenojen kohdassa on osottautunut olevan yleistä venäläisissä tavoissa. V. Behterevin kuvauksessa tavataan ruoskallalyöntimeno, jonka toimittajana on sulhanen; kuvaus koskee siis sellaisia häitä, joissa sulhanen on nuodematkalla mukana.

Edelleen huomataan _valemorsiamen_ esiintyminen Glazovin piirissä. Samaten havaitaan sikäläisissä menoissa _pöydän ympäri kulkeminen_, josta muissa votjakkien häätapojen kuvauksissa yleensä ei puhuta, mutta joka varsinkin mordvalaisissa ja venäläisissä tavoissa vastaavassa kohdassa ei ole harvinainen.

Kestitsemismenot ja lahjojen jakaminen tapahtuvat milloin aikaisemmin, milloin lähdön edellä suoritettavina toimituksina.

Ennen matkalle lähtöä tapahtuvina toimituksina tavataan morsiamen kuljettaminen synnyinkodin eri paikoissa (pirtissä, aitassa, vajassa, navetassa j.n.e.) ja niiden hyvästeleminen. Ennen lähtöä itkee morsian eroitkuja vanhemmilleen ja sukulaisilleen tahi hyvästelee muutoin heitä. A. Fuchsin mukaan alkaa morsian itkeä jo silloin, kun nuodeväki ympäröi hänet. Kun myötäjäisiä aletaan asettaa vankkureihin, ulvoo morsian ääneensä ja jatkaa tätä, kunnes hänet on kannettu ulos pirtistä ja asetettu vankkureihin.