Part 25

Semmoinen äiti, itse synnytettyään, itse imettääkin, itse ennen kaikkea muuta valmistaa lapsillensa ruokaa, ompelee, pesee, opettaa heitä, nukkuu ja puhelee heidän kanssansa, sillä sitä hän pitää elämänsä tehtävänä. Hän tietää, että kaiken elämän turva on työssä ja työkyvyssä, eikä senvuoksi etsi lapsilleen ulkonaista turvaa miehensä rahoissa, lastensa diploomeissa, vaan kehittää heissä sitä samaa kykyä uhrautuvaiseen Jumalan tahdon täyttämiseen, jonka hän itsessään tuntee, kykyä kuoleman vaaran alaiseen työhön. Semmoinen äiti ei tiedustele toisilta, mitä hänen on tekeminen, hän tietää kaikki, eikä mitään pelkää, ja hän on aina levollinen, sillä hän tietää täyttäneensä kaiken, mitä oli kutsuttu tekemään.

Jos saattaakin olla epäilyksiä miehellä ja lapsettomalla naisella Jumalan tahdon täyttämiseen vievän tien suhteen, niin naiselle, joka on äiti, on tämä tie varmasti ja selvästi viitotettu ja, jos hän nöyrästi, yksinkertaisella mielellä on sen kulkenut, niin hän on päässyt sille täydellisyyden korkeimmalle huipulle, jonka ihmisolento voi saavuttaa, ja on kaikille ihmisille sinä Jumalan tahdon täyttämisen esikuvana, jota he aina tavoittelevat.

Ainoastaan äiti voi kuollessaan sanoa Sille, joka hänet lähetti tähän maailmaan, Sille, jota hän on palvellut lasten synnyttämisellä ja kasvattamisella, ainoastaan hän voi levollisesti sanoa: "Nyt päästä Sinun palvelijasi rauhaan". Mutta tämäpä onkin se korkein täydellisyys, se korkein onni, johon ihmiset pyrkivät.

Semmoiset, kutsumuksensa täyttäneet naiset ne hallitsevat hallitsevia miehiä ja ovat johtavina tähtinä ihmisille. Semmoiset naiset ne määräävät yleisen mielipiteen ja valmistavat uusia ihmissukupolvia. Ja senvuoksi on näitten naisten käsissä ylin valta, valta pelastaa ihmisiä meidän aikamme uhkaavista onnettomuuksista.

Niin, te äidit, teidän käsissänne, enemmän kuin kenenkään muun, on maailman pelastus!

Helmikuun 14 p. 1886.

End of Project Gutenberg's Mitä meidän siis on tekeminen?, by Leo Tolstoy