Minna von Barnhelm Viisinäytöksinen huvinäytelmä

Jostakin muualta? Aiotte muuttaa, armollinen herra? Minä onneton, kovan onnen kolhima mies! Ei, ei koskaan! Pikemminkin on tuon naisen jälleen luovuttava huoneestaan. Herra maju...

Kukapa tietäisi paremmin kuin minä, kuinka suuresti te ansaitsitte hänen ystävyytensä ja hän teidän? Te olisitte ollut hänen viimeinen ajatuksensa, teidän nimenne olisi ollut vi...

Ei, madame! minulla ei ole tapana hukata papereitani. Jos velkakirjaa ei minulla ole, niin se todistaa, ettei minulla sitä koskaan ole ollutkaan, tahi että se on suoritettu ja m...

Aivan varmasti! -- Tekö muka tulisitte toimeen ilman palvelijaa? Te unohdatte haavanne ja että voitte käyttää vain toista kättänne. Ettehän te voi yksin pukeutua. Minä olen teil...

Villakoira ei tänne jää. Siitä pitäköön koira itse huolen. -- Hm! vai oli herralla vielä tämä kallisarvoinen sormuskin? ja piti sitä taskussaan eikä sormessaan? -- Isäntä hyvä,...

Se ei liene teille niin kovin odottamatonta? -- (Lähetessään v. Tellheimiä, jolloin tämä peräytyy.) Minunko on teille suotava anteeksi, että vielä olen teidän Minnanne? Suokoon...

Te tempaatte vain toisen okaan sielustani. -- Jos olen kadottanut sydämenne, niin mitäpä huolin siitä, onko välinpitämättömyys vai jokin voimakkaampi tenho sen minulta riistänyt...

Teidän luotanne. -- En enää koskaan, koskaan teitä nähdäkseni. -- Tahi ainakin varmasti, lujasti päättäneenä, -- etten tee mitään halpamaista, -- etten salli teidän tehdä mitään...

Oppiihan sitä. Näihin aikoihin ei rahoihinsa nähden voi olla kyllin varovainen. -- Sitten oli minulla teille vähän muutakin asiaa, herra majuri, ratsumestarinrouva Marloffin puo...

Entäs sen, joka minut pakottaa sillä tavalla valehtelemaan? Eikö hänenkin pitäisi hävetä? Katsokaas, herra majuri, jos sanoisin, ettei teidän menettelynne minua suututa, niin va...

En, niin en enää ajattele. -- Ken ei minulta mitään huoli, kun hän tarvitsee ja minulla on, hän ei minulle mitään annakaan, kun hänellä on ja minä tarvitsen. -- Hyvä on! (Aikoo...

(tempautuu irti neidistä ja rientää Franziskan jälkeen). Ei, Franziska, minulla ei voi olla kunniaa seurata neitiä ajelulle. -- Hyvä neiti, suokaa minun vielä tänään pitää terve...

(vielä samaan sävyyn). Niin tietysti, se olisi onnettomuuteni -- ja katsokaa, herra majuri, en minäkään halua teidän onnettomuuttanne. -- Rakkauden täytyy olla aivan epäitsekäs....

Kuulkaa siis aivan lyhyesti. -- Oli oikein, hyvä herra majuri, että te tällä tavalla hänestä vapauduitte. Miksipä en sitä teille sanoisi? Eihän se kuitenkaan voi kauemmin pysyä...

(huutaa hänen jälkeensä). Ilmoita minut hänelle! -- Puhu minun puolestani, Franziska! -- Seuraan heti perässäsi! -- Mitä hänelle sanoisin? -- Kun sydän saa puhua, ei tarvita mit...

(teeskennellyn kylmästi). Ulos, herra majuri. -- Arvaan, miksi vielä kerran olette vaivautunut tänne: antaaksenne tekin minulle sormukseni takaisin. -- Hyvä, herra majuri; olkaa...

Älkää suuttuko minuun, hyvä neiti. Minä en ole petturi. Te olette maailman silmissä menettänyt minun tähteni paljon, mutta ette minun silmissäni. Minun silmissäni te olette täll...

Niin, hyvä herra, naisellisen turhamaista olisi tekeytyä kylmäksi ja pilkalliseksi. Pois se! Te ansaitsette saada nähdä minut yhtä todellisena kuin itsekin olette. -- Rakastan t...

(Tellheimin ottaessa kirjeen). Pyydän anteeksi, herra majuri; teidän olisi tullut saada se jo eilen, mutta minun on ollut mahdoton päästä selville asunnostanne. Vasta tänään sai...

(luettuaan, mitä voimakkaimman liikutuksen vallassa). Haa! tässäkin hän on oma itsensä! -- Oi, hyvä neiti, mikä oikeamielisyys! -- mikä armo! -- Tämä on enemmän kuin olen odotta...

Siinäpä se! Sitä juuri pelkään. Te ette sietäisi pienintäkään pilkkapuhetta minusta, ja joka päivä saisitte, kuitenkin niellä mitä katkerimpia. -- Lyhyesti, kuulkaa siis, Tellhe...

Unohtakaa nimeni! -- Te saavuitte tänne purkaaksenne liittomme. Se on selvä! -- Kuinka mielellään tuleekaan sattuma uskottoman avuksi! Se toi käsiinne minulle antamanne sormukse...

Tellheim! -- Tellheim! (Tämä puree vimmoissaan kynsiään, kääntyy poispäin eikä kuule mitään.) Ei, tämä menee jo liian pitkälle! -- Kuulkaa minua toki! -- Te erehdytte! -- Pelkkä...

(yhtäkkiä tointuen). Kuka? kuka tulee? Enonneko, neiti? tuo julma eno? -- Antakaa hänen tulla, antakaa hänen tulla! -- Älkää pelätkö! Hän ei saa solvata teitä ainoallakaan katse...

Hyvä näinkin, poikani! Kuulen, että vaikka suusi ei osaakaan pakista, niin osaa sydämesi kuitenkin puhua. -- Minä en muuten juuri pidä tuonvärisistä upseereista. (Viitaten Tellh...

Kautta kurjan sieluni, suutuin! -- Mutta minun ei sittenkään olisi pitänyt olla sellainen tolvana. Nyt käsitän sen varsin hyvin. Minä ansaitsisin saada sata patukan iskua. Käske...