Part 10

Fernando Cortez'ista mainitsee muutama espanjalainen lähde että hän, valloituksen suoritettuansa, otti vaimokseen kauniin tulkkinsa Marinan, mutta muut ja luotettavammat aikakirjat tietävät kertoa että Marina joutui naimisiin eräälle toiselle hidalgolle. Itse nai Cortez, sanottujen aikakirjain mukaan, ensimäisen vaimonsa kuoltua, muutaman kastilialaisen aatelisneiden. Sankari sai käskynhaltian arvon _Uudessa Espanjassa_, joten hänen ehdoituksestaan valloitettua maata nimitettiin, ja perittäväksi lääniksi Oajakan hedelmällisen laakson, jossa hänen jälkeläisensä ovat asuneet meidän päiviimme saakka. Mutta hänellä oli koko joukko vihamiehiä, jotka panettelivat häntä kuninkaalle, ja koska hän -- varsinkin menettelytavassaan alku-asukkaita kohtaan -- todellakin oli tullut syypääksi milloin mihinkin pahaan, osasivat vastustajat, sekoitellen totta ja valetta, toimittaa niin, että sivilihallitus uudessa voittomaassa otettiin häneltä pois ja hän ainoastaan jäi sota-asiain päämieheksi; eikä se häntä enää auttanut että hän (v. 1528) matkusti Espanjaan ja koki puolustaa itseään kuninkaan edessä. Kuningas tosin kaikella kunnioituksella häntä kohteli, mutta hänen ansioitaan ei tahdottu taikka ei ymmärretty oikein arvostella. Palattuansa Mexikoon (1530) lähti Cortez uusille löytöretkille, jolloin m.m. Californian niemimaa löydettiin v. 1536. Quatemalan ja Yukatanin sivistysvaltakunnat oli jo sitä ennen valloittanut "auringon poika," urhokas Pedro de Alvarado, ja Honduras'in Cristobal d'Olid, jonka kanssa Cortez tämän valloituksen johdosta oli kovasti riitaantunut, koska Olid ei tunnustanut vanhan kenraaliinsa yliherruutta. Vuonna 1840 matkusti Cortez uudestaan Espanjaan, taaskin puolustaaksensa itseään panettelijoita vastaan, mutta "Aztekien tappajaa" ei enää tahdottu muistaakkaan. Niinkuin Colombo, kirjoitteli hän tuon tuostakin anomuskirjeitä kuninkaalle, mutta ei saanut edes vastaustakaan niihin. Mexikoa hän ei enää nähnyt. Kiittämättömyys on maailman palkka, ja harmi sielussaan kuoli viimein murtunein voimin "Mexikon valloittaja" eräällä maatilalla lähellä Sevillan kaupunkia joulukuun 2 p:nä 1547. Hänen maalliset jäännöksensä vietiin viisitoista vuotta myöhemmin Mexikoon, jossa ne ensiksi haudattiin Tezkukoon, Espanjalaisten majapaikkaan tuon pitkällisen piirityksen aikana. Sieltä muutettiin ne franciskaanien kirkkoon Mexikossa ja sieltä taasen Cortezin perustamaan Jesus de Nazareth nimiseen sairastaloon samassa kaupungissa. Vuonna 1823 tapahtuneessa vallankumouksessa hävitettiin tämä vanha sairastalo maan tasalle, ja samassa katosi kirstukin, jonka sisässä oli Mexikon valloittajan luut.