Chapter 7

Jos minä puolestani tähän asti olen tieteestä löytänyt muutamia totuuksia (ja toivon että tässä nidoksessa olevat seikat[1] osottavat minun löytäneeni muutamia sellaisia), saatan sanoa että ne ovat vain viiden tai kuuden syrjäyttämäni päävaikeuden seurauksia ja johtopäätöksiä, joita pidän yhtä monena saavuttamanani voittona. Saatan myös pelkäämättä tunnustaa, ett'en luule tarvitsevani voittaa kuin kaksi tai kolme muuta samanlaista totuutta, saavuttaakseni tarkoitukseni kokonaan. Minulle ei vielä ole niin paljon ikää karttunut, ett'en tavallisen luonnon kulun mukaan ehtisi tätä toteuttaa. Mutta luulen, että minun on välttämätöntä kahta enemmän säästää jälelläolevaa aikaani, koska toivon sitä hyvin käyttäväni; ja menettäisin epäilemättä paljon aikaa, jos julkaisisin fysiikkini perusteet. Tosin ne melkein kaikki ovat niin ilmeisen selvät, että tarvitaan ne vain kuulla, jotta ne ymmärrettäisiin; ja vaikk'ei ole ainoatakaan, jota en luulisi voivani todistaa, aavistan, että niiden herättämä vastustus minua usein häiritsisi, koska on mahdotonta, että perusteeni olisivat sopusoinnussa muiden ihmisten kaikkien eri mielipiteiden kanssa.

[1] Sama nidos, jossa Descartes julkaisi tämän »Metodin Esityksen«, sisälsi myös teokset »Dioptriikki« (La Dioptrique) ja »Meteorit« (Les Météores). Suom. huom.

Saatetaan huomauttaa, että tämä vastustus olisi hyödyllinen osaksi sentähden, että se saattaisi minut tuntemaan vikani, osaksi sentähden, että se hyvä, jonka mahdollisesti olen saavuttanut, laajentaisi toisten käsityspiiriä. Lisäksi saattaisivat toiset, koska useat tekevät enemmän havaintoja kuin yksi ainoa ihminen, käyttäen hyväkseen tutkimuksieni tuloksia, auttaa minua keksinnöillään. Tunnustan vielä voivani suuresti erehtyä ja ett'en melkein koskaan luota ensiksi mieleeni johtuviin ajatuksiin; mutta kuitenkin se kokemus, jonka olen saanut minua vastaan suunnatusta vastustuksesta, estää minua toivomasta siitä vastedeskään mitään hyötyä. Sillä olen jo tarpeeksi usein kuullut arvosteluja sekä niiden puolelta, joita olen pitänyt ystävinäni, että myös muutamien sellaisten puolelta, joita olen luullut minun suhteeni puolueettomiksi, jopa sellaistenkin, joiden olen tietänyt ilkeydestä ja kateudesta koettavan kajota seikkoihin, jotka ystäviltäni heidän kiintymyksensä takia jäisivät huomaamatta. Mutta harvoin olen näistä arvosteluista löytänyt sellaista, jota en ollenkaan olisi aavistanut, ja jos olenkin löytänyt, on se ollut aineelleni vallan vierasta. Siis olen ani harvoin kohdannut henkilön, joka olisi arvostellut mielipiteitäni ankarammin tai tasapuolisemmin kuin minä itse. En liioin koskaan ole huomannut, että kouluissa toimeenpantujen väittelyjen avulla olisi löydetty mitään ennen tuntematonta totuutta; sillä jokaisen ajatellessa sitä, että pääsisi väittelyssä voitolle, koetetaan ennemmin saada esille sitä, mikä on todennäköistä, kuin punnita syitä ja vastasyitä. Ne näet, jotka kerran ovat olleet hyviä asianajajia, eivät siltä jälestäpäin ole paraita tuomareita.

Ei edes se hyöty, joka muilla olisi noiden ajatuksieni ilmaisemisesta, saattaisi olla varsin suuri, koska en vielä ole kehittänyt niitä niin pitkälle, ett'ei niihin tulisi lisätä paljoa, ennenkuin niitä ruvetaan käyttämään. Ja luulen voivani sanoa ilman itserakkautta, että minä ennen muita olen tähän kykenevä. Saattaahan maailmassa olla useita verrattomasti etevämpiä henkilöitä kuin minä, mutta on otettava huomioon, ett'emme voi yhtä hyvin käsittää ja omistaa sellaista seikkaa, jonka opimme toiselta, kuin sellaista, jonka olemme itse keksineet. Tämä on minun aineeni suhteen epäilemätön tosiseikka; olen näet usein selvittänyt muutamia mielipiteitäni hyvin arvostelukykyisille henkilöille, jotka puhuessani näyttivät ymmärtävän ne vallan selvästi; mutta toistaessaan niitä olivat he melkein aina muuttaneet ne siihen määrään, ett'en enää saattanut tunnustaa niitä omikseni.

Tämän vuoksi soisin kernaasti, ett'eivät jälkeenielävät koskaan uskoisi minkään mielipiteen johtuvan minusta, ell'en itse ole sitä julkaissut. En ollenkaan ihmettele niiden mielipiteiden omituisuuksia, joita väitetään kaikkien noiden vanhanajan filosofien omiksi, joiden kirjoitukset eivät ole meille säilyneet, enkä siis luule heidän ajatuksiansa järjettömiksi, koska he olivat aikansa etevimpiä neroja ja heidän mielipiteensä vain on meille huonosti kerrottu. Heidän oppilaansa näet eivät melkein koskaan ole olleet heitä etevämmät. Minulla on se vakaumus, että innokkaimmat Aristoteles'n suunnan nykyisistä kannattajista pitäisivät itseään onnellisina, jos heillä olisi yhtä paljon tietoja luonnosta kuin hänellä oli, vaikkapa eivät siitä koskaan saavuttaisikaan enempiä tietoja. He ovat vallan kuin murattiköynnös, joka ei pyri kasvamaan sitä puuta korkeammaksi, joka sitä kannattaa ja joka usein rupeaa laskeutumaan alaspäin päästyään puun latvaan; samoin filosofin oppilaat vajoavat huonommuuteen, s. o. tulevat vähemmän oppineiksi kuin jos eivät ollenkaan jatkaisi opintojaan. Sillä he eivät ainoastaan tyydy tietämään sitä, minkä heidän oppi-isänsä on ymmärrettävästi selittänyt, vaan tahtovat sitäpaitsi hänen kirjoituksistaan löytää useiden sellaistenkin vaikeiden kysymysten ratkaisun, joista hän ei ole mitään sanonut, ja joita hän ei kenties koskaan ole ajatellut. Kyllähän tällainen filosofeeraamistapa on hyvin mukava niille, joilla vain on keskinkertainen kyky. Heidän tekemiensä erotusten ja heidän periaatteidensa himmeys näet sallii heidän puhua kaikista seikoista yhtä rohkeasti, kuin todella tuntisivat ne, sekä itse puolustaa kantaansa väitellessään kehittyneimpien ja taitavimpien henkilöiden kanssa, ilman että nämät voivat saattaa heitä muuttamaan vakaumustaan. He ovat tässä suhteessa sokean kaltaiset, joka aikoo voitokkaasti tapella näkevän kanssa ja siinä tarkoituksessa on houkutellut hänet jonkun pimeän luolan pohjukkaan. Tämän kaltaisilla varmaankin on hyötyä siitä, ett'en julkaise filosofiani periaatteita. Nämät näet ovat hyvin yksinkertaiset ja ilmeisen selvät, ja julkaisemalla ne ikäänkuin aukaisisin muutaman ikkunan ja päästäisin valoa siihen luolaan, jonne he ovat menneet tappelemaan.

Mutta ei edes etevimmillä henkilöillä ole syytä haluta tutustuvansa niihin. Sillä jos he tahtovat oppia puhumaan kaikesta ja käydä oppineista, saavuttavat he tämän päämäärän paljon helpommin tyytymällä todennäköisyyteen, joka vaivatta on löydettävissä kaikenlaisista aineista, kuin etsimällä totuutta, joka vain vähitellen löydetään muutamista kysymyksistä, ja joka puhuttaessa muista seikoista, velvoittaa avomielisesti tunnustamaan oman tietämättömyyden niiden suhteen. Jos he sitävastoin pitävät parempana tietää muutama totuus kuin turhamielisesti kerskailla tietävänsä kaikki, ja onhan edellinen tieto todella suurempiarvoinen, ja jos tahtovat noudattaa minun menetystapaani, ei minun tätä varten heille tarvitse sanoa mitään muuta, kuin mitä tässä esityksessä jo olen maininnut. Jos he näet kykenevät edistymään pitemmälle kuin minä, on heillä sitä paremmat edellytykset itsestään havaita kaikki se, minkä minä luulen löytäneeni. Enhän koskaan ole suorittanut tutkimuksiani muuten kuin järjestyksessä, ja siis on varmaa, että se, joka minulta vielä on jäänyt löytämättä, on vaikeampaa ja enemmän salattua kuin se, minkä tähän asti olen saavuttanut, ja heitä huvittaisi paljoa vähemmin oppia se minulta kuin omien tutkimuksien kautta. Sitäpaitsi se totuus, jonka he saavuttavat tutkiessaan aluksi helppoja seikkoja ja vähitellen ja asteittain siirtyessään toisiin vaikeampiin, on hyödyttävä heitä enemmän kuin kaikki minun neuvoni. Jos minulle nuoruudestani olisi opetettu kaikki ne totuudet, joiden todistuksia myöhemmin olen etsinyt, ja jos minun olisi ollut vallan helppo niitä oppia, en kenties koskaan olisi voinut löytää uusia totuuksia; ainakaan en ikinä olisi saavuttanut sitä tottumusta ja helppoutta, jotka minulla mielestäni nyt on ja joiden avulla luulen löytäväni yhä uusia totuuksia, sen mukaan kuin niitä ahkerasti etsin. Sanalla sanoen, jos maailmassa on teos, jota ei kukaan osaa päättää niin hyvin kuin sen alottaja, niin on se minulla tekeillä oleva.

On totta, ett'ei yhden ihmisen voimat riitä kaikkiin tätä edistäviin kokeisiin. Mutta tutkija ei myöskään hyvällä menestyksellä saata käyttää sitä varten muita kuin omia käsiään, tai myöskin saattaa hän käyttää taitureiden ja sellaisten käsiä, joille hän voisi maksaa ja jotka toivoen raha-ansiota, joka on hyvin tehokas vaikutin, tarkasti toimittaisivat kaiken sen, mikä heille määrättäisiin. Ne näet, jotka uteliaisuudesta tai tiedonhalusta ehkä tarjoaisivat apuansa, lupaavat tavallisesti enemmän kuin mitä voivat täyttää, ja monet panevat hyvälle alulle yrityksen, josta ei sitten koskaan tule enempää. Sen lisäksi he ehdottomasti vaativat palkinnokseen, että heille selitetään muutamia vaikeita seikkoja, tai ainakin haluavat turhaa ylistelyä ja hyödyttömiä keskusteluja, jotka saattavat tutkijan hukkaamaan ainakin osan aikaansa.

Joskin joku tahtoisi tutkijalle ilmaista tekemiensä kokeiden tulokset, jota monikaan ei kernaasti tee, koska pitää niitä muka salaisuuksina, on niihin useimmiten yhdistettynä niin paljon liikoja sivuseikkoja ja lisiä, että tutkijan olisi hyvin vaikea niistä löytää totuutta. Sitäpaitsi melkein kaikki tuollaiset kokeet selitetään niin huonosti, jopa ne ovat niin väärät, koska niiden tekijät ovat koettaneet laatia ne omien periaatteidensa mukaisiksi, että, jos muutamat niistä ovatkin kelvolliset, ne eivät kuitenkaan korvaa sitä ajanhukkaa, joka syntyy niiden valitsemisesta. Jos siis maailmassa olisi joku, joka varmasti tiedettäisiin kykeneväksi keksimään mitä tärkeimpiä ja ihmisille hyödyllisimpiä seikkoja, ja jos muut kaikin tavoin tahtoisivat häntä auttaa hänen pyrinnöissään päämääränsä saavuttamiseksi, en luule että he voisivat tehdä muuta hänen hyödykseen, kuin että maksaisivat hänen tarpeellisten kokeidensa kulungit ja muuten estäisivät tungettelevia ihmisiä häntä häiritsemästä. En puolestani suinkaan pidä itseäni niin etevänä, että lupaisin jotakin erinomaista, enkä ole niin turhamielinen, että pitäisin yleisöä velvollisena suuresti harrastamaan tuumiani. Minulla ei myöskään ole niin alhainen mieli, että keneltäkään vastaanottaisin kannatusta, jota ansaitsevana minua kenties ei pidettäisi.

Kaikki nämät seikat yhteensä vaikuttivat kolme vuotta sitten sen, ett'en tahtonut julkaista tekeillä olevaa tutkimustani ja että lisäksi päätin olla julkaisematta mitään toista yhtä yleistä tutkimusta, josta saattaisi havaita fysiikkini perustukset. Sen jälkeen on kuitenkin ilmestynyt kaksi muuta syytä, jotka ovat velvoittaneet minua tässä ilmaisemaan muutamia yksityisiä koelmia ja tekemään yleisölle jotakin selkoa toimistani ja tuumistani. Ensiksikin huomautan, että jos jättäisin tämän tekemättä, niin useat, jotka tietävät entisen aikomukseni julkaista muutamia kirjoituksia, saattaisivat kuvitella minua tästä julkaisusta estävien syiden olevan minulle arveluttavampaa laatua kuin ne todella ovat. Sillä vaikk'en ylen määrin rakasta kunniaa, vaikka päinvastoin, jos näin saatan sanoa, vihaan sitä katsoen sitä vahingolliseksi rauhalleni, jota pidän ylen suuressa arvossa, en kuitenkaan koskaan ole koettanut peittää tekojani rikoksien tavoin, enkä liioin ole käyttänyt suurta varovaisuutta pysyäkseni tuntemattomana, sillä siten olisin luullut menetteleväni väärin itseäni kohtaan ja niin tuottavani itselleni jonkunmoista levottomuutta, joka taaskin olisi häirinnyt sitä täydellistä sielunrauhaa, jota tavoittelen. Vaikka aina olen ollut yhtä välinpitämätön maineen tavoittelemisen kuin sen karttamisen suhteen, olen kuitenkin saavuttanut jonkunmoista kuuluisuutta, ja olen katsonut itseni velvolliseksi ainakin estämään mainettani himmentymästä. Toinen syy, joka velvoitti minua laatimaan tämän kirjoituksen, oli se seikka, että päivä päivältä yhä enemmän huomasin, kuinka hitaasti tutkimukseni edistyivät senvuoksi, että tarvitsen äärettömän monta koetta, joita minun on mahdoton tehdä ilman muiden apua. Vaikka en toivokaan yleisön puolelta suurta osanottoa tuumiini, en kuitenkaan tahdo menetellä väärin itseäni enkä jälkeentulevia kohtaan antaen heille aihetta tulevaisuudessa moittien mainitsemaan minusta, että olisin voinut heille jättää monta seikkaa paljon paremmin tutkittuina, jos en olisi kokonaan ollut osottamatta heille, miten olisivat voineet edistää tarkoituksiani.

Mielestäni oli helppo valita muutamia periaatteitani koskevia kysymyksiä, jotka vähemmin antaisivat aihetta väittelyihin, ja jotka eivät velvoittaisi minua ilmaisemaan enempää vakaumuksistani kuin mitä haluan, mutta jotka kuitenkin selvästi osottaisivat, mihin tieteissä kykenen, mihin olen kykenemätön. En tiedä, onko tämä minulle onnistunut, enkä tahdo ennättää toisten arvostelujen edelle puhumalla itse kirjoituksistani. Mutta olisin hyvin iloinen, jos niitä tutkittaisiin; ja jotta tähän olisi parempi tilaisuus, pyydän että kaikki ne, joilla on muistutuksia tehtävänä, suvaitsisivat lähettää ne kustantajalleni, joka niistä on antava minulle tiedon. Koetan sitten heti liittää niihin vastaukseni, ja täten lukijat, nähdessään molemmat, helpommin havaitsevat totuuden. Lupaan aina liittää lyhyet vastaukset sekä suoraan tunnustaa erehdykseni, jos niitä näen; tai ell'en saata niitä tunnustaa, tahdon yksinkertaisesti mainita sen, mikä on tarpeellista esittämieni seikkojen puolustukseksi, hyvin karttaen uusien kysymyksien selittämistä, jotta en loppumattomasti johtuisi toisesta seikasta toiseen.

Jos muutamat lauseet alkupuolella teoksia »Dioptriikki« ja »Meteorit« ensin herättävät arveluja, koska kutsun niitä olettamuksiksi, enkä nähtävästi niitä todista, maltettakoon vain tarkkaavaisesti lukea nämät teokset loppuun asti, niin luulen, että ne tyydyttävät. Sillä niiden todistusperusteet ovat sellaisessa keskinäisessä yhteydessä, että alussa esiintyvät ovat myöhemmin esiintyvien todisteina, ollen näiden alkusyitä; ja myöhemmin esiintyvät perusteet puolestaan todistavat oikeiksi ensimäiset, ollen niiden seurauksia. Älköön luultako minun tässä tekeväni itseäni syypääksi siihen, mitä logiikin tutkijat kutsuvat kehäpäätelmäksi. Kokemus näet osottaa, että useammat näistä seurauksista ovat sangen varmat, ja ne syyt joista ne johdan, eivät niin suuresti todista kuin ne selittävät niitä; päinvastoin seuraukset todistavat syiden totuuden. Kutsun niitä olettamuksiksi vain sentähden, että luulen voivani johtaa ne ylläesittämistäni ensimäisistä totuuksista. Ja tämän olen tehnyt vain senvuoksi, että on sellaisia henkilöitä, jotka kuvittelevat yhdessä päivässä käsittävänsä kaiken sen, mitä toinen on tuuminut kaksikymmentä vuotta, kun heille vain on sanottu pari kolme sanaa, ja jotka helpommin saattavat erehtyä ja vaikeammin käsittää totuutta, kuta terävämpi ja vilkkaampi järki heillä on. Tahtoisin näet estää sellaisia henkilöitä perustamasta sille, mitä luulevat minun periaatteikseni, nurinkurista filosofiaa, josta syy lankeaisi minulle. Sillä mitä niihin mielipiteisiin tulee, jotka ovat vallan minun omani, en pidä itseäni velvollisena puolustelemaan niitä sen johdosta, että ne ovat uudet. Jos näet lähemmin tarkastetaan niiden perusteita, luulen varmaan niitä pidettävän niin yksinkertaisina ja terveen järjen mukaisina, että ne epäilemättä saattavat käydä luonnollisemmista ja vähemmän omituisista kuin mitkään muut samasta aiheesta muodostetut mielipiteet. En myöskään kerskaten väitä olevani yhdenkään ainoan ensimäinen keksijä, vaikka tosin en ole kuullut muiden niitä ilmaisevan; järki yksin on ne vakaumukseeni saattanut.

Ell'eivät mekanikot heti osaa käyttää sitä keksintöä, jonka olen selittänyt teoksessani nimeltä »Dioptriikki«, ei saatettane siltä sanoa sitä huonoksi. Sen tulee näet olla hyvin taitava, joka osaa tehdä ja hoitaa minun selittämiäni koneita. Ja vaikk'en ole unhottanut selityksestäni mitään seikkaa, olisin yhtä suuresti ihmeissäni, jos tuo koneen laatiminen onnistuisi heti ensi yrityksellä, kuin jos joku yhdessä päivässä oppisi mainion hyvin soittamaan kitaraa, kun hänen eteensä vain olisi pantu oikeat nuotit.

Kirjoitan ranskaksi[1], joka on äidinkieleni, enkä latinaksi, joka on opettajieni kieli, koska toivon että ne, jotka turvautuvat yksistään luonnolliseen selvään järkeensä, paremmin osaavat arvostella mielipiteitäni kuin ne, jotka vain luottavat vanhoihin kirjoihin. Ne, joilla hyvä arvostelukyky yhtyy tieteelliseen sivistykseen, eivät niin piintyneesti liene kiintyneet latinaan, että kieltäytyvät kuulemasta perusteitani senvuoksi, että olen esittänyt ne kansan kielellä.

[1] Oli uutta ja rohkeata Descartes'n aikana kirjoittaa tieteellinen teos ranskan kielellä. Suom. huom.

Lopuksi en tahdo tässä erityisesti puhua siitä edistyksestä, jonka tulevaisuudessa toivon saavuttavani tieteiden alalla, enkä antaa yleisölle mitään lupausta, jota en tiedä varmaan voivani täyttää. Mutta mainitsen vain päättäneeni käyttää loppuikäni ainoastaan sellaiseen luonnontutkimiseen, josta voidaan johtaa varmempia lääkeopillisia ohjeita kuin tähän astiset. Taipumukseni näet vieroittaa minut siihen määrään kaikista muista pyrinnöistä ja etenkin sellaisista, jotka toisessa suhteessa ovat hyödylliset, mutta samalla vahingolliset toisessa, ett'en luule saavuttavani mitään hyvää tulosta, vaikkapa joku sopiva tilaisuus minua velvoittaisikin sellaisiin ryhtymään. Teen tässä tämän tunnustuksen, joka ei ole tuottava minulle mainetta maailmassa; mutta sitä en liioin tavoittele. Olen aina oleva kiitollisempi niille, joiden suosion kautta häiritsemättä saan käyttää joutohetkeni tutkimisiini, kuin niille, jotka tarjoaisivat minulle maailman kaikkein kunniakkaimmat virat.

RENÉ DESCARTES.

MIELENLIIKUTUKSIEN TUTKISTELU.

ENSIMÄINEN OSA.

Mielenliikutuksista yleensä ja sen johdosta koko ihmisluonnosta.

1. _Sielun kärsivä tila[1] jossakin subjektissa on aina toiselta näkökannalta katsottuna toimintaa._

Ei mistään niin käy selville vanhoilta kansoilta meille säilyneiden tieteiden heikkous kuin siitä, mitä he ovat kirjoittaneet mielenliikutuksista. Tämä aine on tosin aina ollut suuresti arvossa pidetty, eikä se näytä olevan vaikeimpia, koska jokainen kokee tunteita itsessään, eikä siis ole pakotettu lainaamaan muualta havaintoja keksiäkseen niiden ominaisuuksia. Mutta kuitenkin ovat vanhojen kansojen tutkimusten tulokset tällä alalla niin mitättömiä ja enimmästi niin vähän luotettavia, että vain poikkeamalla heidän kannastaan saatan toivoa läheneväni totuutta. Sentähden minun tulee käsitellä ainetta, niinkuin ei kukaan ennen minua olisi sitä kosketellut, ja alan huomauttamalla, että filosofit kutsuvat jokaista tapahtumaa siihen subjektiin nähden, jolle se sattuu (sielun) kärsiväksi tilaksi, ja siihen subjektiin nähden, joka sen aikaansaa, toimivaksi. Vaikka siis toimiva ja kärsivä subjekti usein ovat hyvin erilaiset, ovat toiminta ja kärsivä tila oikeastaan sama asia, jolle vain eri subjekteihin nähden, joita se koskee, annetaan eri nimet.

[1] Alkuteoksen sana »passion» merkitsee sielutieteessä »mielenliikutusta», mutta yleisemmässä merkityksessä ja alkuansa kärsivää eli vastaanottavaa tilaa. Sitä on tavallisesti suomennettu edellisellä tavalla, mutta välttämätöntä on ollut joskus käyttää jälkimäistäkin suomennosta. Alla esitettyjen sielutieteellisten ja varsinkin fysiologisten oppien suhteen huomautetaan, mitä on jo yleisessä johdannossa lausuttu Descartes'n oppien puutteellisuuksista ja vanhentuneesta kannasta. Suom. huom.

2. _Kärsivän sieluntilan ymmärtämistä varten on tarpeellista erottaa sielun toimitukset ruumiin toimituksista._

Emme huomaa minkään niin välittömästi vaikuttavan sieluumme kuin ruumiin, joka siihen on yhdistetty. Siis se, mikä sielussa on kärsivää tilaa, on ruumiissa enimmästi toimintaa, ja paraiten opimme siis käsittämään edellistä tutkimalla sielun ja ruumiin välistä erotusta. Siten opimme tuntemaan kumpi niistä aikaansaa ihmisessä olevat toimitukset.

3. _Mitä menetystapaa tässä suhteessa on noudatettava._

Se on helposti löydettävissä, jos otamme huomioon, että kaikki ne ilmiöt, jotka havaitsemme itsessämme ja joiden huomaamme voivan esiintyä vallan elottomissakin esineissä, ovat ruumiimme vaikuttamat; ja että päinvastoin kaikki meissä havaittavissa olevat ilmiöt, joita ei mitenkään voi ajatella ruumiin aikaansaamiksi, katsotaan sielun synnyttämiksi.

4. _Lämpö ja jäsenten liikunto syntyvät ruumiista, ajatukset sielusta._

Koska emme ole havainneet, että ruumis voipi ajatella, on meillä oikeus olettaa kaikkien ajatustemme johtuvan sielusta; ja koska varmaan tiedämme, että on elottomia esineitä, jotka voivat liikkua yhtä vaihtelevasti, jopa vaihtelevamminkin kuin meidän ruumiimme, ja joissa on yhtä paljon ja enemmänkin lämpöä kuin ruumiissamme (kuten kokemus osottaa liekistä, jossa on paljon enemmän lämpöä ja liikettä kuin yhdessäkään jäsenessämme), niin on meidän olettaminen, että kaikki meissä oleva lämpö ja liikkeet, koska ne eivät johdu sielusta, yksinomaan ovat ruumiin aikaansaamat.

5. _Erehdytään, kun luullaan sielun antavan ruumiille liikunnon ja lämmön._

Tämän huomion avulla vältämme melkoisen erehdyksen, johon useat ovat joutuneet ja joka mielestäni on pääasiallinen syy siihen, ettei tähän asti ole voitu selittää mielenliikutuksia eikä muita sielun ominaisuuksia. Koska näet huomattiin kaikkien kuolleiden ruumisten olevan vailla lämpöä ja siis myös liikettä, kuviteltiin sielun poistumisen lakkauttaneen lämmön ja liikkeen. Ja niin on syyttä luultu luonnollisen lämpömme ja ruumiimme liikkeiden johtuvan sielusta, vaikka päinvastoin tulisi käsittää sielun ihmisen kuollessa poistuvan ainoastaan sentähden, että ruumiin lämpö loppuu ja että liike-elimet ovat kuluneet ja tulleet kelpaamattomiksi liikettä synnyttämään.

6. _Elävän ja kuolleen ruumiin erotuksesta._

Edellämainitun erehdyksen välttämiseksi on meidän ottaminen lukuun se seikka, ett'ei sielu koskaan ole syynä kuolemaan, vaan että sen syynä on jonkun ruumiin pääelimen turmeltuminen. Elävän ihmisen ruumis eroaa yhtä paljon kuolleen ruumiista kuin kello tai muu itsekseen liikkuva koneisto, joka on kunnossa ja jossa siis on niitä liikkeitä vaikuttava voima, joita varten se on määrätty, sekä kaikki, mikä on tarpeellista sen toimintaa varten, eroaa kellosta tai koneesta, joka on mennyt rikki, ja jossa sen liikeperus on lakannut vaikuttamasta.

7. _Lyhyt selitys ruumiinosista ja muutamista ruumiintoimituksista._