Part 3

_Gert_ (Yksin). No nyt mestari Gert sitä kysytään, voitko sinä kestää koetuksen. Kyllä se sentään on niin turkasen vaikeata pitää suutansa, kun on kysymys tieteellisistä asioista. (Pui nyrkkiä suulleen). Kuules nyt, herra suu! Piru sinut perii, jos sinä tänä iltana puhut jostain muusta kuin rakkaudesta. Muista se. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin kyllä se sentään on niin saakelin hävitöntä tulla vihatuksi ainoastaan sen tähden, että puhuu järkevistä ja tieteellisistä asioista. Mutta nyt ne puheet saavat jäädä, kun elämäni onni siitä riippuu. Saapas nähdä että minä kestän koetuksen ja kestän sen kuin mies, ellei joku vaan houkuttele minua puhumaan. Sillä sitä en voi kieltää, että jos vaan joku sattuu minulta kysymään sellaisia asioita, joissa minä olen niinkuin kotonani, niin kyllä se on niin helkkarin hauskaa saada niistä selittää. Mutta täytyy vähän edeltäpäin harjoittaa, että sitten paremmin voisin seistä kiusausta vastaan. Ai peijakas! Tuoltahan tuleekin jo notarius. Nythän se sopii.

22:nen kohtaus.

Notarius. Gert.

_Notarius_. Palvelijanne, mestari Gert! Minut on kutsuttu tänne teidän tähtenne.

_Gert_. Sen tiedän kyllä, herra notarius. Minä olen ollut täällä jo muutamia kertoja ennenkin, mutta olen aina saanut palata tyhjin toimin.

_Notarius_. Miksi niin?

_Gert_. Te tiedätte, herra notarius, että minä joskus luen harvinaisempia kirjoja ja että minä sitten seuraelämässä mielelläni selitän muillekin mitä olen lukenut. Tässäkin talossa olen minä jo pari kertaa sattunut puhumaan sellaisista aineista, sen sijaan, että minun yksinomaan olisi pitänyt puhua rakkaudesta. Toivon kuitenkin että minun tällä kertaa käy paremmin.

_Notarius_. Niin tiedän, mutta voitte kai te nyt pakoittaa itseänne edes tunnin verran?

_Gert_. Hyvä herra notarius! Ettekö te olisi niin hyvä ja harjoittaisi minua siihen vähän. Olkaa te olevinanne neitinä ja tehkää sitten minulle kysymyksiä juuri noista asioista, että saisimme nähdä, voinko minä kestää koetuksen, vai enkö? Minun on niin hemmetin vaikeata pitää suuni kiinni, varsinkin kun joku antaa minulle tilaisuuden puhua.

_Notarius_. Varsin mielelläni. Kas niin, nyt olen minä neiti.

_Gert_. Nöyrin palvelijanne, rakkahin neitini!

_Notarius_. Palvelijanne, mestari Gert!

_Gert_. Vavisten tulen minä tällä kertaa luoksenne.

_Notarius_. Kuinka niin?

_Gert_. Koska minä viime kerralla suututin teidät pitkillä puheillani.

_Notarius_. Ei se mitään tee. Tehän puhutte aina niin hyvin. Mutta mitä uutta, mestari Gert?

_Gert_. Ei mitään erityistä.

_Notarius_. Mutta ettekö ole lukenut avisia.

_Gert_. Tietysti minä olen.

_Notarius_. Ja eikö niissäkään ole mitään uutta?

_Gert_. Ei juuri mitään muuta kuin -- --. Ei, se on totta, minä en olekkaan lukenut niitä siitä asti, kuin matkustin ulkomaille.

_Notarius_. Onko mestari Gert matkustanut ulkomailla?

_Gert_. Matkustin kerran Harslevista Kieliin, enkä koskaan unhoita sitä matkaa. Samalle matkalle sattui muun muassa eräs hattumaakarin sälli -- -- -- (Lyö vasten suutaan). Vaikenetko sinä senkin elukka!

_Notarius_. Mitä te aijoitte sanoa siitä hattumaakarista.

_Gert_. Ei muuta kuin että se oli sellainen konna, ettei siitä kannata puhua.

_Notarius_. No sehän käy vallan mainiosti.

_Gert_. Niinpä kyllä. Ettekö nyt tahtoisi mennä sisälle, herra notarius ja sanoa että minä olen täällä. (Notarius menee).

(Mestari Gert käy edestakaisin ja harjoittelee mutisten itseksensä ja aina vähän väliin lyöden vasten suutaan).

23:mas kohtaus.

Mestari Gert. Gotthard. Leonora. Pernilla. Notarius.

_Gert_. Nöyrin palvelijanne, ihana neiti!

_Leonora_. Palvelijanne.

_Gert_. Vavisten tulen minä tällä kertaa luoksenne.

_Leonora_. Vai niin.

_Gert_. Pyydän nöyrimmästi anteeksi viime kerrasta.

_Leonora_. Kun isäni on kerran sen anteeksi antanut, niin täytyy se minunkin tehdä.

_Gert_. Mutta minä uskallan toivoa että neiti oikein sydämmestään on sen minulle anteeksi antanut.

_Leonora_. Minä en milloinkaan tee vastoin isäni tahtoa.

_Gert_. Teidän hyvällä isällänne, samoin kuin teilläkin on kyllä ollut syytä olla suuttunut minuun.

_Leonora_. Siinä on tavallansa paljon perää.

_Gert_. Mutta se onkin ainoa vikani, rakas neiti, sillä muuten olen minä siivo ja jämtti mies.

_Leonora_. Kyllä niinkin.

_Gert_. Minä en tahdo puolustaa käytöstäni teitä kohtaan, vaan otan sen mielelläni viakseni, vaikka sitä muualla maailmassa pidettäisiin ansiona.

_Leonora_. Voipi olla niin.

_Gotthard_. Te olettekin niin kovin arkatuntoisia, hyvät ihmiset. Minä päin vastoin varsin mielelläni, vaikka ainakin tahtoisin olla mestari Gertin seurassa. Sillä minä rakastan puhelua ja mitä minä olen kuullut niin ei mestari Gert olekkaan mikään joutavanpuhuja.

_Gert_. Kiitän nöyrimmästi, hyvä herra niistä hyvistä ajatuksista, joita teillä on minusta.

_Gotthard_. Mutta mitä mahtaa sitten niillä ihmisillä olla niin paljon moittimisen syytä? Puhutteko te siis jotain sopimattomia?

_Gert_. Ei, ei kukaan voi sellaista minusta sanoa. Minä en puhu muusta kuin tieteellisistä ja muuten harvinaisemmista asioista.

_Pernilla_. Tahdon auttaa herra setää. Mestari Gert on mies joka on matkustanut ulkomaillakin. Sellaisilla matkoilla kokee paljon monenlaista ja ne kysyvät paljon rahaa. Mutta sittenpä onkin niistä se hyöty, että palattuaan voi niistä kertoa.

_Gotthard_. Mestari Gert on siis ollut ulkomailla.

_Gert_. No, enpä niin erityisesti.

_Pernilla_. Niin, mutta kyllä minä muistan kuulleeni, että te kerran olette matkustaneet Kieliin.

_Gert_. Se on tosiaankin totta. Minä matkustin kerran Harslevista Kieliin, enkä koskaan unhoita sitä matkaa. Muun muassa oli samalla matkalla -- -- (vaikenee äkkiä ja tuppaa nenäliinan suuhunsa).

_Gotthard_. Kuka oli sillä samalla matkalla.

_Gert_. Ei kukaan.

_Gotthard_. Hyvä herra! Kun te vaan puhutte matkoista ja kertomuksista, niin en minä ymmärrä, mistä ne teitä voivat moittia.

_Pernilla_. Enkä totta maar' minäkään lii'oin.

_Gotthard_. Ja minun pitää todella moittia veljeäni siitä, että hän voi suuttua sellaisesta.

_Gert_. Kiitän nöyrimmästi! Mutta suokaa anteeksi, minun täytyy toimittaa asiani neidille.

_Gotthard_. Tiedätkö Pernilla? Minun tekee mieleni sanoa että avisissa on nykyisin ollut asioita, joista minä melkein maksaisin rahaa, jos vaan saisin niihin selitystä. Minä olen esim. jo monta kertaa lukenut tory ja wighpuolueista Englannissa, mutta en tiedä, mistä ne ovat syntyneet, eikä koko kaupungissa ole ketään, joka niistä sen tarkemmin voisi selittää.

(Mestari Gert, joka sillä aikaa on lähennellyt Leonoraa, höristää korviaan ja sanoo:)

_Gert_. Minä voisin kyllä sen selittää, jos minulla vaan olisi aikaa.

_Gotthard_. Sitä minä kovin epäilen, hyvä herra, sillä ei kellään muulla koko kaupungissa ole sen tarkempaa selkoa siitä.

_Gert_. Vieköön minut vaikka piru, ellen siitä asiasta ole yhtä varma kuin viidestä sormestani.

_Gotthard_. No tiedänhän aina minäkin jotain sinne päin. Tiedän että torypuolue on se, joka mestasi Jaakko-kuninkaan.

_Gert_. Ei, ei, hyvä herra! Asianlaita on aivan toinen. Minä selitän sen sitten, mutta nyt täytyy minun ensin kosia -- -- --

_Gotthard_. Ha, ha, ha! Kuulen heti, ettette siitä sen paremmin tiedä. Toryt ne olivat, jotka tappoivat Jaakon. Siitä nyt olen ihan varma, kun vaan olisin yhtä varma muustakin.

_Gert_. Ei, ei se ole sinne päinkään, hyvä herra! Englannissa on neljä päälahkoa: Töryt, whigit, mannistit ja anabaptistit.

_Pernilla_ (Hiljaa). Nyt on peli voitettu. Nyt vaan kiireen kyytiä kutsumaan apteekkaria ja herra Leonardia.

_Gert_ (Jatkaa). Toryt ovat etumaiset ja pitävät aina kuninkaan puolta, ja ne taistelivat myös Jaakko-kuninkaan puolella, silloin kun hän Englannissa kävi sotaa whigejä vastaan, jotka nostivat kapinan Cromwellin johdolla. Tämä Cromwell, jonka nimi latinaksi on Massaniello, oli teurastajan poika, mutta kohosi niin korkealle, että hän tuli sukkanauhanritariston jäseneksi ja ylipäälliköksi sekä maalla että merellä, sillä hänellä oli pää kuin partaveitsi; ajatelkaas hyvä herra: hän oli niin taitava, että hän antoi audienssin, luki, kirjoitti ja saneli neljää kirjettä yhtä aikaa. Se kuuluu uskomattomalta, mutta se pitää olla niin tosi, kuin minä itse tässä seison.

(Apteekkari saapuu, kohauttaa olkapäitään, lähettää noutamaan Leonardia, joka sitten kihlataan Leonoran kanssa, sillä aikaa kuin Gert yhä puhuu).

Sentähden kuningas koroitti hänet kunniavirasta toiseen. Mutta kun Kanterburin arkkipiispan istuin tuli avonaiseksi, antoi hän sen eräälle Fairfax nimiselle, vaikka Cromwell oli siihen suositellut omaa lankoansa. Tästä suuttui Cromwell niin, että hän nosti kapinan kuningasta vastaan, kokosi suuren sotajoukon whigejä, mannisteja ja anabaptisteja, voitti kuninkaan suuressa taistelussa, sai hänet vangiksi, ja jo samana iltana antoi hakata häneltä pään poikki. Mutta kun Cromwell oli hallinnut muutamia vuosia, tuli Jaakko kuninkaan poika takaisin, yhtyi torypuolueeseen, löi whigit monessa monituisessa taistelussa, ja vihdoin viimeisessä tappelussa sai hän Cromwellinkin vangiksi ja antoi neljän hevosen repiä hänet kappaleiksi. Siten pääsivät toryt taas uudestaan valtaan ja päättivät perin juurin hävittää maasta whigit ja niiden puoluelaiset mannistit ja anabaptistit. -- -- -- Mutta varjele taivas! Tässä minä taas seison ja lörpötän minkä ennätän. Missä neiti on?

_Pernilla_. Pfui! Hän on jo mennyt teiltä sivu suun. Hän on jo yhdistetty tämän nuoren herran kanssa sillä aikaa kuin mestari Gert oli Englannissa.

_Gert_. Mitä? Onko se mahdollista, herra apteekkari?

_Gilbert_. Kyllä, hyvä herra! Minä olen pitänyt sanani; viimeisen kerran olen pyytänyt teitä nyt tänne, että tekisitte asiasta lopun. Mutta niinkuin näen, olette te auttamaton, ja sentähden olen minä antanut tyttäreni tälle kunnon miehelle, joka on häntä jo kauvan rakastanut.

_Gert_. Piru teidät periköön, kun saatoitte minut tähän puheeseen. Mutta hyvä herra apteekkari. Eikö tätä asiaa voi enään muuttaa?

_Gilbert_. Ei. Sanokaa vaan paljon terveisiä äidillenne. Nyt ette täältä enää ketään muuta saa, jollette tahdo naida tuota piikaani Pernillaa.

_Pernilla_. Hävetköön se, joka tuosta huolisi! Minä tahdon muutakin kuin suun pärinää.

_Gert_. Mutta herra apteekkari!

_Gilbert_. Mutta hyvä herra, tälle ei voi enään mitään. Naimakirja on jo tehty.

_Gert_. Ah, minä en tahdo kauvemmin olla tällaisten ihmisten parissa vaan matkustan heti muualle, jossa oppia osataan paremmin arvostella.

_Gilbert_. Onnea matkalle! Tulkaa, menkäämme sisään.

(Esirippu alas)