Chapter 8

Jos kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Vie punaruusun kukka sen viereen santahan. Kun joskus kesäilloin sen luo käyt istumaan, Se rakkautemme hellän saa mielees muistumaan.

Ei surra mun nyt auta, vaan täytyy lähteä, Ja kaihon tunteet, huolet, rintaani kätkeä. Hyvästi armas kulta, hyvästi tuttavat, Hyvästi kotiseutu, sun rantas rakkahat!

VARJAKKA (laulun loputtua). Valmiit paattiin! Onnen miehet asettuvat perälle kahteen riviin laiturille johtavaksi kujaksi.

VARJAKKA ja EEVA lähtevät käsikädessä astumaan laiturille päin. Jonkun matkaa jälempänä RAJALINSKA JUNKAN taluttamana.

Väkijoukossa syntyy liikehtimistä.

ÄÄNIÄ: Minne Onnen herran morsianta viedään?--Viedäänkö hän laivaan?-- Ensin morsian ja sitten itse Onnen herra!--Petkutusta!--Elkää lähtekö, Onnen miehet!

Onnen miehet poistuvat riveistään, KARIHAARA ja NEITSY JANNE jäävät paikalleen.

JUNKKA (syöksyen Onnen miesten luo). Mitä te miehet hulluttelette?

ENSIMÄINEN MERIMIES. Me emme lähde puuriin!

TOINEN MERIMIES. Herrat eivät meitä saa nyt petkutetuksi!

LETTO. Aiotko sinä, Eeva, lähteä mukaan?

EEVA. Aion!

ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (seisten lähellä lapsiensa ympäröimänä). Kukas silloin Onnen herran porsaat hoitaa ja kanat ruokkii?

Väkijoukko nauraa.

LETTO. Sinä et saa tulla!

ONNEN MIEHET. Ei, ei! Ette tule!

EEVA (Varjakan avulla nousee pollarin päähän). Minä en ole Onnen herran morsian!

ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Vaikeapa on toisin luulla saati uskoa!

EEVA. Toisin ämmät maalla luulee, toisin merellä tuulee!

LETTO. Olihan sinua Onnen herra käynyt eilen illalla Ilolan krouvissa tanssiaisten aikana kosimassa. Eikö, ole totta?

EEVA. Kävi hän ja kosi. Mutta eihän, Letto, sinun Annasikaan voi olla kaikkien niiden morsian, jotka häntä ovat kosineet. Vai aiotko pakottaa hänet rupeamaan morsiameksi heillekin?

LETTO. Sinuahan oltiin oikein vaunuilla hakemassa tanssiaisista!

EEVA. Minäpä en vaunuihin mennyt, vaan karkasin krouvilta toista tietä omalle maalleni.

ENSIMÄINEN MERIMIES. Miten teillä, neitsy Eeva, sitten oli äsken valta määrätä?

EEVA. Jos minulla olisi ollut valta määrätä, niin minä olisin jättänyt maihin kapteeni Varjakan ja teille määrännyt kapteeni Junkan. Kapteeni Varjakka on minun sulhaseni. Ja minun on pakko lähteä mukaanne.

LETTO. Mikä pakko?

EEVA. Jos minä jään tänne, niin tulee siitä pitkä ero. Mutta ei yksin minulle. Te Onnen miehet ette silloin näe kotiseutuanne, ette saa kohdata omaisianne, ystäviänne pitkiin vuosiin, jollen minä mene naimisiin Onnen herran kanssa.

ENSIMÄINEN MERIMIES. Minnekä Onnen herra on täältä kadonnut, koska ei kuulu?

EEVA. Hän tulee tänne pian, kun odotatte. Mutta silloin hän antaa sellaisen määräyksen, etten minä enää pääsekään mukaanne, vaikka tahtoisittekin. Hänen sisarensa valmistautuu lähtemään Onnella Tukholmaan.

ONNEN HERRA tulee oikealta katsellen ympärilleen kuin etsien Eevaa.

EEVA. Tuolla on kaipaamanne susi! (Hyppää pollarilta.) Pitkän eromme hetki lyö! Hyvästi, Yrjö! (Syöksyy Varjakan kaulaan.)

ANNA. Vei sinua, Oskari, kun et minua uskonut! Voi teitä, Onnen miehet! (Rupeaa itkemään.)

ONNEN HERRA (äänekkäästi). Onko neitsy Eeva vielä täällä?

EEVA. Jumalan haltuun, Yrjö! (Menee itkien Rajalinskan luo.)

ERÄS MERIMIEHEN VAIMO (Eevalle). Antakaa anteeksi, neitsy, erehdyksemme. Menkää, menkää kiireesti.

Onnen miehet juoksevat riveihinsä.

ONNEN HERRA (tullen Eevan luo). Eeva, porsas on kiinni! Se on nyt pussissa.

KARIHAARA. Hurraa kapteeni Varjakalle ja hänen morsiamelleen!

Onnen miehet hurraavat tulisen innokkaasti.

VARJAKKA sieppaa Eevan käsivarrelleen ja kantaa hänet Onnen miesten rivien välitse laiturille ja alas Onnen miesten seuratessa parittain.

ONNEN HERRA (kuin hätähuutoa). Sinnekö Eeva vietiin?

JUNKKA. Sinne vietiin. Tulevana sunnuntaina kolmasti kuulutetaan ja sitten Tukholmassa vihitään.

ONNEN HERRA. Se ei saa tapahtua! Onni ei saa vielä lähteä!

JUNKKA. Onko komesrootilta sellainen määräys?

ONNEN HERRA. Mutta mamma, kun saa tietää, kieltää laivan lähtemästä.

JUNKKA. Mammasta ei välitetä. Onni lähtee.

ONNEN HERRA. Mutta Eliisen pitää päästä mukaan. Onnen pitää odottaa.

JUNKKA. Sinun orderisi ei kelpaa, sen pitää olla komesrootilta.

ONNEN HERRA. Farbruur on hävytön! (Ottaa hatun Junkan päästä ja lyö maahan.)

Kukko kiekuu. ONNEN HERRA potkii kukkokopan oikealle makasiinin portaitten luo, juoksee sitten oikeaan makasiinien välitse.

PASANTERSKA. Kuka se oli tuo meripoika, joka tuota koria potki? Olipa se ottanut hyvät aamutropit?

PASANTERI. Muori kulta, se oli muuan meripoika, joka olisi nainut meidän tyttäremme, jos meillä olisi ollut tuollainen kuin tuo Eeva.

PASANTERSKA. Tuommoiselle me emme olisi antaneet tytärtämme, emmehän, ukko!

PASANTERI. Eipä tiedä. Hän on kapteenimies.

PASANTERSKA. Mikä kapteeni se tuommoinen on?

PASANTERI. Kapteeni Ramberg.

PASANTERSKA. Herra siunaa! Mikä sille kapteeni Rambergille nyt tuli?

PASANTERI. Ikävä Eevaa. Mutta mennäänpä mekin nyt tuonne lähemmäksi, että edes jotakin näet. (Lähtevät laiturille päin.)

Porsas vinkuu kovasti.

PASANTERSKA. Hyi, missä nyt sikaa tapetaan!

PASANTERI. Porsaspa tuo vain kuulostaa olevan.

PASANTERSKA. Mutta se raukka huutaa henkensä lähtöä. (Menevät laiturille.)

EEVA (Eevan ääni kuuluu kuin kaukaa laiturin takaa). Hyvästi, täti!

RAJALINSKA. Hyvästi, minun päivänpaisteeni, minun kesäni, leivoseni. Jumalan haltuun.

EEVA. Hyvästi, setä!

JUNKKA. Hyvästi, lapseni, minun reipas tyttöni!

EEVA. Kuulkaa, setä, mikä vahinko! Meiltä tässä kiireessä jäi se toistemme tukistaminen. Mutta suoritetaan se ensi töiksemme, kun palaan.

JUNKKA. Ja kuulehan, Eeva. Tuo minulle uusi hattu tuliaisia. Tämä nyt on aivan pilalla!

ONNEN HERRA tulee oikealta makasiinien välitse synkkänä ja allapäin, sitten alkaa kuunnella Eevan ääntä.

EEVA. Mitäs Pasanterille tuliaisia?

PASANTERI. Puhemiespalkaksi yksi rulla Tanskan kuninkaan pikanellitupakkaa.

EEVA. Hyvästi, Pasanterska.

PASANTERSKA. Hyvästi, hyvästi. Hellallettu!

EEVA. Anna terveisiä Oskarilta!--Ja Jannelta terveisiä muutamalle tytölle, ja meiltä kaikilta sydämelliset kiitokset, minulta enin, niinkuin ymmärrät.

HILMA. Kuulin!--Eeva, hyvästi. Onnea matkalle. Ja terveisiä sinulle kaikilta täällä rannalla.

ERÄS MERIMIEHEN VAIMO. Jumala teitä varjelkoon ja suojelkoon, hyvä ja kaunis kapteenska. Kiitoksia omasta ja lasteni puolesta.

ONNEN HERRA on kavunnut tikapuille.

EEVA. Hyvästi, kapteeni Ramberg!

ONNEN HERRA nostaa hattuaan, sitten kääntyy tikapuilla pyyhkien kyyneleitä.

Kukko kiekuu.

ONNEN HERRA. Minä niin kovasti rakastin, etten enää voi koskaan ketään rakastaa. (Laskeutuu tikapuilta, nostaa kukkokopan makasiinin portaille, istuu sen viereen lynkäpäisilleen polviensa varaan.)

Laiturin takaa Onnen miesten laulu:

Meripoiat me paatistamme hurraamme Noille maalle jääville, kyynelsilmä neidoille, Meripoiat me paatistamme hurraamme Suomen neidon kunniaks'!

Laiturin takana jonkun matkan päässä nousevat airot kauniisti ja säännöllisesti pystyyn ja kuuluu kolminkertainen hurraahuuto. Airot alas.

Rannalla kuoro:

Hurraa, te Suomen meripoiat, Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, Hurraa, te Suomen meripoiat, Teillä luonto raitis ain!

ONNEN MIEHET:

Ja tää toinen hurraa on laivalle, Merten valloittajalle, meidän asuinmajalle, Ja tää toinen hurraa on laivalle Tuonne merten kuohuihin.

Hurraahuudot kuin edellä.

Rannalla kuoro:

Hurraa, te Suomen meripoiat. Teillä ilo ompi aina eikä surut teitä paina, Hurraa, te Suomen meripoiat, Teille luonto raitis ain!

KAIKKI:

Vielä raikas hurraa Suomelle, Meidän kotimaallemme, aina kaivatullemme, Vielä raikas hurraa Suomelle,

(Airot pystyyn.)

Isänmaamme eläköön!

Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina eikä surut meitä paina, Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain!

Esirippu.