Chapter 2

KARIHAARA. No, en ota, koska niin koreasti pyytää, mutta se ehtona, että saan huomenna parikseni tuliaistansseihin.

ONNEN HERRA. Mutta jos ei neitsy Eeva lähde?

KARIHAARA. Niin se merkitsee, että minä saan tulla kosimaan.

ONNEN HERRA. Siis jos neitsy Eeva lähtee pariksenne tanssiaisiin, niin ette saa häntä kosia.

KARIHAARA. Mutta kapteeni saa tulla sinne kosimaan.

EEVA. Tuohon käteen. (Ojentaa kätensä Karihaaralle.)

ONNEN HERRA. Niinkö?

EEVA. Niin. Mutta ainoastaan huomenna ja tanssiaisten aikana.

ONNEN HERRA. Miten se nyt oikeastaan tuli.

KARIHAARA. Se tuli niinpäin, että kapteeni hartaasti toivoo neitsy Eevan lähtevän minun kanssani tanssiaisiin ja minä taas en tätä iloa itselleni soisi.

PASANTERI. Selvä kontrahti, jompikumpi saa kosia, mutta ei molemmat.

LETTO. Ja huomenna nähdään, kumpi.

KARIHAARA. Mutta kukas tämä minun ikuinen kumppanini tahi huominen tanssiparini onkaan? Kun tarkemmin katson, niin en tunnekaan.

EEVA. Siitä väliin on ikävät seuraukset, kun ei tunne. Voi käydä niinkuin muutaman Joosepin kerran Liiverpuulissa.

KARIHAARA. Miten tuon kaimamiehen kävi?

EEVA. Jooseppi pyysi saada suudella muuatta missiä ja saikin Koiton kapteenilta hänen rouvansa puolesta korvapuustin.

KARIHAARA (yllätettynä pyörähtää ympäri). Katsos tuota tytön velhoa!

LETTO. Ja se Jooseppi oli juuri tuo tuossa! Meille oli pitkäksi aikaa lystiä siitä Joosepin poskimuiskusta.

PASANTERI (Eevalle). Mistä sinulla, veitikka, on tietona näitten poikain temppuilut?

KARIHAARA. Teillä on ollut joku silmä näkemässä meidän laivallamme. Kukahan se mahtaa olla?

VARJAKKA on tullut oikealta perällä kulkien aidan taitse vasemmalle ja nousee kulmatalon portaita.

ANNA. Perämies Varjakka tuolla!

Kaikki muut kääntyvät katsomaan perällepäin paitsi

EEVA (joka Varjakan nimen kuultuaan hätkähtää ja jää seisomaan jännityksissään, itsekseen). Yrjö! (Vetäytyy leikkilaivan suojaan.)

PASANTERI. Yrjö on. (Huutaa Varjakalle.) Hyvää päivää, Yrjö! Terve tuloa kotimaahan!

VARJAKKA. Hyvää päivää, kummi. Terveisiä minun matkoiltani.

PASANTERI. Minä olin malttamaton kuulemaan ääntäsi.

VARJAKKA. No, minä tulen heti pistämään kättäkin lämpimiltään. (Laskeutuu portaita ja tulee keskipihalle.)

EEVA (hätäytyneenä). Herranen aika, hän tulee tänne! (Nousee toisten huomaamatta leikkilaivaan ja piiloutuu sinne.)

VARJAKKA. Terveisiä Itä-Intiasta. (Tervehtiessään tyttöjä.) Eipä Annalla ole sormusta. Ilmankos Letto onkin niin autuaan näköinen. Ja Elviira on sitten kun tavattiin tullut kahta vuotta nuoremmaksi. Eikä ole Elviirallakaan sormusta, mutta taitaa olla Jooseppi katselemassa.

KARIHAARA. Täällä on kolmas tyttö, jo olen katsellut.

VARJAKKA. En minä näe täällä kolmatta tyttöä.

KARIHAARA. Herranen aika. Puolitoista silmänräpäystä sitten oli tässä oikea Eevan tytär, mutta hih hei, sen tuuli vei!

PASANTERI. Minnekä se Eeva katosi? Eivätkö tytöt huomanneet, minne Eeva meni?

ELVIIRA. En minä huomannut.

ONNEN HERRA. Hän on tietysti mennyt kadulle.

PASANTERI. Menkää tytöt katsomaan.

ANNA ja ELVIIRA menevät sivuportista.

ONNEN HERRA (ottaa taskukirjansa). Mikä on neitsy Eevan nimi?

PASANTERI. Ruskoranta, jos kapteeni tarkoittaa sukunimeä.

ONNEN HERRA. Ruskoranta. (Kirjoittaa.) Kaunis nimi.

KARIHAARA. Kaunis on tyttökin.

ONNEN HERRA. Mikäs oli tämän toisen naisihmisen nimi?

PASANTERI. Elviira Parhiala.

ONNEN HERRA. Hänen nimensä minulla jo onkin täällä. Mutta sen toisen?

PASANTERI. Anna Vasala.

KARIHAARA. Pestaako kapteeni Ramberg Onneen naisia vai lastaatteko, kun merkitsette heitä kirjoihinne?

ONNEN HERRA. Se voi olla muuten tarpeellista.

KARIHAARA. Eihän kapteeni vain aio kääntyä turkinuskoon?

ONNEN HERRA. Hyvästi, Pasander.--Styyrmannin kanssa me tapaammekin tänään kalaaseissa, jotka pidetään kapteeni Junkan kunniaksi Patriassa. Sinne tulee soittokunta ja nuorta väkeä, niin että styyrmanni saa siellä tanssia.

VARJAKKA. Kiitoksia, mutta sitä konstia minä en osaa.

ONNEN HERRA. Vai niin. Sisareni Eliise oli niin iloissaan, että hän saa tanssia styyrmannin kanssa.--Hyvästi. (Menee sivuportista.)

VARJAKKA (nousee istumaan laivan laidalle). Missä asioissa kapteeni Ramberg täällä oli?

KARIHAARA. Naima-asioissa. Me olemme kapteeni Rambergin kanssa kilpakosijoita.

PASANTERI. Leikkiä tässä laskivat.

KARIHAARA. Kapteenilla oli täysi tosi ja minulla enemmän kuin puoli. Siinä neitosessa, joka oli tässä, oli kovasti tykövetoa ja kiinnipitoa. Minun suuni alkoi maistua puolukoille, joita en ole syönyt viiteentoista vuoteen.

EEVA ottaa salaa Varjakan takin taskusta pikkuliinan, pistäen omansa sijaan.

PASANTERI. Kapteeni Ramberg oli pestausasioissa. Onni on jo ollut kolme viikkoa lähtövalmiina, mutta ei ole saatu miehiä.

LETTO. Ei tietysti enää ole niin hullua, joka lähtisi Onnen herran laivaan. Onnen viime matkallahan kuuluu kokki hypänneen mereen ja hukuttautuneen, kun ei enää jaksanut kestää kiusaa ja rääkkiä. Miten ne saavatkin kapteeninkirjat tuollaisetkin kuin tuo komesrootin Ville?

VARJAKKA. Kapteeninkirjoja on monenlaisia.

LETTO. Mutta että on saanut minkäänlaisia tuollainen mies, joka voi laskea laivansa vaikka majakkakalliolle.

VARJAKKA. Pappansapa hänellä on laiva.

LETTO. Entä miehistö tuollaisen laivassa? Sehän on alinomaa henkensä kaupalla.

PASANTERI. Niin on. Senpä vuoksi ei kukaan lähde Onneen. Komesrooti antoi minulle toimeksi tiedustella yksityisesti miehiä ja lupasi maksaa melkein mitä hyvänsä, mutta ei nokkaakaan.

LETTO. Siihen se Onni jää mätänemään lastissaan, vaikka minkälaisia palkkoja tarjoaisivat.

PASANTERI. Mutta nytpä tämä kapteeni toikin komesrootin terveiset, että ei enää tarvitse tiedustella miehiä eikä luvata korotettuja palkkoja, vaan pestaus toimitetaan tänään merimieshuoneella tavallisuuden mukaan. Mitähän merkinnee se meininki?

KARIHAARA. Se merkitsee kapteenin muutosta.

PASANTERI. Aivan niin. Sinäpä sen sanoit! Nyt minullekin selvisi. Ja tuossa istuu Onnen kapteeni!

VARJAKKA. En ole minä Onnen kapteeni ikinä.

PASANTERI. Minkä vuoksi et? Hyvä laiva ja komea laiva. Sillä purjehtii vaikka maailman ympäri.

VARJAKKA. Eipä silti ja sen vuoksi. Mutta minua ei panna Onnen kapteeniksi.

KARIHAARA. No mikä siinä olisi esteenä?

VARJAKKA. Se on esteenä, että täällä on laivattomia kapteeneja kuin kirjavia kissoja ja heillä on sellaisia ansioita, joita ei ole minulla.

LETTO. Mitä sellaisia ansioita heillä olisi?

VARJAKKA. He ovat rootien ja raatien poikia. Ja se merkitsee enemmän kuin mikään muu.

KARIHAARA. Mutta rooteilla ja raateilla on tyttäriä. Sellainen mies kuin te saatte niitä hevoskuormallisen tarvitsematta muuta kuin pysähdyttää aina talon kohdalle ja kerran koukistaa etusormeanne tytölle ikkunaan.

PASANTERI. Ei sellaisia krinuliinimamselleita monta yhteen kuormaan mahdu.

KARIHAARA. No, astuvat jälessä kadun leveydeltä ja pituudelta. Totta puhuen heti ensimäisenä saatte komesrootin mamsellin, joka oli aamulla laivassa isänsä ja veljensä kanssa. Se tyttö ei teitä pakoon juokse, ei tee pienintäkään mutkaa. Papasta ja mammasta teidän ei tarvitse välittää, kyllä tyttö heiltä luvan hankkii, ja silloin teillä on kädessänne laivan keulatrossin pää. Ette ole ainoastaan kapteeni, vaan laivan osakaskin.

LETTO. Eipä tiedä, mitä tapahtuu vielä tänään siellä pidoissa, jotka ovat Patriassa kapteeni Junkan kunniaksi.

JUNKKA (on tullut peräportista ja noussut kulmatalon portaille. Huutaa etualalle.) Hei, siellä!

KARIHAARA. Kapteeni Junkka tuolla.

PASANTERI. Hyvää päivää. Terve tuloa kotimaahan.

JUNKKA. Hyvää päivää, veli Pasanteri. Sanopa sille ristipojallesi terveisiä minulta, että laskeutuu alas korkeudestaan ja menee heti komesrootin luo.

VARJAKKA (hypähtää alas ja siirtyy peremmäksi). Mitä minulla siellä?

JUNKKA. Sielläpähän sitten saat tietää.--Tulen luoksesi, puosu. Pistäydyn ensin täällä. (Menee taloon.)

EEVA toisten huomaamatta laskeutuu laivasta ja pujottautuu aidanraosta oikealle.

LETTO. Laivan saatte!

KARIHAARA. Tytön myöskin. Ja pulska tyttö onkin. Ei muuta kuin häät heti ja rouvinenne merelle.

VARJAKKA (Pasanterille). Eikö kapteeni Ramberg puhunut mitään kapteenin vaihdoksesta?

PASANTERI. Kyllä hän mainitsi jotain, että kun Patria on tullut, niin järjestetään asia toisin.

VARJAKKA. No niin. Nyt minä tiedänkin. Minulle tarjotaan perämiehen paikka Onnessa.

PASANTERI. Tosiaan. Aiotko ottaa?

VARJAKKA. En millään palkalla. (Menee sivuportista.)

KARIHAARA. Mutta sanokaa minulle, mikä kievari tahi hotelli se on tuo valkoinen talo tuossa kulmassa.

PASANTERI. Kuinka niin?

KARIHAARA. No, kun nämä meidän herrat sinne aina ensimäisenä menevät. Sinne yritti perämies Varjakka ensiksi ja sinne meni nyt suoraa päätä kapteeni Junkka, ja kiire hänellä näytti sinne olevankin.

PASANTERI. Hän meni tapaamaan Eevaa, joka asuu siellä.--Mutta eipä sattunut Eeva kotia. Kuule, Oskari, käyhän katsomassa, olisiko Eeva pistäytynyt tuonne muorin luo. En tullut sitä äsken ajatelleeksi. Sano Eevalle, että hänelle tuli mieluinen vieras.

KARIHAARA. Perhana! Onko se Eeva tämän kapteenin morsian?

LETTO (nauraen). Peloittaako korvapuusti? (Menee sisälle.)

PASANTERI. Ei ole Eeva kapteeni Junkan morsian. Mutta Eevan äitivainaja oli aikoinaan hänen sydämensä valittu.

KARIHAARA. Vai niin. Ja taisikin olla oikein valitsemalla valittu, koskapa kapteeni on jäänyt vanhaksipojaksi.

PASANTERI. Vaikeapa taitaa olla löytää vertaa nuoruuden ensimäiselle mielitietylle, varsinkin jos hän on vallannut mielen pohjia myöten.

KARIHAARA. Mutta tyttö ei rakastanut?

PASANTERI. Hän rakasti Junkkaa kuin jumalaansa.

KARIHAARA. No?

PASANTERI. Selvitys molemmin puolin tapahtui vasta toisen kuolinvuoteen ääressä, kun tämä oli nuori leski ja nuori äiti.

KARIHAARA. Sepä surullista. Mikä toisen oli pakottanut naimisiin?

PASANTERI. Junkka purjehti muutamassa ulkolaisessa seilarissa, joka katosi teille tietymättömille, kunnes tuli sen verran selville, että se oli tehnyt täydellisen haaksirikon, kuultiin Junkankin hukkuneen. Mutta parin kolmen vuoden perästä hän tuleekin ilmielävänä.

KARIHAARA. Ja hänen rakastettunsa on naimisissa.

PASANTERI. Junkka tuli parahiksi Eevan ristiäisiin, ja muutaman päivän perästä oli Eevan äidin hautajaiset. Kapteeni Junkka on ilokseen ja autuudekseen ollut Eevan isänä.

LETTO (tulee sisältä). Ei Eeva ollut siellä.

PASANTERI. Eikö? Mutta minnekähän se tyttö katosi kuin noitumalla!

ANNA ja ELVIIRA tulevat portista, JUNKKA kulmatalosta.

JUNKKA. Eivätkö nämä neitoset satu tietämään, mihin Eeva on mennyt?

PASANTERI. Menkää tytöt hakemaan tuolta rannalta, hän on luultavasti siellä.

JUNKKA. Minä teille, tytöt, toimitan sitten palkaksi miehen, toiselle kiiltomustan, toiselle kuparinpunaisen.

KARIHAARA. Letto, me lähdemme apureiksi.

Tytöt ja meriläiset menevät peräportista oikealle.

JUNKKA. No, paiskataan nyt kättä.

PASANTERI. Terve, terve. Käydään sisään.

JUNKKA. Koska nyt on kaunis kesäinen sunnuntaipäivä, niin istutaan portailla majan edessä. Se tuntuu niin kotoiselta. Ja sinusta kai sen pitäisi tuntua kuin istuisit laivan isollaluukulla. Vai mitä?

PASANTERI. Eihän tässä ole isoluukku. Tässä on ruffin kynnys. Tuo kaivon kansi on isoluukku.

JUNKKA. Aivan oikein. Minä olen niin äkkinäinen maalaivassa.

PASANTERI. Oletko tavannut muita kapteeneja? Mitäs he sanovat Itä-Intian reissustasi?

JUNKKA. Ennen lähtöäni tapasin Liiverpuulissa useita meikäläisiä. Niitähän on siellä aina makoilemassa. Siellä oli Pikku Matti, Kulta Kallen Poika ja Pramia Hanssu.

PASANTERI. Mitäs he arvelivat?

JUNKKA. Nauroivat ja Pramia Hanssu sanoa honotti: Itä-Intiaan mennäkseen pitää olla oppia.

PASANTERI. Mitäs sinä?

JUNKKA. Sitä on ja toista saadaan, sanoin minä. En minä itseäni kehunut. Minä sanoinkin jatkoksi: Minulla on puurissa poika, jolla on oppia enemmän kuin meillä neljällä kapteenilla yhteensä.

PASANTERI. Varjakkaa tarkoitit?

JUNKKA. Hänen ansiotaan onkin, että retkemme onnistui erinomaisesti. Sen minä ilolla ja halulla tunnustin komesrootille.

PASANTERI. Annetaanko hänelle nyt laiva, vai mitä varten hän sai kutsun komesrootin pakeille?

JUNKKA. Minä esitin, että Varjakka saisi Patrian, minä kun aion jäädä maihin. Olen osani purjehtinut ja jo on aika minunkin opetella kävelemään maalla.

PASANTERI. Olisipa se, jos Yrjö palaisi sieltä Patrian kapteenina.

JUNKKA. Kun ei vain komesrootin rouva sekaannu asiaan.

PASANTERI. Mitä hänellä olisi tässä asiassa tekemistä?

JUNKKA. Kyllä sillä mammalla on tekemistä. Toissa kesänä juuri kun minä olin täällä, komesrooti odotteli suuria rahoja Toivon kapteenilta, mutta saikin kauhean velkalaskun, jonka panttina Toivo oli Englannissa. Komesrooti kiroili, että luulin konttorihuoneen seinäin pullistuvan, ja päätti että kapteeni viralta ja toinen sijalle. Mutta sitten tuli rouva ja sanoi: Ei!--Ja se piti.

JUNKKA. Ja nyt Toivo makaa Merenkurkussa.

JUNKKA. Sepä se onkin paha asia, että Toivon kapteeni on laivatta. Hän saapunee pian kotia. Hän on kaunis nuorukainen, josta on ajateltu Eliise mamsellille mies.

PASANTERI. Jumalalle kiitos!

JUNKKA. Kuinka niin?

PASANTERI. Eliise mamsellihan voisi muuten siepata Yrjön.

JUNKKA (nauraen). Ja sinä et soisi Yrjölle sitä onnea?

PASANTERI. Olisi liika onni sellaisen mamman tyttö. Viime viikolla kun pistäysin komesrootin luona asioilla, niin konttorihuoneeseen astuessani oli rouva hyväilemässä herraansa parasollilla, jolla taputteli niin, että kouraan jäi lopuksi vain pieni varren tynkä, jolla sitten tuikki kuin puukolla rintaan, selkään ja mahaan, komesrootin pyöriessä kuin hyrrä. Kyllikseen näin kutkuteltuaan rouva kääntyi minuun ja osoittaen komesrootia sanoi: Hoono mees, äilen pooli hullu, tämä päivä koko hullu!

JUNKKA. Ja komesrooti seisoi kuin hunsvotti Jumalan edessä?

PASANTERI. Rouvan mentyä tuumi komesrooti: Sanopa, puosu, rehellisesti, mitä ajattelet.

JUNKKA. Ja sinä sanoit?

PASANTERI. Sanoin, että noin pulskaa rouvaa ei komesrooti olisi löytänyt tältä puolen Hampurin.

JUNKKA. Sieltähän se sen haki ja komean saikin mööpelin.

PASANTERI. Komea on tyttökin. Ja jos on puoleksikaan mammansa luontoa, niin kyllä hänkin miehensä opettaa tietämään, montako päivää on viikossa.

JUNKKA. Mutta mistä sinä olet saanut päähäsi, että Eliise mamselli voisi siepata Varjakan?

PASANTERI. No, niillä komesrootilaisilla on kauneudelle hyvin avonainen mieli. Tässä kävi äsken Ville kapteeni luonani asioillaan ja ilmoitti rakastavansa Eevaa, ja mammakin oli jossakin sanonut pojalleen Eevasta, että tuo tyttö Villen pitää saada rouvakseen.

JUNKKA. Elä hiidessä! Silloin on leikki kaukana. Siitä eukosta ei pääse irti tappelemallakaan.

PASANTERI. Eiköpähän irtaudu, kun Eeva menee kihloihin.

JUNKKA. Niinkö ovat asiat? Sepä on hauska tieto! Parasta on, että Eevan kihlaus julkaistaan heti.

PASANTERI. Ei kuitenkaan ennen kuin on tehty sellaiset kirjat, että Yrjö varmasti saa Patrian.

JUNKKA. Tarkoitatko sinä, että Eeva ja Yrjö?

PASANTERI. Oletko sinä liittoa vastaan?

JUNKKA. En toki, päinvastoin. Mutta kuinka se olisi mahdollista? Eiväthän he ole tavanneet toisiaan kuin lapsina.

PASANTERI. Sitä lujempi. Sen tietääkin silloin, että se rakkaus kestää.

JUNKKA. Ei Eeva ole minulle koskaan puhunut mitään, ei kirjeissäänkään viittaustakaan tehnyt.

PASANTERI. Eipä minullakaan ole mitään varmaa tietoa asiasta. Mutta nyt muutamista merkeistä olin huomaavinani, minkä puun juurella Eevalla on pesänsä.

JUNKKA. Jos hän ei ole juoksuttanut sinua harhaan niinkuin metsäkana pesältään.

PASANTERI. Eikö Eeva ollut kirjevaihdossa Yrjön kanssa?

JUNKKA. Siitäkään ei minulla ole mitään tietoa.

PASANTERI. Sinäkö olet kirjoittanut Eevalle jutun Joosepin poskimuiskusta.

JUNKKA (nauraa). Se oli hauska juttu se Joosepin poskimuisku. En ole koskaan muulloin nähnyt Jooseppia hämillään. Mutta en minä ole siitä kertonut Eevalle. Minun kirjeeni ovat aina olleet vakavia. Varsinkin silloin, kun olen päättänyt kirjoittaa leikillisesti, niistä on tullut niin vakavia, että itseäni on itkettänyt.

PASANTERI. Mutta Eeva syötti tuon jutun Joosepille äsken tässä pihalla heidän leikkiä laskiessaan.

JUNKKA. Onko Eeva ollut äsken tässä?

PASANTERI. Aivan äsken. Ja tässä oli Karihaara ja Oskari Letto ja Ville kapteeni, nuo pari tyttöä ja minä. Eikä Eevalla näyttänyt olevan aikomusta mihinkään mennäkään. Mutta sitten tuli Yrjö tuolta portista, ja siihen kun hän saapui joukkoon, oli Eeva kadonnut, aivan kuin olisi hänet tuuli siepannut.

JUNKKA. Se on varma merkki, että hän rakastaa Yrjöä. Hän on kuin äitinsä. Eeva vainaja kertoi minulle, että kaksi oli hänellä tuskan hetkeä: aina kun ensi kerran tapasi minut matkalta tultuani ja toinen eronhetki. Hän ei sen vuoksi voinutkaan koskaan tulla saattamaan rantaan. Enkä minä mies poloinen ymmärtänyt, että kulta alla, hiekka päällä. (Vaipuu kuin muisteloihin.)

PASANTERSKA (tulee huoneesta). Leton Oskari narrasi minua, sanoi Yrjön tulleen tänne.

JUNKKA. Hyvää päivää.

PASANTERSKA. Junkan kapteenin ääni!

JUNKKA (nousten). Entäs käsi? (Kättelee.)

PASANTERSKA. Ai ai ai! (Lyödä näpähyttelee Junkkaa kädelle.) Senkin pihtikoura!

JUNKKA. Terveisiä minun matkoiltani.

PASANTERSKA. Terve tuloa, terve tuloa. Jumalalle kiitos tulemastanne. Teitä sitten on itketty. (Istuutuu portaille.)

JUNKKA. Sepä hauskaa, että meitä on niin ikävöity.

PASANTERSKA. Hauskaa! Kun luultiin, että olette meren pohjassa. (Pyyhkii kyyneliä.)

JUNKKA. Niin, täällähän kuuluu puhutun, että Patria on tehnyt haaksirikon Merenkurkussa.

PASANTERI. Akat hölysivät, että hukkunut miehineen päivineen.

JUNKKA. Näin kauniilla ilmoilla kotirannoilla!

PASANTERSKA. Sitähän se meidän ukko sanoi, että kyllä kapteeni Junkka tehdäkseen haaksirikon ja hukuttaakseen itsensä valitsee toki paremmat paikat ja oikean jumalanilman. Mutta Merenkurkussa on tänä vuonna monta laivaa tehnyt haaksirikon ja harva se laiva, joka on tullut aivan puhtaasti. Ettekö te edes kraapaisseetkaan karia?

JUNKKA. Oli yöaika, ettemme löytäneet kareja.

PASANTERSKA. Niin! Sama kureilija kuin ennenkin!

JUNKKA. Paljon se on kuitenkin unohtunut sillä pitkällä matkalla.

PASANTERSKA. Tekö olette käynyt sellaisessa maassa, jossa ei meidän ukkokaan ole käynyt?

JUNKKA. Sitähän se ihmetteli Suurmoguli--tuntee kai Pasanterska Suurmogulin?

PASANTERI. Totta kai meidän muori tuntee entisen friiarinsa.

PASANTERSKA. Kas niin! Nyt ne taas pääsivät yhteen. Jouduin minä höykkään niiden keskellä.--No niin, mitä siitä Suurmogulista?

JUNKKA. Suurmoguli ihmetteli, että kun ei Pasanteri ole käynyt hänen kotimaassaan. Käski sanoa terveisiä ja tulla käymään. Kun olin jo kaukana rannasta, niin huusi jälkeeni: Pasanterska myös!

PASANTERSKA. Kyllä meidän, ukko kulta, pitää lähteä käymään siellä. Tuossahan on laiva valmiina, sitä ei tuulikaan heiluttele.--Mutta aivanko vahingotta te teitte sen pitkän matkanne?

JUNKKA. Ei tokikaan. Pekka Piipari--

PASANTERSKA. Herra hyvästi siunatkoon! Miten Pekka raukan kävi?

JUNKKA. Pekka raukalta putosi mereen piippu, joka oli sellaisesta maasta, missä ei Pasanterikaan ole käynyt.

PASANTERSKA (ottaa lakin Junkan päästä ja tukistaa häntä). Tämäpä vahinko, jolla toista säikytellä!

PASANTERI. Eukko! Sinä jo tukassa kiinni, kun toinen juuri portaille päässyt ja vasta meren pohjasta noussut!

JUNKKA. On hauska tuta, että ystävyys on entisellään kahden pitkän vuoden kuluttua.

PASANTERSKA. Kaksi vuottako siitä on, kun viimeksi tavattiin? Hyvät ihmiset, kuinka se aika rientää! Ja minne se katoaa?

PASANTERI. Meidän nahkamme sisään, kunnes meillä on sitä se lasti, mikä kullekin on osakseen määrätty.

PASANTERSKA. Niinpä vain, niinpä vain. Mikä kullekin on aikaa annettu. Toisille enemmän, toisille vähemmän. (Pyyhkii kyyneleitä.) Siitäkö on kaksikymmentä vuotta, kun Eevan äiti kuoli?

JUNKKA. Kaksikymmentä vuotta tulevana sunnuntaina.

PASANTERSKA. Niin. Ja tänään on Eevan syntymäpäivä. Tulikin kirkas päivä. Se oli tietysti riemu, kun hän teidät näki.

JUNKKA. Eipä koko Eevaa taida enää ollakaan. Hän on kadonnut kuin neula nurmikkoon.

PASANTERSKA. Onko Yrjö myös kadonnut?

PASANTERI. Yrjö lähti ristittäväksi.

PASANTERSKA. Vai niin, iso viisas! Ja miksi hänet nyt ristitään?

PASANTERI. Kapteeniksi. Niin että muori kulta, hae yllesi vielä paikkaisempi röijy siihen, kun tulee tänne kapteeni Varjakka.

PASANTERSKA. Herranen aika! Eikö totisesti olekin paikkainen röijy! (Lähtee.) Ja minä olin ottavinani vintistä parhaimmasta laidasta. (Portailla.) Etkä sinäkään ukko ennemmin sano, vaan istutat toista kuin variksenpelätintä. Olisi se ollut sinulle, ukko, aika häpeä, jos Junkan kapteenin sijasta olisi ollut Suurmoguli. (Menee huoneeseen.)

VARJAKKA tulee sivuportista.

JUNKKA. No, mitäs komesrootilla oli asiaa? Tyttärensäkö tarjosi vai laivan vai molemmat?

VARJAKKA. Tarjosi Onnen kapteenin paikan.

JUNKKA. Senkö verran vain?

PASANTERI. Onpa sitä siinäkin aluksi.

JUNKKA. Eikö ollut mitään puhetta Patriasta?

VARJAKKA. Ville herra kuuluu lähtevän Patrialla.

PASANTERI. Ville luulee, että kun Patrialla on käyty Itä-Intiassa, niin se osaa nyt sinne itsestään!

JUNKKA. No, mitä sinä, Yrjö, vastasit komesrootille?

VARJAKKA. Tahdoin ensin neuvotella teidän kanssanne ja sen vuoksi pyysin miettimisaikaa. Viimeistään tunnin kuluttua hän tahtoi vastauksen. (Istuutuu.)

JUNKKA. Jos minun mielipidettäni tahdot kuulla, niin on se: pidä pussi auki, kun porsasta tarjotaan, vaikka olisi pienikin porsas. Ota Onni!

PASANTERI. Milloin Onnen on lähdettävä merelle? Määräsikö komesrooti aikaa?

VARJAKKA. Määräsi ensin, että huomenillalla. Mutta minä sanoin, että en voi millään ehdolla lähteä ennen kuin ylihuomenna puolenpäivän aikaan. Hän suostui siihen.

JUNKKA. Onpa, onpa lyhyt aika. Eiköhän sitä mitenkään saisi tingityksi vähän pitemmäksi?

VARJAKKA. Ei komesrooti suostu millään.

JUNKKA. No, luuletko olevasi kaikin puolin valmis lähtemään ylihuomenna?

VARJAKKA (hypistelee pikkuliinaa). Kyllä minä olen.

JUNKKA. Silloinhan on kaikki hyvin!

VARJAKKA (hypähtää seisomaan). Mitä tämä merkitsee?

JUNKKA. Mitäs nyt? Mikä sinuun ampui?

VARJAKKA (tuijottaen pikkuliinaan). Minä en totisesti ymmärrä.

JUNKKA. Mitä sinä tuijotat? (Ottaa Varjakalta pikkuliinan.) Mitä kummaa tässä on?

VARJAKKA. Se ei ole minun. (Kopeloipi taskujaan.) Minun pikkuliinani on otettu.

JUNKKA (antaa pikkuliinan takaisin). Hae varas ja vaadi ankara rangaistus. Elinkautiseksi.

RAJALINSKA on tullut asuntonsa portaille. JUNKKA menee Rajalinskan luo ja sittemmin palaa etualalle taluttaen Rajalinskaa käsikoukusta.

PASANTERI (katsoo pikkuliinaa). Tässähän on nimi! E. R.--Eeva Ruskoranta.

VARJAKKA. Ei tämä voi olla Eevan. Emme ole vielä tavanneet toisiamme, emme edes vilahdukselta nähneet.

PASANTERI. Sinä et ole häntä nähnyt. Mutta hän on nähnyt sinut.

VARJAKKA. Missä?

PASANTERI (viittaa laivalle päin). Hän on piiloutunut tuonne laivaan.

VARJAKKA (vaihtelevan epätietoisuuden jälkeen naurahtaen leikillisesti). Vai niin, vai siellä hän on. (Istuutuu portaille.)

PASANTERI. Sinä luulet, että minä kureilen. Mutta se on aivan totta. Sinähän istuit tuossa laivan laidalla.

VARJAKKA. Niin istuin.

PASANTERI. Ja silloin Eeva sinun pikkuliinasi nappasi. Hän sinun tullessasi on pujahtanut tuonne laivaan, eikä hän ole sieltä mihinkään päässyt, kun tässä on aina oltu.

VARJAKKA. No, kummi rupeaa poliisiksi, minä itse istun viskaalina. Hakekaa varas tänne.

PASANTERI. Minä haen hänet, herra viskaali. (Hiipii laivalle ja jää sinne, nousten lopuksi laivaan.)

PASANTERSKA (tulee huoneesta). Herra nähköön, minne se on pannut tällä aikaa partansa!

VARJAKKA. Minäkö vai?

PASANTERSKA. Hella lettu! Yrjöhän se onkin. Terve tuloa. Hella lettu.

VARJAKKA. Terveisiä minun matkoiltani.

PASANTERSKA. Kuule, Yrjö, onko sinusta tehty kapteeni?

VARJAKKA. On kyllä.

PASANTERSKA (rupeaa itkemään). Minusta on aina ennen tuntunut, kuin olisit ollut meidän poika. Mutta nyt minun ei sovi enää sinutella.

VARJAKKA. Mitä kummi joutavoipi. Kyllä minä olen mielelläni vieläkin Pasanterin Lettu.

RAJALINSKA ja JUNKKA ovat hiljalleen kävellen saapuneet paikalle.

RAJALINSKA (tervehtien). Onko tämä nyt se Pasanterin Lettu?

PASANTERSKA (itsekseen mielihyvillään). Pasanterin Lettu! Hellalettu!