Merenvirta: Lasten Punainen Huvitus II

Part 3

Chapter 3283 wordsPublic domain

"Woi olisiko Jaakoppi poikani vielä elossa?" huusi äiti, johon herra vastasi: "onpa kyllä, ja hän elää nyt ei ainoasti ruumiinsa, vaan sielunsakin puolesta, sillä hän on löytänyt Jumalan armon ja kääntynyt entisestä pahasta elämästänsä uuteen elämään, joka Jumalan mielen jälkeen on." Samassa aukeni ovi ja Jaakoppi lankesi polvilleen äitinsä jalkoihin. Nyt loppui leskiraukan tuskapäivät; hän löysi jälle kadonneen poikansa, ja sai siitä vielä päälliseksi vanhan päivänsä turvan.

Uskollisella toimellansa ja takauksellansa sai herra niin käytetyksi, että Jaakoppi vapautettiin siitä tuomiosta, jonka jälkeen hän olisi ollut jälle maasta pois vietävä. Herralla oli maakartano ei kaukana Londonista, ja sen antoi hän kokonaan Jaakopin halttuun. Sinne muutti Jaakoppi vanhan äitinensä ja eli siellä onnellisesti ja koko piirikunnalle esimerkiksi. Monta huikentelevaista nuorukaista johdatti hän oikialle tielle, ja kukapa olisi tainnut heitä paremmin johdattaa, kuin hän, joka ennen oli ollut pahin heistä ja perin pohjin tunsi kaikki vietellykset, jotka vetävät nuorta kansaa harhateille ja saattavat sitä onnettomaksi.

Herra ei myös unhottanut, mitä hän Wilhelmi vainajalle veden hädässä oli luvannut. Hän läksi muutaman päivän päästä siihen kaupunkiin, jossa Wilhelmin äiti ja sokia sisar elivät, ja lohdutti heitä hyvillä puheilla ja kauniilla kertomisella Wilhelmin viimeisistä hetkistä ennen kuolematansa. Ja kun hän oli varakas mies, niin antoi hän heille ison summan rahaa, jolla taisivat huoletta elää edespäin. "Ottakaa ja pitäkää se", sanoi hän, "niinkuin Wilhelmi vainajan perintönä. Wiimeisillä voimillansa laittoi hän meille airot ja purjeen lautallemme, ja souti meitä siksi että merenvirta otti ja saatti meidät pelastuspaikalle. Ilman hänettä olisimme kaikki hukkuneet meren pohjaan."

Nyt olemme toden mukaan kertoneet, mitenkä Jumala haaksirikon ja merenvirran kautta johdatti Jaakopin kadotuksen tieltä uuteen elämään, ja siihen lopetamme kertomisen toivotuksella, että kyllä moni tämän lukia seuraisi Jaakopin esimerkkiä ja tulisi hänen kaltaiseksensa parannuksen tielle jouduttuansa.