Part 5

(Soittokunta soittaa »Kope Christian stod ved», mutta klarinetti, joka soittaa korvakuulolta, tekee omasta aloitteestaan jos minkälaisia koristuksia ja kuvioita. Torvet sekaantuvat silloin tällöin tahdissa ja töräyttelevät aivan luvattomia. — Ihmiset kumminkin kuuntelevat ihmeissään ja ihastuksissaan).

OPETTAJA (Juoksee kesken soiton vasemmalle ja huutaa).

Tänne päin! Kantakaa varovasti.

(Opettaja palaa vasemmalta. Hänen jälessään tulevat Tuppu ja eräs mies kantaen laatikkoa, jonka laskevat pöydän viereen ja nostavat laatikosta mahdollisimman pienikokoisen separaattorin pöydälle. Tuppu ja hänen seuralaisensa menevät vähän sivulle. — Ihmiset aikovat nousta ylös separaattoria katsomaan. — Soitto loppuu.)

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Istukaa kaikki paikoillanne, niin te näette kaikki aivan hyvin.

IITU (Tulee vasemmalta vetäen pienestä laatikosta tehtyjä, nelipyöräisiä leikkivankkureita. Laatikossa on kaksi noin 2—3 litran vetoista maitokannua.) Tännekö tämä maitokuorma oli tuotava.

OPETTAJA

Aivan oikein. Jätä siihen vain.

(Iitu menee vähän sivulle. Kiellosta huolimatta menevät kaikki muut tarkastamaan separaattoria lähempää paitsi Janne, joka mitään huomaamatta murjottaen tuijottaa separaattoria, ja Aapo, joka näkyy silmillään hakevan jotakin väkijoukosta. — Separaattorin tulee kumminkin näkyä katsomoonkin.)

VAPPU (Tulee melkein kohta Iitun jälessä, jää vasemmalle etualalle, katselee separaattoria ja hymähtää).

Tuollainen rääppänäkö se vain olikin.

AAPO (Tulee Vapun luo, viittaa separaattoria).

Tuossa se nyt sitten on se koko riidan syy.

VAPPU

Kovin on pieni! Ja tuollaisen tähden sitten tehdään laulut, riidellään ja itketään.

AAPO (Vakavasti).

Tyhjästähän ne suuret riidat aina saadaan syntymään, kun on vain riitojen tekijöitä. (Äänen sävy muuttuu lämpimäksi.) Mutta kuinka se on, pelkäätkö sinä vielä tuota — meijeriä?

VAPPU (Vilkaisee hämillään Aapoa ja painaa päänsä alas).

En tiedä.

AAPO (Ottaa taskustaan pienen paketin ja antaa sen Vapulle).

Katsos, minä toin sinulle vähän kaupungintuliaisia, että jos sinä huolit niistä —

VAPPU (Yhä enemmän hämillään).

Mitä — sinä —

AAPO

Ja sitten minä toin sinulle tämän. (Ottaa taskustaan sormuksen ja pistää sen Vapun sormeen).

VAPPU (Iloisena).

Kuule, Aapo. — (Puristaa Aapon kättä.) Kuinka sinä osasit ostaa tämän sormuksen? Se on aivan kuin mitan mukaan.

AAPO (Hymyilee). Se _on_ mitan mukaan ostettu. Minulla on niitä apulaisia. (Sydämellisesti.) Ja kuule, Vappu, kyllä sinä saat pitää kirnun vielä meilläkin, ettei sinun tule ikävä! (Katsoo Vappuun hymyillen).

VAPPU

Niin, Aapo, älä naura. — Eihän minulla olisi teille mitään annettavaa, ellen saisi edes kirnuta voita.

AAPO (Vähän viekkaasti).

Kenelle »teille»?

VAPPU

Sinulle ja lapsille.

AAPO (Nauraa).

Mutta eihän meillä vielä ole — (Vappu painaa ujona päänsä alas) — mutta niitä tulee. (Tempaa Vapun kainaloonsa).

IITU (Huomaa Vapun ja Aapon, huutaa). Hii, hei! (Hyppii tasajalkaa.) Nyt minä pääsen Vapun piiaksi. (Tulee Vapun luo.) Enkös pääsekin!

VAPPU (Katsoo Aapoon).

Jos isäntä sinusta huolii.

AAPO

Kyllä isäntä huolii.

(Väkijoukko, joka on innokkaana katsellut ja arvostellut separaattoria, kuulee Iitun riemun ja huomaa Aapon ja Vapun. Kuuluu huudahduksia: Jahaa! — Vappu ja Aapo. — Katsokaas noita!)

HILIPPA-HEIKKI

Sitäkö varten sinä sen soittokunnankin? No nyt minä ymmärrän! No, onneksi olkoon. (Menee kättelemään Aapoa ja Vappua. Kaikki isännät käyvät onnittelemassa Aapoa ja Vappua, palaavat sitten takaisin paikoilleen. Fiia menee Jannen luo ja pukkaa häntä kylkeen tarkoittaen, että Jannekin kävisi onnittelemassa, jää sitten Jannen luo.)

JANNE (On koko ajan tuijottanut separaattoria sekavin tuntein, herää nyt. — Sisäisellä vakaumuksella).

Ei se ole kovin kumma masiina! — Ja pieni se on! — Mutta sillä on kaksi sarvea kuin pirulla! — Ja mitä pienuudesta. Pieni se on ampiainenkin ja sillä on vain yksi piikki, mutta päästäpäs se naamaasi pomppimaan! — Kyllä se niin on, että: irti tästä talosta.

FIIA (Iloisena).

Jottako jo lähdet torpan tekoon?

JANNE

En! — Mutta minä menen Ameriikkaan! — Siellä saa mies syödä mitä ansaitsee vaikka söisi läskiä ja voita ja joisi kermaa päälle. (Fiialle.) Tahdotko tulla samaan joukkoon vain onko tuo (viittaa Tuppuun, joka seisoo separaattorin vieressä) vieläkin sinun mielestäsi se parempi miehenalku?

FIIA (Vähän naurahtaen). Ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan.

JANNE

Ja etkö sano enää koskaan, että minä olen niinkuin valtiopäiviltä tullut?

FIIA (Naurahtaen).

En sano! — En koskaan! (Vilkaisee Justukseen ja Iiskaan. — Vakavasti.) Kun sinä taidat ollakin ainoa mies koko joukosta.

JANNE

Silloin lähdetään yhdessä.

FIIA (Onnittelijoille, jotka ovat jo melkein kaikki palanneet paikoilleen).

Olisi tässä toinenkin pari.

(Kaikki kohahtavat ihmetellen, eivät onnittele kädestä, mutta kuuluu vuorosanoja: No kas vain! — Sehän mukavasti sattuu että kaksi paria. — No onnea ja menestystä! — Pitkää ikää ja paljon lapsia! — J.n.e.)

10:s kohtaus.

Kaikki edelliset.

OPETTAJA (Lyö käsiään yhteen. — Opettaja-äänellä).

Ehkä me nyt sitten ryhdymme siihen pääasiaan! (Lähtee puhujalavalle päin).

ENKKELI (Havahtuu. Kiljaisee).

Joo, niin, pääasiaan. Kysy nyt, Kalle, Mariannalta, että onko se asia nyt sitten selvä.

MARIAANA

Kyllä se nyt on selvä. Isä käski sanoa, että sopii mennä vaikka ensi sunnuntaiksi kuulutuksille.

ENKKELI (Iloisena).

No niin! Nyt sitä taasen on niinkuin ainakin isäntämies!

OPETTAJA (On noussut puhujalavalle, ottaa lakin päästään, puhuu saarnaäänellä).

Rakkaat ystävät! Arvoisat kansalaiset! — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen. Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän juhlaan saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu, ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa, kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa. (Taidepaussi).

JANNE (Fiialle päättävästi).

Kuule Serafia. Me lähdemme nyt pois! (Ottaa Fiiaa kädestä ja menevät pois vasemmalle).

OPETTAJA (Katsoo poistuviin, jatkaa sitten puhettaan).

Niinkuin tähän uuden, paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» — (Muistaa samalla unhottuneen asian. — Puhuu tavallisella äänellä.) Kuulkaa kun minä puheeni lopetan ja sanon kohoittakaamme eläköön-huuto, niin silloin pitää jokaisen huutaa »eläköön». (Saarna-äänellä.) Niinkuin tähän uuden paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» niin velvoitus meitä kutsuu että Huhtajärven kylä elää ja nousee valon ja valistuksen mukaan korkealle (häkeltyy) valistuksen ja valon — korkealle niin kuin kultakirjaimin on piirretty — (Pyyhkii hikeä ja haukkoo tyhjää ilmaa, lopettaa hätääntyneenä.) Eläköön Huhtajärven meijeri!

(Kaikki ovat seuranneet puhetta tylsinä. Puheen lopussa huutavat kaikki, kuka »hii», kuka »haa»! Kuka »hellerei»! Joku huutaa »eläköönkin», soittokunta aloittaa uudelleen saman marssin.)

Esirippu.