Part 19

Warpusella oli pesä räystään ala. Eräs pojista, kun siivet vähäkän kasvovat, heti yritteli lentämään. Waan vanhin varotteli, ei niille luottaumaan, Wielä vahvistua tarvitsevan. Kerran vanhimman ruokaa ulkona etsiessä lenteli tämä vähäkuuliainen lapsi kuitenki pesän partaalla ja ja putosi viimmen maahan. Heti tapasivat hänen lapset, ottivat kiinni, sitoivat rihman jalkaan ja kun minne'kän lentämään yritteli, heti nykäsivät rihmasta jällen ja muutamassa nykäsemässä katkesi jalkaki poloselta. Siteestä viimmenkän irtautunut koki lentää ja pääsiki suurella työllä pesäänsä takasin. Waan ehkä henkiin jäänyt, sai hän kuitenki kaiken elinajan jalkapuolena tottelemattomuuttansa muistella.

Ei oppi ojahan kaaha, eikä tieto tieltä työnnä, neuo syrjähän syseä.

taikka

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin menestyt ja tulet pitkäikäseksi.

Suomen kansan Arvutuksia.

[Ynnä monien muiden, outojen Arvutusten, Sanalaskuin ja Sanojen kanssa, jotka mielelläni seuraavissa osissa olen pranttäyttävä, Herra Komministeri Juoseppi Wilhelmi Durkmannilta kerätyitä.]

1. Nykkii nyypää, kääree kääpää, pikku takkanen selässä.

2. Jänes juoksi jäätä myöten, hiippo, haappo hartioita.

3. Yöt kulkee, päivät kulkee, ei koskaan perille pääse.

4. Likka tonkkaa vetää, nahkiaista nauottaa.

5. Pikkunen kamari, usiampi akkuna, kun kuninkaan linnassa.

_Osviittoja_. 1. Rukkilapa. 2. Lumi jäällä. 3. Kello. 4. Korsteeni. 5. Wingerpori.

Suomen kansan Sanalaskuja.

1. Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi.

Tosi kyllä taitaa se olla, ettei ylellinen hoppu ja kiire töissä edistä, vaan kuitenki soisimma maamiestemme useinki liikkuvammasti elelevän, kun tavallinen, eikä niin, että aika menee arvelossa, päivä päätä väännellessä, taikka sillä tavalla kun entisen miehen, jolle poika äkisti sisään juostuaan huusi: "isä, tulkaa auttamaan, susi vie lampaan", vaan johon isä vastasi: "jahka ma pistän esinnä tupakkaa piippuuni."

2. Henki on eläkkeen poika.

Seuraavassa kanssapuheessa kuultu: "Ainako on äänesi nuin käriänä?" — "Ompa se kyllä" — "Pienuuestako se on ollut laskeuksissa?" — "Saivat minun paremmallani ollessa keväillä aina lohipatoja kahlaamaan. Siitä mullacääni turmeusi." — "Mikä oli pakko ruveta siihen koiran virkaan (kahlaajaksi)?" — "Henki on eläkkeen poika." (D-n).

3, 4. Kun ei nuorra viivykkiä, ei oo vanhana varoa.

Peräti vastoin sanotaan: nai'a nuorena pitäpi, ett' on vara vanhanaki, ja myös näilläki sanoilla: saapi kaikkia katua, paitsi nuorta naimistansa, aikasin alottamista. Millä puolella tässäki asiassa oikuus, jääköön meiltä päättämättä. Waan sen toki arvaammaki, ettei ole'kan paljo apua siitä, että nuori väki, tuskin naimisikään päästyänsä, heti naiki, maikk' ei ole mitänä tavaraa koottu uuden talouden alkeeksi. Olemma kuulleet mainittavan muutamasta seurakunnasta, jossa oli senlainen keskinäinen välipuhe ja suostumus toimeen saatu, ettei kenenkän naida, ennen jonkun vähän tavaraa koottuansa, jolla voisi mähintäi vuoden elää. Eikä saanut kukaan huoneesensa ottaa niitä, jotka tätä suostumusta vaston naimisiin menivät. Emme tiedä, lie'kö toko oikein somelias semmoinen suostumus ollut, vaan se on tiedoksemme tullut, että samassa seurakunnassa oli tavallista vähemmin köyhiä ja kerjäläisiä. Ja semmoisista sulhasmiehistä ei enää kuultu konsa puhuttavan, joilla oli:

Lainalakki, lainatakki, lainakintahat käessä, lainakihlat kintahissa.

5. Onni orjana pitäpi, onni orjan käskiänä.

Jopa päätettäisiki, meidän joutavia loruaman, jos isäntäin onnen rinnalla kiittäisimmä palkollisten onnea. Mutta usein kuitenki on palkollinen isäntäänsä onnellisempi ja moniki palkollinen itse isännäksi tultuaan, samassa tuli näkemään uusia vaivoja, outoja, ennen tuntemattomia huolia ja murehia. Kuki virka, kuki onni maailmassa on kiitettävä; joka ei tyydy yhteen, harvon tyytyy toiseenkan.

6. Raha rikkahan kuluvi, pää menevi köyhän miehen. (Rikas pääsi rahallansa, köyhä selkänahallansa).

Ennen oikeuden ja muun hallituksen epävakaisempia ollen taisi niin välistä tapahtua'ki, kun sanalasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa lukisimma mahdottomaksi, niin konsa käydä. Monta muutai sanalaskua on Suomalaisilla lain lumoamisesta, lainehtimasta, lahjoista ja muista, joilla ennisaikana toki taisiki perustuksensa olla niin meidän maassa, kun monessa muussai. Wanha Greikalainen viisas aikoinansa vertasi lain hämähäkin verkkoon, johon sääsket ja pienemmät kärpäset puuttuvat, vaan josta isommat kärpäset, paarmat ja kovakuoriset lentävät lävitse, Wielä verkonki mennessään särkien.

7. Isäntä olutta juopi, varsa varpuja purepi.

Niin kyllä useinki valitettavasti holhomma omia etujamme, toisen etua ei muistaenkan.

* * * * *

Ken tulevaksi vuodeksi tahtoo tätä kirjaa, pyytäköön lähimmäisestä postikontuorista ja maksakoon samassa 3 Ruplaa 45 kopeikkaa paperirahassa, taikka toimittakoon itsellensä Oulusta, jossa paikalla myödään 45:ttä kopeikkaa helpommalla. Tämän vuoden panosta on vielä 200 kappaletta myömättä, joita saapi, ken tahtoo, samaan hintaan. Jos joku tulevalla vuodella tahtoisi Suomen kielellä kirjotettuja ja erittäinki suomalaisiin asioihin koskevia aineita Mehiläiselle avuksi lähettää, niin vastaan otetaan ne Kirjapränttääjältä, Herra C.E. Barckilta Oulussa.

Kajanista 15 Syyskuuta 1836.

Elias Lönnrot, Läänin Lääkäri.