Part 18

Chapter 182,253 wordsPublic domain

Sillävälin lähestyimme viheriäistä metsikköä, jota silmämme ihailivat. Nälkä ja jano kiusasivat minua kovasti. Pari tuntia astuttuamme levisi silmiemme eteen ihana lakeus täpötäynnänsä öljy- ja granaattipuita sekä viiniköynnöksiä, jotka näkyivät olevan sen omaisuutta, joka ensin niitä lähestyi. Hätääntyneessä tilassamme emme pitäneet lukua mistään muodollisuuksista. Mikä suloinen nautinto olikaan pistellä suuhunsa näitä meheviä hedelmiä, ahmia kokonaisia rypäleterttuja näistä viiniköynnöksistä, joiden hedelmät jo olivat kypsyneet mustapuhuviksi! Aivan lähellä huomasin nurmikossa puiden suloisessa varjossa kirkkaan lähteen, jossa me kohta huuhdoimme kasvomme ja kätemme.

Kun sitten heittäysimme levolle, näimme lapsen parin öljypuumetsikön välissä.

-- Katsokaa, tuolla on tämän onnellisen maan asukkaita!

Lapsi oli pieni raukka, repaleinen ja kituliaan näköinen, ja näytti säikähtävän hirveästi nähdessänsä meidät; kun olimme puolialastomina ja aivan siivottomasti parroittuneet, olimme todellakin inhoittavan näköisiä ja omiamme peloittamaan piloille maan asukkaat, jollei tämä ollut pelkkien rosvojen ja ryövärien maa.

Kun poika oli juuri lähtemäisillään käpälämäkeen, juoksi Hannu hänen luoksensa ja sieppasi hänet kiinni, vaikka hän kyllä koetti huutaa ja potkia.

Setäni alkoi rauhoittaa häntä niin hyvin kuin taisi ja kysyi häneltä saksaksi:

-- Sanopas, pieni ystäväni, mikä tämän vuoren nimi on?

Lapsi ei vastannut.

-- No hyvä, virkkoi setäni, emme ole Saksassa.

Hän uudisti saman kysymyksen englanninkielellä. Lapsi ei sittenkään vastannut mitään; olin kuin tulisilla hiilillä.

-- Onko hän mykkä? tiuskaisi professori, joka ylpeänä kielitaidostansa uudisti kysymyksensä ranskaksi.

Lapsi oli vain äänetönnä.

-- No koetetaanpa italian kieltä, virkkoi setäni, ja lausui:

-- _Dove noi siamo?_

Niin, missä me olemme? matkin minä maltitonna. Poika ei virkkanut mitään.

-- Mitä nyt? Etkö vastaa? ärjäsi professori, joka alkoi vihastua ja ravisteli poikaa korvista. _Come si noma questa isola?_

-- Stromboli, vastasi paimenpoika ja pujahti pakoon Hannun käsistä lähtien juoksemaan kedon halki.

Me emme aikoneetkaan pidättää häntä. Stromboli! Minkä vaikutuksen tämä odottamaton sana tekikään! Me olimme siis keskellä Välimerta, mytologiasta tunnetussa Aiolian saaristossa, Strongylumissa, jossa Aiolos piti tuulia ja myrskyjä kahleissa. Ja nuo kaukana idässä siintävät vuoret olivat Calabrian vuoret! Ja tuolla etelässä kohoava tulivuori oli Etna; raju ja villi Etna!

-- Stromboli! Stromboli! toistin minä.

Setäni viittaili ja puheli niinkuin minäkin; olisi voinut luulla, että veisasimme ylistysvirttä.

Oi mikä matka! Mikä merkillinen matkustus! Tunkeuduttuamme tulivuoreen tulimme ulos toisesta, joka oli enemmän kuin tuhannenkahdensadan penikulman päässä Sneffelsistä tuolla autiossa maailman ääreen heitetyssä Islannissa! Sattumalta olimme tulleet maapallon ihanimpiin seutuihin. Ikuisen lumen maista olimme joutuneet ikuisen vihannuuden tienoille; kylmän seudun harmaasta usvasta olimme sukeltaneet maan uumeniin tullaksemme Sisilian tummansinisen taivaan alle.

Syötyämme erittäin maukkaan hedelmäaterian ja ryypättyämme raikasta vettä palanpaineeksi lähdimme jälleen kulkemaan päästäksemme Strombolin satamaan. Varovaisuuden vuoksi emme puhuneet sanaakaan siitä, millä tavoin olimme joutuneet saarelle, sillä taikauskoiset italialaiset olisivat luultavasti pitäneet meitä manalasta karanneina paholaisina; meidän täytyi siis selittää kaikille olevamme poloisia haaksirikkoutuneita. Se oli vähemmän kunniakasta, mutta turvallisempaa. Kulkiessamme setä mutisi itsekseen:

-- Mutta kompassi! kompassi, joka osoitti pohjoista! Kuinka saatan selittää tämän?

-- Kas kummaa! sanoin minä ylenkatseellisesti, sitä ei voi selittää, se on varsin yksinkertaista!

-- Kas sepä olisi kaunista! Johannaeumin professori ei osaa selittää kosmillista ilmiötä, sehän on häpeä!

Tämän sanottuansa asetti setäni taas silmälasit nenällensä ja muuttui ankaraksi mineralogian professoriksi, seisoen puoleksi alastomana nahkavyö vyötäisillänsä.

Tuntia myöhemmin, kun olimme lähteneet olivimetsiköstä, tulimme San-Vincenzon satamaan, jossa Hannu tahtoi palkkansa kolmanneltakymmenenneltä palvelusviikoltansa; ystävällisesti puristaen hänen kättänsä maksoi setäni hänelle palkan.

Vaikk'ei Hannu ollut yhtä liikutettu kuin me, niin osoitti hän kuitenkin tällä kertaa erinomaista sydämellisyyttä.

Sormenpäillään hän puristi hymyillen kättämme.

XXXXV

Tähän loppuu nyt kertomukseni, joka on sellainen, etteivät sitä usko todeksi nekään, jotka eivät ole tottuneet epäilemään mitään asiaa. Mutta minä olen siihen jo edeltäkäsin valmistunut.

Strombolin kalastajat osoittivat meille kaikkea ystävällisyyttä, jota haaksirikkoon joutuneet voivat toivoa, ja lahjoittivat meille vaatteita ja ruokaa.

Pari vuorokautta odotettuamme pääsimme maltalaisessa purjeveneessä syyskuun 2 päivänä Messinaan, jossa muutaman päivän lepo virkisti meitä kaikista vaivoistamme ja rasituksistamme.

Perjantaina syyskuun 6 päivänä lähdimme ranskalaisessa postilaivassa _Volturnossa_ matkaan, ja kolmen päivän perästä nousimme maihin Marseillessa, ajatellen ainoastaan yhtä asiaa, nimittäin tuota kirottua kompassia; tämä selittämätön seikka ei lakannut minua vaivaamasta. Syyskuun 11 päivän iltana tulimme Hampuriin.

En rupea selittämään Martan hämmästystä enkä Graübenin ihastusta.

-- Nyt kun olet sankari, sanoi rakastettava morsiameni, ei sinun tarvitse enää lähteä luotani, Akseli!

Minä katsoin häneen, hän itki ja hymyili yht'aikaa. Saattaa arvata, miten suurta huomiota professori Lidenbrockin palaaminen herätti Hampurissa. Puhelias Martta oli lennättänyt uutisen hänen matkustuksestansa maan keskipisteeseen ympäri kaupunkia. Sitä ei kukaan tahtonut uskoa, ja vaikka professorin nähtiinkin palanneen kotiin, ei hänen matkaansa pidetty silti totena.

Mutta Hannun täälläolo ja kertomukset Islannista muuttivat vähitellen asian uskottavaksi.

Sedästäni tuli siis kuuluisa mies, ja minusta kuuluisan miehen veljenpoika, ja merkitseehän sekin aina jotakin. Hampurin kaupunkilaiset pitivät juhlan kunniaksemme. Johannaeumissa pidettiin julkinen kokous, jossa professori kertoi matkastansa, jättäen kuitenkin mainitsematta ne seikat, jotka olivat yhteydessä kompassimme kanssa. Samana päivänä hän luovutti Saknussemmin kirjoituksen kaupungin arkistoon lausuen mielipahansa senjohdosta, että useat seikat, jotka olivat voimakkaammat kuin hänen tahtonsa, olivat estäneet häntä seuraamasta islantilaisen matkustajan jälkiä maan keskipisteeseen asti. Hän oli kunniassansa kaino, ja sentähden hänen arvonsa nousi vielä enemmän.

Näin suuri kunnia tuotti hänelle tietysti kadehtijoita. Sellaisia hänelle karttuikin, ja kun hänen teoriansa, joka perustui tosiseikkoihin, vastusti tieteen otaksumaa maanalaisesta tulesta, niin hän kirjallisesti ja suullisesti kävi merkillistä sanasotaa kaikkien maiden oppineiden kanssa.

Minä puolestani en voi hyväksyä hänen teoriaansa maan jäähtymisestä. Huolimatta kaikesta siitä mitä olen nähnyt, olen vakuutettu siitä, että maan sisuksissa on tulta; mutta myönnän kyllä, että tähän asti selittämättömiksi jääneet seikat voivat luonnollisten ilmiöiden vaikutuksesta lieventää tätä lakia.

Kun näitä seikkoja juuri tutkittiin mitä kiihkeimmin, sai setäni kokea todellista surua. Huolimatta hänen rukouksistaan lähti Hannu Hampurista; tämä mies, jolle olimme kiitollisuuden velassa kaikesta, ei antanut meidän maksaa velkaamme. Hannulle tuli ikävä kotimaahansa Islantiin.

Me olimme kovin mieltyneet rehtiin linnustajaamme, emmekä suinkaan unhoita häntä, vaikka hän onkin poissa, sillä pelastihan hän henkemme; aion vielä kerran ennen kuolemaani käydä tervehtimässä häntä.

Lopuksi minun tulee mainita, että tämä _matkustus maan keskipisteeseen_ herätti tavatonta huomiota koko maailmassa. Se painettiin ja käännettiin monelle kielelle, etevimmät sanomalehdet painattivat tärkeimpiä kohtia siitä, ja sen ihmeitä pohdittiin, niistä keskusteltiin, niitä väitettiin perättömiksi ja puolustettiin yhtä innokkaasti. Kumma kyllä, setäni sai eläessään nauttia koko ansaitsemansa kunnian, ja mr. Barnum esitti hänelle, että hän hyvin suuresta hinnasta antaisi näytellä itseään Yhdysvalloissa.

Mutta kaikessa tässä kunniassa oli yksi ikävä seikka, tahi pikemmin kiusa, nimittäin tuo ilkeä kompassijuttu, ja oppineelle miehelle mokoma selittämätön ilmiö muuttuu siveelliseksi kiusaksi. Mutta taivas soi sedälleni lopultakin häiriytymättömän onnen.

Eräänä päivänä, kun järjestelin hänen työhuoneessansa kivennäikokoelmaa, huomasin tuon merkillisen kompassin ja otin sen käsiini tutkakseni sitä.

Kuinka hämmästyinkään! Minulta pääsi huuto, ja professori kiiruhti luokseni.

-- Mitä nyt? kysäisi hän.

-- Kompassi!

-- No entä sitten?

-- Neula osoittaa etelää, eikä pohjoista.

-- Mitä sanot?

-- Katsokaa itse. Sen navat ovat vaihtuneet.

-- Vaihtuneet!

Setäni katseli, vertaili ja hypähti viimein niin, että koko huone tärähti.

Äkkiä selkeni asia hänelle ja minulle!

-- Tämä neula peijakas, huusi hän, niin pian kuin sai puhutuksi, on osoittanut etelää aina siitä asti kuin tulimme Cap Saknussemmiin?

-- Niin, siltä näyttää!

-- Sitten on erehdyksemme selitetty. Mutta mikä ilmiö aiheutti kompassin hairahduksen?

-- Ei ole mikään sen selvempää.

-- Selitäpä, poikaseni, sanasi!

-- Tuo tulinen pallo, joka myrskyssä Lidenbrockin merellä muutti lautallamme raudan magneettiseksi, on aivan yksinkertaisesti vaikuttanut kompassiimmekin!

-- Ahaa! nauroi professori, siis vain sähkön tekemä kepponen.

Tästä päivästä alkaen oli setäni onnellisin oppineista miehistä ja minä onnellisin aviomiehistä, sillä kaunis vierlantilainen tyttöni lakkasi olemasta holhottina talossamme ja sai korkeamman arvon, kun hänestä tuli sekä veljentytär että aviovaimo. Sen vain mainitsen, että hänen setänsä oli mainio professori Otto Lidenbrock, kaikkien viiden maanosan kaikkien oppineiden maantieteellisten ja mineralogien seurojen kirjeenvaihtajajäsen.

Viiteselitykset:

[1] Tunnettu kimnaasi Hampurissa.

[2] _Humphry Davy_ (1778-1829) oli kuuluisa englantilainen kemisti, joka teki tärkeitä tutkimuksia sähkövirran vaikutuksista erilaisiin kemiallisiin yhdistyksiin; hän on kaliumin ja natriumin keksijä, jakoi ensimmäisenä veden sen alkutekijöihin, vetyyn ja happeen, ja keksi sähkövalon. Hänen keksimänsä on myös kaivoksissa käytetty varmuuslamppu.

[3] _Friedrich Wilhelm Humboldt_ (1769-1859), kuuluisa saksalainen luonnontutkija ja tutkimusretkeilijä, jonka Etelä-Amerikkaan tekemät matkat ovat olleet tavattoman tärkeät sekä kasvi- ja eläintieteelle että muillekin luonnontieteen haaroille.

[4] _John Franklin_ (1786-1847), kuuluisa naparetkeilijä, joka tuhoutui viimeisellä pohjoisnaparetkellään.

[5] _Edward Sabine_ (1788-1883) oli englantilainen fysiikan tutkija, joka on tehnyt tärkeitä huomioita maamagnetismista.

[6] _A.C. Becquerel_ (1788-1878), ranskalainen sähköopin tutkija.

[7] _David Brewster_ (1781-1868), skotlantilainen fysiikan tutkija, joka on saavuttanut mainetta valo-opin alalla.

[8] _Jean Dumas_ (1800-1884) oli ranskalainen kemisti, joka teki tärkeitä atomipainoa koskevia tutkimuksia.

[9] _Milne Edvards_ (1800-1885) oli kuuluisa ranskalainen eläintieteen tutkija, Cuvier'in oppilaita.

[10] "Transcendentaalisesta kristallografiasta" = ylikokemusperäisistä kidemuodoista s.o. kristallimuodoista, joista ei kokemuksen kautta ole mitään tietoa, mutta jotka matemaattisesti kuitenkin voidaan edellyttää.

[11] Tarkoittanee venäläistä tiedemiestä I. v. _Struwea_ (1793-1864), joka oli Pulkovan observatorion johtaja ja kuuluisa tähtitieteilijä.

[12] Tugendbund -- "hyveenliitto", perustettiin 1848 Königsbergissä. Tarkoituksena oli työskennellä saksalaisen isänmaallisen hengen elvyttämiseksi.

[13] _Vierlanden_, neljä Hampurin lähellä, Elben ja Billen välillä olevaa piirikuntaa.

[14] Islannin kuuluisimpia historioitsijoita (1178-1241). Hänen kirjoittamiaan ovat n.s. nuorempi _Edda_ ja yllämainittu _Heimskringla_ -- _Riimikronikka_ on runomitallinen, kronologista järjestystä noudattava kertomus joistakin tapahtumista, tavallinen vanhojen historiallisten lähteitten muoto.

[15] Riimukirjoitus oli germaaneilla tavallinen; säilyi Islannissa 15:nnelle vuosisadalle.

[16] Alkemiaa, jonka päätehtäviä oli kullantekotaito, voi pitää kemian edeltäjänä, ja useimmat keskiajan oppineet harrastivat sitä. _Avicenna_ oli kuuluisa muhamettilainen oppinut, joka eli noin v. 1000. -- _Roger Bacon_ (1214-1294) oli englantilainen fransiskaanimunkki, jota vainottiin kovasti hänen fysikaalisten ja kemiallisten kokeittensa vuoksi. Hänen sanotaan keksineen isonnuslasin ja ilmapumpun sekä huomanneen ensimmäisenä Julianisen kalenterin virheet. Hän taisteli munkkien siveetöntä elämää vastaan ja vietti viimeiset elämänsä 14 vuotta vankeudessa. _Raimundus Lullus_ (1235-1315), jumaluusoppinut ja lähetyssaarnaaja, kirjoitti n.s. "suuren taiteen" ("ars magna"), jossa hän uskoi ratkaisseensa kaikki viisaustieteen arvoitukset ja jonka piti saada joka mies vakuutetuksi kristinuskon kumoamattomasta totuudesta. _Aureolus Bombastus Paracelsus_ (1493-1541) oli sveitsiläinen lääkäri, joka sai kärsiä vainoa uskonpuhdistusta suosivan esiintymisensä vuoksi. Toisaalla pidetään häntä lääkintätaidon uudistajana, toisaalla haaveilijana ja petturina. Useat hänen nimellään kulkevat teokset eivät ole hänen kirjoittamiaan.

[17] _Galileo Galilei_ (1564-1642) oli kuuluisa matematiikan ja tähtitieteen tutkija. Kun hän julkisesti puolusti Kopernikuksen tähtitieteellistä järjestelmää, pakotti inkvisitsioni hänet julkisesti peruuttamaan mielipiteensä, että "aurinko on maailman liikkumaton keskus, ja että maa ei ole liikkumaton". Galilei määritteli heiluriliikkeen lait ja kehitti kaukoputken soveliaaksi tähtitieteen tarkoituksiin; siten keksi hän kuun vuoret, Jupiterin 4 kuuta, Saturnuksen renkaat ja auringonpilkut.

[18] Alster, Elben lisäjoki, virtaa Hampurin eteläpuolitse.

[19] "Utrechtin sametilla" päällystetylle tuolille; eräs tällä nimellä tunnettu huonekalukangas.

[20] Laite, jota käytetään osoittamaan sähkön kokoontumista.

[21] Pitää olla Hendersson: Skotlantilainen pappi, joka muutti Kööpenhaminaan ja matkusteli Islannissa Engl. Pipliaseuran lähettinä.

[22] Vuoren nimi on tanskaksi: Snäfials-Jökull.

[23] Snäfials-tulivuorella oli purkaus vielä v. 1821, joten tekijän tiedonanto on virheellinen.

[24] _Fourier_ (1768-1830) oli ranskalainen tiedemies, jonka teos "Lämmön analyyttinen teoria" muodostaa käännekohdan lämmön tutkimisessa.

[25] _S.D. Poisson_ (1781-1840) oli kuuluisa ranskalainen matemaatikko, joka on suorittanut tärkeitä tutkimuksia matemaattisen fysiikan alalla.

[26] Tekijän kuvaus Kööpenhaminasta on vanhentunut.

[27] Vielä toimiva tulivuori.

[28] Islannin lounainen niemi.

[29] _Olafsen_ ja _Povlsen_, edellinen luonnontutkija, jälkimmäinen lääkäri, kävivät tutkimassa Islannin luontoa ja oloja Kööpenhaminan tiedeseuran toimesta.

[30] _La Recherche_-laivan lähetti amiraali Duperre vuonna 1835 etsimään jäännöksiä Blossevillen retkikunnasta ja _La Lillois_-laivasta, josta ei koskaan saatu tietoa.

[31] Ruhmkorffin koneessa on Bunsenin sähköpatteri pantu vaikuttamaan kromihappoisella kalilla, joka ei levitä mitään hajua; induktionirulla johtaa patterissa syntyvän sähkön erityiseen lyhtyyn. Tässä lyhdyssä on ilmaton lasitorvi. Kun kone toimii, niin lasiputkeen jäänyt hapen jäännös käy loistavaksi kehittäen valkoisen pysyväisen valon. Patteri ja sähkölanka säilytetään nahkaisessa pussissa, jonka matkustaja kantaa hihnassa olkapäällään. Lyhty sovitetaan ulommaksi ruumiista, ja se antaa kylliksi valoa synkimmässäkin pimeydessä; tarvitsematta pelätä ympärillä olevien kaasujen syttyvän, voipi tämän lyhdyn valossa tunkeutua tulenarimpienkin kaasujen keskeen, eikä se sammu syvimmässäkään vedessä. Ruhmkorff oli oppinut ja taitava fysiikan tutkija. Hänen suuri keksintönsä on _induktionirulla_, jonka avulla saadaan voimakas sähkövirta. Vuonna 1864 hän sai 50,000 frangin suuruisen palkinnon, jonka Ranskan valtio oli luvannut älykkäimmälle sähkön käytäntöön sovelluttajalle.

[32] Ja osoittipa kohtalo meille minkä tien hyvänsä, seuratkaamme sitä.

[33] _Trakytiksi_ sanotaan erästä tulivuorikivilajia, joka on väriltään vaaleata ja rakenteeltaan kidemäistä; sen pääosana on _sanidin_ lasimainen kali-maasälpä ja katinkulta.

[34] Islantilaisen talonpojan pirtti.

[35] Hvalfjörd ja Kollafjörd, Faxa-vuonon lahtia.

[36] Penikulmalla tarkoitetaan tässä saksal. penikulmaa, 7,5 km.

[37] Orografia = vuorien rakennetta käsittelevä tiede.

[38] "Karsta" on käytetty merkitsemään sitä tuliperäistä kivilaji, joka tunnetaan nimellä "tuffi".

[39] _Syeniitti_ on kiderakeista, graniittia muistuttavaa, harmaata tai punaista tuliperäistä kivilajia.

[40] Seuraava geologisten kausien luettelo on lukijalle valaiseva; nuorin eli nykyinen kausi on ylinnä:

Maailmankaudet Kaudet Kausien osastot

Prekambriset maailmankaudet.

[41] "Helppo tie alas Avernuksen pohjattomaan järveen". Tähän Napolin lähellä olevaan, vanhaan tulivuoren aukkoon muodostuneeseen synkkään järveen liittyi roomalaisilla paljon taikauskoisia taruja -- siitä m.m. vei tie manalaan.

[42] _Inklinatsioni_ on se kulma, jonka maamagnetismin voiman suunta tekee vaakasuoran tason kanssa. -- _Deviatsioni_ on se kulma, jonka kompassi poikkeaa magneettisesta meridianista.

[43] Siksi sanottu sentähden, että tämän kauden maakerrokset ovat yleisiä niillä seuduilla Englannissa, missä muinoin kelttiläinen siluurien kansakunta asui. Sitä sanotaan myös _gotlantilaiseksi_ kaudeksi siksi, että sen kerrostumat ovat hyvin selvät Gotlannissa. Siluurista kalkkikiveä, jossa selvästi näkyy suorien torvimaisten näkinkenkäin kuoria, on m.m. Helsingissä käytetty paljon porraskäytävissä. Sitä on tuotu Virosta.

[44] Levä- ja sanikkais-kasveja.

[45] Siira.

[46] Trilobitit olivat paleozoisen maailmankauden tunnusmerkillisimpiä äyriäisiä; nimensä ne ovat saaneet siitä, että selkäkilpi on kolmen pitkittäisen juovan kautta ikäänkuin jakaantunut kolmeen osaan.

[47] _Siluuria_ seurannutta kautta sanotaan _devoniksi_, Devonshiressä ensiksi tehtyjen löytöjen mukaan.

[48] _Ganoidit_ ovat "emaljisuomuisia (siitä nimi) panssarikaloja", jotka kerran olivat vallitsevina devonista aina liitukauteen saakka.

[49] _Sauropterygia_ = paleontologiset matelijamuodot.

[50] Matkustajat olivat siis kulkeneet ylöspäin, sillä _karboni_- eli kivihiilikausi tulee devonin jälkeen.

[51] _Mastodontti_ = jättiläisnorsu, joka eli m.m. Amerikassa pleistoseenikaudella.

[52] _Dinotherium_ = mioseenikauden norsu, jonka alaleuka oli muodostunut alaspäin kääntyneeksi torahampaaksi.

[53] _Megatherium_ = pleistoseeniin kuuluva jättiläislaiskiainen.

[54] Panssarikaloja devonikaudelta.

[55] "Eläinkasvit" -- sellaisten eläinten yleisnimitys, jotka ulkomuodoltaan muistuttavat kasveja.

[56] Siksi sanotaan niitä mesozoisen maailmankauden meriä, jotka ovat muodostaneet Jura-vuorissa tavatut maakerrokset.

[57] Hyvin kuuluisa kuuma suihkulähde Hekla-vuoren juurella.

[58] _Glyptodontit_ olivat noin 4 m pituisia jättiläisvyötiäisiä, joilla oli paksut panssarit. Ne elivät plioseeni-(pleon = enemmän) kaudella, siis aikana, jonka suoranainen jatko oli Neandertal-ihmisen aika (pleistoseeni = enimmät). Ne olivat sepelihammastiikerin pääravintona.

[59] Prognantismiksi sanotaan antropologiassa sitä alaleuan eteenpäin ulottumista, jonka kautta kasvokulma muuttuu.

[60] "Hirviömäisten nautojen vielä hirviömäisempi paimen".