Part 23

Englannin päärit ovat, niinkuin jokainen tietää -- ja he itse tietävät sen paraiten -- suuremmanarvoisia kuin muiden maiden ruhtinaat. Mutta niin pöyhistyneitä ovat kai vain harvat heistä, ettei heitä hyvittäisi sana, jonka heille lausuu Charles Kean, tuo komediantti, joka joka ilta esiintyy kaikenlaisen yleisön edessä eräässä Lontoon pienehkössä teaatterissa.

Sillaikaa jatkoi keskustaan sijottunut orkesteri -- hyvä orkesteri kyllä, mutta melkein liiaksi messinkinen -- pitkän ohjelmansa esittämistä numero numerolta, aina vuoroin urkujensoiton vaihteluttamana. Tuskin oli soitto vaijennut, kun jonkinlaisella vastapäätä olevalla verannalla syntyi hirmuinen meteli. Olisi luullut olevansa Hämeenlinnan hevosmarkkinoilla tai ainakin jossakin ympärikuljeksivassa eläinnäyttelyssä Pariisin Invalidi-esplanaadeissa. Neljä tai viisi eriskummaisesti puettua komedianttia -- tällä kertaa oikein tuota vanhaa hyvää lajia -- huusi yhtaikaa täyttä kurkkua ja rummutti, paremman vaikutuksen aikaansaamiseksi, kaikin voimin vaskirumpuihin, pelteihin ja -- siltä se miltei näytti -- toistensa selkiin. Kaiken tuon kamalan melun tarkotuksena oli ainoastaan houkutella mahdollisimman paljo kansaa niihin kahteen teaatteriin, jotka sillä sivulla näyttelivät vuorotellen joka toinen tunti koko iltapäivän. Näyttelijät olivat Lontoon useimpien teaattereiden suosituimpia koomikoita ja sisäänpääsy, yksi tai kaksi shillinkiä, lankesi tietysti tuohon hyväätekeväiseen tarkotukseen. Kappaleet olivat sellaisia kuin noista verantahoukutuksista päättäen saattoi odottaakin ja muistuttivat paljo meikäläisten ylioppilaitten suurta espanjalaista murhenäytelmää muutamia vuosia sitten Pihlflyktin talossa. Seuraava ohjelma voi antaa jonkinlaisen käsityksen heinäkuun 19 päivän esityksistä:

»Kristallipalatsin kuninkaallisessa teaatterissa, suuressa käytävässä j.n.e. esitetään Richardsonin näytelmä _Alfonso ja Claudina, kaunis morsian eli viha ja epätoivo_ (sitte seuraa kahdeksan Shakespearen mottoa ja ilmotus johtajista, kapellimestareista j.n.e. sekä luettelo näyttelijöistä). Henkilöitä: Kuningas Santjago, rakastaa Alfonson puolisoa Claudinaa ja päättää hänet omistaa tai murhata; Alfonso, hänen kenraalinsa; muuten suuri pelkuri, mutta rakkautensa ja kostonhimonsa rohkaisemana uhmaa kuningasta vastaan ja voittaa hänet kamalassa taistelussa; Huberto, kuninkaan orja, viekas neuvonantaja; Esclavo, toinen orja, sattuu olemaan mykkä ja kelpaa sentähden veristen toimenpiteiden suorittajaksi; Claudina, Alfonson puoliso, mieheensä kovin kiintynyt ja päättänyt mieluummin kuolla kuin kärsiä häväistystä; sekä vihdoin: Claudinan henki, jonkun verran musikaalinen, vaan ei oikein sopiva bengaalitulen valoon. Arv. katselijat suvaitkoot huomata seuraavat kohtaukset: Kuuvalo Bolognassa! Kohtaus! Valepuvut! Salaovi! Rakastajat! Suutelo! Tyranni! Uskollisuuden palkinto! Kirje! Hävitysjuhla! Viha ja epätoivo! Haamu! Kosto! Kauhea kaksintaistelu! Loppukohtaus! Kustannuksia ei säästetä!» -- Sitä paitsi esitettiin loistava baletti, jossa myötävaikuttivat mr Pantalon, mr Harlequin, miss Colombine, itse kirjailija mr. Richardson etc. etc. etc. ja lopuksi lisäsi ilmotus tunnetulla häveliäisyydellään, että koska ohjelma ja vieläkin enemmän näytteleminen niin ylenpalttisesti voitti kaikki toiveet, niin ei pilettiluukulla annettu rahasta takaisin.

Näytelmä oli tosiaankin laatuaan suurenmoinen ja suosionosotukset vilkkaat. Tyranni, rakastaja ja kaunis (jonkun verran parrakas) Claudina kilpailivat suurin elein yleisön suosiosta. Jokainen viittaus ymmärrettiin, jokainen oikein paksu sukkeluus sattui maaliin. Ja nyt oli »puolenkruunun päivä», siis tavallista hienompi yleisö kristallipalatsissa. Mutta kauheat eleet ja sentimentaalinen henki Lontoon suuremmissa teaattereissa johtaa pakostakin tähän: tuon kauneuden täytyi välttämättä sairastaa isoarokkoa, tuon taidetavan johtaa ilveilyyn.

Jonkun matkan päässä teaattereista kokoontui taasen tiheä kuulijajoukko kahdentoista todellisen, sysimustan afrikkalaisen ympärille, jotka esittivät kansallistanssejaan soittimien säestyksellä ja kamalasti ulvoen, se oli muka laulua. Kaikki tuo oli hyvin kuvaavaa, mutta raakaa. En voi auttaa että englantilaiset kansanhuvit, olkoot ne sitte tarkotetut hienommalle tai karkeammalle yleisölle, vieläkin muistuttavat paljo Macaulayn vilkasta kuvausta Lontoon huveista Kaarlo II:sen aikana. Temppujentekijäin puodit ovat muuttuneet koreammiksi, karhutanssi ja härkätaistelut ovat väistyneet toisten huvien tieltä -- ulkopuolta on silotettu, mutta sisässä on vielä aikalailla karkeutta.

Muuan valokuvaaja oli pystyttänyt myymälänsä erääseen kylkirakennukseen ja kehotti salaperäisessä, korkeilla kirjaimilla painetussa ilmotuksessa arv. naisia ja gentlemanneja tilaamaan valokuvia, sillä hän tahtoi yhden shillingin maksusta kappaleelta valmistaa sekunnissa aina yhden kuvan, kaikki erinomaisen onnistuneita. Halukkaita virtasi paikalle, kone oli alituisessa työssä, ostajat saivat uskomattoman lyhyessä ajassa niin monta salaperäistä pientä pakettia kuin suinkin halusivat. Toinen humbuugi yhtä hyvä kuin toinenkin! Yhdennäköisyys oli täydellinen, sillä paketit sisälsivät pieniä yhden pennyn arvoisia peilejä; puhdas voitto hyvään tarkotukseen yksitoista penceä valokuvaa kohti.

Mahdotonta on luetella kaikkia enemmän tai vähemmän kekseliäitä keinoja, joita käytettiin kuninkaallisen dramaattisen yhdistyksen anteliaan kassan kartuttamiseksi. Noin kaksikymmentätuhatta henkeä kävi sinä päivänä kristallipalatsissa ja voitto nousi luultavasti noin kahdeksaan- tai kymmeneentuhanteen puntaan.

Blondin esiintyy täällä kahdesti viikossa. Jokainen voi omin silmin nähdä, ettei hän ole mikään humbuugimestari eikä tarumainen henkilö, kunhan vain maksaa esimerkiksi keskiviikkoisin shillinkinsä palatsin sisäänkäytävässä. Milloin hän aterioitsee seisten nuoralla huimaavassa korkeudessa lasikupoolin alla, milloin kävelee rattaita työntäen tai ilman niitä, säkki pään ympäri sidottuna tai ilman sitä toisella nuoralla, joka on pingotettu korkealle puutarhan ja suihkulaitosten yli. Alussa hän työnsi pikku tytärtään edellään kärryissä, mutta se huvi sittemmin, ja aivan oikein, kiellettiin. Blondin on suoriutunut onnellisesti Niagarankin kidasta, mutta niinkauvan ruukku hyörii, kunnes särkyy.

Kaksi kertaa viikossa ovat käynnissä myöskin suuret suihkulaitokset ulkona pihalla. Värileikki on auringonpaisteessa hämmästyttävän ihanaa, mutta sitä kestää vain kaksikymmentä minuuttia.

Tuo pihamaa on suurenmoinen, niinkuin kaikki muutkin Sydenhamissa. Kokonaisuutena katsoen on se kuin aistikkaasti koristettu tarjotin, jolla kristallipalatsi seisoo mahdottoman suuren kakun kaltaisena yhdenkään oksan tai ainoankaan muun läheisyydessä olevan rakennuksen sitä varjostamatta. Yltympärinsä väreilee vapaana ilma- ja valomeri. Ei ainoakaan kateellinen varjo häiritse tuota valonäkyä; ei mikään ruma, raskas savutorvi tupruta nokipilviään tuon keveän, kirkkaan ja hopeanhohtoisen pilvipalatsin päälle. Se on sekä ulkoa että sisältä yhtä täydellisen kaunis. Mitä merkitsee pieni sekasotku siellä täällä, kunhan vain on silmää ja korvaa elämän kauneutta tajutakseen? Ehkä olet sinä, joka tätä luet, jonakin varhaisena kesäaamuna kuullut hanhien kaakotusta tai kalalokkien huutoja kaukana päiväpaisteisen meren rannalla. Mitä tuosta vähäisestä melusta? Kuuntele sitä niin kauvan kuin haluttaa. Mene paahtopihvin ääreen, jota pyöritetään työntökärryissä ravintoloihin; tee ostoksia lukemattomissa yläkerroksen pikku myymälöissä, tai pysähdy tarkkaavasti katselemaan tuhansia veistokuvia ja tauluja, joita tapaat joka askeleella tuossa lumotussa linnassa. Valitse luonteesi ja makusi mukaan, vaan älä lähde tuosta kauniista rakennuksesta, ainoasta ja täydellisimmästä laatuaan, iloitsematta neron välähdyksistä, joiden on onnistunut toteuttaa itse lapsuudenkin unelmat; älä lähde ylistämättä suurinta mestaria, joka kuitenkin on laatinut mallin, minkä heikko, katoovainen jäljittely tämä on; tänään on, ja huomenna katoo, jota vastoin Hänen työnsä pysyy suvusta sukuun ijankaikkisesti!

Viiteselitykset:

[1] Suom. Alpo Noponen.

[2] Se näyttää pikemmin aatelismiehen huvilalta kuin hallitsijan palatsilta.

[3] Tätä puistoa lemmenhallitsija valtioi ja kuningas.

[4] Yksi groschen = 10 pfennigiä nykyistä Saksan rahaa.

[5] Yöllä heinäkuun 6:tta päivää vasten osotti lämpömittari Thüringerwaldin muutamissa seuduissa kaksi astetta pakkasta.

[6] Muutamiin kokoelmiin, kuten Jardin des plantesin museoihin, rahapajaan y.m. tarvitaan pääsyliput; ne kuitenkin saadaan vaikeuksitta. Useimmiten on juomarahojen antaminen kielletty.

[7] Notre Damen etusivun komeroissa oli kahdenkymmenenseitsemän kuninkaan kuvapatsaat, aina vuoteen 1793:een, jolloin vallankumous ne poisti monen muun niinsanotun taikauskon ohessa. Napoleon III:nnen vihkiäisiksi asetettiin ne maalattuina maskeina takaisin paikoilleen, ja tarkotus lienee saada niiden sijalle pronssiset kuvat, lisättynä kahdella uudella keisarinpatsaalla.

[8] Notre Damen pyhäinjäännösten joukossa näytetään myöskin yhtä piispa Affren selkänikamaa, jossa kuolettava kuula vielä on kiinni. En pyrkinyt sitä näkemään enkä ole milloinkaan, kuten muut, tuntenut halua kosketella esimerkiksi Kaarle suuren pääkalloa.

[9] Notre Damen pituus on 128 metriä ja korkeus suhteellinen (sisäpuolelta 34 m.)

[10] Kaikkein innokkaimmat kuuluvat huutaneen: eläköön Napoleon IV! Mutta poliisi arveli aivan oikein että tuo oli vähän liian aikaista ja käski huutajien pysytteleimään nykyajassa.

[11] Ah, tuo pieni prinssiraukka, kuinka sievä! Katsokaahan, hän katselee meitä! Hän nauraa! Jumala siunatkoon häntä, lapsiraukka! Tuolta tulevat keisari ja keisarinna! Miten synkkä hän itse on! Miten ihastuttava keisarinna! Miten erinomaiset vaunut! Nyt en näe enää prinssiä! Hyvä Jumala, mikä tulevaisuus! Lapsiraukka, tuleekohan hän milloinkaan hallitsemaan?

-- Ei milloinkaan!

[12] Viimeiset tiedot kertovat että pikku prinssi voi jo omin neuvoin kävellä.

[13] »Ooppera on erhetys, sillä tässä taidelajissa on ilmauksen välikappale (musiikki) tehty tarkotukseksi ja sensijaan tarkotus (draama) välikappaleeksi.»

[14] Ja joka vielä nytkin, vuonna 1857, näyttää säilyttäneen maineensa, koskapa se ennen muita on valittu Pariisin oopperan juhlanäytännöihin Baijerin kuninkaan ja suuriruhtinas Konstantinin kunniaksi.

[15] Vuonna 1856.

[16] Théâtre Odéon, joka myöskin Second Théâtre Françain nimisenä nauttii vuotuista valtioapua, esittää toisinaan samoja kappaleita.

[17] Tekijät ovat Th. Barrière ja L. Thiboust.

[18] Vanhustenkodin.

[19] Louvressa on kaksitoista Rafaelin alkuperäistä taulua ja niiden joukossa neljä eri laitosta Pyhästä perheestä.

[20] Ludvig XIV mieltyi isänsä pieneen, Versailles nimiseen metsästyslinnaan. Vuodesta 1664 vuoteen 1702 hän tuhlasi tuohon mallilinnaan yhdeksänkymmentä miljoonaa livreä. Sen perustuksen laski Le Notre; Nicolas Poussin, Le Sueur ja Lebrun sitä koristivat mestariteoksillaan, joita sittemmin Ranskan suurimmat taiteilijat ovat yhä kartuttaneet. Versaillesin kaupungissa on kolmekymmentätuhatta asukasta.

[21] Pariisin kaikilla kaduilla tupakoidaan vapaasti, jopa itse Louvren linnanpihallakin; mutta Père Lachaisessa on tupakanpoltto kielletty. _Tämä_ kielto on kaunis monien narrimaisten kieltojen joukossa.

[22] Niinpä sai Kööpenhamina vasta syksyllä 1857 kaasuvalaistuksen.

[23] Göt- ja Bred-katujen varsilla sekä muutamissa harvoissa muissa paikoissa alkaa kauppa jo pukeutua sirompaan ulkokuoreen.

[24] Bindesböll. Kuoli minun ollessani Kööpenhaminassa.

[25] Valmistui vuonna 1836.

[26] Kaikkia aloja: yksi yhtä, toinen toista. Näin Pariisissa myymälöitä, joissa myytiin pelkästään luurankoja; Lontoossa myymälöitä, joissa myytiin vallan kanuunia.

[27] Olen toisessa paikassa maininnut Lontoon näyttelyn täydellisen puolueettomuuden ja merkityksettömyyden poliittisessa suhteessa.

[28] Sanotaan että sellainen olisi lähetetty Pietariin, mutta siellä hukattu.

[29] Lontoota ulottuu idästä länteen vähintäin kahdeksan englannin eli 1,5 ruotsinpenikulmaa, mutta mahdotonta on sanoa mihin kaupunki oikeastaan päättyy.

[30] Guinee, entinen 21 shillingin kultaraha.