Part 22

Sotavaltias silmäili seuruetta hetkisen, ennen kuin puhkesi puhumaan. "Laskekaa alas aseenne, Manatorin miehet!" hän virkkoi. "Näen, että tyttäreni on elossa, ja jollei hänelle ole tapahtunut mitään pahaa, on verenvuodatus tarpeetonta. Kaupunkinne on täynnä U-Thorin, Heliumin ja Gatholin sotaväkeä. Palatsia pitävät hallussaan gatholilaiset orjat ja tuhat minun soturiani, joita tämän salin ympärillä olevat käytävät ja huoneet ovat täynnänsä. Jeddakinne kohtalo on teidän omissa käsissänne. Minua ei haluta lainkaan sekaantua siihen asiaan. Olen tullut vain noutamaan tytärtäni ja vapauttamaan gatholilaisia orjia. Olen puhunut!" Odottamatta vastausta hän asteli leveätä pääkuoria pitkin Heliumin Taraa kohti, ikäänkuin sali olisi ollut täynnä hänen omaa väkeään eikä vihollisia.

Manatorin päälliköt seisoivat tyrmistyneinä. He katsoivat O-Tariin, mutta tämä saattoi vain avuttomana vilkuilla ympärilleen, kun vihollisia marssi Päällikköjen salista, kiertäen valtaistuinsalin ympäri, kunnes he olivat saartaneet koko seurueen. Sitten astui sisälle eräs Heliumin armeijan dwar.

"Olemme pidättäneet kolme päällikköä", hän ilmoitti sotavaltiaalle. "He pyrkivät tänne valtaistuinsaliin selostamaan kumppaneilleen jotakin asiaa, jonka he väittävät ratkaisevan Manatorin kohtalon."

"Tuo heidät tänne!" käski sotavaltias.

He saapuivat vahvan vartioston saattamina valtaistuimelle vievien portaiden juurelle. Sinne he pysähtyivät, ja heidän johtajansa kääntyi muiden manatorilaisten puoleen, nosti oikean kätensä korkealle ja näytti jalokivillä koristettua tikaria. "Löysimme sen", hän sanoi, "juuri sieltä, mistä I-Gos väitti sen löytyvän." Ja hän katsoi O-Taria uhkaavasti.

"A-Kor, Manatorin jeddak!" huusi joku, ja huutoon yhtyi sata käheäkurkkuista soturia.

"Manatorissa ei voi olla muuta kuin yksi jeddak", virkkoi tikaria pitelevä päällikkö. Katse yhä tähdättynä onnettomaan O-Tariin hän asteli jeddakin luokse ja ojensi tikaria kämmenellään, tarjoten sitä alamaistensa luottamuksen menettäneelle hallitsijalle. "Manatorissa ei saata olla muuta kuin yksi jeddak", hän toisti merkitsevästi.

O-Tar otti ojennetun aseen, oikaisihe täyteen mittaansa ja iski sen kahvaa myöten rintaansa, sillä teolla hankkien jälleen itselleen kunnioituksen kansansa silmissä ja ansaiten ikuisen paikan Päällikköjen salissa.

Hänen kaaduttuaan vallitsi tilavassa salissa hiljaisuus, jonka äkkiä katkaisi U-Thorin ääni. "O-Tar on kuollut!" hän huusi. "Hallitkoon A-Kor, kunnes koko Manatorin päälliköt kutsutaan koolle valitsemaan uutta jeddakia! Mikä on vastauksenne?"

"Hallitkoon A-Kor! A-Kor, Manatorin jeddak!" Sali vapisi niistä huudoista, eikä ainoatakaan soraääntä kuulunut.

A-Kor kohotti miekkaansa, vaatien hiljaisuutta. "A-Korin, Manatosin suuren jedin U-Thorin, Gatholin laivaston komentajan ja Barsoomin maineikkaan sotavaltiaan John Carterin tahto on", hän sanoi, "että Manatorin kaupungissa vallitkoon rauha, ja senvuoksi käsken manatorilaisten mennä lausumaan tervetulleiksi näiden liittolaistemme, vieraittemme ja ystäviemme soturit ja näyttämään heille ikivanhan kaupunkimme nähtävyyksiä ja osoittamaan Manatorin vieraanvaraisuutta. Olen puhunut." U-Thor ja John Carter lähettivät pois soturinsa, käskien heitä nauttimaan Manatorin vieraanvaraisuudesta. Huoneen tyhjentyessä tunkeutui Djor Kantos Heliumin Taran luokse. Tytön tuntemaa, pelastumisen aiheuttamaa riemua oli sumentanut sen miehen näkeminen, jolle hän oli tehnyt vääryyttä, kuten hänen hyveellinen sydämensä soimasi häntä. Häntä peloitti tuskainen koettelemus ja häpeä, joka hänen täytyisi kestää ennen kuin hän voisi toivoa vapautuvansa heidän välillään kauan aikaa voimassa olleesta sopimuksesta. Ja nyt astui Djor Kantos hänen luokseen, polvistui ja vei hänen sormensa huulilleen.

"Heliumin kaunis tytär", alkoi mies, "kuinka saatan kertoa sinulle siitä, mistä minun pitää kertoa sinulle -- häpeällisestä teosta, jonka tyyten tahtomattani olen sinua kohtaan tehnyt? En osaa muuta kuin antautua jalomielisyytesi armoille, toivoen anteeksiantoa. Mutta jos vaadit, voin tarttua tikariin yhtä kunniakkaasti kuin O-Tar teki."

"Mitä tarkoitat?" kysyi Heliumin Tara. "Mistä puhut -- miksi näin arvoituksellisesti sellaiselle, jonka sydän jo nyt on pakahtumaisillaan?"

Taran sydän jo nyt pakahtumaisillaan! Alku oli kaikkea muuta kuin lupaava, ja nuori padwar toivoi, että hän olisi kuollut, ennen kuin hänen olisi ollut lausuttava ne sanat, jotka hänen nyt tuli lausua.

"Heliumin Tara", hän jatkoi, "me kaikki pidimme sinua kuolleena. Olet ollut poissa Heliumista runsaan vuoden. Murehdin sinua uskollisesti, mutta sitten, vähemmän kuin kuukausi takaperin, menin avioliittoon Olvia Marthisin kanssa." Hän lopetti puheensa ja katseli tyttöä; hänen silmänsä olisivat saattaneet sanoa: "Nyt iske minut kuoliaaksi!"

"Oi, sinä mies-hupakko!" huudahti Tara. "Ei mikään, mitä olisit saattanut tehdä, olisi ollut minusta mieluisempaa. Djor Kantos, voisin suudella sinua!"

"En usko, että Olvia Marthis siitä pahastuisi", virkkoi Djor Kantos, jonka kasvoja nyt kirkasti hymy. Heidän puhuessaan oli valtaistuinsaliin tullut joukko miehiä, jotka lähestyivät koroketta. He olivat kookkaita sotureita, yllään yksinkertaiset, tyyten koruttomat hihnoitukset. Heidän johtajansa saapuessa korokkeelle oli Tara juuri kääntynyt Gahanin puoleen, viitaten häntä luokseen.

"Djor Kantos", hän sanoi, "esitän sinulle Turanin, panthanin, jonka vilpitön uskollisuus ja uljuus ovat voittaneet rakkauteni."

John Carter ja äsken tulleiden soturien johtaja, jotka seisoivat lähellä, vilkaisivat pieneen ryhmään. Ensinmainitun huulilla väikkyi tutkimaton hymy, viimemainittu puhutteli Heliumin prinsessaa. "Turan, panthan!" hän huudahti. "Etkö tiedä, Heliumin ihana tytär, että tämä mies, jota nimität panthaniksi, on Gahan, Gatholin jed?"

Vain silmänräpäykseksi kävi Tara ällistyneen näköiseksi, sitten hän kohautti somia olkapäitään, käänsi päätään ja katsahti olkansa ylitse Gatholin Gahaniin.

"Jed tahi panthan", hän virkkoi; "mitäpä väliä sillä, kumpi ihmisen orja on ollut?" Ja hän nauroi veitikkamaisesti, katsellen rakastajansa hymyileviä kasvoja.

* * * * *

Lopetettuaan tarinansa John Carter nousi tuoliltaan ja oikaisi jättimäistä vartaloaan kuin metsäleijona.

"Pitääkö sinun lähteä?" valitin, sillä en olisi suonut hänen poistuvan ja minusta tuntui, että hän oli ollut seurassani vain lyhyen hetkisen.

"Taivas jo punertaa tuolla teidän kauniiden kukkuloittenne takana", vastasi hän, "ja pian on täysi päivä."

"Vielä yksi kysymys, ennen kuin menet", pyysin.

"No?" myöntyi hän suopeasti.

"Miten saattoi Gahan tulla valtaistuinsaliin O-Tarin asussa?" tiedustelin.

"Se oli yksinkertainen temppu -- Gatholin Gahanille", vastasi sotavaltias. "I-Gosin avulla hän hiipi ennen juhlallisuuksien alkua Päällikköjen saliin, sillä aikaa kun valtaistuinhuone ja Päällikköjen sali olivat tyhjinä ennen morsiamen saapumista. Hän tuli kellariholveista pitkin sitä käytävää, joka päättyi valtaistuimen takaisen verhon taakse, ja Päällikköjen saliin päästyään sijoittui ratsastajattoman thoatin selkään, jonka soturi oli I-Gosin korjattavana. O-Tarin astuttua sisään ja tultua likelle Gahania tämä heittäytyi hänen niskaansa ja löi häntä vankan keihään nupilla. Hän luuli surmanneensa jeddakin ja ällistyi, kun O-Tar ilmestyi paljastamaan hänet."

"Entä Ghek? Miten hänelle kävi?" tiukkasin.

"Opastettuaan Val Dorin ja Floranin Taran särkyneen lentokoneen luokse, jonka he korjasivat, hän seurasi heitä Gatholiin, josta lähetettiin sana minulle Heliumiin. Sitten hän ohjasi lukuisan joukkueen, jossa muun muassa olivat A-Kor ja U-Thor, katolta, johon heidät oli laskettu laivoistamme, kiertokäytävää myöten palatsin sisäosiin ja opasti heidät valtaistuinsaliin. Veimme hänet muassamme Heliumiin, jossa hän vielä elää, käyttäen ainoata rykoriaan, jonka hän tapasi melkein kuoliaaksi nälkiintyneenä Manatorin vankiholveista. Mutta seis! Nyt ei enää kysymyksiä!"

Saatoin hänet itäiselle kaarikäytävälle, jonka holvien takaa rusotti päivänkoitto.

"Hyvästi!" hän virkkoi.

"Jaksan tuskin uskoa, että tuossa todellakin olet sinä", huudahdin. "Huomenna luulen varmasti uneksineeni kaiken tämän."

Hän naurahti, vetäisi miekkansa ja raapaisi sillä karkeatekoisen ristin erään kaaren sementtiin.

"Jos sinua huomenna epäilyttää", hän sanoi, "niin tule katsomaan, onko tämäkin unta!"

Seuraavassa hetkessä hän oli poissa.

* * * * *

_Jetan eli marsilainen shakki_.

Niiden varalta, joita tällaiset asiat huvittavat ja jotka haluaisivat koettaa tätä peliä, selitän jetanin säännöt sellaisina kuin John Carter ne minulle esitti. Kun kirjoitetaan eri nappuloiden nimet ja siirtymätavat paperipalasille ja liimataan ne tavallisiin tammipelin nappuloihin, voidaan peliä pelata yhtä hyvin kuin Marsissa käytetyillä koristetuilla nappuloilla.

_Lauta_ on nelikulmainen, ja siinä on sata vuorotellen mustaa ja kellanpunaista ruutua.

_Nappulat_ luetellaan siinä järjestyksessä, jossa ne ovat laudalla kummastakin pelaajasta katsoen vasemmalta oikealle. Ensimmäisessä rivissä:

_Sotilas_: Kaksi sulkaa; kaksi askelta suoraan mihin suuntaan hyvänsä tai ensin yhteen ja sitten toiseen suuntaan.

_Padwar_: Kaksi sulkaa; kaksi askelta vinottain mihin suuntaan hyvänsä tahi ensin yhteen, sitten toiseen suuntaan.

_Dwar_: Kolme sulkaa; kolme askelta mihin suuntaan tahansa, joko suoraan tai mutkitellen.

_Lentäjä_: Kolmisiipinen potkuri; kolme askelta vinosti mihin suuntaan hyvänsä, joko suoraan tahi mutkitellen; saa hypätä toisten nappulain ylitse.

_Päällikkö_: Kymmenjalokivinen diadeemi; kolme askelta mihin suuntaan tahansa, suoraan, vinottain tai mutkitellen.

_Prinsessa_: Yksijalokivinen diadeemi; samoin kuin päällikkö, mutta saa hypätä muiden nappulain yli.

_Lentäjä_: Katso yllä!

_Dwar_: Katso yllä!

_Padwar_: Katso yllä!

_Sotilas_: Katso yllä!

Ja toisessa rivissä vasemmalta oikealle:

_Thoat_: Ratsusotilas; kaksi sulkaa; kaksi askelta, toinen suoraan, toinen vinottain, mihin suuntaan tahansa.

_Panthanit_ (kahdeksan kappaletta): yksi sulka; yksi askel eteenpäin, sivuttain tai vinottain, mutta ei taaksepäin.

_Thoat_: Katso yllä!

Pelissä on toisella pelurilla kaksikymmentä mustaa ja hänen vastapelurillaan kaksikymmentä punakeltaista nappulaa, ja alkujaan sen otaksutaan esittäneen etelän mustan ja pohjolan keltaisen rodun välistä taistelua. Marsissa lauta tavallisesti sijoitetaan niin, että mustat nappulat lähtevät etelästäpäin ja punakeltaiset pohjoisesta päin.

Peli on voitettu, kun joku nappula siirretään samalle ruudulle, jolla vastapuolen prinsessa on, tai kun päällikkö lyö päällikön.

Peli on tasapeli, kun päällikön lyö joku vastapuolueen muu nappula kuin päällikkö tahi kun kummallakin puolella on jäljellä korkeintaan kolme samanarvoista nappulaa eikä peliä voiteta kymmenellä siirrolla, joista viisi on kummallakin.

Prinsessa ei saa siirtyä uhatulle ruudulle eikä lyödä vastapuolen nappulaa. Milloin hyvänsä pelin aikana sitä saadaan yksi kerta siirtää kymmenen askelta. Tätä siirtoa nimitetään _paoksi_.

Kahta nappulaa ei saa sijoittaa samalle ruudulle muulloin kuin pelin viimeisellä siirrolla, jolloin prinsessa lyödään.

Kun pelaaja sääntöjen mukaisesti siirtää nappulansa ruudulle, jolla on joku vastapelurin nappula, pidetään vastapuolen nappulaa lyötynä, ja se poistetaan pelistä.

Suorat siirrot merkitsevät liikettä pohjoiseen, etelään, itään tahi länteen, vinottaiset liikkumista koilliseen, kaakkoon, lounaiseen tai luoteiseen. Dwar saa liikkua suoraan pohjoiseen kolme ruutua tahi pohjoiseen yhden ja itään kaksi ruutua tai jonkun samantapaisen suoraliikkeiden yhdistelmän, kunhan se vain ei saman siirron aikana joudu kahdesti samalle ruudulle. Tämä esimerkki selittää yhdistetyt siirrot.

Siitä, kumpi siirtää ensiksi, voidaan määrätä millä tahansa kummankin pelaajan hyväksymällä tavalla. Ensimmäisen ottelun jälkeen saa sen voittaja, jos haluaa, siirtää ensiksi tai määrätä vastustajansa tekemään ensi siirron.

Vetoja marsilaiset lyövät jetanissa monella tavoin. Pelin tulos tietystikin ratkaisee, kenelle pääpanos tulee; mutta myöskin sovitaan kunkin nappulan lyömisestä suoritettava, sen arvon mukainen palkkio, ja jokaisesta menettämästään nappulasta pelaaja suorittaa sen arvon vastustajalleen.