Part 3

RUTHWEN. Tiedän sen, ja senpätähden menenkin linnaan mukana, taudistani huolimatta! Mutta jos saamme pois tieltä tämän jumalattoman vaimon, koko kirkon ruton, ja hänen viettelijänsä, Belzebub'in palvelijan tapetuksi, niin se kuitenkin luetaan suurena päivänä minulle pieneksi ansioksi, -- eikö niin, Knox?

KNOX. Sitä en tiedä.

RUTHWEN. Etkö sitä tiedä, Knox? Kehoitathan sinä tähän työhön, olemmehan kokoontuneet sinun taloosi.

KNOX. Minä en koskaan ole kehoittanut siihen.

RUTHWEN. Mutta mitä sinä tarkoitat? Sinä kauhistutat minua.

LINDSAY (astuu esille). Minua myöskin, Knox! En tunne muiden syitä, mutta minä taistelen kirkon puolesta.

RUTHWEN. Sano meille siis ajatukses, Knox, se meitä peloittaa.

KNOX. En omia ajatuksiani lausu, vaan raamatun ajatukset jumalattomista kuninkaista ja heidän taloistansa. Kuulkaa siis: Profeeta Achaja sanoi kuningas Jerobeam'ille: "Sinä olet tehnyt vieraita jumalia itsellesi, sentähden sinun talosi hävitetään." -- Profeeta Elias sanoi Achab'ille: "Minä tahdon hävittää sinun talosi niinkuin Jerobeam'in." -- Profeeta Elisa kuninkaaksi voiteli alamaisen Jehun, "että hän surmaisi Achab'in huoneen." -- Mutta Jehu niinkuin tekin ei ollut puhdas Herran edessä, vaan kuitenkin rangaistuksen ruoskana Hänen kädessänsä. -- Herran tuomio on selvä; mutta jokainen, ken ottaa sitä täyttääksensä, olkoon varoillansa! Sillä Herran tuomio on kuin kaksi-teräinen miekka, joka leikkaa molemmin puolin. Voi sitä, joka sillä iskee, pyytäen kirkon omaisuutta; iskeköön se häneen itseensäkin! -- Voi sitä, joka sillä iskee, koroittaaksensa omaa sukuansa! Kaatakoon ja surmatkoon se hänen itsensä, niinkuin taivaan salama! Voi sitä, joka sillä iskee vihasta ja kostonhimosta, voi, voi kaikkia niitä, jotka sitä tekevät taika-uskossa ja sydämmen kovuudessa! -- Muuta kehoitusta en voi teille antaa.

(Kävelee niinkuin ennen; pitkä äänettömyys).

RUTHWEN. Kun ihminen entisinä aikoina kääntyi katolilaisen papin puoleen, lähti hän papin luota lohdutettuna ja keveällä mielellä. Mutta sinä annat kiviä, kun me anomme leipää. -- Luulenpa että menen kotia jälleen.

LINDSAY. Ei, hänen sanansa ovat voimakkaasti vahvistaneet päätöstäni, niin, ne ovat, niin sanoakseni, sitoneet käteni miekan kahvaan. Jos kaatuisinkin, jos ei tarkoitukseni olisikaan aivan puhdas, -- joka kyllä voi ihmiselle tapahtua, -- kun Herran tuomio on niin selvästi lausuttu, kuin nyt, niin on velvollisuus täyttää se.

RUTHWEN. Silloin en ole minä oikein hänen sanojansa ymmärtänyt.

MORTON. Minustakin ne ovat epäselvät; mutta nyt, niinkuin aina kun sanat ovat epäselviä, pysyn minä toimessani kiinni. Onhan Knox itse osallisna.

RUTHWEN. Ei; Knox ei seuraa meitä.

MORTON. Ei miekka kädessä; hän on rauhan mies. Mutta hän on kuitenkin tuumassa osallisna.

(Kolkutetaan).

KAIKKI. Se on Murray!

KOLMAS KOHTAUS.

Entiset. MURRAY. (Vaippaan peitettynä, jonka kohta päältänsä heittää).

MORTON. Niin, se on Murray!

LLNDSAY. Nyt on Skotlannissa kymmenentuhatta miestä lisää! Nyt olen vasta oikein tyytyväinen! Tervetullut!

(Rientää vastaan syleilemään häntä, Morton samaten).

MURRAY (Ruthwen'ille). Hyvää päivää ystäväni! Sinä olet kipeä Ruthwen.

RUTHWEN. Niin, niin kipeä, ett'en edes parane nähdessäni sinua! Tervetullut Skotlantiin! (he syleilevät toisiansa). Mutta täällä ei ole kaikki niinkuin olla pitää.

MURRAY. On tuleva paremmaksi! (hän näkee Knox'in, menee häntä vastaan). Teidän siunauksenne! (hän notkistaa polveansa).

KNOX (käsi hänen päälaellaan). Jumala antakoon sinulle yksinkertaisen uskon ja täydellisen tahdon! Jumala antakoon anteeksi mitä olet rikkonut.

Esirippu lankee. Muutos.

NELJÄS KOHTAUS.

Maria Stuart'in cabinet de repos.

Esiripun noustessa kuuluu toiselta puolelta naurua, ja espanjalaisia lauluja harpun säestyksellä. Toiselta puolelta sysätään samalla sisään katettu illallispöytä. Palvelijoita tulee ja asettuu paikoilleen. Ensinmainitulta puolelta tulevat Kuningatar, Stuart'in saattamana, Argylen Kreivinna, kapteeni Erskinen saattamana, ja Rizzio yksinään.

KUNINGATAR. Kalliinta viiniä tarvitaan tämän laulun soidessa. (Kaikki käyvät istumaan; palvelijalle sill'aikaa). Onko tämä sitä uutta Kypron viiniä, jota Espanjan kuningas on lähettänyt?

PALVELIJA. On, Teidän armonne!

KUNINGATAR. Maailman mainiointa viiniä!

STUART. Odottelen hartaasti ensimäistä lasia!

KREIVINNA. Niin, hartaammin kuin sultani, joka uhrasi 18,000 soturia, saadaksensa tätä viiniä haltuunsa.

STUART. Hyvä viini tulee kuin kauan odotettu juhla-laukaus. Mielet vilkastuvat, ilo nousee.

KREIVINNA. Hyvä viini on kuin sukkela sana, se polttaa ja vapauttaa.

KUNINGATAR. Hyvä viini on kuin auringonsäde sateessa, kuin sanoma ilon ijankaikkisesta lähteestä.

KREIVINNA. Hyvä viini nostaa ilman-kaaren yli unelmien maiseman, luoden toivoa ja ihanuutta.

STUART. Hyvä viini on kuin soitanto, sanoo Ronsard, se suhisee suloisesti läpi olentomme.

KUNINGATAR. Hyvä viini on kuin suloinen salaisuus, sanon minä, se kuiskailee ja hymyilee sydämmessä.

KREIVINNA. Hyvä viini on kuin kehuminen, se enentää voimiamme kahdenkertaisesti.

STUART. Tai niinkuin imarteleminen, se viettelee meitä.

KUNINGATAR. Ensimäinen lasi nostaa meidät ratsumme selkään iloiseen juoksuun.

KREIVINNA. Toinen luo kauniita maisemia ympärillemme.

STUART. Kolmas heittää meidät maahan.

KUNINGATAR. Mutta jos nyt antaisimme ensimäisen lasin seisoa, veisattuamme tämän ylistysvirren.

KREIVINNA. Se olisi suurempi koetus, kuin mitä Eva voi kestää.

RIZZIO. Koetukseksi tämä kuitenkin on liian vähäistä.

KREIVINNA. Pienet koetukset ovat usein vaikeammat, Rizzio, kuin suuret.

KUNINGATAR. Ehkä Rizzio tuntee koetuksia, -- anna meille määritys.

RIZZIO. Teidän armonne!

STUART. Mutta pian!

KREIVINNA. Ei ole aikaa hakea sitä viinin kotimaasta asti.

KUNINGATAR. Mikä on koetus, Rizzio?

RIZZIO. Hm, -- onhan se, että ollaan kajoomatta siihen mitä mieli enimmin tekee.

(Kaikki nauravat).

STUART. Missä te kävitte koulua, monsieur?

KUNINGATAR. Turin'issa, tuo määritys on Piemont'ista.

RIZZIO (osoittaa viiniä). Luulin parhaaksi ottaa sen tästä vieressäni seisovasta.

KREIVINNA. Eli -- vieressä istuvasta.

RIZZIO. Jos puhuisin omasta kokemuksestani, niin vaikein koetus minusta on pidättää itseänsä siihen määrään, että muut saavat olla kärsimättä kun itse kärsii.

STUART. Monsieur tahtoo sanoa että on vaikea olla kostamatta.

RIZZIO. En. Harvoin minun on tehnyt mieli lyödä takaisin, mutta usein olisin suonut lyönnin menevän edemmäksi.

STUART. Ei, takaisin.

MUUT. Niin takaisin!

KUNINGATAR. Kosto on kuin makea viini, -- olkoon tämä viimeinen vertaus. Maljanne!

(Kaikki tarttuvat lasihin).

KUNINGATAR (juodessansa). Mutta Rizzio totuttakoon itseänsä koetusta kestämään! (he juovat). Parasta viiniä, mitä koskaan olen huulilleni nostanut.

STUART. Charmant!

KREIVINNA. Magnifique!

KUNINGATAR. Rizzio ei todellakaan juonut. Ha ha ha! -- Ystäväni, ei tarkoitukseni niin paha ollut.

KREIVINNA. Koetuksen malja juodaan paraiten sillä tavalla.

KUNINGATAR. Koetuksenko maljan joimme? Eikö se ollut koston?

STUART. Aivan niin, ihanan koston!

RIZZIO. Rakas voi kosto olla meille, vaan ei ihana.

KAIKKI MUUT. Voipi kyllä!

KUNINGATAR. Koston ihanuus on niinkuin, -- auttakaa minua keksimään elävää kuvaa, -- -- -- kuin Bothwell'in! Bothwell on kaunis kuin kosto, kosto kuin Bothwell!

KAIKKI MUUT. Vaan Bothwell ei ole kaunis!

KUNINGATAR. Bothwell! On kauneus, jota sopii sanoa kauheaksi, ja semmoinen on Bothwell'in kauneus.

KREIVINNA. Se on siis tuommoinen, jolla on ainoastaan yksi silmä.

KUNINGATAR. No niin, että hänellä on ainoastaan yksi silmä, se kuuluu asiaan. Noissa säännöllisissä kasvoissa on salainen kirjoitus luettavana, jonka arvaaminen meitä viehättää. Hänen suuri maineensa, joka häntä seuraa kuin laivasto missä hyvänsä hän purjehtii, se kokoilee katselijoita. Tuo salamantapainen nopeus ja jyrkkyys hänen käytöksessään peloittaa heitä taas pois; hänen puheensa rohkeus hämmästyttää, ja sitten hänen lämpimyytensä on kylmä, hänen kylmyytensä lämmin ... niin, paljaita vastakohtia, mutta sellainen on Bothwell ja sellainen on myös tuo kauneus.

VIIDES KOHTAUS.

Entiset. HENRIK DARNLEY (vähän päihtyneenä).

KAIKKI (paitsi kuningatar). Kuningas!

(He nousevat, ainoastaan kuningatar jää istumaan).

DARNLEY. Jää istumaan, jää istumaan ilon ihana liitto! Minä tulen ainoastaan katsomaan omaa vaimoani, tahdon ainoastaan sinua syleillä, sinä hirmuinen tenhotar.

(Hän syleilee ja suutelee kuningatarta).

KUNINGATAR. Mylord!

DARNLEY (ottaa tuolin ja käy istumaan kuningattaren taakse). Eivätkö suuteloni makealle maistu? Ajatteletteko niitä, joita Judas antoi? (Nojautuu hänen tuoliinsa). Minä ajattelen kaikkia niitä, joita te annoitte suloisella kavaluudella. Oi, kuinka olen iloinen, sanomattoman iloinen; sillä vast'edes et sinä koskaan tule suutelemaan ketään muuta kuin minua, sinä Skotlannin kesytöin joutsen!

KUNINGATAR (nousee). Kiitän tästä illasta, hyvät naiset ja herrat; en voi oikein hyvin. Suokaa anteeksi, mylord!

(Tahtoo mennä hänen ohitse).

DARNLEY. Oi, ei, ei, et pääsekkään pois, sinä kallis kultani, ei, vasta nyt jäät ijäksi minun luo. Tänne tulee enemmän iloista väkeä, katsoppas tuota kuinka lystikkäältä hän näyttää!

KUUDES KOHTAUS.

RUTHWEN (seisoo kalpeana ovessa, nojauten paljastettuun miekkaansa, hänen takanansa useita aseilla varustettuja miehiä, jotka pyrkivät sisään hänen kanssansa.)

(Entiset nousevat kaikki).

KUNINGATAR. Mitä tämä on? Miksi miehiä aseissa?

(Ei mitään vastausta).

KUNINGATAR (esille). Lordi Ruthwen? Kenenkä luvalla te astutte kuningattaren huoneesen ilmoittamatta itseänne?

RUTHWEN. Me tulemme sentähden että David Rizzio on täällä ja on ollut täällä liian kauan.

KUNINGATAR. Hävytöin!

RUTHWEN. Jos teidän armonne ei häntä poista, niin Skotlannin aatelisto on sen tekevä; sillä sen tulee valvoa kuninkaallisen istuimen kunniata.

STUART ja ARTHUR ERSKINE (paljastavat miekkansa ja rientävät esille).

KUNINGATAR. Kaarti tänne, vangitkaa kaikki!

RUTHWEN. Hiljaa, Arthur Erskine, rauhoitu Stuart. Kaarti on vangittu, Morton ja Lindsay pitävät linnaa hallussaan.

KUNINGATAR. ERSKINE. STUART. KREIVINNA. Maankavaluutta!

STUART. Ei mikään kelpo ritari voi kärsiä että kuningatarta loukataan; Arthur Erskine, jos emme voi häntä suojella, niin voimme kaatua! -- Sacrement!

(Pistää yhteen mieheen, joka kaatuu ja kannetaan pois; syöksee joukkoa vastaan, Erskine seuraa; lyhyt taistelu, jonka kestäessä he saarretaan ja viedään ulos).

STUART. Tuo kirottu ranskalainen juhlamiekka! Jos minulla vaan olisi skotlantilainen ase! Oi, madame, Jumala teitä suojelkoon!

ARGYLEN KREIVINNA (kuningattarelle). Haen James Mellwill'iä. Kaikotuskellot soikoot, porvarit tulkoot!

KUNINGATAR. Taivaan Herra antakoon myös apuansa.

KREIVINNA (kun hän estetään menemästä ulos). Olenko minä David Rizzio? Onko tuolla miehellä silmät päässä?

RUTHWEN. Anna hänen mennä, hän ei voi tehdä mitään. (Hän pääsee ulos.) Nyt työhömme kun saimme tuon ranskalaistuneen moskaväen pois niskastamme.

KUNINGATAR. Oi, Maria! Maria! Minkälaiseen maahan olet minut saattanut!

RUTHWEN (sotureille, jotka jälleen tulevat sisään). Vangitkaa David Rizzio!

RIZZIO (joka on seisonut aivan hiljaa eräässä nurkassa etulavalla, menee nyt yht'äkkiä kuningattaren luo ja heittäytyy polvilleen). Oikeutta, teidän armonne, he tahtovat murhata minut!

(Hän pysyy kuningattaren takana).

KUNINGATAR. Tämä on majesteetti-rikos. Älköön kukaan uskaltako!

RUTHWEN. Vangitkaa David Rizzio!

KUNINGATAR. Mutta mitä on hän tehnyt?

RUTHWEN. Hän on loukannut Teidän Majesteettinne kunniaa ja samalla kuninkaan, teidän aviomiehenne, sekä sen aateliston ja kansan kunniaa, jonka hallitsija olette!

KUNINGATAR. Ijankaikkisen totuuden kautta, se on hävytöintä panettelemista, jonka saatte kerran kalliisti maksaa!

RUTHWEN. Hm! -- Me kyllä pidämme huolta siitä, ett'ei teidän armonne enää saa valtaa tässä maassa, -- eteenpäin, ottakaa hänet kiinni!

RIZZIO (polvillaan kuningattaren takana). Oi, sanoinhan teille, että vaara oli käsissä, vaan ette tahtoneet minua kuulla. Te olette tehneet minulle vääryyttä, -- nyt teidän täytyy minua suojella!

KUNINGATAR. Jos teillä on jotain valittamista hänen suhteensa, niin olen esittävä sen lordien parlamentille. Minä sanon teille, käykää laillisia teitä, älkää kumotko tämän maan järjestystä samoin kuin syöksette kuningattarenne huoneisin ja kumootte kaikki täällä! Totisesti, tämänkin päivän perästä tulee kun tuleekin vielä päivä!

RUTHWEN. Niin, tuomion päivänä kaikki tuomitaan! Kirkon ja lain nimessä eteenpäin tätä epäjumalain palvelijaa ja viettelijää vastaan!

(Soturit menevät toiselle puolelle).

RIZZIO. Oikeutta! Minä olen teitä uskollisesti palvellut!

KUNINGATAR. Mutta eikö ole teidän joukossanne ainoatakaan, joka tahtoo totella kuningatartansa? Käskekää tänne Bothwell, käskekää luokseni Huntley, onhan toki miehiä Holyrood'in linnassa!

RUTHWEN. Heidän huoneensa ovat suljetut!

KUNINGATAR (voimalla). Mutta enkö ole minä Herran voideltu? Ja te sallitte minun seisoa avuttomana yksinäni! -- Miettikää mitä teette, te murhaatte lait, te nousette kuningasvaltaa vastaan, joka on Jumalan säätämä, te tahraatte pyhää purppuraa, te revitte Herran raamattua repaleiksi! -- Takaisin te mielettömät!

(He siirtyvät pois.)

RUTHWEN. Eikö ole, niinkuin sanoin: tämä vaimo teidät pian voittaa.

(Astuu itse eteenpäin ottaaksensa kiinni Rizzion, joka heittäytyy polvilleen ja pitää kiinni kuningattaren hameesta.)

RIZZIO. Apua! apua!

KUNINGATAR (rukoilevalla äänellä). Oi, te loukkaatte muutakin, te loukkaatte vaimon ijankaikkista oikeutta. Suurin synti, mitä mies voi tehdä, on antaa vaimon tuntea voimattomuuttansa; kunnioitus ja jalous pitäisi olla hänen suojeluksensa, sääliväisyys hänen asian-ajajansa ja hänen heikkoutensa pitäisi hillitä himojen raakuutta! Jos kumootte tämän oikeuden, oi, silloin ei enää ole mitään rajoja maailmassa, vaan kaikki elävät keskenänsä kuin elukat. -- Älkää aloittako omasta kuningattarestanne, missä on loppu silloin oleva!

USEAT. Ruthwen, olkoon tässä jo tarpeeksi!

RUTHWEN. Nyt on hän hellämielinen, vaan huomenna saattaa hän meidät mestauslavalle.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Entiset. LINDSAY (tulee).

LINDSAY. Jos ei kukaan pelkää Jumalaa eikä maan kunniata enemmän kuin tätä vaimoa, niin minä sen teen!

(Rizzioon päin).

KUNINGATAR (vastaan). Minun ruumiini ylitse käy tie hänen luo.

LINDSAY. Se on tarpeetointa.

(Aikoo tarttua kuningattareen kiinni).

KUNINGATAR (takaisin). Ken uskaltaa koskea kuningattareensa?

LINDSAY (peräytyy). Tätä ei hän lausunut itsestänsä.

(Muut poistuvat myös.)

ANDREW KERR (tunkeuu esille ja virittää pistolin). Jos ei kukaan uskalla koskea häneen, niin ammumme hänet ennemmin.

(Tähtää).

KUNINGATAR (astuu eteenpäin). Niin, tee se! Vaan tiedä, minussa on kaksi henkeä, molemmat ensimäiset Skotlannissa!

(Kerr antaa pistolin vaipua alas).

RUTHWEN. Siis pitää kuninkaan, hänen puolisonsa, ottaa hänet kiinni, häntä ei kukaan voi kieltää sitä tekemästä!

KUNINGATAR (Darnley'lle, joka seisoo pöydän ääressä). Sen kieltää hänen ensimäinen velvollisuutensa aviomiehenä; sillä semmoisena pitää hänen suojella minua! Sen kieltää hänen toinen velvollisuutensa kuninkaana; sillä kuninkaana tulee hänen ajaa teidät pois! Henrik Darnley, käske nämä miehet pois. Kautta Jumalan, nyt on viimeinkin hetki tullut, jolloin voit osoittaa että olet mies!

DARNLEY. Nyt olen sitä osoittava sillä tavalla, että vastustan kaikkia rukouksianne tuon Rizzion puolesta!

KUNINGATAR. Oi, he ovat hyväksensä käyttäneet sinun kauheaa typeryyttäsi. Etkö siis enää muista että tämä Rizzio auttoi sinut valta-istuimelle! -- Jumala antakoon sen hänelle anteeksi, nyt saamme molemmat siitä kärsiä.

DARNLEY. Muistanpa vielä muutakin.

KUNINGATAR. Se on valhetta, vannon sen kautta kaiken, mikä sinulle on pyhää, se on valhetta! (likelle). Oi, Darnley, sinä olet tuhlannut lempeäni, ole nyt mies, ja sinä voitat sen takaisin!

(Liittolaiset käyttävät tilaisuutta kun Rizzio on jätetty itsekseen; he karkaavat hänen päällensä; itse on hän kuunnellut kuningattaren sanoja).

RIZZIO. Apua! Apua!

KUNINGATAR. Oi, Jesus Maria, minä unohdin hänet! (rientää hänen jälkeensä, mutta Darnley asettuu eteen). Uskallatko sulkea minulta tien!

DARNLEY. Teidän pelastuksenne tähden, sillä tässä teidän henkenne on vaarassa.

KUNINGATAR. Mitä huolin minä hengestäni kun ovat jalkojensa alle polkeneet arvoani kuningattarena ja naisena.

(Hän pyrkii eteenpäin, Darnley estää).

DARNLEY. He eivät tee mitään vahinkoa hänelle.

RIZZIO (on koko ajan huutanut apua, vakuuttanut viattomuuttansa; nyt hän huutaa kuningattarelle). Oi, uskollisuuteni tähden kärsin tätä! Pelastakaa minut!

KUNINGATAR. Minä en voi.

(Muut ulos Rizzion kanssa).

KAHDEKSAS KOHTAUS.

KUNINGATAR ja DARNLEY.

KUNINGATAR. Oi, miksi tulin tähän maahan! Ei minulla ole ystävätä eikä suojelijaa, kaikki minua pettävät ja minä olen vaan nainen!

(Hän purskahtaa itkuun ja menee tainnoksiin. Darnley vie hänet sohvalle. Joku tulee ottamaan Darnley'n tikarin hänen vyöltänsä ja juoksee ulos taas).

DARNLEY (katselee miehen jälkeen). Se on oikein, se on oikein! Minun tikarillani hän tapettakoon! (hän katselee kuningatarta, joka makaa pyörtyneenä). On siis kuitenkin sitä, mikä hänet voittaa! ... (kallistuen hänen ylitse). Maria, kuule minua! -- (kuningatar tekee väistävän liikunnon kädellänsä ikään kuin Darnley häntä ilettäisi). Maria, ymmärrä minua: -- -- ei sinua, vaan häntä! -- -- Sinä olet aina yhtä rakas minulle, (kuningatar tekee uudestaan saman liikunnon eikä katsele ylös). Ajattele, Maria, kuinka pahoin olet minulle tehnyt! -- -- Jotain oli tehtävä -- -- Maria -- -- ymmärrätkö nyt, -- -- kuinka sua lemmin! -- --

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Entiset. RUTHWEN tulee sisään.

RUTHWEN (heittäytyy tuolille). Viiniä, minä vapisen!

(Darnley rientää sinne ja antaa hänelle täytetyn lasin, jonka hän kerrassaan tyhjentää).

KUNINGATAR (joka katsoo ylös). Rizzion lasi! Se oli omistettu kostolle!

RUTHWEN. On yhdentekevä; nyt hän on tapettu!

KUNINGATAR (kavahtaa seisalleen). Oi, se veri tulee kalliiksi muutamille teistä!

RUTHWEN. Aivan niin! Mitä enemmän te suruissanne riehutte, sitä enemmän syytä annatte epäluuloomme.

KUNINGATAR (pysähtyy miettien). Minä ymmärrän tarkoitukses. Mutta, vaikka se olisi ollut halvin palvelijoistani, olisin ennemmin antanut henkeni, kuin nähnyt hänen tapettavan minun suojelevassa läheisyydessäni. Siitä, että olen saanut kärsiä tätä nöyryyttämistä, että olette ryöstäneet minulta ylpeyteni ja jalkojenne alle polkeneet minun ruhtinaallisen itseeni-luottamuksen, siitä minä nyt itken -- vaikka ilman kyyneleitä!

RUTHWEN. Niin käy! Kun hallitsija ei seuraa lakia, niin laki kääntyy hallitsijaa kohti. Te olette olleet tämän maan ruoskana ja nyt ruoskaa käytetään omassa talossanne.

KUNINGATAR. Oi, että uskalletaan minulle tämmöistä sanoa!

(Hän peittää kasvonsa).

KYMMENES KOHTAUS.

LINDSAY. Entiset.

LINDSAY. Ruthwen, he ovat päässeet pakoon!

RUTHWEN (kavahtaa pystyyn). Ken? Kuka?

LINDSAY. James Melwill, Atholen kreivi!

RUTHWEN. On yhdentekevä, kun ei vaan Bothwell...

LINDSAY. Bothwell myöskin. Hän on hypännyt maahan toisen kerroksen ikkunasta.

RUTHWEN. Hänen jälkeensä, hänen jälkeensä!

LINDSAY. Tule itse antamaan käskyjä; täällä on taistelu.

KUNINGATAR. Bothwell on kuin kosto, kosto kuin Bothwell!

RUTHWEN. Älkää iloitko liiaksi! Te ette pääse mukaan! Te olette vanki, eroitettu kuningatar! Darnley on teidän herranne, vaan voimakas Murray on molempain hallitsija. (Likemmäksi). Nyt olen tehnyt tehtäväni! (Vielä likemmäksi). Nyt luulen kostaneeni sen häpeän, johon kerran minut saatoitte kun hylkäsitte poikani käden -- luulen myös tehneeni jotain oikean uskonnon hyväksi!

(Menee Lindsayn kanssa).

KUNINGATAR (Ruthwen'in jälkeen). Oikean uskonnon hyväksi? Niin, sinä olet tehnyt, että se tuomitsee sinua ijankaikkisesti! Ja nimesi olet syössyt alas kirousten syvyyteen, eikä ole tuleva se aika, joka sen sieltä vapauttaa!

RUTHWEN (seisahtuu ovessa, tahtoo kääntyä, mutta on kaatumaisillaan kun Lindsay ottaa hänestä kiinni).

KUNINGATAR. Näetkö, sinulle tapahtuu ihme! Totisesti, tästä hetkestä et ole enää parantuva, pian olet kohtaava Rizziota ijankaikkisen tuomarin edessä!

RUTHWEN. Vie minut pois! Käske palvelijani tänne!

LINDSAY. Lordi Ruthwen on kipeä, Ruthwen'in palvelijat!

(He tulevat, hän viedään pois).

YHDESTOISTA KOHTAUS.

KUNINGATAR. DARNLEY.

KUNINGATAR (käy edestakaisin kiihoissaan, seisahtuu silloin tällöin).

DARNLEY (seisoo hiljaa, häntä katsellen). Ei, hän on vielä voimakas. Hän leuhottelee siivillään kuin kotka, jonka kynnet ovat sidotut. Kuinka ihana hän on! Mutta minä en taivu; hän on vapiseva raivosta, vaan sitten pelosta! -- Maria!

KUNINGATAR (seisahtuu). Älä nimitä minua tuolla nimellä! Ymmärtänette etten enää voi olla teidän vaimonne.

DARNLEY. Ennen ette sitä olleet, se on totta. Mutta nyt teidän pitää olla! Katolilainen kirkko ei tiedä mistään erosta; kuolemaan asti olette mun, tästä päivästä alkaen ja vast'edes ainoastaan mun!

KUNINGATAR. Taivaan Jumala, ei ole mahdollista että tahdot pitää elämäni sidottuna tämmöiseen ihmiseen! -- Oi, mikä tulevaisuus!

(Hän peittää kasvonsa).

DARNLEY. Näettekö, muuta neuvoa ei ole. Minä olen nyt teidän herranne! Sanokaa antaumisen sana! Te ette pääse tästä linnasta ennenkuin se on sanottu, -- kulukoon vaikka vuosikausia.

KUNINGATAR. Minunko pitäisi sanoa antaumisen sana?

DARNLEY. Niin.

KUNINGATAR (aivan likellä häntä). Kavaltaja! Kavaltajan poika! En tule ikinä iloiseksi ennenkuin samat tuskat leikkelevät sinun sieluasi, jotka nyt leikkaavat mun!

(Hän menee pois siitä ovesta, josta tuli).

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

DARNLEY (yksin). Tämä taistelu tulee sekä ankarammaksi että pitemmäksi, kuin olen ajatellut. -- Onko tuo viisas Lethington pettynyt taikka pettänyt minua? Pelko ei häntä kukista. Ett'en vaan olisi erehtynyt! Ett'en vaan tänään olisi kadottanut häntä ijäksi! Ei, jonkun keinon täytyy raivata tie hänen luo, -- rakkaus, nöyrin, kaikki alttiiksi paneva, rukoileva rakkaus ei ole se keino, -- tämä se siis olkoon! Niin, se ei voi olla muu kuin pelko; odottakaamme, odottakaamme vaan! -- Hevonen nousee pystyyn ja tekee vastarintaa kunnes se on märkä kuohusta; vaan sitten se antautuu, odottakaamme vaan! -- Minä tahdon nähdä Rizzion! Tahdon nähdä onko tuska kuolemassa hänen muotonsa muuttanut!

(Hän menee).

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

MORTON. LINDSAY.

MORTON. Mikä perkele on lähettänyt porvarit niskoillemme?

LINDSAY. Mitä pitää meidän tehdä heidän kanssa?

MORTON. Ampua ne.

LINDSAY. Ei ampua; sillä se herättäisi koko Skotlannin. Meidän täytyy puhutella heitä. Vakuuttaa heille että mitä on tehty, on tehty puhdistetun uskonnon voitoksi.

MORTON. Äh, ei kukaan semmoisia loruja usko!

LINDSAY. Kun minä sanon Morton'in jarlille, että se on ollut syynä tekooni, niin tahtoisinpa mielellään kuulla, sanooko hän sitä sittenkin loruksi?

MORTON. Olkoot teidän syynne mitkä hyvänsä, mutta älkää käyttäkö niitä porvarien suhteen. Sillä heissä on jonkinmoinen haaveksivainen ihastus kuningattareensa. Jos hän puhuu heille, niin tekevät he väkirynnäkön linnaa vastaan.

LINDSAY. Silloin mekin puhumme heille uskonnon nimessä.

MORTON. Niin, koettakaa, kumpiko on voimakkaampi, teidän uskontonne vaiko kaunis nainen, joka itkee.

LINDSAY. Hän ei siis saa puhua heille.

MORTON. Mutta jos he vaativat sitä?

LINDSAY. Ei sittenkään.

MORTON. Hänen ikkunansa ovat sillä puolella. Ken voi sitä estää?

LINDSAY. Hän ei saa!

MORTON. Hyvä, -- siinä tapauksessa en tiedä kuin yhtä neuvoa.

LINDSAY. Ei ampua, ei ampua!

MORTON. Ei porvareita, vaan --

LINDSAY. Mitä tarkoitatte?

MORTON. Ymmärrättekö, että jos hän puhuu, tämä linna, tiluksemme ja henkemme palavat poroksi?

LINDSAY. Ymmärrän että tässä on vaara.

MORTON. Olenko minä käskijä täällä?

LINDSAY. Minä arvelen että olemme molemmat.

MORTON. Mutta minä arvelen että se on mahdotointa kahdelle.

LINDSAY. Minä olen vanhin.

MORTON. Paljastakaa miekkanne, Lindsay; sillä minä tahdon olla vanhin!

LINDSAY. Oletteko mieltä vailla?