Part 2

MAIJA (Liukkaasti). Toimittaisiko Toivola, taikka maisteri, minun poikani papinkouluun? Ei hänestä ole muihinkaan toimiin, kun niin kivulloinen ja muuten saamaton on. Papiksi paras olisi panna koko Jussa, koska hän tekee kaikki työt ylösalaisin. -- -- -- Kansakouluun muutamat rikkaat talolliset lapsiansa ovat panneet; mutta meidän Jussaa ei semmoisiin kouluihin panna. Paljasta pahuutta siellä opetetaan, eikä pääse edes papiksikaan sieltä. Mahdottoman leveät kuvapaperit siellä ovat seinillä (karttoja tarkoittaa) ja niissä on rumia käärmeiden kuvia ja sarvikkaita pirun muotoisia, ja pelit ja kaikki pahanhengen juonet siellä ovat. Papinkouluun Jussa paras on. Saisihan sitte maata paikallaan ja minullekin olisi hauskaa kuulla hänen saarnailevan omassa kirkossa, ja sitte provastin jälkeen pääsisi papiksi tänne. Jo näin semmoisen unenkin ja unikirja sen selittää hyvin. Tulin nyt kysymään. -- -- --

TOIVOLA. Kuinka vanha poikanne jo on?

MAIJA (Maija matkien). Kuinkako vanha Jussa on. Kyllä on paras ikä. Kynttelistä on kolmannellakymmenellä. Ei sitä lapsuus enää vaivaa, vaikka ei ole missään koulussa ollut. Hänessä vaan on papillinen henki, jommoinen provastillakin. Jo 12:sta vanhana hän messusi kuin paras pappi.

TOIVOLA. Ei vanhasta tahdo olla konkariksi. Jos hänellä kuinkin ovat hyvät luonnon lahjat, niin sopii koettaa. Mitä miehenne on siitä sanova?

MAIJA (lyö kämmeniänsä yhteen). Mitäkö äijä sanoo. Ei hänen tule sanoa mitään. Minun ovat pojat. Jussa pojasta paisuu pappi. Jaskasta tehdään lukkari. Hän sopii hyvin siksi. (Menemäisillään).

Onneakin toivotan ja lykkyä tykö nuorelle parille, koska kuulin kylässä naimiskauppoja maisterin tehneen. Selma on siis jo päässyt herrasväkeen. -- Eihän sitä tiedä ihminen, mikä sika porsaasta tulee.

(Poistuu, taaksensa usein vilkkuen).

ISÄNTÄ (Nostaa päätänsä). Minä olen aikaa suuttunut noihin ostoviinoihin ja luulisin olevan parasta kotipolton, ettei tarvitsisi kaikista viinapulloista herroille rahojansa antaa.

EMÄNTÄ (Istuu pöydän ääreen). Olivat kyllä ne kotipolton ajat paremmat. Ei tullut kovin usein kaupunkimatkoja tehdyksi. -- -- Eivät menneet rahat kaupunkiin.

TOIVOLA (Levottomasti). Voi, voi! -- Elkää nyt aina mässätkö viina-asioista. Ne semmoiset ajatukset hornankattilaan! Ei pidä ajatella koko viinaa. Onhan meillä muutakin miettimistä. Harkitaan nyt vain tulevaisesta taloudestamme. Sen järjestäminen hyvään kuntoon on nyt välttämätön.

ISÄNTÄ (Kynsäsee korvallistansa). Niin, -- no -- en -- minäkään muun vuoksi; mutta kun minulla nyt on hyvin aikaa. Joutaisin kyllä viinapannun vieressä nyt istuskelemaan.

TOIVOLA. Te näytätte olevanne perinjuurin kiintyneet vanhoihin tapoihinne ja niitä on vaikea karkoittaa; mutta oikeus ja kohtuus saa lopultakin rehellisen, kuuluisan ja mainehikkaan voiton. -- Mitä minun pikku aviosiippani sanoo tästä kiistasta? Minä luullaksesi olen kaiketi aivan väärässä, kun vastustan vanhempiasi ja kansassa olevaa juoppoutta. Minä mahdan olla semmoinen riiviö, joka en kunnioita vanhoja ihmisiä ja heidän vanhoja hyviä tapojansa, olen varmaan joku antikristuksen lähettiläs, vai miten, kultuseni?

SELMA (Nostaa silmänsä kainosti ja lopettaa ompelutyönsä). Et suinkaan. Minä en niin koskaan ajattele, vaikka olenkin hiukan maailmaa nähnyt ja kovin vähän ihmisiä tunnen -- Minulla on kumminkin omatunto. Se sanoo sinun puhuvan totta. Olen myös saanut nuorella ijälläni lukea muutamia kirjoja. Niissä vastustetaan viinanhimoa ja juoppoutta. Minun mielestäni ei viina ole tähänkään taloon tuonut rauhaa ja rahaa, vaan surullista riitaa ja toraa. Monta kyyneltä olemme saaneet vuodattaa viinan vuoksi. Usein on uni paennut maatessani, juopuneiden rähinän tähden. Hartaasti haluan viinan ja muiden tarpeettomain nautintojen poistamista. Minulla ei milloinkaan niistä hauskuutta ole, eikä sielulle taikka ruumiille hyvää tule.

TOIVOLA (Innolla). Armaani! -- Nuori ystäväni ja tarmokas taistelutoverini! En olisi uskonut, jos en omasta suustasi nyt kuulisi, että sinä käsität asian oikein ja että juominkien hirveät seuraukset jo tunnet. -- -- Saattoipa joku puustakatsoja kummastella, kun me keskenämme rakensimme n.s. avioliiton ja kun minä muka juoppouteen taaskin vajonneena sinuun mielistyin samassa talonkaupan tekemisessä, kuten muistat. -- -- Se oli ainoastaan minun pyhä velvollisuuteni ja tarkoitus sekä luja toivo estää sinua joutumasta pahuuden pauloihin ja elämän harhateille, sillä esimerkillä, varsinkin vanhempain esimerkillä on valloittava vaikutus nousevassa nuorisossa. Vanhempien ihmisten juominen eli oikeastaan juopuminen vaikuttaa aina turmiollisesti nuoreen ihmiseen.

EMÄNTÄ (Lähestyy pöytää). Olen minä monesti toivonut jotakin muutosta meidän elämässä. -- Nyt näyttää toiveeni toteutuvan, ja sinä lapseni olet jo kumminkin pelastettu. Sitähän olenkin hartaasti odottanut. Näin on sallittu käyvän. Me vanhukset saamme elää rauhassa talouden huolista ja murheista, -- elämän iltaa odottaissa. Täyttäkää te toimenne tässä talossa toisella tavalla, kuin me olemme sen tehneet vanhanaikuisella viisaudella. Seuratkoon onni teidän pyrintöjänne ja siunaus olkoon yrityksissänne!

ISÄNTÄ. Selman sanat soivat korvissani niin kummallisesti ja minä tunnen jotakin soimaavaa niissä; mutta myöhäistä se taitaa olla "kuin Ison Liisan rukous". Olen joskus ollut luopumaisillani vanhoista isiltä perityistä juomatavoistani. Ei se kuitenkaan ole tapahtunut. Nyt luovun väkevien nauttimisesta. Kyllä jo ymmärrän. Vanhuus ja kokemus saa minunkin päähäni raittiuden hyödyn. On se vienyt, -- viina on vienyt meiltä monta markkaa. Ei yhtään markkaa ole se tuonut. Kyllä niin on. On kai? Vai eiköst' vai eiköst'.

TOIVOLA (Hartaasti). Siunattu olkoon tuo jalo päätös! Tässä talossa ei siis viina vallita saa. -- Luojan avulla hävitköön se naapureistammekin. Sen sijaan saamme kyllä terveellisiä ja ravitsevia nautintoaineita. Viinan hinnalla toimitamme terveysopillista ja muuta hyödyllistä kirjallisuutta asuntoomme. Kahvistakin koetetaan irtaantua, sillä ei sekään ole terveellistä. Parempi hyvänmakuinen yksinkertainen kotimaisista aineista valmistettu juoma on. Sillä tavoin säästämme pienet pennimme kotinurkissa tulevaisuuden varaksi. -- Muorilta ja vaarilta ei myöskään ravinto puuttuman pidä, kun vain sovinnossa elämme ja yhteistä hyvää harrastamme.

ISÄNTÄ. Olkoon niin. Saammehan kumminkin ruokaa, jota tietysti tulevakin on näin vähäisestäkin talosta pienelle perheelle. Tuhlaamiseen eivät talon varat riitä. Jos olisin minä säästäväisempi ollut ja ennemmin viinasta luopunut, niin saisin muijani kanssa nauttia vanhoilla päivillämme koottuja varoja; mutta ne ovat menneet. Silmät aukenivat myöhään.

TOIVOLA. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Onni on tapahtunut vihdoinkin.

ISÄNTÄ (Liittyneenä Selman ja Toivolan käsiin). Ei meillä hätää tule. -- Kiitollisena toivotan onnea ja menestystä teille molemmille.

TOIVOLA (Selman kanssa käsikkäin). Kiitoksia siitä! Toivokaamme niin! (Lausuu eli laulaa):

Taisteluun, veli ja siskoni sorja, Kevät on kaunis ja mieli on norja, Suomen onnea puolustamaan Kurjuutta vastaan tappelemaan.

Lemmitkö kansaasi, ystävä kulta? Toimihin astu! Sen vaativi sulta Suomesi, kansasi, syntymämaa; Hyljätä sitä et koskaan saa.

Tiedämme, missä on kansan voima, Oommehan selvillä, veljeni oiva; Mutta, jos raakuutta punnitsen, Tunnemme myöskin juuret sen.

Terveeksi elpyy kansasi suonet, Turhaan takoovat turman juonet, Raitis kun kaikki mun kansani on, Silloin on Suomi jo voittamaton.

Sotahan siis, sinä veikko ja sisko, Elä kurjuuteen kansaasi -- -- kisko! Kiirehdi: tyhjäksi turmion teet, Monen silmään luot ilokyyneleet.

(Esirippu laskee).