Magdalena Rudenschöld: Historiallinen kertomus Kustaa III:n ja herttua-hallitsijan ajoilta

Raskaiden akuttimien välistä pilkisti aurinko huoneesen ja heitti leveän, loistavan valonsäteen erääsen nuoreen tyttöön, joka seisoi kuultelevassa asemassa, pää hiukan nyökällän...

Aivan nykyisin oli kahden illalliselle käsketyn neidin täytynyt lähteä pois illallisetta, kertoi hän, koska näiden isä ei ollut kreivi; kuitenkin koska nyt vanha kreivi Kaarlo R...

— Sitä en ole koskaan väittänytkään! — Karolina, joka yhä oli hymyillyt, muuttui yht'äkkiä totiseksi.— Mutta isä- ja äitiparallemme saatat sinä suurta murhetta, jos hylkäät Stje...

— Eikö voi?... niin, siitäpä se riippuu, vastasi herttuatar nauraen ja pannen säkenöivän sormuksen sormeensa. — Käypä ihmeekseni, mitä te, hyvät herrat, sanoisittekaan, jos ei m...

Suurella kaunopuheliaisuudella kuvaili Toll sitä mahtavaa valtakuntaa, joksi Ruotsi onnellisen sodan kautta voisi tulla, puhui ruotsalaisten sota-aseiden loistosta Kustaa Aadolf...

Ah, Madelaine, minä olen jo entisestään häneen ihastunut, ja ihastukseni alkoi jo kokonaista kaksi vuotta sitte, ollessani Spaan kaupungissa! oikeastansa olikin se hän, ku sai m...

— Älä sulkeudu kaipauksinesi huoneeseesi, Sofia, älä sulje kokonansa oveasi maailmalta ja sen huvituksilta! kehoitti Södermanlantin herttuatar, tultuansa noin kuukausi Lovisa Ul...

Ensi kerran eläessänsä heräsi nyt Magdalenassa aavistus, että ne huvit, jotka hän oli jättänyt olivat ainoastansa tyhjyyttä ja turhuutta, ja että korkeampaakin ja jalompaa oli o...

— Järjestäkäämme äkkipikaa puutarhassa muutamia eläviä kuvia. Olenpa utelias näkemään, miltä nämät tulevat näyttämään noiden luonnollisten, vihriäin verhojen takaa, joita olen h...

— Ei, ei, Ulfvenklou-hyväni, ymmärräthän kait pilaa, — keskeytti herttua, joka tunsi hieman tyytymättömyyttä Reuterholmin osoittamasta epäilyksestä. — Minusta kumminkin tuntuu s...

— Rikkautta, ei, armollinen neiti! — Neiti Holm, joka kummastuksella oli luonut häneen silmänsä työstään, lisäsi hetken kuluttua: — mutta minun äitin ja kuuromykän sisareni, mit...

— Mutta teidän silmistänne saa lukea teidän sielunne kauneuden... ruumiillinen kauneus kuihtuu, te tulette solmiamaan hänet lujemmilla, pyhemmillä siteillä, kuin ne ovat, joilla...

Näin leijaili tuon haaveilevan tytön ajatukset sinne tänne, mutta eipä hän aina tuntenutkaan katkeruutta Armfelt'ia kohtaan; — olipa niitäkin hetkiä, jolloin hän ajatteli, kuink...

— Gösta-hyväni, eihän minulla silloin, kun mitä innokkaammin koen saada avioliittoa toimeen, voitolla vihollisia hankkeita. Tanska on minua epäillyt, mutta minä toivon meidän hy...

Magdalena taivutti hiljaa oksat edestänsä, ja nurmisella kukkulalla näki hän sen henkilön, jonka hän oli aavistanut saavansa nähdä; hän näki Kaarlo Mikael Bellman'in, jonka rinn...

Hiljainen huokaus avasi hänen huulensa, ja ajatuksiinsa vaipuneena seisoi hän silmänräpäyksen liikkumattomana. — Nuku makeasti, — kuului vielä hänen korvissaan”ruhtinattaren jää...

— Sinä olet oikeassa, hänestä olemmekin jo keskenämme puhuneet liiaksikin monta sanaa! — vastasi Karolina Ehrenkrona kylmäkiskoisesti. Hetken vaijettuansa jatkoi hän: — Minä vas...

Aamupostissa oli tullut joitakuita kirjeitä, ja Sofia Albertina, vaatehittuna hienosta silkkikankaasta, kalliista karrikkaista ja koruompeluksista valmistettuun aamupukuun, työs...

— Ei, ei, — keskeytti Sofia Albertina mielenliikutuksella, — ei koskaan Kustaa-kuninkaalla, ei koskaan! Eipä hänen vihamiehensäkään voisi esiintyä semmoisella epäluulolla, enkä...

— En tahdo enään kuulla enempää! "Ohimennen lausuttuja sanoja!" Minä tunnen ne sellaiset: kerrottuina mies mieheltä käyvät ne pian täysistä tosista. — Magdalena vaikeni muutamak...

— Niin, älä vaan puhu siitä, vaan ole vaiti kaikin mokomin, lapseni! Siitä puhuminen voi kolmen päivän sisään tuottaa sinulle kuoleman! Huu, minua oikein karmii! En kuolemakseni...

— En soisi kenenkään saavan tietää minun olleeni täällä, — jatkoi Magdalena, vetäen dominopuvun kauluksen ales kasvoillensa; — mutta miten voisin pitää sitä salassa? — Hänen sil...

— Siis hyvät herrat, — jatkoi herttua — jätämme tämän asian, samalla kun minä julkisesti vakuutan tahtovani, niin paljo kuin mahdollista on, noudattaa kuningas-vainajan viimeist...

— Lapsellinen tyttö... oma, armas Magdalenani, luuletko minun tahtovani sinusta luopua! Ei, ei, sinä et saa kuunnella... sitä en tahdo, enkä salli! Minä sanon vaan: pieni veikis...

— Häntä on paneteltu teidän kuninkaallisen korkeutenne edessä, suvaitkaatte uskoa minun sanojani. Olkoon niinkin, että hän viimeisinä aikoina on tehnyt itsensä syypääksi joihink...

— Neiti Rudenschöldistä, tuosta käärmeestä, jota teidän kuninkaallinen korkeutenne on suojellut omassa povessansa! Tuosta kurjasta naisesta, joka hautoo mitä alhaisimpia, konnam...

Hänen turvatoin ja surkea tilansa vaikutti hänen syvästi tässä silmänräpäyksessä. Häntä kohdeltiin kuten pahantekijää, mutta mitä oli hän siis oikeastansa tehnyt? Oliko tuo niin...

Magdalena oli lausunut nämät sanat tuolla tyynellä arvollisuudella, joka aina oli huomattava hänen käytöksessään oikeuden edessä; mutta tuo ankara ponnistus, jolla hän hillitsi...

Jos minä, vietellyn mielikuvitelman harhaan johtamana, olen kiihoitetuilla mietteilläni mennyt lain rajain yli, ei se ole tapahtunut isänmaani vahingoittamisen aikeessa eikä lou...

Nyt luettiin hänen tuomionsa uudestansa väkijoukolle, jonka tehtyä pyöveli häntä lähestyi, ja laskien kömpelön kätensä Magdalenan olalle, tahtoi hän temmata pois hänen kaulaliin...

Ei ollut vielä kukaan unohtanut Magdalenan iloista luonnetta, eloisaa vilkkautta, avonaista, miellyttävää esiintymistä, suloisuutta, älyä eikä harvinaista kauneutta. Kaikkien si...

(17) Armfelt'ia kohteli Kustaa III:s Spaa'ssa sangen kylmäkiskoisesti; olipa hän niinkin jyrkkä tätä kohtaan että, kun, hän eräänä päivänä aikoi tulla kreivitär Ramelia tervehti...