Part 29

Orinocon ja Coquetan välinen Llanos-niminen deltamaa muodostaa kolmanneksen Etelä-Amerikan alatasangoista ja on enempää, kuin 15,000 neliöp. leveä. Se on niin alhaista, että jos meri nousisi 300 jalkaa, peittyisi siitä 5-600 peninkulman avaruus. Suuria aloja on aivan vaakasuorassa. Jos joskus joitakin korotuksia kohottautuu, sanotaan niitä joko penkeiksi, ja ovat muodostuneet kalkki- eli hietakivikerroksista tasaisiksi pinnoiksi, eli pöydiksi, jotka ovat vähitellen kohonevia, mykeviä korotuksia. Nämä tasangot ovat oikeita aavoja. Vaikka sadeaikoina ne näyttävätkin kauniin vihannalta, muuttuvat ne kovalla poudalla julmaksi erämaaksi. Kasvit korsiksi kuivavat, maa kuivuudesta halkeilee ja pakahtelee. Ainoastaan luomain rannat ja lätäkköjen reunat kasvavat muutamia mauritia-pensaita,[80] joiden auringon varjostimen muotoiset lehdet eivät koskaan kadota välkkyvää vihannuuttaan. Joulukuusta aina Helmikuuhun asti peittää pilvetön taivas silmänkantamattomia tasangoita. Maaliskuun alussa muuttuu sininen taivas yhä kirkkaammaksi ja ilma kosteammaksi. Vienot satamat ja tiimoja kestävä länsituuli ilmoittavat sadeajan tuloa. Huhtikuun lopussa peittää viheriä väri sinisen taivaan, ja lämpö yhä kiihkenee. Kirkuvaiset apinat metsää karjuttavat paljoa ennen päivän koittoa. Nyt säännöttömät myrskyt rankkasateineen riehuvat, ja pian kuivanut aro muuttaa muotonsa. Maanpinta tuskin kerkiää kostumaan, ennenkuin aavan monenmoiset ruoholajit ja tuoksuavaiset yrtit jo peittävät. Vesikasvit aukaisevat himoavaisina janoavaiset kukkansa. Lintujen laulu helisee. Hevoset ja sarvikarjat taas laitumelle lasketaan ja iloiten siellä eloansa nauttivat; korkeasen ruohistoon kätkeytyy kauniskirjainen jaguari ja tähtää sieltä sivuitsensa kulkevia eläimiä. Pehminneestä tammista jättiläismäiset vesikäärmeet, krokodiilit ja muut mateliat, jotka ovat pouta-ajan viettäneet kuivan mutakerroksen alla, taas maalle matelevat. Virrat laitainsa ylitse vierivät ja peittävät sadoin peninkulmin maata. Niin pian kuin vesi taas katoaa, peittää näitä veden tuoman mudan lannoittavia lakeuksia mehevä vihanta ja anani- sekä maurit-palmustot; mimoosit[81] reunustavat virtain rantoja. Mutta kuu tämän virkistämän sateen seuraukset taas ovat haihtuneet, ja luotisuoraan lankeavaisten auringon säteiden polttama ruohopeitto taas on kuihtunut pölyksi, silloin kovettunut maa taas alkaa halkeilla, ja pölypilvet suppilomaisina pyörteinä, miten Saharan erämaassa, korkeuteen kohoutuvat. Tämä kuuma pöly, joka sumun tavoin ilmassa leijuelee, lisää vielä ilman tukehduttavaa kuumuutta, ja viileyden sijaan itätuuli tuo uutta hellettä kuumentuneelta maalta. Paksuun pölypilveen käärittyinä, nälissään ja janoissaan nautakarjat kiertelevät ja hevoset pystyssä päin päristelevät ja ilmavirtaa vaistoellen etsivät kuivamattomia lätäköitä. Yön viileydessäkään ei niillä ole mitään lepoa, sillä suuret yölepakot imevät niiden verta ja saattavat niihin pahoja haavoja, joihin hyttyset ja muut pistäväiset hyönteiset tukkiutuvat. Jos joku tulen kipinä vahingossa sattuu tälle kuivalle tasangolle putoamaan, leviää silloin virrasta virtaan tulipalo, joka hävittää jok'ainoan eläimen ja jättää jälkeensä tiilikiven tavalla poltetun maan, joka vasta vuosikausien perästä hedelmöittyy.

Pienet kirjavat hirvet, vyötiäiset, laiskat virtahevoset, kauniisti välkkyväiset siipetti-eläimet, jotka ilkeällä hajullaan ilman myrkyttävät, suuret harjattomat jalopeurat, kirjavat jaguarit, jotka voivat nuoria kuolleita härkiä kuletella, ja monet muut eläinten lajit näillä puuttomilla tasangoilla harhailevat. Aina Amerikan löytämisestä asti on Llanos'illa lukuisia nauta- ja hevoslaumoja asunut ja jopa ihmisetkin sinne ovat rakennelleet majojansa, jotka kuitenkin ovat päiväin matkoilla toisistaan. Sinne tänne on sen virtain rannoille kaupungeitakin rakettu. Guyanan ja rannikon yhteyttä ylläpitämään. Llanos'in eleläsivulla virtaa enempää kuin 200 peninkulman pituudella purjehdittava Cerra de la Parime Orinocon poikki. Sen ylä-juoksu on mainio suurista putouksistaan, joista Aturesin viereinen muodostaa koko saariston, jonka lävitse virta risteilee. Välistä vesi syöksee patojen ylitse; välistä putoaa se kumealla pauhulla niihin, ja usein on koko virran pohja aivan kuivana, kun virta on kuivautunut maanalaisiin reikiinsä. Jyrkän, paljaan graniitiseinän edustalle virran tällä rannalla leviää ääretön ruohotasanko, joka päättyy pilvihin kohoutuvaan vuoreen. Läheisyydessä on kaikki ahdasta ja jylhää; syvässä laaksossa ainoastaan gamit liitelevät. Tiheä lehtimetsä peittää kalliolaakson takaosan.

Mitä erilaisimpain seutujen lävitse virtaa Orinoco edelleen. Virtoja, jopa Tonavaakin suurempia yhdistyy siihen, ja sen pinta-ala on koko Saksanmaata avarampi. Viimein leviää tämä ääretön vedenpaljous silmäkannon levyiseksi mereksi ihmetteleväisen matkustajan eteen. Kuohuavaiset aallot taistelevat tuulen työntäminä virtaa vastaan. Flamingot ja lusikkahanhet, jotka pitkissä riveissä reunalta toiselle lentävät, eivät enää täällä anna karjuvan äänensä kuulua. Joskus nähdään yksinäisiä, suuria krokodiilejä kuohuvain aaltojen välissä sukeltelevan. Ne melovat viistoisella pyrstöllänsä tätä rauhatonta vettä. Metsä rajoittaa täällä taivaanrannan, mutta se ei missään uletu virran rannoille saakka. Leveä, aina auringon polttama ranta, on autio ja hedelmätön, ja näyttää kaukaa katsovalle tyyneltä vedeltä.

Näin laskee peninkulman levyinen Orinoco, tämä yksi maailman mahtavimmista virroista, Atlantin mereen. Sen pääluonteena on yksinkertaisuus ja suuruus.

Brasilialaisten tavat ja elämänlaatu.

Brasilialaisten suurin loisto nähdään pyhä- ja juhlapäivinä. Varhain aamusilla alkaa jo jokainen perheen jäsen pukeumaan ja kaunistaumaan; sillä tavallisesti kaikki menevät kirkkoon. Ensin menevät miehet valkoisiin housuihin, sinisiin liinamekkoihin ja kauneisin kenkiin puettuina ja kultanuppinen keppi kädessä; sen jälkeen menevät nokkoispalttinasta tehdyllä hameella, valkoisilla kengillä ja sukilla puetetut rouvat, kukilla, kirjavilla kovakuoriaisilla ja kiiltokivillä kaunistetuin hiuksin sekä valkoinen auringon varjo kädessä. Näiden perässä seuraavat pojat ja tytöt; sitte se Mulattilainen, valkea kenkäinen ja sukkainen kamarineitsyt, joka on rouvan suosikas, sekä pari kolme muuta Mulattilaista tyttöä. Heidän perässään astuu hovimestari, päässään komea hattu, polvet ja kengät solilla kaunistettuna; häntä seuraa joukko Neekerejä ja heidän vaimojaan, osaksi avojaloin ja osaksi kengässä, mutta kaikki sukitta; kaksi eli kolme mustaa, melkein alastonta poikaa lopettaa seurueen. Näin juhlallisena menee seurue kirkkoon.

Kotona on vaatteus huolettomampi. Ylhäisimmätkin isännät kävelevät siellä sukitta paljailla lipposilla. Kasvojen ja käsien peseminen suurimmissakin kaupungeissa on jokapäiväisessä elämässä hyvin harvinaista. Hiukset kourin kammataan, sillä kampa kuuluu täällä vielä harvinaisimpiin esineisin. Siivottomuus näyttää olevan tässä maassa kotonaan. Huoneita la'astaan harvoin ja vielä harvemmin niitä pestään; senpätähden niissä kihiseekin kirppuja, muurahaisia, tuhatjalkaisia, skorpioneja, kärpäsiä y.m. Puolisen edellä toimittaa kukin päivänsä askareet. Talon likaisin paikka on kyökki. Täällä Neekerinaiset yksinomaisesti työskentelevät ja elävät täydellisesti luontonsa mukaisessa siivottomuudessa. Kaikki roskat y.m.s. heitetään suureen tiinuun, jota ei ennen täyttymistään tyhjennetä; siitä leviää mitä inhoittavin haju koko huoneesen. Suuria kärpäslaumoja keräytyy sinne tiinun hajua ihailemaan. Mutta vielä vaivalloisempia ovat muurahaiset, jotka ahmivaisena tarttuvat jok'ainoaan esineesen, joka tupaan tuodaan ja aivan ympärinsä sen peittävät. Ja kun keittäjä ei viitsi niitä poistaa, menee niitä lihassa pataan ja sieltä pöydälle niin, että vieras voisi pian luulla Brasilialaisten liharokkaan muurahaisetkin kuuluvan. Kello 1 syödään. Aterian jälkeen levätään päivällistä. Sen jälkeen herrat tekevät kohteliaisuuden vierastelemisia. Iltasilla menevät herrat ja rouvat yhdessä jonkun ystävänsä luoksi ja viettävät aikansa korttipelillä. Ruokapöydässä Brasilialainen on hyvin kohtuullinen. Jos monta perhettä syö yhdessä, asetetaan monta niin korkeata pöytää perättäin, että lautaset melkein leukaan ottavat, paksu, hetuloilla kaunistettu liina peittää pöydän. Nykyiset pöytäkalut ovat enimmästi Englantilaisten tekemiä; nähdään kuitenkin vielä tinaisiakin lautasia. Lusikat ja kahvelit ovat hopeasta; vierailla itsillään ovat tavallisesti veitset muassaan. Pöydän ympärillä on möhleitä lavitsoita. Ennen syömään rupeamista miehet tapaavat heittäydä pitkäkseen lavitsoille, sänkyyn eli laattialla olevalle patjalle ja riisuvat kenkänsä, nuttunsa y.m. verhonsa. Pöydässä istuu kukin vaimo miehensä vieressä. Naimattomat naiset saavat harvoin osaa ottaa seuraelämään. Lautasia ei koskaan muuteta, ja sormet ajavat enimmästi kahvelin asiaa. Ruoan päälle juodaan kahvia. Sen jälkeen tuo eräs orjatar metallisen kupin, pesukannun ja pyyheliinan; nyt pestään kädet, suu ja usein kasvotkin. Sitte kukin nukahtaa siellä, missä tilan löytää, noin tunnin ajan; vieraat menevät myös joskus heti kotiinsa, vaan vähän perästä palaavat takaisin korttia lyömään ja hyppelemään.

Amazon-virta.

Amazon, maailman suurin virta, muodostaa Etelä-Amerikan keskimmäisen suuren vesistön. Siihen virtaa vettä alueelta, joka on noin 20 kertaa Suomen suuruinen. Euroopan suurimpain virtain kokoisia sivuhaaroja siihen yhtyy. Alkupäässään, ylä Perussa sanotaan sitä Maranon'iksi (l. maranjongsi), Uceayalin ja Rio Negron välillä Selimoes'iksi, ja siitä suuhun Amazon'iksi. Se juoksee Brasilian mahdottomain metsien lävitse. Syyskuussa alkaa se paisua ja on Maaliskuussa korkeimmallaan. Tämä nouseminen on yksi luonnon suuremmoisista ilmiöistä. Niin pian kuin virta on paisunut hiekkaisia saaria ylemmä ja peittänyt ruohokon ja heinikon, jättävät linnut nämä seudut ja muuttavat sisämaahan Orinocon tienoille. Seutu, jota ennen hyyppäin ja kalalokkien äänet kaijuttivat, muuttuu autioksi ja hiljaiseksi ja kalat leikkivät nyt siellä, jossa ennen krokodiilit makailivat, sekä virtasiat ja tapiirit elatustansa etsivät. Virta paisuu vielä pikaisemmin äyrästensä ylitse. Puut vapisevat virran voimassa, ja eläimet peloissaan rientävät oikeanpuoleisille seuduille. Ainoistaan muutamia lintuja, niinkuin fasaneja ja ruikuttelevaisia papukaijoja jää korkeimpain puiden latvoihin. Vesi kuitenkin virkistää kasvien ravintonestettä, ja paisuneista lehdistä pistäytyvät tuhannet tuoksuavaiset kukkaterät. Samalla kuin mutainen vesi puiden runkoja kiertelee, lukemattomat ihanat kirjavat kukat peittävät niiden lakkoja, ja niin metsät muuttuvat koreiksi vesi-puutarhoiksi. Kalat uiskentelevat nyt ympäri metsiä, krokodiilit ja virta-kilpikonnat ovat myös uskaltaneet syvemmälle sekaisempaan ja vilppaampaan veteen, joka rantueita peittää. Noin 4-6 viikon kuluttua, veden korkeimmillaan olemisesta, paljastuvat taas mudan peittävät metsätasangot. Ruohosto ja viidakko mehevänä pian taas täällä kukoistaa, ja pianpa eläimetkin sitte vanhoille paikoilleen palajavat. Matkustaissamme leveätä Amazon-virtaa, emme tosin tapaa sen rannoilla kukoistavaisia kaupunkeja, kauniita huviloita ja kyliä, mutta mahtava luonto kyllä matkustajaa ihastuttaa. Koko seudun peittää yksi ainoa aarniometsä, jonka lävitse Maranon aina Andi-vuorista alkaen juoksee. Auringon noustua, kun päivä on lämpimällään luonnon uudestaan virkistänyt ja voimistuttanut, elpyvät metsänkin eläimet. Suuria apina-perheitä istuu korkeiden puiden latvoissa, joihin Indianein nuolet eivät uletu. Kiljuva-apinat istuvat miellyttävässä asennossa ja tähtäävät nousevaa aamu-aurinkoa, jota kaikuvalla äänellään tervehtävät. Useammat eläimet jättävät tänä aikana metsän alhaisimmat osat, jossa näiden seutujen tasaiset ja tiheät puiden lakat peittävät ihmeteltävää kylmyyttä, päivällisen aikana ne vasta lämpenevät. -- Sentähden itse nekin linnut, jotka elatuksensa mataloista pensaista etsivät, aamusilla nousevat korkeisin lakkoihin. Mustia gamia istuu joukottain ja makaa kuivilla oksilla, joilta salama eli hyönteislauma elon on ottanut, ja jotka vielä kauvan pysyvät jättiläis-rungossaan. Leveälle levitetyin siivin kuivailee gami itseään auringon paisteessa. Suuri haikara asettautuu joskus aamusin virran rannalle seisomaan. Ennen kaikkia tummanviheriät, tiheät puiden lakat, joilla lumivalkoiset haikarat istuvat, silmää ihastuttavat. Alhaisemmatkin olennot pyrkivät auringon lämpimään. Kalat uivat murheettomina ja rauhallisina veden pinnalla eli parvissa koholle hypähtelevät samalla, kuin kärsävalaan kankea hypähdys muistuttaa oseanin lentokaloista. Lukemattomain pihkaisten puiden ja kukkain tuoksu ilmoittaa, että aurinko on korkealle kohonnut, ja yhä vilkkaammaksi muuttuu eläinmaailma. Lukemattomia vesilintujen parvia uiskentelee väreisillä laineilla, ja pilvinä tuijottavat mustapäiset kalalokit kalastuspuuhassaan. Isompiakin eläimiä nähdään. Rannalla seisoo metsäkauris, ja oksain tutina osoittaa apinaparven lähestymistä. Näiden pienimmät lajit voivat ainoastaan erinomaisella nopeudellaan ahnailta petolinnuilta itsensä säilyttää. Yhä vilkkaammaksi muuttuu elämä: siihen yhdistyy mitä moninaisimmat äänet, joita ainoastaan Indianin tottunut korva voi eroittaa. Loppumattomia viheriöiden papukaijojen parveja istuu täällä hedelmällisissä puissa. Hedelmäin sydämiä ja marjoja putoilee niiltä koville lehdille ja synnyttää raesateen tapaisen rapinan. Tikat täyttävät metsän kopinallaan, ja metsän syvyydestä kaikuu jyminä, kuin ratsastajain parvi sieltä läheneisi. Sen synnyttää pisonsikain lauma, joka ensin maan rikki polkee, ennenkuin sitä torahampaillaan tonkivat. Metsäkyyhkysetkin ihmisten tavalla ääntelevät synkästä metsästä, jossa pitkähäntäinen muurahaiskarhu iloisella rähinällä limaista kieltänsä kihisevässä muurahaispesässä pyörittää.

Puolipäivä lähestyy, ja kaikki pakenevat polttavan auringon helteestä metsän syvyyteen lepäämään. Ei pilven hattaraakaan näe taivaalla, puiden lakkain laakerimaisia lehtiä kuumat säteet värisyttävät, ja ylevä himmeys peittää maan, jolla perhoinen eli kolibri lehahtelee. Kalat ja vesilinnut ovat kadonneet; ainoastaan hirmuiset krokodiilit enää makailevat sivuvirtojen suilla.

Aurinko kun sitte taas laskemaisilleen kerkiää, alkaa aamuinen elämä. Erämaan asukkaat rientävät nyt toisen kerran pöytään jonka kaitsian käsi on niille valmistanut. Illan viileydessä laiska tapiirikin kömpii kosteasta pimennostaan mutaiselle rannalle kumppaneineen piehtaroimaan ja tiheästä ruohosta nälkäänsä sammuttamaan. Vaivaavia kärpäsiä kihisee paljoa tiheämmässä nyt, kuin päivällä ihmisten ja eläinten ympärillä.

Auringon laskeuduttua kiiruhtaa yölepakkokin hyönteisiä pyydystämään, ja hyrinällään häiritsee yön hiljaisuuden; köykäisinä kiitävät kissapöllöt ja huuhkajat ja säikyttelevät unisia otuksiaan. Toisinaan sammakkomaisten matelijain kurnutukset kaijuttavat ympäristöä ja kierteleväisen onzonin[82] mörinä levittää kauhistusta kaikkiin metsän asukkaisiin. Joskus joku krokodiili matelee rannalle taikka jättiläiskäärme sivuitse kähisee ja vielä puoliyön aikana metsän syvyydestä kuuluu turvattoman laiskiaisen yksitoikkoisia huutoja.

Siellä ja täällä nähdään joku Indianikylä eli yksityinen maja virran rannalla; tuolla tuijottaa myös köykäinen ruskeiden Indianein vene aalloilla; sillä ihmisiäkin on aarniometsiin asettunut. Hiljaisena hiipii Indiani joutsineen ja nuolineen tiheiden pensastojen lävitse, ja tarkalla silmällään huomaa hän otusten jälet eli uhkaavan vaaran. Äänetönnä lentää sen pieni, mutta myrkyllinen nuoli kaukaiseen otukseen. Saatuine otuksineen eli hedelmöineen, joista hän juomansa valmistaa, taikka palmukuorineen (matoiksi), vaksineen ja vesineen palajaa hän viimein kotiinsa, jossa hänen vaimonsa häntä hyväilee, kuivailee hänen saaliitaan, pyytelee kilpikonnia ja toimittaa muita kotiaskareita.

Majojen seinät ovat hirsistä köynnöskasveilla yhteen sidotut; katto on palmun lehdistä. Täällä Indianit enimmästi asuvat synkeinä, äreinä ja tuottamattomina, eli yhtyvät he veljiensä hurjiin hyppelyihin.

Selvas on Amazon-virran ympäristön metsäisten tasankojen yhteinen nimi. "Ne ovat tasaisempia kuin pampas, mutta aivan kivettöminä. Täällä voidaan matkustaa satoja peninkulmia ainoatakaan kiveä näkemättä, jonka tähden asukasten kielessä ei ole sille nimeäkään. Kasvullisuus on niin tiheä ja mehevä että ainoastaan virtoja myöten sisämaahan päästään. Maa on parasta kasvimultaa ja peitetty äärettömillä aarniometsillä, joita köynnöskasvit risteilevät ja tekevät ne niin tiheiksi, ett'ei tuulen puhalluskaan sinne pääse, eikä kosteus sieltä koskaan haihdu. Haudan hiljaisuus vallitsee siellä kuumana päivänä; mutta auringon laskeuduttua yhdistyy kaikki ne tuhannet eläimet, jotka näissä metsissä asuvat, yhteiseen laulun meteliin, joka aika ajoin hetkeksi taukoaa sitte taas uudestaan alkaakseen. Puoliyötä hallitsee syvä hiljaisuus, joka kestää aina aamukoittoon, jolloin tämä villi meteli taas alkaa."

Äkkiä kuin tuulonen Kaikki lauluun remahtaa Ja sadoin kielin Tapiolan Kantele nyt kajahtaa.

Rio Janeiro. (Dschaneiro.)

Rio Janeiro on Brasilian pääkaupunki ja keisarin asunto. Kaupungilla on erinomaisen romantillinen asema avaran "bai'n" (meren lahden) rannalla; sinne tullaan kallioseinäin välitse. Lahdelmalle tultua, nähdään äkkiä tämä suuri kaupunki ja ihana, huviloilla ja metsillä kaunistettu ympäristö. Euroopalaiselle on ihmeellisintä täällä ilmestyvä aivan toisenlainen luonto. Kaikki mitä hän silmäilee, on aivan toisenlaista, kuin kotonaan. Ei yhtään kukkaa, ei yhtään puuta, ei yhtään hyönteistä, ei yhtään lintua, eikä edes ainoatakaan ruohon piikkiä ole hänelle tuttua. Kaikki herättää hänen huomionsa vieraalla muodollaan ja värillään. Kaikkein enimmän häntä ihmetyttää tämän siunatun seudun täydellisyys. Kaikissa puutarhoissa kasvaa mitä kauneimpia puita; korkeita, solakoita kokospalmuja, bananipuita tiheissä ryhmissä, kultasilla hedelmillä kaunistetuita, tummanviheriöitä orange-lehtoja, melonipuita y.m. Merenrantaiset käytävät ovat ihanoita, varsinkin kun niiltä katselee kaukaisilta seuduilta onnellisesti satamaan saapuneita laivoja. Lahdelman pinnalla kuvastelee siellä ja täällä pieniä saaria ja kummallisesti muodostuneita kallioita. Laivat, joita päivittäin satamaan saapuu, herättävät kaikkein uteliaisuutta. Kaikkien huoneiden akkunat ja palkongit, joista merelle nähdään, ovat täynnä satamaan tähtäileviä ihmisiä. Erittäin kauniin näön tarjoaa sotalaiva, kun se myötäisellä tuulella ja täysissä purjeissa aaltoja halkaisee vakavuudella, joka koko laitosta hallitsee. Sotaliput kopeina mastoissa liehuvat, palvelijat kukin paikoillaan seisovat, kaikkialla vallitsee juhlallinen hiljaisuus. Nyt antaa päällikkö merkin; tulta syöksyää laivan joka sivusta; samassa kajahtaa kanuunoin ukkonen, joka, ympäristön linnoituksia tervehtäen, tuhat kertaisena jyrinänä vuorilta takaisin palaa. Savupilvi peittää laivan; ne kuitenkin pian jälelle jäävät, ja laiva jatkaa verkallisemmasti kulkuaan. Nyt lähestytään paikkaa, jonka katteini on katsonut pysäyspaikaksi; päällysmiehen pilli puhaltaa, ja satoja käsiä on työssä; silmänräpäys -- kaikki purjeet ovat käärityt; katteini viittaa, ja jykevä ankkuri paukahtaa syvyyteen; heti sen jälkeen laiva seisahtuu. Pilli puhaltaa toisen kerran; nyt koko laivanväki kannella kihisee; nuoratikat, mastot ja raakapuut ovat merimiehiä kihinänään; hiljaisesti vaikka kiiruusti purjeet raakapuihin sidotaan; nuorat ja köydet kiinnitetään, ja sitte taas hiljaisuutta.

Aivan toisellaisen kuvan tarjoaa Rion ihana lahti, kuin kuu iltayön hiljaisuudessa tenhovalollaan seutua valelee. Maahuvilat vähitellen valaistaan; kotiin palautuvaisten alusten airojen lyönti eli työskenteleväisten Neekerien alakuloinen laulu, taikka cikaderien[83] surina ainoastaan häiritsee illan juhlallista hiljaisuutta. Iltatuuli levittelee puutarhain viehättäviä tuoksuja, ja likeinen metsävuori puhaltelee seutuunsa omituisia kukkain hyviä lemuja. Vienosti väreilevään meripeiliin kuvastuu loistava tähtitaivas; monet ja kaukaisten valtioiden laivat kelluvat vieretysten, ja yksinpä muhkeat sotalaivatkin, kuun juhlavalossa, näyttävät paljoa vähemmin peloittavilta. Rio on iso kaupunki, ja vuosi vuodelta isonee sekä sen väkiluku enenee. Nyt siinä on enemmän kuin 400,000 asukasta. Kummalliselta Euroopalaiselle näyttävät myös eriväriset ihmiset, sillä täällä on paljoa enemmän mustia ja keltaisia kuin valkoisia ihmisiä.

Laulavaiset Neekerit tarakoineen, kummallisesti tehdyt kantolavitsat, hevosaasien vetämät möhleät katolliset vaunut, kaikki tämä tekee vieraasen valtaavan vaikutuksen. Kaupunkin kahta sivua meren aallot huuhtelevat ja kahta vuoret saartavat. Näiden välisissä laaksoissa kadut kuin jättiläiskäärmeet suikertelevat. Kallioiden kukkuloilla komeilevat kirkot ja luostarit, niiden rinteitä ihastuttavaiset puutarhat ja orange-metsät kaunistavat. Rio'a ei vielä voi sanoa kauniiksi kaupungiksi, vaikka siksi sitä yhä enemmän laitetaan. Kadut tosin ovat suurimmaksi osaksi putkisuoria, mutta kapeita; huoneet mataloita, harvoin kahdenkaan kertaisia, ja useat, osaksi oikein loistavaisetkin kirkot ovat huoneiden keskelle ahdistetut, vaikka niiden pitäisi aukeilla paikoilla olla. Maakerrokset käytetään enimmästi puoteina. Varsinaisen kerroksen jokaisen akkunan edessä on palkonki ja sepä onkin asukkaat pian naapureihinsa tutustuttanut. Pääkadun huoneet ovat suuria, kauniita, kolmen- ja neljänkertaisia. Keisarin linna on vähäpätöinen.

Rion kauppa on hyvin avara, sillä sen satamasta lähtee Brasilian useimmat tavarat.

Eräs päivä Peru'n ylängöllä.

Nousevan auringon ensimmäiset säteet kajastivat ikuisen lumen peittämille kukkuloille, ja paimenmajan katon yksinkertaisesta savureiästä niukasti kuvasti päivän koi. Minä jätin kurjan paikkani, nostin lehmänvuodan oviaukolle ja kontin ulos hevosaasini luoksi ja satuloin sen, jatkaakseni matkaani. Kiitollisena yön suojasta jätin minä tämän kurjan majan ja koetin kuivin jaloin päästä sitä ympäröivän suon poikki. Minun hyvä hevosaasini seisoi vilusta vavisten, pää alhaalla ja tyhjin mahoin likeisen kiven viereen kytkettynä. Minä satuloitsin sen kylmästä kontettunein käsin ja nostin sen selkään matkalaukkuni, jonka yhdessä sivussa oli ruokalaukkuni ja toisessa keräys "topatuita" lintuja, joita edellisinä päivinä olin ampunut. Minun Indialainen isäntäni ojensi minulle pyssyni; minä maksoin yösijani muutamalla lantilla ja paperisikarilla, kysyin tietä ja ratsastin matkaani, kiitollisena kuitenkin vielä hänelle toivoen: "Jumala teitä suojelkoon!" Hän katsoi perääni puoleksi uteliaana, puoleksi huolimattomasti ja kontti sen jälkeen koirineen majaansa takaisin.