Part 22

Kun minä nyt istuin keskiajan puolihämäräisessä Golgathan kirkossa ja kuulin vanhanaikuisen latinaisen laulun nousevan alhaalta pyhästä haudasta, jossa juuri iltakirkko alkoi, lensivät minun ajatukseni kauvaksi muinaisiin hirmu- ja ritari-, taikauskon- ja hartauden-, urhoollisuuden- ja uskon aikoihin! Sieltä minä, ikäänkuin "korkealta vuorelta", silmäilin kokonaista 18 vuosisadan aikaa ja sitä ääretöntä maanalaa, johon kristillisyys on levinnyt. Kaikki tämän opin voimallinen vaikutus ja ala kuvautui minun ajatuksiini, ikäänkuin suuri, äkkiä levitetty kartta, ja minun sydämeni sykki kovasti, ja olinpa melkein kopeana siitä, "että minäkin" olin yksi niistä, yksi tämän, maailmaa hallitsevan opin tunnustajista, maailman herroista! Yht'äkkiä, ulkonaisetta syyttä, ainoastaan omasta ylvästelemisestään -- niinkuin saipuakupla halkeaa -- lennähtivät minun ajatukseni mitättömyyteeni, maailman valtojen mitättömyyteen, kaiken maallisen mitättömyyteen, ja kaiken sen historiallisen loiston riutumiseen; ne näyttivät vanhoilta räystyneiltä auringon polttamilta romuilta, ja täytymys taivutti minun kankeat polveni kivilaattialle ja painoi alas minun pääni.

Libanonin sedripuut.

Tällä mahtavalla, ihanalla vuorella, josta Arabialaiset runolijat sanovat, että se kantaa talvea päänsä päällä, kukoistavaa kevättä hartioillaan ja hedelmällistä syksyä helmassaan samalla, kuin sen juureisen meren rannalla kesä palmujen siimeksessä uinahtelee -- tällä vuorella kerran humisivat suuret sedrimetsät, ja vieläkin seisoo siellä muutamia aina Salomon aikaisia, noin 3,000 vuotisia sedripuita.

Sedripuilla, jotka kuuluvat havupuihin, on se omituisuus, että ne noin miehen korkuisena haarautuvat useihin haaroihin; on niissä kuitenkin muutamia, jotka vasta palmun tavoin latvassa haarautuvat. Haarat kulkevat vaakasuoraan, ja niiden neulaset näyttävät Saksan kuusen neulasilta. Kuori on harmaan ruskea, sileä ja kiiltävä; itse puu on ruskeanpunaista, kiiltävän kovaa, köykäistä ja lujaa sekä sisältää hyvän-hajuista pihkaa, joka estää matojen ja mätänemisen puuta hävittämästä; kävyt seisovat suorassa, kuin hopeakuusissa. Näiden majesteetillisten puiden rungot ovat osaksi jotenkin suuria. Eräs paksu puu (sanoo Bäfseler), joka ei ollenkaan paksuimpia ollut, oli 32 jalkaa ympärinsä. Ne näyttivät meidän suurimmilta tammilta, ja niiden lakka leviää vasta ylhäällä. Vahvimmat ovat metsän keskellä; yksi niistä, joka hiukan maan pintaa ylempänä jakautuu neljään haaraan, oli juuresta 50 jalkaa ympäri.

Muutamat puut ovat aina 90 jalkaa korkeita. Jos nyt ajatellaan, että sedripuu vasta 100:ssa vuodessa on kasvanut noin ihmisen säären paksuiseksi, niin voidaan huomata, että paksumpain puiden täytyy olla aina Salomon aikaisia, ja tämä ajatus teki meihin jalon vaikutuksen, levätessämme menneiden vuosituhansien vielä viheriöitseväin muistomerkkien siimeksessä.

Minä koetin puita lukea, mutta kun maa oli hyvin epätasaista ja enkä aina tietänyt, josko samasta juuresta alkavat puut luin yhdeksi taikka moneksi, oli se vaikeata. Kuitenkin sain minä niitä 350 puuta ja luulen siis voivani vakuuttaa, että niiden nykyinen määrä on noin 400.[60]

Tämä on siis mainion Libanonin sedrimetsän jäännös, joka muinaisaikoina peitti valkoisilla lakoillaan koko Libanonin vuoret, joilta David toi rakennusaineita Sionin linnaan, ja jonne Salomo lähetti tuhansittain palvelioitaan Hiramin ja Tyron kuninkaan väen kanssa Morian temppeliin rakennusaineita hakemaan. Siis tässäkin on profeettain sanat täyttyneet: Ja sen metsän ja maan ihanuus on katoava -- niin että sen metsän jälelle jäävät puut ovat luetut, että lapsiki ne voi kirjoittaa: ja tiheä metsä on raudalla kumoon hakattava; ja voimallinen on Libanonin kukistava.

Afrika.

Afrika, maailman suurin niemimaa, on kolmesti Euroopan kokoinen, täyttää 550,000 neliöpeninkulman pinta-alan; siinä asuu noin 150 miljoonaa ihmistä. Aasiaan Afrika yhdistyy Suezin kannaksella. Sen pohjaisrantoja Välimeren aallot huuhtelevat, Atlanti lännessä ja Indianmeri idässä aaltoilevat. -- Afrikan suurin osa on kuumassa ilmanalassa; päiväntasaaja (eqvator) jakaa maanosan kahtia. Meri ei tunkeudu lahtina syvälle maahan. Senpätähden maa onkin suurimmaksi osaksi tuntematonta; sen rannikot ainoastaan tunnetaan. Monet matkustajat, jotka ovat sisämaahan samonneet, ovat terveytensä ja henkensä menettäneet. Etelä-Afrika näyttää olevan suuri laakso, jota maanosan poikki kulkevaan ylänköön yhtyväiset vuoret ympäröitsevät. Tältä ylängöön Zambeza- ja Kuenza-virrat y.m. juoksevat. Iso Niger-virta laskee länteenpäin Guinean lahteen, ja siitä luoteesenpäin kohoutuu Sudan ylänkö; tämän ja Hadesch-ylängön välillä on Ala-Sudan. Pohjaisempana kulkee ääretön Saharan erämaa koko Afrikan poikki ja tämän pohjaispuolella Välimeren rannalla on Atlas-vuorilla täytetty Berberiä. Hadeschin pohjaispuolella on Nubia, josta pääsemme alamäkeä Egyptiin, jossa Niilin virta tulvailee.

Afrika on yksitoikkoinen ja vedetön maa. Ilmanala on maanpinnan kuumin. Lunta ja jäätä tuskin tunnetaan. Hietakivi-vuorista alituisesti heiasteleivat auringon säteet ja kohoilevaiset lämpimät ilmavirrat kuumentavat ilman niin, että nekin Afrikan osat, jotka ovat lauhkeassa ilmanalassa, ovat jotenkin kuumia. Yksi vuodenaika muuttuu toiseksi pikaisilla rajuilla ja myrskyillä. Afrikan suuremmassa osassa on monina kuukausina alituinen kaunis ilma, kirkkaalla ja pilvettömällä taivaalla, jonka kauniista sinisestä loistosta meillä ei ole aavistustakaan. Joka aamu aurinko nousee yhtä kirkkaana säihkyen ja täyttää kaikki huikaisevalla loistolla, jota silmä tuskin sietää. Aamusta iltaan porottavat nämä polttavat säteet yhtä lämpöisesti, kunnes kuuma aurinko yht'äkkiä meren aaltoihin alenee. Heti sen jälkeen peittää ihana tähtitaivas Afrikan yön, ja Euroopalaiset täällä näkevät heille ennen tuntemattomia tähdistöjä. Kun sadeaika alkaa, keräytyy synkkiä pilviä pinoittain ennen kirkkaalle taivaalle ja himmentää auringon. Rajut myrskyt nyt seuraavat, ja rankkasateet vierivät virtoina alas virkistämään janoista maata, joka pian pukeutuu viheriään vaippaansa. Mutta lakkaamattomat rankkasateet täyttävät ilman höyryllä ja synnyttävät kosteuden, joka helteen tekee tuskalliseksi. Mätähöyryjä nousee laaksoista ja synnyttää lukemattomia hyönteisparvia. Tänä vuoden aikana Euroopalaiset enimmästi sairastuvat kuumetauteihin, jotka tavallisesti heille kuoleman tuottavat. Länsirannikot varsinkin ovat terveydelle vahingollisia. Koko Saharassa ja Niilin maissa sataa kuitenkin kovin vähä, samoin on laita monissa Etelä-Afrikankin seuduissa, joissa joskus on monta vuotta kestävä pouta. Välimeren rannoilla ja Kapmaassa ei ole varsinaista sadeaikaa. Ne ovat siinä suhteessa Etelä-Euroopan tapaisia, vaikka vähemmän sateisia.

Kultaa rouhitaan Afrikan vuorista ja huuhdotaan sen virroista. Myös rauta-, vaski-- ja hopea-malmeja on vuoren helmassa. Erämaa on keittosuolasta rikas. Muuten Afrikan kivennäisvaltakunta on köyhä.

Afrikan parhaat kasvikunnan tuotteet ovat: riisi, Indialainen ohra, pomeransit, sitroonit, taatelit, apeleipäpuut, öljy, pippuri, kahvi, sokuriruoho, gummi, tupakki, indigo, puuvilla y.m. Suuria metsiä on ainoastaan Välimeren rannoilla ja kääntöpiirin sadevyöhykkeessä. Kasvit eivät yleensä täällä ole niin runsaita ja meheviä, kun Indiassa ja Etelä-Amerikassa. Varsinkin Etelä-Afrikan kasvullisuus on paljon jälellä. Suurilla aloilla kasvaa ainoastaan ruohoa. Kapmaa on kukkarikas. -- Eläinkunta eroaa suuruudellaan, voimallaan ja kesyttömyydellään. Afrikalainen norsu on vaikea kesyttää; kömpelö rhinoceros taistelee jalopeuran ja tiikerin kanssa; monet myrkylliset käärmeet väijyvät metsissä saalistaan; hyenat ketoja kiertelevät; suurissa virroissa hirmuiset krokodiilit ja möhkeät virtahevoset kämpivät; puiden latvoissa lukemattomat apinat rääkyvät sekä papukaijat ja muut linnut ihania höyheniänsä suorivat, ylängöillä elää suuri joukko solakoita gatselleja ja arkoja antilopeja; laaksoissa syöskentelevät ylevät giraffit ja kirjavat sebrat. Dromedarit ja kyttyrä-kamelit voi sanoa laivoiksi, joilla matkustajat tavaroitansa kulettavat erämaan santameren ylitse. Siellä saa myös joskus nähdä kamelikurkikarjoja; ne ovat eläimiä lintujen ja matelijain välillä. Nämä lintujen giraffit, jotka lentävät jaloillansa ja siipiänsä airoinaan käyttävät, ovat kuin höyhentyneitä kameleita. -- Ja te varmaan tiedätte mihin kuret ja haikarat syksyin, meidät jätettyään, rientävät? Niin pohjaisen Afrikaan.

Afrikalaiset eivät pellonviljelyksestä paljon huoli, vaan sitä paremmin he karjanhoitoa harrastavat. Sisämaassa he kiertelevät lammas-, sarvikarja-, hevos- ja kamelilaumoinensa.

Afrikan pohjaisrannalla, joka myös on rikas kaupungeista, kukoistaa kauppa ja teollisuus, joka sisämaassa kuitenkin supistuu vaan puuvillakankaiden kutomiseen; nämä kankaat he itse verhoinansa käyttävät. Kaikki muut toimeentulonsa tarpeet on luonto heille runsaasti lahjoittanut. Näistä he paljon käyttävät kauppatavaroiksikin vieraille kansoille, niinkuin esim. puuvilloja, indigoa, kultaa ja norsunluuta. Mutta eikös heillä ole mitään muuta kauppatavaraa? -- On toki, mutta voisimmeko sitä uskoakaan -- ruhtinaat myövät alammaisiaan, isät lapsiaan ja ystävät usein ystäviään. Ja kenellekä? Euroopalaisille, jotka heidät sitte vievät Amerikaan. Muinoin myötiin sillä tavalla usein enemmän kuin 200,000 neekeriä vuodessa -- miehiä, vaimoja ja lapsia. Noin 50 markkaa maksettiin niistä kustakin; mutta myös monta kaunista nuorukaista myötiin pieneen viinalekkeriin ja vieläpä usein vähempäänkin. Tämä kammoittava ihmiskauppa on kuitenkin viime aikona paljon vähentynyt, ja Englantilaiset, Alankomaalaiset, Ranskalaiset ja Amerikalaiset ovat päättäneet sen kokonaan lopettaa. Afrikan sisäosissa kuulutaan kuitenkin vielä tätä kauppaa kannatettavan.

Sisäkauppa käy karavaneilla, jotka kulettavat suoloja, taateleja, kultatomua ja muita tavaroita. Näitä karavaneja kohtaa usein tukehduttavan kuuma tuuli, n.s. Samum eli Chamsin. Erämaan hietikon ilmasto kuumenee; tuuli lennättää lentohietaa ja pölyä, joista ilma pimenee. Taivaan kirkkaus himmenee; aurinko kadottaa loistonsa ja näyttää kuuta tummemmalta; puiden viheriä muuttuu likaisen viheriäksi; linnut muuttuvat levottomiksi; eläimet harhailevat väsymättöminä ympäriinsä; ruumiin haihtuminen lakkaa; kieli tarttuu kitalakeen, polttava jano syntyy, ja hengitys raskautuu. Vesi haihtuu äkkiä nahkaleileistä, ja koko karavani voi pian juomaveden puutteesen nääntyä. Matkustajat peittelevät kasvojaan huiveilla, ett'ei hieta täyttäisi suuta, nenää ja silmiä. Niin kauvan, kuin tämä polttava tuuli puhaltaa, pysyvät he kumarruksissaan kameleinsa takana.

Ketä Afrikan asukkaat ovat? Pohjaisessa asuu berberialaisia, Turkkilaisia ja Arabialaisia. Näiden eteläpuolella asuu hiilimustia Neekereitä ja vielä etelämpänä Hottentotit ja Kafferilaiset. Näiden seassa tavataan Euroopalaisia ja Juutalaisia.

Sivistyksestä Etelä-Afrikassa ei ole puhumistakaan; mutta maanosan pohjaispuolella, johon Arabialaiset asettuivat, ovat monet heidän taidoistaan vielä säilyneet. Oli aika, jolloin Egypti kerskaili viisaista miehistään, ja sittemmin on moni Arabialainen oppinut mainioittanut itsensä teräväpäisyydellään ja syvillä tiedoillaan; mutta nyt löytyy ainoastaan vähäisiä jälkiä tästä sivistyksestä.

Mitä uskontoa Afrikalaiset tunnustavat? -- Mohrilaiset ovat mahometiläisiä, ja Neekerit olivat ennen tulenkumartajia -- nykyjään enimmästi fetisch'in palvelijoita. He valitsevat epäjumalaksensa (fetisch'iksensä) käärmeen, puun eli kiven. Toiset Afrikalaiset kumartavat tähtiä. Itärannalla ja Egyptissä asuu myös Itämaisia kristityitä; Juutalaisia on kaikkialle hajautunut. Nykyjään protestantiset lähetyssaarnaajat työskentelevät sekä Etelä- että Pohjais-Afrikassa ja ovatkin onnistuneet saada monta kastetuksi.

Egypti ja sen asukkaat.

Egyptiä, pitkää ja kapeata pohjaisesta etelään juoksevaa laaksoa, jota ylhäiset erämaat piirittävät, sanottiin Vapahtajamme aikoina Roomalaisen valtakunnan jyväaitaksi. Sen on kiittäminen Niilinvirran tulvia hedelmällisyydestään. Toukokuusta, jolloin leikkuu on loppunut, aina Elokuuhun ei nähdä muuta, kuin harmaa tuhkakuiva maa, jonka joka kasvi on kokonaan kuivanut ja lakastunut. Mutta jos sinne menee Syyskuussa, näkee koko maan muuttuneen mereksi, jonka keltaisenpunaisesta vedestä kaupungit, kylät ja taatelipalmut kurotteleivat. Jos taas Joulukuussa sinne menee, näkee niin hedelmällisen puutarhan, ett'ei missään muualla maailmassa näe sen vertaista.

Harvoin nähdyn näytelmän tapaa siellä matkustaja, jos hän sinne saapuu tulvan aikana. Hämmästyksekseen näkee hän koko kansan joka ilta suurilla ja pienillä veneillä vedellä iloisina kiertelevän, kun muualla tämmöinen tulva tuottaisi mitä suurimpia onnettomuuksia. Tuhansia veneitä lumivalkeine purjeineen, seppeleillä, lipuilla j.m. kaunistettuina, kiertelee Turkkilaisen musiikin soidessa Niilin laakson ympäri. Tulva kun on nousnut Kairon kaupungissa 16 Egyptiläisen kyynärän korkeudelle, joka tavallisesti tapahtuu Elokuun ensi viikkona, aukaistaan iso kanava, ja koko maa on veden vallassa. Silloin voidaan odottaa oikeata satoa. Jos taas vesi nousee 20:neen Egyptiläiseen kyynärään eli vähää ylemmäksi, saadaan runsas sato, mutta jos se nousee yli 24 jalan, tuottaa se vahinkoa. Lokakuussa vesi taas katoaa. Silloin kiiruimmiten kylvetään tähän mustaan, mutaiseen maahan, joka nyt antaa niin runsaan ja mehevän sadon, ett'emme voi aavistaakaan. Tänä aikana on koko Egypti yhtenä ainoana kukoistavana niittynä, joka lisääntyvässä Helmikuun ja Maaliskuun kuumuudessa muuttuu aaltoilevaksi viljamereksi. Mutta leikkuulla tämä loisto kaikki katoaa. Alituisesti yhdellä lailla polttava aurinko, täydellinen varjoavaisten puiden puute, maan, jopa taivaankin yksitoikkoisuus (sillä koskaan ei sada, ei aamun- eikä illankoittoa näy, ja taivas ei ole koskaan sininen, vaan loistaa huikaisevan valkoisena) -- kaikki tämä on Euroopalaiselle melkein tuskallista. -- Niilinvirran tulvan hyöty tulee osaksi veden tuomasta voimallisesta mudasta, osaksi myös siitä vedestä, joka jää kaikkiin kaivantoihin ja ojiin ja sitte käytetään vainioiden kastelemiseksi.

Maan tärkeimpiin tuotteisin kuuluu riisi, joka onkin asukasten paras ravintoaine ja täällä, niinkuin kaikissa lämpöisissä maissa pelloissa viljellään. -- Puuvillan viljelys, jota väliaikaisen kuninkaan Mehemed Alin hallitessa suurella ahkeruudella harjoitettiin, on myös suuresta arvosta. Yhtä huolellisesti myös hoidetaan sokuriruohoja ja kahvipuita.

Maan puulajeista on taateli-palmu hyödyllisin ja jaloin. -- Granatin omenapuu, jota meillä kasvihuoneessa kasvatetaan, tulee siellä tavallisen omenapuun kokoiseksi. Tavallinen viikunapuu on myös maan tärkeä tuote, ja lopuksi vielä mainitsemme varsinaisen akatsiapuun, josta n.s. gummiarabikumia saadaan. Tämä on keskikokoinen puu, jonka rungosta ja juuresta mainittua pihkaa hikoilee; tämä on arabialaisille ravitsevana ruokana, jolla he erämaassa matkustaissaan monet päivät elävät.

Egyptin asukkaat ovat kauniskasvuisia, ja koko maan lävitse matkustaissaan tapaa tuskin yhtään rumaa ihmistä. Heidän ihonsa on eri värinen: valkoinen, musta, ruskea eli keltainen; viimemainittu väri ei kuitenkaan ole luonnollinen, vaan keinoiteltu. Köyhät nimittäin hankaavat pieniä lapsiansa suolalla ja öljyllä ja aina väliin auringon paisteessa kuivaavat. Sillä tavalla muuttuu heidän ihonsa kovaksi, kuin puhvelin nahka, ja sitten he voivatkin paremmin kärsiä kovaa kuumuutta ja kylmyyttä. Kasvoillaan kihiseviä hyönteisiäkään eivät he viitsi poistaa, kun eivät tunne niiden pistoja. Yhtä vähän pitää köyhä kansa huolta lastensa jalkojen suojelemisesta, sillä he saavat avojaloin kuumalla hiekalla juoksennella. Sentähden heidän jalkansa vanhuudessa murtuilevatkin niin pahasti, että harpun soittaja voisi halenneista kohonneilla jalkajänteillä taitoansa näyttää. Näin kuitenkin käy ainoastaan köyhäin lapsille.

Egyptiläisten vaatteus seuraa tosin säätyä ja arvoa; mutta kuosilla ei heidän keskuudessaan ole mitään vaikutusta. Heidän vaatteillansa on sama kuosi, kuin muinoinkin, niin että Egyptiläinen voi aivan hyvin isänisänsä isän puvulla kaunistaida. Miesten vaatteus tuskin eriää naisien vaatteuksesta ja käytetään kaupungissa semmoisena ohkaisia, leveitä housuja, pitkää leveähihaista paitaa ja kapeahihaista päällysnuttua. Päällysnuttu (dolman) ulettuu aina jalkoihin asti, ja tämän ympärille vyötäisillä sidotaan vyö eli saali, joka on kullalla ja helmikoristeilla kaunistettu. Tässä vyössä he aseensa kantavat. Sukat ovat kankaasta ja kengät keltaisesta lammasnahasta. Keltaisten kenkien päällä, ikäänkuin kalosseina, pitävät he punaisia lipposia, jotka riisutaan ovipieleen vieraisiin tahi kirkkoon mennessä. Päähineenä käytetään valkoista käärrelakkia (turpaania), johon menee melkein yhtä paljon kangasta, kuin alusnuttuun, ja joka on niin raskas, että kesäkuumassa Euroopalainen ei jaksaisi sitä kantaa. Turpaani varjelee kuitenkin paraite auringon polttavilta säteiltä, miten minä kyllä huomasin Sinain vuorelle matkustaissani. Tätä päähinettä ei koskaan tervehtäissä liikuteta; Arabialainen tervehtää siten, että hän asettaa oikean kätensä suullensa, sitte panee sen otsallensa ja viimeiseksi rinnoillensa, samalla myös päätään kumartaen.

Naisten pukuna on myös leveät silkkihousut, monta punaista, viheriäistä ja keltaista alus- ja päällysnuttua, niin taitettuna, että ne kaikki toinen toisensa alta näkyvät. Päänsä he peittävät mustalla hunnulla, joka korvallisilta alas riippuu. Eräs poskien päällitse riippuva kaistale ulettuu aina jalkoihin asti; nenän kohdalta on tämä yhdistetty valkoiseen, kapeasen nauhaan, joka taas peittää osan kasvoista ja ulettuu takaraivolle saakka. Tästä nauhasta riippuu nenän ylitse suun kohdalle heliseviä kultarahoja niin liki toisiaan, että he niiden lävitse tuskin voivat nähdä. He tervehtävät samoin kuin miehetkin.

Egyptiläisten elämäntavat ovat hyvin yksinkertaiset ja kohtuulliset, ja senpätähden he tavallisesti elävätkin hyvin vanhoiksi sekä lopettavat päivänsä hiljaisella kuolemalla. Korkeasukuisetkin ihmiset tyytyvät usein tavallisina päivinä riisi-, ryyni- ja lampaanlihakeitokseen. Kuppi asetetaan suurelle laa'alle. Sen ympärille laitetaan mattoja, joille syöjät päivällis- ja illallispöydässä ristiin asetetuille jaloilleen istautuvat. Egyptiläiset tuntevat yhtä vähän veitsiä, kahveleja ja lusikoita, kuin pöytiä ja lavitsoitakin. He ottavat ruokansa kourillaan; liha leikellään paloiksi raakana ja sitte vasta keitetään niin, että sitä sormillaan helposti voi reukaloida. Egyptiläiset eivät pidä suurista pidoista ja ottavat harvoin niihin osaa, eivätpä naapureissaankaan usein käväise. Mutta ulkomaalaisille he kuitenkin osottavat erityistä vieraanvaraisuutta, joka tosin paljo eroaa meidän kohteliaisuudestamme, vaan se on kuitenkin vilpitöntä, niin maan kristityiltä kuin mahometiläisiltäkin. -- Jos tahdomme mennä mahometiläisen huoneesen, täytyy meidän kenkämme riisua oven pieleen, mutta pitää hattu eli lakki päässämme, ja sitte astua huoneesen rinnalle ristiin lasketuin käsin sekä kumartain. Heti näytetään vieraalle istuin isännän vieressä, sen jälkeen tarjotaan kuppi mustaa kahvia ilman sokuritta ja viimein palava piippu. Sittekuin tämä on poltettu, kysyy isäntä vieraan asiaa, ja kun asia on ajettu, jättää vieras talon samanlaisilla tempuilla, kuin hän tultuaankin teki. Naisia ei nähdä koskaan miesten huoneissa; he asuvat erityisessä huoneessaan.

Tämän yksinkertaisen ja kohtuullisen elämän ohessa ei heillä ole mitään, jota mukavuutensa vertaisena pitäisivät, ja sentähden jokainen toimittaakin tehtävänsä, jos suinkin mahdollista on, istuvillaan. Seppä istuu takoessaan ja viilatessaan; puuseppä höylätessään ja sahatessaan. Leipuri ei käytä puntaria tavaroitaan myödessään, vaan punnitsee ne kädellään, joka harvoin sen painossa erehtyykään. Leipä leivotaan nisujauhoista ja viedään ulos myytäväksi. Sitä, joka ei kohta tule myödyksi, ei enää tarjota, sillä Egyptissä ei syödä leipää, joka on yönkin vanhaa.

Ei missään maassa maan päällä eletä niin helposti, kuin Egyptissä, eikä missään leipä ole niin helppoa, kuin siellä. Noin kolmella pennillä saadaan niin paljon leipää, kuin täysikasvuinen ihminen päiväkseen tarvitsee. Elämän ylläpitäjistä on kuitenkin eräs, nimittäin viini, hyvin kallista, sillä maa tuottaa vähän rypäleitä, jonka tähden enin viini tuodaankin Ranskasta ja Hispaniasta.

Egyptiläisten paras huvi on metsästys, eikä mikään ole minua niin huvittanut, kuin tapa, jolla egyptiläiset sorsanpoikia pyytävät; niitä onkin Niilissä sanomattoman paljo. Tavallisesti niitä pyydetään verkoilla; mutta Arabialaiset, jotka ovat mainioita uimareita, voivat myös viekkaudellaan suuria parvia niitä kiinni ottaa. He antavat, nimittäin, suurien onsien kurbitsain uida veden pinnalla, että sorsanpojat munista päästyään tottuisivat niihin. Kun nyt pojat ovat melkein täysikasvuisia, ottaa Arabialainen säkin käteensä ja ui veden pinnan alitse kurbitsaan. Tämän jälkeen hän ui kurbitsaan kätkettynä sorsain perässä ja, kun hän on kylliksi likellä, sieppaa jaloista yhden sorsanpojan toisensa perään, pistää varovasti vedessä säkkiinsä ja jatkaa niin matkaansa, kunnes hän on saanut koko parven.

Aleksandria. -- Kairo.

Aleksandria, 200,000:lla asukkaalla, on kaksiosainen kaupunki; yhdessä osassa asuu Euroopalaisia, toisessa alkuasukkaita. Arabialaisessa osassa ovat kadut kapeita, säännöttömiä ja kesällä pölyisiä, talvella julman rapaisia. Huoneet ovat tavallisesti yhdenkertaisia ja hyvin oikullisesti rakennetuita. Täällä on yksi sivu vinosti katuunpäin; tuolla on toinen rakettu itse kadulle; tuolla kolmas, jolla on koko piha edessä katuun päin. Akkunoita on ainoastaan harvassa, enimmästi maakerroksessa. Jos huoneissa on pääkerros, on siinä usein koko joukko hienoilla puuristikoilla suletuita akkunoita.

Aivan toisennäköinen on Euroopalainen osa, joka onkin nykyajan tuote. Leveät ja suorat, ihanilla lehtokujilla kaunistetut kadut, siellä ja täällä olevat aukeat paikat, joissa alituisesti vihertäväiset kasvit ja kukat tuoksuavat; muhkeat monikertaiset huoneukset, isot rakennukset komeine puoteineen; aina Triestistä asti tuoduilla kivillä oivallisesti kivitetyt kadut ja erinomaiset jalkakadut tekevät Aleksandrian yhdeksi kauneimmista Välimeren rantakaupungeista. Keinollisella veden johdattimella pumputaan Niilin vettä vesisäiliöön, josta koko kaupunki saa parasta juomavettä. Alkuasukkaat ja vieraatkin Arabialaiset väittävät, että Niilin vesi on maailman parasta ja että joka kerran Niilistä on juonut, ikävöitsee aina Niilin rannalle.

Aleksandrian ja Kairon yhdistää Egyptin valtion rautatie. Matkustus näiden molempain kaupunkien välillä kestää yöjunassa 4 1/2 tuntia. Jos muutos aukealla maalla ja ilmassa on erinomainen, ei se ole vähempi pääkaupungissakaan. Khedivi[61] (maaherra) näyttää tahtovan Kairon tehdä idän Parisiksi. Kaupungin länsiosa on melkein kokonaan uusi ja paljon Niiliinpäin levitetty; muita kaupungin osia leveät kadut risteilevät. Toivottava ainoastaan olisi, ett'ei kaupungin itämaista luonnetta kovin Euroopalaisuuttamisen innossa hävitettäisi, sillä se antaa kaupungille suuren osan sen ihanuudesta ja lumous-voimasta.

Vieraan ensimmäisenä tehtävänä, Kairoon tultuaan, pitäisi olla Citadell'issa[62] käyminen.