Part 12

Paksu sumu, joka tuskin päivällishetkinäkään häviää, ilmoittaa Erzgebirgeläisille talven tulon, joka tavallisesti ilmestyykin mitä kammoittavaisimmassa muodossa. Usein pyryää viikkokaudet lakkaamatta, ja joskus yhdessä yössä niin paljo, että kylissä täytyy tiensä lapioita, jopa joskus nousta katoillekin, ennenkuin voi tien ovelle tahi akkunoille löytää. Kuudesta aina neljääntoista jalkaan vahva lumi ei ole harvinaista kovina talvina. Pyryt, jotka eivät missään niin myrskyile, kuin täällä, muodostavat usein neljänkymmenen ja kuudenkymmenen jalan korkuisia nietoksia, joiden ylitse Erzgebirgeläinen Lappalaisen tavoin suksii tahi lumikengillä laahailee. Onnettomuuksien vältteeksi asetetaan merkkisalkoja, ja pahemmilla pyryillä, etenkin iltasilla, ilmoitetaan vielä kellolla tahi rummulla, mihin päin matkustajan on pyrkiminen. Harvoin sittekään talvi menee jotakuta ihmistä lumeen hautaamatta. Sittekin Erzgebirgeläinen sydämellisesti toivottaa jokaisen talven tervetulleeksi; sillä se tuottaa hänelle rakkaimman näön, rekikelin, joka tiet tasailee, vilkastuttaa seurustelua ja yhteyttä, ja tavallisesti kestää kauemmin, kuin alangoilla. Silloin ei ajeta hevosilla, vaan ikäänkuin lennetään uhkaavien vaarojen ohitse, vuorien ja laaksojen ylitse, ja yksinpä lapsetkin kelkoillaan (enimmästi kaksittain kussakin) laskevat alas mitä jyrkimmiltä kukkuloilta. Nuoriso onkin täällä yleensä paljoa paremmin karaistu kuin alangoilla, ja usein, silloin kuin me täällä jo turkkiin turvaamme, lapset siellä juoksentelevat mitä niukemmissa puvuissa. Näin puettuina he myös seuraavat matkustajan vaunuja lahjoja kerjäten.

Karlsbad.

Böbmerwaldin itäisellä rinteellä kiertelee Teplbach graniittivuoren syvää juoppaa myöten Eger-virran laaksoon. Vaikka kesällä hyvin vähävesinen, miten muutkin vuoripurot, paisuu se keväisin, jolloin tulvavesi tuhansissa noroissa hypähtelee, tahi suoja virtojaan vierittää vuorelta alas, kohisevaksi koskeksi, joka usein tuhoja tekee ja vedellä peittää koko Egerlaakson. Likellä tämän Eger'in yhtymäpaikkaa, jossa virta lirisee korkeiden äyräiden ja jyrkkien kallioseinäin välitse eteen pistäytyvän vuoren ympäritse, on Saksan mainioin terveyslähde Karlsbad; monen kivuloisen toivon ja pyrinnön esine, paikka, josta tuhannet vuosittain löytävät terveytensä taikka helpoituksen kivulleen tahi vapautuksen viimeisen, rauhallisen lepopaikan.

Karlsbad on puoleksi kaupungin ja puoleksi maaseudun näköinen. Tämä tulee kaupungin omituisesta asemasta. Monessa paikassa laakson seinä, johon pääkadun huoneet nojautuvat, on niin jyrkkä, että päädöt koskevat kallioihin, ja laakson pohjan leveys supistun paikoin aina 180 jalkaa kapeaksi. Huoneet muualla, paitsi pääkadulla, ovat sijoitetut sinne tänne laakson seinäin penkereille joko ypö yksinään tahi ryhmissä, ja ovat kaunistetut hupaisilla puutarhoilla ja istutuksilla. Kokonaisuudessaan Karlsbad tarjoaa metsäruunuisine kunnaineen viehättävän näön, vaikka sitä miltä puolelta tarkastelisi. Ei vähemmän kuin seitsemäntoista terveyslähdettä, joita maanalainen valkea lämmittää, pulppuaa tällä kaupungin pienellä alalla. Ne kumpuilevat ylös graniittihalkeamista, joiden seiniä kalkkinokkumakivi silaa. Tämä marmorimainen ja kirjava nokkuma- eli hikikivi on lähteiden synnyttämää, ja valmistavat Karlsbadilaiset sen kaikenlaisiksi kauniiksi kaluiksi, sillä se on helppoa silittää ja kiillottaa. Sitä murretaan kosolta Sprundelnissä. Siitäpä nimikin "sprundelkivi."

Sprundeln on kiitettävin, toimeliaisin ja kaikkia lähteitä antavaisin lähde. Sen lämmin on myös suurin (60° R.). Vesi siellä tulvaa tupruten isolla jyminällä ja tavan takaa ikäänkuin seisahtaen, tyhjentää vetensä pyöreäsen lammikkoon, jota peittää katto, jonka keskellä on reikä höyryjen läpäisemistä varten. Tästä majamaisesta lammikosta kylpijäin juoma-astiat sitte täytetään. 200 askeleen päässä Sprundelnistä on Linnanlähde (Slottsbrunnen), jonka lämpö on 40° R. Sprundelniä lämmön suhteen likinnä on Reinhardin lähde. Tätä, samoin kuin Pitaalilähdettä ja Hygiealähdettäkin, käytetään paljoa vähemmän. Toiset lähteet eivät vielä ole ollenkaan kunnostetut, ja ne kun puhkeavatkin itse Tepl-virtaan, on niistä nouseva höyry niiden ainoa ilmoittaja. Kaikille kunnostetuille ja vedensuonnille sopivaksi valmistetuille lähteille on vieraille rakennettu mukavia laitoksia: kauniita pylvässaleja sadeilmoina käyskenteltäväksi, varjoisten, jylhäin metsäpuistojen lävitse luikertelevia tiehyeitä, jotka jatkuvat pitkin ihanien laakson rinteiden ja kalliokielekkeiden kautta etemmä ympäristölle.

Kaikki Karlsbadin lähteet ovat erilaisia aukeamia siitä kuumasta vesivirrasta, joka alkaa syvyydestä, missä maa vielä on hehkuvassa muodossa. Mitä ylempänä lähteet ovat, sitä vähempi on niiden lämpö. Kuumin niistä, Sprundeln, on Teplbachvirran laaksossa.

Ainekset kaikissa lähteissä ovat samat ja jotenkin samassa määrässäkin ne ilmestyvät; korkeampi lämpö vaan tuottaa suurempia vaikutuksia. Sanomaton veden paljous tulvaa näistä kaikista lähteisiä. Sen vuotuinen summa lasketaan 600 miljoonaan kuutiojalkaan -- se on veden paljous, joka täyttäisi peninkulman laajuisen ja 5 jalan syvyisen järven vedellä. Voi kuinka antelias siis luonto on kalliine lahjoineen!

Karlsbadi-veden terveyttä antavainen voima oli jo vuosisatoja takaperin tunnettu. Niiden maine kaikuu maiden ympäri ja houkuttelee joka vuosi joukon kivuloisia kaikista maailman ääristä ja ilmanaloista tähän hiljaiseen laaksoon. Ja sen vaikutus onkin itsepintaisiin pitkällisiin tauteihin ihmeellinen. Useimpiin alaruhon tauteihin Karlsbad-vesi onkin kaikkein paras parannus-aine. Väkipäisille luuvalovaivoille on se yhtä terveellinen. Usein se taudin parantaa kokonaan; mutta melkein aina antaa se helpoitusta, heikontaa pahan vaikutusta eli poistaa sen palautumisen koko vuodeksi. Kummallinen myös on lähteiden vaikutus kuumain maiden tauteihin. Aina Itä- ja Länsi-Intiastakin rientää joka vuosi onnettomia, maksa- ja pernatautisia, täällä koettaakseen viimeistä apukeinoa. Monta meneekin terveenä takaisin. Juonti alkaa tavallisesti viileämmistä, mietoisemmista lähteistä. Sprundelnin vesi vaatii suuremman varovaisuuden ja on juotava vasta lääkärin selkeiden neuvojen mukaan. Täysikasvuinen tavallisesti juo 10-15 maljaan joka aamu. Koko juontiaika keskimäärin kestää 5-6 viikkoon. (Kesä- ja Heinäkuussa). Muutamat sairaat käyttävät lopuksi Peplitz'iä, Frankenbad- ja joskus myös Marienbad-vettäkin noin 14 päivänä.

Karlsbadin elämä on niin vapaa, kuin isoissa kaupungeissa. Seudun ihanuus ja monipuolisuus, asukasten suopeus ja osaa ottavainen ystävällisyys, jotka kaikki jokaiseen, heidän huostaansa jätettyyn sairaasen tekevät hyvän vaikutuksen, vaikuttavat rauhallisesti ja sääliväisesti heihin ja niin edistävät terveytymistä. Torvien tornista puhalluksella "tervetultua", joka jokaiselle tulijalle kaikuu, on jo jotain vieraan suosimista ja ylevää, sekä tekee iloisen vaikutuksen. Seuraavana iltana tervehtää häntä tavallisesti kaupungin laulukunta jollakin serenaadilla hänen akkunansa takaa. Isäntäväkensä sydämellisimmästi palvelemana, koteutuu kylpyvieras vapaana ja huomiota herättämättä kirjavaan kihinään lähteellä, joka, pienenä maailmana, ympärilleen kerää kaikenlaisia, kaiken kielisiä, kaiken pukuisia, kaiken kansaisia, kaiken säällisiä, kaiken tapaisia ja uskoisia. Helposti täällä toteutuu, vaikka kaikki ovatkin vieraita, ja seurustelun tarve tuottaa mieluisimman tuttavuuden, sekä antaa siivet hyödyllisille ja virkistäville keskusteluille. Päivällisten jälkeen soittokunta soittelee muutamilla käytäväin paikoilla; konsäärtit, näyttelyt, pidot, iltaseurat ottavat iltamat. Viehättävin kuitenkin on kaupunkia kiertäväisten käytäväin ihana luonto. Jos ilma myöntää pitempiä kävelymatkoja, ottaa aina postitalo eli Hommer'in kylä vieraat vastaan. Sinne vievällä leveällä tiellä pyörii komeita ajoneuvoja, jättäen jälkeensä siimeksisillä hiekka-käytävillä astuskelevaiset jalkamiehet. Hommer'iin keräytyy joka ilta lukuisa joukko tiheiden puiden alle tahi suojaaviin telttoihin juomaan kahvia, eli syömään mulloja, voileipää ja juomaan olutta. Kauniina iltamina kylpyvieraat kiiruhtavat vehreän luonnon helmaan, viehättävää konsäärttisoittoa kuultelemaan ja tuttaviaan tapaamaan.

Yhdessä paikassa -- kirkkotarhassa -- käymme vielä, ennenkuin Karlsbadin jätämme. Sinnekin on "pieni maailma" kokoutunut -- maan pyhiin matkustajia kaikista kansoista, kaiken karvaisia ja säätyisiä. Sinne he heittivät pyhimyssauvansa ijäksi päiväksi. Nämä pienoiset kummut kylmää maata harmaine ja sammaltuneine, kiiltävine ja loistavine hautakivineen, joita kaikenkieliset kirjoitukset kaunistavat -- kuinka suloisia elonkukkia ne kätkevät! Täällä kodosta kaukana, kaukana kaikista rakkaista ne lakastuivat. Kuinka monta niistä, jotka aikakirjoin lehtiä kunnioittavat, nämä nimet muistoon herättää! Jokainen saksalainen sukukunta löytää tästä kalmistosta jonkun tutun nimen, jota se rakastaa, kunnioittaa ja lukee parhaimpainsa joukkoon, ja jokaisen kansan kunniallisten jäsenten hautoja tavataan täällä. Parantavaisilla lähteillä tapasivat he tuskainsa helpoitusten sijasta niiden lopun ijäisen rauhan helmassa. Monen hautakiven, joka katselijalle puhuu vierasta, käsittämätöntä kieltä, ympärillä näkee väkikihermäin seisovan; sillä jokainen tänne pyhiin vaeltanut etsii haudat, joissa hänen sydämensä lemmikit makaavat, ja hoitava käsi koristaa joka vuosi muistomerkit uusilla seppeleillä eli istuttaa tuoreita kukkasia niiden juurelle.

Tyrolilainen.

Tyrolilaiset ovat terveitä, voimallisia ja kauniita ihmisiä vilpittömillä ja rehellisillä katseilla; he ovat kookkaita, leveähartiaisia ja vähentymättömillä voimilla aina vanhuuteen saakka.

Tyrolilaisten vaatteus yleensä on hyvin kaunis, vaikka jokaisella laaksolla onkin oma vaatepartensa vallitsevana. Kuinka ylevä Inn-laaksolainen onkaan pitkine sukkineen, jotka polvet jättävät paljaiksi, lyhyine nahkahousuineen ja leveine vöineen, punaisen liivin päällä olevine leveine henkseleineen, lyhyine nuttuineen ja suurine, pyöreine ja keveillä nauhoilla koristeltuine hattuineen! Alaisen Inn-laakson naisilla on korkea, suippoinen hattu kauniissa päässä, lyhyt poimuinen hame ja kaunis miehustin; yläisen Inn-laakson naisilla taas on vehreä huopahattu eli keltainen olkihattu, vehreä miehusta sekä leveät viehättävät valkoiset liinavaatteiset hihat. Passeieriläinen reunustaa ruskean nuttunsa punaisella ja viheriäisellä, pitää punaisia henkselejä ja keltaista hattua. Bregenzin seudun naiset, jotka kauneudessa voittavat muut Tyrolilais-vaimot, niinkuin Liller-laaksolainen on kaunein Tyrolin miehistä, pitävät kesällä taivaan sinisiä, talvella korvalakkeja, kirjavaa miehustaa ja valkoista, kudottua kankahista sen päällä.

Tyrolilainen rakastaa kotiaan ja hänellä on siihen syytäkin. Hän rakastaa ruhtinassukuaan ja hän on todella osoittanut, että hän sitä rakastaa uskollisesti aina kuolemaan asti. Tyrolilaisten taipumuksissa on kummallinen sekoitus: kuleksimishalu ja kotoikävä; mieltymys luontoon ja taiteellisuuteen; työteliäisyyden ja kaupanteon halu. Tämän ohessa hän on -- sitä ei kukaan voi kieltää -- oikein runollinen ihminen. Hänen kotomaansa luonnon runollisuus: sininen taivas, auringon säteistä säihkyvät tunturit, raivoisain vetten hyrskeet ja lumivyöryjen jyskeet -- kaikki tämä tekee häneen elävän vaikutuksen. Hän iloitsee ja riemuitsee. Se on sulo luonnon vaatimus, joka hänen äänensä virittää lauluun. Kun päreitä kiskotaan eli "lotscher'ia" -- puun oksista tehtyjä kenkiä -- palmikoitaan, silloin laulu vilkkaasti virtaa lakkaamatta, ja soitinlaudan, huuliharpun ja pillin säestämänä. Etsch-laaksossa kulkee kummallisesti koristettuja ihmisiä -- Saltnec'in (viinitarhan vartijoita) viinimäen edustalla suurine pertuuskoineen ja hattuineen, joita höyhenet tahi oravan nahat kaunistavat, ja pari vuorikauriin sarvea nahkakilpisellä rinnallaan. He tuntevat hyvin maansa laulut ja antavatkin runovirtansa vapaasti ja vilkkaasti vieriä.

Tyrolin hyppelyissä on monenmoisia, keinokkaita käänteitä ja asennoita, joissa kavalieri alinomaa nopsasti pyörähtelee ja kiertelee hemppukkansa ympärillä käsien taputtaessa ja jalkojen temistäessä. Sitä paitsi Tyrolilaisen runollinen mieli ilmautuu vielä heidän yksinkertaisten käsityöläisten ja talonpoikain töiden muotojen kauneudessa, varsinkin maalauksessa, kuvanveistossa ja rakennustaidossa. Senpätähden nähdäänkin ei ainoastaan kirkot, vaan myös useimpain huoneiden päädöt valkoisina, heleinä helottavan seudun viheriästä pohjasta. Tiviit rakennukset, joita Tyrolissa melkein kaikki ovatkin, ovat kuvilla kaunistetuita eikä koskaan niiden kaltereista, jotka huoneusten alimmaiset kerrat ympäröitsevät, puutu jotakuta raamatun lausetta tahi kukkaiskoristetta. -- Tyrolilaisen miehuullisuus muistuttaa vielä vanhasta ajasta, jolloin Saksalainen talonpoika esiintyi ylevänä ja vaativana miekkoineen ja höyhenkoristeisine lakkineen. Mahtavat miekkain mittelijät eivät vieläkään puutu tästä maasta, etenkin alaisessa Inn-laaksossa ja Ziller-laaksossa. Te kuulette äkkiä räikeän huudon vuorelta. Silloin seisoo siellä ylpeä taistelija, jonka kaikki jäntereet ovat jännitettyinä odottavaan huutoon. Hän seisoo ja odottaa kärsimätöinnä, kunnes joku huomaa tuon yllyttävän kiljunnan ja vastaa siihen. Nyt astuvat molemmat ääntä kohden, kunnes toisensa kohtaavat. Nyt koitetaan! Jos ihmisiä on läheisyydessä, otetaan ne palkintotuomareiksi. Se ei ole lasten leikkiä, mikä nyt alkaa. Niin tulinen on ottelu, että kaikki jäsenet ruskaa ja usein kuullaan: "hammas hampaasta, silmä silmästä, eli nenä nenästä." Voittajan palkka on voitetun lakin-höyhen. Se, jolla on kolme höyhentä lakissa, ei pelkää ketään; hän kamppailee kenen kanssa hyvään. Innollisesti rakastaa Tyrolilainen pilkkaan ammuntaa ja metsästystä ja hänen varma tähtäyksensä on usein nähty.

Omituisia ovat heidän häätapansa. Niissä eri seutujen asukkaat paljo toisistaan eroavat. Saksalaiset varsinkin eroavat Italialaisista naapureistaan. Aamusopalla, jolloin lihaa, makkaraa ja leivoksia myös tarjotaan, juhlallisuudet alkavat; sen jälkeen seuraa hyppely ja sitte, noin kello 10, kulku kirkkoon, jonka oven vilkkaasti soittavaiset musikantit aukaisevat. Heidän perässään menevät nuoret miehet, joita kaksi "viitan kantajaa" seuraa; nuoret neitoset, joiden hiukset ovat kukilla seppelöidyt ja nauhoilla koristettu hattu kädessään, seuraavat heitä. Näiden jälessä tulee sulho papin ja isännän seurassa; heidän takanaan taas naineet miehet, morsian, joka kantaa ruusmariini-seppelettä, pitsistä vyötä ja ruususeppelettä, seuraavat, nekin papin ja morsiusäidin keralla -- morsiamen oikea äiti ei ole seurassa. Naineet vaimot ovat viimeisinä. Kirkossa juhlallisuuden alkaa juhlallinen messu, sitte seuraa vihkiminen, uhrikäynti ja viimeiseksi Juhanneksen-siunaus. Kirkosta mennään ruoalle; silloin pannaan "pöytä koreaksi" 10-12 ruokalajilla; keskimmäinen laji on soppa. Ruoan perästä, joka usein kestää 6 tuntia, sillä ruokalajien välillä hypellään, kuullaan joku saarna ja lyhyt rukous pidetään. Sitte alkaa uusi ruoka-aika. Nyt asetetaan voitaikinasta tehty käärme esille ja onnelliseksi lopuksi maistetaan maljasta ja annetaan morsiusparille rahapalkinto häiden kulunkien korvaukseksi.

Wieliczkan suolalaitokset.

Krakaun läheisyydessä on pieni kaupunki nimeltä Wieliczka (Vjälitshka). Siinä ja sen ympärillä on tämä kiitetty suolalaitos. Työ siellä käy miten muissakin kaivoksissa. Suola ensin rouhitaan suuriin lohkoihin ja sitte hinataan ylös. Aina 13:lta vuosisadalta alkaen on tässä kaivoksessa työskennelty, ja siis ääretön paljous suoloja nostettu, eikä tuo jättiläisaarre sittenkään ole sanottavasti vähentynyt. Kahdeksasta aukosta, joista 2 on kaupungissa ja 6 sen ulkopuolella, päästään tähän maanalaiseen suolasäiliöön. Molemmat ensimmäiset ovat työmiesten alas laskemista ja suolan ylös nostamista varten; toisista aukoista taas kuletetaan enimmästi työmiesten tarpeita. Jos laskeumme alas eräästä näistä, tulemme ensin pimeäsen, 600 jalkaa aukosta olevaan paikkaan. Tästä muutamat käytävät johtavat eräille portaille, joissa on 325 osaksi puista, osaksi suolaista astinta. Kun nämä on menty, tavataan taas useita käytäviä, jotka vievät viimein varsinaiseen suolalaitokseen. Mutta kuinka meitä ihmetyttää tähän kummalliseen asuntoon astuissamme! Me seisomme nyt uudessa maailmassa, jonka loisto ja kiilto on suurempi, kuin vilkkainkaan mielikuvitus voisi ajatella. Jos käännämme silmämme maahan päin, jossa seisomme, näemme avaran, silmänkantamattoman ja väkirikkaan tasangon huoneineen ja katuineen, joilla kuormavaunut vieri vieressä vierivät. Kaikkialla ihmisiä kihisee tässä maanalaisessa valtakunnassa. Katsastammeko ylöspäin, niin näemme korkean, suolakivipylväiden kannattaman holvin, jonka laki samoin on suolakivestä, joka etäältä katsoen näyttää puhtaimmalta kristallilta. Nuo yhteiset valkeat, joita kaikkialla pataa, heiasteteleivat lukemattomista suolapylväistä niin ihmeellisiä kiiltoja, että ne tekevät katsojaan yläilmoissa aavistamattoman vaikutuksen. Suolakivien synnyttämät valon taitteet ja kajastukset tuottavat monin paikoin mitä harvinaisimpia näön-häiriöitä. Joka puolella luulisi olevansa rupiinikivi-, viheriäkivi-, ametisteri- ja sahviiri-(sinikivi-) kasojen ympäröimänä; niin sanomattoman ihanata ovat ne sateenkaaren kaltaiset väri-kajastukset. Tämä näyttelö tulee vieläkin ihmeellisemmäksi sentähden, että värit vaihtuvat aina jokaisella askeleella jok'ainoassa paikassa.

Holvin katon kannattamiseksi täytyy olla pylväitä määrätyssä tiheydessä. Nämäkin pylväät ovat suolakivestä joko kohta kaivaissa jätetyt tahi uudesta tehdyt. Molemmissa tapauksissa on niille annettu soma muoto. Holvit myös ovat erimuotoisia ja kummallisesti kuvaeltuina; mutta nämä ovat aina luonnon töitä. Erittäin kauniita ovat holvien reunain suolalahkot. Ne riippuvat alaspäin kuin jääputkulat ja kajasteleivat kaikilta sateenkaaren väreiltä. Jopa sielläkin, jossa maata ei niin paljo tallata eikä ajeta, on se samallaisilla kiteytymisillä peitetty. Siellä ja täällä nähdään majoja joko yksinäisinä tahi ryhmissä. Niissä vuorimiehet perheineen asuvat. Näitä maanalaisia asukkaita on noin 500, joista ainoastaan harvat ovat muun maailman yhteydessä. Väitetäänpä monen elävän ja kuolevan niissä lokeroissa, joissa syntyivät, eikä koskaan auringon valoa nähneen. Ett'ei nämä ihmiset kasvaisi ja kuolisi tietämättä mitään totisesta Jumalasta, on lapsille rakennettu kouluja ja täysikasvaneille kirkko, suolakiveen selin hakattu. Alttari, saarnatuoli, seinät, holvit ovat hakatut suolakiveen tahi siitä. Suolakaivoksen suuren tasangon lävitse menee tie, jota pitkin suolakuormat viedään sille paikalle, josta ne ylös nostetaan. Tie ei koskaan ole autio. Ajurit, jotka tallustelevat kuormainsa sivuilla, ovat aina hyvällä tuulella. Kuletettavat tavarat tarjoavat komean näköalan; ne kun kimaltelevat kuin kristallit ja jalokivet. Täällä käytettäväin hevoisten luku nousee usein moneen sataan, eikä yksikään niistä näe aurinkoa sen ko'ommin, kuin ne kaivokseen laskettiin. Tavallisesti kaikkialla kimalteleva kirkas valo huikaiseekin niiden silmät niin, että ne hyvin pian menettävät koko näkönsä. Niitä kuitenkin voidaan käyttää yhtä hyvin, kuin näkevinäkin. Kaivoksen ison osan lävitse juoksee pieni puro, jonka vesi ei ole suolaista ja joka riittää ihmisten ja eläinten tarpeeksi, ja muutahan ei tarvitakaan, sillä kylväminen ja niittäminen ei täällä tule kysymykseenkään. Yläilmat saavat pellontuotteista heille huolen pitää. Vuorimiesten työkaluina ovat taltat, vasarat ja kuokat. Näillä kaivetaan lieriömäisiä suolamöhkäleitä, jotka sitte irroitetaan. Joskus kaivetaan suurempiakin suolamöykkyjä, joiden vierähteleminen synnyttää aika jyrinän -- niinkuin ukkosen jyminän. Suurimmat möykyt sitte lohkotaan pienemmiksi -- paremman käsittelemisen vuoksi usein tynnörin muotoisiksi. Maan pinnalle ne saatua, säretään ne vieläkin pienemmiksi muruiksi, jotka vielä sitte sitä varten raketuissa myllyissä jauhetaan hienoiksi. Kovimmista ja kauneimmista kappaleista tehdään kaikenlaisia kauniita huone- ja leikkikaluja, jotka sitte myödään ympäri maailmaa.

Schweiz.

Schweiz kokonaisuudessaan on jylhä vuorimaa ja, vaikka se onkin jotenkin kaukana etelässä, paljon lumen ja jään täyden melkein kylmä. Pohjaisin, Saksan rajainen puoli, on kuitenkin lauhkeampi ja tasaisempi. Ranskasta Schweiz'in eroittaa matalanlaiset Juravuoret. Sitä vastaan Alpeilla, jotka Välimerestä alkaen menevät Piemontin, Savoy'en, Schweiz'in ja Tyrolin lävitse Turkin maalle, on korkeita, lumen peittämiä kukkuloita. Näillä kukkuloilla tavataan lumi jo 7,800 jalan korkeudella -- aivan kuuman kesän keskellä; talvella taas on koko maa lumen peitossa. Tämä ainainen vuorilumi tekee usein kauheita onnettomuuksia keväällä, kun lumi alkaa pehmitä ja sulaa. Sillä vaikka pienikin möhkäle jyrkän vuoren kukkulalla lohahtaa vierymään, niin kasvaa se ennen laaksoon kerkiämistään sanomattoman suureksi lumivuoreksi, joka usein peittää kokonaisia kyliä asukkaineen päivineen.

Näitä lumikokouksia sanotaan lumivyöryiksi. Vuorilla pysyvä, monivuotinen lumi muuttuu aina korkeammaksi ja viimein litistymällä jääksi, jota sanotaan "_Firn'iksi_". -- Useissa vuoriseuduissa sanotaankin sentähden lumen ja jään peittoisia vuorenkukkuloita _firne'iksi_. Lumi- ja firnejoukkioiden luoliin ja laaksoihin pakkautuminen litistää jääosaset tiviimmin yhteen ja kun ne keväisin vuorelta juokseva vesi kostuttaa ja alituinen kylmä jäädyttää, muodostuu täten suuria jäätymiä. Omasta painostaan ja alituisesta lisäytymisestä, pakkautuu nämä jäätymät yhä ylemmä ja niin vähitellen kokonaisten vuorten välit ja rotkot täyttyvät jäällä ja siten syntyy kokonaisia jäävuoria. Näitä sanotaan _gletscher'eiksi_ -- jäätiköiksi.

Schweiz'issä on 12-14,000 jalkaan korkeita vuoria, esim. Schreckhorn, Jungfrau, Montrosa. Jos esim. ajattelemme kuinka harvoin joku kirkontorni on edes 400 jalkaa korkea, niin voimme vähän kuvailla näiden mahdottomain vuorten korkeutta. Niiden huiput katoavat pilviin, ja jos jollakulla korkealla huipulla seisoo, voi usein kuulla ukkosen ja nähdä salaman säihkyvän jalkainsa alla. Niin korkeita kuin ne ovatkin, menee niiden ylitse kuitenkin joskus maanteitä. S:t Gotthard'in ylitse esim. menee 6,430 jalan korkeudella maantie. Simplon'in yli tehtiin Napoleonin käskystä tie, joka kulkee 264 sillan ylitse ja monesti kallioihin kaivettujen syvennysten kautta. Nämä vuoret leviävät ympäri Schweiz'iä ja vaikuttavat sen, ett'ei missään ole isompia tasangoita. Niissä ovat myös lähteet monelle purolle ja virralle, joista Rhein ja Rhone ovat merkillisimmät.

Schweiz on myös rikas isoista järvistä. Vuoret, joet ja järvet eivät jätä paljo maata pelloksi, ja senpätähden Schweiz'iä ei luetakaan hedelmällisten maiden joukkoon. Mutta siellä, missä voidaan kyntää ja kaivaa, on maa jotenkin antavaa, ja viljelläänpä useissa paikoin viiniäkin. Hyviä hedelmiäkään ei Schweiz puutu. Maa on erittäin rikas hyvistä laitumista, sillä matalammat vuoret ja korkeidenkin rinteet kasvavat meheviä ravintokasveja. Sentähden Schweiz'in naudat ovatkin monen muun maan nautoja suuremmat. Virrat ja järvet antavat runsaasti kaloja, metsät hyvänpäiväisesti riistaa. Korkeilla vuorilla nähdään usein vuorivuohien kiipeilevän, ja niiden huipuilla tavataan kaksi Euroopan suurinta ja voimallisinta petolintua "kultakotka" ja "lammasgami", jotka vuorikauriita, jäneksiä ja karitsoita kaappaavat, jopa joskus käyvät voimallisilla kynsillään lapsiinkin käsiksi ja vievät ne lentäen tiehensä.

Schweiz on siis pienten asuttujen tasankojen, viljavien laaksojen, ruohoisten laitumien, viheriäisten kunnasten, jylhäin kallioiden, korkeiden vuorien ja jäätiköiden kirjava sekoitus. Vuorilla, joiden huiput ikuinen lumi peittää, voidaan tavata kesällä usein kaikki vuoden ajat: syksy, kesä, kevät ja talvi. Silloin kuin alemmilla seuduilla syysleikkuu jo on tehty, niitetään ja kuivataan sitä ylempänä parhaallaan; sitä ylempänä taas ensimmäiset niityn kukat vasta kukkivat ja vuoren huipulla lumi pilviin kurottaa.