Part 18

Mary puristi Koskelan kättä. He ymmärsivät toisensa. Ja junan ryskyen lähtiessä painumaan länteen nousivat kauniit kuvitelmat seikkailijoittemme mieleen.

28.

Kivisen avoin kirje toimitukselle Turkuun, jossa sanomalehtineekeri, olematta itserakas, uskaltaa väittää yhtä ja toista.

"New-York, 10.5.1919.

Terve, vanha veikko!

Toivottavasti ovat viranomaiset jo päässeet rauhaan meidän etsiskelystämme. Tehän siellä Turussa olette koettaneet panna koko maailman päälaelleen löytääksenne meidät. Tämä todistaa sangen suurta ja ilahduttavaa ihmisrakkautta, mutta samalla, luvalla sanoen, jotenkin pientä luottamusta meidän voimiimme ja kykyymme selviytyä elon mainingeista ja ajan aalloista. Uskallan väittää, olematta silti itserakas, että osaamme kulkea tässä maailmassa takertumatta pieniin ja keskikokoisiinkaan vaikeuksiin.

Me olemme siis täällä, pääasiassa eheinä ja terveinä. Minulla on kyllä vasemmassa jalassani pienoinen muisto venäläisestä kolmenlinjan kivääristä, ja Koskelalla on samanlainen käsivarressaan. Punaisilla oli nimittäin kaino aikomus pysäyttää maallinen vaelluksemme juuri kun olimme selviämässä koko kommunistivaltakunnasta, mutta aikomus jäi pelkäksi aikomukseksi. Olematta itserakas, uskallan väittää, että se oli tulinen paikka, mutta viisi mauseria (mr Audhonkin oli "ketjussa", hra Nosowkin suuren kiven takana lataajana ja kaunis tyttö suojeltavana ja kiihoittajana) voi saada aikaan paljon. Meitä ei katsota ehkä pelkureiksi Suomessakaan, vaikka peräydyimmekin hiukan sekavassa järjestyksessä, sillä taistelimme koko laajaa Ryssäinvaltakuntaa vastaan.

Tiedätkö, vanha veikko, tietoisuus hyvin suoritetusta päivätyöstä on suloinen. Hm, olematta taaskaan itserakas, uskallan väittää, että me olemme suorittaneet kohtalaisen rupeaman.

Meille on oltu kohteliaita, perin kohteliaita kaikkialla. Meidän matkalaukkujamme on silmäilty mitä suurimmalla kunnioituksella ja vielä suuremmalla uteliaisuudella. Hm, on hiukan ikävää, kun on takertunut valtio- ja maailmansalaisuuksiin, sillä voisin todella kertoa muutamia huvittavia juttuja. Mutta diplomaatin täytyy olla vaiti. Se on ensimäinen ja toistaiseksi ainoa sääntö, jonka minä muistan diplomatiasta, mutta sekin on niin turkasen vaikea. Minun on yleensä mahdoton säilyttää mitään, mitä minä tiedän, paitsi tietenkin suoranaisia yksityisasioita. Jos diplomatia on samanlaista kuin muut taidot ja jos siinä säännöt tulevat aina vaikeammiksi, niin ei kannata ajatellakaan koko alaa. Jo vaikeneminen on minulle miltei ylivoimaista.

Niin, no, senverran voin sanoa, rikkomatta lupausta eräille Euroopan ja Ameriikan kuuluisuuksille, että kaikki maailman hallitukset ovat henkäisseet helpotuksesta, saatuaan kuulla meidän palanneen pohjoisnaparetkeilyäkin vaikeammalta matkaltamme. Minä en yleensä siedä imartelua, mutta tunnustus hyvinsuoritetusta työstä kannustaa eteenpäin. Me saimme tunnustusta, ja pelkäänpä pahoin, että vähän imarteluakin. Kaikki kävi luonnollisestikin hiljaa ja salaa, joka tietenkin oli miellyttävintä vaatimattomille luonteillemme. Tosin minulla toisinaan syyhytti sormia kirjoittaa lehtiin joku tuollainen etusivun täyttävä jymyuutinen, mutta Koskelan sai tuollainen päähänpisto säännöllisesti peräti kovasanaiselle tuulelle, joten luovuin ajatuksesta. Koskelahan ei ymmärrä ollenkaan sanomalehtitekniikkaa.

Olemme estäneet kaikkiaan 1 maailmanvallankumouksen, 17 valtiokumousta sekä lukemattoman määrän kapinoita, mellakoita, levottomuuksia, epäjärjestyksiä y.m. 'kansanhuveja'. Se kuulostaa hiukan uskomattomalta Turussa, jossa suhteet ovat niin rajoitetut, kun istuu puhelintorven ääressä, mutta avarassa maailmassa on reippaalle nuorelle miehelle, joka ei ole aivan tyhmä eikä myöskään kellariherramaisen arka, kaikki mahdollista. Maailmanhistoriaan tulee toivottavasti meistäkin ainakin petiittimaininta, ehkäpä välikkeilläkin.

Ihanalta tuntuu taas kohtapuoleen palata vanhaan Turkuun, vaikka kyllä pieni jaloittelukin tekee toisinaan hyvää. Me olemme olleet mukana vähän kaikessa, matkustelleet vähän kaikella tavalla. Sanotaan, että tekniikan kehityttyä nykyiselle asteelleen on matkustaminen leikintekoa. Voi olla niinkin, mutta minä luulen, että oli sittenkin helpompi matkustaa ennen Intiasta Suomeen maitse, Saksan interregnuminkin aikana, ja suhteellisen turvallista. Minäkin tarvitsin valehtelematta sanoen 168 passia ja lupatodistusta, matkalipuista y.m. sellaisista puhumattakaan.

Ranskasta ajoimme sotalaivalla New-Yorkiin. Hyvä ruoka, mukava hytti, kauniit näköalat ja hauska seura pitivät ihmisen miellyttävässä tasapainossa.

Ja sitten Koskela! Hän on löytänyt nyt omansa. Miss Mary Audhon ja hän ovat nyt laillisesti yhdistetyt. Niin kauan kuin olimme kommunistivaltakunnassa, oli Koskela kylmä olevinaan, mutta heti turvaan päästyämme suhde muuttui. Ja he löysivät toisensa. Yksityisseikkoja en tiedä, mutta eräänä kauniina päivänä näin parin tulevan loistavana vastaani Berliinissä, jossa Koskela oli käynyt verestämässä jääkärimuistojaan. He ovat onnellisia, eikä ihme, sillä onhan Koskela mies, vieläpä suomalainen mies, ja Mary taas suloisen raikas ameriikkalainen missi.

Mr. Audhon vaati meitä matkustamaan Ameriikkaan, jossa nuori pari vihittiin. Ja olivathan ne vihkiäiset. Hoper-veikko järjesti kaiken, enkä luule kenenkään muun kuin minun tietäneen järjestelyistä edeltäkäsin. Koko toimitus tapahtui ilmalaivassa noin tuhannen metrin korkeudella. Vihkiäismenot olivat loistavat ja yleensä tunnelma vapautuneen juhlallinen. Nuori pari on lähtenyt kuherrusmatkalle mr. Audhonin omalla jahdilla -- kai Etelämeren saaristoon.

Niin, minun 'parin viikon reportterimatkani' on siis loppunut. Lähden paluumatkalle aivan näinä päivinä. Kai minun paikkani toimituksessa on vielä täyttämättä? Ai mutta p--hana, asuntoni vuokra on vielä koko ajalta maksamatta! Ensimäinen tehtävä on siis hankkia asunto. Se ei liene helppo tehtävä nykyisessä Suomen valtakunnassa. Muuten, sano terveisiä Sauna-Annalle. Aion käydä heti saunassa. Sitä huvitusta paitsi olen saanutkin olla jo pitkän aikaa.

Niin että paljon terveisiä koko komppanialle siellä toimituksessa.

Aleksi Kivinen."