Part 8

Mitä uhkaavammaksi ilma muuttui, sitä suurempaa varovaisuutta oli noudattaminen; välistä täytyi kulkea puolella koneella. Täten meni aikaa hukkaan, mikä ei kumminkaan näkynyt Phileas Foggia pahoittavan. Passepartout oli kovin harmissaan. Kapteenissa oli vika, koneenkäyttäjässä oli vika, yhtiössä oli vika; sanalla sanoen kaikki, jotka tässä työntäyvät matkustajia kuljettamaan, kaikki ne hän olisi kernaasti lähettänyt menemään niin pitkälle kuin tietä piisaa. Hänen malttamattomuuttansa lisäsi kaiketi myös kaasuliekki, joka aina vaan paloi hänen maksullansa talossa Saville-row'in varrella.

-- Teillä on kaiketi hyvin kova kiire Hongkongiin? -- kysäisi salapoliisi kerran Passepartout'ilta.

-- Kova on, -- vastasi Passepartout.

-- Mr. Foggilla on siis kiire päästäkseen höyrylaivassa Jokohamaan?

-- Hirveän kiire.

-- Te siis aina vaan uskotte tuota matkaa maan ympäri?

-- Lujasti uskon; entäs te, monsieur Fiks?

-- Min'en usko sitä.

-- Lystikäs veitikka! -- vastasi Passepartout ja iski silmää niin peräti viekkaasti.

Tämä saattoi Fiks paran ymmälle. Tuo "veitikka" teki hänet rauhattomaksi, hän ei osannut sanoa miksi. Olisikohan ranskalainen mitä arvannut? Fiks ei tiennyt mitä ajatella. Eihän hänen ammatistaan tiennyt kukaan muu kuin hän itse. Mitenkä Passepartout olisi siitä vihiä saanut? Mutta sittenkin hän oli noilla sanoillaan jotain tarkoittanut.

Kunnon Passepartout meni toisen kerran vielä pitemmälle, sillä hän ei malttanut olla puhumatta.

-- Kuulkaas, monsieur Fiks, --- sanoi hän juonikkaasti, -- kun nyt tullaan Hongkongiin, niin kohtaakos meitä se kova onni, että te jätätte meidät?

-- Enpä tiedä, -- vastasi Fiks nolona, -- kenties...

-- Voi sentään, -- sanoi Passepartout, -- olisipa suuri onni meille, jos te tulisitte mukaan; sillä näettekös, kun laivayhtiön asiamies on mukana, niin ei uskalleta matkalla kuhnailla. Tehän läksitte Bombayhin asti vain, ja nyt olette pian Kiinassa! Amerikkaan ei ole Kiinasta enää pitkä matka, ja Amerikasta Eurooppaan on vain yksi askel.

Fiks katseli tarkastellen ranskalaista, jonka kasvoissa kuvastui erinomainen lystillisyys, niin että salapoliisikin rupesi nauramaan. Mutta Passepartout, kerran vauhtiin päästyänsä, kysäisi, ansaitseeko hän muka paljonkin ammatissaan.

-- Paljon ja vähän, -- vastasi Fiks silmäänsäkään räpäyttämättä. -- Toisinaan käyvät asiat hyvin, toisinaan huonosti; itse toki en matkojani maksa, senhän ymmärrätte.

-- Ymmärrän, ymmärrän niin vietävän hyvin, -- sanoi Passepartout ja nauroi oikein sydämen pohjasta.

Siihen puhe loppui. Fiks meni kajuuttaansa ja rupesi miettimään. Nähtävästi oli hänen ammattinsa saatu ilmi. Tavalla tai toisella oli ranskalainen saanut tietää hänen olevan salapoliisin. Mutta oliko hän ilmoittanut sen isännällensäkin? Oliko palvelija osallinen isäntänsä rikoksessa vai eikö? Oliko salaisuus saatu ilmi ja niinmuodoin koko asia hukassa? Salapoliisi vietti monta pulmallista hetkeä: milloin luuli hän, että kaikki oli hukassa, milloin hän toivoi, ettei Foggilla itsellään ole asiasta mitään tietoa. Lopulta Fiks parka ei tiennyt mitä ajatella.

Hän rauhoittui kumminkin pian jälleen ja päätti puhua asiansa suoraan Passepartout'ille. Ellei kaikki ole kunnossa Foggin vangitsemista varten Hongkongissa, ja jos Fogg tosiaankin rupeaa tekemään lähtöä sieltäkin, niin silloin Fiks puhuu kaikki Passepartout'ille. Palvelija saattaa olla osallinen varkaudessa -- ja silloin on kaikki hukassa; tahi on hän syytön -- ja silloinhan hänen oma etunsa vaatii häntä jättämään varkaan oikeuden käsiin.

Sillä kannalla oli asia näiden kahden välillä, ja heidän yllänsä liihoitteli Phileas Fogg majesteetillisen kylmäverisyytensä siivillä. Hän vain jatkoi rataansa maan ympäri huolimatta vähääkään muista ympärillään olevista taivaankappaleista.

Lähistöllä oli kumminkin kiertotähti, jonka olisi luullut saaneen aikaan, niinkuin astronomit sanovat, joitakin häiriöitä tämän gentlemannin sydämessä. Mutta ei! Mrs. Audan viehättävät sulot eivät tehneet häneen mitään vaikutusta, Passepartout'in suureksi ihmeeksi. Ja jospa mainittu kiertotähti olisi vaikuttanutkin joitakin häiriöitä Fogg-tähden kulussa, niin olisi niitä ollut vaikeampi laskea kuin itse Uranuksen häiriöitä, joitten avulla kumminkin Neptunus löydettiin.

Niin, siinä alituinen kummastelun aihe Passepartout'ille, joka tuon nuoren rouvan silmissä luki niin paljon kiitollisuutta hänen isäntäänsä kohtaan! Ihan varmaan ei Phileas Foggilla ollut sydäntä sen enempää kuin mitä on tarvis sankariksi tullakseen, mutta rakastuakseen -- ei! Ei pieninkään seikka hänessä osoittanut, mitä hän paraasta päästä mietiskeli näillä matkoillansa. Mutta Passepartout oli lakkaamatta rauhatonna, peläten jonkun vastuksen kohtaavan.

Kerran hän seisoi nojaten koneruuman ympärillä olevaan rautaristikkoon ja katseli mahtavan koneen liikkeitä. Äkkiä sattui aallokko kohottamaan laivan perää niin korkealle, että propelli nousi vedenpinnan yläpuolelle. Silloin hän näki varaventtiilin aukeavan ja höyryn syöksyvän ulos ihan ilman aikojaan.

-- Mokomia hataroita henkireikiä! -- virkkoi hän harmissaan. -- Onkos tämä muka kulkua! Senkin engelsmannit! Toisin on amerikkalaisten laita. Kyllähän heiltä kattilat välistä kahdeksi lentää, mutta se vauhti, se vauhti!

XVIII.

Phileas Fogg, Passepartout ja Fiks hoitavat asioitaan, kukin tahollansa.

Loppupuolella matkaa alkoi ilma käydä kovin pahaksi. Luoteistuuli yltyi yltymistään, hidastuttaen laivan kulkua. "Rangoon" keikkui hirveästi, ja matkustajilla oli täysi syy vihata noita pitkiä, mieltäkääntäviä aaltoja, joita tuuli nosti laidan puolelta.

Marraskuun 3 ja 4 p:nä tuuli muuttui myrskyksi. Vinhasti pieksivät tuulispäät merta. "Rangoon'in" täytyi laskea isopurje alas ja kulkea puoli päivää vähennetyllä vauhdilla. Purjeet oli kääritty kokoon, ja tuulet ne ulvoen vinkuivat nuorissa ja köysissä.

Höyrylaiva kulki nähtävästi hitaammin: mahdollista oli, että se myöhästyy pari- tahi kolmekinkymmentä tuntia, ehkäpä enemmänkin, ellei myrsky lakkaa.

Tavallisella kylmäkiskoisuudellaan Phileas Fogg katseli myrskyistä merta, joka näkyi taistelevan aivan häntä vastaan. Ei hänen otsansa synkistynyt hetkeksikään, ja kumminkin saattoi parinkymmenen tunnin viivytys tehdä turhaksi hänen matkansa sen kautta, että hän tulisi Hongkongiin vasta Jokohaman laivan lähdettyä. Mutta tuohon hermottomaan mieheen ei näkynyt pystyvän malttamattomuus eikä ikäväkään. Näytti tosiaan, kuin tämä myrsky kuuluisi hänen matkasuunnitelmaansa ja olisi ollut ennakolta arvattu. Mrs. Auda, puhellessaan hänen kanssaan tästä pahasta ilmasta, huomasi hänen olevan yhtä tyynen kuin ennenkin.

Fiks katseli asiata toiselta kannalta. Myrsky oli hänen mieliinsä. Rajaton olisi hänen ilonsa ollut, jos "Rangoon'in" olisi täytynyt poiketa johonkin satamaan tuulta pitämään. Kaikki viivytykset olivat hänelle tervetulleita, ne kun pakottivat herra Foggin jäämään muutamiksi päiviksi Hongkongiin, sanalla sanoen: vastatuulet ja vihurit ne olivat hänen eduksensa. Meritauti häntä tosin hiukan vaivasi, mutta vähät siitä! Kun ruumis kimmurteli meritaudin tuskissa, iloitsi hänen sielunsa sanomattomasti.

Helppo on arvata, missä vihan vimmassa Passepartout oli näinä koettelemuksen päivinä. Tähän saakka oli kaikki käynyt hyvin. Maat ja meret näyttivät tähän asti olleen liitossa hänen isäntänsä kanssa. Laivat ja rautatiet olivat totelleet häntä, tuulet ja höyry kilvan edistäneet hänen matkaansa. Oliko nyt sitten kovan onnen hetki lyönyt? Elämä tuntui Passepartout'ista jo kovin katkeralta; hänestä tuntui, kuin nuo 20 tuhatta puntaa nyhdettäisiin hänen kukkarostaan. Tuo myrsky häntä suututti, nuo tuulenvihurit saivat hänet raivoon, ja kernaasti hän olisi antanut selkään mokomaa pahanilkistä elementtiä! Poika parka! Fiks salasi häneltä huolellisesti oman tyytyväisyytensä, ja hyvin hän siinä tekikin, sillä jos Passepartout olisi saanut vihiäkään Fiksin mielihyvästä, niin ei vainkaan Fiksille kunnian kukko olisi laulanut.

Niin kauan kuin myrskyä kesti, ei Passepartout lähtenyt ensinkään alas laivan kannelta. Hän ei malttanut pysyä kajuutassa; hän kiipeili mastoihin, hän auttoi kaikessa, notkeana ja sukkelana kuin apina, niin että laivaväen oikein ihmeeksi kävi. Satoja kertoja hän teki kysymyksiä kapteenille, perämiehelle ja matruuseille, jotka eivät voineet olla nauramatta noin tavattoman hätäyneelle miehelle. Passepartout se tahtoi välttämättömästi saada tietää, kuinka kauan myrskyä vielä kestää. Hänelle osoitettiin silloin ilmapuntaria, joka ei näkynyt tahtovan nousta. Passepartout silloin puisteli sitä aika lailla, mutta puntari parkaan, viattomaan instrumenttiin, ei näyttänyt pystyvän puistutukset eikä pahat sanat.

Vihdoinkin taukosi myrsky marraskuun 4 päivänä, ja meri asettui. Tuuli kääntyi eteläiseksi ja siis myötäiseksi.

Passepartout'in kasvot kirkastuivat sitä mukaa kuin ilmakin. Purjeet vedettiin ylös, ja "Rangoon" jatkoi matkaansa ankaralla vauhdilla.

Mutta koko viivytystä ei enää käynyt korvaaminen. Maa näkyi vasta 6 p:nä kello 5 aamulla. Phileas Foggin matkakirjan mukaan olisi laivan pitänyt tulla perille 5 p:nä; siis oli nyt 24 tuntia myöhästytty, ja Jokohaman höyrylaiva oli kaiketi jo lähtenyt.

Kello 6 tuli "Rangoon'ille" luotsi johdattamaan laivaa kapeata kulkuväylää myöten Hongkongin satamaan.

Passepartout'in teki mieli kysyä luotsilta, oliko Jokohaman laiva jo lähtenyt, mutta hän ei uskaltanut sitä tehdä: hän katsoi sittenkin parhaaksi toivoa vielä viimeiseen silmänräpäykseen saakka. Hän oli ilmoittanut rauhattomuutensa Fiksille, joka koetti -- tuo kavala kettu! -- lohdutella häntä sanoen, että saattaahan Mr. Fogg lähteä Jokohamaan seuraavassa höyrylaivassa. Siitä Passepartout suuttui ihan mustanpuhuvaksi.

Mutta jos ei Passepartout uskaltanut kysyä luotsilta, milloin höyrylaiva Jokohamaan lähtee, niin teki sen Mr. Fogg tyynenä ja levollisena kuin konsanaankin, katsottuansa ensin mitä Bradshaw sanoo.

-- Huomisaamuna nousuveden tullessa, -- vastasi luotsi.

-- Vai niin! -- sanoi Fogg osoittamatta pienintäkään ihastusta.

Passepartout, joka seisoi hänen vieressään, olisi kernaasti langennut luotsin kaulaan; Fiks olisi vielä kernaammin katkaissut saman kaulan.

-- Mikä sen höyrylaivan nimi on? -- kysyi Mr. Fogg.

-- Carnatic, -- vastasi luotsi.

-- Eilenhän sen oli määrä lähteä.

-- Niin kyllä, mutta sen täytyi korjata yhtä höyrykattiloistaan, ja senvuoksi lähtö jäi huomiseksi.

-- Kiitos, -- virkkoi Mr. Fogg ja astui rauhallisin askelin alas "Rangoon'in" salonkiin.

Passepartout sen sijaan otti luotsin kädestä kiinni ja puristi sitä kovasti.

--- Kuulkaas, luotsi, te olette kelpo poika.

Luotsi ei voinut ymmärtää, mikä se hänen vastauksissaan tuotti hänelle tuommoisen ystävyyden purkauksen. Hän puhalsi höyrypillillä ja ohjasi laivaa dshonkkien, kalaveneiden ja kaikenlaisten alusten välitse, joita oli suuri joukko Hongkongin ahtailla vesillä.

Kello 1 kävi "Rangoon" laiturin viereen, ja matkustajat astuivat maihin.

Merkillinen onni oli Phileas Foggilla ollut muassansa. Ellei kattilaan olisi tullut vikaa, niin olisi "Carnatic" lähtenyt marraskuun 5 p:nä, joten Japaniin aikovien olisi pitänyt odottaa kahdeksan vuorokautta seuraavan laivan lähtöä. Mr. Foggilta oli tosin mennyt 24 tuntia hukkaan, mutta siitähän ei saattanut olla haittaa jäljellä olevalle matkalle, sillä Jokohaman ja San Fransiskon väliä kulkeva laiva oli välittömässä yhteydessä Hongkongin-laivan kanssa eikä saanut lähteä Jokohamasta ennen tämän tuloa sinne. Vaikka siis Jokohamasta lähtevä laiva pääseekin matkalle kokonaista 24 tuntia myöhemmin, niin saattaahan se korvata tämän viivytyksen Tyynellä merellä, jonka poikki sen on määrä kulkea 22 päivässä. Phileas Fogg oli Lontoosta lähtiessään ollut matkalla 35 päivää, aivan matkasuunnitelman mukaan, lukuunottamatta puheena olevia 24 liikatuntia.

"Carnatic" kun oli lähtevä vasta seuraavana aamuna kello 5, niin oli herra Foggilla 16-1/2 tuntia aikaa ajaakseen asioitansa, s.o. Mrs. Audan asiaa. Laivalta lähdettäessä hän tarjosi kätensä rouvalle ja saattoi hänet palankiinin (kantotuolin) luo. Hän tiedusteli kantajilta hotellia, ja nämä osoittivat Hôtel du Club'iin. Palankiini läksi liikkeelle, Passepartout perässä, ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua oltiin perillä.

Vuokrattiin huone rouvalle, ja Phileas Fogg piti huolen, ettei rouvalta mitään puuttuisi. Hän sanoi sitten heti kohta lähtevänsä kuulustelemaan Mrs. Audan sukulaista. Passepartout'in hän käski jäädä siksi aikaa hotelliin, jottei rouvan tarvitsisi olla yksinään.

Mr. Fogg meni Pörssiin: siellähän varmaankin tunnetaan sellainen herra kuin Jejeeb, kaupungin rikkaimpia kauppamiehiä.

Kauppa-asiain välittäjä, jolta Mr. Fogg ensin tiedusteli, sanoi varsin hyvin tuntevansa tuon parsilaisen kauppamiehen; mutta kaksi vuotta sitten oli tämä muuttanut Kiinasta pois. Koottuaan täällä suuret rikkaudet oli hän muuttanut Eurooppaan, luultavasti Hollantiin, sillä sen maan kanssa hän paraasta päästä oli kauppaa käynyt.

Phileas Fogg palasi Hôtel du Club'iin. Siellä hän heti kohta pyysi päästä Mrs. Audan puheille ja sen enempää sanoja tuhlaamatta ilmoitti hänelle, ettei kunnioitettava Jejeeb enää asukaan Hongkongissa, vaan oli kaiketikin muuttanut Hollantiin.

Alussa Mrs. Auda ei vastannut mitään. Hän pyyhkäisi otsaansa kädellään ja ajatteli tuokion.

-- Mitäs minä nyt teen, Mr. Fogg? -- kysyi hän suloisella äänellänsä.

-- Tulette Eurooppaan tietysti, -- vastasi gentlemanni.

-- Mutta enhän saata olla vastuksina...

-- Ette ollenkaan ole vastuksina; te ette ensinkään tee haittaa matkaohjelmalleni. Passepartout!

-- Monsieur! -- vastasi Passepartout.

-- Menkää "Carnatic'ille" ja ostakaa kolme hyttiä.

Passepartout, ihastuneena siitä, että vieläkin saa matkustaa yhdessä tuon nuoren rouvan kanssa, joka oli niin ystävällinen hänelle, läksi heti paikalla Hôtel du Club'ista.

XIX.

Passepartout harrastaa liian paljon isäntänsä asiata, ja mitä sitten tapahtuu.

Hongkong on saari, joka tuli Englannin omaksi Nankingin sopimuksen mukaan sodan jälkeen v. 1842. Muutamassa vuodessa oli Englanti totuttuun tapaansa, nerolla ja tarmolla, perustanut sinne melkoisen kaupungin ja laittanut sataman, joka nimitettiin Viktorian satamaksi. Tämä saari on Kanton joen suussa, noin 60 peninkulman päässä portugalilaisesta Makaon kaupungista, joka on toisella rannalla. Hongkong oli ehdottomasti voittava Makaon kaupungin kauppakilvassa, ja nykyjään kulkeekin Kiinan kauppa suurimmaksi osaksi Hongkongin kautta. Laivaveistämöt, hospitaalit, makasiinit, kirkko goottilaista tyyliä, kivellä lasketut kadut, kuvernöörin asunto -- kaikki tuo näyttää siltä, kuin olisi joku kaupunki Kentin tai Surreyn kreivikunnasta siirretty tänne Kiinan rannalle, melkein vastaiselle puolen maapalloa.

Kädet taskussa kulki Passepartout Viktorian satamaa kohti katsellen palankiineja, telttakattoisia rattaita ja kiinalaisia, japanilaisia, eurooppalaisia, joita suurin joukoin vilisi kaduilla. Pikkuista vailla oli täällä jälleen Bombay tai Kalkutta tai Singapur uudestaan nähtävänä. Englantilaisia kaupunkeja on niinkuin mikä vyö vedetty maapallon ympäri.

Hän tuli Viktorian satamaan. Täällä, Kanton joen suussa, oli aluksia jos miltä maailman haaroilta, englantilaisia, ranskalaisia, amerikkalaisia, hollantilaisia, kaikenlaisia kauppa- ja sotalaivoja, japanilaisia ja kiinalaisia veneitä, dshonkki-, semppa-, tankka- y.m. -nimisiä, jopa kukkalauttojakin. Kävellessään huomasi Passepartout joukottain maanasukkaita, vanhoja ukkoja keltaisissa puvuissa. Hän meni parturin luokse, ajattaakseen partansa oikein "à la chinoise" (kiinalaiseen tapaan), ja sai sikäläiseltä Figarolta kuulla, että nuo ukot olivat vähintään 80 vuoden iässä, jolloin heillä on oikeus käyttää vaatteissansa keltaista keisarillista väriä. Passepartout'in mielestä tuo oli kovin hassua, vaikkei hän itsekään osannut sanoa miksi.

Saatuaan partansa ajetuksi meni hän "Carnatic'in" laiturille ja näki Fiksin kävelevän siellä edestakaisin. Tämä ei häntä ensinkään kummastuttanut. Poliisimiehen kasvot osoittivat, että hän jälleen oli erehtynyt laskuissaan.

-- Hyvä juttu, -- arveli Passepartout, -- huonosti käy Reform-Clubin herrain.

Hän astui Fiksin luo, iloisesti myhäillen, eikä ollut huomaavinaankaan tämän alakuloisuutta.

Syytä olikin Fiksillä olla alakuloinen, sillä tuota kirottua vangitsemiskäskyä ei ollut vielä täälläkään. Selvää oli, että se kulki hänen jäljessänsä kaupungista kaupunkiin; hänen täytyy siis vähän viivähtää, ennenkuin se ennättää tulla. Mutta kun Hongkong on viimeinen englantilainen kaupunki herra Foggin matkalla, pääsee tämä tiehensä ikipäiviksi, jos ei Fiksin onnistu pidättää häntä.

-- No, monsieur Fiks, oletteko päättänyt lähteä meidän kanssamme hamaan Amerikkaan? -- kysyi Passepartout.

--- Olen, -- vastasi Fiks purren hammastaan.

-- Hei! -- huudahti Passepartout purskahtaen nauramaan. -- Tiesinhän, ettette voi meistä luopua. Käykää hankkimassa itsellenne paikka laivassa, käykää!

He menivät konttoriin ja ostivat neljä pilettiä. Mutta konttorissapa heille ilmoitettiin, että koska kattila jo oli saatu korjatuksi, niin laiva lähtee jo samana iltana kello 8 eikä seuraavana aamuna, niinkuin ensin oli ilmoitettu.

-- Sitä parempi! -- sanoi Passepartout. -- Tuopa oli hauska uutinen isännälleni. Menenpä ilmoittamaan hänelle.

Nyt Fiks teki rohkean päätöksen: sanoa kaikki tyyni Passepartout'ille. Tämähän oli ainoa keino saada pidätetyksi Phileas Fogg muutamia päiviä Hongkongissa.

Konttorista tultuansa hän kutsui Passepartout'in kahvilaan juomaan lasillisen viiniä. Passepartout'illa kun oli hyvä aika, niin hän suostui.

Lähellä laituria oli kahvila eli polttohuone. Se kun näytti varsin hauskalta, niin he menivät sisään. Kauniin salin perällä oli vieretysten useampia telttavuoteita, joissa monta ihmistä makasi.

Noin 30 miestä oli istumassa pienten, vihvilästä punottujen pöytäin ääressä. Muutamat joivat haarikoista englannin olutta tai portteria, toisilla oli edessään pullollinen likööriä tai gin'iä tahi konjakkia. Suurin osa poltti punaisia piippuja, joihin oli pantu ruusuveden sekaista oopiumia. Silloin tällöin näkyi joku polttaja vaipuvan hervotonna pöydän alle, ja heti kohta kiiruhtivat palvelijat saapuville ja veivät hänet vuoteelle entisten makaajain viereen. Parikymmentä juopunutta makasi sillä lailla vieretysten, huumauksen viimeisessä asteessa.

Fiks ja Passepartout huomasivat tulleensa muutamaan noista Kiinan kuuluisista polttohuoneista. Niissä käy ahkerasti poloisia tutisevia, laihoja, tylsistyneitä, kalpeita olentoja, joille Englanti vuosittain myy 260 miljoonan markan edestä huumaavaa oopiumia. Inhottavia miljoonia, jotka on kerätty lähimmäisten halvimpain himojen tyydyttämisellä!

Turhaan on Kiinan hallitus koettanut kovilla lain säännöillä estää tätä väärinkäytöstä. Oopiumia eivät ensi alussa käyttäneet muut kuin varakkaat, mutta heistä levisi tuo hurja tapa alhaisimpiinkin kansanluokkiin, ja nyt on myöhäistä estää sen tuhotöitä.

Oopiumia poltetaan kaikkialla ja alinomaa Kiinan valtakunnassa. Miehet ja naisetkin käyttävät tätä julmaa nautintoa, ja ken vaan on tottunut vetämään henkeensä tätä huumaavata savua, se ei enää voi luopua siitä saamatta kovia vatsankipuja. Kova polttaja saattaa polttaa kahdeksankin piippua päivässä, mutta sellaiset eivät eläkään kuin viisi vuotta.

Tämmöiseen polttohuoneeseen olivat Fiks ja Passepartout tulleet virvoittelemaan. Passepartout'illa ei ollut rahoja mukanaan, mutta hän toivoi suorittavansa velkansa Fiksille myöhemmin, milloin aika ja paikka myöten antaa.

Tilattiin kaksi pulloa portviiniä. Ranskalainen näytti kyllä osaavansa antaa kelpo viinille asianmukaisen kunnian. Fiks sitävastoin joi vähän ja tarkasteli mitä suurimmalla huolella Passepartout'ia. Juteltiin kaikenlaisista asioista, erittäinkin siitä, kuinka hauska muka oli, että Fiks lähtee samalla höyrylaivalla kuin hekin. Juuri kun puhe oli kääntynyt siihen, että höyrylaiva lähtee aikaisemmin kuin ensin oli määrätty, nousi Passepartout mennäkseen ilmoittamaan sitä isännälleen. Viinikin oli jo juotu.

Fiks pidätti häntä.

-- Malttakaa hetkinen, -- sanoi hän.

-- Onko teillä jotakin sanomista, monsieur Fiks?

-- On, ja hyvin tärkeätä.

-- Hyvin tärkeätäkö! -- virkkoi Passepartout, juoden viimeisen viinitilkan lasistansa. -- Tärkeät asiat jätämme huomiseksi. Tänään ei minulla ole aikaa.

-- Asia koskee isäntäänne, -- sanoi Fiks.

Passepartout loi häneen tutkivan silmäyksen.

Fiksin kasvot osoittivat jotakin erinomaista. Hän istahti.

-- No mikä tärkeä asia teillä nyt on? -- kysyi hän.

Fiks laski kätensä hänen olalleen ja sanoi matalalla äänellä.

-- Olette kai arvannut, kuka olen?

-- Mitä vielä! -- vastasi Passepartout nauraen.

-- Sitten puhun teille kaikki.

-- Koko tuon jutun tunnen pitkin ja poikki, veli hyvä. Asia ei ole niin kovin konstikas. Puhukaa kumminkin, mutta kaikissa tapauksissa sanon teille suoraan, että herrat ovat viskanneet rahansa aivan kuin veteen.

-- Veteenkö! Sittenpä ette tiedäkään, kuinka suuri tuo summa oli.

-- Tiedän maar! Kaksikymmentä tuhatta puntaa!

-- Viisikymmentä ja viisi tuhatta, -- vastasi Fiks puristaen toisen käsivartta.

-- Mitä? -- huudahti Passepartout; -- olisiko herra Fogg uskaltanut!... Viisikymmentäviisi tuhatta!... No niin, sitä suurempi syy kiirehtiäkseni. -- Hän nousi jälleen.

-- Niin, viisikymmentäviisi tuhatta puntaa! -- jatkoi Fiks pakottaen hänet istumaan, tilattuaan konjakkia. -- Ja jos minun onnistuu, niin saan kaksituhatta puntaa palkinnoksi. Tahdotteko auttaa minua, niin saatte viisisataa?

-- Auttaa teitä, niinkö? -- huudahti Passepartout avaten silmänsä tavattoman suuriksi.

-- Niin, auttaa minua pidättämään herra Foggia täällä muutamia päiviä.

-- Soo-o, vai sellaista te minulle ehdotatte, -- virkkoi Passepartout. -- Ei vainen siinä kylläksi, että seuraatte isäntääni ja pidätte hänen rehellistä käytöstänsä epäluulonalaisena; vai tahtovat ne gentlemannit vielä päälle päätteeksi laittaa esteitä hänen tiellensä! Oikein mua hävettää heidän puolestaan.

-- Mitäs te oikeastaan tarkoitatte? -- kysäisi Fiks.

-- Sitä minä tarkoitan, että tuommoinen käytös on hyvin huonoa. Se on niin paljon kuin rosvoina karata monsieur Foggin kimppuun ja kiskoa rahat hänen taskustaan!

-- Se se juuri onkin aikomus.

-- Mutta tuohan on häijyä juonta! -- kiljaisi Passepartout, yhä enemmän innostuen konjakista, jota Fiks kaatamistaan kaateli hänen lasiinsa ja jota hän joi, itsekään sitä huomaamatta.

-- Tuohan on häijyä paulan viritystä, ja keltä? Hyi sellaisia gentlemanneja! Sellaisia tovereita!

Fiks alkoi joutua ymmälle.

-- Niin, tovereilta juuri! -- jatkoi Passepartout. -- Reform-Clubin jäseniltä. Muistakaa, monsieur Fiks, että isäntäni on kunnon mies ja että, jos hän on lyönyt vedon, niin luonnollisestihan hän koettaa voittaa sen!

-- Mutta kenenkäs te sitten luulette minun olevan? -- kysyi poliisimies ja loi terävän katseen Passepartout'iin.

-- Kenenkäkö? Tietysti te olette reform-clubilaisten lähettämä vakooja, jonka tulee pitää silmällä isäntäni matkaa. Huono toimi, uskallan sanoa. Kyllähän minä arvasin, mikä mies te olette, vaikken vielä ole tahtonut sitä herra Foggille sanoa.

-- Eikö hän sitten tiedä koko asiasta mitään?

-- Ei niin mitään, -- vastasi Passepartout ja tyhjensi jälleen lasinsa.

Fiks raapaisi päätään. Hän ei tiennyt oikein, pitikö hänen jatkaman puhetta. Passepartout näkyi tosiaankin erehtyneen, mutta sepä se juuri nosti uusia vaikeuksia hänen tielleen. Ranskalainen oli puhunut totta, sen huomasi selvästi; hän ei ollut osallinen isäntänsä rikoksessa.

-- Hyvä, -- arveli hän itsekseen, -- sittenhän minä saan hänet puolelleni.

Fiks vakaantui entisessä päätöksessänsä. Aikaa ei enää ollut viivytellä. Maksoi mitä maksoi: Fogg oli pantava Hongkongissa kiinni.

-- Kuulkaas, -- sanoi Fiks nopeasti, -- kuulkaa nyt hyvin tarkasti. Minä en ole mikään reform-clubilaisten asiamies, niinkuin luulette.

-- Ette vainen! -- sanoi Passepartout irvistellen.

-- Minä olen salapoliisi, joka olen saanut toimekseni...

-- Tekö salapoliisi!