Part 7

-- Kuulin, -- vastasi Mr. Fogg katsahtaen kelloonsa, -- ja tunnustan.

-- Vai niin, te tunnustatte.

-- Niin kyllä ja odotan, että nämä kolme pappia vuorostansa tunnustavat, mikä aikomus heillä oli Pilajin pagodissa.

Papit katsahtivat toisiinsa. He eivät näyttäneet ymmärtäneen syytetyn sanoja.

-- Juuri niin! -- kiljaisi Passepartout kiivaasti, -- juuri Pilajin pagodissa, jossa he olivat tulella korventaa elävän ihmisen.

Papit jälleen ihmettelemään ja tuomari Obadia kovasti kummastelemaan.

-- Mitä korventaa? -- kysäisi hän. -- Keskelläkö Bombayn kaupunkia?

-- Bombayn! Kuinka! -- huudahti Passepartout.

-- Niin juuri. Tässä ei ole puhetta Pilajin pagodista, vaan pagodista Malebarin mäellä Bombayssa.

-- Ja tässä on todistus, tässä ovat temppelin saastuttajan kengät, -- lisäsi notaari, asettaen kengät pöydälle.

-- Voi kenkiäni! -- Semmoinen huuto pääsi ehdottomastikin Passepartout'ilta.

Tämä seikka osoitti isännälle ja palvelijalle asian oikean laidan. He olivat unohtaneet koko pagodi-asian Malebarin mäellä Bombayssa. Siitä juuri oli heidät nyt vedetty oikeuteen Kalkuttassa.

Poliisimies Fiks oli, niinkuin lukija muistaa, kuullut Bombayssa Passepartout'in kertovan isännälleen, mitä hänelle oli tapahtunut Malebarin mäellä, ja tämän seikan oli Fiks osannut käyttää hyödykseen. Hän oli jättänyt matkansa seuraavaksi päiväksi ja yllyttänyt Malebar-pagodin pappeja ajamaan pahantekijää takaa. Olipa Fiks luvannut heille melkoisen vahingonpalkkionkin, sillä hän tiesi Englannin hallituksen kovasti rankaisevan semmoisia rikoksia. Sitenpä olivat papit lähteneet pahantekijän perään seuraavassa junassa. Mutta kun nuoren lesken pelastamiseen oli kulunut joltinenkin aika, niin oli Fiks pappien kanssa ennättänyt Kalkuttaan ennen Foggia ja hänen palvelijaansa. Sähkösanomalla olivat he ilmoittaneet asian jo ennakolta tuomarille ja käskeneet ottaa kiinni Foggin ja Passepartout'in heti rautatien asemahuoneella. Mutta kovastipa Fiks ällistyi -- senhän jokainen arvaa -- kuultuansa, ettei Phileas Fogg vielä ollut tullutkaan Kalkuttaan. Hän rupesi arvelemaan varkaan pysähtyneen välillä, mennäksensä pohjoisiin maakuntiin. Neljäkolmatta tuntia oli Fiks tuskallisessa levottomuudessa väijynyt rautatien asemahuoneella saalistansa. Ja voi, kuinka hän ihastui tänä aamuna, nähdessään hänen astuvan ulos vaunusta, tosin erään nuoren naisen kanssa, jonka ilmaumista hän ei millään muotoa osannut arvata! Heti lähetti Fiks poliisimiehen ottamaan hänet kiinni, ja näinpä nyt Mr. Fogg, Passepartout sekä Bundelkundin rajahin nuori leski olivat joutuneet tuomari Obadian eteen.

Jos Passepartout olisi asialtansa malttanut, niin hän olisi eräässä nurkassa kuulijain joukossa huomannut salapoliisin, joka kuunteli jutun kulkua mitä suurimmalla hartaudella, niinkuin luonnollista olikin, sillä Kalkuttassakaan hän ei vielä ollut saanut vangitsemiskäskyä Lontoosta.

Tuomari Obadia oli ottanut Passepartout'in tunnustuksen pöytäkirjaan. Voi kuinka kernaasti Passepartout olisi ottanut sanansa takaisin, jos suinkin olisi laatuun käynyt!

-- Syytös on siis tunnustettu? -- kysyi tuomari.

-- On, -- vastasi Fogg kylmästi.

-- Koska, -- jatkoi tuomari, -- Englannin laki suojelee kaikkia indialaisen väestön uskontoja, koska rikoksen on tunnustanut herra Passepartout, joka, niinkuin todistettu on, jaloillansa on saastuttanut pyhää lattiata pagodissa Malebarin mäellä Bombayssa lokakuun 20 p:nä, niin katsoo Oikeus kohtuulliseksi tuomita yllämainitun Passepartout'in 15 päivän vankeuteen ja sitäpaitsi vetämään sakkoa 300 puntaa.

-- Kolmesataa puntaa! -- kiljaisi Passepartout, välittämättä muusta kuin sakosta.

-- Vait! -- ärjäisi vartia äänellä, joka oli ankara kuin pasuuna.

-- Ja koska, -- jatkoi vaan tuomari Obadia, -- ja koska täydellisesti ei ole voitu selville saada, että salavehkeitä olisi ollut olemassa isännän ja palvelijan välillä, mutta ensinmainittu kumminkin on velvollinen vastaamaan palvelijastansa, joka hänen leivässään on, niin katsoo Oikeus kohtuulliseksi tuomita Phileas Foggin 8 päivän vankeuteen ja vetämään sakkoa 150 puntaa. -- Julistettu. -- Notaari, huutakaa seuraava juttu esiin!

Fiks oli oikein mielissänsä: Phileas Foggin täytyy jäädä kahdeksaksi päiväksi Kalkuttaan, -- enempää ei ole tarvis; kyllä vangitsemiskäsky siksi joutuu tänne.

Passepartout oli vimmoissaan. Moinen tuomio saattaa isännän ihan perikatoon. Kaksikymmentä tuhatta puntaa on menetetty, ja ainoastaan siitä syystä, että hän, senkin pässi, oli mennyt tuohon kirottuun pagodiin!

Phileas Fogg, tyynenä, ikäänkuin tuomio ei olisi häntä koskenutkaan, ei edes ollut räväyttänyt silmäänsäkään. Mutta juuri kun notaari yritti esiinhuutaa seuraavata juttua, nousi hän ylös.

-- Minä annan takauksen, -- sanoi hän.

-- Siihen on teillä oikeus, -- vastasi tuomari.

Fiks tunsi selkäänsä karmivan, mutta pian hän sai varmuutensa takaisin, kun kuuli tuomarin lausuvan:

-- Sen johdosta, että Phileas Fogg ja hänen palvelijansa ovat ulkomaalaisia, katsoo Oikeus kohtuulliseksi määrätä kumpaisenkin takaussumman tuhanneksi punnaksi.

Kaksituhatta puntaa tuli siis Mr. Foggin maksaa, jos ei tahtoisi tyytyä ensin julistettuun tuomioon.

-- Minä maksan, -- sanoi hän.

Ja laukusta, joka oli Passepartout'in huostassa, otti hän setelitukun ja asetti sen notaarin eteen.

-- Tämä summa, -- sanoi tuomari, -- suoritetaan teille takaisin, kun olette kärsineet vankeusrangaistuksenne. Siihen saakka olette vapaa tätä talletettua takaussummaa vastaan.

-- Mennään, -- sanoi Phileas Fogg palvelijalleen.

-- Mutta antakoot edes kenkäni takaisin! -- huudahti Passepartout vihan vimmassa.

Kengät hän saikin.

-- Kas nämä ne kengät vasta on, -- jupisi hän. -- Toista tuhatta puntaa maksaa kumpikin tallukka, puhumattakaan siitä, että ne puristavat varpaita niin vietävästi.

Passepartout oli oikein murheissansa astuessaan ulos Mr. Foggin kanssa, joka oli tarjonnut käsivartensa Auda rouvalle. Fiks toivoi vielä ettei hänen luulemansa varas millään muotoa jätä näitä kahtatuhatta puntaa, vaan kyllä menee kahdeksan päivän vankeuteen. Senvuoksi hän päätti seurata Foggia.

Mr. Fogg vuokrasi vaunut. Mrs. Auda, Passepartout ja hän kävivät niihin istumaan. Fiks juoksi perässä, ja vähän ajan kuluttua pysähtyivät vaunut sataman rantaan.

Ulkona reitillä oli ankkurissa höyrylaiva "Rangoon", lähtölippu etumaston nenässä. Kello löi 11. Mr. Foggilla oli vielä tunti jäljellä. Fiks näki hänen astuvan vaunuista ja laskeutuvan nuoren naisen ja palvelijansa kanssa veneeseen. Salapoliisi polkaisi jalkaansa harmissaan.

-- Tuo heittiö! -- jupisi hän. -- Hän lähtee! Kaksituhatta puntaa viskattu kuin veteen! Niin tuhlaa kuin varas! Haa, mutta minä seuraan häntä vaikka maailman ääriin, jos siksi tulee. Mutta tuolla lailla tuhlatessaan hän pian menettää koko varastamansa summan!

Poliisimies oli oikeassa. Lontoosta lähdettyään oli Fogg matkakulunkeihin, palkintoihin, norsun ostoon, takauksiin ja sakkoihin maksanut jo kuudetta tuhatta puntaa, niin että prosenttipalkinto takaisin saatavasta summasta suli päivä päivältä yhä pienemmäksi.

XVI.

Herra Fiks ei näy ymmärtävänkään, mitä hänelle puhutaan.

"Rangoon", niitä "Peninsular and Oriental Company'n" postilaivoja, jotka kulkevat Kiinan ja Japanin vesillä, oli rautainen propellialus, 1,770 tonnin vetoinen ja 400 hevosvoiman koneella varustettu. Se oli yhtä nopeakulkuinen kuin "Mongolia", olematta kumminkaan niin komea. Mrs. Audan ei ollutkaan siellä niin mukava olla kuin Phileas Fogg oli toivonut. Mutta eihän tätä 3,500 peninkulman matkaa kestäkään kuin 11 tai 12 päivää, ja Auda rouva ei näkynyt olevan kovin vaatelias.

Ensimmäisinä päivinä tällä matkalla oppi Mrs. Auda tuntemaan Phileas Foggia ja lausui useampia kertoja hänelle kiitollisuutensa. Kylmäverinen gentlemanni kuunteli mitä suurimmalla tyyneydellä (siltä ainakin näytti); ei ääni eikä käden viittauskaan osoittanut hänessä pienintäkään liikutusta. Hän piti tarkkaa huolta, ettei nuorelta rouvalta mitään puuttuisi. Määrättyinä hetkinä hän tuli rouvan luokse, ellei juuri haastelemaan, niin ainakin kuuntelemaan. Hän osoitti Auda rouvalle erinomaista kohteliaisuutta, mutta koneenomaisesti, ikäänkuin ennakolta määrättyjen sääntöjen mukaan. Mrs. Auda ei oikein tiennyt mitä ajatella, mutta Passepartout oli hänelle lyhyin piirtein kuvannut isäntänsä omituisen luonteen. Hän oli kertonut suuren vedon pakottaneen tämän gentlemannin matkustamaan maan ympäri. Rouva oli naurahtanut tuota kuullessaan, mutta henkensä pelastajaa ei hän voinut muuta kuin kunnioittaa sydämensä pohjasta.

Mrs. Auda vahvisti todeksi hindulaisen oppaan kertomuksen hänen surullisesta kohtalostaan. Hän oli tosiaankin parsilaisten lahkoa, joka on etevin Indian alkuasukkaista. Useat parsilaiset kauppamiehet ovat koonneet isoja rikkauksia Indiassa pumpulikaupalla. Eräs heistä, sir James Jejeebhoy, oli korotettu Englannin aatelissäätyyn, ja Mrs. Auda oli sukua hänelle. Mainitun Jejeebhoyn serkku, Jejeeb, asui Hongkongissa, ja hänen luokseen aikoi nyt nuori rouva matkustaa. Mutta saako hän siellä turvaa ja apua? Sitä hän ei vielä varmaan tiennyt. Mr. Fogg sanoi siihen, ettei hänen tarvitse olla ensinkään rauhaton; kyllä hän, Fogg, pitää huolen siitä, että kaikki käy ihan matemaatillisesti, -- niin juuri hän sanoi.

Ymmärsiköhän nuori rouva tuota hirmuista sanaa? Kukapa sen tietää? Se vain on tietty, että hänen suuret silmänsä olivat kiinnitettyinä Mr. Foggiin, nuo silmät, "kirkkaat kuin Himalaijan pyhät järvet". Mutta tuo auttamattoman hidas Fogg ei näyttänyt olevan herkkä heittäymään pyhiin järviin!

Matka kävi alussa erinomaisen hyvin. Ilma oli kaunis. Koko se osa tuota suunnatonta merenpoukamaa, jota merimiehet sanovat "Bengalin syliksi", oli hyvin edullinen höyrylaivan kululle.

Pian näkyi iso Andaman saaristo, jossa 2,400 jalkaa korkea "Satulasarvi" niminen vuori jo kaukaa siintää purjehtijan silmään.

Höyrylaiva kulki aivan rannan lähitse, mutta saaren asukkaita, jotka ovat papualaisia, raakoja ihmissyöjiä ja inhimillisen sivistyksen alhaisimmalla asteella, ei näkynyt yhtään henkeä.

Saaria ilmaantui taivaan rantaan aina vähän perästä -- ihana näky! Etupuolella suunnattomina metsinä palmuja, arekoja, bambuja, muskotteja, teak-puita, jättiläismäisiä mimosoja, puunkorkuisia sananjalkoja; perällä kohoilivat vuorten somat, sinervät ryhmät. Rannikoilla lenteli lukemattomin laumoin noita kuuluisia pääskysiä, joiden pesät ovat hienoimpia herkkuja Kiinan eli, kuten kiinalaiset itse sanovat, taivaan valtakunnassa. Mutta pian olivat nämä Andaman saariston vaihtelevat kuvat jääneet jäljelle, ja "Rangoon" kulki nopeasti Malakka-salmea kohti, jonka kautta se oli laskeva ulos Kiinanmeren ulapalle.

Mitä teki tällä välin salapoliisi Fiks, jonka kova onni oli pannut kulkemaan maan ympäri? Kalkuttasta lähtiessään hän oli antanut poliisilaitokseen sen määräyksen, että vangitsemiskäsky, kun se viimeinkin on saapunut, lähetetään hänelle Hongkongiin. Sen tehtyään hän oli puikahtanut "Rangoon'iin", niin ettei Passepartout häntä huomannut, ja toivoi voivansa olla näkymättömissä hamaan Hongkongiin asti. Tukalapa hänen olisi ollutkin ruveta selittelemään, mitenkä hän muka oli laivalla, herättämättä epäluuloja Passepartout'issa, joka luuli hänen jääneen Bombayhin. Hän toivoi kumminkin asianhaarain muodostuvan niin, että hän jälleen uudistaa tuttavuutensa ranskalaisen kanssa. Millä tavoin? Sen saamme pian nähdä.

Kaikki poliisimiehen toiveet olivat kiinnitetyt yhteen ainoaan kohtaan, nimittäin Hongkongiin. Laiva pysähtyy kyllä Singapuriin, mutta niin lyhyeksi aikaa, ettei hän ennätä siellä saada mitään aikaan. Hongkongissa hänen pitää lopullisesti saada varas kiinni, sillä jos tämä sielläkin pääsee hänen käsistään, niin sitten meni kaikki toivo kuin tina tuhkaan.

Hongkong olikin viimeinen kaupunki englantilaisella alueella koko tällä matkalla. Tultuansa kerran Kiinaan tai Japaniin tai Amerikkaan on Phileas Fogg täydessä turvassa. Jos vain vangitsemiskäsky, joka tosiaankin kulki Fiksin perässä, saapuu siksi Hongkongiin, niin siellä Fogg ehdottomasti otetaan kiinni pitemmittä mutkitta. Mutta Hongkongista lähdettyä eivät enää mitkään vangitsemiskäskyt auta. Silloin tarvitaan luovutuskirja. Mutta sen hankkiminen on pitkällistä ja monimutkaista, ja varas kyllä osaa sillä välin tehdä temppuja, jotka hänen rauhaansa sopivat.

-- Siis, -- sanoi Fiks useita kertoja itsekseen, ikävystyen aikojansa pienessä kajuutassaan, -- vangitsemiskäsky on Hongkongissa, ja silloin teen tehtäväni; ellei sitä siellä ole, silloin tulee minun tavalla tai toisella pidättää hänet siellä. Minun ei onnistunut Bombayssa; samoin kävi Kalkuttassakin. Jos nyt vielä Hongkongissakin isken kirveeni kiveen, niin silloin on mieheltä maine mennyt. Mutta, maksoi mitä maksoi, sen täytyy onnistua. Vaan millä keinoin minä saan viivytetyksi tuon pahuksen matkan, jos tulisi tarpeen?

Viimeisenä keinona päätti Fiks ilmoittaa koko asian Passepartout'ille, sanoa hänelle, mimmoinen hänen isäntänsä on, jonka rikostoveri hän ei varmaankaan ole. Arvattavasti Passepartout tämän kuultuansa rupeaa pelkäämään joutuvansa itsekin samaan nuottaan ja käy hänen, Fiksin, puolelle. Keino oli tosin hyvin uskallettu, jonka vuoksi siihen ryhdytäänkin vasta ihan viimeisessä hädässä; muutoinhan saattaisi yksi ainoa sana Passepartout'ilta hänen isännälleen tehdä koko asian tyhjäksi.

Poliisimies oli tosiaankin pahoilla mielin; mutta silloinpa Mrs. Audan läsnäolo laivalla Phileas Foggin ja Passepartout'in seurassa antoi hänelle aihetta uusiin suunnitteluihin.

Kuka tämä nainen on? Miten hän on joutunut Foggin seuraan? He olivat nähtävästi kohdanneet toisensa Bombayn ja Kalkuttan välillä. Mutta millä kohdalla? Sattumako se noin oli heidät matkalla yhteen liittänyt? Kenties oli Phileas Foggin matkalla Indian halki tarkoituksenakin kohdata tämä viehättävä nainen? Sillä viehättävä hän oli. Fiks oli huomannut sen katsellessaan häntä Kalkuttan oikeussalissa.

Fiks ajatteli sinne ja tänne. Viimein johtui hänen mieleensä, että tässä lienee tapahtunut joku luvaton karkaaminen, toisin sanoen naisen ryöstö. Niin, kyllä se on niin, ihan varmaan! Tuo ajatus ei lähtenyt hänen mielestään, ja hän ymmärsi kohta, mikä etu hänelle siitä oli. Tässä oli tapahtunut naisen ryöstö, joko vaimon tahi neidon, ykskaikki; kyllä maar hän, Fiks, osaa naisen ryöstäjän saattaa semmoiseen pälkähäsen, ettei siitä pääse rahalla, ei vaikka miljoonia olisi.

Mutta ei tässä auta odottaa kunnes "Rangoon" tulee Hongkongiin. Tuo pahuksen Fogg hyppii niin merkillisen nopeasti laivalta toiselle, että ennenkuin jutun saa alkuunkaan, niin hän on jo kuulumattomissa.

Tuiki tärkeää olisi siis ennakolta ilmoittaa Englannin poliisille "Rangoon'in" perille-tulo, ennenkuin matkustajat pääsevät maihin. Tämäkin käy helposti laatuun, sillä laiva poikkeaa Singapurin kaupunkiin, josta lennätinlanka on vedettynä pitkin Kiinan rantaa Hongkongiin.

Ensin kumminkin olisi Passepartout'ia tutkisteleminen. Ranskalaisen kyllä saa puhumaan suunsa puhtaaksi, niin arveli Fiks, ja päätti ilmautua laivan kannelle. Aikapa jo olikin, sillä tänään oli lokakuun 31 päivä ja huomenna "Rangoon" oli poikkeava Singapuriin.

Mainittuna päivänä Fiks astui kajuutastaan ylös laivan kannelle tavatakseen Passepartout'ia, suuresti kummissaan tietysti, että muka oli hänet jälleen kohdannut. Passepartout oli paraillaan kävelemässä laivan etukannella, kun salapoliisi riensi hänen luokseen ja huudahti:

-- Tekö "Rangoon'illa"?

-- Monsieur Fiks, tekö täällä? -- vastasi Passepartout, tosiaankin kummastuen nähtyänsä entisen matkatoverinsa "Mongolia'lta". -- Mitä ihmeitä! Tehän jäitte meistä Bombayhin, ja nyt ollaan taas yhdessä, matkalla Hongkongiin! Matkustatteko tekin maan ympäri?

-- En suinkaan, -- vastasi Fiks, -- minä pysähdyn Hongkongiin, ainakin muutamiksi päiviksi.

-- Vai niin! -- sanoi Passepartout vähän oudostuneena. -- Mutta sen koommin kuin Kalkuttasta lähdettiin, en ole teitä kertaakaan vielä nähnyt laivalla. Mitenkäs se on ymmärrettävä?

-- Niin, näettehän ... vähän meritautia... Makasin tuolla alhaalla kajuutassani... Bengalin lahdella en ole voinut niin hyvin kuin Indian valtamerellä. No, kuinka jaksaa isäntänne, monsieur Phileas Fogg?

-- Erinomaisen hyvin; yhä yhtä tarkka ja täsmällinen kuin hänen matkakirjansakin. Ei ole myöhästynyt yhtään päivää. Ja tiedättekös, herra Fiks -- niin, mistäpä te sen tietäisittekään? -- meillä on mukana nuori rouvakin.

-- Nuori rouvako? -- kysäisi salapoliisi eikä ollut oikein ymmärtävinään, mitä toinen oli sanonut.

Pian oli Passepartout kertonut hänelle kaikki. Hän kertoi kohtaukset pagodissa Malebarin mäellä, norsun ostot, joihin meni kaksituhatta puntaa, "sutty"-historiat, Audan pelastukset, Kalkuttan käräjäjutut, takaukset. Fiks, joka tiesi jälkimmäiset tapaukset, ei ollut tietävinään mitään, ja Passepartout'in oli hauska jutella kummallisista tapauksista niin hartaalle kuulijalle.

-- Mutta kuinkas se on? -- sanoi Fiks. -- Aikooko isäntänne viedä tuon nuoren rouvan mukanansa Eurooppaan?

-- Ei, monsieur Fiks, ei ollenkaan. Me jätämme hänet Hongkongiin, jossa hänellä on sukulainen, eräs rikas kauppias.

-- Ei siltäkään puolen mitään apua, -- arveli Fiks itsekseen. Ääneensä hän lisäsi:

-- Yks' naukku, monsieur Passepartout!

-- Kernaasti, monsieur Fiks. Aivanhan on asianmukaista, että ryypätään kohtauksemme onneksi "Rangoon'illa"!

XVII.

Yhtä ja toista matkalla Singapurista Hongkongiin.

Sen koommin Passepartout ja salapoliisi tapasivat hyvin usein toisensa; mutta Fiks pysytteli hänestä erillänsä eikä edes yrittänytkään puuttumaan pakinoihin. Ainoastaan pari kertaa hän näki Mr. Foggin, joka kernaasti oleskeli "Rangoon'in" isossa salongissa, joko seurustellen Mrs. Audan kanssa tahi pelaten vistiä totuttuun tapaansa.

Passepartout oli ruvennut tarkoin miettimään tuota kummallista kohtausta, joka jälleen oli tuonut Fiksin heidän joukkoonsa. Rupeaahan ihminen vähemmästäkin kummastelemaan. Tuo todellakin rakastettava ja lempeä herra kohdataan ensin Suezissa, sitten hän nousee "Mongolialle", astuu maihin Bombayssa sanoen jäävänsä sinne, sitten hän ilmestyy "Rangoon'illa", matkalla muka Hongkongiin, sanalla sanoen ihan Mr. Foggin kintereillä, -- kuinkahan semmoisen miehen laita oikeastaan onkaan? Hyvin kummallista se vain on. Mitä hän oikeastaan aikonee? Passepartout oli valmis panemaan vetoon tohvelinsa -- ne hänellä vielä olivat jäljellä -- että Fiks lähtee Hongkongista samassa kuin hekin ja luultavasti samassa laivassakin.

Mutta vaikkapa Passepartout olisi arvellut ja ajatellut ikänsä kaiken, ei hän sittenkään olisi voinut arvata, mikä toimi Fiksillä oikeastaan oli. Ei hänen mieleensä kuuna päivänä olisi johtunut, että Phileas Foggia ajetaan takaa kuin varasta. Mutta kun ihmisluonto pyrkii selittelemään kaikkea, niinpä Passepartout'inkin äly äkkiä välähti, ja nyt hän osasi selittää, miksikä se Fiks alinomaa on mukana. Eikä tuo selitys niin aivan mahdoton ollutkaan. Hänen mielestään ei Fiks ollut eikä voinut ollakaan muu kuin salainen asiamies, jonka Mr. Foggin toverit Reform-Clubissa olivat lähettäneet pitämään silmällä, että matka maan ympäri tapahtuu säännöllisesti, aivan matkaohjelman mukaan.

-- Niin se on, niin se on ihan varmaan! -- huudahteli kunnon ranskalainen itsekseen myötäänsä, oikein ylpeänä tarkasta älystänsä. -- Hän on vakooja, jonka nuo herrat ovat lähettäneet meidän kintereillemme. Jotenkin halpamaista sentään! Vakoilla salaisesti sellaista rehellistä, suoraa miestä kuin Mr. Foggia. Älkääs huoliko, hyvät herrat siellä Reform-Clubissa! Tämä käy teille kalliiksi!

Passepartout oli iloissansa keksinnöstänsä, mutta päätti kummikin olla puhumatta sanaakaan isännälleen, peläten hänen tuntevan itsensä loukatuksi tästä toveriensa epäluulosta. Passepartout päätti samalla myös vähän pistellä tuontuostakin Fiksiä sopivassa tilaisuudessa sopivalla tavalla.

Keskiviikkona lokakuun 30 p:nä illan suussa laski "Rangoon" ahtaaseen Malakka-salmeen, joka erottaa samannimisen niemen ja Sumatran saaren toisistaan. Kauniit, vuoriset pikku saaret estivät kumminkin näkemästä itse pääsaarta.

Seuraavana aamuna kello 4 "Rangoon" poikkesi Singapurin satamaan, ennätettyään sinne puolta päivää aikaisemmin kuin säädetty oli.

Täällä oli otettava hiiliä.

Phileas Fogg kirjoitti matkakirjansa voittopalstaan puoli päivää ja astui tällä kertaa maihin Mrs. Audan kanssa, joka oli sanonut kernaasti tahtovansa kävellä jonkun tunnin.

Fiks, epäillen Foggin jok'ainoata askelta, seurasi salaa perässä. Passepartout nauroi sydämensä pohjasta, nähdessään Fiksin vehkeet, ja meni tavallisille ostoksilleen.

Singapurin saari ei ole iso eikä suurenmoinen nähdä. Vuoria siinä ei näe ollenkaan. Kaikessa lakeudessaan on se kumminkin varsin soma.

Se on kuin komea puisto, jossa kauniita teitä risteilee. Sievät vaunut, edessä pari komeata hevosta, joita on tuotu maahan Uudesta Hollannista, kiidättivät Mrs. Audaa ja Phileas Foggia tuuhealatvaisten palmujen ja hedelmöiväin neilikkapuiden siimeksessä. Euroopassa tavallisten orapihlajain sijassa oli täällä aitoina pippuripensaita. Saagopalmuja, kookospalmuja, suuria monihaaraisia sananjalkoja vaihteli myötäänsä tässä troopillisessa kasvistossa; muskottipuut täyttivät ilman hyvällä hajullaan. Ketteriä, irvisteleviä apinoita ei puuttunut metsistä, kenties ei tiikereitäkään dshungleista. Saattaa oudoksua, ettei näitä ahnaita ja julmia petoja ole saatu sukupuuttoon hävitetyiksi näin pieneltä saarelta, mutta asia onkin se, että ne tulevat Malakkasta uiden salmen yli.

Ajeltuaan vaunuissa ympäristöillä kaksi tuntia palasivat Mrs. Auda ja hänen suojelijansa -- joka oli katsellut ympärilleen, näkemättä kumminkaan mitään -- takaisin kaupunkiin. Tämä on sekava ryhmä huononpäiväisiä taloja viehättäväin puistojen suojassa, joissa kasvaa leipähedelmiä, ananaseja ja muita ihania hedelmiä.

Kello 10 he palasivat laivalle. Koko ajan oli Fiks heidän huomaamattansa seurannut heitä; hänenkin oli täytynyt kuluttaa rahoja vaunujen vuokraamiseen.

Passepartout odotteli heitä "Rangoon'in" kannella. Kunnon palvelija oli ostanut muutamia tusinoita leipähedelmiä, mustanruskeita päältä ja tulipunaisia sisästä. Nämä hedelmät ovat herkkusuille oikeata nautintoa. Passepartout tunsi olevansa onnellinen saadessaan tarjota niitä Mrs. Audalle ja sai häneltä mitä sulimmat kiitokset.

Kello 11 oli "Rangoon" saanut hiiliruumansa täyteen; köydet päästettiin irti, ja jonkun tunnin kuluttua olivat Malakka-niemen vuoret kadonneet näkyvistä, tuon saman niemen, jonka metsissä tavataan maailman komeimpia tiikereitä.

Singapurista on noin 1,300 peninkulmaa Hongkongiin, joka on pieni englantilainen alue Kiinan rannalla. Phileas Foggin tuli kulkea tämä matka korkeintaan kuudessa päivässä ennättääkseen höyrylaivalle, joka Hongkongista oli lähtevä Jokohamaan, Japanin etevimpään satamaan, marraskuun 6 päivänä.

"Rangoon" oli kovassa lastissa. Singapurista oli tullut koko joukko uusia matkustajia: hinduja, ceylonilaisia, kiinalaisia, malaijilaisia, portugalilaisia, kaikki enimmäksi osaksi toisen luokan matkustajia.

Ilma oli tähän saakka ollut hyvin kaunis, mutta nyt, viimeisellä kuun neljänneksellä, se muuttui. Meri rupesi pauhaamaan. Tuuli puhalsi toisinaan hyvinkin vinhasti, mutta onneksi kaakkoisesta, niin että laiva vain kulki sitä pikemmin. Hyvällä tuulella nostatti kapteeni purjeet. "Rangoon" oli taklattu prikiksi; ja kun tuuli oli paisuttanut märssy- ja mesanipurjeet ja sitäpaitsi höyrykin teki tehtäväänsä, niin edistyi "Rangoon'in" matka hyvin joutuisasti. Sillä tavoin kuljettiin Anamin ja Kochin-Kiinan ohitse lyhyessä ja varsin rasittavassa aallokossa.