Part 63

Eikä viipynyt kauvan, niin tuli Rudolf Miinan kanssa, ja he näyttivät semmoisilta kuin kaunis kesäpäivä, jolloin aurinko paistaa helottaa pelloilla ja varjo on lyhyt ja ihmiset ovat paitahilloillaan, voidaksensa paremmin työtä tehdä. Rudolfista on tullut kelvollinen mies, jota hänen kumppaninsa pitävät arvossa, sillä hän ei hoida maanviljelystä vanhan tavan mukaan, vaan hän pitää oman etunsa ohessa muidenkin ihmisten ja koko maan parasta silmällä. -- Ja jälestäpäin tuli rouva Nüssler ja Frida. Ja rouva von Rambow katseli oikealle ja vasemmalle puolelle ja hänen mielensä kävi alakuloiseksi, ja kun he saapuivat lehtimajan luoksi ja kun ensimäiset sydämelliset tervehtimiset oli suoritettu, huusi Lovisa vanhimmalle tyttärellensä: "Frida, noudappa tädille tuoli!" sillä Frida oli kerran lausunut, ettei hän mielellään istunut penkillä, jolla hän ennen oli niin suuressa tuskassa istunut. -- Ja rouva Nüssler lähestyi Hawermannia ja sanoi: "Kaarlo veljeseni, kuinka jaksat?"

"Hyvin!" huusi Hawermann täyttä kurkkuansa, sillä rouva Nüssler oli tullut huonokuuloiseksi, "ja kuinka jaksat itse?"

"Hyvin muuten, mutta kuulo käy yhä huonommaksi. Ihmiset sanovat sen tulevan vilustumisesta. Tyhjää lorua! Kuinka voin minä vilustua? Minä tahdon sinulle sanoa, Kaarlo, siihen on Jokkum syypää; sillä viime aikoinaan puhui hän niin paljo, että minun korvani saivat siitä vian. No, hän ei sille mitään voinut, hänen oli luontonsa kai semmoinen".

Ja vihdoin tuli pastori Gottlieb Liinan ja kolmen lapsen kanssa. Ja lapset leikittelivät yhdessä ja vanhat ihmiset puhelivat yhdessä, ja kun ilta teki tuloa, valmistettiin illallisatria ulkona, vanhoille erikseen ja nuorille erikseen, ja lasten pöydässä piti Lovisan vanhin tytär hallintoa, ja toisessa pöydässä hallitsi isoisä Hawermann, ja kumpikin piti toisenlaista hallintoa kuin hyvä tuttavamme Kananen aikoinaan. Kuinka ystävällistä ja sydämellistä oli elämä täällä! Ja juuri kun me vanhat Hawermannin alamaiset istumme iloisina ja ylistelemme hänen hallitustansa, ken tulee tuolla pitkin puutarhan käytävää? Fritz Triddelfitz pikku asessorin kanssa. Siitäkös nyt elämä nousi! Mitä kaikkia ehdittiinkään kysymään ja haastelemaan lyhyessä ajassa! Yht'äkkiä sai tuo hirviö Fritz Triddelfitz nähdä minun:

"Fritz, mistä sinä tulet?"

"Niin, Fritz, mistähän sinä itse tulet?"

"Fritz, enhän ole nähnyt sinua moneen monituiseen vuoteen".

"Enkä minäkään sinua, Fritz". Ja nyt fritzittelimme toinen toisiamme koko seuran lystiksi ja hauskuudeksi.

"Fritz", kysyi Fritz Triddelfitz, "kirjotteletko sinä vielä kirjoja, Fritz?"

"Kyllä, Fritz, minä olen kyhäillyt niitä jo koko koson kokoon".

"Mutta, Fritz, sitä pyydän sinulta, ettet vaan mainitse mitään minusta noissa vietävän kirjoissasi".

"En voi sille mitään, Fritz", sanoin minä, "sinusta olen jo kirjottanut".

"Mitä sitte?" kysyi hän pikaisesti.

"Kuinka sinä olit tavottelemassa naisia suuressa valtaojanteessa ".

"Mitä se on?" kysyi Lovisa, joka istui vastapäätä minua.

Frans purskahti täyttä kurkkuansa nauramaan: "Sen kerron sinulle sopivassa tilaisuudessa".

"Älä, älä sitä tee!" huudahti Fritz.

"No, mitähän tämä on?" kysyi pikku asessori ja katseli minua, Fritz Reuteria, ja katseli Fritz Triddelfitziä. Minä vaikenin, mutta Fritz Triddelfitz sanoi: "Sen kerron sinulle sopivassa tilaisuudessa".

Vanha isoisä Hawermann nauroi sydämensä pohjasta. Kun illallisen jälkeen yksin olimme, tarttui Fritz minun käteeni ja kysyi: "Sanoppa, ken on sinulle sen tapauksen kertonut?"

"Bräsig", sanoin minä.

"Sitähän juuri pelkäsin", sanoi hän, "Bräsigillä oli päätehtävä koko tapauksessa".

"Niin aina", sanoin minä.

Moni kysynee nyt: Missä on Pümpelhagen ja Gürlitz ja Reksow? Kartalta saatte niitä turhaan etsiä, ja kuitenkin ovat ne olemassa meidän rakkaassa isänmaassamme, ja minä toivon, että niitä on enemmässä kuin yhdessä paikassa. Kaikissa paikoissa, missä aatelismies, joka ei pidä itseänsä muita ihmisiä parempana, joka alhaisimmassakin työmiehessään tuntee kanssaveljensä ja joka itse puuhaa talon askareissa -- siellä on Pümpelhagen. Joka paikassa, jossa pappi saarnaa, joka ei hengellisessä ylpeydessään vaadi, että kaikkein ihmisten pitää uskoa, mitä hän uskoo, joka ei tee mitään erotusta rikkaan ja köyhän välillä, joka ei ainoastaan saarnaa, vaan joka neuvolla ja työllä rientää apuun, kun tarvis on -- siellä on Gürlitz. Joka paikassa, missä elää maamies, joka koettaa edistää tietoansa ja taitoansa, ja jolle maan yhteinen etu on suuriarvoisempi kuin oma rahallinen voitto -- siellä on Reksow. Ja joka paikassa, missä suloisten naisten rakkaus ja iloisten, tervetten lasten toivo yhdistää nämä kolme, siellä ovat myös ne kolme kylää olemassa.

LOPPU.

Viiteselitykset:

[1] Reguladetri.

[2] Kandidaattia.

[3] Merkitsee luikisteliaa, kavalaa ihmistä.

[4] Ferdinand.

[5] Baromeeteri = ilmapuntari.

[6] Yläpäästä lukein, niinkuin Saksassa on tapana, jossa koulun korkeinta eli viimeistä luokkaa sanotaan _primaksi_, ja sitä seuraa järjestyksessä alaspäin _secunda_, _tertia_ j.n.e. Suom. muist.

[7] Bomukkelskopp merkitsee turskanpäätä.

[8] Kilkkujalka.

[9] S.o. hyväksyi vekselin. Suom. muist.

[10] Fredrik Suuresta. Suom. muist.

[11] Unguentum neapolitanum.

[12] Pehtorit saavat Meklenpurissa tavallisesti jonkun määrätyn palkkion, niin kutsutun kuormarahan, jokaisesta myydystä viljakuormasta.

[13] Noin 12 penniä. Suom. muist.

[14] Kontrahdin mukaan oli Meklenpurin päivätyöläisillä ennen lupa pitää hanhia, mutta nykyaikana saavat he sen sijasta tavallisesti rahaa tai muita etuja.

[15] Rein = puhdas.

[16] Yksikolmatta, eräs tunnettu onnenpeli franskalaisilla korteilla.

[17] Omin neuvoin: se on latinan kielessä itse, mutta saksan kielessä meri (See). Suom. muist.

[18] Willgaus merkitsee metsähanhea.

[19] Kählertin vaimo.

[20] Meklenpurin kurituslaitos.

[21] Que nous aimons = jota me rakastamme; tarkottanee kai rakkauden jumalaa, Amoria. Suom. muist.

[22] Racinen komediasta "Les plaideurs" lainattu franskalainen sananparsi, jota käytetään niitä vastaan, jotka itse ovat syypäät onnettomuuteensa. Suom. muist.