Chapter 4

Tuoss' sannall' istui kerran hän Järvelle silmäten, Mailt' armaan näki lähtevän Hän tänne retkellen. Tuoll' uppoi armas Ahtolaan; S'ei suonut jälleen saalistaan.

Äl', outo, rauhaa kamalaa Siis häädä neitosen! Suo murhesilmän sukeltaa Syvälle järvehen. Se hällä entis-onnestaan Viel' ompi ainut jäännös vaan.

Pyhäleikkuu.

Säteilee aurink' aamuinen, Se luonnon verhoo loisteesen, Ylhällä lintuin laulu soi; -- Kuink' kylä hiljaa olla voi?

Lepääkö vielä peltomies, Vaikk' aikaa leimuu päivän lies', Ja sarka kultaa kellertää? Miks' tuota nyt hän hylkäjää?

Vaan kas! hän aukoo porttiaan. Oi autuasta katsettaan! Maan raskaat alhais-aattehet Hän heitti pois kuin vaattehet.

Aseetta käs' ja olkapää, Vapaana hän nyt hengittää; Ei sirpit nyt saa heilahtaa, Vaikk' elonjuhla kohta saa.

Vaan vihdoin juhlahetki on, Hän kutsuu lapset, puolison, Ja hurskain mielin, heltyen Vaeltaa päivän leikkuullen.

Ja riemusilmin näkee hän Työjoukon aina kerttyvän Ja oudon, tutun astuvan Samaisen pellon viljahan,

Muurille tuonne valkeellen, Jon pääll' on risti pyhyyden, Miss' ijäisyyden viljamaa Kultaista viljaa kasvattaa.

Vanhus.

Kuningas vanhus mielestän' On lopull' elon-retkeään, Niin voitokas, niin miekkonen Perillä matkan melkoisen.

Jo aian myrskyt uinahtaa, Hän kaikilt' arvon, lemmen saa, Ja harhat, himot rohkeat Tuon tyyntä valtaa karttavat.

Rauhaisna hällä kansanaan On vienot halut horrossaan, Muistelmat, joita jättäneet On entispäivät herttaiset.

Valtikka matkasauva on, Ja hauta linna sorroton, Kuningasloiston rauha luo, Ja kruunun hiusten hopeevuo.

Kukka.

Kevään kirkkaan syntyessä, Suloisen, Pääset päivän välkkehessä Valveillen, Lehdet, umput vartehesi Liittelet, Niinkuin enkel' terinesi Ylenet.

Kautta ilmain tuli liikkuu Tuoksuines, Perho kultasiipi kiikkuu Lehdilläs. Ei sua koske saastahuuli Muiskuillaan, Kaste, päivä, perho, tuuli, Nepä vaan.

Kun siis suvitaimen lailla Kaunihin, Kaikki syntyy sotaa vailla, Kauneinkin, Miks' käy murhe, vaiva täällä Rinnakkain, Miks' ei viihdy maamme päällä Rauha vain?

Syyslaulu.

Puu jo heittää Lehvän keltaisen, Marraskuinen pilvi peittää Hautaa kukkasten; Talvi niiltä sulon surmas, Mutta mieleen, jon ne hurmas, Suvi-lämpimällä loistaissaan, Virkoovat ne vielä muistoinaan.

Ruusu rukka Riutuu aikaisin; Loistaneeko ihmiskukka Tuota kauemmin? Sorjana se taimii, väikkyy, Poski hohtaa, silmä läikkyy, Vaan jos viima sattuu vartehen -- Surkastuu se, kuolee kalveten.

Sä ku maasta Soit mun valvahtaa, Kukkais kesken ilman saastaa Suo mun heloittaa! Jotta, suven mennen multa, Kätkis jokin enkel kulta Muistelmiinsa, maasta saamihin, Sen kun täällä hiljaa vehmastin.

Kotiin-tulija.

Auhtaamp' et ois, Välke, jos tähti sun lois! Tul', jota luo kotilies', Yössäkö välkyt sä vaan? Johdata eksyvä mies Onnelan valkamahan!

Yö valon vie, Synkkä ja kylmä on tie, Kolkkona talvi ja jää Peittävi metsän ja maan; Liedellä on suvisää, Liedellä lempeä saan.

Joudu jo, mies! Ehkäpä toiste, kun ties Päin kotisuojia käy, Arkana silmäsi on, Sielt' ilotulta ei näy, Kylmä on yös, iloton.

Eloni.

Haudan reunall' otelmaa, Tyrsky-merten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin -- Tuota oot sa, elämäin.

Laivur' silmäs' aalloillen Innoissaan ja toivoen: "Tahdon ruskopilven taa! Siellä siintää kaunis maa;

Siellä saavun onnelaan, Riemun, valon valkamaan." -- Purje paisui, toivo kiils', Aavaa merta laiva viils'.

Haudan reunall' otelmaa, Tyrskymerten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin -- Tuota oot sa, elämäin.

Missä tyynen valkaman, Mielen rauhan saavutan? Miss' on toivon kultamaa, Jot' en konsaan unhota?

Aalto purtta eksyttää, Yllä vinkuu myrskysää; Yhtä kaukaa vieläkin Pilvi siintää silmihin!

Aatos.

Aatos, kas kuin lintu liitää Halki ilman iloiten! Sullakin on siivet kiitää, Avaruutes itseinen.

Ällös surko, että jalo Vielä kiinnyt multihin. Kiidät niinkuin lintu, valo -- Vapahamp' oot kumpaakin.

Jos on maassa riemu, keiju Riemun kesken itsekin! Jos on murhe, loitos leiju Korkeampiin mailmoihin!

Hyljätty tyttö.

Lehdet, ruohot ja kukkaset, Liljat vaaleat, kosteiset, Ruusu lempeähymyinen, Teistä solmin hääseppelen. Muistokukkanen Vellamon Rannall', oksas on oaton. Oi! sun kaltaises kuink' on tuo, Jonka rintani ilmi luo, Joll' on okaita oksillaan Ja mun mieltäni vihloo vaan!

Vuo ja koski, häävirttäin soi! Armaat lähtehet, aallot, oi! Aikaa uutta te laulelkaa, Niin voin mennehen unhottaa, Elon tuskineen leikkineen Ja mun lempeni pettyneen! Koski, mulle häävirttä soi! Armaat lähteet ja aallot, oi! Laulakaatte jäähyväiset Pettäjälleni ainaiset!

Toisen sulhon ma valikoin, Johon aina ma luottaa voin, Jok' ei, suven suudeltuaan, Karkaa syksyllä matkojaan. Tullos, kuolo! sydämmein suo Uinahtaa sinun rintas luo! Vaikk' on itkusta so'ennut Tyttös, poskensa valjennut, Vaikka ruusus on vaalaskin, Tullos, kuolema suloisin!

Syys-ilta.

Kuink' kaikki kuihtui, riutui, kuoli! Oi! Miss' on nyt ihanuus, min kesä loi? On metsä vaiti, laakson kukka turtuu, Ja mainen elo öiseen hautaan murtuu.

Vaan, silmä jättää haudan riemuten, Ylempi mailma koittaa toivollen, Maan synkistyissä tähtitarhat läikkyy, Ikuisna tuolta hengen koto väikkyy.

Näin aaveksuin, syys-illoin katselen, Kuink' koivun lehti lentää jäätyen, Paljasta rantaa kuvaa lahden kalvo Ja valkopilven päällä kuuhut valvoo.

Odotettu.

Koton' äiti askaroi, Sisko istuu ommellen, Veikko riistaa ajelee, Itse, käsi poskellain, Istun täällä, haaveksin. Oi, miss' oot sa, armahin, Jot' en nähnyt, tunne en, Jota kaipaan, varron vaan?

Muisto.

Taaskin käy mun yksinäisen luona Ystävät nuo mennehet ja kalliit, Autuuteni aikaiset nuo haahmot, Mökki lammin luona, metsä, vuori, Leikit, laulut, riemut, unelmat ja Ensi lemmen kukkais-huokaukset!

Oi! ma mietin luonnon lempeyttä, Että kaivatessa meill' on muisto, Josta entis-onni hellä, vilvas Niinkuin aamukaste sydämmelle, Keskipäivän paahtaessa, vuotaa.

Maalari.

Oot mielinyt mun lauluihini päästä, Ja, impi kulta, pyyntöjäs et säästä, Ett' taiteen pensselillä jolloinkin Sun muotos maalata ma koittaisin.

No niin! ma tahdon sivellintä käyttää; Valitse hetki vaan ja koita näyttää Nyt luonne, mieli, muoto sellainen, Kuin taideniekkana ma säätelen:

Sä kaunis ollos; yksin ihanuutta Halaapi taide sieluhunsa uuttaa; Mutt' ilo, hymy immen kaunistaa -- Siis iloitkos, kun leikki alkajaa!

Sä hellä oo! jo kaune suurta suopi, Vaan sydän yksin kelpo sävyn luopi -- Minuunpa siis, tuon sävyn vuoksi vaan, Luo lemmen leimu-silmä ainiaan!

Hyvyyttä täytyy tauluss' eleskellä Ett' annat, autat, mielit lohdutella -- Siis muista antaa aina joutessas Suudeltavaksein ruusuhuulias!

Hyvä, hellä, kaunis, -- kehun tuo jo kesti! Myös piirrän hiukan puolueellisesti -- Siis lausu aina, kun sua maalailen, Ett' ainiaksi saan sun omaksen'!

Kaksi.

Linnan huonehissa läikkyy Sadat lampun-aurinkoiset, Kautta loistovirran väikkyy Tuoksut vienot, kummanmoiset.

Kaikk' on säällään. Vieraat ehtii Huimat onnen kukkulalla, Syksyt kuihtuu, keväät lehtii Helmien ja kullan alla.

Hiljaisuus nyt syntyy taloon, Niinkuin hartaaks' seura sääntyy; Juhlan sankar' astuu valoon, Häneen kaikki silmät kääntyy.

Hän on ylkä. Juhlavaate Kultatähtiin peittyy aivan; Hurmaa häntä onnen aate, Kun suo armaalleen hän taivaan.

Tääkin saapuu. Hellän isän Saattelussa, vierahitten Suurten ohi, käy hän sisään Suuren sulhon luoksi sitten.

Onko immen hyvä? Maasta Minkä vielä pyytää voisi? Voiko toivelmaa hän haastaa, Jok' ei täyttynyt jo oisi?

Kelmeen' ah! hän välkkehessä Käy, mi yöksi hälle haihtuu, Kutri värjyy seppelessä, Kyynelpilveen katse kaihtuu.

Myöntäin vastaa kylmä huuli Vihkimyksen kyselmälle; Aatos, henki tuskin kuuli Tuon -- se lensi etähälle.

Linnan alla aalto pauhaa Autioille kallioille, Yö jo luopi kuolon rauhaa Metsille ja kukkuloille.

Näätpä haamun sentään vielä Kalliolla vaahtoisalla, Nuorukainen viipyy siellä Yksin kolkoll' iltamalla.

Syksypilven myrsky vinkuu, Tuot' ei ollenkaan hän säiky, Hiuksihin jo hyrsky sinkuu, Vaan ei paikaltaan hän väiky.

Valkotyrsky rantaa ruhtoo, Ryntää hänen rinnoillensa, Oi, vaan haamuaan se huhtoo -- Itse läks' hän haaveinensa.

Kun on sointu sydämissä, Oi kuin kaks' on yhdenmoista! Katso linnan loistehissa Toista, syksy-yössä toista!

Jos on yö, tai päivä paistaa, Riemu on tai murhe suuri -- Eikö kaikk' oo yhdenlaista, Kun on viall' elon juuri!

Turha toivomus.

Kas, aallot määriä vailla Käy merta kiiltelevää; Josp' aaltona muiden lailla Sain merta ma viilettää, Niin huoletta kalvaavatta, Niin kirkkaan-kylmänä vain, Niin aikaa muistelematta, Kun onnea nautita sain.

Vaan aaltonakin jos leijun, Samaksipa jäänkin vain; Tääll' ympärilläni keijuu Vilu-aaltoja parvittain. Heill' leikkinä tuska ja riemu Ja itku ja nauru on vaan, Vaan mieltäni polttaa liemu, -- Oi, konsa se sammuvikaan?

Nuoren tytön muistikirjaan.

Kevätpäivä taivaall' liekehti, Kasteen kiilto perhot kukkiin vietti; Niityll' loisti nuori orvokki. Arvaatkos, mit' armas kukka mietti?

Hänpä mietti: oi, kuink' armas on Elää, hurmata ja nautiskella! Sä, ku puit mun väriloistohon, Suo mun aina aina kukoistella!

Näin hän pyysi. Tokko suotta vaan? Pyyskö riemua vai katkeruutta? Poskillekko vaiko rintahan Pyys hän nuoruutta ja ihanuutta?

Pyydä, kukka sie, kuin kukkanen, Eloa elotar ja ihaa lempii; Rukoile -- vaan kukkasielullen -- Kuihtuvaa on kukkaverhos hempi.

Naisille.

(Jumaluus-opin tohtoreita seppelöittäessä Helsingissä 1857.)

Kun nuorukainen Teitä tervehtii, Otsalla seppel, silmist' into loistaa, Hän kaunokasvojanne ihmeksii Ja kukkaa kiittelee! me kiittelemme toista. Myös meitä kevään loiste miellyttää, Vaan tuo, mi kevään mentyäkin vielä jää.

Enemmin nähneet oomme me kuin hän; Ah! aian annit vaihtuvat kuin tuuli. Kas, niityn kukka kuihtuu kiiltäissään, Ei toisin kukan käy min poski luo ja huuli. Ken tuot' ei lempis, kun se rusottaa? Vaan päivä saapuu, jolloin ruusut katoaa.

Yks kukka meidän suosimamme on, Maht'yrtti riemun, tuskan kuohuksissa. Se *lempi* on. Tuo kaino, loistoton, Se kasvaa tyynnä Teidän lämpösydämissä. Miss' auttaa voi se, esiin vilkahtaa, Vakaana hellä on ja vahva heikkona.

Kaikki ilo hoiva kehdost' tuonelaan, Nuo vuodet mennehet ja tulo-aika, Kaikk' itku, min se kuivi tuoksullaan, Käskeepi kiittämään tuon kukan tenhotaikaa. Se ikuisuuden siemenestä on, Sit' älkää täällä heittäkö vaan kuolohon!

Sisällys.

Franzénille........................ sivu 5. Vanhuksen kotiintulo............... " 8. Jalouden voitto.................... " 11. Leivo.............................. " 15. Toukokuun-laulu.................... " 17. Muuttolinnut....................... " 20. Paimenpoika........................ " 23. Minun päiväni...................... " 28. Lintuselle......................... " 30. Kevät-aamu......................... " 33. Kukkaselle......................... " 36. Linnunpesä maantien varrella....... " 38. Kesä-yö............................ " 40. Joutsen............................ " 43. Torpantyttö........................ " 45. Syys-iltana........................ " 48. Lohdutus........................... " 51. Rakkauden sokeutuminen............. " 55. Tytön valitus...................... " 57. Rauhattomuudelle................... " 58. Rakastavat......................... " 60. Varpuselleni....................... " 63. Hautaus............................ " 65. Friggalle.......................... " 67. Nuoruus............................ " 69. Odottava........................... " 72. Matka Turusta...................... " 75. Oon onnekas........................ " 79. Kohtaus............................ " 81. Tytölle............................ " 83. Taudista toipuvalle................ " 85. Tuutulaulu sydämelleni............. " 87. Lapsuuden muistoja................. " 89. Ystävän kuoltua.................... " 92. Nukkuvan lapsen ylitse............. " 95. Lapsen haudalla.................... " 96. Elo ja Kuolo....................... " 98. Ijäkkäälle......................... " 100. Laulaja............................ " 104. Ikävöinnälle....................... " 107. Palvelustyttö...................... " 109. Mökin poika........................ " 111. Soutaja............................ " 112. Laulurastas........................ " 114. Linnustaja-poika................... " 116. Aamu............................... " 118. Suudelma........................... " 120. Katuva............................. " 122. Se oli ennen....................... " 124. Merimiehen morsian................. " 126. Tervehdys.......................... " 128. Varo, läsn' on jumalainen.......... " 130. Serenaadi.......................... " 132. Teeskentely........................ " 133. Perho ja ruusu..................... " 135. Linnustaja......................... " 137. Iltatähdelle....................... " 139. Kuoleva ........................... " 141. Nuorukainen........................ " 142. Ruusulle........................... " 143. Kaunotar........................... " 144. Lähteellä.......................... " 146. Seitsentoista-vuotias tyttö........ " 148. Kosto.............................. " 150. Kukan kohtalo...................... " 152. Ken johti tänne ties?.............. " 153. Morsian............................ " 155. Kaipaus............................ " 156. Kevätlaulu......................... " 158. Onnelle............................ " 159. Sydämen aamu....................... " 161. Epäilijä........................... " 163. Morsian............................ " 165. Pyhäleikkuu........................ " 167. Vanhus............................. " 169. Kukka.............................. " 170. Syyslaulu.......................... " 172. Kotiin-tulija...................... " 174. Eloni.............................. " 175. Aatos.............................. " 177. Hyljätty tyttö..................... " 178. Syysilta........................... " 180. Odotettu........................... " 181. Muisto............................. " 182. Maalari............................ " 183. Kaksi.............................. " 185. Turha toivomus..................... " 188. Nuoren tytön muistikirjaan......... " 189. Naisille........................... " 190.

End of Project Gutenberg's Lyyrillisiä runoelmia 1, by Johan Ludvig Runeberg