Part 1
LUVATTOMILLA TEILLÄ
Matkustukset ja seikkailut Tiibetissä
Kirj.
A. HENRY SAVAGE LANDOR
Suomentanut
K. Jaakkola
Porissa, Satakunnan Kirjakauppa, 1900.
SISÄLLYS:
Suomentajan alkulause.
Esipuhe.
1. Lontoosta Naini Taliin.
2. Monikeinoiset tavaralaatikot. — Muona ja tieteelliset kapineet. — Vaatteet ja jalkineet. — Lääkkeet. — Ensimmäinen päivämatka. — Palveliat. — Kuinka tulin ottaneeksi uskollisen Khanden Singin palvelukseeni. — Pithoragarh. — Naisfakiirit. — Hyvin tuuletettu asumus. — Rajivari ja hänen väkensä.
3. Raotit. — Liukas tie. — Taikausko. — Villien kotiin. — Valokuvaus. — Asumuksia.
4. Toivioretkeläinen Mansarovar-järveltä. — Vuorien henget. — Suojeluskeino niitä vastaan. — Tiibettiläinen leiri. — Rajivari. — Vesiputous. — Vesimyllyjä. — Maanteitä ja kauppateitä. — Dholi-joki. — Vaivalloinen tie rotkossa. — Jäätiköltä. — Kolme vuorenharjannetta ynnä niitten huiput. — Darma-, Johar- ja Paikhanda-alueet. — Englannin vallan korkein vuorenhuippu. — Luonnonrajoja.
5. Bhot-nimen merkitys. — Tiibettiläisten vaikutusvalta. — Tiibettiläisten mielivaltaisuutta. — Khanden Singin palvelevaisuus. — Ensimmäinen shokalaiskylä. — Khanden Sing epäsuosiossa. — Kangaspuut. — Tehtaita. — Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin.
6. Rukoileminen tuulen voimalla. — Valokuvaaminen vaikeissa oloissa. — Ikävä yö. — Kuivatessa. — Kaksi naislähetyssaarnaajaa. — Heidän hyödyllinen toimensa. — Hauska päivällinen. — Intoisan miehen teekutsut. — Masentavia tietoja. — Jyrkkä nousu. — Minua sanotaan Apinaksi. — Hukkaan käytetty aika ja vaiva.
7. Nerpani-tie. — Liioiteltuja kertomuksia. — Pitkä ampumamatka. — Ryöppyä lisäksi. — Khai-sola. — Onnettomuuksien seuraus. — Tiibettiläisten kiskomisia ja julmuuksia.
8. Tiibettiläisten uhkauksia. — Kekkerit. — Vieraanvaraisuus. — Tiedustelu. — Kamala ahde.
9. Neuvottelu. — Vaaroja lumessa ja jäässä. — Thar ja ghural. — Vaivalloinen nousu 4,750 metrin korkeuteen. — Lumisillan kukistuminen. — Maanjäristys. — Shokalais-räätäli. — Rahani saapuu. — Kaksi kalliota Kalissa. — Tiibettiläinen urkkia. — Rambang. — Shokalais-soittoa. — Tupakoiminen — Shokalaisia naimatapoja.
10. Hautausmenot. — Polttaminen. — Sielun lähtö, lepo, ilo ja muunnos. — Kalliita menoja. — Uhrin. — Pyhä luola. — Ero. — Jännittävä hetki. — Silta rikki.
11. Vaarallinen käytävä. — Kummallinen silta rotkon poikki. — Liikuttava shokalais-tapa. — Suurellainen vastaanotto. — Kaiken makuista teetä. — T:ri Wilson yhtyy retkeeni muutamaksi päivää. — Valokuvauskoneen ilkitöitä. — Ruokavarat. — Kaksi lisäkantajaa! — Viimeiset ystävälliset kasvot.
12. Vanhoja linnanraunioita. — Iloinen mies ja jörö mies. — Mansing. — Rosvo. — Kirjavaa seuraa. — Räätälitehas. — Vaikea virta. — Jolinkan sola. — Hyvällä tuulella. — Tiibettilläisiä vieraita. — Lumiraja. — Jääkylmiä virtoja. — Kivettynyt käsi.
13. Vakoojan palaus. — Tiedustelu. — Mangshan-jäätikkö. — Tohtorin kärsimiset. — Kahi kykenemätön. — Kamala näky. — Pyörrytys. — Pahimmasta pulasta päästy. — Alaspäin astunta.
14. Kuti-virran lähteet. — Lumpija-jäätikkö. — Pääharjun niskalla. — Tiibetti linnunnäkemyksestä. — Mies puolijäädyksissä. — Lumpija-sola. — Salaperäisiä jälkiä. — Ryöväriä vai vakoojiako? — Solia ja polkuja. — Ilman poltinaineita pakkasessa. — Tasainen vuoriylänkö. — Vihdoinkin poltinaineita! — Kaksi salaista vakoiliaa.
15. Laama Khokden. — Tiibettiläinen varustus. — Pyhä Kelas. — Vuoriviittoja. — Villihevonen. — Gyanema. — Pelko tulostamme. — Keskustelut. — Kapinan yritys. — Tiibettiläisten virkamiesten teeskentelyjä. — Varusteita.
16. Barkan Tarjumi. — Loppumattomat keskustelut. — Tarjumin levottomuus. — Saamme luvan jatkaa matkaamme. — Petturi. — Kaunis puhe. — Valepukuisia. — Synkältä näyttää. — Daku. — Paluumarssi. — Vakoiliat saavat matkapassin.
17. Eräs päätös. — Urhea shokalais-poika. — Khanden Sing tarjoutuu seuraamaan minua. — Mansing rupeaa palveliani palveliaksi. — Paholaisleiri. — Raivoisa myrsky. — Yksi taakka liikaa. — Ero Wilsonista. — Yömarssi.
18. Järviä 5,643 metrin korkeudessa. — Kylmää ruokaa korkeilla ylängöillä. — Lumeen haudattuina. — Rosvoja. — Vaarallinen paikka. — Kaivamme tavaramme kätköön. — Ruokavarat lopussa. — Putoaminen Gakko-virtaan. — Hyvä tuuma. — Nokkoset ruokana.
19. Viimeiset ruokavarat. — Tuumasta toimeen. — Ryövärijoukko. — Linnamme. — Sotamiehiä jäljillämme. — Kamala leiri. — Dogpa-heimon ihmisiä. — "Kauppias" ja "kerjäläinen" palaavat. — Heidän vaarallinen seikkailunsa. — Päästäni on luvattu hinta. — Shokalaiset aikovat jättää minun. — Kapina.
20. Tiibettiläinen leiri. — Shokalaisten petos ja rangaistus. — Vaarallinen yömarssi. — Mansing on taas poissa. — Merkillinen ilmiö. — Kova pakkanen. — Lafan- ja Mafan-järvet. — Pyhä Kelas. — Raparperia. — Perhosia. — Laamaerakko. — Ryövärien ympäröimänä.
21. Jogpan vieraanvaraisuus. — Jäniksiä. — Vuoriselänne Rakstal- ja Mansarovar-järvien välissä. — Toinen ryövärijoukko. — Valo-kuvauskone toisessa ja kivääri toisessa kädessä. — Pikavalokuva. — Pelkurijoukkoa. — Ryövärikuningatar. — Kahden jaakin osto.
22. Tiibettiläisiä takkeja, lakkeja ja jalkineita. — Syy minkätähden Tiibettiläinen jättää toisen puolen rintaansa ja toisen käsivartensa paljaaksi. — Käytös ja puhe. — Tietämättömyys ja taika-usko. — Kuinka syödään. — Jogpa-naisia ja -lapsia. — Päähineitä. — Kummallista luuloa. — Vuoriselänne molempien järvien välissä. — Mustat teltat. — Gomba.
23. Tavaton myrsky. — "Vastoin jumalien tahtoa." — Koirien haukuntaa — Katon alla. — Majatalo (serai). — Kalaa. — Kulta-sepän ja savenvalajan töitä.
24. Ystävällisiä laamoja. — Khanden Sing ja Mansing puhdistettu. — Toivioretkeläisiä Mansarovar-järvelle ja heidän etuoikeutensa. — Laama-talo. — Paulaanko jouduimme? — Pyhä vesi. — Ystävyyden huntu. — Tiibettiläisiä soittokoneita, kirjoja y.m. — Kolminaisuus. —- Taivas ja tuonela.
25. Jong Penin tiedot minusta. — Laamalahkoja. — Kansan taitamattomuus. — Laama-alkuja ja palvelia-laamoja. — Taikakeinoja. — Erehtymättömyys. — Naimattomuus. — Kuvanveistäjiä. — Rukousmylly. — Nunnaluostaria. — Ihmisenluisia kapineita. — Veren juonti. — Tauteja ja lääkityksiä. — Noituutta. — Haavuria. — Hieronta.
26. Tiibettiläinen lääkitsiä. — Kamala parannuskeino. — Kummalliset mielipiteet lääkintätaidosta. — Tukkerin kylä. — Sotilaita ja ryöväreitä. — Pettyneitä toiveita. — Shokalaiset jättävät minut. — Kaikkiaan viisi miestä.
27. Tiedustelua. — Luonnollinen linnoitus. — Linko. — Tiibettiläisleiri. — Meitä luullaan ryöväreiksi. — Nahka- ja metalliteoksia. — Hopeaisia verhoketöitä. — Satulat ja hihnat. — Jättiläissuuruinen kirjoitus. — Uusi yllätys. — Vaan kaksi jäljellä.
28. Täydessä työssä. — Kauhea täräys. — Meitä etsitään ja löydetään. — Lahjoja ja ystävyyden vyö. — Aurinko näkyy vihdoinkin. — Saan takaisin varastetut jaakkimme.
29. Matkustavia Tiibettiläisiä. — Korkea sola. — Ystävällinen kohtaus. — Nousu 5,940 m. korkeuteen. — Aave-armeija. — Ratsumiehiä Lassosta. — Minua luullaan kashmirilaiseksi kauppiaaksi. — Gunkjo-järvi. — Hauskaa seuraa. — Laamoja ei suosita. — Uhkauksia. — Maiun-sola. — Kivipatsaita.
30. Maiun-sola. — Tulo Jutsangin maakuntaan. — Sen pääkaupunki. — Doktolin maakunta. — Kiellosta huolimatta. — Braamaputran lähteet. — Ilmanalan vaihdos. — Braamaputran laakso. — Hauska, vaan vaarallinen tie. — Pitkin Braamaputraa. — Hukkumaisilla. — Uusi ystävä.
31. Naiset. — Heidän ulkomuotonsa ja ominaisuutensa. — Thukti. — Nainen Lassasta. — Monivaimoisuus. — Naimistemppuja. — Avioero. — Aviorikos. — Miten Tiibettiläiset hautaavat kuolleitaan. — Ihmissyöjiä. — Tiibettiläisiä pyhimyksiä.
32. Suuri pesu. — Pitkä marssi. — Kiangi ja antilooppi. — Kutun osto. — Braamaputran haarat. — Mansing taas poissa. — Jälleen suuri joki. — Virran viemänä. — Sukellus ylätasankojen vesissä. — Kuinka mieheni pääsivät joen yli.
33. Nälässä ja väsyksissä. — Kaksi sankoa maitoa. — Seuralaisten uskollisuus. — Ystävällisiä alkuasukkaita. — Ando ja hänen lupauksensa. — Aikomuksia. — Petturi. — Huokaa ja hevosin ostetaan. — Paula. — Taistelu. — Vankina.
34. Khanden Singin rohkea vastustus. — Petollinen laama. — Tavaroitteni anastaminen. — Laahattu leiriin. — Pomon teltta. — Tuomioistuimen edessä. — Pomo. — Laamat epäröivät. — Äkillinen muutos. — Muistikirjani. — Uhkauksia. — Petturi Ando. — Khanden Singin urhollisuus.
35. Korkea upseeri. — Sotilas eikä laama. — Myötätuntoisuutta. — Tiibettiläinen armeija. — Ystävällisyyttä. — Muutos. — _Rupuni_ on ystäväni. — Rupuni ja hänen sotamiehensä syöttävät minua. — Opiskelen Tiibettiä.
36. Huonoja uutisia. — Mansing. — Kaikki toivo lopussa. — Rahvaan kynsissä. — Naulasatula. — Täyttä laukkaa kedon yli. — Hiekka-särkkiä. — Toisia ratsastajia. — Väijyksissä. — Ratsastus loppuu.
37. Minut laahataan mestauspaikalle. — Verenhimo. — Soittoa — Taram. — En suostu kumartamaan. — Ilkeitä miekkatemppuja. — Mestaus lykätään. — Mansing saapuu. — Ollaan häntä tappavinaan. — Laamat antavat meille ruokaa.
38. Ilon loppu. — Mansing ja minä samassa onnettomuudessa. — Selittämätön arvoitus. — Aivot työskentelevät kidutettaessakin. — Tieteelliset koneeni. — Valokuvalevyt hävitetään. — Tiibettiläisten kohteliaisuus ja julmuus. — Noiduttu sieni. — Onneton laukaus.
39. Pombon kohteliaisuus. — Lumouskarkelo. — Myrkkyjuomaa. — Epätietoisina kohtalostamme. — Enteitä tiedustellaan. — Meidät on säästettävä. — Ikävä matka. — Khanden Sing hengissä. — Rajalle. — Pitkiä ja raskaita marssia. — Verellä piirretty kartta.
40. Vatsapuhujn. — Kauheita, mutta opettavaisia päiviä. — Braamaputran eteläinen lähde. — Hyvästi Jutsang! — Paremmat ajat. — Suuria kyliä. — Tarjumin leiri. — Tokhim. — Vanhoja tuttuja. — Soittoniekkoja. — Kylpy Mhnsarovarissa.
41. Wilson ja peshkari Tiibetissä. — Tahtovat viedä meitä Lumpija-solasta. — Me hätyytämme vartioitamme. — Lapsang. — Palaamme takaisin. — Dogmar. — Päivän kenraalina. — Vihdoinkin Taklakotissa. — Ystävien seurassa. — Kohtaus Nerban kanssa. — Kuinka vapaaksi pääsin. — Rajan yli. — Tinker-sola Nepalissa. — Ystävällisiä alkuasukkaita. — Larkin. — Takaisin Tiibettiin. — Hyvästi Mansing! — Kotona.
Suomentajan alkulause.
Tiibetti on ollut verrattain tuntematon osa Aasiaa ja yhä vieläkin on Eurooppalaisille Tiibetissä matkustaminen _luvattomilla teillä_ kulkemista. Aina pitkälle 19:teen vuosisataan on ainoasti seitsemän Eurooppalaisen onnistunut päästä Lassaan, hämäräperäisen Tiibetin "pyhään" pääkaupunkiin, joiden lisäksi kahden intialaisen pundiitin ja kahden kalmukin tunnetaan tuon uskaliaan yrityksen onnellisesti tehneen. Lopulla vuotta 1897 levisi Eurooppaan tieto englantilaisen Landorin huomiota herättävistä retkistä Tiibetissä ja hänen merkillisistä seikkailuistaan ja hirveistä kärsimyksistään Tiibettiläisten maassa. Alussa luultiin näitä tapauksia ja koko Landorin retkeä aivan taruksi, mutta sittemmin on Landor todeksi todistanut kaikki vaiheensa Tiibetissä, siinä matkakertomuksessa, josta tässä annetaan meidän kansalaistemme luettavaksi suomennos.
Landorin matka tapahtui Maaliskuusta Lokakuuhun v. 1897. Kesäkuun 13 p. pääsi hän Tiibetin rajan yli Lumpija-solasta perin epäluuloisten Tiibetin viranomaisten ohitse. Alussa oli hänellä 30 seuralaista, lopuksi vain kaksi. Näiden kanssa hän saapui Toksem-nimiseen paikkaan, jossa tiibettiläinen rajaväki hänen petollisesti otti vangiksi, monta päivää julmasti rääkkäsi ja vihdoin lähetettiin hänet lähtöpaikkaansa. Linnuntietä on Landorin matka Tiibetissä noin 450 kilometriä pitkä.
Landorin matkakertomus on, paitsi hänen kärsimyksiensä historiaa, täynnä huvittavia tietoja ja havainnoitu kuljetuilta alueilta. Tiibettiläisten salaperäisestä maasta ja kansasta, ja tämän rohkean, joskin varomattoman, matkustajan vaiheet ja seikkailut ovat omiansa vetämään lukiaa puoleensa sekä herättämään harrastusta uusien maantiedollisten olojen tuntemiseen. Erittäin arvokkaita ovat kirjan monet valokuvat ja piirustukset, jotka kaikki ovat myös tässä suomalaisessa painoksessa, kuin myös kansatieteelliset kertomukset Raoteista, Shokalaisista, Tiibettiläisistä ja Laama-papeista, eikä kirjoitustapa ole suinkaan vailla kuvituksen runsautta ja voimaa.
Esipuhe.
_Tässä_ kirjassa olen kertonut sen matkan, jonka tein keväällä, kesällä ja syksyllä 1897 Tiibetissä. Se on kuvitettu matkalla ottamaini valokuvien ja piirustusteni mukaan. Ainoasti kidutuskuvat on minun täytynyt piirtää muistosta, jossa ne kyllä ovat elävästi säilyneet.
Neljännessä luvussa mainitut Intian vuorien korkeudet (Suomennoksessa muutettuina Suomen mitoiksi.) sekä tähtitieteellisillä havainnoilla määritetyt paikkain asemat Tiibettiin tullessani ja sieltä lähteissäni, ovat "The trigonometrical survey'stä".
Matkani maantieteellisinä tuloksina saanen mainita:
Sen epätietoisuuden poistaminen, mikä tähän asti on ollut vedenjakajasta Mansarovar- ja Rakastal-järvien välillä.
Nousu yli 6,500 metriä korkeille vuorille sekä muutamien Himalaijan jäätiköiden kuvaamiset.
Tunkeutuminen kahdelle Bramaputran tärkeimmälle lähteelle, missä ei koskaan kukaan Eurooppalainen ole käynyt, sekä niiden aseman määrääminen.
Se seikka, että minä ainoasti kahden kumppanin kanssa saatoin niin kauvan kulkea Tiibetin väkirikkaimmassa osassa.
Lopuksi saan mielihyvällä mainita, että kun olin sanomalehdessä _Daily Mail_ julkaissut ne Tiibettiläisten häpeälliset petokset, joita he Englannin alueella harjoittivat, Intian hallitus on (v. 1898) Tiibetin viranomaisille tietää antanut, että Tiibettiläisten ei tästedes sallita kantaa maaveroja Englannin sikäläisiltä alamaisilta. Tämä selitys ilahuttaa minua erittäin sen vuoksi, että karaistut shokalais-vuorelaiset osoittivat minulle suurinta ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta heidän alueensa läpi vaeltaissani.
1898 A.H.S.L.
ENSIMMÄINEN LUKU.
Lontoosta Naini Taliin.
Aioin ensin kulkea Englannista lähdettyäni Saksan ja Venäjän halki sekä sitten venäläisen Turkestanin ja Bokharan kautta Kiinan Turkestaniin ja niin päästä siltä puolelta Tiibettiin. Venäjän hallitus oli auliisti luvannut minun saada tullittomasti kuljettaa alueensa läpi kaikki matkatavarani: ampuma-, ruoka-, valokuvaus- ja tieteelliset kapineeni. Olin myös Englannin lähettilään kautta Pietarista samoin saanut erityisen luvan matkustaa sotilasrautatietä poikki Turkestanin aina radan loppupisteeseen Samarkandiin asti.
Suuresti olen kiitollinen Venäjän lähetystölle Lontoossa tämän erinomaisesta kohteliaisuudesta, ja saan heti kirjani alussa tämän julki tuoda, erittäinkin sen vuoksi, että jos olisin sitä tietä matkustanut, olisin arvattavasti päässyt monista kärsimyksistä ja pettymyksistä, joita sain kokea lähdettyäni Tiibettiin Intian kautta.
Minulla oli suosituskirjeitä markiisi Salisburylta, British Museumin luonnontieteelliseltä osastolta y.m. sekä tieteellisiä kapineita Englannin Maantieteelliseltä seuralta ynnä englantilainen ja kaksi kiinalaista passia. Lähetettyäni laivalla kaikki ampumatarpeeni Venäjälle — Saksan rautatiet eivät ottaneet kuljettaaksensa pyssyn patruunia — sain pari päivää ennen Lontoosta lähtöäni surukseni kuulla, että laiva oli tehnyt haaksirikon aivan päämäärässä sataman lähellä ja että koko lasti todennäköisesti jäisi sinne.
Tämä tapahtui juuri Kreikan-Turkin sodan alkaessa ja huhu kertoi Venäläisten asettavan joukkojansa sotakannalle Afghanistanin rajoille. En tahtonut lykätä matkaani tuonnemmaksi ja vaikka minulla oli kaikki valmiina matkaa varten Venäjän kautta, päästin kumminkin luopua tästä suunnitelmasta ja sen sijaan kulkea Intian kautta, tunkeutuakseni Himalaijan poikki Tiibettiin. 19 p. Maalisk. lähdin siis Intiaan Peninsular-nimisella höyrylaivalla ja saavuin kolmen viikon perästä Bombayhin.
Tämä oli ensimmäinen käyntini Intiassa, mutta olot eivät siellä suinkaan tehneet minuun hyvää vaikutusta. Kuumuus oli sietämätön ja ruton jälkiä näkyi kaikkialla. Kadut olivat autiot, hotellit huonot ja siivoamattomat, kun palveliat olivat ruton pelosta jättäneet kaupungin.
Erään parsilaisen ystävän seurassa kuljin niissä Bombayn kaupungin osissa, joissa tauti enimmän raivosi, mutta en huomannut paljon muuta kuin puhdistusaineitten väkevän hajun. Tosin oli melkein kaikki talot näissä kaupunginosissa varustettu kymmenellä, kahdellakymmenellä, vieläpä useammallakin punaisella ympyrän merkillä osoittaen yhtämonta kuolemantapausta; eräälläkin ovella, jonka valokuvasin, luin koko neljäkymmentäyhdeksän ympyrän merkkiä. Lukuunottamatta muutamia, sairashuoneissa näkemiäni vaikeita paisekohtauksia, en minä suinkaan saattanut millään tarkkuudella määrittää taudin laatua tahi levenemistä.
Jo seuraavana päivänä Bombayhin tulostani, matkustin junassa _Bareillyyn_, johon meni kolme päivää, sieltä kuljin yhdessä yössä _Kathgodamiin_, jossa rautatie loppuu.
Sieltä jatkoin matkaani osaksi "tongassa" (s.o. kaksipyöräisissä ajoneuvoissa, joita kaksi hevosta veti), osaksi hevosenselässä _Naini Taliin_, joka on vuoriasema alemmalla Himalaijalla; se on myös Luoteismaakunnan ja Oudliin hallituksen kesäasuntopaikka. Täältä kirjoitin v.t. kuvernöörille ja ilmoitin hänelle aikovani Tiibettiin. Kävin myös v.t. komisariuksen tykönä tehden hänelle täyden selvän aiotusta retkestäni. Ei ollut kummallakaan näillä herroilla mitään sanottavaa tästä matkastani _laamain_ pyhään maahan.
TOINEN LUKU.
Monikeinoiset tavaralaatikot. — Muona ja tieteelliset kapineet. — Vaatteet ja jalkineet. — Lääkkeet. — Ensimmäinen päivämatka. — Palveliat. — Kuinka tulin ottaneeksi uskollisen Khanden Singin palvelukseeni. — Pithoragarh. — Naisfakiirit. — Hyvin tuuletettu asumus. — Rajivari ja hänen väkensä.
Tiesin, että minun Naini Talista (1900 m. merenpinnan ja n. 17 m. läheisen järven yli) täytyi kuljettaa kaikki matkakapineeni kulien (miesten) selässä ja että ne sentähden oli jaettava saman-painoisiin taakkoihin, kukin painaen noin 21 kiloa. Sälytin koneeni, valokuvalevyni ja muut arat esineet lujiin laatikkoihin, joiden rakenteen olin itse keksinyt.
Neljä tämmöistä laatikkoa oli tehty hyvin höylätyistä ja tarkasti toisiinsa liittyvistä honkalaudoista, ja ne oli sisältä vuorattu sinkillä sekä tivistetty minun keksimälläni nesteellä, joka teki ne ilman- ja veden-pitäviksi; näitä saattoi käyttää moneen eri tarkoitukseen. Erikseen asetettuina tekivät ne tuolien virkaa, kolmesta laatikosta saatiin pöytä ja tuoli, toinen toisensa viereen asetettuina saatiin niistä sänky tahi vakava ja keveä vene, "puut" jolla saattoi kulkea syvien virtojen yli sekä tyyneellä ilmalla toimittaa syvyyden mittauksia.
Näitä laatikoita sopisi myös käyttää kylpyammeena itselleni ja seuralaisilleni, sekä valokuvauslevyilleni. Ajattelin vielä, että niitä parempien astioiden puutteessa saattaisi vedettömissä seuduissa käyttää vesiastioina.
Yksi tämmöinen täysinäinen laatikko oli juuri tarpeeksi suuri taakka yhdelle kulille ja kaksi tämmöistä saattoi helposti hihnoilla yhdistää ja ripustaa kuormasatulan kummallekin puolelle. Pääasiallisesti näiden laatikkojen lujuutta on kiittäminen siitä, että vaikka niitä paljonkin kolhittiin ja jyskittiin, niin valokuvat, piirustukset, kartat, koneet y.m. eivät olleet vähintäkään vammaa saaneet ennenkuin ne joutuivat Tiibettiläisten käsiin. Onneksi oli se osa työtäni jo valmis, joka tieteellisessä suhteessa oli tärkein.
Ruokavarat oli hankkinut tunnettu _Bovrilyhtiö_, joka oli ne järjestänyt minun neuvojeni mukaan, pitämällä lukua Tiibetin kovasta ilmanalasta sekä korkeista seuduista, joissa joutuisimme matkustamaan. Niissä oli paljon rasvaisia ja hiilipitoisia ynnä helposti sulavia ravintoaineita voimiemme ylläpitämiseksi korkeilla paikoilla ja kovissakin ponnistuksissa. Ruokavarat oli sälytetty tinalaatikkoihin ja nahkasäkkeihin. Veden-pitävässä laatikossa oli minulla 1000 patruunaa, 256 Manliher-kiväärilleni ja 500 revolveriani varten. Sitäpaitsi oli muassa puukkoja, messinkistä paula-lankaa, perhoisverkko, väkiviinapulloja käärmeitten säilyttämiseksi, potassium-nestettä hyönteisten tappamiseksi, arsenikkisaippuaa, luun-murtaja, haavurin-veitsiä y.m.
Muassani oli myös kolme valokuvauskonetta ja 158 tusinaa kuivia levyjä, sekä kaikki mitä tarvitaan kuvien valmistamiseen sen mukaan kuin niitä otettiin. Kokoamisvälikappaleet olin saanut British Museumin luonnonhistorialliselta osastolta, jolle olin luvannut eläimiä ja kasveja matkaltani. Minulla oli kahdet koneet tähtitieteellisiä havannoita ja mittauksia varten; niissä oli sekstantti, korkeuden-mittaaja, kaksi ilmapainon mittaajaa, kolme tekohorisonttia, väkevä tähtitieteellinen kaukoputki, erilaisia kompassia ja lämpömittaria, runsas määrä piirustus ja maalaus-aineita, vedenpitävä kronometrikello, taskukelloja, paperia nidottu kirjoiksi ja kääröiksi sekä erinkaltaisia almanakkoja vv. 1897-98
Varustuksiin kuului kevyt teltta, joka oli noin 2 metriä pitkä, puolentoista leveä ja metrin korkuinen. Tottuneena tällaisiin matkoihin otin itseäni varten ainoastaan kameelinkarvaisen huopapeitteen. Pukuvarastoni laitoin myös niin vähään kuin mahdollista, enkä sitä myös matkalla muutellut. Ainoa vaatekappale, jota joskus kaipasin, oli olkihattuni. Se oli minulla päässäni Himalaijan ylängöillä, samoinkuin tulikuumilla tasangoilla, sillä se oli kaikissa oloissa mukavin pään-peite. Kerran se kuitenkin kävi kelvottomaksi, kun muuan miehistäni, kantaessaan siinä munia, lankesi, jolloin munakorina käytetystä hatustani tuli mennyttä kalua. Sen tapauksen perästä kävin tavallisesti avopäin, kun minulla oli muassani ainoastaan pieni, liian ahdas lakki. Minulla oli keskulaisen vahva-anturaiset, neulotut jalkineet, eikä koskaan sauvaa, ja luen tämän yksinkertaisen pukimeni ansioksi sen, että saatoin nousta niin suuriin korkeuksiin kuin ihmisjalka harvoin on noussut. Lääkevarastoni maksoi vaan muutamia markkoja. Olen nim. varma siitä, että, kun luonnollisissa oloissa elää luonnollisesti ja antaa ruumiillensa tarpeeksi liikuntoa, ei ensinkään tarvitse lääkkeitä.
Ja niin minä lähdin matkalle.
Ensimmäisenä päivänä ratsastin Naini Talista hyvintunnettua tietä Khahnasta _Almoraan_, n. 50 kilom. Almora on viimeinen, vuoriasema lähellä rajaa, siellä toivoin löytäväni eurooppalaisen tahi oikeammin englantilais-intialaisen väestön, ja sinne asetuin muutamaksi päiväksi. Toivoin täältä saavani seuralaisekseni muutamia luotettavia vuorelaisia, mahdollisesti gurkha-soturia. Siinä toivossa käännyin tänne asetetun ensimmäisen gurkha-rykmentin everstiluutnantin puoleen, mutta turhaan. Ei auttanut, vaikka näytin kirjeitä, suosituskirjeitä ja muita papereita, joita olin saanut Englannin korkeimmilta virkakunnilta ja laitoksista, sekä koetin selvimmällä tavalla osoittaa Tiibetin matkani tieteellistä tarkoitusta.
Korkeammat virastot eivät kuitenkaan tuntuneet aivan taipumattomilta, jos minulla vaan olisi ollut aikaa odottaa muutaman kuukauden. Mutta koska matkani silloin olisi lykkääntynyt kokonaisen vuoden, siitä syystä että Tiibettiin johtavat solat syyskesästä ovat mahdottomia kulkea, päätin jättää siksensä kaiken "kuninkaallisen matkajärjestyksen" ja lähteä ilman gurkhaseuruetta.
Suureksi onneksi tapasin Almorasa erään herra _Larkinin_, joka oli minulle erittäin kohtelias ja antoi monta arvokasta tietoa teistä, sekä miten kuljetaan Tiibetin rajan englantilaisella puolella. Hän oli itse edellisenä vuotena kulkenut melkein rajalle asti ja tunsi paremmin kuin kukaan muu Englantilais-intialainen tämän osan _Kumaonista_. Lukuunottamatta Kumaonin komisariusta, eversti Griggiä, on hra Larkin todellakin ainoa Englannin virkamies, joka tuntee koillis Kumaonin, ja kuinka paljon Luoteismaakunnan hallitus on sen oman onnensa nojaan jättänyt.