Part 13

Kookospalmujen runkojen välissä, korkean, surullisen pylväikön alla, istui naisia kyyryllään maassa päät käsiin painuneina kuin kuolinvalvonnassa. He näyttivät olleen siinä ammoisista ajoista saakka -- -- heidän pitkät hiuksensa peittivät heidät melkein kokonaan. He olivat liikkumattomia, heidän silmänsä olivat ummessa, mutta heidän läpinäkyvien silmäluomiensa läpi saatoin erottaa minuun kiinnitetyt silmäterät -- -- --

Heidän keskellään lepäsi pandanusvuoteella valkea, jäykkä, inhimillinen olento. -- -- --

Minä lähestyin tuota nukkuvaa haamua, minä kumarruin kuolleita kasvoja kohti -- -- -- Rarahu alkoi nauraa. -- -- --

Tuosta aavenaurusta sammui aurinko taivaalla ja minä olin taas pimeässä.

Silloin viilsi ilman läpi kauhea vihuri, ja minä näin epäselvästi kauheita näkyjä: Suuret kookospalmut vääntelehtivät tuon salaperäisen puuskan voimasta -- niiden varjossa oli kyyryllään tatuoituja kummituksia -- maorihautoja ja maa, joka värjää luut punaisiksi -- mereltä ja koralliriutoilta kuului outoa kohinaa, sinisiä maarapuja, ruumiitten ystäviä, vilisi pimeässä -- ja niiden keskellä lepäsi Rarahu, lapsellinen ruumis hänen pitkiin, mustiin hiuksiinsa verhottuna -- Rarahu silmäkuopat tyhjinä, nauraen ikuista naurua, Tupapahujen jähmettynyttä naurua -- -- --

"Oi, minun rakas, pikku armaani! Oi, sinä minun iltojeni tuoksuva kukka! Suru on suuri sydämessäni, kun en näe sinua enää! Oi, minun aamutähteni! Silmäni sulavat kyynelistä, kun en enää saa nähdä sinua!"

"Tervehdin sinua oikean Jumalan nimessä, kristillisessä uskossa".

"Sinun pieni armaasi, Rarahu."