Part 4

LESKIVAIMO. Sitä --. Kuulkaa! (Marssisoitto kuuluu etäältä.) Tulevat tästä. -- Pyhä vaeltaja, Varrotkaa, kunnes joukot kulkee ohi, Niin saatan teidät majaanne; ma luulen, Ett' emäntänne tunnen yhtä tarkoin Kuin itseni.

HELENA. Se itse lienette?

LESKIVAIMO. Niin, nöyrin palveljanne.

HELENA. Kiitoksia! Ma varron tässä, kunnes teille sopii.

LESKIVAIMO. Tulette varmaan Ranskasta?

HELENA. Niin tulen.

LESKIVAIMO. Maanmiehen täällä tapaatte, jok' uljait' On tehnyt töitä.

HELENA. Mikä nimeltään?

DIANA. Roussillon, kreivi. Tunnetteko hänet?

HELENA. Nimeltä vain, mut hyvä sill' on kaiku. En nähnyt ole häntä.

DIANA. Kuka liekin, Hän urhomies on. Karkas Ranskasta, Niin kerrotaan, kun vastoin taipumustaan Kuningas hänet naitti. Liekö totta?

HELENA. On ihan totta; tunnen vaimonsa.

DIANA. Tääll' yksi herra kreivin seurueessa Pahasti häntä parjaa.

HELENA. Mikä nimi?

DIANA. Monsieur Parolles.

HELENA. Oi, sen ma hyvin uskon. Jos suuren kreivin omaa arvoa Ja mainett' aatellaan, niin mainittavaks On vaimo liian halpa; ainut hyveens' On kaino siveys, ja sit' en ole Ma kuullut epäiltävän.

DIANA. Rouva-rukka! On hirmuist' olla mieheen sidottuna, Jok' inhoo vaimoaan.

LESKIVAIMO. Niin kyllä; raukka Miss' olleekin, on sydän hällä raskas. Tuo tyttö, jos vain tahtois, voisi hälle Poloiset tehdä.

HELENA. Mitä tarkoitatte? Hänt' ahdistaako rakastunut kreivi Luvattomilla pyyteillä?

LESKIVAIMO. Sen tekee, Ja käyttää keinoja, mill' ihan saattaa Pilata tyttölapsen hennon maineen. Mut tyttö varuill' on ja varusteissa Ja pitää kunnialla puoliaan.

MARIANA. Jumala auttakoon!

(Bertram, Parolles ja osa florensilaista armeijaa kulkee liehuvin lipuin ja helisevin soitoin näyttämön poikitse.)

LESKIVAIMO. Jo tulevat. -- Tuo on Antonio, herttuan vanhin poika; Tuo Escalus.

HELENA. Ja kuka ranskalainen?

DIANA. Tuo, sulkatöyhtö päässä: sievä mies, Kun vaimoaan vain lempis! Kauniimp' oisi, Jos reilump' oisi. Eikös ole soma?

HELENA. On kyllä.

DIANA. Sääli, ettei ole reilu. Tuoss' on se konna, joka moisiin toimiin Hänt' ohjailee. Jos hänen vaimons' oisin, Niin myrkyttäisin roiston.

HELENA. Kuka se?

DIANA. Tuo marakatti tuolla hetaleissaan. Mut miks on hän niin alakuloinen?

HELENA. On ehkä haavoittunut tappelussa.

PAROLLES. Hukata rumpu! Kylläpä vain!

MARIANA. Hän on julmasti suutuksissaan jostakin. -- Kas, hän on meidät vainunnut.

LESKIVAIMO. Surma hänet periköön!

MARIANA. Ja hänen nyökäyksensä! Senkin parittaja!

(Bertram, Parolles, sotaherrat ja soturit menevät.)

LESKIVAIMO. Jo ovat poissa. Tulkaa, matkalainen, Vien teidät majaanne. On neljä, viisi Sanct Jagoon vaeltavaa katuvaista Jo talossani.

HELENA. Kiitän, nöyrimmästi. Jos, rouva, te, ja tämä soma tyttö, Suvaitsette mun kanssain illastaa, Niin maksu jää ja kiitos huoleks mulle, Ja lisähyvitykseks vielä annan Tytölle tälle hyvän, vakaan neuvon.

MOLEMMAT. Ilolla tarjo vastaan otetaan.

(Menevät.)

Kuudes kohtaus.

Sotaleiri Florensin edustalla. (Bertram ja kaksi ranskalaista ylimystä tulee.)

1 YLIMYS. Ei, herra kreivi, antaa hänen koettaa; tehköön tahtonsa.

2 YLIMYS. Jos, herra kreivi, ette silloin havaitse, että hän on raukka, niin älkää vasta minuun panko mitään arvoa.

1 YLIMYS. Vesikupla, teidän armonne, niin totta kuin elän!

BERTRAM. Luuletteko, että olen siihen määrään hänestä pettynyt?

1 YLIMYS. Uskokaa minua, herra kreivi: oman tarkan tietoni mukaan -- en sano sitä pahan pahuudella, vaan niinkuin puhuisin sukulaisesta -- hän on oikein pääpelkuri, päätön ja määrätön valehtelija, ainainen sanansa syöjä, jolla ei ole ainoatakaan hyvää ominaisuutta, joka ansaitsisi teidän armonne huomiota.

2 YLIMYS. Tarpeellista olisi, että oppisitte häntä tuntemaan; muuten, jos liiaksi luotatte hyveeseen, jota hänessä ei ole, hän voisi tärkeissä luottamustoimissa jättää teidät, vaaran uhatessa, pulaan.

BERTRAM. Jospa vain tietäisin, mikä olisi paras keino häntä koetella.

2 YLIMYS. Paras on antaa hänen noutaa rumpunsa, johon toimeen hän niin uskaliaasti tarjoutuu, niinkuin kuulitte.

1 YLIMYS. Minä yht'äkkiä hyökkään häneen florensilaisella miesjoukolla; valikoin sellaisia miehiä, joita hän varmaan ei voi erottaa vihollisista. Me sitten sidomme häneltä kädet ja silmät, niin ettei hän voi muuta luulla, kuin että on joutunut vihollisten leiriin, kun tuomme hänet omille teltoillemme. Mutta teidän armonne tulee olla läsnä, kun häntä kuulustelemme. Jos hän ei silloin, pelastaakseen henkeään, halpamaisen pelon suurimmassa hädässä tarjoudu teitä pettämään ja kaikennäköistä pahaa teistä juttelemaan, vannoen iankaikkisen autuutensa kautta kaikki todeksi, niin älkää minun älyyni missäkään luottako.

2 YLIMYS. Oo, makean naurun nimessä, antakaa hänen noutaa rumpunsa. Hän sanoo, että on sitä varten keksinyt sotajuonen. Kun sitten, herra kreivi, näette perin pohjin kehnon tuloksen ja millaiseksi kuonaksi tuo epäperäinen vaskimöhkäle sulaa, jos ette silloin itse häntä vähän rumputa, niin olette auttamattomasti häneen suostunut. Tuossa hän tulee.

1 YLIMYS. Oo, makean naurun nimessä, älkää ehkäiskö hänen kunniakasta hankettaan; antakaa hänen kaikin mokomin noutaa rumpunsa.

(Parolles tulee.)

BERTRAM. No, monsieur? Tuo rumpu se kovasti mieltänne kirveltää.

2 YLIMYS. Menköön hiiteen; älkää siitä välittäkö! Sehän on vain rumpu.

PAROLLES. Vain rumpu! Ettäkö vain rumpu? Noin menettää rumpu! Oli sekin oivallinen komanto! Omalla ratsuväellämme hyökätä omaan sivustaamme ja ajaa hajalle oma väkemme!

2 YLIMYS. Siitä ei saa komantoa syyttää; se on sotaonnettomuus, jota ei itse Caesar olisi voinut välttää, jos hän olisi komantoa pitänyt.

BERTRAM. No, emme voi suuresti tuloksia valittaa; pieni häpeä tosin oli tuo rummun menettäminen; mutta sitä nyt ei enää saada takaisin.

PAROLLES. Se olisi voitu ottaa takaisin.

BERTRAM. Niin, olisi; mutta ei nyt enää.

PAROLLES. Sen voi vieläkin ottaa takaisin; jos ei noita sotilaallisia tekoja vain niin harvoin luettaisi todellisen ja varsinaisen ansion työksi, niin voisin kyllä minäkin noutaa sen rummun tai jonkin toisen sen sijaan, -- tai: _hic jacet_.[12]

BERTRAM. No niin, jos teitä haluttaa, monsieur; jos luulette, että teidän salaperäinen sotajuonenne voi toimittaa tämän kunnian kapineen takaisin alkuperäiseen paikkaansa, niin näyttäkää urhoollisuuttanne ja käykää toimeen. Minä yritystä ylistän ansiokkaana urotekona; jos se onnistuu hyvin, niin herttua ei ainoastaan sitä kiittäen mainitse, vaan vielä palkitsee sen teille, niin kuin hänen suuruudelleen sopii, ansionne viimeiseen nipukkaan asti.

PAROLLES. Tuohon soturin käteen! Minä siihen ryhdyn.

BERTRAM. Vaan ette saa asiaa lykätä unta tuonnemmaksi.

PAROLLES. Ryhdyn siihen vielä tänä iltana; panen heti paperille liikesuunnitelmani, rohkaisen itseluottamustani, valmistan itseni kuolemaan, ja keskiyön seuduissa saatte minusta kuulla lisää.

BERTRAM. Saanko kunnian ilmoittaa hänen herttualliselle armolleen, että olette toimeen ryhtynyt?

PAROLLES. En tiedä, mikä loppu siitä tulee, mutta yrittää lupaan.

BERTRAM. Minä tiedän, että olet urhoollinen, ja takaan, että toimit parhaan sotilaskykysi mukaan. Hyvästi!

PAROLLES. Minä en rakasta monia sanoja.[13]

(Menee.)

1 YLIMYS. Et sen enempää kuin kalakaan vettä. -- Eikö, herra kreivi, tämä ole kummallinen mies, joka niin vakaasti näyttää ryhtyvän asiaan, jonka tietää mahdottomaksi, ja kiroo ja vannoo sen tekevänsä, vaikka ennemmin tahtoisi olla kirottu kuin sitä tehdä?

2 YLIMYS. Te ette tunne häntä, herra kreivi, niinkuin me. Totinen totuus on, että hän osaa pujahdella ihmisten suosioon ja viikkokauden välttää koko joukon paljastuksia, mutta kun pääsette hänestä selville, niin tiedätte ainiaaksi, mikä hän on.

BERTRAM. Mitä, luuletteko, että hän ei yritä tehdä vähääkään siitä, mihin niin juhlallisesti hankkiutuu?

1 YLIMYS. Ei vähääkään. Hän palaa takaisin jonkin kepposen varjolla ja syöttää teille pari kolme todennäköistä valhetta. Mutta me olemme jo ajaneet hänet miltei uuvuksiin; ja tänä iltana saatte nähdä hänen kaatuvan; sillä, toden totta, hän ei ole teidän huomionne arvoinen.

2 YLIMYS. Tahdomme saada vähän ajohuvia tuosta repolaisesta, ennenkuin sen nyljemme. Vanha herra Lafeu hänet ensin vainusi; kun naamari häneltä putoaa, niin saatte nähdä, mikä silli hän on; ja sen saatte nähdä vielä tänä iltana.

1 YLIMYS. Minun pitää mennä liimasaittojani katsomaan; hänet pitää saada permeen.

BERTRAM. Mut veljenne mun seuraani on jääpä.

1 YLIMYS. Niinkuin vain tahdotte; mut minä menen.

(Menee.)

BERTRAM. Nyt teidät sinne vien ja näytän teille Sen tytön.

2 YLIMYS. Siveydenkö esikuvan?

BERTRAM. Siin' ainut vika. Häntä puhutellut Vain kerran olen; kumman kylmä oli. Tuon narrin kanssa, jota vainuamme. Nyt hälle kirjeit', antimia laitoin; Lähetti takaisin ne; siinä kaikki. Ihana luomus? Ettekö te häntä Halua nähdä?

2 YLIMYS. Vallan mielelläni.

(Menevät.)

Seitsemäs kohtaus.

Florens. Huone leskivaimon talossa. (Helena ja leskivaimo tulevat.)

HELENA. Jos ette usko että olen se, Niin muut' en vakuutta voi teille antaa, Jos hankettani pilata en tahdo.

LESKIVAIMO. Kodista hyväst' olen, vaikka köyhä; Ma moisia en vehkeit' ymmärrä, Ja likaisilla töillä mainettani En pilaa.

HELENA. Sit' en tahdo minäkään. Vain uskokaa, ett' olen kreivin vaimo Ja että sanasta on sanaan totta, Mit' uskoin teille valaa vastaan. Väärin Siis ette tee, jos pyytämäni avun Minulle suotte.

LESKIVAIMO. Uskoa siis pitää, Kun kaikest' olen nähnyt, että liette Hyvinkin ylhäinen.

HELENA. Tuoss' annan kultaa Ens'aluks ystävyyden-avustanne; Kun tehty on se, kaksin-, kolmin-kerroin Sen maksan. Kreivi liehii tytärtänne, Himonsa verkkoon kaunottaren saartaa, Ja päättää voittaa. Tyttö suostukoon; Hänelle neuvon mik' on paras keino. Ei kreivin kuuma veri mitään kiellä, Mitä hän pyytää. Kreivillä on sormus; Se neljänteen ja viidenteen on polveen Pojasta poikaan käynyt perintönä Es'isäst' alkaen. Se sormus hälle On perin kallis, mutta lemmen huumass' Unohtaa voi sen arvon, vaikka sitten Jälestä katuu.

LESKIVAIMO. Nyt ma tarkoituksen Perillä olen.

HELENA. Näette siis, ett' aie On luvallinen. Tyttärenne vain, Ennenkuin näön vuoksi hälle suostuu, Sormuksen vaatii, sopii yhdynnästä, Jonk' antaa sitten minun toimekseni, Pysyen itse siveänä poissa. Hän siitä kolmetuhatt' kruunua Saa lisämyötäjäisiks.

LESKIVAIMO. Minä myönnyn. Tolalle tyttöä vain ohjatkaa, Tuo petos laillinen jott' aikaan sääntyis Ja paikkaankin. Hän tulee joka ilta, Mukanaan musiikit ja kohtuuttomat Ylistysrunot; et saa poistumaan, Jos kuinka soimaat; pintansa hän pitää, Kuin kaupan olis henki.

HELENA. Tänään pannaan Se juoni käymään. Jos se luonnistaa, Niin huono aie hyvän lopun saa; Ja hyvän aikeen teko hyväks sääntyy, Ja synnittömäks itse synti kääntyy. Nyt joutuin toimeen!

(Menevät.)

NELJÄS NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Florensilaisten leirin edustalla. (Ranskalainen ylimys ja viisi, kuusi soturia on väijyksissä.)

YLIMYS. Hän ei voi tulla muuta tietä, kuin tästä, tämän pensas-aidan ohi. Kun hyökkäätte hänen päälleen, niin puhukaa mitä kauheata kieltä tahansa; se ei tee mitään, vaikka itse ette toisianne ymmärräkään; meidän tulee vain olla häntä ymmärtämättä, kaikkein paitse yhden, jonka pitää olla tulkkina.

1 SOTURI. Kapteeni hyvä, antakaa minun olla tulkkina.

YLIMYS. Etkö sinä ole hänen tuttaviaan? Eikö hän tunne ääntäsi?

1 SOTURI. Ei, herra, sen takaan.

YLIMYS. Mutta millaista rengonkieltä sinä aiot meille haastaa?

1 SOTURI. Samanlaista kuin tekin minulle.

YLIMYS. Hänen tulee luulla, että olemme ulkomaan joukkoa ja vihollisen palkoissa. Hänellä on vähän hajua kaikista naapurikielistä; meidän täytyy siis kunkin puhua omaa mongerrustaan, huolimatta siitä ymmärrämmekö mitä toisillemme puhumme; kun vain näytämme ymmärtävän, se on pääasia: jotakin kapulakieltä, jota hullunkurisempaa, sitä parempi. Teidän, joka olette tulkki, tulee olla hyvin sukeva. Piiloon, piiloon! Tuossa hän tulee kuluttamaan pari tuntia nukkumiseen, palatakseen sitten vannomaan todeksi niitä valheita, joita mielessään hautoo.

(Parolles tulee.)

PAROLLES. Kello on kymmenen; noin kolmen tunnin päästä on sopiva aika palata kotiin. Mitä pitää minun sanoa tehneeni? Täytyy keksiä joku hätävalhe, joka tepsii. He alkavat saada vainua minusta, ja iva on viime aikoina liian usein kolkutellut ovellani. Huomaan, että kieleni on liian tuhman rohkea, mutta sydämmeni elää Marsin ja hänen luontokappaltensa pelossa eikä uskalla tehdä, mitä kieleni huutaa.

YLIMYS (syrjään). Se on ensimmäinen totuus, mihin kielesi koskaan on vikapääksi tullut.

PAROLLES. Mikä hitto minut panikaan ryhtymään tuon rummun takaisin voittamiseen, kun tiesin sen mahdottomaksi ja ettei minulla semmoisia aikeita ollutkaan? Täytynee kai lyödä itseeni muutamia haavoja ja sanoa, että sain ne tappelussa. Mutta vähät haavat ei riitä; sanovat: "Noinko vähällä pääsit?", ja suuria en uskalla lyödä. Miksi? Mikä oli pakottava syy? Kieli, sinut minä pistän kaupusakan suuhun ja ostan itselleni Bajazetin muulilta toisen, koska sinä lörpötyksilläsi saatat minut tällaisiin vaaroihin.

YLIMYS (syrjään). Onko mahdollista, että hän tietää mikä on, ja kuitenkin on mikä on?

PAROLLES. Jospa pääsisin asiasta sillä, että leikkelisin rikki vaatteeni tai taittaisin poikki espanjalaisen miekkani.

YLIMYS (syrjään). Sillä sinä et pääse.

PAROLLES. Tai leikkaisin pois partani ja sanoisin tätä sotajuoneksi.

YLIMYS (syrjään). Se ei auttaisi.

PAROLLES. Tai heittäisin vaatteeni järveen ja sanoisin, että minut riisuttiin puti puhtaaksi.

YLIMYS (syrjään). Tuskin auttaa.

PAROLLES. Mitä, jos vannoisin, että hyppäsin alas linnoituksen ikkunasta --

YLIMYS (syrjään). Kuinka korkealta?

PAROLLES. Kolmekymmentä syltä korkealta.

YLIMYS (syrjään). Tuskin kolmekaan paksua valaa tekisi sen uskottavaksi.

PAROLLES. Jos saisin edes jonkun vihollisen rummun, niin vannoisin, että sen valloitin.

YLIMYS (syrjään). Kohta saat kuulla yhden.

PAROLLES. Haa! Vihollisen rumpu!

(Kummun pärrytystä näyttämön takana.)

YLIMYS (hyökkää esiin). _Throca movousus, cargo, cargo, cargo_.

KAIKKI. _Cargo, cargo, villianda par corbo, cargo_.

PAROLLES. Armoa, armoa! -- Älkää sitoko silmiäni.

(Käyvät kiinni häneen ja sitovat hänen silmänsä.)

1 SOTURI. _Boskos thromuldo boskos_.

PAROLLES. Niin, Muskos-rykmentistä, kyllä tiedän; Nyt surman saan, kun kieltänne en taida. Tääll' eikö Saksan, Tanskan, Hollannin, Tai Ranskan miestä, jolle ilmoittaisin, Mitenkä kukistaa voi Florensin?

1 SOTURI. _Boskos vahvado_. -- Sua ymmärrän ja puhun kieltäsi: -- _Kerelybonto_: -- lähtöön valmistaudu; Jo kuusitoista tikaria tähtää Sun rintaas.

PAROLLES. Oo!

1 SOTURI. Rukoile, rukoile! -- _Manka revania dulche_.

YLIMYS. _Oscorbidulchosvolivorco_.

1 SOTURI. Kenraali lupaa vielä henkes säästää; Nyt, silmät sidottuina, sinut viedään Pois tutkittavaks; tiedonanto ehkä Pelastaa henkes.

PAROLLES. Antakaa mun elää; Kaikk' ilmi annan leirin salaisuudet, Miesluvun, sotatuumat; kerronpa Viel' ihmeitäkin.

1 SOTURI. Puhutko vain totta?

PAROLLES. Jos en, niin hirttäkää.

1 SOTURI. _Acordo linta_. -- Pois tule, vielä aikaa saat.

(1 soturi ja Parolles menevät.)

YLIMYS. Sa, mene Ja kreiville ja veljelleni kerro, Ett' ansaan saimme kurpan, jonka kätköön Panemme toistaiseksi.

2 SOTURI. Kyllä, herra.

YLIMYS. Ja sano: meidät kaikki ilmi antaa Hän meille itsellemme.

2 SOTURI. Kyllä, herra.

YLIMYS. Sen aikaa putkass' olkoon pimeässä.

(Menevät.)

Toinen kohtaus.

Florens. Huone leskivaimon talossa. (Bertram ja Diana tulevat)

BERTRAM. Sanoivat, ett' on nimes Fontibella.

DIANA. Ei, vaan Diana.

BERTRAM. Nimi jumalan! Sen ansaitset ja muutakin. Mut, armas, Noin siross' eikö kuvass' asu lempi? Jos poves nuoruuden ei tulta hehku, Et ole tyttö, et, vaan kivipatsas. Sun sopis olla kuoltuasi se, Mik' olet nyt, niin jäykkä olet, kylmä. Nyt sopis olla sun, mik' oli äitis, Kun sulo-olennolles antoi hengen.

DIANA. Siveä oli.

BERTRAM. Niin myös sinä.

DIANA. Ei, Hän teki tehtävänsä, saman, jota Olette tekin vaimollenne velkaa.

BERTRAM. Vait siitä! Älä vastusta, kun vannon. Hän mulle tungettiin; mut sua lemmin Ma lemmen pakosta, ja iät kaiket Sua palvelen.

DIANA. Niin, palvelette meitä, Siks kuin me teitä palvelemme. Ruusut Pois poimitte, ja okaat vihlovat Vain jätätte, ja lopuks ivailette Alastomuuttamme.

BERTRAM. Mut vannoinhan.

DIANA. Ei uskollisuus valain paljoudessa, Yks ainut vakaa vala kylläks on. Ei sitä pyhää, johon emme vanno; Vetoomme korkeampaankin. Sanokaa, Zeun valtavaan jos nimeen vannon nyt, Sydämmen pohjast' että lemmin teitä, Mua uskotteko, lempeni jos pettää? Ei hälle, jota lupaan rakastaa, Käy vannominen, että hänet petän. Valanne pelkkiä on sanoja, Vain tyhjää vakuutusta, pontta vailla, Mun mielestäni.

BERTRAM. Muuta, muuta mieltä, Pyhimys armoton! On lempi pyhä, Ja petosta, jot' ajat miesten päähän, Ei puhtauteni tunne. Heitä vastus! Haluni sairaan parannat, jos sille Nyt antaut. Sano, että olet minun, Niin minä nyt ja aina olen sinun.

DIANA. Miest' auttaa köysi jyrkässä, mut nainen On turvaton. Tuo sormus antakaa.

BERTRAM. Vain lainaks, armas; mull' ei ole valtaa Sit' antaa pois.

DIANA. Siis ette anna, kreivi?

BERTRAM. Se kunnian on muisto perheessämme Ja monen sukupolven perintöä; Ois iki-häpeä se hukata.

DIANA. Mun kunniani tuommoinen on sormus; Perheemme kalleus puhtauteni on Ja monen sukupolven perintöä; Ois iki-häpeä se hukata. Näin oma viisautenne minulle Tuo turvaks turhaa hyökkäystänne vastaan Tuon urhon: kunnian.

BERTRAM. Tuoss', ota sormus. Sukuni, kunniani, henkenikin On sinun; sinun käskettäväs olen.

DIANA. Kesk'yöllä koputtakaa ikkunaani; Ma laitan niin, ett' äitini ei kuule. Uskollisuuden nimess' yhtä vaadin: Ett' impivuoteen valloitettuanne Vain tunnin viivytte ja ette puhu. Syyt mull' on tärkeät; ne saatte tietää, Kun tämä sormus tuodaan takaisin. Yöll' annan teille toisen sormuksen, Jott' oisi menneisyyden toimintamme Myös vastaisuudess' yhä muistossamme. Hyvästi siksi! Vaimon teille hankin, Vaikk' itse kaiken toivon kadotankin.

BERTRAM. Maan päällä taivaan sinussa ma sain.

(Menee.)

DIANA. Niin, taivasta ja mua kiitä vain. Ja lopulla sen teetkin. -- Tarkalleen Kuvasi äiti hänen kosintansa, Niinkuin ois hänen sydämmessään ollut. "Noin kaikki miehet vannovat", hän sanoi. Mun naida lupaa, vaimonsa kun kuolee; Siis hänen olen vasta haudassa. Ovela Ranskan mies! Saa toiset huolla; Ma tahdon elää tyttönä ja kuolla. Ei luvatonta liene sitä pettää, Ken tahtoo vääryydellä toista kettää.

(Menee.)

Kolmas kohtaus.

Florensilaisten leiri. (Kaksi ranskalaista ylimystä Ja pari kolme sotamiestä tulee.)

1 YLIMYS. Ettekö vielä ole hänelle antanut hänen äitinsä kirjettä?

2 YLIMYS. Tunti on siitä kuin sen annoin; siinä on varmaan jotakin, joka käy luonnolle, sillä sitä lukiessaan hän muuttui melkein toiseksi ihmiseksi.

1 YLIMYS. Hän on tullut hyvin ansaitun moitteen alaiseksi, kun on hyljännyt niin hyvän vaimon ja niin rakastettavan naisen.

2 YLIMYS. Vallankin on hän ikipäiviksi menettänyt kuninkaan suosion, joka paraikaa viritti mieltään laulamaan hänelle onnea. Sanon teille erään asian, mutta teidän tulee se kätkeä sydämmenne syvimpään pohjukkaan.

1 YLIMYS. Kun se on sanottu, on se kuollut, ja minä sen hauta.

2 YLIMYS. Hän on vietellyt nuoren, mitä hyvämaineisimman naisen täällä Florensissa, ja tänä yönä hän tyydyttää himoaan raiskaamalla hänen kunniansa. On hänelle antanut perintösormuksensa ja luulee paljonkin hyötyvänsä tässä likaisessa kaupassa.

1 YLIMYS. Jumala meitä varjelkoon kapinoimasta? Mitä olemmekaan olennoita, kun olemme omassa vallassamme!

2 YLIMYS. Vain omia kavaltajiamme; ja niinkuin tavallisesti aina kavaltajat itsensä paljastavat, ennenkuin ovat inhottavan tarkoituksensa saavuttaneet, niin hänkin, joka tällä teollaan vehkeilee omaa aateluuttaan vastaan, upottaa itsensä omaan tulvaveteensä.

1 YLIMYS. Ja eikö ole vietävän häpeällistä, että itse noin toitotamme julki luvattomat aikeemme? -- Emme siis saa häntä tänä yönä seuraamme?

2 YLIMYS. Vasta jälkeen keskiyön: hänen tulee ottaa tunnista vaari.

1 YLIMYS. Ja se lähestyy nopeasti. Oikein soisin, että hän näkisi seurakumppaninsa paljastettuna, jotta oppisi arvioimaan omaa älyään, johon on niin huolellisesti tuon valhehelmen kiintänyt.

2 YLIMYS. Älkäämme puuttuko häneen ennenkuin kreivi tulee, sillä toisen läsnäolon tulee olla toisen ruoskana.

1 YLIMYS. Sillä välin sanokaa, mitä olette kuullut sodasta.

2 YLIMYS. Olen kuullut, että hierotaan rauhaa.

1 YLIMYS. Ei, rauha on jo päätetty, uskokaa pois.

2 YLIMYS. Mitä silloin aikoo kreivi Roussillon tehdä? Matkatako edemmäksi vai palata Ranskaan?

1 YLIMYS. Huomaan kysymyksestänne, ett'ette ole vallan hänen uskotuitaan.

2 YLIMYS. Jumala siitä varjelkoon! Silloinhan olisin suuressa määrin osallinen hänen tekoonsa.

1 YLIMYS. Hänen vaimonsa pakeni noin kaksi kuukautta sitten kodistaan; tekosyynä oli toivioretki Sanct Jagoon; ja tämän pyhän hankkeen hän pani toimeen ankarimmalla itsensä-kurittamisella. Hänen siellä ollessaan hänen hento luontonsa joutui surun saaliiksi; hänen viimeinen henkäyksensä oli huokaus, ja nyt hän laulaa taivaissa.

2 YLIMYS. Mikä tuon kaiken vahvistaa?

1 YLIMYS. Etupäässä hänen omat kirjeensä, jotka takaavat kertomuksen oikeaksi kuolinhetkeen saakka; itse kuoleman, joka ei ollut hänen kerrottavissaan, todistaa varmaksi paikkakunnan pappi.

2 YLIMYS. Onko kreivillä tästä kaikesta tieto?

1 YLIMYS. On, ja yksityistodistuksia, kohta kohdalta, jotka täydelleen vahvistavat asian totuuden.

2 YLIMYS. Oikein sydäntäni kirveltää se, että hän tuosta tulee iloiseksi.

1 YLIMYS. Kuinka ylenmäärin toisinaan iloitsemme tappioistamme!

2 YLIMYS. Ja kuinka ylenmäärin toisinaan upotamme kyyneliin voittomme! Sitä suurta mainetta, jonka hän täällä on urhoudellaan hankkinut, kohtaa kotona varmaan yhtä suuri häväistys.

1 YLIMYS. Elämämme kudelma on sekalaista lankaa, hyvää ja huonoa yhdessä. Hyveemme ylpistyisivät, jos paheemme eivät niitä ruoskisi ja vikamme joutuisivat epätoivoon, jos eivät hyveemme niitä sukoilisi.

(Palvelija tulee.)

No, mitä? Miss' on herrasi?

PALVELIJA. Hän kohtasi kadulla herttuan ja heitti hänelle juhlalliset jäähyväiset. Hänen armonsa aikoo huomenaamulla lähteä Ranskaan. Herttua tarjosi hänelle suosituskirjeen kuninkaalle vietäväksi.

2 YLIMYS. Se tulee olemaan hyvinkin tarpeen, vaikka olisi suositus suurempikin, kuin mitä se olla voi.

I YLIMYS. Se ei voi olla kyllin makea kuninkaan karvauteen nähden. Tuossa hänen armonsa onkin.

(Bertram tulee.)

No, herra kreivi, eikö jo ole puoliyö mennyt?

BERTRAM. Olen tänä iltana onnellisessa summakaupassa suorittanut kuusitoista eri asiaa, jotka kukin vaatisivat kuukauden: olen jättänyt herttuan hyvästi, sanonut jäähyväiset hänen seuralleen, haudannut vaimon, surrut häntä, kirjoittanut äiti-armolleni että tulen kotiin, hommannut matkaseuraa, ja näiden kiireellisten pääasiain ohella toimittanut senkin seitsemän pikku-tehtävää; viimeinen oli tärkein, mutta se ei ole vielä lopussa.

2 YLIMYS. Jos asiassa on vastuksia ja teille huomenaamulla tulee lähtö, niin saatte pitää kiirettä, herra kreivi.

BERTRAM. Tarkoitan, että asia ei ole lopussa, koska pelkään saavani siitä vielä myöhemmin kuulla. Mutta emmekö nyt pane toimeen tuota näytelmäkohtausta narrin ja soturin välillä? Tuokaa tänne se valhejäljennös; hän on minut pettänyt niinkuin kaksikielinen profeetta.