Chapter 9

Oi uskon ihanuutta, koska vielä viisauden kera Beliaaliin tulit, sillä temppeli oli silloin sinun uskontaidollisessa huoneenhallituksessasi Beliaalissa Herralle alati valkoiseksi kalkittu ja kirkon rappuset yljän tulla puhtaiksi lakaistut, ynnä myös ilohanhet ja kimasorsat, niinkuin huoneesi uskonlinnut ja kuikukyyhkyt kallioilla rauhassa pesivät, uskontaidollisuuttasi autuaallisina ihailivat ja reunakallioilla kaihoisasti kuikuttivat, että myös sydämesi hempiä olisi, eikä usko kalsistuisi ja armon tarve lakkaisi sinulta. -- Niin, silloin sinä Beliaaliin tulit. Sinä tulit sinne päässäsi viisaus, se Belsebuubin, sen haureudesta ja viinan myönnistä kolmesti tuomitun kauhian sarvi, ja niin loppui Beliaalissa sinun vanha, monitaidollisen uskon siviä ja ihana aika, se sinun uskon kautta taitavan ja viisaan hurskautesi autuas aika, se aika, jolloin sinulla oli huoneentaulut seinälläsi, että myyrät tietäisivät asua maakoloissa, se aika, jolloin sinä, oi suomenkansa, pyhyyttä uskon avulla noudatit ja niin sinun tyttäriäsi niiden monista laittomista ja isättömistä lapsista vitsalla ankarasti kuritit, ja niin uskon taidolla kanssarikollisuuden vältit ja kalliin oman sielusi maallisella vitsalla ijäisen vitsan alta Herralle pelastit.

Pelastit. Ja niin kukki sinun perunamaasi ilmoilla ihanana, ynnä juurimukulat valmistuivat maan pimeydessä, että hurskaassa huoneessasi oli tavaraa molemmissa: sekä kellarissa, että kirkossa, sinun uskontaidollisuutesi tähden.

Voi sinua, että se aika loppui!

Voi sinua, sillä nyt sinä, viisauttasi uskoen, aloit itse Beliaalissa rentonaan elää ja kokonaan ihanan vaimon luo menit ja sanoit sielullesi: Sielu, ole nyt järkiään emännällinen, ettäs vielä enemmän tietäisit, kuinka suloinen on vaimo sinulle, ja emännällisyys sinun olollesi!

Voi sinua!

Voi sinuas, suomenkansa, koska sinä neitsytpiikasen tykö siinä suuressa Beliaalin kaupungissa jouduit, ja kaunokaisen kaulaan sinun alati huikentelevaisen kätesi kiedoit! Sillä itku ja iso pihinä pitää siitä vielä kuuluman, ja syntisten lisääntymys pitää siitä seuraaman, ettäs kavalaa viisauttasi uskoen siltä Beliaalin tyttäreltä autuutta etsit ja häntä yötä ja päivää vohlanasi ja kyyhkyläisenä pidit, ja Beliaalissa hänen kanssansa iloiten uskon ja sanan unohdat, ja hänelle yhäti sanoen sanot ja kuiskaten hänelle lempiästi kuiskaat: minun hempukkani ja minun helmikanani! Raadollinen ja orpo minä ilman sinun vaimollisuutesi viehelumoa olisin. Avaa siis minulle huoneesi ja hippelisi ja ole minun hempuni ja minun Kerubiimini tässä ratki taivaallisessa Beliaalin kaupungissa!

Voi sinua!

Voi sinua, oi suomenkansa, sillä vaikka sinä jalossa kilvoituksessasi hankit itsellesi jalat niinkuin kauriin jalat ja kehitit juoksu jalat niinkuin nopian jäniksen jalat, että ne sinulle suoja pahaa ja turva liikaviisauttasi vastaan olisivat, niin et sinä kuitenkaan Beliaalissa vaimon luona ja ihanan neitsyen tykönä niillä syntiä pakoon ehdi, vaan niinkuin lentokone, joka haahkana liitää, ja niinkuin iso seppeliini, joka puhkulla taivaat täyttää, yllättää sinut synti, ja niin sinun kalliit rekordisi kukistaa ja murtomaa-, ja estejuoksusi ja jalkauskosi häpeään saattaa, ettäs tällä ajalla niin rohkiasti ainostaan jalkoihisi turvasit ja sanoit: koska minua köyhyys ja paha uhkaa ja nälkä ja tulipalot ynnä ympäri piirittävät minua, eivätkä pakene minua, niin minä itse pakenen sillä, jaloissani on minulle turva ja apu, ja juoksukintuissani pakoapu, koska minä ratki-raadeltuna minun kauhiaa ja minua armotta ahdistavaa nälkääni pakoon juoksen ja tätä minun ilkiää liikaviisauttani karkuun nopeasti, ja kuin henki kurkussa kirmaan. -- Ja niin oli sinulla tosin, oi toimellinen suomenkansa, ahkeran työn ja kehittämisesi tuloksena pari viattomia jalkoja, niinkuin kaksi kyyhkyläisen poikaa Herralle uhriksi, ja vikkelät jalat ja nopeat pako jalat maailmalle rikkaudeksi edesluoda -- ja niinkuin on sinun; aikatyösi niin on sinun kaikki toimesi. -- Ja sinä rakensitkin niille jalvoillesi alttarit ja pyöreät hiiliradat ja ymmyrkäiset sporttiplaanit, etteivät jalkasi harhaan juoksisi sinulta, eivätkä sinua eksyttäisi, kun sinä kaikkinaisissa ja monissa viisauden toimissasi lähtökohtaasi pikaviestiä radan ympäri ehätät -- mutta eivät nekään, sinun jalkasi, sinua Beliaalissa sinun kauhiaa ja kavalaa liika-viisauttasi vastaan auta. Ei, sillä kun sinä, oi suomenkansa, niillä nopioilla jaloillasi kaikkinaisista maakunnistasi vaimon tykö Beliaalin kaupunkiin riensit, niin sinun pakojalkasi ja nopiat juoksujalkasi siellä turhaan raukesivat, sillä niinkuin lumi sinun nopiat juoksujalkasi, oi suomenkansa, sen ihanaisen vaimon lämpimässä sylissä olemattomiksi sulavat, niin että sinä olet niinkuin Simpson, jolta Delila jalat pois keritsi. -- Ja niin ei sinulle, oi Herran nasiiri, enää mitään jää, koska se kavala viisaus sinulle lipeästi emännällisyyden autuudeksi kuiskaa, niin että sinä Beliaalin tyttärille niinkuin vartijalle itsesi ynnä kalliit jalkasi uskot ja sanaa syrjit, ja uskoa niinkuin vanhaa vaimoa vierot, mutta viisauden niinkuin nuoren immen vuodevaimoksesi hyväksyt ja niin sen kanssa ynnä iloa pidät ja sanot vain sinut yllättäneestä synnistä ynsiästi, että: acroplaani.

Voi sinua!

Voi sinua suomenkansa, ettäs Beliaalissa vaimon hempeyden tapasit! Sinä unohdat silloin Beliaalissa uskon ja ainoastaan syöt ja kauhiasti mässäät. Sinä täytät vatsasi kaikkinaisella ruualla ja mahasi Beliaalin herkuilla, ja niin ainoastaan hyvin maallisia enää töräjät ja tuiki aineellisia torvella soitat ja tarpeettomia sillä toitotat, mutta hengelliset huilut hylkäät ja symbaalisoittimet loukkoon viskaat, ja Beliaalissa ylpiästi röyhtäiset, ettäs vatsasi täysi ja mahasi ruuasta turpea on. Etkä sinä enää pelastua voi, sillä koska sinä vielä hyvää ja hurskasta menoa muisteleisit, niin se kavala ja vihainen viisaus kuiskaa sinulle: »Heitä se, sillä katso vanha vaimo tekee elämän happameksi ja hyvä ja hurskas meno kasvattaa papeille ison mahan, mutta oman mahasi kuivettaa niinkuin sen, jonka Herralle puuhun ripustit» -- ja niin sinä heität.

Voi sinua, Beliaalin kauhea poika!

Voi sinua, sillä et sinä koskaan rupea hätääntymään, etkä kauhistumaan, etkä mene maakyliin kaitsemaan sikoja yhden kauppamiehen tykönä. Et, vaan sinä kehut mammonasta kansalle kovaa työtä, mutta itsellesi kepeät olot keploittelet -- sinä ylistät rieskasta muille maakyliä ja myöt niille taivaat silavalihasta, mutta itse sen kuumakivisen helvetin Beliaalissa itsellesi valitset, sillä sinulla on päässäsi se sarvipäinen viisaus, joka ei häränhännällään häpyään peitä, vaan sinulle ilkiästi kuiskaa ja sanoa lötkii sinulle että: »Katso parempi on sinun ihana impi sylissä helvetissä, kuin pappi polvella taivaan ilossa, sillä papin maha painaa kans» --. Ja niin et sinä väry.

Et, vaan sinä käännät vain täysinäistä kelletintäsi kohomma ja sanot ylpiästi: Iloitse Beliaali, että minulla on sinussa näin hyvä ja huikea olla, koska myyrät mäessä vaikenevat ja maamyyrät törmissä työtä tekevät! Minä ylensyön ja ratkiriemuitsen, ynnä muita synnistä ja mässyystä manaan. -- Ja niin sinä manaat ja profeettana ja Jeremiaana jyriset, sillä se kauhea viisautesi taaskin valehtelee sinulle että: »Huokiampi on sinun olla profeettana kuin profeetan aasina, sillä profeetan luut ovat raskaat ja satula lujasti nyöritetty.» -- Ja niin sinä itsesi rahasta profeetaksi ylennät.

Voi sinua sen sarvipään, suuren ja kauhian viisautesi tähden, sillä nyt sinä yhä kauhiammin ja ylenpalttisemmin Beliaalissa mässäät ja synnissä elää retustat.

Voi sinua Beliaalin poika, sillä koska mahasi yhä enemmän anoo ja vatsasi alati lisää kurnuttaa sinulta, niin sinä vain hihkaat, että: Päly pois!

Päly pois ja niin sinä myöt Beliaalissa rallisi rahasta, riemu-virtesi penningistä ja maksusta muut menosi ja äyskäät kerskaten, että: Minä olen se Beliaalin poika!

Voi sinua, ettäs niin viisauttasi, sitä sinulle alati vihastunutta sidesilmäistä härkää kuulit ja ymmärtävän uskon luotasi pois heitit, sillä nyt sinä jo rahasta parannusta saarnaat ja maksusta syntisiä sormella osotat, koska ilkiä viisautesi opettaa sinulle, että: »Heitä toisen housut pirun pyykkiin, niin omasi puhtaiksi uskotaan.» -- Mutta minä sinut itsesi ilmoitan ja osotan.

Minä ilmoitan ja osotan sinut, ettäs itse häpiällisesti vaimon tykö menit ja kuitenkin muita synnistä osoitat ja sanot sillä itsestäsi, että: »en minä itse vielä emännästä mitään tiedä, enkä neitseestä enemmän kuin savikukko kanasta ymmärrä», -- ja niin sinä ainoastaan leukaluullasi pöksysi Beliaalissa puhtaiksi peset, mutta saippuat ja muun vanhurskauden hylkäät, koska hirveä viisautesi sinulle neuvoo, että: »Huokiampi on sinun suullasi kuin käsilläsi housusi pestä, sillä saippua maksaa ja työ ottaa luille ja.» -- Mutta nyt minä sinut paljastan, ettäs niin pestyillä pöksyillä taivaaseen yrität.

Minä osoitan sinut ja todistan, että sinä maksurahasta maan ihanuutta ylistät, ynnä suuruutensa tähden sitä kauhiaa Beliaalia tuomitset, jonka kansaa sinä alati omalla luvallasi voimallisesti lisäät. Mutta sinulta loppuu jo raha.

Voi sinua Beliaalin asukas, sillä nyt sinä alat jo pesäsi piiloilla elää!

Niillä, sillä nyt sinä jo omaa pahnaasi muiden edessä penningistä parannat ja itsesi eroittaaksesi hopearahasta muille pesääsi pöyhit, niinkuin sittiäinen asuinsijaansa. Sinä myöt pilatut pehkusi maakylihin, ja pahnapehkusi peltoväelle, sillä se kavala viisaus kuiskaa sinulle, että: »Katso raha on parempi kuin pehku ja konsti ynnä kauppakonsti on huokeampi kuin hartiatyö. Eikä pahaksi piehtaroimasi pehku enään itsellesi hyödyksi ole.» -- Ja niin sinä pehkusi myöt, mutta vatsasi pidät. Sinä lyöt ne pehkurahasi ja parannusrahasi Beliaalissa pöytään, syöt mahasi isoksi ja kerskaat viisaudellasi, että: »Minun härkäni ja minun syöttilääni! Pureta sinä pehkut pyhillä ja säästä tuhmille taivas, mutta tee minusta pappi vatsaltani ja arkkipiispa mahani koolta!» Niin sinä kauhiassa liika-viisaudessasi sanot, oi suomenkansa, mutta oman sielusi autuuden hyväksi et sinä Beliaalissa tee muuta kuin parannat rahasta lähimmäistäsi ja olet siis niinkuin se, joka täyttää kuudennen käskyn ainoastaan kuohitsemalla kalliin autuudenasiansa tähden talossansa kissan, että huoneessa paasto pyhitettäisiin! Voi sinua!

Voi sinua, että sillä avulla taivaaseen yrität, mutta itse vietät Beliaalissa vaimon tykönä syntijuhlaa ja syömäjuhlaa ja juomajuhlaa ja äyskäät hirviässä viisaudessasi autuudenasiasta, että »Suru pois, sillä minun kissani pöksyt ovat puhtaat ja lähimmäiseni vaimon luota aitasta ulos heitetty, ettei ynnä hänkin lankeaisi!» -- Ja niin sinä Beliaalissa rahasta lähimmäistäsi parantaen ilkiässä viisaudessasi niinkuin murjaanin pesijä kissan pöksyillä kavalasti taivaaseen yrität ja synnissä ja emännällisyydessä huolettomana elät ja leiletät, sillä sinulla on rahaa, jota saarnalla sait ja kuohiten kokosit.

Rahaa sinulla on, vaikka et vaivaa nähnyt, sillä sinulla on se hirveä viisaus, niin että sinä niinkuin naisparturi niität ja leikkaat ainoastaan siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja kokoat siitä, kussa et itse kasvattanut.

Siitä, sillä leuvasta ottamaan ja leuvalla elämään, vaan et leukaan oikein antamaan sinä, suomenkansa, kauhiassa viisaudessasi pöksynpesuillesi Beliaaliin tulit. Sinä myöt siellä leukaluitasi turulla ja jalkojasi juoksutorilla. Ja koska sinut täytetään taas rahalla ja kaikkinaisella rahalla, niin sinä ostat ruokaa ja makiata viinaa vatsallesi ja vaimon hempua sielullesi ja vietät syömäjuhlaa, niin että mässäyssoitto soi Beliaalissa ja syömälaulu ja juomavirsi Beliaalin saleissa, ja sen huoneista kuuluu helmaväen yhäti houkutteleva kuiskutus ja kikatus, sillä Beliaalin tyttäret, jotka sinun sylissäsi, oi suomenkansa, Beliaalissa niinkuin enkelit istuvat ja polvillasi ihanina niinkuin ruusut kukoistavat, ovat jo sen siviän ja sinulle uskon-turvallisen sarkahameen riisuneet ja hävelikkäänsä hyljänneet ja ainoastaan hempihameen ja himaisuharson ja hämyharson päällensä pukeneet ja kiehenauhoilla ja lumonauhoilla ne ihanat kutrikkaansa kaunistaneet, eikä heillä ole enää sitä poimutettua häveliinaa, eikä päärmättyä kaihtoliinaa, vaan ainoastaan iloliina ja vieheliina, ja rubiinit ja timpit ja helmet, ynnä hohtohelmet ja kalliit kiehtokivet, ja päärlyt, niinkuin safiirit ja kauriin kruunun kalliit jalokivet siinä taivaallisessa neitsytsikermän kirkkaudessa -- ja suloiset hajuvedet ja hempuvedet ja petevedet Köölenistä ja palssamivoiteet ja hempijauhot ja lumovedet Koonian kaupungista, ynnä paulanauhat ja kurjensulat ja otsatukat. Voi Beliaalin tyttäriä!

Voi heitä, sillä taivaallisen yljän lamput ja öljyastiat he ovat viisaudessaan ynsiästi unohtaneet, ja sähkölamput hoitamatta ja sähkölaskun ja kaasulaskun maksamatta heittäneet, sillä eivät he oikiaa ylkää odota, mutta sinun tyköäsi he eivät pois ole.

Eivät, sillä he ovat virret niihin ihaniin ja hempiöihin ilolauluihin ja kiehtoviin kuikukouluihin vaihtaneet, ja virsikanteleensa he ovat pajuihin ja telefoonitolppiin ynsiästi ripustaneet, ja symbaalit panttilaitokseen pantanneet, ja forttepiaanonsa taivaallisesta sävellajista ylpiästi uuteen äänikertaan virityttäneet, ja gramofooniinsa Beliaalin laulujen laululevyt hallelujalevyjen sijaan ostaneet, ja niinkuin taivaalliset terttulinnut he nyt sinulle ainoastaan Beliaalin lauluja lauleskelevat, niin että heidän äänensä on niinkuin lempirastaan hyvin kaunis kujerrus ja niinkuin kaiholinnun ihanaisin viserrys, kun he lumolauluja sinulle sirkuttavat, mutta et sinä vääjää.

Et, ja niin sinä, oi Beliaalin poika, heidän kanssansa Beliaalin kaupungissa, sen hekkumallisissa pymfääliöissä ja ihanissa himohuoneissa kauhiasti maallisissa mässäät ja niinkuin murjaani sinä mellastat. Sinä juot lasikappeleissa, ynnä timbaalituvissa ja viinifaalioissa sitä kallista ja makiaa viinaa, ynnä myös sitä vähemmän soveliasta ja moninaista pulituurijuomaa, ja laulat remppulauluja, ja luet Maiju Lassilaa, sitä hirviää Susannaa Baabelin pelissä, ja säret ylpeydessäsi sen pyhän ja korkian Beliaalin kaduilla raitiotien vaunusta akkunat ja rikot isot lasiakkunat -- ja ammut revolverilla -- ja puhut telefoonissa synnillistä rakkautta monelle hempiälle armaallesi -- ja sähkötät väärän sanoman vaimollesi -- ja lasket vekselit protestiin -- ja ajat automobiililla, sillä kuoleman kauhialla niittokoneella -- ja nouset esivaltaa vastaan -- ja panttaat kellosi -- ja hoilotat ja remuat ja lyöt vain pöyhkeästi pullistettuun rintaasi ja kerskaat ylpiästi että: Mitämaar!

Voi sinua!

Voi sinua, suomenkansa, sillä sillä aikaa pyhä Beliaalin kaupunki, se Jerusalem Suomen Siionissa hukkuu, niin että ainoastaan kolistealaisten seurakunta pelastuu, että sanan siemen säilyisi, mutta sinä et säily.

Et, sillä turhaan sinä enään vapisemaan ja kauhistumaan rupeat, saniteerit ja koirapoliisit turvaksesi palkkaat, sillä eivät sinua, oi suomenkansa, enää nopiat jalkasikaan auta ja pakoon pelasta, koska sinä suuressa viisaudessasi ymmyrkäiselle kaikkinaiset juoksutyösi ja pyöreälle radalle pakojuoksusi asetit. Sillä taitaako se rikastua, joka niinkuin sinä, oi viisauteen langennut suomenkansa, reikää ostaa, että hänellä aina ja viljalti läpeä olisi.

Ei. Ja niin sinä hukut, sillä ei sinulla Beliaalin Sodomon-hävityksestä pakoon pelastuaksesi ole taivaallista nopiakulkuista moottori-ilmalaivaa.

Totisesti hukut, sillä jo nyt lopun merkit maassa ja enteet Beliaalissa ilmestyvät, sillä vaimokin jo Beliaalissa synnillistä viisautta päähänsä ja tietoviisautta ja viisaustietoa kammioonsa kokoaa, ja niin harjalle, eikä yljälle ovensa avaa. Ja se on jo sen kauhian lopun merkki, sillä ei vaimon viisaus sinulle hempeitä puhu, eikä ihania ennusta, oi sinä Beliaalin poika, ettäs kurittavan vitsan, sen tietoviisaan vaimon, vasta niin vanhalle iällesi säästit! Oi, miksi et jo nuorena sinun etsikkoaikaasi tuntenut, niin että kylkiluusikin olisi sinulle aikanaan korkoa kasvanut, ja sinä vitsauksesta ja Beliaalista niinkuin Loot Sodomasta pelastunut olisit! Mutta nyt se on jo myöhä.

Voi sinua!

Voi sinuas, sillä eiköstä Beliaalissa jo vaimot puhu seurakunnassa ja ämmät miesten pyhäin yhteydessä, vaikka vaimon on niissä vaiettava. Ja jos vaimo saa siellä kerran sanan sanoa, niin kuka voi silloin enää hänen kauhian suunsa tapilla tuketa!

Voi suomenkansaa!

Voi kansaa, sillä kussa akat ennustavat, sana-akat suurta suuta pitävät, ja niinkuin Jeremiias korkialla äänellä profeteeraavat, ja sitä tuomion sanaa jyristävät, siellä kadottaa vaimo hameensa ja housut ilmestyvät, ja oikea vaimo menettää sen miehelle niin alati soveltuvaisen hempeytensä, niin että hän on niinkuin keloksi kuivettunut runko. -- Ja niin tulee kaikkinainen hempeämpi huoneenhallitus ja meno mahdottomaksi, ja mieskin turhaan raukeaa, ja Beliaalissa ainoastaan rotat redistä kurkistavat, sillä ei ole enää sitä Herran antamaa ihanaista vaimoa, joka vielä helmaa hempeästi heilauttaisi ja Beliaalissa miehen vuoteen lämpimänä ja sydämmen suloisena pitäisi ja hänen tyköänsä ikävät ja kirput karkoittaisi, vaan on ainoastaan se viisaaksi kuivettu kirjavaimo, joka lasisilmiensä takaa niinkuin vanha ja Herralle kauhia paavin valta mieheen katsoo.

Voi Beliaalia!

Voi raadollista suomenkansaa vaimon viisauden ja emännän tietoviisauden takia, sillä ilman sitä hempiää ja ihanaa vaimoa on mies niinkuin tyhjä säkki, jonka Herra risaisena hylkäsi ja vaimo kovasydämisesti paikkaamattomana tyköänsä pois heitti. Mutta jos säkki on tyhjä ja pussi pois heitetty, niin mistä silloin puuroa keitetään? Ja niin vaimokin kuivettuu ja usko katoaa ja kansa lakkaa, sillä ei tieto-akka, vaan lihava ja oikia emäntä taitaa suomenkansan kunnossa pitää, mutta tietovaimo on miehen yli niinkuin kalsea Ruomin valta, sillä hän perustaa sukunsa liitot, ja ryntäysliitot, ja hirviät konkordialiitot, ja niin nousee kauhiasti sinua vastaan, oi Beliaalin poika, ja viisaudessaan sinun sukulahkosi vihaisena pois juurittaa, eikä jätä sinussa kiveä kiven päälle, ettäs hänen ihanilla lirppulauluilla ja kaikki-sulattavaisella silmänsulolla itsesi vietellä annoit, ja niin häntä Beliaalissa lempeästi vohlanasi pidit ja hempiästi kyyhkyläisenäsi kujerrutit, ja rinkelillä ja makialla karamellilla syötit, mutta hän vihastui ja ankarasti vastaasi seisoo.

Ankarasti ja kauhiana hän vastaasi seisoo, eikä lepy, ja niin leimahtaa se maailman lopun merkiksi ennustettu pitkäisen tuli juuri Suomessa ja Beliaalin kaupungissa, koska siellä sinua yljäkseen odottava vaimo viisaudessaan hirviästi sinua vastaan nousee, ja sinua ikävöivä, avioaikeinen impi liika-viisaudessaan kauhiasti sinun päällesi karkaa, ja konkordialla ja rummuilla ja liittovoimalla muurisi kukistaa, ja sinut maahan jaottaa, niin että ryntäysliitto ja avioliitto siinä suuressa sodassa viisauden tähden pitää niinkuin herneet keitossa ja jauhot vellissä toisiinsa sekoitettaman -- ja niin kaikki lakkaa Beliaalin suuren viisauden tähden, koska se liikaviisas tietovaimo oman ainoan juurensa äkäisenä ja vihasilmäisenä sinussa poikki puree, oi Beliaalin poika!

Itke Beliaalin maa, sillä koko sinun lihasi hävitetään, ettäs siinä hirviässä liikaviisaudessasi niin kauhiasti ja armotta itse sitä lihaasi vastaan nousit.

Itke ja voivota ja pukeudu säkkiin ja istu tuhassa ja siinä kalipitoisessa porotuhassa, sillä niin valmistuu tälle viisauteen luottaneelle sukukunnalle tämän syntisen suomenkansan viisauden, sen siteillä sokaistun ja alati kavala-vihaisen-hirviän härän kautta, se ennustettu iso ja pohjaton kuoppa.»

Herrasiunaa! Sakari julisti täysin voimin:

»Tuo viisauden kuoppa se valmistuu ja siihen sitä maailma kun kerran nenälleen lentää, niin se on silloin kuitti.»

Kuitti, niin juuri! Omaan viisauteensa hukkuu maailma, sitä se tarkoittaa, huomattiin. Omaan viisauteensa sotkeutuu ihminen ja joutuu turmaan, jos siihen luottaa.

»Sillä ei mitään asiaa voida ymmärtää ja ratkaista viisauden, vaan uskon avulla.»

Niin puhui ja lohdutti Sakari, ja hänen kylvämänsä siemen iti hiljaa, ja alkoi nousta oras, ja odoteltiin laihoa. Käsitettiin jo, että koskapa esimerkiksi voisi värisokea viisauden avulla saada selvän, onko joku väri valkea vai musta? Ei koskaan.

Ja hiljaa kuin hiiret, teki Sakarin herättämä väki nyt paimenensa vuoksi työtä Jussi Punnitun ehdokkuuden hyväksi, kilpailivat vallesmannin lähettiläiden ja puoluelaisten kinterillä kaikkialla, Punnitunkin tietämättä, nöyrinä, ahkerina, ja asia näytti lupaavalta. Puuhattiin ja touhuttiin molemmin puolin kiihkeästi, kuten aina asiassa, josta riippui valtion olemus ja koko kansan elämä.

Ja niin alkoi puolue-elämä ja ilmestyi näyttämölle, viinapullo ja tupakkavehkeet sarkahameen taskussa, se ihanainen ja suloinen neitsyt, julkisen elämän ihmeellisin kuppariakka, jos kuinka moneen mieheen itsensä vihittänyt ja kaikkien kanssa makaileva, isokielinen ja torahampainen avio-eukko: Puolue-Maija. Se tanssitti häneen korviaan myöten hullaantuneita rakastajiaan, niin että virsut olivat joskus singota pois muorin jaloista, ja siinä tanssin pyörteessä kuiskaili ja ihan lonkkaansa lyöden vannoi niille armastelijoilleen, että isänmaa ja kaikki on mennyttä, jos ei rakastaja luovu isänmaasta ja rakasta uskollisesti ja hellästi häntä yksin. Ja niin tanssittiin ja lemmenjanoisista rakastajista näki, että janossa oli paljas vesikin mettä makeampi.

Ei siis ihme, jos uskovaisetkin siinä pyörteessä kiihtyivät niin, että tulivat oman ehdokkaansa, Punnitun, vuoksi todistamaan vallesmannin tuhmuudesta liikojakin. Lähi-pitäjissäkin he jo siitä kuiskuttelivat, etsiskelivät esimerkiksi suvun tuhmimmat ja niin todistelivat, että ei se koko suku ole liialla viisaudella pilattu. Tuhmaksi Jussiksi haukutun Punnitun viisaus alkoi näyttäytyä jo toisessa valossa ja tuhman penkille, hänen sijallensa, alkoi painua vallesmannin koko suku.

* * * * *

Asiat kehittyivät.

Sillä samaan aikaan nousi hiljaa musta pilvi tuomiokapitulista. Rovastin syytöskirja oli, näet, jo saapunut tuomiokapituliin ja tuomiokapituli pohti asiaa. Silloinen arkkipiispa, vallesmanni Kaksinaisen eno, Taivainen, oli ruumiillisessa suhteessa kohtalaisesti Herran siunaama mies. Uskonsuunnaltansa hän oli lainmies. Ne uskon miehet, eli evankelistat, olivat aikoinaan hänet syrjäyttäneet muun muassa Iso-Tulos-seurakunnan vaaleissa. Ei siis ihme, että hän oli hieman penseä koko sille suunnalle, jota Pöndinen edusti.

Niinpä tarttuikin hän asiaan tavallista hartaammin. Tutkimus siinä tietysti on pantava toimeen. Harhaoppina hän sitä oppia piti.

Ja lisäksi sai hän tiedon sukulaisen, vallesmanni Kaksinaisen asiasta, siitä miten Pöndisen ja Sakarin herätys uhkasi tuon sukulaisen, ei ainoastaan virka-arvoa, vaan suorastaan mainetta. Hän rakasti sukulaistansa ja vakavana puheli hän siis jo kapitulinsa asessorille Pöndisen uskonsuunnasta:

»Emme me pelkällä uskolla autuaiksi tule. Lain ja viisauden työt ovat ynnä tarpeellisia.»

Ja sitte vielä sattui odottamatonta. Piispan oma poika oli vaalisaarnaajana Suur-Palkan pitäjässä. Seurakuntalaiset olivat kokeneet urkkia tietoja vaalipapeistansa, ja silloin oli sinne osunut sukulaistensa luo matkustamaan eräs Sakarin uskovaisista. Se oli kertonut ja juoninut vallesmannin hulluudesta. Sakari oli kyselijöille selittänyt sen olevan sukuvian, ja kun arkkipiispan poikakin oli samaa vallesmannin sukua, niin oli alettu epäillä sen viisautta. Oli kaivettu ja haeskeltu, ja saatu tietää, että suvussa on pari lahjatonta, yksi juoppohullu ja on muitakin tuhmuuden oireita, ja ei sitä haluttu henkisesti vaivaista papiksensa äänestää.