Part 2
Ei — minä tiedän, että sitä kestää niin kauan kuin elämäämme kestää, mutta minun sisariani sinä et taivuta.
Äänettömyys.
ROOSLUNTI
Kuka tämän tulevan Lempiäniemen emännän tietää! Minun rintaani on varmasti lentänyt jokin noidannuoli — en tiedä presiisisti olenko minä Rooslunti vaiko... opettaja Säännöllinen... vaiko...
RAUHA
Te saatte kuulla, jahka minä esitän tuumani tytöille... (Naurahtaen.) Antti, me tulemme pellolta tanssien taloon, kun heinät ovat ladossa. Onhan sentään ihanaa, kun kaikki ne tuoksuvat heinät ovat ladossa — ja niin paljon!
ANTTI ottaa ihastuneena hänen molemmat kätensä.
Sinä, sinä — tiedätkö sinä mikä on ihanaa? Oletteko te, Rooslunti, nähnyt näin koreaa tyttöä?
ROOSLUNTI
Rooslunti ei uskalla sanoa mitä tahtoisi...
RAUHA nauraa heleästi ja tanssii pitäen Antin käsistä kiinni.
Ei minua saa pilkata, vaikka minä olenkin kaupungista. Minä rupean maalaiseksi nyt — hyvästi ikipäiviksi suloiset kivikasarmit.
ANTTI Roosluntille.
Uskottekos te, Rooslunti, että hän on kitkenyt turnipsimaata muijan kanssa aamusta iltaan.
ROOSLUNTI
Kyllä se nyt on hauskaa, mutta kyllä täällä maalla vielä tulee ikäväkin.
RAUHA
Eipäs.
ROOSLUNTI
»Te so lessamt lante», sanoivat ennen herramamsselit ja nyt sen sanovat talontyttäret ja piikatytöt.
ANTTI
Pitäisiköhän tässä ruveta oppimaan kapulakieltä, että ymmärtäisi mitä tuo Rooslunti sanoo...
ROOSLUNTI
No ei... se olisi selvällä suomenkielellä että...
RAUHA nauraen.
»Maalla on ikävä»...!
ANTTI
Vai se vanha viisu! — Työssä ei ole koskaan ikävä. Rauha on ymmärtänyt sen... Mutta laittakaa te täällä nyt kaikki kuntoon, niin minä lähden hakemaan väkeä.
Lähtee portista oikealle.
RAUHA
Tottakin! Minä olen laittanut seppeleitä, joilla aion koristaa. Kai Rooslunti auttaa...
ROOSLUNTI
No, Rooslunti on onnellisimman mamman poika...
Lähtevät iloisesti oikealle portista. Hetken perästä oikealta, etualalta Selma ja Kilkki.
KILKKI
Mutta Selma, puhutaan nyt järkeä. Voithan sinä minulle kertoa kuin vanhalle ystävälle, mitä sinä aiot. (Selma vaikenee.) Sinä menet sairaanhoitokursseille?... Niin, mitäpä pahaa siinä on...
Lyhyt äänettömyys.
SELMA
En minä sinne mene.
KILKKI
Etkö? No...
SELMA
On minun kai lupa mennä minne tahdon.
KILKKI
On tietenkin. Kaupunki siis sinua erikoisesti vetää puoleensa.
SELMA
Niin. (Kiivaasti, tuskallisesti.) Minä en viihdy täällä. Minä en jaksa olla täällä. Älä koetakaan houkutella minua jäämään. Minä en tahdo! Täällä on alituinen kituminen ja rahanpuute, ei täällä saa kunnollisia vaatteitakaan...
Äänettömyys.
KILKKI
Niin... kuule nyt... puhutaan aivan rauhallisesti... Se on kaikki totta mitä sanot. Mutta kyllähän maa antaa, kun tekee työtä. Sinun täytyy päästä oppimaan maanviljelystöitä, saamaan ammattitietoja.
Pieni äänettömyys.
SELMA kuin havahtuen.
Kouluun? Minun on ikäni tehnyt mieli oppia jotakin kunnollisesti.
KILKKI
Kouluun, kouluun, että opit, miten maata on asuttava.
Äänettömyys.
SELMA painavasti.
Voisitko sinä auttaa minua tässä?
KILKKI
Voin kyllä.
SELMA
Vaikken olekaan morsiamesi?
KILKKI taistellen itsensä kanssa, tyynesti, valoisasti.
Niin. Sittenkin. Minulle on pääasia, että sinun on hyvä. Ja sinun tulee hyvä, kun vain saat työalan. Tänne maalle sinä kuulut, mistä olet lähtenyt.
SELMA on hetken ikäänkuin haluaisi langeta hänen kaulaansa, mutta tekee äkkikäännöksen. Ylpeästi.
Ei kiitoksia. Kyllä minä tulen toimeen muutenkin.
Kaupungin rouva tulee vasemmalta porttia kohti. Selma jää kuin naulittuna häneen katsomaan. Kilkki on lähempänä katsomoa.
KAUPUNGIN ROUVA
Hyve iltta, lilla fröken... Nyt mine sitte too raha. (Katselee häntä pitkään.) Mykky bra, mykky bra, mykky söt... Vehe moodiklenninki vaa, vehe spetsi ja... garneerinki ja... korsetti ja se tole oikke hyve. Augusti enssimene peeve pite sitte olla kaupunki. Ja rootti pite oppi... En mine ilma rootti otta, mut ku ole netti flikka. (Katselee Kilkkiin ääneti.) Kuka se ole se mees seellä? Solhhane?... Noo, kaupunki tole uusi solhhasi .. (Ottaa esiin rahaa laukustaan.) Joomaraha tule paljo, joomaraha paljo... (Taputtaa Selmaa olalle, ojentaa rahat.) Hyve peeve nyt sitten, lilla fröken. (Lähtee.)
Selma pudottaa setelit ikäänkuin ne olisivat polttaneet häntä.
SELMA huutaa.
Ei, ei, ottakaa pois... Kaupungin rouva... (Ottaa maasta rahat, juoksee rouvan perässä ja vie ne pois.) Ottakaa pois, ottakaa pois.
KAUPUNGIN ROUVA
Mite teme merkitte? Noor herra sano, te itte tahto pois teelte — teelle ikeve...
SELMA
Se on totta, mutta minä en itsekään ole tietänyt mitä olen tahtonut. Kalle, auta minua, pelasta minut...!
Menee ikäänkuin Kilkin turviin. Kilkki on vaivoin hillinnyt itseään keskustelun aikana. Tulee ja ottaa Selmaa kädestä.
KILKKI yhä vaivoin hilliten mielenliikutustaan.
Rouva näkee, että tämä nuori neiti ei tahdokaan kaupunkiin...
Äänettömyys.
KAUPUNGIN ROUVA
Mot eisa narra minu sill' taval. Mine sootto. Mine voi lehette poliisi...
KILKKI
Älä pelkää, lapsi kulta. Kyllä rouva ymmärtää, ettei tästä nyt tule kauppoja. (Hymähtelee, viihdyttelee Selmaa kuin lasta.)
Rouva katselee hetkisen Selmaa, joka itkee puun runkoa vasten nojautuneena. Ravistaa päätään.
KAUPUNGIN ROUVA viittaa päivänvarjollaan Kilkkiin.
Solhhane?
KILKKI koputtaen sormillaan rintaansa, pidätetyn naurun ja raivon vaiheilla.
Solhhane.
KAUPUNGIN ROUVA
Soo, soo. Skaada, skaada — vahinkko, vahinkko netti flikka... (Hymyilee. Lähtee.)
Kilkki vie Selman lehtimajaan, ottaa häntä, kuin suojellakseen, hartioista takaapäin kiinni.
KILKKI iloaan ja onneaan pidätellen.
Niin, niin... nyt on niin hyvä. Niin hyvä.
FANNI tulee portista, riisuu käsineensä, pysähtyy parin nähdessään ja lyö yhteen kätensä.
No niin! (Purskahtaa suureen nauruun.) Siinä se oli! Sinä, Selma, sinä olet sittenkin oikeaa... maatiaisrotua. Arvasinhan minä... Mutta minä, minä pysyn päätöksissäni minä!
RAUHA juoksee esiin.
Ei, Fanni kulta, kuule nyt minun tuumaani... te saatte kaikki kuulla. Rooslunti, korvat auki — nyt se tulee.
Rooslunti on seurannut häntä kantaen koppaa, jossa on seppeleitä.
FANNI
Älä rupeakaan taas saarnaamaan työstä — minä en viitsi tehdä likaista maatyötä...
RAUHA
Kuule nyt kumminkin: me olemme Antin kanssa puhuneet, että kun äiti ottaa viljelläkseen Rantalan torpan, niin ota sinä Myrskymäki — se on talon kaunein paikka. Saat 50 vuodeksi, tai jos tahdot elää sata vuotta, niin vaikka sadaksi. Siellä sinä viljelet hedelmiä ja pidät mehiläisiä ja... ja... sinä teet siitä niin kukoistavan kolkan, että Tanskalle vetää vertoja...
FANNI purskahtaen katkeraan nauruun.
Kyllä minä ne tuumat tunnen: raada, raada niin että siihen paikkaan näännyt. Ei kiitoksia! En minä hautaa nuoruuttani tänne...
RAUHA
Fanni... kuule mitä minä sanon...
FANNI
Kyllä minä tahdon nauttia niin kauan kuin olen nuori!
Äänettömyys.
ROOSLUNTI
Klanssihteerin seurassa!
FANNI
Klanssihteerin — vaikkapa! Minulle on ykskaikki mitä tietä minä saan rahoja... Mutta minä en iankaiken kidu ilman!
Äänettömyys. Rooslunti menee neuvottomana ja ajatuksissaan hyräillen »Kettu se on niin kavala eläin» portille. Kaupungin herra tulee vasemmalta, ei näe muita kuin satulasepän. Rooslunti tervehtii kohteliaimmalla kumarruksellaan.
ROOSLUNTI
»Ku moron, ku moron, sätt näsan i poron...»
KAUPUNGIN HERRA
Onko Selma... neiti Selma täällä?
ROOSLUNTI palveluksenhaluisena ja viattomana.
Istuu täällä sulhasensa rinnalla...
Pieni äänettömyys.
KAUPUNGIN HERRA
Sulhasensa? Minä tahdon tavata neiti..
KILKKI painaa Selman, joka on sävähtänyt seisoalleen, takaisin penkille, rientää reippaasti aidalle, tervehtii, vahingoniloaan pidätellen, kohteliaasti.
Minä olen Selman sulhanen — millä voisin palvella?
KAUPUNGIN HERRA ei ensin tiedä mitä sanoisi.
Hauskaa tutustua... Kuulin... että täällä leikittäisiin illalla... saako tulla katsomaan?
KILKKI
Kyllä... kyllä. Saahan kaupunkilainen olla vieraanamme illan ja kaksikin — mutta (tulisesti) tyttöjämme ei hän saa viedä.
RAUHA innoissaan.
Hyvä! hyvä!
FANNI ylpeästi.
Kuka sen on sanonut. Jos me tahdomme, niin me menemme! Kaikki eivät ole maatiaisrotua! (Kaupungin herralle, niiaten, leikillisesti.) »Antaakos kuningas työtä ja ruokaa?»
KAUPUNGIN HERRA kumartaa kohteliaasti ja iloisesti.
Tietysti, tietysti. Sepä hauskaa, että neiti... Oikeinko totta? No mainiota! Mitäs sillä on väliä, kumpiko neideistä...
Lähtevät reippaasti puhellen portista vasemmalle. Rauha ja Rooslunti jäävät katsomaan heidän jälkeensä. Kilkki ja Selma puhelevat kuiskaten.
RAUHA
He menivät!
ROOSLUNTI
He menivät!
Äänettömyys.
RAUHA
Älkää siinä naurako.
ROOSLUNTI
Kerupiini tuomitsee väärin — minä itken.
RAUHA
Älkää — ei se kannata...
Alkaa kuulua laulua, joka yhä lähenee. Rauhalle ja Roosluntille tulee kiire.
ROOSLUNTI hätääntyneenä.
Kranssit ja seppeleet!
RAUHA
Nopeasti, nopeasti... Ripustetaan aidalle, puihin, mihin vain saatte sopimaan.
ROOSLUNTI
Ihme sentään... kuinka tulee kaunista...
RAUHA
Eikös sitten kannata, kun heinät ovat ladossa...!
Viime keskustelunsa aikana ovat he kiireesti kaunistaneet ja raivanneet näyttämöä. Kun heinäväki tulee näkyviin, joko laulaen tai viulu etunenässä, juoksee Rooslunti avaamaan porttia ja seisoo kunniaa tehden portinpielessä. Heinäväki, kukkien koristamana ja lehvät käsissä, tulee reippaasti näyttämölle ja alkaa karkelon. Rooslunti tekee kohteliaimman kumarruksensa emännälle ja vie hänet leikkiin. Kilkki ja Selma, Rauha ja Antti tanssivat yhdessä.
Esirippu.